Steiger, Brad:

Dell Publishing Co., Inc. New York 1976. 283 sivua

 
 
Brad Steiger on amerikkalainen kirjailija joka on syytänyt markkinoille ufokirjoja jatkuvana virtana jo vuosikymmenien ajan. Allekirjoittaneen kirjalistalta löytyy 33 Steigerin ufokirjaa jonka lisäksi hän on julkaissut lukuisia kirjoja muista mielenkiintoisista ilmiöstä.
Omien kirjojeni yhteisestä lähdeluettelosta näen että itse olen tähän mennessä lukenut 11 Steigerin kirjaa.
Aikaisemmin olen kirjoittanut kirjaesittelyt kolmesta Steigerin kirjasta.
 
Tämä kirja on julkaistu jo 1976 eli siitä on jo 32 vuotta siitä kuin se julkaistiin ja tämä on hyvä pitää muistissa kun kirjaa lukee.
 
Täysin sattumalta olen juuri ennen tätä kirjaa lukenut muutama päivä sitten Steigerin toista kirjaa eli  ' UFO Odyssey ' joka on julkaistu vuonna 1999 ja josta olen myös juuri kirjoittanut kirjaesittelyn.
 
Kirjojen välillä on näin ollen 23 vuotta ja tavallaan luen ne väärässä järjestyksessä eli uudemman kirjan ensin.
 
Tämä kirja ' Mysteries of Time and Space ' liittyy suurimmaksi osaksi siihen että Steigerin mukaan aikakäsitteemme ei ole niin yksinkertainen kuin uskomme ja hän luettelee useitakin tapauksia siitä että esim. arkeologisissa kaivauksissa tai hiilikaivoksissa on hiilen sisältä löytynyt esineitä jotka ovat harvinaisen vanhoja.
 
Hiilen sisältä on esim. löytynyt kultaketju ja sytytystulppa.
Steiger ottaa myös esille esimerkin siitä että hänen oma vaimonsa kerran kun hän laittoi kengät jalkaansa niin löysi kengästään hyvin harvinaisen 3- senttisen kolikon 1800- luvulta.
 
Steiger pohtii tässä että onko olemassa joku ilmiö joka aiheuttaa sen että esineet voidaan tavalla tai toisella materialisoitua eri aikajaksoon kuin mistä ne ovat peräisin.
 
Toisaalta Steiger pohtii sitä että onko ikivanhoja aikoja sitten ollut olemassa korkeatasoisia sivilisaatioita joista meillä ei ole mitään tietoa. Ovatko esim. eri jääkaudet tuhonneet kaikki merkit tällaisista sivilisaatioista?
 
Steiger ottaa esille toisen konkreettisen esimerkin siitä kuinka hollantilaiset tiedemiehet kerran Uudessa Guineassa löysivät tiettämöstä viidakosta ranskalaisen auton, vuosimallia 1961 eikä kenelläkään ollut harmainta aavistusta siitä miten auto oli joutunut sinne.
 
Ainoa ratkaisu jonka he keksvät oli että se olisi pudonnut lentokoneesta mutta silloin sen olisi tietysti pitänyt vaurioitua mitä se ei ollut eikä kukaan tiennyt mistään lentokoneesta josta olisi pudotettu auto.
Tapaus jäi mysteeriksi.
 
Tästä Steiger pääsee myös poltergeistilmiöön ja toteaa sen minkä moni muukin kirjailija on todennut että poltergeistilmiöt yleensä liittyvät murrosikäisiin tyttöihin ja heidän patoutuneisiin tunteisiin.
 
Steiger kertoo myös Bigfoothavainnoista ja kertoo tapauksesta jolloin oli havaittu Bigfoot ja ennen sitä havaitsijat olivat nähneet kaksi valopalloa jotka laskeutuivat.
 
Paikkakuntalaiset miettivät että liittyivätkö nämä asiat yhteen, eli valot ( = ufot ) ja Bigfoot?
 
Tapaukset ovat vuodelta 1972.
 
Steiger kertoo vanhasta intiaanilegendasta vuodelta 1888. Erään henkilön isoisä oli kirjannut muistiin että he olivat tavanneet intiaanin joka oli johtanut heitä erään Bigfootin luo joka oli istunut hyvin sivistyneesti eräässä laaksossa syömässä raakaa lihaa.
 
