Trundle, Robert:

EcceNova Editions, Victoria, BC, Canada 2005. 312 sivua

 
Yhdysvaltojen ent. presidentti Harry S. Truman omaelämäkerrassaan:
" Olen jättänyt pois tietyn aineiston joka liittyy kansalliseen turvallisuuteen tai henkilöihin jotka vielä ovat elossa. Osaa tästä aineistosta ei voida julkistaa moneen vuoteen tai moneen sukupolveen " .
 
Tähtitieteilijä, fil. tri Bernard Haisch: " Minulla on nyt kolme täysin erillistä esimerkkiä siitä kuinka henkilöt, joihin minä luotan, ovat kertoneet minulle henkilöistä joihin he  luottavat, kuinka nämä henkilöt ovat kertoneet että he ovat käsitelleet salaisten virkatehtävien yhteydessä muukalaismateriaalia joka on ' meidän '  hallussamme ".
" Sen lisäksi olen erittäin lähellä valtion erään laitoksen entistä johtajaa joka oli tekemisissä erikoisohjelman kanssa jossa on jo vuosikymmenien ajan yritetty jälleenrakentaa muukalaisten koneistoja. Tämän lisäksi olen erittäin lähellä erään G8- valtion valtiopäämiestä jolle on kerrottu tuosta
ohjelmasta. "
 
 
Northern Kentucky- yliopiston filosofian professori Robert Trundle on aikaisemmin julkaissut kirjan ' UFOs : Politics, God and Science ' vuonna 2001.
Paitsi yllämainittua kirjaa Trundle on myös julkaissut kirjan ' Illustrated News of the Unbelievable ' vuonna  2005 yhdessä George Filerin kanssa.


Jo ennen näiden kirjojen julkaisemista Trundle oli joutunut sanaharkkaan eräiden muiden tiedemiesten kanssa American Anthropological Association- yhdistyksen 93. kokouksessa joulukuussa 1994. Tri Benson Saler piti esitelmän jonka otsikko oli:
" Explanation, Conspiracy & Extraterrestrials: The Roswell Incident " . Salerin mukaan Roswell- tapaus on myytti.
Tri James Hopgood pyysi fil. tri Robert Trundlelta kommenttia. Tri Trundlen mielestä tri Saler syyllistyi todisteiden salailuun. Tällöin tri Trundlea syytettiin siitä että hän ei ymmärtänyt sanaa ' myytti ' oikein.
 
Nyt esiteltävään kirjaan Trundle on saanut mukaan kaksi tohtorintason henkilöä jotka ovat kirjoittaneet siihen pitkät esipuheet. Toinen on lakit. tri Peter Gersten ja toinen on ufoalalla ennestään tuntematon nimi, eli New Yorkin Queensissa sijaitsevan St. John' s - yliopiston filosofian professori, fil. tri Peter Redpath.
 
Esipuheessaan Redpath kysyy ' että onko ufoja olemassa?.' Hän vastaa samalla ja toteaa ettei tiedä vastausta. Redpath toteaa edelleen että ' Tri Trundlen kirja...tekee meille suuren palveluksen vähätellessään sitä myyttiä joka liittyy ufoihin ja samalla yrittäen tehdä niiden tutkimisesta hyväksyttävämpi tieteellisessä, filosofisessa ja teologisessa mielessä. Länsimaiset intellektuellit ovat varmasti velkaa hänelle sen että he kuuntelevat häntä. Sillä jos tieteellinen menneisyytemme opettaa meille jotakin niin se on se että he jotka kutsuvat oman aikansa Kopernikuksia ' hulluiksi ' usein päätyvät siihen että juuri heihin lyödään tuo leima pysyvämmin historian kirjoissa ' .
 
