Stevens, Wendelle (Toim.):

UFO Photo Archives, Tucson, AZ 1993. 334 sivua

 
 
Nimi Billy Meier kaipaa tuskin mitään esittelyä ufomaailmassa. Kaikkihan ovat kuulleet Meierista ja hänen keskusteluistaan Semjase- nimisen avaruusolennon kanssa.
 
Tästä kirjasarjasta minulla on nyt käytettävissäni osa 3 ja osa 4 mutta ikävä kyllä minulla ei ole osia 1 tai 2.
 
Aivan kirjan alussa kiinnitän huomiota siihen että pohdin sitä että kuka on ylipäänsä kirjoittanut tätä kirjaa koska kirjan alkulehdillä kerrotaan että teksti perustuu alkuperäiseen saksankieliseen tekstiin jonka on koonnut Stevens, Elders ja Welch ja että tekstin on toimittanut ja kommentoinut W.C. Stevens.
Kaikki nämä ovat tietääkseni amerikkalaisia.
Toisaalta taas esipuheessa kerrotaan että tekstin on kääntänyt saksalainen nuori opiskelija ja esipuheen kirjoittaja taas on nimetön.
 
Tämä kirja alkaa Meierin 55. kontaktilla joka tapahtui 19.6.1976 jolloin Meier keskustelee Semjasen kanssa eri asiosta.
Lukijan on nyt muistettava että tämä kirja on ilmeisesti jatkoa kirjasarjan 1- ja 2- osalle joten itse asiassa olisi pitänyt lukea niitä ensin.
Mutta kun allekirjoittaneella ei ole niitä osia niin joudun hyppäämään mukaan tapahtumiin tällä tavalla.
 
Asia johon törmään heti kirjan alussa, ja sen jälkeen kautta koko kirjan, on se ongelma että kirjassa on mainittu niin monta eri henkilöä joilta mm. on saatu lausuntoja eri asioista, että sana ' minä' aiheuttaa ongelmia.
Kirjaa ei ole toimitettu sillä tavalla että aina aukottomasti selviäisi kuka tämä ' minä ' on.
Kun kirjassa on mainittu Stevens, Elders, Welch, nimetön saksalainen kääntäjä, Wolfgang Witzer, Guido Moosbrugger, Konrad  Schutzbach jne. , jne. , ja kaikki ovat jossain vaiheessa kirjoittaneet jotakin ' minä' - muodossa niin lukija hyvin helposti eksyy kaikkien näiden ' minä' - henkilöiden joukossa koska aina ei ole tarpeeksi selvästi osoitettu kuka
tuo  ' minä ' kullakin hetkellä on.
 
( Moosbruggerhan on muuten itse kirjoittanut paksun kirjan Meierista josta allekirjoittanut on kirjoittanut kirjaesittelyn aikaisemmin ) .
 
Heti kirjan alussa on kokonaista 25 kokosivun valokuvaa ufoista ja yöllisistä valoista joita en minä ainakaan ole nähnyt aikaisemmin ja niistä on suurin osa otettu Sveitsissä 13 kesäkuuta 1976 kello 2.15.
 
Tässä on nyt otettava huomioon se että suurin osa tästä kirjasta koostuu keskusteluista joita Meier käy Semjasen ja muiden avaruusolentojen kanssa. Eli Meier kysyy ja avaruusolennot vastaavat.
 
Tästä syystä esittelyn kirjoittaminen tällaisesta kirjasta on hyvin hankalaa.
En voi tietenkään toistaa kaikkia kysymyksiä ja vastauksia koska niitähän on satoja ja usein kysymykset ja vastaukset ovat hyvin pitkiä.
Nehän on luettava itse.
 
Mutta voin poimia pari kohtaa ja esim. sivulla 58 Semjase kertoo millainen on hänen kotiplaneettansa Erra ja hän kertoo että se muistuttaa  hyvin paljon Maapalloa ja että ' meidän maailmojen troposfääri koostuu normaalisti nitriideistä joita on 75- 70 %,  25- 29% hapesta ja 1% harvinaisia kaasuja, kuten hiilidioksidia, argonia jne.
Hänen kotiplaneetassa Errassa on suurempi määrä happea, eli 32,4%, ja että Errasta löytyy ainoastaan 0,3% argonia ja muita kaasuja ja nitriideja
67,3 % '.
 