Tämän kertomuksen mukaan niin tämä Bigfoot oli saapunut tähdistä ja ' pieni Kuu oli laskeutunut taivaalta ikäänkuin kotka ja se oli laskeutunut muutama kilometri intiaanien leiristä. Ulos ' Kuusta ' tuli tämä olento ja kaksi muuta ' hullua karhua ' jonka jälkeen ' Kuu ' oli jälleen lentänyt takaisin tähtiin.
 
Intiaanit kertoivat myös kuinka olivat nähneet että ne olennot jotka toivat näitä Bigfooteja eli ' hulluja karhuja ' näyttivät ihmisiltä mutta heillä oli lyhyempi tukka kuin intiaaneilla ja heillä oli valaisevat vaatteet.
He olivat vilkuttaneet ystävällisesti intiaaneille ennenkuin he olivat sulkeneet oven tuossa
' pienessä Kuussa ' ja lentäneet takaisin tähtiin.
 
Kirjan kymmenennessä luvussa päästään varsinaisiin ufoihin ja haastatellaan Ted Phillipsia joka on tunnettu siitä että hän on kerännyt fyysisiä jälkiä ufojen laskeutumisista ja Phillips kertoo kuinka hän oli istunut päivällisellä Allan Hynekin kanssa kerran vuonna 1969 ja Hynek oli ehdottanut että Phillips ryhtyisi keräämään näitä fyysisiä jälkiä.
 
Tässä kirjassa kerrotaan että siihen aikaan kuin tätä kirjaa kirjoitettiin niin Phillipsilla oli tiedossa yli 2.000 laskeutumistapausta joista 28, 5 % oli jättänyt jälkiä maahan.
 
Phillips kertoo myös että Coloradon yliopiston David Saundersilla oli 60.000- 70.000 ufotapausta tietokonerekisterissään ja että niistä oli jäänyt jälkiä maahan 571 tapauksessa.
 
Nyt on muistettava että tämä kirja on kirjoitettu osittain jo vuonna 1971.
 
Steiger kysyy Phillipsilta että mikä lasketaan laskeutumisjäljeksi ja Phillips vastaa että esimerkkejä ovat kun kasvit tai maaperä on kuivunut tai palanut tai maassa on painaumia jotka muistuttavat jälkiä laskeutumistelineistä.
Yleensä nämä jäljet ovat kolme eri tyyppiä:
-pyöreitä
-pitkulaisia
-tai epätavallisia muotoja
 
Löytyy tapauksia joissa maaperä tai kasvit on täysin poistettu tietystä paikasta. Joskus on havaittu että maaperää on kaivettu.
Phillips muistaa että eräässä paikassa oli  4,5 m  läpimitaltaan oleva pyröreä alue jossa maaperä oli täysin poistettu ja siirretty jonnekin. Phillips ei tiedä minne sitä oli siirretty koska lähistöllä sitä ei ainakaan ollut, eikä paikalla ollut myöskään mitään jälkiä mistään kulkuneuvosta.
 
Phillips toteaa että niistä 571 laskeutumistapauksesta jotka ovat hänen tiedossaan ja joista on jäänyt laskeutumisjälkiä niin vain viidessä tapauksessa mitattiin heikkoa säteilyä.
 
Phillipsin mukaan niin ne tapaukset joissa säteilymittari on viety paikalle nopeasti laskeutumisen  jälkeen niin havainnot säteilystä ovat erittäin harvinaisia. Phillipsin mukaan vain 1 % tapauksista on sellaisia että on löydetty metallihiukkasia tai n. s. enkelintukkaa.
Lisäksi Phillips toteaa että  hyvin harvoin on raportoitu jalanjälkiä. Hän tietää vain 10- 12 tapausta jolloin on löydetty jalanjälkiä laskeutumispaikalta.
 
Phillips kertoo myös että hän ei itse ole ikinä tutkinut tapausta jossa olisi ollut jalanjälkiä ja hän pitää sitä outona koska 22 % niistä havainnoista joista on jäänyt jälkiä  niin on myös havaittu humanoideja ja luulisi että humanoidit jättävät jalanjälkiä.
 
