Steiger, Brad & Sherry Hansen Steiger:

Pinnacle Paperback / Kensington Books, New York, NY 1994. 230 sivua

 
 
Brad Steiger on julkaissut lukuisia kirjoja ja allekirjoittanutkin on aikaisemmin kirjoittanut kirjaesittelyt muutamista niistä.
Useita kirjoja Brad Steiger on kirjoittanut yhdessä jonkun toisen kanssa, ja neljä kirjaa ensimmäisen vaimonsa Francie Steigerin  kanssa ja 5 kirjaa yhdessä toisen vaimonsa Sherry Hansen Steigerin kanssa.
 
Tämä kirja The Rainbow Conspiracy, eli Sateenkaarisalaliitto, alkaa mielestäni erittäin sekavasti, ilman minkäänlaista punaista lankaa. Kirjan alkusanoissa puhutaan kenraali MacArthurista, salaisista hallituksista, Philadelphia- kokeesta, MJ- 12- papereista, muukalaisista, natsiufoista, ' harmaista ', maanaalaisista tukikohdista, ESP: stä, mielenhallinnasta ja kaiken maailman asioista.
Ainakaan allekirjoittanut ei saa kirjasta tässä vaiheessa mitään tolkkua siitä että mikä on itse asiassa tämä kirjan teema.
 
Kirjan ensimmäisessä luvussa kerrotaan tapauksista joissa ufo on aiheuttanut vamman havaitsijalle mutta mielestäni tämä luku on epälooginen siinä mielessä että tässä on mukana useita tapauksia missä havaitsija ei ole saanut mitään vammoja, vaan on ainoastaan lamaannettu ufosta tulevalla säteellä. Mielestäni tässä on pieni ristiriita.
Tässä luvussa kerrotaan ufologiassa hyvin tunnetuista tapauksista, esim. Ranskan
Massen  tapaus, Flynnin Evergladesin tapaus ja useista brasilialaisista tapauksista.
 
Yhtenä esimerkkinä Steigerit tuovat esille 11- vuotiaan Margaret Switzerin joka vuonna 1966 havaitsi ufon josta kohdistettiin säde häneen. Margaret sai kasvoihinsa palovammoja josta syystä hänet vietiin lääkäriin. Tapauksen jälkeen Margaret kuitenkin rupesi kasvamaan pituutta ja painoa ja myös hänen käytöksensä muuttui sikäli että hän rupesi käyttäytymään aikuisemmalla tavalla kuin aikaisemmin, siivoamalla, tiskaamalla, valmistelemalla ruokaa ja hoitamalla pienempiä sisaruksiaan jne..
 
Steigerit kertovat myös tapauksesta jolloin ufosta tullut säde on parantanut ihmisiä tai ihmisiä on siepattu ufoon jossa heidät on parannettu.
Steigerit kertovat esim. suomalaisesta tapauksesta, eli miehestä jolla oli syntymästään saakka suurentunt maksa ja hänelle oli useita kertoja kerrottu että se ei ikinä tulisi parantumaan.
Mutta muutama vuosi sitten kun hän oli hiihtämässä rinnettä alas niin ufosta tuleva valkoinen säde osui häneen ja hän koki myös n. s. puuttuva aika- ilmiön. Mies meni lääkäriin joka totesi että hänen maksansa oli nyt normaalinkokoinen.
Steigerit eivät kuitenkaan kerro miehen nimeä.
 
Tässä aika sekavassa kirjassa, sen toisessa luvussa, Steigerit nyt hyppäävät Amerikan 1800- luvun ilmalaivahavaintoihin ja kertovat näistä havainnoista.
Ilmalaivoista Steigerit siirtyvät sitten natsi- Saksaan ja sodan ajan Saksan väitettyihin ufokokeiluihin. Steigerit mainitsevat myös n. s. foofighterit ja vaikka he eivät sano sitä suoraan niin Steigerit vihjaisevat että foofighterit olisivat olleet saksalaisia keksintöjä.
Steigerit huomauttavat myös että noin 80 natsitiedemiestä salakuljetettiin Yhdysvaltoihin, niiden joukossa mm. Wernher von Braun.
 
Kirjan neljännessä luvussa Steigerit kertovat hurjan jutun n. s. Philadelphia- kokeesta jossa erästä hävittäjää saatiin näkymättömäksi ja myös katoamaan vähäksi aikaa jonka jälkeen se ilmestyi uudelleen. Steigerien kirjan mukaan mukana oli mm. Nikola Tesla, tri John Eric von Neumann ja tiedemies jonka nimi oli Alfred Bielek ja kokeen olivat suunnitelleet muukalaiset jotka olivat kotoisin Pleijadeista ja he olivat sopineet kokeesta presidentti Rooseveltin kanssa. Muukalaiset olivat tavanneet Rooseveltin vuonna 1934.
 
