Redfern, Nick:

Paraview Pocket Books, New York, NY 2005. 248 sivua

 
" Allekirjoittanut ei  suosittele tätä kirjaa, eikä myöskään tämän esittelyn lukemista,  heikkohermoisille " .
 
 
 
Nicholas ( Nick) Redfern on aikaisemmin kirjoittanut mm. seuraavat kirjat:
- ' A Covert Agenda:The British Government's UFO Top Secrets Exposed ' 1997.
- ' The FBI Files.The FBI´s UFO Top Secrets Exposed '1998.
- ' Cosmic Crashes: The Incredible Story of the UFOs that Fell to Earth ' 1999.
- ' Strange Secrets:Real Government Files on the Unknown ' 2003.
 
 
Tämä kirja kertoo nimenomaan Roswellin tapauksesta mutta antaa sille täysin uuden tulkinnan jollaisesta aikaisemmin ei olla kuultukaan.
Redfern tapaa vanhan naisen jota hän ristii Mustaksi Leskeksi. Nainen oli aikaisemmin ollut töissä Tennesseessä sijaitsevassa Oak Ridgen ydintutkimuslaitoksessa. Täällä hän oli itse nähnyt sinne tuotuja ruumiita jotka olivat pienikokoisia ja usein silvottuja. Yhteensä Oak Ridgeen oli tuotu 15 ruumista, mutta myös eläviä henkilöitä.
Naisen mukaan kyseessä ei ollut avaruusolentoja vaan japanilaisia sotavankeja joita oli käytetty erilaisissa säteilykokeissa ja/tai viety ilmapalloilla suuriin korkeuksiin ilmakehässä jotta saataisiin selville millä tavalla suurissa korkeuksissa oleva mahdollinen säteily vaikuttaisi ihmisiin.
 
Redfern selostaa perusteellisesti myös ilmavoimien testinukkekokeita jotka alkoivat jo vuonna 1918 jolloin testattiin laskuvarjoja. Myöhemmin kokeet lopetettiin mutta aloitettiin uudelleen 1950- luvun alussa jolloin ryhdyttiin käyttämään testinukkeja hävittäjien heittoistuinkokeissa.
Näitä uusia testinukkeja ruvettiin käyttämään vasta vuosia Roswell- tapauksen jälkeen. Walter Haut, joka oli juuri se upseeri Roswellissa joka kirjoitti kuuluisan tiedoksiannon siitä että ilmavoimat olivat ottaneet talteen lentävän lautasen, on lausunut näistä testinukeista seuraavaa englanniksi :
" It' s just to me another cover- up. If you' re dropping a dummy, any dummy would know what a dummy looks like" .
Käännös suomeksi saattaisi kuulostaa vaikkapa seuraavalta:
" Minusta se on vaan uusi salailuyritys. Jos pudotat nukkehölmön niin kuka hölmö tahansa tunnistaisi sen nukkehölmöksi. "
 
Redfern ja Haut tarkoittavat tällä sitä että kun ihmiset ovat väittäneet nähneensä Roswellissa myös pienikokoisia ruumiita, niin ilmavoimien mukaan he ovat nähneet näitä testinukkeja.
 
Toisen maailmansodan aikana Japani miehitti Kiinan. Luvussa jonka otsikko on ' Lääketieteellistä hulluutta ' Redfern kertoo kuinka kaksi bakteriologiseen sodankäyntiin liittyvää yksikköä perustettiin Japaniin vuonna 1936 keisari Hirohiton käskystä. Toinen perustettiin Harbiniin, miehitettyyn Mantsuriaan. Yksikkö nimitettiin myöhemmin uudelleen ja sai vuonna 1941 nimen Yksikkö 731. Tässä yksikössä suoritettiin kiinalaisille sotavangeille ja siviileille, myös lapsille,  hirvittäviä kokeita. Testeillä pyrittiin selvittämään kuinka ihmiskeho kesti korkeaa ja matalaa painetta, bakteereja, raajojen amputoimista ja elinten poistamista koehenkilön  ollessa elossa. Koehenkilöitä joilla oli tarttuva tauti sijoitettiin tahallaan selleihin terveiden vankien kanssa nähdäkseen miten tartuntaa voisi siirtää tehokkaimmalla tavalla terveeseen ihmiseen.
Testien tuloksena japanilaiset lentäjät pudottivat ruttokärpäsiä kiinalaisiin kaupunkeihin Itä- ja Keski- Kiinassa ja epidemioita kirjattiinkin myöhemmin näiltä alueilta.
Takeo Wane- niminen entinen Yksikkö 731: n työntekijä kertoi kuinka hän oli nähnyt 180 cm korkean lasipurkin jonka sisällä oli vertikaalisti halkaistu venäläinen mies säilöttynä formaldehydessä.
 
