Tutt, Keith:

Millennium Paperback, Orion Books Ltd, London 1998. 309 sivua

 
 
Tämän kirjailijan nimi on minulle täysin tuntematon ennestään ja täysin ennakkoluulottomasti avaan tämän paksun kirjan katsoakseni mistä se kertoo.
 
Huomaan nopeasti että olen erehtynyt kun olen katsonut tätä kirjaa ja sen kantta ja otsikkoa ' True Life Encounters ' . Koska olen tottunut lukemaan ufokirjoja niin oletin automaattisesti että kyseessä on tapaamiset humanoidien kanssa mutta kun tutustun tähän kirjaan lähemmin niin huomaan että se kertookin kaikenlaisista muista asioista kun ufoista ja humanoideista eli  mielen voimakkuudesta sekä kummallisista olennoista kuten Bigfootista, Loch Ness- hirviöstä ja muista uskomattomista tapaamisista.
 
Ufoilla on tässä kirjassa hyvin pieni rooli ja huomaan samalla myös että tämä kirja kuuluu sarjaan jonka Sci-Fi kanava on julkaissut ja tämä kirja on kolmas kirja tuossa sarjassa.
 
Ensimmäinen kirja oli John ja Anne Spencerin kirja ' Alien Contact ' ja toinen oli Alan Bakerin ' UFO Sightings ' .
Huomaan myös että olen jo 2.4.2005 kirjoittanut kirjaesittelyn tuosta Bakerin kirjasta.
 
Huomaan myös että tuo Spencerien kirja odottaa kirjahyllyssäni vuoroaan että ehdin lukea sitä ja kirjoittaa myös siitä kirjaesittelyn.
 
Kirjan sivulla 20 mainitaan ohimennen Stella Lansing joka on tuttu myös ufologiasta ja tässä kerrotaan hänen merkillisistä valokuvistaan ja filmeistään mutta ei mainita ollenkaan niiden yhteys ufoihin.
 

Kun kirjassa kerrotaan Bigfoot- olennosta niin siinä  eksytään hiukan ufopuolelle koska siinä huomautetaan että joskus Bigfoot on kytketty yhteen ufoilmiön kanssa ja tätä ajatustahan on tarjottu lukijoille joskus myös muissa kirjoissa.
 
Kirjassa kerrotaan myös enkeleistä ja annetaan monta esimerkkiä siitä kuinka enkelit ovat puuttuneet ihmisten elämään ja lukiessani näistä enkeleistä niin havaitsen asian joka vaikuttaa tutulta ja näissä esimerkeissä kerrotaan usein siitä kuinka enkeli suoritettuaan tehtävänsä on kadonnut mystisesti, eli esim. kun autettu henkilö tahtoo kiittää auttajaansa niin auttajaa ei olekaan enää näkyvissä missään, vaan on kadonnut mystisesti.
 
Vaikka tässä kirjassa nyt puhutaan enkeleistä niin en voi olla ajattelematta n. s. MIB: ejä, eli mustapukuisia miehiä joista vastaavalla tavalla on kerrottu monta esimerkkejä siitä kuinka MIB: it yksinkertaisesti vain katoavat suoritettuaan tehtävänsä.
 
En tahdo mitenkään rinnastaa enkeleitä ja MIB: ejä vaan kiinnitän vain huomiotani tähän yllättävään poistumiseen.
 
Sivulla 213 tuodaan esille n. s. Marskasvot ja käsitys siitä että ne saattavat olla keinotekoiset. Tällöin on muistettava että tämä kirja on julkaistu ensimmäisen kerran jo 1997 eli tämän kirjan ilmestymisen aikoihin ei vielä oltu saatu niitä viimeisimpiä kuvia Marskasvoista joita NASA:n ja ESA: n myöhemmät Marsluotaimet ottivat.
 
Tässä kirjassa kuitenkin tuodaan esille että Marskasvot todennäköisesti ovat  keinotekoiset ja liittää tähän että Washingtonin  Brookings- instituutti vuonna 1959 kun NASA perustettiin suositteli että jos NASA törmää avaruudessa merkkeihin älykkäistä muukalaisista niin NASA: n pitäisi olla hiljaa siitä koska Brookings- instituutin käsityksen mukaan jos kerrottaisiin että avaruudesta on löydetty merkkejä älyllisestä elämästä niin se saattaisi aiheuttaa sekasortoa Maassa.
 
Joten TÄMÄ kirja väittää että itse asiassa on olemassa kaksi eri NASA: n avaruusohjelmaa; yksi jota pystymme seuraamaan ja sitten toinen josta meille ei ole kerrottu paljon mitään.
 