Toisaalta hän viittaa ranskalaiseen Valensolen tapaukseen jossa nähtiin että muukalaiset eivät kävelleet vaan leijuivat ilmassa.
 
Phillips kertoo myös että havaitsijat jotka ovat nähneet ufoja kärsivät jälkeenpäin eri oireista. Phillips viittaa taas Valensolen tapaukseen ja toteaa että siinähän havaitsija oli hyvin uninen ja nukkui pitkiä aikoja havaintonsa jälkeen.
 
Muissa tapauksissa taas havaitsijat eivät ole saaneet unesta kiinni millään ja eräässä espanjalaisessa tapauksessa niin pappi ja kolme muuta havaitsijaa huomaisvat että heidän kurkkunsa ja nenänsä tuntuivat hyvin kuivilta havainnon aikana.
 
Phillips viittaa myös nimenomaan koirien käyttäytymiseen ja kertoo monta esimerkkiä siitä että koirat ovat pelästyneet ufoja valtavasti ja kerran eräässä tapauksessa niin havaitsijan koirat haukkuivat villisti ja yrittivät yöllä lähteä jonkun perään metsään mutta kun hän päästi koirat irti ne eivät lähtenetkään vaan yrittivät kaivautua maahan.
 
Tämä on tyypillistä monelle tapaukselle ja Phillips pohtii sitä että olisikohan kyseessä sellainen asia että ufosta tulee erittäin korkea ääni jonka koirat kuulevat tai sitten kyseessä on ilmiö jollaista koirat eivät ikinä ole kokeneet aikaisemmin ja pelästyvät tästä syystä.
 
Joka tapauksessa koirat pelkäävät ufoja aivan selvästi.
 
Phillips toteaa että hänen mielestään ufot ovat aivan selvästi tehtyjä aluksia, mekaanisia aluksia  eivätkä energia- aluksia tai elämänmuotoja ja hän toteaa että niissä raporteissa joissa puhutaan humanoideista niin 69 % näistä humanoideista ovat sellaisia että he ovat alle 120 cm pitkiä.
 
Phillips kertoo tapauksesta Missourissa jossa 60- vuotias maanviljelijä oli päivävalossa 4, 5 - 6 metriä ufosta ja alle 20 metriä muukalaisista.
Phillips joutui etsimään vuoden ennenkuin löysi tämän silminnäkijän joka ei tahtonut mitään julkisuutta mutta Phillips haastatteli häntä tuntikausia ja hän on kuvaillut näitä humanoideja että ne olisivat olleet noin 90 cm pitkiä ja heillä oli harmaanvihreä haalarityyppinen puku ja he liikkuivat jotenkin mekaanisesti ja suurella nopeudella ja heidän päänsä edessä oli jonkunnäköinen uloke.
Havaitsija ei pystynyt sanomaan oliko kyseessä kypärä vai liittyikö se päähän.
 
Koska vasta pari päivää sitten kirjoitin esittelyn Steigerin toisesta kirjasta ' UFO Odyssey ' niin sen teksti on tuoreessa muistissani ja siksi hämmästyn kun tästä yli 20 vuotta vanhemmasta kirjasta löydän nyt saman kertomuksen kuin tuossa ' UFO Odyssey ' - kirjassa
eli kertomus maanviljelistä joka maatilallaan näkee paljon ufoja ja laskeutumisjälkiä voimalinjojen lähellä ja on tuonut esille että muuten näkymättömät ufot tulevat näkyviin tietyllä korkeudella laskeutuessaan alaspäin.
 
Tällä ei ilmeisesti ole mitään merkitystä mutta panen kuitenkin merkille sen että Steiger on käyttänyt samaa kertomusta kahdessa eri kirjassa vaikka niiden välissä on yli 20 vuotta.
 