Trundlen mielestä ufoja pitää tutkia. Trundle on myös sitä mieltä että usein kuultu väite että avaruusmatkoja ei voida tehdä valtavien etäisyyksien takia ei pidä paikkansa. Trundle viittaa kokeisiin joita on tehty Princetonissa, New Jerseyssa, jossa NEC: in fyysikot ovat ilmoittaneet tehneensä kokeita joissa valopulssi käyttäytyy ikäänkuin kuin se vaatisi negatiivista aikaa matkallaan ( = ' ... a light pulse behaves as if it takes a negative time to traverse the distance along its direction of travel ' ).
Trundlen mukaan tiedemiehet ovat vähitellen hyväksymässä tähtienvälistä matkustamista.
Princetonissa tutkijaryhmä,  johon kuului fyysikot L. J. Wang, A. Kuzmich ja A. Dogariu ovat esittäneet että valopulssi matkusti nopeudella joka oli 310 kertainen ' vacuum transit ' aikaa. Trundle viittaa Jim Donahue- nimiseen henkilöön joka on todennut että tri Wang itse asiassa on näyttänyt toteen että aikamatkailu on mahdollinen.
Tri Wang sanoo itse että ' valopulssimme todellakin matkustivat nopeammin kuin valon hyväksytty nopeus ' .
 
Tässä kirjassaan Trundle analysoi ufoilmiötä laajasta näkökulmasta ja leveällä rintamalla. Trundle ottaa esimerkkejä sieltä sun täältä tuodakseen esille ajatuksensa ja tämä saattaa ärsyttää lukijaa aika paljon koska Trundlen teksti ei ole esim. ajallisesti tai maantieteellisesti loogisessa järjestyksessä, vaan Trundle hyppää asiasta toiseen eikä allekirjoittanut ainakaan huomaa mikä järjestys tässä hyppäämisessä on.
Jos katsotaan vaikkapa sivuja 103- 105 niin Trundle puhuu ensin kenraali Twiningista ja seuraavalla sivulla MJ- 12 asiakirjoista ja heti perään sivulla 105 Englannin ufotutkimuksista.
 
Trundle on kuitenkin lukenut läksynsä hyvin ja esilletuodut faktat ovat paikkansa pitäviä. Lisäksi kirjaa piristävät erittäin paljon pienet valokuvat joita on melkein jokaisella sivulla.
Tyypillistä Trundlelle on myös varsin pitkät lähdeluettelot kommentteineen jotka usein ovat yhtä mielenkiintoista luettavaa kuin itse teksti.
 
Asia joka kiinnittää lukijan huomion aika nopeasti on se että Trundle suhtautuu vakavasti henkilöihin joita ei edes kaikki ufologit hyväksy, eli esim. Adamskiin ja Fryihin. Trundle huomauttaa että esim. Adamskin ja Fryn kertomuksissa on ollut yksityiskohtia joita ymmärrämme vasta nyt vuosikymmeniä perästäpäin. Ja Adamskista Trundle toteaa että saattaa hyvin olla ettei Adamski itse tiennyt missä hän oli avaruusmatkoillaan. Trundlen mukaan saattaa hyvin olla että Adamski uskoi katsovansa meidän Kuumme kääntöpuolta, kun itse asiassa hän on voinut olla missä tahansa, tajuamatta millä nopeudella avaruusalus saattaa lentää.
 
Samalla tavalla Trundle suhtautuu vakavasti Lazariin ja etenkin Corsoon jota Trundle lainaa toistuvasti kautta koko kirjan.
Trundle torjuu sen kritiikin jota on suunnattu Corsoon ja toteaa että Corso oli jo vanha mies kun hänen kirjansa ilmestyi ja saattaa hyvin olla että hänen muistinsa pätkii ja että yksityiskohdissa on puutteita. Trundlen mukaan tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä ettei Corso puhuisi totta.
Trundle huomauttaa myös että Corsolla oli pääsy sellaisiin tietoihin joita ei monella ollut ja tämä taas saattaa selittää sen että Corson tiedot eivät aina ole yhdenmukaisia toisten henkilöiden tietojen kanssa. Trundle viittaa esim. erääseen satelliittiin jonka Corso ilmoitti että ' se ja se virasto ' oli ampunut ylös kun taas kriitikot totesivat että se oli jonkun toisen ylösampuma. Trundle toteaa että viimeaikaiset tiedot viittaavat siihen että itse asiassa Corson tieto on ollut se oikea vaikkakin asiaa salailtiin vuosikausia. Corsolla oli siis parempaa tietoa kuin hänen kriitikoilla.
 