Tämän jälkeen he keskustelevat siitä mitä tarkoitetaan troposfäärillä, eli Meier sanoo että hän kysyi troposfääristä ja Semjase vastaa ilmeisesti kertomalla ilmakehästä (= atmosphere ) jolloin Semjase oikaisee Meieria ja sanoo että alhaalta ylös niin on troposfääri ja stratosfääri ja mesosfääri ja termosfääri ja että yksinkertaisuuden takia yleisnimenä käytetään vain sanaa ' ilmakehä '  (= atmosphere) .
 
Semjase jatkaa ja kertoo että painovoima Errassa, verrattuna Maapallon painovoimaan on 1,0003 eli vähän enemmän kuin Maassa ja että tiheys on 5,521 ja muistaakseni inklinaatio on 22,99 astetta ja että Erran läpimitta päiväntasaajalla on 12.749 km ja että pakonopeus on Errassa 11,19 km/ sek.
 
Tämän jälkeen Semjase ja Meier keskustelevat terveydestä, seksistä, ehkäisystä ja siitä millaisia avaruusaluksia on Errassa jne.
 
Tämä keskustelu jatkuu kautta koko kirjan eikä sitä voi toistaa tässä koska se on niin pitkä.
 
Keskustelun aiheena on mm. George Adamski joka Semjasen mukaan oli petturi. Lisäksi Semjase kertoo maanalaisesta kaupungista joka sijaitsee Gobin erämaan alla monen sadan metrin syvyydessä. Tämän kaupungin nimi on Agarta- Alfa.
Sitten on olemassa toinen maanalainen kaupunki Himalajan alla ja sen nimi on Agarta- Beta.
 
Semjase kertoo myös että sillä hetkellä kuin he keskustelevat, eli vuonna 1976, niin Maassa oli 112 pleijadilaista ja joskus heitä on vähemmän eli noin 50 ja joskus enemmän, eli jopa 300.
 
Sivulla 70 Quetzal  kertoo että ufoja sapui Maan päälle ja niistä laskeutui IHWH.
 
Sivuilla 89 - 97 löydän kertomuksen jonka taso on sellainen että se vahvasti aliarvioi jokaista lukijaa ja jokaisen lukijan älykkyyttä.
Kyseessä on kopio nimettömästä kirjeestä jota on lähetetty Etelä - Amerikasta ja jossa eräs pastori Dillman on kuullut tarinan jonka hän on kirjoittanut muistiin ja lähettänyt sitten ympäri maailmaa ja sen jälkeen on joku A. Albers lähettänyt sen eteenpäin. Kirje kertoo Horst Fenner- nimisestä saksalaisesta joka on maailmanmatkalla ja Boliviassa hän kohtaa ufon josta tulee ulos kaksi ufonauttia jotka keskustelevat tämän saksalaisen kanssa ja kertovat myös Billy Meierista ja Quetzalista ja Semjasesta ja kehuvat heitä että he ovat oikeassa ja puhuvat totta.
 
Paitsi että tämä ns. kirje on, kuten sanottua, täysin tuntemattoman lähettäjän käsialaa, niin myös pappi johon viitataan on tuntematon, ja se henkilö joka on lähettänyt kirjeen eteenpäin on tuntematon.
Allekirjoittaneen mielestä koko tämä tarina on aika heikolla pohjalla.
Jopa kirjassakin todetaan että kertomus on ' vahvistamaton ' .
 
Kirjan sivuilla 98- 112 julkaistaan Amata- nimisen henkilön telepaattisesti ja ' teleprojektiolla ' saatuja havaintoja ja kokemuksia ja tämä kertomus on julkaistu hyvin huonolla englanninkielellä, jopa niin huonolla että allekirjoittaneella on vaikeuksia ymmärtää mitä siinä yritetään kertoa.
 
