Randles, Jenny:

Robert Hale, London 1993. 192 sivua

 
 
Tämä Englannin erittäin tuotteliaan kirjailijan Jenny Randlesin kirja on nimensä mukaisesti vuosikirja ja kertoo paranormaaleista ilmiöistä yleisesti.
 
Ufoharrastajia kiinnostaa tämän kirjan kolme osaa jotka liittyvät viljakuvioihin, muukalaisiin ja ufoihin.
 
Viljakuviosta allekirjoittanut ei tahdo puhua niinkään paljon sen johdosta että olen viime aikoina kirjoittanut useitakin esittelyitä kirjoista joissa kerrotaan viljakuvioista ja nuo kirjat ovat paljon tuoreempia kuin tämä Randlesin kirja.
Sen verran  voi kuitenkin sanoa että Randles antaa aika paljon tilaa tunnetuille veijareille, Dougille ja Davelle, jotka omien sanojensa mukaan ovat tehneet kaikki ( miltei kaikki?) Englannin viljakuviot . Randles toteaa aika suoraan että tällaiset väitteet ovat tuulesta temmattuja; Doug ja Dave eivät olisi milloinkaan ehtineet tehdä kaikki viljakuviot.
 
Miksi Randles on jakanut ufoihin liittyvät asiat kahteen eri osastoon ei ole tiedossani, jonka lisäksi ensimmäisen osan otsikko ' Muukalaiset ' on mielestäni hiukan harhaanjohtava koska se kertoo nimenomaan sieppauksista.
Tässä on nyt syytä muistaa että kirja on julkaistu jo vuonna 1993. Tällöin sieppaustutkimukset eivät olleet vielä niin tunnettuja kuin tänään ja Randles keskittyykin lähinnä selostamaan Bullardin tutkimuksia ja Roper- galluppia.
 
' UFO' - osastossa Randles kertoo Gulf Breezesta ja mm. useista liikennekoneista tehdyistä havainnoista.
Randlesin selostus skotlantilaisen metsänhoitajan Robert Taylorin muistolaatasta on varsin huvittavaa luettavaa ja samalla se on erittäin opettavainen tarina: ( Varsinaisesta Taylorin tapauksesta voi lukea vaikkapa allekirjoittaneen kirjasta ' Tosiasioita ufoilmiöstä' ).
 
Skotlantilainen järjestö Strange Phenomena Investigations (SPI) ja ufotutkijat Ron Halliday ja Malcolm Robinson olivat pommittaneet Livingstonin kaupungin viranomaisia että nämä järjestäisivät Taylorin ufokokemuksen tapahtumapaikalle muistolaatan tapauksesta.
Pitkän painostuksen jälkeen viranomaiset suostuivat ideaan, mutta SPI, eikä ufotutkijat eikä Taylor itse saanut nähdä muistolaatan tekstiä etukäteen.
Kun muistolaatta sitten paljastettiin ilmeni ettei siinä puhuttu sanaakaan Taylorista, eikä varsinaisesti itse tapauksestakaan. vaan sen sijaan siinä puhuttiin Arthur C. Clarkista ( joka oli lyhyesti selostanut tapausta eräässä kirjassaan).
Arthur C. Clark ei kuitenkaan ollut millään tavalla osallistunut tapauksen tutkimuksiin eikä hänellä ollut muutenkaan mitään siteitä Skotlantiin tai Livingstonin kaupunkiin.
Koska ufotutkijat eivät tajunneet mikä rooli Clarkilla oli tässä tapauksessa tai miksi hänen nimensä piti olla tuossa muistolaatassa, he vaativat kaupungin virkamiehiä poistamaan laattaa tai muuttamaan sen tekstiä. Tästä  virkamiehet kieltäytyivät jyrkästi osaamatta kuitenkaan selittää miksi Clarkin nimi oli siinä ylipäänsä, kun tapahtuman päähenkilön nimi, eli Taylorin nimi, taas puuttui täysin.
 
' Tuntemattomat voimat '  puuttuivat kuitenkin asioiden kulkuun ja eräänä kauniina (?) yönä laatta katosi kokonaan eikä sitä ole löydetty uudestaan
( ainakaan vuonna 1993).
 
Tämän kirjan kohdalla on hyvä muistaa ettei se ole mikään ufologian yleiskirja vaan nimenomaan vuosikirja jossa kerrotaan vuoden 1992 tapahtumista. Randlesin mielestä vuosi 1992 oli ' hyvä ' ufovuosi ja esim. amerikkalaisen MUFONin jäsenlehden painos oli yli 4 000 kuukaudessa.
N. s. " Mars- kasvojen " kohdalla Randles heittää esille mielenkiintoisen ajatuksen: Entäs jos ne ei olekaan minkään Marssivilisaation tekemät, vaan jonkun ohilentävän avaruusmatkailijan tekemät?
 
Reunahuomautuksena voidaan kertoa että sattuipa sillä tavalla että kirjan aineiston perusteella allekirjoittanut sai aiheen lähettää kirjeen sekä Jenny Randlesille että Hilary Evansille asioista joista minulla oli tietoa.
 
 

Björn Borg, 19.4.2006