Pope, Nick:

Simon & Schuster, London 1997. 316 sivua

 
 
Nick Pope on kirjoittanut allaolevat kirjat:
 
Pope,Nicholas:Open Skies,Closed Minds.Simon & Schuster,Lontoo 1996.
Pope, Nick: The Uninvited. An Exposé of the Alien Abduction Phenomenon. Simon &
       Schuster,  London 1997.
Pope, Nicholas: Operation Thunder Child. Simon & Schuster UK Ltd, London 1999.
Pope, Nick: Operation Lightning Strike. 2002.
 
Näistä kirjoista olen aikaisemmin kirjoittanut esittelyn kirjasta " Operation Thunder Child " .
 
Pope on se virkamies joka Englannin puolustusministeriössä tutki uforaportteja vuosina 1991- 1994 ja aloitettuaan skeptikkona niin tutkittuaan kolmen vuoden aikana saapuneita raportteja niin hän vakuuttui siitä että pieni osa näistä havainnoista on mukana vieras äly, ehkä avaruudesta.
Pope on kuitenkin tarkka huomauttamaan että vaikka välillä puhutaan avaruudesta niin hän ei tiedä mistä nämä ufot ovat peräisin.
Pope lainaa esipuheessaan myös Stanton Friedmanin lausuntoa että " viis lautasista mutta entäs miehistö ? " .
 
Pope ajaa tässä takaa sitä että se on se miehistö joka on se mielenkiintoinen asia että mistä ne tulevat?
Ja miksi ne tulevat?
 
Pope huomauttaa lisäksi että tämä kirja ei ole mikään ufokirja vaan se puhuu nimenomaan sieppauksista.
Samalla hän huomauttaa että hän ei tahdo käyttää niitä termejä mitä New Age- harrastajat mielellään käyttävät eli " kokija " vaan hän puhuu nimenomaan " siepatuista " .koska useimmiten niin tapaus on siepatulle traumaattinen.
Samasta syystä Pope ei tahdo käyttää sanaa " vierailija " .
 
Itse jouduin Popen kanssa tekemisiin  keväällä 2008 jolloin eräs tamperelainen oli ikkunastaan  filmannut valoilmiön joka hänen mielestään oli ufo. Tämä henkilö levitti sitten tätä filmiään ympäri maailmaa jolloin se joutui myös Popen huomion kohteeksi.
Pope puolestaan otti filmaajaan yhteyttä ja tahtoi lisätietoja ja filmaaja vuorostaan passitti tämän Popen tiedustelun minulle kysyen että "  kuka tämä Pope on ? " .
 
Tämän jälkeen olin sitten yhteydessä Popeen muutama kerta tämän videon merkeissä.
Kun Pope sitten ymmärsi että suomalaiset ufotutkijat ( eli minä ) jo tutki tapausta niin hän menetti mielenkiintonsa tähän asiaan.
 
Kirjan ensimmäisessä luvussa Pope kysyy että miten pitää määritellä sieppausta ?
Pope viittaa tässä amerikkalaisen CUFOS- järjestön määritelmään :
 
" Henkilö joka siepattiin hänen tahtonsa vastaisesti Maanpäällisestä ympäristöstään sellaisten olentojen toimesta jotka eivät olleet ihmisiä. Olentojen on otettava kyseisen henkilön suljettuun tilaan joka ei näytä maanpäälliseltä ja jota henkilö tietää tai olettaa että on avaruusalus.
Tässä tilassa henkilöä joko tutkitaan tai hän ryhtyy kommunikoimaan ( joko suullisesti tai telepaattisesti )  tai  molempia. Näitä kokemuksia voidaan muistaa joko tietoisesti tai määrätietoisen  keskittymisen ( focused concentration ) avulla ( eli hypnoosi ) . "
 
Pope ei kuitenkaan ole tyytyväinen tähän määritelmään koska se rajoittaa hänen mielestään asioita sillä tavalla että Popen mukaan niin ei ole varmuutta siitä että sieppaajat ovat avaruudesta ja toiseksi niin Popen mukaan ei ole varmaa että kyseessä on avaruusalus.
 
Pope viittaa tässä Jacques Valleehen ja siihen että sieppaustapauksia on ilmeisesti tapahtunut kautta historian kauan ennen kuin meillä oli tietoakaan avaruusaluksista.
 
Lisäksi Pope huomauttaa että määritelmässä on se heikko puoli että saattaa olla ettei kaikki viedäkään vasten tahtoaan. Jokuhan saattaa hyväksyäkin se että hänet siepataan, ihan uteliaisuudesta.
 
Tämän ensimmäisen luvun otsikko onkin " pikkuväki "  ja Pope huomauttaa että näistä pienistä olennoista on olemassa runsaasti eri nimiä.
Pope luettelee jopa 9 eri vanhaa nimeä joita on käytetty näistä pikkuolennoista ja nimenomaan englanninkielisiä.
 
Pope viittaa myös Raamattuun ja toteaa että Raamattu on täynnä esimerkkejä siitä että joku siepataan ja viedään ylös taivaaseen.
 
Kirjan toisessa luvussa Pope esittelee avaruusolennot niinkuin n. s. kontakti- ihmiset ovat nähneet heitä.
Pope kertoo Adamskista jopa 7 sivulla ja sen jälkeen George van Tassellista, Truman Bethurumista, Daniel Frysta, Elisabeth Klarerista, Orfeo Angeluccista, Howard Mengeristä, Sid Patrickista ja  Billy Meierista.
 