Seuraavassa luvussa Steigerit sitten hyppäävät Yhdysvaltojen armeijaan ja siihen miten armeija suhtautuu ufoihin.
 
Kuudennessa luvussa Steigerit kertovat Neuvostoliittolaisista ufotapauksista ja käy ilmi että heidän tietonsa Neuvostoliittolaisista tapauksista ovat hyvin ylimalkaisia.
Steigerit kertovat muutamasta neuvostoliittolaisesta ufotapauksesta ja mainitsevat vuoden 1967 Stoljarovin komitean, mutta eivät kuitenkaan mainitse lainkaan itse Stoljarovia ollenkaan vaan puhuvat kenraali Reinosta joka kylläkin oli mukana Stoljarovin komiteassa. Steigerit mainitsevat myös tähtitieteilijä Zigelin.
Allekirjoittaneen mielestäni on merkillistä että Steigerit jättävät mainitsematta itse päähenkilöä, eli kenraali Stoljarovia.
Jossain vaiheessa allekirjoittaneelle selviää sitten että Steigerit ovat hankkineet tietonsa venäläisestä AURA- Z - lehdestä jonka artikkelista on kopio Internetissa.
Tuossa artikkelissa on kyllä myös Stoljarov mainittu selvästi.
 
Luvussa 7 Steigerit kertovat ufoista ja liikennelentäjistä ja muutamasta liikennelentäjän havainnosta. Se joka tässä on tärkeää on että myös Steigerit tässä kirjassa tuovat esille sen tunnetun tosiasian että Yhdysvaltojen ilmavoimien JANAP- määräysten  mukaan myös liikennelentäjät kiellettiin puhumasta ufoista. Rangaistuksena oli jopa kymmenen vuotta vankeutta tai 10 000 dollaria sakkoja.
 
Luvussa 8 Steigerit kertovat useista tapauksista jolloin ufoja on havaittu sotilastukikohtien yläpuolella tai sotilaskoneista. Tässä luvussa on useita kertomuksia mutta varsin mielenkiintoinen on tapaus jonka everstiluutnantti Howard C. Strand kertoo Steigereille vuonna 1968.
Strand oli Detroitin kansalliskaartin ilmavoimien komentaja ja hän kertoo havainnosta vuodelta 1953 jolloin hän yhdessä apulentäjänsä kanssa havaitsi useita tunnistamattomia kohteita. Mielestäni tämä kertomus on mielenkiintoinen siitä syystä että tässä mainitaan Strandin virka- asema ja nimi.
 
Tässä luvussa kerrotaan niinikään että kalifornialainen fil. tri Hank Krastman on kertonut ' Unexplained ' - lehden numerossa ( Vol.4, No. 2, 1993 ) että hän oli ollut läsnä Edwardsin tukikohdassa 20.2.1954 kun sinne laskeutui ufoja joista tuli ulos muukalaisia jotka keskustelivat presidentti Eisenhowerin kanssa. Krastman oli tuolloin ollut nuori merimies Hollannin laivastossa ja oli määrätty NATOn puitteissa Edwardsin tukikohtaan koulutukseen.
 
Väitehän on melkoinen ja uteliaisuudesta katson Internetista jos Krastmanista  löytyy lisää tietoja. Internetistä selviää että Krastmanin liittyy Northwestern California- yliopiston lakikouluun ja on myös lakit. tri.
Internetistä selviää niinikään että ko. yliopisto on kirjeenvaihto- yliopisto, joka kyllä on rekisteröity Kalifornian viranomaisten toimesta mutta sen tutkintoja ei hyväksytä ilman lisäopiskelua. Netistä selviää myös että Krastman on toimiva juristi ja aktiivinen monella alalla.
Joten Krastmanin väitehän on aikamoinen.
 