Steigerin kirjassa on runsaasti havaintokertomuksia ja yksi kertomus joka poikkeaa tavanmukaisista on amerikkalaisen ufotutkijan Fay Clarkin havainto jonka hän teki yhdessä vaimonsa kanssa Lone Pine- nimisessä paikassa Kaliforniassa.
He näkivät kirkkaan valon ja ajoivat lähemmäs sitä ja tulivat valopallon eli ufon luo joka sykki ja hetken kuluttua he havaitsivat että se sykki samassa tahdissa kuin heidän oma hengityksensä.
Äkkiä ufo lähti liikkeelle ja Fay ja hänen vaimonsa havaitsivat että merkillistä kylläkin niin ufo ikäänkuin  veti   lähellä olevien puiden latvat peräänsä. He totesivat että vaikutti siltä että ufo vedettiin   eteenpäin eikä työnnetty jonkun työntökoneiston voimalla.
Hetken kuluttua ufo ampaisi suoraan ylös tehden 90 asteen suunnanmuutoksen ja Fay ja hänen vaimonsa ovat vakuuttuneita siitä ettei kukaan olento olisi selvinnyt hengissä tällaisista G- voimista.
He ovat silti vakuuttuneita siitä että kyseessä ei ollut mikään kone tai laite vaan elävä olento. 
 
Kirjan koko kolmastoista luku on omistettu tähtitieteilijä Jessupille ja n. s. Philadelphia- kokeelle.
Tästä on puhuttu niin monessa kirjassa ja omissa esittelyissänikin aikaisemmin etten toista sitä asiaa nyt tässä vaan totean että Steiger on syventynyt varsin perusteellisesti Jessupin kirjaan.
 
Steiger kertoo tunnetusta Villas Boasin tapauksesta ja kertoo myös sen että vuonna 1969- 1970 hän rupesi saamaan suuren määrän kirjeitä eri paikkakunnilta USA: ssa ja Kanadassa joissa kerrottiin samanlaisista tapauksista ja Steiger epäili ensin että kyseessä oli jonkunlainen jekku, että joukko naisia olisi päättänyt tehdä jekun Steigerille mutta hän huomasi luettuaan näitä kirjeitä että niissä oli niin paljon yksityiskohtia että hän vakuuttui siitä että ne olivat aitoja.
 
Yllättäen Steiger kiinnitti huomiota siihen että kaikki nämä naiset olivat syntyneet maaliskuussa, huhtikuussa tai toukokuussa 1948.
 
Kirjan neljännentoista luvun lopussa Steiger viittaa Ivan T. Sandersoniin joka on esittänyt että koko Maapallo olisi giganttinen karjatila ja että ihmiskunta on ainoa tuote ja että meidän tehtävämme on sama kuin karjatilan eläimillä eli lisääntyä ja levittäytyä ja aina välillä korjataan sato ja sen jälkeen kaikki alkaa taas uudelleen.  
 
Steiger viittaa tässä tämän kirjan alussa esilletuomiinsa ajatuksiin että Maapallolla olisi aikaisemmin ollut sivilisaatioita joista meillä ei ole enää tietoakaan ja pohtii olemmeko matkalla samalla tiellä että meidän aikammekin tulee jolloin joku korjaa sadon ja sitten kaikki alkaa taas uudelleen?
 
Kirjan koko viidestoista luku on omistettu MIB: eille ja Steiger kertoo useita tapauksia siitä kun ihmiset ovat kohdanneet MIB: ejä ja kertoo myös omasta kokemuksestaan kun hän kerran matkustaa erääseen motelliin tuttavansa kanssa. He ovat tarkkoja siitä etteivät kerro kenellekään missä motellissa he ovat juuri eksyttääkseen näitä MIB: ejä mutta kuitenkin hänen tuttavansa saa myöhemmin puhelun jossa vieras mies kertoo tarkkaan missä motellissa he ovat olleet, mitä he ovat syöneet ja tietää tarkkaan mitä he ovat tehneet.
 
Tuttava oli hyvin tuohtunut.
 
Kirjassaan Steiger sanookin äkkiä että hän on keksinyt mistä on kysymys MIB- ilmiössä ja hän kertoo siitä kuinka hän itse kerran oli työskentelemässä käsikirjoituksen kanssa jonka hänen piti saada valmiiksi kun rupesi tapahtumaan poltergeistilmiöitä.
Papereita lensi sinne ja tänne ja hän kuuli askeleita jotka tulivat ylös yläkertaan vaikka ketään ei näkynyt ja väsyneenä Steiger huutaa tälle näkymättömälle vieraalle että ' Nyt riittää ! Painu helvettiin ! '
 
Steiger menee tässä sitten taaksepäin ajassa je kertoo tapauksista jopa 1600- luvulta jolloin oli olemassa n. s. alkemistejä jotka yrittivät tehdä lyijystä kultaa ja olivat tavanneet merkillisiä ihmisiä jotka ilmestyivät jostain ja väittivät pystyvänsä tekemään kultaa ja antoivat näytteen tästä.
 
