Stevens, Wendelle (Toim.):

UFO Photo Archives, Tucson, AZ 1995. 405 sivua

 
 
Tämän kirjasarjan neljäs osa on julkaistu kaksi vuotta myöhemmin kuin kolmas osa, eli vuonna 1995.
 
Tässä osassa on täysin  sama esipuhe kuin kolmannessa osassa.
Kirjassa on myös toinen esipuhe jossa todetaan että tämä on nyt viimeinen kirja joka perustuu niihin muistiinpanoihin jotka ' me ' toimme takaisin Sveitsistä vuonna 1978.
Tässä toisessa esipuheessa otetaan esille asia joka on ajankohtainen kaikessa käännöskirjallisuudessa ja näin ollen myös ufologiassa, eli suuri osa ufokirjoista jotka ovat markkinoilla nykyisin ovat tietysti englanninkielisiä ja kirjoitettu joko Englannissa tai USA: ssa mutta jos puhutaan kirjoista jotka on  kirjoitettu jollakin toisella kielellä ja sitten käännetty englanniksi niin joutuu tekemisiin tämän käännösongelman kanssa.
 
Ajan tässä takaa sitä että joskus kääntäjä laittaa käännökseen sellaisen merkityksen joka siinä ehkä ei ole ollut alunperin ja tämä sama asia koskee myös kirjaesittelyjä.
 
Tässä kirjassa kerrotaan kuinka ensimmäinen käännös Meierin muistiinpanoista oli kristityn kääntäjän, lehtinaisen, tekemä.
Tämä käännös hylättiin koska hän ymmärsi asiat ainoastaan kristinuskon valossa.
 
Toinen käännös oli sitten Ilse von Jacobi- nimisen lehtinaisen ja sekin käännös hylättiin koska hän kallistui itse teosofisiin tulkintoihin jotka perustuivat Intiassa sijaitsevan Adyar- koulun oppeihin. Ilse von Jacobi sävytti käännöksen näiden oppien perusteella.
 
Kolmas käännös taas hylättiin koska kääntäjä nojautui puhtaasti perinteiseen tieteeseen ja tämä heijastui sitten hänen käännökseensä.
 
Näin ollen tämä englanninkielinen teksti joka on nyt tässä kirjassa niin se on nyt neljäs käännös jonka on tehnyt monikielinen nuori mies joka asui Sveitsissä Meierin luona.
 
Tämän jälkeen kirjassa tulee vielä kolmas esipuhe jossa kerrotaan näistä asioista ja tässä on todettava että kun lukee näitä esipuheita niin kun tässä kirjassa puhutaan ' minusta ' tai ' meistä '  niin ainakin allekirjoittanut on, samalla tavalla kuin sarjan 3- osassa, ymmälläni että kuka/ketkä on/ovat kullakin hetkellä tuo ' minä '  tai ' me '  koska näiden esipuheiden yhteydessä ei ole julkaistu mitään nimiä.
 
Kirjassa on niin monta tekijää, Stevens, Elders, Welch, kääntäjät jne, unohtamatta itse päähenkilöä, Meieria, että olisi kyllä ollut toivottavaa että selvästi olisi kerrottu kuka tai ketkä kullakin hetkellä on tekstin takana, kuka on kirjoittanut minkä osan kirjasta.
 
Tässä kolmannessa esipuheessa kerrotaan sitten siitä kuinka Meier, jo ennen kuin hän sai yhteyden pleijadilaisiin ja Semjaseen, niin hän oli jo nuorena Intiassa yhteydessä DAL- universumista kotoisin olevaan Asket- nimiseen naiseen.
 
Tässä kerrotaan hurja juttu siitä kuinka Asket oli vienyt Meierin Egyptin pyramiidiin jossa Asket oli tehnyt heitä näkymättömiksi niin että he pystyivät kävelemään vartijoiden ohi.
Asket oli sitten vienyt Meierin kammioon josta hän oli löytänyt paperipaloja johon oli kirjoitettu tekstiä oudolla kielellä  ja saksalaisen tunnetun ufotutkijan Michael Hesemannin avulla teksti oli käännetty ja siinä kerrottiin mm. viidestä profeetasta mm.  Jeesuksesta ja  Mohammedista ja tämän mukaan Meier itse oli tämä viides profeetta.
 