 
Luvussa 9 Steigerit kertovat NATOsta ja NATOn ufotutkimuksista ja tässä he viittaavat kersantti Bob Deaniin joka usein on ollut esillä tässä yhteydessä.
Allekirjoittaneen on myönnettävä että olen kauan suhtautunut hyvin epäluuloisesti Deaniin sen johdosta että Dean on ainoa henkilö joka on puhunut NATOn ufotukimuksesta. En ole milloinkaan kuullut että joku toinen olisi puhunut vastaavanlaisesta tutkimuksesta, vaan se on aina Dean joka puhuu siitä.
Kun olen kritisoinut Deania niin olen myös ottanut esille sen että hän palveli kersanttina NATOn päämajassa SHAPEssa Pariisissa ja kuitenkin hänelle, Deanin omien sanojen mukaan, myönnettiin ' Kosminen turvallisuusluokitus ' ja tämä on mielestäni aina ollut hyvin epäuskottava asia, että kersantille myönnetään näin korkea turvallisuusluokitus ( jos se edes on olemassa ).
 
Lukija joka kuitenkin luottaa Deanin puheisiin joutuu kuitenkin miettimään kahdesti kun Steigerit kertovat sivulla 101 Deanin selostuksen tapauksesta joka sattui Augsburgin kaupungissa Tanskassa  . ( Augsburg kun sijaitsee Saksassa ) .
Kyseessä ei ole mikään painovirhe koska kertomuksessa viitataan toistuvasti tanskalaiseen  maanviljelijään.
 
Deanin maantiedon osaaminen ei parane siitä että hän seuraavaksi kertoo tapauksesta joka sattui Naton tukikohdassa LeBoernossa Italiassa. Tuon nimen
' Le ' kun kuulostaa ranskalaiselta eikä italialaiselta. Internetissä viitataan myös tähän Deanin tapaukseen ja Internetissä tuo ' Le ' onkin sitten vaihdettu italialaiseksi ' La ' : ksi, eli LaBoerno. Asia ei kuitenkaan parane siitä koska Italiasta ei löydy tällaistakaan paikkakuntaa.
 
Kirjan 10. luvussa Steigerit kertovat astronauttien ja kosmonauttien ufohavainnoista ja tässä luvussa ei tule esille mitään varsinaista uutta vaan ne vanhat tutut astronauttihavainnot joista on mainittu monessa kirjassa, esim. McDivittin havainnosta. Se johon kiinnitän huomiota tässä on että Steigerit hyvin pitkälle tässä luvussa nojautuvat Timothy Green Beckleyn tietoihin ja kirjoihin ja Beckley ei kylläkään ole ihan niitä asiallisimpia ufokirjailijoita mitä ufologiassa on olemassa.
 
Luvussa 11 Steigerit kertovat MIBeistä eli ' miehistä mustissa ' ja kertovat myös siitä että Yhdysvaltojen ilmavoimien eversti George P. Freeman kerran joutui antamaan virallisen  käskyn jossa hän myönsi että henkilöitä esiintyi ilmavoimien upseerien valeunivormuissa. Freeman kehoitti kaikkia ilmoittamaan lähimpään tukikohtaan tällaisista valeupseereista.
 
Steigerit tuovat esille useitakin tapauksia joissa nimenomaan ilmavoimien upseerit ovat yrittäneet hiljentää tai ovat    hiljentäneet ufohavaitsijoita, tutkijoita tai ufokirjailijoita.
Jokainen voi itse yrittää miettiä mikä intressi ilmavoimilla on ollut hiljentää näitä
havaitsijoita, tutkijoita ja kirjailijoita. Mikä se on joka ylipäänsä kiinnostaa ilmavoimia niin että he ovat katsoneet tarpeelliseksi hiljentää näitä?
Tässä nyt puhutaan aidoista  upseereista.
Steigerit kertovat nimittäin myös useasta tapauksesta jolloin aidotkin upseerit ovat olleet liikkeellä hiljentämässä ihmisiä tai salailemassa tietoa.
 
Steigerit ottavat myös esille sen minkä allekirjoittanutkin on usein ottanut esille että usein kun ufohavaitsija on nähnyt jotakin niin MIBit ovat ottaneet yhteyttä häneen ennen kuin havaitsija on ehtinyt edes kertoa havainnostaan kenellekään.
Nämä tapaukset ovat mielestäni erittäin mielenkiintoisia.
 
Kirjan luvussa 12 Steigerit kertovat muukalaisten maanalaisista tukikohdista ja väittävät että tällaisia maanalaisia tukikohtia on Nevadassa, Arizonassa. Kaliforniassa, Wisconsinissa, Coloradossa ja monessa muussa paikassa ja erittäin tunnettu on New Mexicon Dulcen ulkopuolella sijaitseva maanalainen tukikohta.
 
( Tunnettu ufokirjailija Jacques Vallee on suhtautunut erittäin epäluuloisesti väitteisiin näistä maanalaisista tukikohdista ja on kysynyt että ' minne kaikki roskat viedään? ' )
 
Myös allekirjoittaneen on erittäin vaikeata uskoa näihin väitteisiin koska luulisi että jos näitä maanalaisia tukikohtia on olemassa niin niistä olisi enemmän näyttöä.
 