Tämän jälkeen kolmannessa luvussa Pope siirtyy sieppauskokemuksiin ja kertoo Antonio Villas Boaksesta, Barney ja Betty Hillistä, Travis Waltonista, asutralialaisesta Maureen Puddysta, Betty Andreassonista ja tässä tuleekin sitten  esille ongelma.
Saattaa olla että se on allekirjoittaneen kohdalla ongelma mutta ei muiden kohdalla.
 
Ongelma on se että kun kirjassa kuin kirjassa aloitetaan ikään kuin nollapisteestä ja esitellään kaikki asiasta alusta alkaen Kenneth Arnoldin havainnosta ja sitten tunnetuimmat kontaktihenkilöt ja sieppaustapaukset niin henkilö joka on lukenut monta kirjaa kuten minä itse, eli suuren määrän kirjoja, niin kyllästyy tietysti tähän ikuiseen esittelyyn nollapisteestä alkaen  ja luulen kyllä että joukossa on monta muutakin kuin minä jotka ovat lukeneet monta kirjaa aikaisemminkin joissa on esitelty nämä samat asiat. Tämä saattaa kyllä kyllästyttää lukijaa .
 
On ikäänkuin moni kirja olisi suunnattu vasta- alkajille jotka eivät tiedä mitään ufologiasta vaan hänelle pitää kertoa kaikki asiat alusta alkaen ja tämä on kyllä  suuri ongelma niin hyvin kirjan tekijälle kuin kustantajalle että riippuen siitä kuka saa kirjan käsiinsä niin hän saattaa pitää sitä kyllästyttävänä toistona mutta jos kyseessä on vasta- alkaja niin tietysti hän lukee suurella mielenkiinnolla tämän kirjan.
 
En tiedä miten tätä asiaa pitäisi ratkaista tai onko se ollenkaan ratkaistavissa.
 
Kirjan neljännessä luvussa Pope kertoo kuinka sieppaukset ovat tulleet yleisön tietoon
eri kirjailijoiden toimesta. Hän mainitsee Whitley Strieberin ja Budd Hopkinsin ja David Jacobsin ja kertoo myös että The National Enquirer - lehti tarjosi alunperin 100.000 dollaria lopullisesta todisteesta siitä että avaruusolennot kävivät Maassa .
 
Myöhemmin summa nostettiin miljoonaan dollariin. Lisäksi lehti tarjosi pienempiä summia kuten 5.000 dollaria ja 10.000 dollaria joka vuosi parhaimmasta ufotapauksesta.
 
Pope huomauttaa kuitenkin että jos joku vaatii tätä miljoonan dollarin palkintoa niin siihen liittyy vaatimus että esim. YK on vahvistanut tämän kontaktin.
 
Viidennessä luvussa Pope pohtii sieppauksia jotka ovat tapahtuneet Englannissa ja mainitsee ensimmäiseksi George Kingin ja sen jälkeen Aveleyn- sieppauksen jossa siepattiin kokonainen perhe, Elsie Oakensenin , Lynda Jonesin ja sitten tunnetun metsänvartija Bob Taylorin tapauksen ja vielä tunnetuimman poliisimies Godfreyn tapauksen.
 
Sitten kerrotaan Alfred Burtoosta joka oli liian vanha sieppaajille ja mainitaan Ilkley Mooren tapaus ja tapaus James ja Pamela  Millen .
 
Pope toteaa että Englannista löytyy satoja sieppaustapauksia ja hän huomauttaa myös että kun hän tutki ufotapauksia puolustusministeriön palveluksessa niin hän kohtasi usein ihmisiä jotka eivät milloinkaan olisi keskustelleet siviiliufologin kanssa tapauksestaan mutta kyllä keskustelivat Popen kanssa kun Pope toimi viranomaisena.
Pope tekee tästä johtopäätöksen että näitä tuntemattomia sieppaustapauksia saattaa olla suuri määrä joista ei vielä tiedetäkään.
 
Pope pohtii sitten mitä eroja on amerikkalaisten ja englantilaisten tapausten välillä ja huomauttaa siitä että Englannin BUFORA- järjestö Jenny Randlesin puheenjohtajakaudella kieltäytyi käyttämästä hypnoosia kun sitä käytetään toisaalta vapaasti USA: ssa.
 
Pope tuo myös esille sen että nämä sieppaajat ovat eri näköisiä Englannissa ja USA: ssa . USA: ssahan tunnetusti n. s. ' harmaat ' ovat asialla kun Englannissa taas sieppaajat ovat ihmisenkaltaisia ja usein n.s. ' pohjoismaista ' tyyppiä.
Pope huomauttaa kuitenkin että Englannissa on noussut esille voimakasta kritiikkiä tätä BUFORAn päätöstä vastaan ettei käytetä hypnoosia ja että moni ufotutkija on sillä kannalla että sitä pitäisi käyttää ja monet yksityiset käyttävätkin sitä vaikka ei BUFORA sitä käytä.
 
Pope huomauttaa että monen mielestä niin hypnoosi on paras työkalu mitä tutkijalla voi olla vaikkakin tiedetään ja tunnetaan hypnoosin heikkoudet.
 