Tässä kolmannessa esipuheessa kerrotaan myös siitä kuinka ' minä ' ( joka todennäköisesti on Stevens ) oli vuonna 1993 osallistunut New Yorkissa ufokokoukseen jolloin eräs aasialainen nainen oli ottanut yhteyttä häneen ja tämä aasialainen nainen kertoi että hänen nimensä oli Pauline Chang.
 
Pauline Chang kertoi että hän oli asunut Intiassa jossa hänen isoisänsä johti sitä Ashram- yhteiskuntaa Mehraulissa, Intiassa, jossa Meier oli asunut vuonna 1964.
Siihen aikaan Pauline oli ollut 10- vuotias tyttö ja hänen pikkuveljensä joka silloin oli 8- vuotias oli pitänyt Meierista ja oli usein leikkinyt Meierin apinan kanssa.
Tuolloin, eli vuonna 1993, Pauline toimi Kambodjan diplomaattikunnassa YK: ssa, New Yorkissa.
Pauline kertoi kuinka hän muisti että siihen aikaan kuin Meier oli Intiassa niin kyläläiset pitivät häntä hiukan outona sen johdosta että he näkivät kuinka Meier usein valokuvasi taivaalla olevia ufoja jotka välillä laskeutuivat ja usein he näkivät Meierin keskustelevan naisen kanssa joka oli tullut ulos yhdestä ufosta.
 
Tämän jälkeen Stevens otti heti  yhteyttä Meieriin ja kertoi Paulinen taapamisesta ja Meier vahvistaa että muistaa Paulinen ja hänen veljensä sekä että hänellä todellakin oli apina Intiassa vuonna 1964.
Pauline kertoo myöskin että hänen oikea, kambodjalainen  nimensä on Phobal C.
Tämä kertomus Paulinesta kerrotaan jopa kahdessa paikassa peräkkäin tässä kirjassa ja täytyy myöntää että kriittinen lukija tässä kiinnittää huomionsa muutamaan asiaan, eli ensinnäkin siihen että Paulinella näyttää olevan kaksi eri nimeä, eli Pauline Chang ja sitten Phobal C.
Tässä ei sanota mitä tämä C. tarkoittaa, mutta ehkä se tarkoittaa Changia sekin.
 
Toinen asia on se että sivulla 21 kerrotaan Paulinen isoisästä että hän oli ollut Intiassa olevan Ashram- yhteisön johtaja joka nyt oli 104 vuotta vanha ja asui lähellä Paulinea USA: n itäosassa.
Pari sivua eteenpäin, eli sivulla 25,  kerrotaan taas tästä isoisästä että hän oli 105- vuotias ja asui eläkkeellä kotona ja että Phobal matkusti 
' kotimaahansa ' nimenomaan tapaamaan  isoisäänsä.
 
Ainakin allekirjoittaneelle jää epäselväksi että asuiko vanha isoisä nyt sitten USA: ssa tai ' kotimaassaan ' ( Kambodja tai Intia?)  .
Lisäksi tässä jään pohtimaan sitä että jos Pauline asui Intiassa 10- vuotiaana niin on aika erikoista että hän saa työpaikan sitten Kambodjan diplomaattikunnassa.
Mahdotonta se ei tietenkään ole.
 
Kirjassa julkaistaan 10 valokuvaa joita Meier otti Intiassa vuonna 1964 ja joista ainakin yksi julkaistiin sikäläisessä päivälehdessä Meierin mukaan.
 
Gary Kinder tutki Meierin tapausta vuosikausia ja matkusti ympäri maata ja maailmaa tutkimassa ufoilmiötä ja oli myös Sveitsissä tapaamassa ja etsimässä käsiinsä havaitsijoita ja silminnäkijöitä jotka olivat olleet tekemisissä Meierin kanssa. Lisäksi hän haastatteli USA: ssa kaikki jotka olivat olleet tekemisissä Meierin kanssa  tai tiesivät jotakin Meierista.
 