Kirjassa kerrotaan myös Joe McMoneagle- nimisestä kaukonäkijästä jolle oli annettu Marsissa olevan Sedonia- alueen koordinaatit kertomatta että ne koordinaatit oli Marsista ja kuulemma McMoneagle oli piirtänyt Sfinxiä muistuttavan kuvan ja viisi pyramidia tietämättä että nämä koordinaatit olivat Marsissa.
 
Sen jälkeen kuin asiasta kerrottiin McMoneaglelle niin hän väitti saaneensa tiedon jollain tavalla siitä että nämä pyramidit ja Marskasvot oli rakennettu erään rodun toimesta joka oli läpikulkumatkalla.
 
Kirjan loppupuolella kerrotaan pallosalamasta ja mm. siitä mikä on mainittu myös omassa kirjassani ' Ufot ja tiedemiehet ' eli englantilaisesta professorista R.C. Jennisonista joka itse näki pallosalaman lentokoneessa vuonna 1963, ja vasta tämän jälkeen tiedemiehet rupesivat suhtautumaan vakavasti pallosalamaan.
 
Kirjassa kerrotaan pallosalamatutkimuksesta ja mm. siitä että Moskovassa on pallosalamatiedotuskeskus jossa on rekisteröity yli 2 000 pallosalamahavaintoa.
Lisäksi on olemassa  Jaroslavin Valtioyliopistossa pallosalamatutkimuslaitos joka on julkaissut  43 pallosalamahavaintoa jossa pallosalama on nähty menevän kiinteän aineen läpi.
 
Tässä kerrotaan tietysti myöskin japanilaisesta tri Ohtsukista Wasedan yliopistosta ja se joka on erikoista tässä asiassa on se että tämä kirja kytkee yhteen pallosalamat ja viljakuviot ja kertoo esimerkkinä englantilaisesta joka näki pallosalaman kerran ja seuraavanana aamuna löysi yksinkertaisen viljakuvion siltä paikalta jonka yläpuolella pallosalama oli ollut.
 
Tämä kirja siis ei puhu ufoista ja viljakuvioista vaan pallosalamasta ja viljakuvioista.
 
Kirjassa kerrotaan myös oudoista esineistä jotka ovat tippuneet taivaalta ja tässä yhteydessä tuodaan esille myös n. s. ' enkelitukka ' ja kerrotaan tapauksesta Kanadassa jolloin P. L . Lewis kerran makasi selällään ja katseli ylöspäin ja näki tähteä muistuttavan kohteen joka liikkui nopeasti taivaan yli ja kiikarin avulla hän näki useita kohteita jotka purjehtivat taivaan yli ja näistä kohteista tuli ilmeisesti n. s. ' enkelintukkaa ' alas ja tyypillistä tälle enkelitukalle oli se että se haihtui olemattomiin hyvin nopeasti.
 
Toisessa tapauksessa kerrotaan laivasta josta myös havaittiin tällaista enkelintukkaa joka putosi alas. Tässä  kanadalaisessa tapauksesssa on erikoista se että se on syyskuulta 1948, eli se on hyvin vanha asia.
 
Tämän kirjan mukaan enkelitukkaa on tutkittu ja havaittu että se sisältää silikonia, magnesiumia, kalsiumia ja boronia eikä kukaan ole pystynyt selittämään tämän enkelitukan alkuperää.
 
Kirjan lopussa tekijä palaa taas viljakuvioihin ja kertoo mm. Meadenin plasmavortex- teoriasta, mutta kertoo samalla että ensimmäiset viljakuviot havaittiin Australiassa jolloin eräs silminnäkijä näki kun ufo lähti pois tällaisesta viljakuviosta vuonna 1966.
 
Tässä kerrotaan myös näistä kahdesta englantilaisesta herrasmiehestä jotka ovat tehneet itsensä tunnetuiksi, eli Dougista ja Davesta, jotka väittivät tehneensä satoja viljakuvioita ja lisäksi kerrotaan niistä henkilöistä jotka sitten ovat kopioineet Dougia ja Davea ja valmistaneet viljakuvioita.
 
Tässä kerrotaan kuitenkin myös itse viljakuviotekijöistä että he ovat itse kokeneet merkillisiä asioita, eli kerran tehdessään viljakuvioita he havaitsivat kaksi kertaa voimakkaita valovälähdyksiä joita he eivät pystyneet selittämään.
 
Lisäksi kerrotaan tunnetusta viljakuviotekijästä Rod Dickinsonista joka myöntää itse että hän havaitsi merkillisiä valovälähdyksiä keskellä niitä kuvioita joita oli itse tehnyt.
Dickinson toteaa itse että hän ei todellakaan tiedä mitkä kuviot ovat aitoja ja mitkä eivät. Hän todellakaan ei osaa sanoa.
 

Björn Borg, 27.9.2008