Kirjan kuudennessa luvussa Pope tuo esille kaksi keksittyä sieppaustapausta eli hän kertoo millainen on tyypillinen sieppaustapaus . Ensimmäinen sieppaustapaus liittyy mieheen joka on ajamassa yöllä kotiinsa autolla ja kokee kadonnutta aikaa- ilmiön ja myöhemmin regressiohypnoosissa sitten ilmenee että hänet on viety ufoon ja siellä häneltä on otettu siemennestettä jonka jälkeen hänet on palautettu autoonsa.
 
Toinen tapaus jonka Pope on keksinyt on nainen joka siepataan omasta makuuhuoneesta ja viedään ufoon.
Kun tämä mies vietiin ufoon ramppia pitkin niin tämä naineen taas leijutetaan makuuhuoneestaan ylös odottavaan ufoon mutta sen sijaan nainen ei tiedä miten pääsi sisään ufoon ja tässähän Pope on ottanut esille Bullardin esilletuoman n. s.
' oviamneesian '  ja itse asiassa tämä oli asia jota odotinkin ja katsoin että miten Pope käsittelee juuri sen yksityiskohdan.
 
Ja Pope noudattikin Bullardin kaavaa ja toteaa ettei naisella ollut aavistustakaan siitä miten hän pääsi sisälle ufoon.
Tämä on varsin tuttu asia sieppauksissa vaikka joskus kuten tuon miehen tapauksessa he kertovat siirtyneensä ufoon ramppia pitkin.
 
Ufossa naiselle tehdään sitten kokeita ja työnnetään pitkä neula hänen napaansa ja tämän jälkeen nainen saa liikkua ufossa ja tutkia eri huoneita ja kohtaakin sitten lapsen ja ilmoitetaan että se on hänen lapsensa.
 
Toistan vielä sen että sekä miehen että naisen tapaus ovat keksittyjä. Pope on keksinyt ne itse ja tarkoitus on tuoda esille tyyppilisiä sieppaustapauksia ja näyttää mitä kaavaa tyypillinen sieppaus noudattaa.
 
Kirjan seitsemännessä luvussa Pope pohtii sieppauksia ja tiedettä ja kysyy että miten voidaan todistaa että tapatuvatko sieppauset todellisuudessa vai ei ?
Hän ottaa vertailukohteeksi Jumalan ja kysyy kuinka monta valokuvaa on olemassa Jumalasta ja silti Jumalaan uskotaan ympäri maailmaa yleisesti. 
 
Tämän jälkeen Pope selostaa Alwin Lawsonin tunnettua koetta jossa kehoitettiin ryhmääopiskelijoita keksimään  sieppauskokemuksia jonka jälkeen Lawson vertaili näitä keksittyjä sieppauskokemuksia n. s. oikeisiin sieppauskokemuksiin ja löysi niistä aika paljon yhtäläisyyksiä vaikkakin myöskin eroja.
 
Tämän jälkeen Pope kertoo Roper- tutkimuksesta vuodelta 1991 jonka mm. tri David Jacobs oli ollut mukana luomassa ja jonka mukaan 3,7 miljoonaa amerikkalaista olivat kokeneet sieppauksia.
Pope tuo kyllä myös esille sen kritiikin joka on suunnattu tuota tutkimusta kohtaan .
 
Itse kysymykseen siitä miten tiedemiehet suhtautuvat sieppauksiin niin Pope ottaa esille tähtitieteilijä Hynekin joka oli tiedemies ja myös Jacques Valleen joka on astrofyysikko ja tietokoneopin filosofian tohtori kun taas skeptikko Philip Klass on sähköinsinööri.
 
Sen jälkeen Pope mainitsee englantilaisen tohtorin Susan Blackmoren ja huomauttaa että Carl Jungkin oli kiinnostunut ufoista.
 
Tämän jälkeen Pope siirtyy John Mackin tutkimukseen Harvardin yliopistossa ja kertoo niistä vaikeuksista joihin Mack joutui ja oli vähällä että Mack olisi menettänyt työpaikkansa vaikkakin hän loppujen lopuksi pystyi säilyttämään sen erityistutkimuksen jälkeen.
 
Sen lisäksi Pope  mainitsee MIT: in professorin David Pritchardin joka järjesti sieppauskonferenssin MIT: in tiloissa. Tähän konferenssiin otti osaa tohtoreita, psykiatreja, psykologeja, sosiologeja ja hypnoterapeutteja ja fyysikkoja ja tähtitieteilijöitä.
 
Kirjan kahdeksas luku liittyy siihen miten Englannin puolustusvoimat pystyvät puolustamaan sieppausuhreja sieppauksia vastaan tai Popen mielestä pitäisi  puolustaa heitä. Vaikka olen tuntenut ja tiennyt Popesta vuosikausia tätä kirjoittaessani niin hämmästyn kuitenkin kun Pope sanoo että " virallisessa työssään siepattujen kanssa niin hän  joutui puolustamaan toimintansa jatkuvasti yhdelle tai kahdelle epäuskoiselle henkilölle  jotka tahtoivat saada minut luopumaan aiheesta kokonaan " .
 
Tämä teksti hämmästytttää allekirjoittanutta sen johdosta että olen tietysti hyvin perillä siitä että Pope oli se henkilö joka tutki ufohavaintoilmoituksia Englannin puolustusministeriössä vuosina 1991- 1994 mutta en ole ikinä oivaltanut tai kuullut aikaisemmin että hän olisi tutkinut myös sieppaustapauksia.
 