Kirjan toimittanut Wendelle Stevens sanoo myös itse että hän on jättänyt oikaisematta ja korjaamatta englanninkielistä kieliasua koska hän pelkää että hän muuten muuttaisi kertomuksen luonnetta. Allekirjoittanut luulee että tämä johtuu siitä että myös Stevensillä on ollut vaikeuksia ymmärtää mitä siinä sanotaan.
 
Joka tapauksessa Amata näkee toistuvasti useita ufoja leijumassa kotinsa yllä ja naapuritalojen yllä, läheisten puiden yllä ja ensimmäistä kertaa kuulen selostuksen siitä että muukalainen laskeutuu ufosta laskuvarjolla.
Näin tapahtuu ainakin kerran Amatan mukaan.
 
Amata kertoo myös kuinka kaksi muukalaista ovat naapuritalon katolla koko yön katsomassa televisioruutua ja Amata pohtii itse että olisiko muukalaisilla aamulla janoa?
Amata siis näkee toistuvasti ufoja ympärillään vaikka toiset eivät näe niitä.
Hän näkee jopa kerran muukalaisia sälekaihtimessa.
Amatan kertomus loppuukin sitten yllättäen kesken kaiken sivulla 112.
 
Tämän jälkeen Semjasen ja Meierin keskustelu taas jatkuu. Keskustelut on merkitty  sillä tavalla että jokaisella kontaktilla on kirjassa oma numero.
Seuraavan kontaktin numero on 60 ja se tapahtui torstaina 29.7.1976, ja se liittyy suurimmaksi osaksi Atlantiksen ja Mu: n  olemassaoloon ja tuhoon.
Miltei koko tämä kontakti joka jatkuu sivulle 154 saakka liittyy siihen miten Atlantis tuhoutui 11.498 vuotta sitten, eli tämä oli siis laskettu vuonna 1976 ja Semjasen mukaan Atlantis tuhosi ensin Mu: n ja Mu: n tiedemiehet taas olivat paenneet avaruuteen ja lähettivät sieltä asteroidin joka vuorostaan tuhosi Atlantiksen.
 
Billy Meier on tullut tunnetuksi myöskin siitä että hän on nauhoittanut ufojen äänen ja kirjassa kerrotaan tapauksesta joka sattui pitkäperjantaina vuonna 1976 jolloin Billy nauhoitti kasettinauhurille ufosta tulleen äänen ja todistajana tälle tapaukselle oli Hans Schutzbach joka oli mukana ja läsnä tilaisuudessa.
Kirjassa julkaistaan näitä äänidiagrammeja ja kerrotaan että niitä on analysoitu Sveitsissä, mutta ainakaan tässä kirjassa tästä analyysista ei kerrota mitään, kuka sen olisi tehnyt, tai mihin tuloksiin on tultu.
 
Kerrottuaan ääninäytteestä Semjasen ja Meierin keskustelu taas jatkuu, yleensä aika leppoisasti, ja lukija havaitsee että usein heillä on vaikeuksia ymmärtää toisiaan ja joutuvat kysymään mitä toinen tarkoittaa.
 
Meierin suhtautuminen Semjaseen on aika tuttavallinen ja varsin usein hän kutsuu Semjasea ' tyttöseniksi ' .
Seikka johon lukija kiinnittää huomiota on myös se että Semjasen kaikki vastaukset on numeroitu ja kun tiedetään esim. että Semjase ja Meier käyvät keskustelua 10.11.1976 joka oli 66. kontakti niin jos sieltä etsii sitten Semjasen lauseen 9 niin se löytyy kirjasta helposti.
Eli Semjasen kaikki sanomat ja lauseet on numeroitu ja voidaan näin myös löytää myöhemmin helposti.
 
65. kontakti tapahtui kirjan mukaan 23.10.1967 mutta kirjassa on varmasti painovirhe ja se pitää olla 1976, eikä 1967.
Tämä kontakti on joka tapauksessa erikoinen sikäli että Semjase tuo nyt isänsä tapaamanan Meieria, ja isän nimi on Pta.
 
