Suomen Ufotutkijat ry

ETUSIVULLE

Kirjasivu

Hein, Simeon:

Opening Minds: A Journey of Extraordinay Encounters, Crop Circles and Resonance

Mount Baldy Press, Inc., Boulder, Colorado 2002. 206 sivua

Simeon Hein on sosiologian fil. tri Washington State-yliopistosta ja hänen väitöskirjansa liittyi teknologian rooliin sosiaalisessa ja taloudellisessa muutosprosessissa, ja erityisesti siihen miten nykyaikainen teknologia vaikuttaa luonnolliseen kehitykseen. Nykyisin hän toimii Boulderissa, Coloradossa sijaitsevan Institute for Resonance'n johtajana.

Allekirjoittanut kuulee Heinesta ensimmäisen kerran maaliskuussa 2004, kun Discovery Channel lähettää ohjelman "Crop Circles: Mysteries in the Fields". Tässä ohjelmassa ohjelmantekijät ovat pyytäneet muutamaa Massachusetts Institute of Technologyn (=MIT) opiskelijaa parhaansa mukaan valmistamaan 'aitoja' viljakuviota nähdäkseen pystyvätkö he siihen.

Opiskelijat tutustuvatkin tarkkaan siihen miltä 'aidon' viljakuvion pitää näyttää ja ryhtyvät toimeen. Suurimmaksi haasteeksi osoittautuu 'aidoissa' viljakuvioissa usein löytyneet pallomaiset, magneettiset mikroskooppiset rautakuulat, eli miten valmistaa niitä ja levittää niitä huomiota herättämättä keskellä yötä? Ainoaksi keinoksi saada aikaiseksi näitä rautakuulia osoittautuu räjähdys, joka synnyttää näitä rautakuulia ja levittää niitä tasaisesti. Suoritettu räjähdys näkyy ja kuuluu kilometrin päähän pimeässä yössä. Kun ottaa huomioon, että koe oli valmistettu pitkään ja tarkkaan, ja että mukana oli runsaasti avustajia laitteineen ja maanomistaja itse oli mukana näyttämässä paikkoja ja antamassa neuvoja, niin on todettava, ettei tämä koe ainakaan tapahtunut huomiota herättämättä. Viljakuvioiden asiantuntijana tässä ohjelmassa toimi tri Hein.

Ohjelmassa keskustellaan eri teorioista, miten kuviot ovat syntyneet ja tri Hein toteaa esim. plasmateoriasta, että "ongelma on siinä, että viljakuviot ovat liian säännölliset ja monimutkaiset, jotta luonto voisi synnyttää niitä. Muita teorioita ovat ulkoavaruuden tekijät tai että armeija on niiden takana".

Vuonna 2002 ilmestyy myös Heinen em. kirja, joka suurimmaksi osaksi keskittyy siihen, miten me koemme ympärillämme olevan maailman aistiemme avulla. Hein on erittäin kiinnostunut ns. kaukokatsomisesta (englanniksi 'remote viewing', josta Hein käyttää mieluummin ilmaisua 'remote resonance'). Hein on myös Boulderissa sijaitsevan The Resonance Instituten johtaja.

Toinen Heinen kirjassa oleva kiinnostuksen kohde on viljakuviot, joita hän on tutkinut jo kauan. Hein on ollut itse Englannissa tutkimassa viljakuvioita ja valmistanut itse avustajineen useita viljakuvioita. Hän tekee merkillisen havainnon, että myös niissä viljakuvioissa, joita hän itse on tehnyt avustajineen, esiintyy merkillisiä elektromagneettisia häiriöitä. Esimerkkinä, valokuvineen, hän tuo esille, miten eräässä vaiheessa kaikkien viljakuviotekijöiden kellot näyttivät samaa aikaa, eli 2.45 yöllä, ja hetkeä myöhemmin kaikkien kellot näyttivät 2.00 yöllä. Trek-520 laitteen avulla suoritetut mittaukset näyttivät voimakasta elektrostaattista kenttää viljakuviossa. Myös mukana ollut GPS-paikanmäärityslaitteen toiminta häiriintyi. Laitteessa olevien paristojen toiminta-ajasta oli mittarin mukaan jäljellä 14 tuntia, ja hetkeä myöhemmin paristot olivat täysin tyhjät. Heinen oma elektrostaattisen säteilyn mittari lakkasi heti toimimasta, kun hän tuli erään kuvion kohdalle.