Pope toistaa liitteessä erään naisen puolustusministeriölle lähettämän kirjeen  jossa nainen kysyy miten puolustusministeriö voi suojata häntä sieppauksia vastaan ja Pope julkaisee myös puolustusministeriön vastauksen josta käy ilmi että Englannin puolustusministeriö on kiinnostunut ufoista vain siinä mielessä että edustavatko ne uhkaa Englannille?
 
Ja tällaista uhkaa ei Englannin puolustusministeriö ole vielä ikinä havainnut.
 
Kaiken lisäksi tuosta liitteestä, eli puolustusministeriön liitteestä ilmenee että puolustusministeri sanoo suoraan ettei heitä kiinnosta mikä loppujen lopuksi on ollut jonkun havainnon takana. Se on puolustusministeriön mukaan merkityksetöntä.
 
Siihen löytyy varmasti joku selitys jos tapausta tutkittaisiin. Mutta kun se ei edusta mitään uhkaa niin sitä ei tutkita.
 
Pope ehdottaa että jos Englannin puolustusvoimat niin tahtoisi niin heillä olisi kyllä resursseja tutkia ufoja, ufohavaintoja ja sieppauksia sen johdosta että sieppaukset ovat usein toistuvia eli sama henkilö joutuu sieppauksen uhriksi ja tällöin Popen mielestä esim. satelliitteja voitaisiin käyttää siihen että satelliitti katsoisi että onko sieppausuhrin yläpuolella ollut ufo tai ei.
 
Lisäksi Popen mielestä tutkaa voisi käyttää paremmin hyväksi sillä tavalla että nykyisin kun Englannin tutkaverkosto havaitsee oudon kohteen niin se jätetään huomiotta jos se ei käyttäydy lentokoneen  tavoin.
Tätä käytäntöä voisi muuttaa.
 
Ja Popen mielestä niin määräyksiä voitaisiin muuttaa sillä tavalla että aina kun havaitaan jotain outoa niin lähetettäisiin hävittäjä ilmaan katsomaan että mikä se on se outo asia joka aiheuttaa merkillisiä kaikuja tutkassa.
 
Kolmanneksi Pope ehdottaa että armeija voisi valvoa siepattua sillä tavalla että sieppausuhri ei itsekään tietäisi siitä. Pope ajaa tässä takaa sitä että yksityiset tutkijat ovat yrittäneet valvoa siepattuja aikaisemminkin esim. videolla mutta ikään kuin olisivat saaneet käskyn jostain niin sieppausuhrit itse ovat aina kytkenneet pois näitä valvontalaitteita aina silloin tällöin ja Pope ajaa takaa sitä että jos armeija hoitaisi tällaista valvontaa niin sieppausuhri ainakaan itse ei voisi kytkeä pois näitä valvontalaitteita.
 
Kirjan luvussa 9 Pope kertoo kahdesta naisesta ja heidän kokemuksistaan ja täämä luku on erikoinen sikäli että  nämä tapaukset eivät liity suoraan ufoihin eikä edes avaruusmuukalaisiin vaan kertovat heidän kokemuksistaan joita he aluksi eivät ole edes osanneet yhdistää ufoihin tai sieppauksiin ja vasta myöhemmin tämä ajatus on tullut esille.
 
Esimerkkkinä on toinen naisista eli Mary joka on syntynyt Irlannissa jossa Popen mukaan uskotaan kovasti ja vahvasti keijukaisiin edelleenkin.
Esimerkiksi Maryn kodissa kun Mary oli lapsi niin jätettiin aina lautaselle vähän ruokaa keijukaisille.
Mary kertoo että kun hän kerran lapsena oli sairaana vuoteessaan niin hän näki sängystään kaksi , kuten hän oletti, keijukaista jotka kurkistivat oven takaa hänen huoneeseensa.
Mary kertoi tästä äidilleen ja äiti totesi vaan että " ahaa, kutsuitko heidät sisälle ? ".
 
Vasta vuonna 1987 kun Mary sattui näkemään Whitley Strieberin kirjan " Communion " jossa oli muukalaisen kuva niin vasta silloin hän tunnisti tämän muukalaisen kuvan että se oli saman näköinen kuin ne keijukaiset joita hän oli nähnyt lapsena ja vasta tällöin, ensimmäinen kerta Mary rupesi yhdistämään näitä keijukaisia ja kokemuksiaan ufoihin ja muukalaisiin.  
 
Maryn  muut kokemukset ovatkin sellaisia että ne muistuttavat n. s. MIB: ejä ja tässä vaiheessa tunnistankin että omassa kirjassani " Ufot ja MIB " niin olenkin  jo aikaisemmin kertonut Marysta. Selitys lieneekin se että olen lukenut tämän Popen kirjan jo aikaisemmin kauan sitten ja poiminut tämän Maryn tapauksen Popen kirjasta jo tuolloin.
 
Mary kertoo myös  tapauksesta jolloin hän ystävänsä Brendan kanssa oli ajamassa moottoritiellä ja he lähestyivät Leedsin kaupunkia ja kello oli 2 aamuyöllä ja yllättäen he olivatkin liikenneympyrässä keskellä Leedsiä  eivätkä ollenkaan moottoritiellä ja kello olikin puoli kuusi.
Tämä tapaus on merkittävä siitä syystä että tässä oli kaksi eri henkilöä jotka kokivat saman asian yhdessä.
 