Tuloksena oli Meierista kertova paksu kirja jonka nimi on ' Light Years ' ja josta allekirjoittanutkin on kirjoittanut kirjaesittelyn.
Tässä  Stevensin   kirjassa julkaistaan nyt 10- sivuinen kirje ufoyhteiskunnalle jossa Kinder kertoo tutkimuksistaan ja niiden tuloksista.
 
Kinder pohtii m. m. sitä että mistä syystä useat amerikkalaiset ufologit, jotka olivat tutustuneet Meierin tapaukseen aikaisemmin varoittivat Kinderia tapauksesta ja ilmoittivat että ' se on myrkkyä ' .
 
Kinder kertoo myös että eräs tunnettu ufologi lähetti kirjeen Kinderin kustantajalle ja vaati että kustantaja luopuu Kinderin kirjan julkaisemisesta ja allekirjoittaneen yllätykseksi huomaan että se joka sen teki oli USA: n suurimman ufojärjestön MUFONin silloinen puheenjohtaja Walter Andrus.
 
Tätä kirjoittaessa allekirjoittaneella ei ole minkäännäköistä selitystä sille että mistä syystä suuren ufojärjestön puheenjohtaja yrittää estää jonkun ufokirjan ilmestymistä.
 
Ainoa mahdollinen selitys jonka keksin on se että USA: ssa raivosi aikoinaan, ja edelleenkin, keskustelu n. s. kontakti- ilmiöstä ja toiset uskoivat kontakti- ilmiöön ja toiset vastustivat sitä ja Meierhan on tyypillinen kontaktihenkilö joka on tavannut sanojensa mukaan näitä avaruusolentoja toistuvasti monen vuoden aikana.
 
Kun kiivaasti on keskusteltu Meierista vuosien varrella ja tuotu esille seikkoja puolesta ja vastaan niin on todettava että ne asiat jotka Kinder tuo esille tässä avoimessa kirjeessään ufoyhteisölle antaa kyllä pohtimisen aihetta jokaiselle.
 
Kinder kertoo että hän USA: ssa pyysi yhdeksältä tiedemieheltä lausuntoa Meierin  valokuvista, filmeistä ja ääninäytteistä ja asiantuntijoiden lausunnot ovat hyvin yllättäviä.
 
( Näistä lausunnoista voi lukea allekirjoittaneen esittelyssä jonka olen kirjoittanut Gary Kinderin kirjasta ' Light Years ' . )
 
Kinderin kirjeen jälkeen kerrotaan Stevensin kirjassa niistä yhteyksistä jotka Meierilla on ollut eri avaruusolentoihin ja kerrotaan että niitä oli kolmessa eri jaksossa:
 
1. jakso 1942- 1953  jolloin Meier oli yhteydessä Sfathiin, Semjasen
    isoisään.
2. jakso1953- 1964 jolloin Meier oli yhteydessä Asketiin joka oli kotoisin
    DAL- universumista.
3. jakso 1975- 1986 jolloin Meier oli yhteydessä Semjaseen, hänen isäänsä
    Ptaahiin, Quetzaliin ja muihin pleijadilaisiin.
 
Tämän jälkeen kirjassa kerrotaan ja näytetään piirroksia eri ufoista, kuten Lyrialaisesta avaruusaluksesta, Vegalaisesta avaruusaluksesta ja DAL- universumin avaruusaluksesta.
 
Meierin 76. kontakti tapahtuu sitten 23.5.1977 jolloin hän on yhteydessä Menara- nimiseen naiseen joka on kotoisin Lyriasta.
Meier keskustelee Menaran kanssa monesta asiasta.
 
Kirjan sivuilla 71- 72 on sitten julkaistu julkilausuma jossa kerrotaan kuinka eräät henkilöt olivat sopineet tapaamisesta Meierin kanssa erään kukkulan huipulla jonne oli erittäin vaikeata päästä ja heidän suureksi hämmästyksekseen Meier ilmestyi sinne huomattavasti nopeammin kuin hänen olisi pitänyt ja lisäksi näiden henkilöiden mielestä ' mahdottomasta ' suunnasta.
 
Tämän julkilausuman vikana on vaan se josta olen puhunut aikaisemmin että sitä ei ole allekirjoitettu enkä minä ainakaan tiedä kuka on tuon julkilausuman takana.
Kirjassa kerrotaan vaan että tuon julkilausuman on kirjoittanut ' neljä miestä jotka tuolloin olivat Meierilla töissä ' .
 