66. kontakti sitten liittyy astrologiaan eli he puhuvat paljon astrologiasta.
Lukija kiinnittää huomiota siihen että tässä kirjassa keskustellaan usein henkilöstä jonka nimi on Carlo Disch ja jota ehkä on esitelty aikaisemmissa kirjoissa ( Osa 1 tai 2).
Allekirjoittanut ei ainakaan tässä vaiheessa tiedä tästä henkilöstä muuta kuin että hänen nimensä mainitaan varsin usein tässä kirjassa.
Tässä kirjassa Semjase sanoo nimenomaan että kaikki mitä Carlo Disch sanoo on pötyä, että mikään ei pidä paikkansa.
 
Kirjassa kerrotaan myös Pääsiäissaarista ja Semjase huomauttaa että Pääsiäissaaret liitty suoraan Tiahunacoon vaikka se on 5. 000 kilometrin päässä. Semjasen mukaan näillä on yhteinen historia ja lisäksi Semjase kertoo Pääsiäissaarten patsaista jotka esittävät jonkun olennon päätä, niin tyypillistä näille päille on se että niiden takaraivo puuttuu kokonaan niin kuin jokainen voi itse todeta katsomalla valokuvia niistä.
Semjasen mukaan selitys on se että avaruusolennot jotka aikaisemmin liikkuivat siellä, niin heillä oli kypärät päässä ja alkuasukkaat näkivät  vaan kasvojen etuosan ja näitä kasvoja on sitten kuvattu näissä patsaissa.
 
Semjase ja Meier keskustelevat myös siitä millaiset olivat Maan päällä  olevat jättiläiset ennen vanhaan ja toteavat että esim. Nooa on ollut varmasti  310 cm pitkä ja Aatami noin 5 metriä ja Gilgamesh on ollutyli  7 metriä pitkä.
 
Tässä samassa luvussa keskustellaan myös siitä että mikä välimatka on Maapallolta galaksimme keskukseen ja Meier toteaa että meidän tiedemiesten mukaan välimatka on 30.000 valovuotta ja Semjase taas oikaisee Meieria että oikea luku on  53.000 valovuotta.
 
Torstaina 6.1. 1977 tapahtuu 70. kontakti ja se on varsin pitkä ja kertoo niistä sodista joita on käyty avaruudessa muinaiseen aikaan ja tässä Semjase kertoo perusteellisesti kuka on sotinut ketä vastaan ja milloin ja millaisin tuloksin.
 
Herra Moosbrugger on itävaltalainen opettaja joka kauan sitten kiinnostui Meierista ja vuonna 2001 hän julkaisi kirjan ' And yet.....they fly '  ( josta allekirjoittanut on kirjoittanut esittelyn ) Meierista ja nyt tässä  Stevensin  kirjasta löytyy sivuilta 268 - 274 herra Moosbruggerin julkilausuma jossa Moosbrugger ( jota tässä nyt sanotaan professoriksi )  tuo esille varsin huonolla englanninkielellä käsityksensä ufovalokuvista yleensä, miten vaikeata on tietää ovatko ne aitoja tai väärennettyjä.  Moosbruggerin englanninkieli on tässä sen verran huono että lukijan on todella vaikeata tajuta välillä mitä hän edes yrittää sanoa.
 
Pienenä esimerkkinä otan sivulta 269 sanan ' spheric  flashes '  eli ' pyöreät salamat'  ja kesti vähän aikaa ennenkuin tajusin että hän sillä tarkoitti yksinkertaisesti pallosalamaa jota englaniksi kutsutaan nimellä ' ball lightning ' .
 
Tässä yhteydessä Moosbrugger myös vannoo Meierin valokuvia aidoiksi ja samalla otetaan esille tapaus jolloin Semjase avaruusaluksestaan yksinkertaisesti sai aikaiseksi sen että  eräs puu katosi kokonaan.
 
Kirjassa julkaistaan kolme valokuvaa jotka kirjan mukaan todistavat että näin todella tapahtui. Kriittisen lukijan on kyllä todettava että eivät nämä kuvat todista yhtään mitään sen johdosta että ensinnäkin kuva nro. 1, jossa puu vielä näkyy, on otettu hiukan eri kulmasta kuin kuva numero 2 jossa tämä puu sitten on kadonnut.
Kirjassa sanotaan että molemmat kuvat on otettu miltei samalla hetkellä, eli 17.10.1976 kello 17 iltapäivällä mutta eihän se todista mitään skeptiselle lukijalle että mitään merkillistä olisi tapahtunut. Kyllähän näitä kuvia on voitu ottaa aivan eri aikoihin ja sillä välin joku on voinut olla moottorisahalla asialla. Valokuvat on sitten lisäksi otettu ihan päinvastaisista suunnista ja sanotaan vielä että ' siinä näkyy että puu on kadonnut '.
 