Toinen kirja jota Trundle näyttää lainaavan ahkerasti on Timothy Goodin kirja ' Above Top Secret ' .
 
Trundle mainitsee myös Suomessakin hyvin tunnetun n. s. Petroskoin
( Petrozavodskin ) ' maneettitapauksen ' vuodelta 1977.
Trundlen mukaan se oli Yuri Andropov joka antoi määryksen 13- vuotta kestäneestä ohjelmasta jonka mukaan kaikkien sotilashenkilöiden piti raportoida kaikista ufohavainnoista. Tämä johti satoihiintuhansiin raportteihen.
 
Varsin mielenkiintoinen on kertomus tunnetun skeptikon Menzelin tapaus:
Harvard Collegen observatorion entinen johtaja, emeritusprofessori, tri Donald Menzel oli lentämässä lähellä Beringin salmea 3.3.1955. Kone oli 6 km: n korkeudessa kun hän näki kirkkaan kohteen jossa oli välkkyvät vihreät ja punaiset valot ja joka syöksyi kohti lentokonetta. Esineen läpimitta oli noin kolmannes Kuun läpimitasta ja se pysähtyi noin 90 metriä lentokoneesta, teki väistöliikkeitä, ja katosi jonka jälkeen se ilmestyi uudelleen horisontin yllä.
Menzel ei epäillyt silmiään mutta tulkitsi havaintonsa sillä tavalla että kyseessä oli kirkkaan Sirius- tähden epäselvä kuva joka näytti liikkuvan epätavallisten ilmakehäkerrostumien läpi tulevien satunnaisten valosäteiden takia. Kohteen katoaminen ja uudelleen ilmestyminen johtui eräästä vuoristosta joka välillä katkaisi valosäteen.
Arizonan yliopiston ilmakehätieteen professorin, tri James McDonaldin, mielestä Menzelin tulkinta oli absurdi koska se vaatisi lähellä maan pintaa olevien ilmakerroksien läpi tulevien valosäteiden  tarkkoja mittauksia satojen kilometrien matkalta.
Trundlen mukaan saattaa siis olla että Menzel itse näki ufon vaikka ei myönnä sitä.
 
Trundle ottaa nyt esille asian joka erityisesti herättää allekirjoittaneen mielenkiinnon:
a) USA: n ilmavoimien majuri lähetti raportin jonka mukaan lennonjohtotornin henkilökunta oli havainnut tunnistamattoman ' lentokoneen ' joka lensin tornin yli
noin 900- 1200 metrin korkeudessa. Koneessa oli tavanmukainen runko, siivet ja vakaimet. Sen sijaan siitä ei kuulunut mitään ääntä eikä näkynyt minkäänlaisia moottoreita.
b) Siviilihenkilö ilmoitti 25.8.2000 että ufo, jonka huipulla oli stroboskooppinen valo ja rungon ympäri pyörivä keltainen nauha, leijui noin 300 metriä hänen autostaan noin 300 metrin korkeudessa Lovelandissa, Coloradossa. Yllättäen stroboskooppinen valo ja  keltainen valo sammutettiin ja tilalle ilmestyi tavallisen pienkoneen kulkuvalot.
 
Trundlen mielestä vieras äly seuraa teknologiamme kehitystä ja mukautuu sen mukaan historian eri aikoina.
 
( Viime vuosien aikana useat kirjailijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen että ufot näyttävät tavallisilta lentokoneilta tai helikoptereilta. Usein niissä on kuitenkin
' jotakin väärin '.- Allekirj. huom.)
 
Trundle kertoo myös tapauksesta USA: n  Wethersfieldin lentotukikohdasta jolloin oli lähetetty hävittäjiä ajamaan takaa ufoja. Lentäjät havaitsivat lentävänsä
' kuvitellussa maastossa ' ja eräs lentäjä joka luuli lentävänsä tutussa maastossa olikin itse asiassa matkalla suoraan merelle päin.
Trundlen mielestä ufot aiheuttivat nämä harhat.
 