Seuraavalla sivulla on kommentti siitä kun Meier kuulemma katosi talonsa katolta korjaustöiden yhteydessä vaikka katolla oli kolme muuta henkilöä jotka vannovat että hän ei poistunut millään normaalilla tavalla katolta.
 
Meier on 78. kerran yhteydessä avaruusolentoihin 6.7.1977 ja tällöin hänet saapuu tapaamaan Menara jonka seurassa on Alena- niminen nainen ja heillä on mukanaan laserpistooli jonka he esittävät Meierille ja jolla he koeampuvat Meierin läsnäolessa. Meier saa myös itse kokeilla ja ampua tällä  pistoolilla.
 
Kirjassa julkaistaan valokuvia pistoolista ja myös Alenasta eli tässä kirjassa julkaistaan nyt kuva ihan oikeasta avaruusolennosta.
Ongelmana on vaan se että  Alena on nimenomaan vaatinut että hänen kasvoja ei saa kuvata joten kuvassa nähdään vaan hänen oikea kätensä jossa on laserpistooli ja oikea olkapää ja sitten hiukan hänen hiuksistaan takaapäin.
Muuta emme saa nähdä Alenasta.
 
Toisessa kuvassa näemme myös Alenan mutta saamme taas nähdä vaan hänen kätensä ja laserpistoolin.
 
Meier ampuu itse tällä pistoolilla reiän pitkän matkan päässä olevaan koivuun ja näyttää eräälle henkilölle kuinka lasersäteen matkaa voi seurata luonnossa jossa se on leikannut ruohikon ja muun kasvillisuuden läpi ennen kuin on osunut puuhun.
Puussa olevaa reikää on valokuvattu lähikuvin ja kirjan tekijät kiinnittävät huomiota siihen että reikä ei ole aivan pyöreä kuin se olisi jos sitä olisi porattu vaan se on vähän pitkulainen.
Tämä reikä menee läpi koko puun.
 
Tunnettu amerikkalainen ufotutkija Ray Stanford  on katsonut näitä kuvia ja niissä näkyvää laserpistoolia ja on julkisesti ilmoittanut olevansa sitä mieltä että kyseessä on leikkikalu, eli leikkipistooli, mutta tässä kirjassa tuodaan esille että tällaista leikkikalua tai leikkipistoolia on etsitty kaikista Sveitsin leikkikalukaupoista, ja myös urheiluvälinekaupoista, mutta tuloksetta.
 
Tälle pistoolille annetaan kirjassa tilaa jopa sivuilla 78- 103, eli 25 sivun verran.
Kirjassa julkaistaan myös sivuilla 97- 97 taas julkilausuma tästä laserpistoolista ja kerrotaan miten merkillinen tämä jälki on.
Mutta tämä julkilausuma on taas nimettömien henkilöiden laatima.
Nimettömällä julkilausumalla ei ole niin suuri merkitys.
 
Allekirjoittanut kaipaa henkilökohtaisesti lähikuvia tästä laserpistoolista jos se kerran oli nähtävänä ja sitä sai kuvata.
Jos allekirjoittanut olisi ollut paikalla niin minä ainakin olisin ottanut lukuisia lähikuvia aseen kaikista osista.
 
16.7.1977 tapahtuu Meierin ja avaruusolentojen 79. kontakti jolloin Semjase taas saapuu ja hän saapuu sen johdosta että Meier on sairastunut myrkytykseen.
Semjasella on kuitenkin mukanaan laite joka tuhoaa kaikki haitalliset bakteerit alle kuudessa sekunnissa ja hän käyttää tätä laitetta Meieriin joka sitten tietysti tuli terveeksi.
 
24.8.1977 tapahtuu 80. kontakti jolloin Semjase taas saapuu ja tällöin Semjase ja Meier löytävät keinotekoisen, 14 cm pitkän hyönteisen, joka levittää myrkyllisiä bakteereita ympäristöön.
Sen on rakentanut pahaa tarkoittavat avaruusolennot tarkoituksena saastuttaa koko maapalloa.
 