Toisen maailmansodan aikana Japani lähetti tuhansia n. s. Fugo- ilmapalloja Tyynen Valtameren yli USA: han. Ilmapalloissa oli pommeja joita pudotettiin  USA: han. Amerikkalainen bakteriologi , eversti Murray Sanders, kertoo kuinka hän oli varoittanut viranomaisia siitä että jos japanilaiset keksivät laittaa näihin ilmapalloihin esim. B- encephalitisia niin amerikkalaisilla olisi valtava ongelma.
Sodan jälkeen löydettiinkin Yksikkö 731: n asiakirjoista suunnitelma tehdä hyökkäys San Diegoon vuonna 1945. Suunnitelman mukaan sukellusveneet toisivat USA: n rannikolle pienoislentokoneita jotka Kamikaze- lentäjät ohjaisisivat San Diegoon. Koneissa olisi lastina ruttokärpäsiä. Hiroshiman ja Nagasakin atomipommit keskeyttivät kuitenkin nämä suunnitelmat.
 
Sodan jälkeen amerikkalaisten ylipäällikölle, MacArthurille, kerrottiin että japanilaiset Yksikkö 731: n tiedemiehet olivat ehdottaneet että jos heitä ei syytettäisi sotarikoksista niin he luovuttaisivat kaikki tietonsa amerikkalaisille. MacArthur suostuikin tähän ja japanilaiset vietiin Yhdysvaltoihin samalla tavalla kun Natsi- Saksan tiedemiehet, Wernher von Braun etunenässä, vietiin Yhdysvaltoihin. Redfernin mukaan Yhdysvaltoihin tuotiin 1 600 saksalaista tiedemiestä operaatio Paperclipin nimellä.
Mm. fil. tri Hubertus Strugfold kuului näihin tiedemiehiin. Strugfold toimi vuosina 1929- 1935 Berliiniläisen Ilmailulääketieteen Instituutin johtajana ja nousi Yhdysvalloissa erittäin korkeaan asemaan ja sai lopuksi arvonimen
' avaruuslääketieteen isä ' .
Redfern selostaa kuinka Natsi- Saksassa tehtiin samantapaisia ihmiskokeita kuin Japanissa. Saksalainen tri Sigmund Rascher teki mm. kokeita painekammiossa jonne vietiin vankeja jonka jälkeen paine laskettiin. Vangit kuolivat kammioissa yleensä noin puolessa tunnissa, revittyään ennen sitä irti kaikki hiuksensa ja raavittuaan kasvonsa rikki taistellessaan henkensä edestä. Tri Rascher tarkkaili vankeja ikkunan kautta. Kokeita tehtiin nimenomaan jotta saataisiin selville miten ihmiskeho reagoi suurissa korkeuksissa.
Redfern pitää Nürnbergin sotarikostuomioistuinta lähinnä huonona pilana, koska se toimi vain lokakuusta 1945- elokuuhun 1947. Tuomioistuin langetti vain seitsemän kuolemantuomiota.
 
Redfernin mukaan sekä saksalaiset että japanilaiset tiedemiehet jatkoivat Yhdysvalloissa ihmiskokeitaan.
Tästä on mustaa valkoisella ja mm. presidentti Clinton perusti tammikuussa 1994 ' Advisory Committee on Human Radiation Experiments '- nimisen komitean tutkimaan niitä epäeettisiä säteilykokeita joita oli suoritettu ihmisille Yhdysvalloissa 1940- luvulta aina 1970- luvulle saakka.
 
Redfernin mukaan näitä ihmiskokeita jatkettiin sen johdosta että amerikkalaiset suunnittelivat mm. ydinkäyttöisiä pommikoneita joissa kuitenkin lentäjiin kohdistuva säteily oli ongelma.
Toinen syy ihmiskokeisiin oli että amerikkalaiset suunnittelivat, japanilaisten esimerkkien avulla, suurta ilmapalloa joka voisi kulkea tuulten mukana Neuvostoliiton yläpuolelle. Tässä ilmapallossa olisi miehistö joka voisi pudottaa Neuvostoliittoon kemiallisia tai bakterioloogisia aseita jonka jälkeen miehistö voisi jatkaa matkaansa suurissa korkeuksissa kunnes se saavuttaisi jälleen ' ystävällistä maaperää' jonne laskeutua.
Vaihtoehtoisesti ilmapallo voisi, japanilaisen esimerkin mukaan, kuljettaa mukanaan ' Kamikazekonetta lentäjineen' joka voisi hyökätä ilmapallon alla sijaitsevaan  kaupunkiin.
Ihmiskokeita tarvittiin kuitenkin  tässäkin tapauksessa jotta saataisiin selville miten miehistö selviäisi ilmapallossa suuressa korkeudessa jossa oli alhainen ilmapaine ja happitilanne sekä myös mahdollisesti avaruudesta tulevaa säteilyä.
Kokeet suoritettiin White Sandsin koealueella joka sijaitsi lähellä Roswellia.
 
Inhimillinen myötätunto ei ollut se tekijä joka jarrutti tutkijoita heidän työssään, vaan Nürnbergin oikeudenkäynti, ja pelko siitä että yleisö saisi tietää kokeista ja että tutkijoita myöhemmin syytettäisiin rikoksista ihmiskuntaa vastaan.
 