(Todettakoon tässä yhteydessä, että kun em. Discovery-kanavan ohjelmaa filmattiin, niin mukana olleen helikopterin moottori pysähtyi, kun se saapui juuri tehdyn viljakuvion kohdalle. Helikopteri liiteli kuvion ulkopuolelle, jolloin sen moottori jälleen saatiin käyntiin. Lentäjä itse totesi, ettei ole milloinkaan kokenut mitään vastaavaa. Helikopterin moottorin pysähtyminen saatiin ohjelmassa filmille).

Hein on siis vakuuttunut siitä, että jokin tuntematon voima vaikuttaa tehdyissä viljakuvioissa. Tämä voima vetää puoleensa myös ns. valopalloja (BOL). Nämä valopallot ovat Heinen mukaan älyllisiä. Sen sijaan hän ei ymmärrä, miksi tämä voima näyttää olevan läsnä vain joissakin viljakuvioissa, mutta toisissa taas ei.

Hein yrittää löytää vastausta kolmelta taholta, mikä tämä voima voisi olla:

a) Sveitsiläinen fyysikko Hans Jenny on kehittänyt ns. Cymatics-opin. Kun tärpätti kaadetaan veteen tai hiekkaan, joka on metallilevyn päällä ja aiheutetaan jokin ääni, niin tärpätti muodostaa monimutkaisia kuvioita. Eri äänifrekvenssit aiheuttavat eri kuvioita. Nämä kuviot muuttuvat nen muuttuessa. Tutkimukset viittaavat siihen, että kyseessä saattaa olla kaksisuuntainen ilmiö, eli että kuviot voivat myös synnyttää ääntä. Näin ollen on mahdollista, että jotkut viljakuviot aiheuttavat ultraääniä, jotka vaikuttavat tekniikkaamme kuten kameroihin ja paristoihin.

b) Fyysikko William Teller ehdotti eräässä konferenssissa New Mexicossa vuonna 2000, että jos useat ihmiset keskittyvät johonkin, niin he pystyvät vaikuttamaan siihen mihin he keskittyvät. Toisin sanoen, jos useat ihmiset ajattelevat jotakin viljakuviota, niin he saattavat vaikuttaa siihen vielä tuntemattoman energian kautta.

c) Viljakuviotutkija Colin Andrews on ehdottanut Heinelle, että kasveissa saattaisi olla tuntemattomia sähköisiä tai magneettisia ominaisuuksia. Niin kauan kun kasvit ovat pystyssä, niin kasvien välillä oleva ilma erottaa nämä kentät toisistaan. Mutta kun kasvit työnnetään nurin, niin ne joutuvat kosketukseen toistensa kanssa, jolloin saattaa syntyä voimakas energiakenttä.

Erikoista Heinen kirjassa on se, miten hän kytkee yhteen kaukokatsomisen, paranormaalit ilmiöt ja ufohavainnot. Hein kertoo, miten Farsight instituutissa suoritetuissa kaukokatsomiskokeissa on havaittu kokeeseen osallistujien kotona leijuvia ufoja, kummallisia eläimiä ja eräässä tapauksessa jopa robottimainen henkilö, joka jyskytti hotellihuoneen ovea kunnes hänet päästettiin sisään. Sisään päästyään tämä robottimainen henkilö käveli ympäri kuin sokea, ennen kuin taas poistui.

Se seikka, että useat kaukokatsojat Heinen mukaan ovat nähneet vuorien, esim. Mount Baldyn, alla olevia muukalaisten tukikohtia, saattaa herättää lukijassa ristiriitaisia tunteita.

Björn Borg, 4.9.2004