Tällä keinotekoisella hyönteisellä on eräänlainen pesä sisällä puunrungossa ja Semjase päättää tuhota sen hyönteisen pesän avaruusaluksensa säde- aseella jota Meier saa käyttää ja Meier suuntaakin säteen kyseiseen puuhun ja laukaisee aseen jolloin pesä poltetaan pois puusta. Kirjassa on julkaistu sivulla 143- 144 kaksikin valokuvaa tästä puusta. Kuvissa näkyy miten jokin on polttanut osan siitä puusta.
 
Kerrotaan että tämä oli juuri se puu jossa hyönteisen pesä oli.
Kuvatekstissä on kuitenkin virhe sikäli että kuvat on päivätty 16.7.1977, mutta kirjan mukaan tämähän tapahtui vasta 24.8.1977 joten tässä lienee olemassa jonkinnäköinen paino- tai muu virhe.
Kun tutkii kirjaa hiukan niin huomaa että tuo päivämäärä 16.7.1977 on edellisen tapaamisen, 79. tapaamisen, päivämäärä.
 
Kirjassa kerotaan sitten perusteellisesti muista kontakteista, eli 4.9.1977 Meierilla oli 81. kontakti jolloin hän sai 14- kohtaiset ohjeet Semjaselta miten Meierin yhteisön, eli FIGU: n jäsenten piti käyttäytyä, eli käyttäytymissäännöt .
 
17.10.1977 Meierilla oli 88.  kontakti jolloin Semjase selittää Meierille miten fööntuuli vaikuttaa  Sveitsin kansalaisiin ja aiheutttaa erilaisia vaivoja.
 
28.10.1977 Meierilla on 89. kontakti jolloin Semjase kertoo miten vanha fyysinen avaruus on ja hän kertoo että se on 47 miljardia vuotta ja tässä kirjan toimittaja huomauttaa niistä vaikeuksista mitä kääntäjillä usein on lukunumeroiden kanssa kun käännetään kirjallisuutta eri kieleltä toiselle kielelle.
Kirjan toimittaja  huomauttaa että saksankielessä on ' miljoonia ' ja
' miljardeja ' ja sen jälkeen ' biljooneja ' .
Kirjan toimittaja huomauttaa että kirjan kääntäjä näyttää ' biljoonaa ' jossa on 12 nollaa joka taas englanninkielessä olisi ' triljoona '  
 
( Allekirjoittaneen huomautus: Euroopassa ja USA: ssa ' triljoonalla ' tarkoitetaan eri asiaa:
Euroopassa ' triljoona ' on 1 000 000 000 000 000 000, ( 18 nollaa ),  mutta USA: ssa ' triljoona ' on 1 000 000 000 000. ( 12 nollaa ).
Eräässä artikkelissa Internetissa todetaankin että sanat ' miljardi ' ,
' billion ' , ' biljoona ' ja ' trillion ' aiheuttavat jatkuvia ongelmia amerikkalaisten ja eurooppalaisten keskusteluissa ).
 
15.12.1977 Semjase oli saapunut Meierin luo mutta kaatui ja loukkasi päänsä pahasti. Semjasen onnistui kuitenkin siirtämään itsensä teleportaatiolla pois ja 21.12.1977 Meierin luo saapuu Pleijadeilta uusi henkilö jota Meier ei ollut tavannut aikaisemmin. Hänen nimensä on Isados joka tulee kertomaan Semjasesta että Semjase on pahasti loukkaantunut ja hänet oli leikattu mutta hän tuskin enää saapuisi Meierin luo.
 
Tämän jälkeen Semjasen vierailut loppuvat ja Meierin luona käyvät muut pleijadilaiset, usein Quetzal, mutta joskus myös Menara.
Quetzal kertoo muuten 28.12.1977  ( 97. kontakti ) myös että pleijadilaiset ovat 3500 vuotta kehityksessä edellä verrattuna Maapalloon.
 
18.1.1978 Meierilla on 101. kontakti pleijadilaisten kanssa ja keskustelee tällöin Quetzalin kanssa siitä tilantesta joka on syntynyt kun kyläläiset ovat kääntyneet Meieria vastaan sen johdosta että aikaisemmin Meierin kotikylä oli rauhallinen pikkukylä, mutta nyt sinne saapuu lisääntyvässä määrin matkailijoita ympäri maailmaa tapaamaan Meieria.
Jopa kylän viranomaiset lähettävät käskyn Meierille lopettaa  meneillään olevat rakennustyöt ja kieltävät Meieria käyttämästä jo valmiita rakennuksia, mm. puhelinkoppia ja kanalaa.
 