Mutta kyllä näiden kaikkien kolmen kuvien laatu tässä kirjassa on kovin
heikko.
Vaikka väitetään että kaikki kolme kuvaa on otettu samana päivänä ja samaan aikaan niin mitään todisteitahan ei ole olemassa että näin olisi tehty.
 
Vaikka allekirjoittanutkin yrittää tiiviisti tuijottaa ja tutkia näitä kuvia niin se verran epäselviä ne ovat että en ole varma vielä edes kirjoittaessani tätä tekstiä että osuiko silmiini nyt juuri se puu joka ensin oli olemassa ja sitten taas ei ollut olemassa.
 
Kyllä nämä kuvat mielestäni ovat aika heikko todiste jostain.
 
Moosbrugger tässä sanoo että paikallaolijat, joita kuulemma oli useita, kävivät tutkimassa maaperää ja totesivat että siinä ei ollut mitään merkkejä siitä että siinä olisi ollut milloinkaan mitään puuta.
 
Mutta toisaalta taas jos katsotaan skeptisesti asiaa niin ei tässä kirjassa anneta mitään nimiä siitä ketkä olivat paikalla, tai eivät, eikä julkaista heidän todistajanlausuntoja.
Ja kuten sanottua niin Moosbruggerin monta sivua pitkä teksti on kirjoitettu sen verran huonolla englanninkielellä  että lukijan täytyy todellakin ponnistaa että hän saa selvää, jos saa, siitä mitä Moosbrugger itse asiassa yrittää  sanoa.
 
Kirjan lopussa on vielä 14 sivun verran tekstiä ja kuvia saksalaisten salaisesta V7- aseesta, eli kiekkomaisesta ufosta jota saksalaiset kuulemma valmistivat sodan aikana ja tässä kirjassa puhutaan Hanebu- mallista ja Vril- mallista.
Tähän lukija voi vain todeta että vaikka tällaisia epäselviä valokuvia ja piirrustuksia näkee aina silloin tällöin ufokirjallisuudessakin niin ei ole milloinkaan vielä tuotu esille mitään täsmällistä todistetta siitä että tällaisia olisi ollut olemassa Saksassa.
 
Tässä ufologin pitää olla tarkkana sen johdosta että näistä saksalaisista ufoista on julkaistu niin paljon tietoa ja tekstiä että moni pitää nykyisin varmana että niitä on ollut olemassa vaikka näin ei suinkaan ole näytetty toteen.
 
Mitä meidän on nyt ajateltava tästä Meiersista kertovasta  kirjasta?
Meierhan on kovin kiistanalainen henkilö ufologiassa ja on olemassa henkilöitä jotka vuorenvarmasti uskovat häneen ja taas toisaalta henkilöitä jotka eivät usko häneen ollenkaan.
 
Meierin valokuvia joita on muistaakseni 700 tai jopa 1.000 on analysoitu monessakin paikassa.
Joidenkin mielestä niissä on havaittu että kyseessä olisi pienoismallit jotka roikkuvat narusta ja toisten mukaan tällaisia naruja ei ole havaittavissa, joten tilanne on aika epäselvä.
 
Allekirjoittaneen mielestä tilanne on sikäli harvinainen että en ole milloinkaan ymmärtänyt miten yksikätinen Meier jonka kotona jatkuvasti asui useita vieraita, miten yksikätinen Meier olisi pystynyt toteuttamaan kaikki nämä valokuvaukset ja filmit ja änninauhoitteet joita on ihmetelty monessa paikassa.
Eli jos kyseessä on petos, niin miten hän on ylipäänsä tehnyt sen, sitä minä aina mietin.
Tämä kirja loppuu Meierin 76. kontaktiin joka tapahtui 23.5.1977.
 

Björn Borg, 6.10.2007