Luvussa 12 Pope ottaa esille tapauksen joka oli varsin merkillinen. Kyseessä on englantilainen pariskunta joka oli matkalla USA: ssa ja he ajoivat n. s. tullitietä pitkin eli Yhdysvalloissa on olemassa tällaisia maksullisia tulliteitä joille pääsee vain valvottujen porttien kautta. Samoin niistä pääsee pois vain valvottujen porttien kautta.
 
Kun siirtyy tällaiselle tullitielle niin saa lipun ja kun poistuu niin näyttää poistumiskohdan valvojalle lipun ja suorittaa maksun kuljetun tien pituuden mukaan.
 
Kyseinen tapaus oli sellainen että Peter ja hänen vaimonsa ajoivat tullitietä pitkin ja yllättäen he eivät enää olleetkaan tullitiellä vaan lähellä Boca Ratonia eikä heillä ollut aavistustakaan siitä millä tavalla he olivat siirtyneet pois tullitieltä ja miten he olivat joutuneet Boca Ratoniin .
 
Tässä tapauksessa niin kumpikaan ei ollut vähääkään kiinnostunut ufoista tai sieppauksista eikä heillä ollut mitään tietoa näistä asioista eikä kiinnostustakaan ja vasta monta vuotta myöhemmin eli vuonna 1995 niin Peterillä tarjoutui tilaisuus regressiohypnoosiin ja hypnoosissa yritettiin sitten selvittää että millä tavalla he olivat siirtyneet tullitieltä Boca Ratoniin.
Hypnoosissa ilmeni sitten että auto oli yllättäen lähtenyt liukuun vinoittain tullitieltä
ja jäänyt tavallaan leijumaan metsään tietyllä korkeudella.
 
Peter oli silti astunut ulos autosta ja pystyi kävelemään. Hänen vaimonsa joka oli ratissa näytti vaan tuijottavan ulos ikkunasta ja pitävän kiinni ratista.
Peter oli sitten joutunut jonkunlaiseen rakennukseen josta oli löytänyt suuren määrän vanhoja pahvilaatikoita joissa oli kaikenlaista materiaalia mitä käytettiin tierakennustöissä kuten tieviittoja ja varoitusvilkkuja jne.
 
Käveltyään ympäri tässä rakennuksessa vähän aika hän meni takaisin autoon ja sitten yks' kaks he olivatkin Boca Ratonin laitamilla.
 
Pope on ottanut mukaan tämän kertomuiksen tähän kirjaan sen takia että hypnoosissakaan ei tullut esille mitään joka viiittaisi ufoihin tai muukalaisiin  mutta silti tapaus muistuttaa niin paljon sieppausta että tästä syystä Pope on ottanut sen mukaan kirjaansa.
 
Pope ihmettelee kuten kaikki muutkin että mistä on kysymys ?
Todettakoon vielä että siinäkin vaiheessa kuin Peter käveli autoonsa niin oli ikäänkuin hän olisi kävellyt ilmassa ja tätä hän ei ymmärtänyt silloin eikä myöhemminkään.
 
Kirjan luvussa 13 otsikko on hiukan yllättävä eli " muukalaisten haastattelu "  ja tässä kerrotaan lontoolaisesta Vaunda- nimisestä tytöstä joka joutui sieppausten kohteeksi jo 14- vuotiaasta lähtien ja yllättävää kylläkin niin väitetään että hän koki sieppauksia 18 kuukauden ajan enemmän tai vähemmän säännöllisesti.
 
Tämähän panee lukijan miettimään että miten näin on voinut käydä.
 
Se joka on yllättävää tässä kertomuksessa on se että tämä Vaunda muuttuu ajan mittaan sieppausuhrista kanavoitsijaksi.
 
Kirjassa kerrotaan sitten muutamasta keskustelusta jota Vaunda on käynyt muukalaisten kanssa kanavoidessaan joten Popen kirja muuttuu tässä vaiheessa yllättäen kanavointikirjaksi joka mielestäni on aika hämmästyttävää ja tässä on kyllä pakko taas todeta että Pope tässä itse tuo esille sen minkä hän myös aikaisemmin on tuonut esille että hän ei ole ollenkaan varma että nämä muukalaiset ovat avaruudesta.
 
Pope pohtii tässä paranormaaleja selityksiä.
 
Kirjan luvussa 14 Pope kertoo Maria Ward nimisestä naisesta ja tämä kertomus on harvinaisen mielenkiintoinen ja ehdottomasti mielenkiintoisin koko kirjassa ja Pope onkin antanut sille tilaa kirjassa jopa 22 sivua.
 
Tässä kerrotaan Mariasta kuinka hän jo lapsena koki paljon poltergeistilmiöitä kotona ja ne olivat niin tavallisia että perhe tottui niihin.
Marialla oli tapana isänsä kanssa käydä metsässä jossa hän näki lapsena pieniä olentoja ja kun hän kysyi isältään millä nimellä niitä kutsutaan niin isä vastasi että " kääpiöitä " .
 
Myöhemmin elämässään Maria rupesi kutsumaan niitä nimellä " keijuja " .
Myös hänen pikkusiskonsa näki näitä pienempiä olentoja ja lapset leikkivät niiden kanssa.
 
Kun Maria oli 19- vuotias hän sai lapsen jolloin lääkärit kertoivat hänelle ettei hän enää voi saada lisää lapsia ja se johtui siitä että hänelle oli aikaisemmin tehty vatsaontelon tähystys joka oli jättänyt kiinnikkeitä Marian kohtuun.
Lisäksi tutkimuksessa havaittiin hänen navassaan arpi joka viittasi tähystysleikkaukseen .
Lääkäri tahtoi tietää mistä syystä hänet oli leikattu aikaisemmin ja Maria vakuutti ettei häntä ole milloinkaan aikaisemmin leikattu .
 