21.2.1978 tapahtuu Meierin 102. kontakti jolloin Quetzal saapuu Menaran kanssa Menaran aluksessa joka on Lyriatyyppinen avaruusalus. Tämä jää leijumaan Meierin rakennuksen eteen hyvin alhaalla ja näyttönä tästä julkaistaan kirjassa sivuilla 325- 326  valokuvia joissa näkyy musta ympyrä joka syntyi avaruusaluksen alle lumeen.
Kirjassa huomautetaan nimenomaan ettei lumessa näy mitään jalanjälkiä tai muita jälkiä jotka osoittaisivat että joku oli  lähestynyt paikka kävellen tai autolla tms. 
 
18.3.1978 tapahtuu 104. kontakti jolloin Quetzal saapuu tapaamaan Meieria ja tässä päästään nyt asiaan josta on käyty paljon keskusteluja Meierin kohdalla eli Meier pyytää Quetzalia että Quetzal tekisi aikamatkan johon Quetzal suostuu.
 
Quetzal ja Meier matkaavat sitten tulevaisuuteen katsomaan San Franciscoa joka on tuhoutunut maanjäristyksessä ja Meier valokuvaa San Franciscoa hävityksen jälkeen.
Ikävä kyllä tässä kirjassa ei kerrota mikä vuosi on kyseessä mutta skeptikot ovat väittäneet että Meierin valokuva San Franciscosta tuhon jälkeen on  kopioitu GEO- nimisestä lehdestä jossa on julkaistu piirros San Franciscosta kuvitellun tuhon jälkeen.
 
Skeptikot ovat väittäneet että Meier yksinkertaisesti on valokuvannut tämän GEO- julkaisun kuvan.
Kirjassa julkaistaan kuitenkin todistus jonka mukaan ainakin noin 10 henkilöä näkivät Meierin valokuvan San Franciscosta jo vuosi ennenkuin GEO- julkaisu julkaisi oman kuvansa.
Kirjassa luetellaan ketkä kuuluivat tähän noin 10 hengen ryhmään. Siinä oli " ' me kolme' eli  Lee Elders, ' minä itse ' ( kuka? Stevens?) , Brit Nielsen, Meier ja hänen vaimonsa Kalliope, Engelbert ja hänen vaimonsa Maria, Jacobus, Bernadette sekä pari muuta jonka nimiä en enää muista " . 
 
Minä ( Stevens? ) toistaa sen minkä hän on jo aikaisemminkin sanonut että hän todistetusti muistaa nähneensä 12 kuvaa jotka Meier otti esille valokuvauslaboratorion kuoresta ja siinä oli myös negatiivit mukana ja GEO- julkaisussa julkaistiin vain yksi aukeama tästä San Franciscon tuhosta, joten minä ( Stevens?) kysyy että ' mistä Meier olisi saanut ne muut 11 kuvaa sitten? '
 
Stevens (?) vannoo  että kaikki näkivät nämä kuvat vuosi ennenkuin GEO- julkaisu julkaisi oman kuvansa. Lisäksi ( Stevens ? ) toteaa että kuvissa oli eroja ja hän muistaa tarkastaneensa Meierin kuvia hyvin tarkkaan ja katsoneensa mm. autoja joita näkyi kaduilla ja hänen mielestään ne olivat erinäköisiä kuin vuoden 1978 autot.
Useassa autossa oli esim. lasikupu jollaisia ei käytetty vuonna 1978 ainakaan eikä oikeastaan vieläkään.
 
Asia joka kuitenkin ärsyttää lukijaa tässä vaiheessa on se että kovin mielellään esim. allekirjoittanut olisi katsonut näitä kuvia vierekkäin
nyt tässä kirjassa jotta niitä olisi voinut itse verrata keskenään.
Kuvia ei kuitenkaan julkaista.
 