Trundle omistaa paljon tilaa Roswellille ja MJ- 12- asiakirjoille. Hän selostaa tarkkaan MJ-12 jäsenten taustoja ja lukijan mielestä tämä tarkka selostaminen osoittaa vaan sen että Trundle luottaa ko. asiakirjojen aitouteen ja siihen että tuo MJ- 12 ryhmä todellakin oli olemassa. Trundle viittaa tässä esim. Woodin ja Friedmanin tutkimuksiin joiden mukaan asiakirjat ovat aitoja.
 
Trundle ottaa Roswellin yhteydessä esille asian joka on ainakin allekirjoittaneelle uusi:
Joidenkin mielestä se joka syöksyi alas Roswellissa oli saksalainen V- 2 ohjus jota testattiin. Tätä käsitystä on sitten osoitettu vääräksi eri tavoin.
NASAn insinööri Jerry Brown on kuitenkin tuonut esille että kyseessä on saattanut olla A- 9 ohjus. Tässä ohjuksessa käytettiin kevyttä metallia jonka nimi oli
' Duraluminum '.
Trundlen mukaan Brown on kuitenkin väärässä tässä asiassa sen johdosta että
' Duraluminum ' - metallista kyllä huomaisi jos se on ollut suuressa lämpötilassa.
Silminnäkijöiden ( esim. Jesse Marcel Jr ) mukaan metalli jonka he näkivät oli
' puhdas', t. s. siitä ei näkynyt että se olisi ollut suuressa lämpötilassa.
 
Trundlen kirjassa on runsaasti lyhyitä tietoiskuja jotka eivät liity aina varsinaiseen tekstiin. Näiden kaikkien tietoiskujen esittely tässä yhteydessä on täysin mahdotonta
tilan puutteen takia, mutta todettakoon kuitenkin että Roswell- jutun jälkeen,  esim. sivulla 158, Trundle heitää esille ajatuksen siitä että voisivatko muukalaiset saapua Maapallolle  huomaamatta nanokoon avaruusaluksissa?
 
Trundle uhraa paljon tilaa sille että salaako USA:n hallitus todellakin ufoihin liittyvää tietoa vai ei?
Trundle viittaa tässä asiassa siihen avoimuuteen joka on ollut havaittavissa kun Roswellin tukikohdan päällikkö käski tiedotusupseerin julkaista tiedotus että oli otettu talteen lentävä lautanen. Samoin esim. kenraali Twiningin muistio, jonka mukaan ufot olivat todellisia, syyskuulta 1947, eli pari kuukautta myöhemmin, ei luokiteltu kovin salaiseksi.
Trundle huomauttaa että se avoimuus ufoasioissa joka välillä oli havaittavissa vuonna 1947 vähitellen katosi ja tilalle tuli eri asteiset ' salainen ' - leimat.
Voisiko tämä johtua siitä miten esim. kirkko reagoisi jos kävisi ilmi että avaruusolentoja todellakin on olemassa, Trundle pohtii ?.
 
Harvinaisen mielenkiintoinen on Trundlen löytämä teksti presidentti Harry S. Trumanin omaelämäkerrasta ' Memoirs by Harry S. Truman: Years of Decision ' .
Eräässä kohtaa Truman sanoo:
 
" Olen jättänyt pois tietyn aineiston joka liittyy kansalliseen turvallisuuteen tai henkilöihin jotka vielä ovat elossa. Osaa tästä aineistosta ei voida julkistaa moneen vuoteen tai moneen sukupolveen " .
 
Trundle myöntää suoraan ettei tiedä mihin Truman tässä asiassa viittaa. Trumanhan voi tarkoittaa mitä tahansa. Mutta Trundle kuitenkin pohtii että voisiko asia ehkä liittyä ufoihin.....?
 
Trundle on myös kiinnittänyt huomiota tutkimuslaitos Battellen ufotutkimukseen vuosilta 1953- 1955. Battellehan tuli siihen tulokseen että osa havainnoista ei voitu selittää millään tavanmukaisella selityksellä. Lisäksi Battelle huomasi että mitä suurempi havainnon n. s. ' outousarvo ' oli sitä luotettavampi havainto oli.
Tästä huolimatta USA: n ilmavoimat julkaisi Raportin nro. 14 jossa todettiin, aivan päinvastaisesti, ettei Battelle tutkimuksissaan ollut löytänyt mitään mainitsemisen arvoista.
Trundle, samoin kuin m. m. Hynek aikaisemmin, toteaa että ilmavoimien kyseinen raportti nro 14 ei edusta tiedettä, vaan jotakin muuta.
 