Steiger on kiinnittänyt huomiota siihen että nämä oudot vieraat muinaisina aikoinakin olivat pukeutuneet mustiin vaatteisiin.
Steiger olettaa näin ollen että nämä mustapukuiset miehet ovat olleet olemassa satoja vuosia ja että kyseessä on eräänlainen leikki.
 
Steiger tulee siihen tulokseen että koko tämä nykyaikainen MIB- ilmiökin liittyy samaan asiaan eli ' joku ' tai ' jokin ' yrittää opettaa ihmisille että oppisivat käyttämään omaa järkeään ja kun he huomaavat että kyseinen henkilö ei ole kiinnostunut ja suuttuu ja käskee MIB: in painumaan helvettiin niin henkilö saakin sitten olla rauhassa.
 
Steiger on sitä mieltä että kyseessä on eräänlainen todellisuuspeli jossa ' joku ' yrittää kehittää ihmistä ajattelemaan itse omilla aivoillaan eikä uskoa kaikenmaailman kummallisuuksiin.
 
Allekirjoittanut törmää kuitenkin erääseen ongelmaan kirjan tässä kohdassa siitä syystä että Steiger kertoo perheestä joka koki erilaisia poltergeist ja MIB- ilmiöitä ja ufoilmiöitä.
Hän ei kerro tämä perheen nimeä mutta kertoo että perheen isä kerran oli lentokoneessa ja hänen takanaan istui kaksi henkilöä jotka katosivat kesken lennon, eli he olivat MIB: ejä.
 
Koska kuitenkin juuri olen lukenut pari päivää aikaisemmin Steigerin toisen kirjan ' UFO Odyssey ' niin muistan selvästi että ' UFO Odyssey ' - kirjassa Steiger kertoo vastaavanlaisesta tapauksesta, eli miehestä joka oli lentokoneessa ja hänen takanaan oli kaksi miestä jotka katosivat.
' UFO Odyssey ' - kirjassa Steiger kertoo myös tämän perheen nimen eli Jensen ja Steiger on omistanut neljä sivua heidän tapaukselle ' UFO Odyssey ' - kirjassa.
 
Tässä on nyt allekirjoittaneen mielestä ongelmana se että oletan että Steiger tässä viittaa samaan tapaukseen molemmissa kirjoissa mutta mielestäni suuri ongelma on se että nämä kertomukset näissä kirjoissa eroavat tyystin toisistaan.
 
Steigerin ' UFO Odyssey ' - kirjassa kerrotaan että perheen poika koulussa kutsuttiin rehtorin puheille ja Kouluhallituksen edustaja tahtoi haastatella häntä ja rehtori suostui siihen ja jätti pojan ja tämän Kouluhallituksen edustajan yksin huoneeseen ja myöhemmin poika väitti että tämä Kouluhallituksen edustaja olikin kadonnut yllättäen.
 
Allekirjottaneen ongelma tässä on nyt se että tässä toisessa Steigerin kirjassa, eli nyt puheena olevassa ' Mysteries of Time and Space ' - kirjassa niin se ei olekaan poika jota haastatellaan koulussa vaan perheen tytär.
 
Tuossa poika- versiossa taas poika kertoo myöhemmin että haastattelija kysyi häneltä mitä mieltä hän on avaruudesta ja avaruusmatkailusta ja ufoista jne. ?
Tytär- versiossa taas niin tyttäreltä oli kysytty että pystyykö hän tunnistamaan vakoilijan?
 
Nimenomaan tuon lentokoneasian takia niin oletan että Steiger viittaa samaan tapaukseen mutta nämä kaksi versiota poikkeavat täysin toisistaan ja tämähän herättää ainakin allekirjoittaneessa epäluuloja ja lukija voi hyvällä syyllä kysyä että mikä on tällaisen kertomuksen arvo kun se julkaistaan noin erilaisissa versioissa saman kirjailijan toimesta kahdessa eri kirjassa ja se muuttuu tällä tavalla kirjasta kirjaan.
 
