Thomas, Andy:

Frog, Ltd., Berkeley, California  2002. 192 sivua (A 4)

 
" Tässä kirjassa on  tähtitieteilijöille pohtimista " .
 
 
Andy Thomas on englantilainen viljakuviotutkija joka aikaisemmin on julkaissut
kirjat ' Fields of Mystery ' vuonna  1996, ' Quest for Contact ' vuonna 1997 ( yhdessä Paul Buran kanssa). Vuonna 2003 on niinikään julkaistu Andy Thomasin toimittama ' An Introduction to Crop Circles ' joka on uudempi laitos Kent Goodmanin aikaisemmin kirjoittamasta ' Crop Circles-an Introduction ' - nimisestä kirjasta.


Andy Thomasin  kirja ' Vital Signs ' on perusteellinen yhteenveto Englannin viljakuvioilmiöstä, koska se sai alkunsa ja miten se on kehittynyt vuosien varrella yksinkertaisista ympyröistä nykyajan monimutkaisiin matemaattisiin kuvioihin.
Kirjassa on runsaasti valokuvia ja sivuilla  101-128 on julkaistu hienoja värivalokuvia viljakuvioista.
 
Andy Thomas kertoo jo kirjan nimessä mitä mieltä hän on viljakuvioista, eli että ne eivät ole ihmisten tekemiä petoksia.
Thomas on tietysti perillä siitä että myös ihmiset tekevät viljakuvioita, kuten kuuluisa parivaljakko Doug ja Dave, mutta Thomas toteaa että Doug ja Dave eivät mitenkään olisi ehtineet valmistaa kaikki viljakuviot joista he ottivat kunnian itselleen. Thomasin mielestä tältä parivaljakolta puuttui myös edellytykset edes suunnitella niitä monimutkaisia viljakuvioita joita on löydetty.
Thomas huomauttaa myös siitä että vaikka sekä Englannissa että muissa maissa on runsaasti vihaisia viljelijöitä jotka ilomielin haastaisivat viljakuvioiden tekijöitä oikeuteen niin vain yksi kuviotekijä on saatu kiinni USA: ssa ja viety oikeuteen.
Niinikään Thomas huomauttaa että usein aidoissa kuvioissa vilja on kaadettu  kerroksittain eri suuntiin ja tällaiseen ei ihminen pystyisi.
Thomasin mielestä jokin muu voima valmistaa ne ' aidot ' viljakuviot ja Thomas luettelee useita seikkoja jotka puhuvat sen puolesta:
 
Noin kaksi tusinaa ihmistä ovat olleet paikan päällä näkemässä kun viljakuvio syntyy. Amerikkalainen BLT - ryhmä on tunnettu viljakuviotutkimuksistaan.
BLT- ryhmään kuuluu mm. tri W. C. Levengood ja  Nancy Talbot. Nancy Talbot on kertonut kokemuksestaan Hollannissa kesällä 2001. Nancy oli ollut eräässä talossa Hoevenissa 21.8.2001. Talossa oli myös Robert van der Broeke- niminen hollantilainen. He olivat keskustelleet viljakuvioista ja kello 3 aamuyöllä Nancy meni yläkertaan nukkumaan. Sängystään Nancy näki läheiselle pellolle.
Nancy kertoo itse:
' Kello 3:05 kiinnitin huomiota siihen että karja piti erityistä meteliä. Koska olin vuosikausien ajan keskustellut maanviljelijöiden kanssa niin tiesin että oli varsin tavallista että karja piti meteliä kun jokin epätavallinen häiritsi sitä.
Karja hiljeni muutamaksi minuutiksi, mutta kello 3:10 se alkoi taas metelöidä.
Kello 3:15 näin kun taivaalta tuli alas kirkas intensiivinen valoputki jonka läpimitta
oli 0,3 m tai vähemmän. Valo valaisi ympäristöä ja makuuhuonettani yhtä kirkkaasti kuin helikopterin valonheitin. Valo oli niin kirkas etten pystynyt näkemään tarkkaan missä se tuli alas enkä ollut varma siitä kuinka lähellä se oli. Sitten valo katosi ja kaikki oli taas pimeää.
Noin sekunnin kuluttua ilmestyi toinen valoputki joka oli hiukan sinertävä ja hiukan vasemmalle siitä missä ensimmäinen valoputki oli ollut. Jälleen se valaisi kirkkaasti makuuhuonettani  ja ympäristöä. Sitten tämä toinen valo sammui.
Kolmas valoputki näkyi taas sekunnin kuluttua.
Koko tapahtuma oli kestänyt noin 5- 6 sekuntia.
Siinä vaiheessa kun kolmas valoputki näkyi minä olin osittain päässyt sängystä ja huusin Robertille joka oli alakerran keittiössä. Robert puolestaan oli kuitenkin nähnyt valoputket keittiön ikkunasta ja oli ryntäämässä yläkertaan minun luokseni.
Robert oli keittiön ikkunasta nähnyt että valoputket osuivat puutarhan takana olevaan papupeltoon. Taivas oli pilvinen emmekä kumpikaan  nähnyt mistä valoputket tulivat.
Robert kertoi myöhemmin että hän oli myös kuullut naapurin koiran haukkuvan raivokkaasti vähän ennen valoputkien ilmestymistä.
Menimme ulos katsomaan ja löysimme viljapellosta uuden viljakuvion ja kun valaisimme sitä taskulampuillamme niin näimme että vilja oli osittain kaadettu meistä poispäin ja osittain meihin päin. Olin myös näkevinäni vähän höyryä joka nousi kuviosta. Seuraavana päivänä tutkimme lähemmin kuviota ja totesimme että se itse asiassa oli pitkulainen kuvio jonka pituus oli 10, 5 metriä ja leveys
6 metriä. Kuviosta kulki myös ' väylä' pohjoiseen päin ja tämä 6- metrinen ' väylä' päätyi T- kirjaimeen ' .
 