Trundle selostaa pitkään kuuluisan Cash- Landrum- tapauksen jolloin kaksi naista ja poika näkivät matalalla lentävän timantinmuotoisen kirkkaan esineen jota saattoi noin 20 helikopteria.
Varsinkin Cash sai vakavia säteilyvammoja ja haastoi myöhemmin USA: n hallituksen oikeuteen, vaatien korvauksia vammoistaan.
Läsnä oikeudessa oli laivaston, armeijan, ilmavoimien ja NASA:n edustajia ja näiden mukaan USA: n hallituksella ei ollut käytössään mitään laitetta joka olisi voinut aiheuttaa nämä vammat.
Trundle on erittäin tuohtunut kertoessaan että oikeuden tuomari hylkäsi kanteen kansalliseen turvallisuuteen vedoten kuulematta  edes Cashia.
Trundle on tuohtunut tästä ja ihmettelee voiko USA: n hallitus käyttäytyä miten tahtoo kansalaisia kohtaan kansallisen turvallisuuden nimissä?
Tässä yhteydessä Trundle ottaa esille Project Snowbird- nimellä kulkevan projektin jonka puitteissa yritettiin kehittää atomivoimalla lentävää laitetta joka Trundlen kirjassa julkaistujen kuvien perusteella muistuttaa suuresti Cash- Landrumin kuvailemaa laitetta.
Trundle ei tietenkään tiedä  vastausta, mutta pohtii että olisiko
mahdollista......että sittenkin.....
 
( Allekirjoittanut ei voi tässä yhteydessä olla huomauttamatta että jo silloin kun kuulin ensimmäisen kerran Cash- Landrum- tapauksesta niin totesin että oikeudessa ei ollut läsnä yksityisen ilmailuteollisuuden edustajia lainkaan. Jos kyseessä olikin yksityisen yrityksen kokeilulaite? )
 
Lukija kokee Trundlen kirja sivuilla 216- 217 varsinaisen yllätyksen. Siinä Trundle lainaa California Institute of Technology / Jet Propulsion Laboratoryn työntekijää Jurrie Van der Woudea joka kertoo että hän yhdessä Ron Wichelman- nimisen henkilön kanssa olivat vastuussa Viking Lander- luotaimen lähettämien valokuvien värikontrollista. Van Der Wouden mukaan Vikingin kuvamateriaalikeskuksen johtaja, tri Tomas Mutch, oli kertonut saaneensa puhelun NASAsta jossa käskettiin tuhota niitä negatiiveja joissa näkyi Marsissa sininen taivas.
 
Vuonna 1968 USA: n Ilmavoimien Akatemiassa oli käytössä oppikirja jonka nimi oli ' Air Force Cadet Manual ' , Physics 370, ' Introductory Space
Science '.
Tässä kirjassa oli pitkä kirjoitus ufoista kertoen ufojen historiasta, havainnoista, teorioista, tutkimuksista jne.
Itse asiassa kyseessä oli varsinainen  ufo- opas.
 
Trundle kertoo perusteellisesti tästä oppaasta ja käy läpi sen tekstiä jopa 17 sivun verran omassa kirjassaan.
Tässä on ikävä kyllä nyt tuotava esille eräs asia josta Trundle vaikenee: Allekirjoittaneen omista kirjoista ilmenee että vaikka tuota opasta käytettiin Akatemiassa vuonna 1968, niin sen käyttö lopetettiin 1970- luvun alussa sen ristiriitaisen sisällön takia.
Trundle kertoo kyllä tuosta oppikirjasta tarkkaankin, muttei sitä että sen käyttö lopetettiin 1970- luvun alussa ja lukija saakin sen käsityksen että sitä käytetään edelleenkin Akatemiassa.
Syytä tähän allekirjoittanut ei tietenkään tiedä. Onko Trundle ehkä siinä luulossa että sitä käytetään edelleenkin vai vaikeneeko hän tahallisesti siitä että sen käyttö on lopetettu? Vai onko Trundle vain epähuomiossa jättänyt pois tämän tärkeän tiedon?
Selitys tähän löytyy ehkä sitten sivulla 251 jossa Trundle viittaa erääseen lähteeseen vuodelta 1994.
Saattaa hyvin olla että Trundle on vaan erehtynyt tässä asiassa.
 