Kirjan luvussa 13 Steigerit puhuvat sieppauksista ja samalla tavalla kuin moni muu kirjailija he ottavat esille sen että muukalaiset näyttävät olevan erittäin kiinnostuneita ihmisten vauvoista ja että muukalaiset jopa hedelmöittävät naisia ja myöhemmin poistavat sikiön sen ollessa kolme kuukautta vanha. Steigerit kertovat lähes 14- vuotiaasta tytöstä joka heräsi keskellä yötä siihen että hänen huoneessaan oli muukalaisia joista yksi oli enemmän ihmismäinen kuin muut.
Tämä muukalainen raiskasi tytön joka tuli raskaaksi mutta ei uskaltanut kertoa asiasta kenellekään. Tyttö sitten huomasi kolmen kuukauden kuluttua että sikiö olikin kadonnut.
 
Karen- niminen henkilö kertoo kuinka hän kesällä 1975  näki unta että joku kutsui hänet ja kun hän käveli erään kukkulan yli hän näki ison ufon ja kolme hahmoa seisomassa sen vieressä. Yksi olennoista riisui Karenin vaatteista ja raiskasi hänet.
Sen jälkeen hän huomasi olevansa raskaana ja kun hänelle syntyi Casey- tytär niin hän havaitsi että Casey oli harvinaisen kehittynyt. Vaikka Casey on tätä kirjaa kirjoittaessa vain 5- vuotias niin jotkut väittävät nähneensä kuinka Casey leijuu ilmassa ja puhuu sukulaisista jotka ovat kuolleet ennen hänen syntymäänsä.
Casey on jo hahmotellut tulevaisuuttaan jonka mukaan hän tulee toimimaan sairaiden parantajana.
 
Steigerit kertovat tässä luvussa kuinka he vuonna 1969 kehittivät kyselykaavakkeen jonka he postittivat ihmisille ympäri maailmaa jotka olivat kokeneet paranormaaleja ilmiöitä, siis joko kokeneet sieppauksia tai nähneet kummituksia tai enkeleitä tai keijukaisia jne.
Vuoteen 1993 mennessä he olivat postittaneet 30 000 tällaista kyselykaavaketta ja niiden vastausten perusteella mitä he ovat saaneet he ovat todenneet että tällaiset yliluonnolliset kokemukset ovat hyvin tavallisia.
Steigerit viittaavat tässä myös historiallisiin asioihin ja toteavat että heidän käsityksensä mukaan ihminen on aina kokenut näitä samoja asioita sillä erolla että ennen vanhaan puhuttiin succubuksesta ja incubuksesta ja demoneista ja nykyisin puhutaan muukalaisista.
 
Luvussa 14 Steigerit kertovat maahansyöksyneistä ufoista ja puhuvat aika pitkään vuonna 1965 tapahtuneesta väitetystä maahansyöksystä Pittsburghissa. Steigerit puhuvat nimenomaan Pittsburghista ja kestää vähän aikaa ennen kuin allekirjoittanut ymmärtää että se mitä Steigerit kutsuvat Pittsburghin maahansyöksyksi niin on nykyisin enemmän tunnettu nimellä Kecksburgin tapaus josta on viime aikoina tehty jopa pitkiä dokumenttifilmejä.
Sen jälkeen Steigerit siirtyvät Roswelliin ja kertovat aika perusteellisesti Roswellin tapauksesta.
 
Kirjan 15. luvussa kerrotaan nimenomaan Hynekista ja hänen merkityksestään ufologiassa ja kerrotaan että sen jälkeen kuin Blue Book lopetti toimintansa niin Hynek tunnetusti perusti CUFOS- järjestön Evanstoniin Illinoisiin mutta lisäksi Steigerit kertovat että Hynek myöhemmin loppuvuosinaan perusti myös toisen järjestön, eli CUFORin, Scottsdaleen, Arizonaan.
Steigerit kertovat että Hynek tutki yli 80 000 uforaporttia 160 maasta ja että kaikki nämä raportit on tallennettu Northwestern - yliopiston suureen tietokoneeseen.
Steigerien mukaan Hynekiin teki suuren vaikutuksen se havaitsijoiden taso ja vilpittömyys, eli nyt puhutaan niistä havainnoista joita Hynek itse tutki.
 