Redfern selostaa pitkään kuinka Clintonin ' Advisory Committee on Human Radiation Experiments '- komitea oli löytänyt asiakirjoja joiden mukaan esim. kemian nobelisti, tri Willard Libby, oli mukana Project Sunshine- nimisessä projektissa joka tutki ihmisten luita. Libby oli  kaivannut nimenomaan '  luita nuorista ikäryhmistä' , esim. vauvojen luita, tutkimuksiinsa joita AEC ( atomienergiakomissio) suoritti.  Tällaisia luita ' oli aikaisemmin saatu ' , mutta ei saatu enää, ja AEC palkkasi jopa kalliin lakitoimiston selvittääkseen voisiko laillisesti suorittaa
' ruumiinsieppauksia' . Tri Libby tähdensi kuinka tärkeää tutkimukselle nämä luut olivat ja valitti että niiden saamista laillista tietä '  oli hyvin vaikeaa '.
Luita saataisiin kuitenkin erään tri Kulpin mukaan Kolombiasta, ja eräs eversti Maxwell totesi että luita voitaisiin saada esim. Saksasta, eräästä formosalaisesta sairaalasta ja laivaston Kairossa sijaitsevalta yksiköltä.
 
Clintonin komitea selvitti myös millaisia säteilykokeita oli suoritettu:
-plutoniumin ja muiden ydinpommiaineiden kokeita
-AEC: n radioisotooppien leviämiskokeita
-lapsiin kohdistuvia ei- terapeuttisia tutkimuksia
-täydellistä kehon säteilyttämistä
-vangeille suoritettuja tutkimuksia
-ihmiskokeita ydinaseiden testien yhteydessä
-tahallista ympäristön saastuttamista säteilyllä
-uraanikaivosten kaivosmiesten tutkimuksia ja Marshallsaarien asukkaiden
  tutkimuksia.
 
Redfern viittaa myös Western Australia Newspapers Ltd: n uutiseen jonka mukaan ' vaikeavammaisia ihmisiä käytettiin koekaniineina Englannin Maralingan ydinkoealueella Australiassa 1950- luvulla.
 
Oak Ridgen Clinton National Laboratoryn julkaisussa ' Biology Division Bulletin '  oli 3.4.1947  Edith H. Quimbyn ja lääket. tri Donovan McCunen 4- sivuinen artikkeli jonka otsikko oli ' Uptake of Radioactive Iodine by the Normal and Disordered Thyroid Gland in Children ' . 
Artikkelissa kerrotaan kuinka kesällä 1947 oli suoritettu yhteensä 54 lapselle säteilykokeita. Lapset olivat kaikki, syystä tai toisesta,  kääpiökasvuisia. Lapsista 7 oli ' kontrollikappaleita. ' Lapsille syötettiin radioaktiivista jodia jotta voitaisiin seurata kilpirauhasen toimintaa.
 
Redfern toteaa ' että on tietysti  mielenkiintoista havaita että tuskin kuukautta myöhemmin New Mexicon aavikolta löytyy ruumiita joissa näkyy sekä kääpiökasvuisuuden että progerian merkkejä sen jälkeen kuin on tehty sarja ydinkokeita  ja kokeita suurissa korkeuksissa. '
Redfern viittaa myös ilmavoimien kenraalin Curtis LeMayn erääseen kirjeeseen joka on päivätty 1.7.1947 ja jossa todetaan että AEC: n ja National Academy of Sciencesin  välillä on sovittu kokeista, etenkin Japanissa,  joissa
' testataan säteilyn fysiologisia ja biologisia vaikutuksia. '   
 
Redfern toteaa kirjansa lopussa:
" Unohtakaa lentävät lautaset. Se joka tapahtui oli seuraavaa:
Toukokuussa 1947 testattiin saksalainen Horten- veljesten lentokone White Sandsissa . Kone liittyi kokeisiin joissa testattiin ydinkäyttöisiä lentokoneita ja mukana lennolla oli vammaisia ihmisiä joita oli löydettu japanilaisessa Yksikkö 731: ssa. Kone syöksyi maahan surmaten muutaman koehenkilön.
Heinäkuussa 1947 tehtiin uusi koe samanlaisella koneella  joka oli kiinnitetty valtavaan japanilaiseen Fugo- ilmapalloon. Myös tämä kone syöksyi maahan lähelle Fosterin tilaa sen jälkeen kuin salama oli iskenyt siihen. Myös tässä koneessa oli japanilaisia vammaisia miehistönä.
 
Ja Redfernin mukaan amerikkalaisilla oli, ja on edelleen,  täysi syy vaieta näistä ihmiskokeista koska tällaiset kokeet oli jo kauan sitten kielletty kansainvälisellä tasolla.
Tässä tilantessa, totuuden salaamiseksi, on helppo syyttää säähavaintopalloja, testikoneita, tai vaikkapa lentäviä lautasia.
 

Björn Borg, 16.4.2006