Myös Marian poika rupesi varttuessaan kertomaan että hänen makuuhuoneeseen tuli outo nainen iltaisin ja öisin samalla tavalla kuin Maria oli kokenut että hänen makuuhuoneeseen tuli outoja olentoja öiseen aikaan .
 
Kerran Maria näki kuinka sininen valo tuli seinästä läpi ja muuttui siniseksi palloksi joka tavallaan veti Marian suljetun oven läpi ja Maria kertoi kuinka hän selvästi näki ja muisti kuinka hän näki oven rakenteen oksineen sisältäpäin .
 
Heti kun he tulivat oven ulkopuolelle Maria imettiin ylös ufoon jossa hänelle tehtiin useita tutkimuksia joista jotkut olivat erittäin kivuliaita.
Tutkimusten jälkeen Marialle näytettiin ikään kuin televisiokuvia tuhotusta Maapallosta jonka jälkeen hänelle näytettiin kuvia toisesta maailmasta jossa oli kaksi aurinkoa ja Maria oletti että nämä kuvat olivat olentojen kotiplaneetalta.
 
Seuraavana aamuna kun Maria heräsi ja katsoi itseään peilistä niin hän näki fyysisiä todisteita siitä että jotain oli tapahtunut hänelle.
Hän löysi kuivunutta verta kasvoistaan ja hänen jalkansa olivat likaiset koska oli kävellyt ulkona vähän matkaa paljain jaloin ja myös tyynyssä oli vähän verta jne.
 
Niinikään Marialta puuttui tietystä kohdasta päästä kaikki hiukset ja hänen T- paitansa oli jonkin kummallisen aineen peitossa. Lisäksi hän löysi jäänteet siitä savukkeesta jonka hän oli sytyttänyt juuri kun hänet vietiin.
 
Maria rupesi myös kärsimään suljetun paikan kammosta  ja kääntyi hypnoterapistin puoleen ja tri Susan Winne suoritti hänelle regressiohypnoosin selvittääkseen mistä tämä kammo johtui.
Mutta kun Maria rupesi kertomaan tapauksesta kun hän oli 16- vuotias ja hänet oli otettu jonkunlaiseen pitkulaiseen kapseliin ja leijutettu eteenpäin metsässä olevaan kohteeseen joka vaikutti Kuulta niin tohtori keskeytti istunnot ja totesi että hän ei ole pätevä arvioimaan tällaisia asioita.
 
Marialla on ollut niin monta erilaista kokemusta että tällaisessa lyhyessä esittelyssä niistä ei voi mainita kuin nämä muutamat mutta todettakoot lopuksi että Maria itse suhtautuu epäluuloisesti siihen että kyseessä olisivat avaruusolennot ja avaruusalukset.
 
Maria on sitä mieltä että nämä olennot ovat muukalaisia vain siinä mielessä että he ovat meille tuntemattomia eikä heidän tarvitse olla kotoisin avaruudesta.
 
Luvussa 15 Pope huomauttaa että tavanmukaisin selitys ufoille ja sieppauksille on että kyseessä on avaruusolennot  mutta myös muita selitysmalleja on tuotu esille ja Pope käy tässä luvussa läpi nämä muut selitysmallit jotka ovat olemassa paitsi avaruusteoria.
 
Ensimmäiseksi hän tuo esille Lawsonin syntymätraumahypoteesin mutta huomauttaa että siinä tapauksessa kaikki ihmiset pitäisi kärsiä tästä eikä vain osa ihmisistä.
 
Toiseksi Pope otta esille " Lähellä kuolema " - kokemukset ja OOBE- kokemukset
( Ruumiista irtaantumiskokemukset ) eikä oikeastaan sano niistä mitään muuta kuin että kokemukset ovat merkillisiä ja hän huomauttaa nimenomaan esim. lähellä kuolemaa- tapauksista jossa lähellä kuolemaa ollut henkilö voi kertoa esim. keskusteluista joita on käyty sairashuoneen ulkopuolella.
 
Seuraavaksi Pope ottaa esille huijaukset ja toteaa että kyllä näitä huijauksia tapahtuu myös  ufoalalla ja muistuttaa esim. että eräs nainen huijasi John Mackia sieppauskertomuksellaan.
 
Pope toteaa että tällaista sattuu eikä sille mitään mahda.
Onhan ollut olemassa valelääkäreitäkin ja mm. jopa valejunankuljettajiakin.
 
Seuraavaksi Pope ottaa esille " väärämuistosyndrooman " ja toteaa että ihmisillä voi olla väärä muisto ja jopa hypnoosissa heille voi aiheuttaakin vääriä muistoja.
 
Pope antaa tässä kunnian tästä teoriasta amerikkalaiselle Robert Bakerille ja se minua hämmästyttää jonkunverran sillä minun tietääkseni Baker on tullut tunnetuksi unihalvausteoriastaan kun taas  Susan Blackmore on ollut tämän " väärä muisto " - teorian puolestapuhuja.
 
Muistanko nyt itse väärin kuka on tuonut minkäkin teorian julkisuuteen tai erehtyykö nyt Pope tässä asiassa ?
 