Thomas tuo esille myös muita esimerkkejä siitä ettei ihminen ole valmistanut kaikkia viljakuvioita:
Thomas kertoo siitä kuinka 12.6.1999 Wiltshiren Alton Barnesiin ilmestyi viljakuvio joka oli yli 300 metriä pitkä ja jossa oli joukko ympyröitä, puoliympyröitä ja muita kuvioita. Outoa tässä asiassa oli se että ryhmä tarkkailijoita oli leiriintynyt kyseisen viljapellon laidalle nimenomaan tarkkailemassa syntyisikö uusia kuvioita kyseiseen viljapeltoon. Kun mitään ei tapahtunut muut tarkkailijat poistuivat kello 2:30 yöllä ja jätti paikalle vain yhden tarkkailijan joka kuitenkin nukahti. Kun viljelijä tuli paikalle kello 4 niin kuvio oli viljapellossa. Tämä jättimäinen kuvio oli siis syntynyt puolessatoista tunnissa keskellä yötä.
Tätä voidaan verrata siihen kuvioon jota tehtiin Mitsubishi- yhtiön toimeksiannosta mainostarkoituksessa. Kuvio, jossa näkyy Mitsubishin auto, vaati kahden päivän työskentelyn keskellä kirkasta päivää.
Thomas kertoo kuinka harrastelijatähtitieteilijä Jack Sullivan teki merkittävän havainnon. Sullivan käytti Red Shift 3- nimistä tähtitieteellistä tietokoneohjelmaa
ja havaitsi tällöin että West Stowellissa sijaitseva ' galaksi' - kuvio vuodelta 1994 aivan selvästi näytti Mars-, Saturnus- ja Jupiter- planeettojen konjunktion sijoitettuna Cetus- tähtikuvion päälle. Samalla näytettiin Kuu tietyssä vaiheessa.
Kun tarkistettiin asia tähtikalentereista niin havaittiin että tuo konjunktio todella tapahtuisi keskiyöllä 6-7.4. vuonna 2000.
Kun Sullivan tarkasti kaksi muuta ' galaksi' - kuviota niin hän havaitsi että myös ne näyttivät tuon konjunktion mutta hiukan eri näkökulmasta katsottuna, eli siltä paikkakunnalta mistä ne oli löydetty.
Ensimmäisen ' galaksi ' - kuvion oli viljelijä tuhonnut tahallaan, ja Sullivan pitää selvänä että kuvioiden tekijät tästä syystä teki uusia kuvioita jotta ne varmasti huomattaisiin.
Sullivan tutki myös Longwood Warrenissa sijaitsevaa kuvioita vuodelta 1995 ja totesi että siinä näkyi aurinkokuntamme ja näytettiin missä planeetat olisivat 16.1.1998 ja tämä ymmärrettiin vasta kun tuo päivämäärä oli mennyt ohi.
Sullivan kertoo myös että Bishops Suttonin ' asteroidi' - kuvio joka löydettiin 20.6.1995 itse asiassa näytti Bradfield- komeetan rataa kun se oli lähimmillään Maata kuukausi myöhemmin, eli 26.7.1995. Ongelmana oli vain että kun tuo kuvio ilmestyi niin tähtitieteilijät eivät vielä olleet havainneet Bradfield- komeettaa!
 