Meierin alkuperäiset kuvat ja negatiivit eivät ole enää olemassa koska pleijadilaiset olivat suuttuneita Meirille koska hän oli näyttänyt niitä, ja ottivat ne mukaansa.
 
Näiden San Franciscon valokuvien kohdalla  allekirjoittanut jää ihmettelemään muutamaa seikkaa sitä mukaa kun luen eteenpäin kirjassa.
Sivulla 373 jossa Stevens (?) kommentoi Meierin kuvia hän toteaa ' että muutama päivä myöhemmin  Meierilla oli uusi kontakti ja pyydettiin että hän ottaisi valokuvat mukaansa minkä hän tekikin koska  muukalaiset tahtoivat että myös heidän tiedemiehensä katsoisivat kuvia. Avaruusmuukalaiset ottivat sekä negatiivit että valmiit kuvat mukaansa.
Ja kun  Meier yritti saada kuvat takaisin niin häntä moitittiin siitä että hän oli näyttänyt niitä eikä hän saanut niitä takaisin ' .
 
Mutta sivulla 392 taas kerrotaan että kun Quetzal pyytää näitä kuvia Meierilta niin Meier sanoo ettei hänellä ole niitä koska hän on vienyt ne valokuvausliikkeeseen uusien kopioiden saamiseksi ja tähän Quetzal taas toteaa että siinä tapauksessa hän tuhoaa ne jos ei saa niitä mukaansa ja Quetzal kysyy vielä Meierilta että mihin liikkeeseen Meier on vienyt ne.
Kun Meier kertoo mihin hän on vienyt kuvat niin Quetzal toteaa että tämä tieto riittää hänelle ja lukija saa tässä sen käsityksen että Quetzal aikoo hankkia ne kuvat tavalla tai toisella.
 
Tässähän on ny olemassa ilmeinen ristiriita koska toisen version mukaan  Meier antoi nämä kuvat avaruusihmisille ja toisen version mukaan taas hän oli vienyt kuvat valokuvausliikkeeseen ja muukalaiset ilmoittivat että he itse hankkivat ne sieltä.
 
Lisäksi allekirjoittanut miettii sitä seikkaa että jos Meier on tahtonut lisää kopioita  näistä kuvista niin silloinhan olisi riittänyt että hän olisi vienyt pelkät negatiivit valokuvausliikkeeseen.
Eihän valokuvausliikkeeseen tarvitse viedä valmiita kuvia jos negatiivit ovat olemassa.
Allekirjoittanut jää siten miettimään että minne nämä kuvat sitten loppujen lopuksi joutuivat?
 
Meier kertoo että hänen aikamatkansa tapahtui 18.3.1978. Sitten Stevens (?) kertoo olleensa paikalla kun Meier avasi valokuvausliikkeen kirjekuoren ja otti ulos valokuvat. Asian sensaatioluontoisuuden takia luulisi että tämä on tapahtunut lyhyen ajan sisällä aikamatkan jälkeen.
Sitten kerrotaan että pleijadilaset tulivat muutama päivä  myöhemmin hakemaan kuvat.
Toisaalta Stevens (?) kertoo nähneensä Meierin kuvat vuosi ennen  kuin GEO- lehden kuva julkaistiin ( jolloin ymmärtääkseni Meierin kuvat ovat olleet ja kauan kadoksissa ).
 
Tämä johtaa taas siihen että kun Meierin kuvat tuhotusta San Francistosta näköjään eivät enää ole olemassa niin koska ja missä on voitu verrata Meierin kuvia GEO- julkaisun kuvaan? Koska ja missä  esim. skeptikot ovat nähneet näitä kuvia?
 
Tämä taas johtaa myös siihen että ainoa tieto mikä meillä nykyisin  on siitä millaisilta Meierin San Franciscokuvat näyttivät on peräisin ( Stevensin? ) kertomuksesta jonka mukaan tuo edellä mainittu ryhmä on nähnyt näitä kuvia.
 
Jos esim. jossakin julkaisussa pulpahtaa esille Meierin kuva San Francistosta niin ainakin allekirjoittanut olisi kiinnostunut tietämään että mistä se kuva sitten on peräisin.
 
