van Dyk, Gregory:

Element Books Ltd, Shaftesbury, Dorset, England 1997. 177 sivua

 
 
Gregory van Dyk on allekirjoittaneelle täysin uusi nimi eikä minulla ole mitään ennakkokäsityksiä siitä mistä hän kirjoittaa.
Ihan kuin niitä selostuksia ei jo olisi tarpeeksi lukemattomissa kirjoissa niin van Dyk aloittaa tunnollisesti ufologian vanhoilla vakiotapauksilla:Roswell,Arnold,
Socorro,Villas Boas,Betty ja Barney Hill,Travis Walton,Kelly-Hopkinsville,Bentwaters,
MJ-12,Condonkomitea jne.,jne.
Vähän sitä ihmettelee miksi van Dyk on katsonut tarpelliseksi taas kirjoittaa näistä ufologian klassikoista vaikka hänellä ei ole mitään uutta tarjottavanaan.
 
Neljännessä luvussa van Dyk siirtyy sitten sieppauksiin.
Ufologiaan skeptisesti suhtautuvat ovat aina huomauttaneet lähdekritiikistä,eli siitä että pitää valikoida lähteitään kriittisesti eikä hyväksyä mitä tahansa painettua tekstiä lähteeksi.
Allekirjoittaneen kirjoissa käytetty lähdeluettelo sisältää tätä kirjoittaessa 472 eri lähdettä mutta tällöin on otettava huomioon sitä että olen myös lukenut noin 60 kirjaa joita en ole hyväksynyt lähdeluetteloon eri syistä.Yksi niistä kirjoista joita en katsonut aiheelliseksi hyväksyä lähdeluetteloon oli H:gin kaupunginkirjastostakin saatava Michelle LaVignen ”The Alien Abduction Survival Guide”.Mielestäni kirja oli sen verran naiivi ettei se kelvannut lähdeluetteloon.
 
Gregory van Dyk näyttää olevan täysin eri mieltä kanssani tästä asiasta.Kun hän puhuu sieppauksista niin hän lainaa sivukaupalla ja toistuvasti Michelle LaVignen
mainittua kirjaa ja toistaa jopa sen “sieppausluokittelua”.van Dyk lainaa tätä kirjaa niin usein etten hämmästyisi lainkaan jos kävisi ilmi että LaVignen ohut kirja on
lainattu kokonaisuudessaan van Dykin kirjaan.
Vaikka van Dykin lähdeluettelossa on mainittu Hopkinsin ja Mackin kirjoja niin hän ei lainaa niitä lainkaan ja tämä on aika merkillistä kun ottaa huomioon että Hopkins ja Mack kuitenkin ovat maailman etevimmät tutkijat tällä alalla.van Dyk kyllä mainitsee Hopkinsin yhden kerran tekstissään.
Fowlerin kirjat Betty Andreassonista on kyllä mainittu lyhyesti kuten myös esim. Travis Walton.
 
Vuonna 1968 Yhdysvaltojen ilmavoimien akatemiassa otettiin käyttöön oppikirja jossa oli mukana kokonainen luku ufoista.Luvun oli kirjoittanut majuri Donald J.Carpenter ja se kertoi seikkaperäisesti ufoista historiallisesta ajasta nykypäivään saakka ja toi esille tapauksia kuten Hesekiel,Kelly-Hopkinsville,Hillin pariskunta,Socorro ym.1970-alkupuolella kirja poistettiin  käytöstä sen kiistanalaisen sisällön johdosta.
van Dykin kirjassa julkaistaan ko. luku(16 sivua) kokonaisuudessaan ja tämä on mielestäni van Dykin kirjan paras anti.
Olisi muuten hauskaa tietää mistä syystä ja kenen aloitteesta luku alunperin ylipäänsä otettiin mukaan oppikirjaan!
 
Kirjan loppuosassa tuleekin sitten esille tekijän varsinainen kiinnostuksen kohde eli ns. kanavointi-ilmiö ja sen tunnetuimmat harrastajat.Tähän lukuun on myös vanha tuttavamme Billy Meier päässyt mukaan kertomuksineen ja valokuvineen ja käy ilmi että van Dyk suhtautuu hyvin ihaillen Meierin kertomuksiin ja kuviin eikä näytä lainkaan tietävän(tai välittävän) että ne on paljastettu väärennöksiksi jo aikoja sitten.(Tietokonetarkastuksessa tuli esille että kyseessä oli pienoismallit jotka roikkuivat narunpätkissä).
Kirjan viimeinen luku liittyykin sitten “henkisiin ulottuvuuksiin” ja kertoo tri Hurtakin käsityksiin Enochin kirjoista.
 
Olen aikaisemmin eri yhteydessä kiinnittänyt huomiota niihin vaikeuksiin joita lyhenne CE 5 näyttää tuovan ufologeille nykyisin.Yksi tarkoittaa lyhenteellä yhtä ja toinen toista ja van Dyk tarkoittaa CE 5-lyhenteellä  “että kommunikointia tapahtuu
havaitsijan ja muukalaisen välillä”(kuten myös Halliday tarkoittaa omassa kirjassaan).
 
 

Björn Borg, 11.4.2004