Kirjan kolmannessa luvussa Thomas kertoo niistä merkillisistä ilmiöistä jotka liittyvät viljakuvioihin. Tunnetuimmat ovat ne valopallot jotka nykyisin jo usein on nähty viljakuvioiden yhteydessä. Varsin tunnettu on Steve Alexanderin video jossa näkyy valopallo joka lentää viljakuvion yllä ja sen jälkeen lentää pois ja niin tehdessään se lentää erään maanviljelijän traktorin yli kunnes häipyy horisontissa. Maanviljälijä näki valopallon ja kuvaili sitä hohtavaksi kiekoksi.
Thomas pohtii sitä onko mahdollista että näitä valopalloja useimmiten ei havaita normaalissa spektrissä koska ne usein havaitaan vasta valokuvassa tai videossa. Sivulla 130 Thomas julkaisee neljä valokuvaa valopalloista eräässä viljakuviossa. Samanaikaisesti kuviossa olleet ihmiset eivät kuitenkaan nähneet niitä.
Thomas huomauttaa että valopallot usein näyttävät reagoivan ihmisten tekemisiin ja jopa ajatuksiin.
Varsin merkillinen on seuraava kertomus:
Thomas yhdessä kahden muun henkilön kanssa ajoivat 28.7.1992 Patcham- nimisen paikan ohi ja totesivat ohi ajaessaan ettei paikalla ollut mitään viljakuviota. Palatessaan he ajoivat taas Patchamissa olevan viljapellon ohi ja totesivat uudelleen ettei siinä  ollut mitään viljakuviota. Myöhemmin samana päivänä Thomasin seurassa olleen Barry Reynoldsin vanhemmat myös ajoivat Patchamin viljapellon ohi ja totesivat ettei siinä ollut mitään kuviota. Seuraavana päivänä Barryn vanhempien tuttava otti yhteyttä ja kertoi että hän oli edellisenä päivänä nähnyt Patchamin viljapellossa kuvion ja hän oli yrittänyt tavoittaa Barryn vanhempia edellisenä päivänä kertoakseen asiasta. Eli tämä tuttava oli nähnyt kuvion viljapellossa samana päivänä kuin kaikki muut olivat ajaneet paikan ohi ja nimenomaan todenneet että paikalla EI ollut mitään kuviota. Kun kaikki palasivat Patchamiin niin siellä olikin juuri sellainen kuvio kuin tuttava oli väittänyt vaikka kukaan muu ei ollut nähnyt sitä ohi ajaessaan.
Thomas pohtii liittyisikö asia mitenkään jonkunlaiseen aikavääristymään?
Toisena esimerkkinä aikavääristymästä Thomas julkaisee sivulla 139 valokuvan viljakuviosta jonka keskellä on myös ihmisiä. Kuvan keskiosa näyttää kaksoisvalotukselta jossa ihmiset ovat siirtyneet jonkin verran kuvien ottohetkien välillä. Valokuvaaja vannoo kuitenkin ottaneensa vain yhden kuvan ja merkillistä kylläkin valokuvan sivut ovat normaaleja, ts. niissä ei ole ' kaksoisvalotusta ' .
 
Thomas tuo myös esille saman kun muutkin kirjailijat että viljakuvioiden keskellä elektroniset laitteet reistailevat varsin usein.
Thomas kiinnittää huomiota siihen että tavallinen kesäyö Englannissa on vain viiden tunnin pituinen ja siinä ajassa kuviot valmistuvat. Milloinkaan ei ole myöskään löydetty puolivalmista viljakuviota joka voisi tapahtua jos joku yllättäisi kuvioiden tekijöitä. Thomas muistuttaa taas siitä että Mitsubishin autokuvioon meni aikaa kaksi päivää ja se tehtiin päivävalossa monen avustajan voimalla.
Thomas kiinnittää huomiota siihen että yleensä uusissa viljakuvioissa ei myöskään löydetä jalanjälkiä lainkaan jotka kertoisivat ihmisten olleen asialla, sellaisissakin tapauksissa että jalanjälkiä pitäisi löytyä.
 
Thomasin kirja on mainio opas niille jotka ovat kiinnostuneet viljakuvioista. Se joka niin tahtoo saa yhteyttä Thomasiin osoitteella:
www.swirlednews.com.
 

Björn Borg, 29.3.2006