Seuraavaksi Pope ottaakin esille tämän unihalvausteorian mainitsematta Robert Bakeria ja se aiheuttaa kyllä allekirjoittaneelle hiukan ongelmia.
 
Sitten seuraavaksi Pope ottaa esille Persingerin Temporal Lobe  Lability- teorian ja tässä hän tuo esille Susan Blackmoren ja sen kokeen johon Blackmore osallistui Persingerin laboratoriossa ja Pope huomauttaa tässä sen minkä itsekin olen nähnyt eräästä dokumenttiohjelmasta ettei Blackmore kokenut mitään avaruussieppausta tai ufoa ollenkaan Persingerin laboratoriossa.
 
Seuraavaksi Pope tuo esille Paul Devereuxin ja Persingerin " Tectonic Stress "- teorian
ja siitä hän jatkaa Albert Buddenin teorialla jonka mukaan ihmisen itsensä synnyttämä elektroninen saaste aiheuttaisi joillekin ihmisille samantapaisia kokemuksia kuin Devereuxin ja Persingerin teoriassa mutta sillä erolla että tällä kertaa tuo elektroninen saaste on keinotekoisesti synnytetty.
 
Buddenin mielestä radiomastot,  televisiomastot, kännykkämastot  jne ovat juuri näitä saastuttajia.
 
Tämän jälkeen hiukan merkillisellä tavalla Pope tuo esille unihalvausasian uudelleen vaikka hän juuri aikaisemmin esitteli juuri sitä teoriaa pari sivua aikaisemmin ja tässä Pope mainitsee hypnagogiset ja hypnopomppiset halvaustilat ja hiukan merkillisesti kylläkin hän ei mainitse Bakeria vaan puhuu sen sijaan David Huffordista ja hänen esilletuomastaan New Foundlandin Old Hags- syndroomasta.
 
Sen jälkeen Pope siirtyykin Jungiin ja kollektiiviseen alitajuntaan ja selostaa Jungin teorioita lyhyesti.
 
Tämän jälkeen Pope tuo esille massahysteriateorian ja vertailee sitä esim. muotiin että jos televisiossa nähdään joku tunnettu henkilö tietyssä vaatekappaleesssa niin on hyvin lähellä että tämä luo uuttaa muotia jota sitten monet muut seuraavat ja tässä kyllä lukija nyt pohtii että liittyykö tämä nyt jonkunlaiseen massahysteriaan vai ei.
 
Pope kuitenkin huomauttaa että psykologeilla on eri käsitys ilmiöstä ja jotkut ovat sitä mieltä ettei sitä ole edes olemassa.
Tämän jälkeen Pope tuo esille hyväksikäyttö lapsuudessa sekä satanistiset rituaalitapaukset ja viittaa tässä John Mackiin joka on todennut että hän omissa tutkimuksissaan ei ole löyänyt ainoatakaan sieppaustapausta joka olisi lapsuudessa tapahtuneen seksuaalisen hyväksikäytön peitemuisto.
 
Sen sijaan Mack pohtii että voisiko tilanne olla päinvastainen että joku on kokenut sieppauksen lapsuudessa mutta olettaa että kyseessä on ollut hyväksikäyttö.
 
Mitä tulee satanistisiin rituaaleihin taas niin Pope suhtautuu hyvin vähättelevästi niihin ja toteaa että mitään todisteita sellaisesta ei ole olemassa.
 
Tämän jälkeen Pope tuo esille ne teoriat jotka perustuvat siihen että valtiolla olisi olemassa joku tutkimusohjelma tai " mind- control " ja valtion entisenä virkamiehenä Pope suhtautuu hyvin jyrkästi näihin vaihtoehtoihin ja sanoo jopa että nämä selitysmallit menevät jopa paranoidien aistiharhojen mittakaavan ulkopuolelle, toisin sanoen Pope ei usko ollenkaan näihin selityksiin.
 
Aikamatkaselitykseen Pope ei myöskään  usko sillä jos esim. aikamatkaaja palaa menneisyyteen ja tappaa oman isoisänsä niin silloin hän itse ei voisi olla olemassakaan. Hänhän olisi jäänyt syntymättä.
 
Tämän jälkeen Pope ottaa esille " Jaettu Maapalloteorian "  eli sen että emme ole yksin tällä Maapallolla vaan että jaamme Maapallon jonkun toisen sivilisaation kanssa ja Pope viittaa tässä kansantaruihin keijukaisista ja arabialaisiin jinn- olentoihin  .
 
Tämän luvun lopussa Pope sitten pohtii mitä mieltä hän itse on näistä teorioista ja Pope sanoo suoraan tämän luvun lopussa että vaikka nämä muut teoriat saattaisivat selittää jonkun sieppauksen niin mikään teoria ei selittäisi kaikkia sieppauksia.
 
Tästä syystä Pope kallistuu voimakkaasti sille kannalle että kyllä sieppaukset tapahtuvat fyysisessä maailmassa ja että hänen mielestään kyseessä ovat nimenomaan avaruusolennot ja avaruusalukset.
 
Tämähän on aika suoraan sanottu Popelta.
Varsinkin kun ottaa huomioon että Pope itse tämän kirjan alussa toi esille sen että mitään todisteita meillä ei ole siitä että kyseessä on avaruusolennot ja avaruusalukset.
 
Kirjan viimeisessä eli16.  luvussa Pope etsii sitten vastauksia kysymykseen että miksi avaruusolennot ovat täällä ja miksi he sieppaavat ihmisiä.
 