20.3.1995, eli suunnilleen kaksikymmentä vuotta näiden Meierin kontaktien jälkeen, Meier lähettää ikävän faksin kirjan kustantajalle Wendelle C. Stevensille ja Meier toteaa että hän on saanut paljon valituksia ihmisiltä jotka osaavat sekä englantia että saksaa ja jotka ovat lukeneet  alkuperäisiä saksankielisiä muistiinpanoja.
 
Näiden henkilöiden mukaan Stevensin englanninkielinen versio on täysin harhaanjohtava ja täynnä virheitä.
Meier pyytää suoraan Stevensia lopettamaan englanninkielisten versioitten julkaisemista ja myymistä.
 
Stevens vastaa Meierille ja toteaa että juuri tämän takia joka ikinen lause englanninkielisessä versiossa on numeroitu jotta halukkaat voivat verrata alkuperäistä saksankielistä tekstiä englanninkieliseen versioon.
Stevens viittaa myös amerikkalaiseen kirjailijaan Karl K. Korffiin joka soluttautui Meierin ryhmään salanimellä ja sen jälkeen kirjoitti 400- sivuisen Meier- vastaisen kirjan.
 
Stevens muistuttaa Meierille että tulevaa hyökkäystä vastaan ei kannata puolustautua sillä tavalla että yllättäen itse hiljenee.
 
Kun nyt olen tutustunut kahteen Meierista kertovaan kirjaan niin joudun taas miettimään että mitä pitää nyt uskoa tästä Meierista?
On ristiriitaisia tietoja ja toisaalta Meier itse on muissa yhteyksissä myöntänyt että hänen valokuvansa Semjasesta oli väärennös.
 
Toisaalta  Meier on saanut aikaiseksi esim. 1800 sivua tekstiä keskusteluista pleijadilaisten kanssa josta tämä 4 kirjan sarja kertoo. Tällöin on myös muistettava että  nämä keskustelut jatkuivat  vielä sen ajanjakson jälkeen kuin mistä nämä  kirjat kertovat .
Ja Meier on  yksikätinen köyhä mies joka liikkuu yksinkertaisella mopolla ja hänen kodissaan on jatkuvasti vieraita jotka sananmukaisesti asuvat hänen kodissaan jopa pitkiä aikojakin.
 
Kun ottaa huomioon näitä asioita niin voidaan kysyä  itseltään että miten on mahdollista että tämä mies on pystynyt ottamaan 700, toisten mukaan
1 000,  valokuvaa avaruusaluksista, miten hän on pystynyt nauhoittamaan nauhalle ääntä jota asiantuntijoiden mukaan ei voida tunnistaa ja jollaista he eivät ikinä ole aikaisemmin kuulleet?
Mistä hän sai sen metallikappaleen josta tri Nathan sanoo ettei hän ole ikinä nähnyt sellaista aikaisemmin?
Miten hän on valmistanut filmin jossa ufo pysähtyy kuin seinään ja asiantuntija pohtii millä merkillisellä tavalla se on saatu aikaiseksi?
 
Kun näitä asioita ottaa huomioon niin minä toistan sen minkä sanoin Jim Marrsin kirjan ' Alien Agenda ' esittelyn yhteydessä että ' onpa merkillinen mies ! '   
 
Kuinka moni tämän kirjaesittelyn lukijasta pystyisi vastaavaan?
 

Björn Borg, 8.10.2007

JK. Sivulla 400 puhutaan taas Pauline C. : sta, eli Phobal C. : sta, ja sanotaan että vuonna 1944 YK: n edustaja otti yhteyttä ' minuun ', eli Stevensiin.
Mistä tämä vuosi 1944 tulee niin sitä en tiedä ja se lienee painovirhe.
( Vuonna 1944 YK: ta ei ollut vielä olemassakaan) .
 
Stevens kertoo kolmessa eri paikassa että hän tapasi Pauline C. : n vuonna 1993 ja että  ' heti kun hän saapui kotiin '  hän kirjoitti Meierille ja kertoi tapaamisesta.
Kuitenkin se kirje joka on kopioitu sivulla 22 kirjassa kertoo että Stevens olisi lähettänyt kirjeensä vasta 15.6.1994.
Tämähän ei vastaa mitenkään sitä että Stevens olisi ' heti saavuttuaan kotiin ' kirjoittanut Meierille.