Toki kirjojen välillä on 23 vuotta eikä Steiger varmaankaan olettanut että joku lukee näitä kirjoja peräkkäin niin kuin allekirjoittanut on tehnyt mutta näin on nyt vain käynyt.
 
Periaatteessa on tietysti mahdollista että Steiger kertoo kahdesta eri tapauksesta koska
' UFO Odyssey ' - tapaus sattuu Steigerin mukaan Minnesotassa kun taas ' Mysteries of Time and Space ' - tapaus sattuu Iowassa.
Mutta allekirjoittaneen mielestä tapaukset muistuttavat niin paljon toisiaan että allekirjoittanut on kyllä epäluuloinen....
Tapauksia on lisäksi vaiketa verrata keskenään koska tarkat ajankohdat puuttuvat ja toisesta ei anneta mitään tietoja perheen nimestä.
 
Allekirjoittanut on tunnetusti kerännyt kirjaani ' Ufot ja MIB ' kaikki MIB- tapaukset jotka olen löytänyt yli 1266 eri lähteestä.
 
Sen takia huomaan myös että Brad Steigerin ja Joan Whritenourin kirjassa ' Flying Saucer Invasion. Target- Earth ' Steiger ja Whritenour kertovat tapauksesta jossa
tuttu toimittaja oli soittanut Steigerille kesällä 1968.Toimittaja oli ollut seuraamassa paikallista ufoaaltoa kotipaikkakunnallaan. Kun hän haastatteli silminnäkijöitä niin he kertoivat miten kolme miestä olivat tulleet heidän luokseen ja näyttäneet heille kirjoja ja lehtiartikkeleita jotka olivat Brad Steigerin, Joan Whritenourin tai John Keelin kirjoittamia ja joissa kerrottiin millaisia kauheita seurauksia sattui silminnäkijöille jos he eivät pitäneet suunsa kiinni havainnoistaan.
Toimittaja oli itse nähnyt näitä kolmea miestä eräällä maatilalla missä he juuri olivat antamassa erästä lehteä maanviljelijälle juuri kun toimittaja oli haastattelemassa maanviljelijän rouvaa.Toimittaja kuvaili heitä lyhytkasvuisiksi ja ruskettuneiksi ja he olivat pukeutuneet mustiin pukuihin. Kaikilla oli aurinkolasit. Toimittaja oli kysynyt heiltä mistä he tulivat johon he olivat vastanneet että he edustivat NICAPia, jota NICAP kuitenkin jyrkästi kielsi.
 
Steiger kertoo ilmeisesti samasta tapauksesta myös tässä ' Mysteries of Time and Space ' - kirjassa mutta tässä kirjassa olevan version mukaan niin tuo tuttu toimittaja oli yhdessä  Steigerin kanssa matkustanut eräälle paikkakunnalle ja Steigerin palattua kotiin niin tuo tuttava oli soittanut ja kertonut siitä kuinka hän kahtena yönä oli herännyt ja nähnyt pienen miehen joka oli yrittänyt saada Billiä ' ryhtymään Maapallon viinitarhan työntekijäksemme'.
' Tule kanssamme. Työskentele kanssamme ' , mies oli sanonut.
 
Myös tästä tapauksesta on näin ollen kaksi aivan eri versiota Steigerin kirjoissa.
 
Allekirjoittanut on löytänyt myös muita tapauksia Steigerin kirjoista joissa MIB- tapauksista annetaan täysin eri versioita.
 
Kriittinen lukija joutuu kyllä pakostakin miettimään miten pitää suhtautua näihin  Steigerin MIB- kertomuksiin kun niistä annetaan täysin eri versioita eri kirjoissa.
 