Steigerit kertovat myöskin että marraskuussa 1993 Journal of Abnormal Psychology julkaisi tutkimuksen jonka psykologit olivat suorittaneet. Tutkimus kohdistui ihmisiin jotka olivat kertoneet nähneensä ufon tai humanoidin ja tämän tutkimuksen mukaan nämä havaitsijat olivat yhtä älykkäitä ja psykologisesti terveitä kun muutkin ihmiset. Tutkimusta johti tri Nicholas P. Spanos Kanadan Ottawassa sijaitsevasta Carletonin yliopistosta.
Spanos totesi että tyypillinen havaitsija heidän tutkimuksensa mukaan on aika hyvin koulutettu keskiluokkaan kuuluva valkokaulushenkilö. 
 
Kirjan lopussa Steigerit pohtivat että millaisiin tuloksiin on nyt tultu 50 vuoden ufotutkimusten jälkeen?
Steigerit kehoittavat lukijoita kuvittelemaan että hän on toimittaja joka saapuu hotelliin johon on kokoontunut useita ufoasiantuntijoita ja toimittaja kysyy sitten näiltä asiantuntijoilta että mitä kuuluu ufologiaan ?
Steigerien vastaukset on kyllä tarkoitettu hiukan ilkikurisiksi ja hauskoiksi.
 
Toimittaja kysyy ensimmäiseksi että mistä ufot tulevat ja kolme ufologia vastaa että ' ne tulevat avaruudesta '.
Miksi he eivät ota yhteyttä? Miksi he eivät laskeudu Valkoisen Talon nurmikolle?
Tähän taas ufologi vastaa että heillä on sellainen periaate etteivät he puutu toisten planeettojen tapahtumiin. Toinen ufologi taas on sitä mieltä että ufot ovat välinpitämättömiä. Kolmas ufologi taas vastaa että ufonautit toimivat salassa koska he ovat pahoja ja heillä on pahoja tarkoituksia.
 
Toimittaja kysyy tämän jälkeen toiselta ufologilta että mistä ufot ovat peräisin ja nyt vastaaja sanoo että kaikki ufot ovat salaisia sotilaskoneita joita on viimeisten 50 vuoden aikana erehdyksessä luultu ufoiksi.
Toimittaja kysyy sitten että mistä armeijan laitoksesta ne ovat peräisin, jolloin tämä ufoasiantuntija vastaa että ' todennäköisesti Yhdysvaltojen laivastosta... tai Punaisesta Kiinasta... tai sitten Kolmannesta Valtakunnasta joka taas yrittää nousua ...tai sitten ne ovat peräisin tiedemieheltä joka teki salaista työtä Vanhassa Neuvostoliitossa... tai sitten Bell- puhelinyhtiöstä... tai... sitten Walt Disney -  filmiyhtiöstä...tai...
 
Toinen ufotutkija taas ilmoittaa että ufot ovat salaisia sotilaskoneita joita on rakennettu yhdessä muukalaisten kanssa.
Yhden teorian mukaan ufot eivät ole ollenkaan  todellisia vaan ovat jonkinlaisia hologrammeja joita joku tuntematon tekee.
Yhden teorian mukaan ufot ovat peräisin toisesta ulottuvuudesta.
Amerikkalainen kirjailija John Keel taas on lausunut että kyseessä on ' planeetan poltergeist '.
Ufotutkijoiden Jerome Clarkin ja Loren Colemanin mukaan ufot ovat ' kuvia ja symboleja ' .
John W. Whiten mukaan ( Jungia lainaten ) ufot ovat kollektiivisen alitajunnan synnyttämiä ' kvasitodellisia ' arkkityyppejä, eli ' ajatusenergiakenttiä ' .
 
Toisten mukaan ufonautit ovat parapsyykkisiä olentoja.
 
Steigerit toteavat tämän jälkeen ilkikurisesti että nyt sitten kaikki onkin selvää 50 ufotutkimusvuoden jälkeen, ja että nyt meillä sitten onkin selvä kuva siitä mistä on kysymys!
 
Loppulausuntona tästä kirjasta sanoisin että aika sekavan alun jälkeen niin kirja paranee loppupuolella ja kyllä tässä on paljon asioita jotka antavat aihetta miettimiseen, vaikka siinä on mukana paljon sellaista mitä ei kaikki hyväksy.
 
Allekirjoittaneelle jää epäselväksi mikä sitten tämä ' Rainbow' Conspiracy ' , eli
' Sateenkaarisalaliitto ' oikein on. Siitä on muutama maininta mutta en saa mitään otetta siitä että mikä se loppujen lopuksi olisi ollut.
 

Björn Borg, 23.9.2007