Ensimmäinen ajatus joka tulee Popen mieleen on se että avaruusolennot käyttäytyvät täysin samalla tavalla kuin me käyttäydymme koe- eläinten kanssa.
Niitä tutkitaan ja leikataan ja tehdään kivuliaita kokeita eikä eläimiltä kysytä mitään lupaa.  
Emme myöskään välitä siitä että eläin kärsii.
 
Kokeita jatketaan silti tuhansissa laboratorioissa ympäri maailmaa.
Popen mukaan saattaa olla että avaruusolennot käyttäytyvät täysin samalla tavalla. He pitävät meitä koe- eläiminä joita tutkitaan ja leikataan ja laitetaan niihin implantteja jotta niitä voidaan löytää myöhemmin.
 
Toinen ajatus joka tulee Popen mieleen on se että olemme sen verran egokeskeisiä, egoisteja että kuvittelemme että nämä sieppaukset ja olentojen vierailut liittyisivät meihin vaikka saattaa olla että ne uskomatonta kylläkin ehkä eivät liitykään meihin.
 
Pope otta tässä esimerkkinä hyttysparven joka näkee maantiellä autoja jotka kiitävät ohi ja välillä joku auto tappaa hyttysen ja välillä hyttynen joutuu sisälle autoon ja ajetaan ulos taas. Tuolloin hyttynen palaa yhteiskuntaansa ja kertoo kuinka hän näki merkillisiä olentoja jotka yrittivät kommunikoida hänen kanssaan ja loppujen lopuksi ajoi hyttysen ulos.
 
Pope ajaa tässä takaa sitä että ehkä käsitämme väärin koko sieppausasian ja ufoasian.
Että kuvitelemme vaan että asia liittyy meihin vaikka olemme vaan sivuroolissa heidän käyttäytymisessään ja pyrkimyksissään mitkä ne sitten ovatkaan. Saattaa olla ettemme ikinä edes ymmärrä mistä on kysymys.
 
Pope ottaa sitten esille tämän hybridikysymyksen eli risteytymisasian eli että ihmisiltä otetaan siemennestettä ja munasoluja jotta voidaan luoda hybridiolentoja mutta Pope huomauttaa tässä että tässä itse asiassa ei ole mitän järkeä koska siepattujen siemennestettä ja munasoluja  muukalaiset tarvittaessa saisivat mistä laboratoriosta tahansa suuriakin määriä.
 
Ei tarvitse siepata ihmisiä sen takia.
 
Loppulauseessaan Pope pohtii kuinka yleisiä nämä sieppaukset ovat ja hän olettaa että sieppaukset ovat huomattavasti yleisempiä kuin uskomme ja mainitsee myös  Roper- tutkimuksen ja Pope perustelee käsitystään sillä että hän esimerkiksi kerran jutteli erään julkkiksen kanssa joka rupesi kertomaan omasta sieppauksestaan ja hänen kertomuksessaan oli useita yksityiskohtia joita Pope oli löytänyt aikaisemmin muista sieppauskertomuksista.
 
Toinen esimerkki on se että Pope kerran meni ravintolaan ja siellä tapasi ihmisen joka hetken kuluttua rupesi puhumaan sieppauksestaan ja Pope olettaa että tilanne on se että sieppauksia tapahtuu paljon, paljon, paljon enemmän kuin voimme edes kuvitella.
 
Pope puhuu sitten lyhyesti sieppauksista ja lapsista ja toteaa että hän on tahallaan jättänyt pois kertomukset jotka liittyvät lapsiin tästä kirjasta ja hän mainitsee vain lyhyesti kaksi tapausta jotka ovat tulleet esille heidän vanhempiensa kautta ja toinen on lapsi joka piirtää taivaalla näkemiään ufoja ja humanoideja ja toinen lapsi puolestaan valittaa kuinka hän ei tahdo nukkua tietyssä huoneessa yläkerrassa koska keijut tulevat sinne ja vievät hänet aina sieltä.
 
Pope pohtii että kun lapset puhuvat mielikuvituskavereista ja leikkitovereista niin olisiko tilanne se että lapsilla todellakin on näitä oikeita leikkitovereita vaikka vanhemmat eivät tiedä niistä eivätkä ota lapsia vakavasti.
 
Ja mikä on sitten muukalaisten perimmäinen tarkoitus?
Pope tuo esille sen että monessa ihmisessä on tapahtunut muutos sieppauksen jälkeen. He ovat tulleet enemmän tietoisiksi ympäristöstään ja kanssaihmisistään kuin aikaisemmin ja jotkut muuttavat syömistapojaan enemmän luontoystävällisemmäksi ja Pope pohtii että olisiko tilanne se että vähitellen niin yksinkertaisesti koulutetaan ihmistä paremmaksi ihmiseksi .
 
Mutta silti Pope heittää esille myöskin sellaisen asian vielä että kenen hyväksi tämä tapahtuu ?
 
Tapahtuuko tämä ihmisten hyväksi vai muukalaisten hyväksi ?
 
Pope tuo myös esille sen että vaikka monet siepatut yllättäen suhtautuvat positiivisesti sieppauksiin ja sieppaajiin niin saattaa olla että asiassa piilee sittenkin
joku asia josta emme tiedä joka palvelee nimenomaan muukalaista eikä ihmistä.
 

Björn Borg, 15.12.2009