Steiger siirtyy nyt keskustelemaan muista asioista kuten kummituksista ja ilmestyksistä ja kadonneista ihmisistä ja pohtii hyvin paljon aikatekijää että onko mahdollista että tavalla tai toisella voimme siirtyä ajasta toiseen ja Steiger ottaa esille pari esimerkkiä siitä kun on tapahtunut tällaisia aikasiirtymiä todistajien läsnäollessa ja tästä hän pääsee myös ufoilmiöön ja pohtii samaa asiaa kuin allekirjoittanut on pohtinut kirjassani ' Onko ufoilmiössä logiikkaa ? ' eli että ufojen muukalaiet hyvin usein kysyvät että ' Mikä aika on? ', ' Mikä on aikanne ? ' tai ' Paljonko kello on? ' ikäänkuin olisivat eksyksissä ja Steiger ottaa esille sen että ehkä he ovat aikamatkustajia jotka ovat joutuneet toiseen aikaan tiedostamatta mihin aikaan he ovat joutuneet.
Tästä syystä he kysyvät tapaamiltaan ihmisiltä että ' Mikä aika on nyt ? ' tarkoittaen tietenkin että ' Mikä vuosi on nyt? '
 
Kirjan luvussa 18 Steiger miettii että mikä mahtaa olla selitys kaikkiin outoihin tapauksiin ja myös ufoilmiöön ja Steiger tule siihen tulokseen että kuten aikaisemmin totesin että kyseessä on eräänlainen todellisuuspeli, Reality Game, jota ' joku ' pelaa kanssamme.
Toisaalta hän ottaa esille sen ajatuksen että havaitsija itse luo ne asiat mitä hän näkee eli että ihmisellä on kyky, niin kuin tiibetiläisillä munkeilla, luoda näitä
' tulpaolentoja ' että ihmisellä on kyky luoda sitä mitä hän on etsimässä eli jos joku olettaa löytävänsä ufon niin hän löytää sen ja jos joku olettaa löytävänsä hiilen sisältä jonkun teknisen laitteen tai kultaketjun niin hän myös löytää sen.
Eli ihminen on itse materialisoinut sen minkä hän löytää tai näkee.
 
Steiger palaa tässä taas aikakäsitteemme ja miettii että onko mahdollista että aikakäsitteemme on väärä ettei aika olekaan lineaarinen, vaan että se ehkä on spiraalimuotoinen ja että joutuisimme muuttamaan käsitystämme ajasta kokonaan.
 
Kirjassani ' Onko ufoilmiössä logiikkaa ' olen kirjoittanut erikseen sellaisista tapauksista joissa näyttää siltä että ufo joutuu jonkunnäköisiin teknisiin vaikeuksiin ja toinen ufo tulee lähelle ja avustaa sitä ja tässä Steigerin kirjassa erityistä huomiotani herättää se että tässä kerrotaan tapauksesta Iowasta Hiawatha- nimiseltä paikkakunnalta jossa 9 henkilöä syyskuun 3. pvä 1955 näki tällaisen ufon joka oli vaikeuksissa ja heilui sivulta sivulle. Heidän katsellessaan toinen ufo tuli sen viereen ja pysyi siinä kunnes vaikeuksissa oleva ufo oli taas saatu hallintaan. 
 
Se joka on erikoista tässä tapauksessa on se että kirjan valokuvaosastossa on valokuva näistä kahdesta ufosta ja minun tietääkseni tämä on ensimmäinen kerta kuin olen nähnyt tällaista valokuvaa vaikeuksissa olevasta ufosta jota toinen ufo auttaa.
 
Tässä kerrotaan että valokuvaaja Sam Stochl oli saanut tehtäväksi sinä päivänä ottaa ilmakuvia Hiawathasta eikä itse ollut tietoinen siitä että hän oli valokuvannut näitä ufoja.
Hän oli ottanut valokuvat lentokoneesta joka lensi 360 m: n korkeudessa. Kolmiomittauksen avulla pystyttiin sitten mittamaan että ufot olivat n. 10 metriä läpimitaltaan ja ne olivat 240 m: n korkeudessa.
 
Loppulausuntona tästä kirjasta voidaan todeta että kirjan idea on Steigerin mukaan se että
 ' jokin ' äly pelaa jonkunlaista todellisuuspeliä ihmiskunnan kanssa ja on pelannut tätä peliä kautta aikojen.
Steigerin mukaan tämän pelin tarkoitus on todennäköisesti kehittää ihmistä ja opettaa ihmistä ymmärtämään uusia asioita.
 

Björn Borg, 21.10.2008