Kirjassaan Trundle polemisoi vahvasti niitä tiedemiehiä vastaan jotka suhtautuvat epäluusoisesti ufoilmiöön ja toteaa että on eri asia jos tiedemies tutkii jotakin ilmiötä ja tämän jälkeen  on sitä mieltä ettei mitään tutkittavaa ole. Mutta on aivan toinen asia jos tiedemies ottaa tällaisen kannan tutkimatta  asiaa. Silloin kyseessä ei ole tiedettä.
Trundle ottaa myös esille tilanteen joka on tavallinen ufohavaintojen kohdalla: Jos havaitsija tuo esille epätavallisen väitteen (= että on nähnyt ufon) niin eräiden skeptikkojen mielestä havaitsijan pitäisi tuoda esille epätavallisen todisteen tästä. Monen skeptikon mielestä havaitsija on usein vain erehtynyt ja nähnyt esim. Venuksen tai säähavaintopallon. Trundle huomauttaa että tällöin skeptikon pitäisi itse tuoda esille todisteen siitä että kyseessä olikin Venus tai säähavaintopallo. Trundle kutsuu tätä
' negatiiviseksi väitteeksi ' ja Trundlen mielestä tämän negatiivisen väitteen esittäjällä on todistustaakka puolellaan.
 
Trundle kritisoi lievästi jopa Sturrock- komitean suhtautumista ufoilmiöön. Trundlen mielestä Sturrock- komitea olisi voinut tuoda voimakkaammin esille niitä fyysisiä todisteita joita on olemassa ufoilmiön puolesta.
 
 
Kirjan liitteenä on tähtitieteilijän, fil. tri: n Bernard Haischin, ' avoin kirje kolleegoilleen ' .
Tässä kirjeessä Haisch kertoo kuinka hän on vuosien varrella tullut siihen tulokseen että ufot ovat olemassa.
Haisch päästää tässä avoimessa kirjeessään pommin lukijan niskaan:
 
" Minulla on nyt kolme täysin erillistä esimerkkiä siitä kuinka henkilöt, joihin minä luotan, ovat kertoneet minulle henkilöistä joihin he  luottavat, kuinka nämä henkilöt ovat kertoneet että he ovat käsitelleet salaisten virkatehtävien yhteydessä muukalaismateriaalia joka on ' meidän ' hallussamme ".
" Sen lisäksi tunnen hyvin valtion erään laitoksen entistä johtajaa joka oli tekemisissä erään erikoisohjelman kanssa jossa on jo vuosikymmenien ajan yritetty jälleenrakentaa muukalaisten koneistoja. Tämän lisäksi tunnen hyvin erään G8- valtion valtiopäämiestä jolle on kerrottu tuosta ohjelmasta. "
 
Haisch toteaa myös ufohavainnoista että ' Havainnot eivät rajoitu vain jonkun takapajulan maajussien havantoihin. On olemassa tähtitieteilijöitä, lentäjiä, NASA- insinöörejä ja muita kokeneita ihmisiä jotka ovat nähneet asioita joille ei löydy tavallisia selityksiä ' .
 
Trundlen kirja on taas uusi esimerkki siitä kuinka ufoilmiö kiehtoo yhä useampia tiedemiehiä. Asia joka pistää ainakin allekirjoittaneen silmään on se että Trundle on ( ehkä tietoisesti ) suureksi osaksi välttänyt ' vanhojen klassikoitten ' penkomista ja keskittyy uudempien tapausten kertomiseen.
Kirjassa on runsaasti Trundlen filosofisia pohdintoja maailmankaikkeudesta, uskonnosta, avaruusmatkailusta jne. , jne. , joita ei pysty kommentoimaan lyhyessä esittelyssä.
Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa. 
 

Björn Borg, 7.11.2006