Larkins, Lisette:

Hampton Roads Publishing Company 2003. 245 sivua

 
Larkins: ' Kirjaani on rinnastettava Einsteinin suhteellisuusteoriaan ' .
 
Lisette Larkins on aikaisemmin vuonna 2002 julkaissut kirjan ' Talking to Extraterrestrials: Communicating With Enlightened Beings ' .
Tämän uuden kirjan takakannessa olevan tekstin mukaan on sattunut sellaista että sen jälkeen kuin on lukenut TÄMÄN kirjan niin on päässyt näkemään ufoja ja tapaamaan muukalaisia tai on sattunut sellaista että on kehittänyt yhdessä yössä selvännäkijän kykyjä.
 
Larkins on syntynyt eteläisessä Kaliforniassa ja kasvanut Malibussa, mutta asuu nykyisin Virginiassa.  Hän tapasi ensimmäisen kerran muukalaisia vuonna 1987.
 
Kirjan esipuheessa kerrotaan että tavattuaan muukalaisia hän sai selvännäkijän kykyjä ja rupesi kuulemaan ääniä joiden lähde oli tuntematon.
Larkins oli itse sitä mieltä että hän on menettämässä järkeään ja hän kirjoittautui vapaaehtoisesti mielisairaalaan jolloin hän samalla haki avioeroa ja samalla menetti poikansa holhouksen. Larkins oli mielisairaalassa kolme viikkoa jonka jälkeen eräs sairaalan psykiatreista kertoi hänelle että hänen mielestään Larkins ei ole ollenkaan mielisairas, vaan hän on kehittänyt paranormaaleja kykyjä.
Tämä psykiatri kehoitti Larkinsia jättämään mielisairaalan välittömästi, jonka hän tekikin, ja lähdettyään mielisairaalasta hän hakeutui toisen psykiatrin puheille joka totesi että Larkins on täysin selväjärkinen.
Neljän kuukauden kuluttua hän sai taas takaisin poikansa holhouksen.
 
Kun kirjan takakannessa kerrotaan että on sattunut että sen jälkeen kuin on lukenut TÄTÄ kirjaa on kehittänyt selvännäkijän kykyjä niin on varsin selvää että lukija aloittaa tämän kirjan lukemisen suurella jännityksellä ja odottaa että kehittyisikö nyt lukijan kohdalla todella näitä kykyjä?
 
Tässä kirjassa kerrotaan 11 kohdan avulla miten jokainen voi saada yhteyttä muukalaisiin:
1) Call it Forth ( Kutsu sitä)
2) Remember Soul Connections ( Muista sielujen yhteys)
3) Forgive the Pain ( Anna anteeksi tuskalle )
4) Celebrate Family Reunions ( Juhli perheen uudelleentapaamiset )
5) Be the Expert ( Ole asiantuntija)
6) Energize ( Lataudu)
7) Discern Readiness in Others ( Havaitse muissa olevan valmiuden)
8) Be Here Now ( Ole täällä nyt)
9) Shapeshift ( Muodonmuutos)
10) Fear Not ( Älä pelkää)
11) Metamorphose( Metamorfoosi)
 
Kirjan takakannessa oleva ilmoitus siitä että on tapahtunut että kirjan lukijat ovat saaneet yhdessä yössä selvännäkijän kykyjä  muuttuukin kirjan sivulla 6 hiukan monimutkaisemmaksi: Sen jälken kuin on lukenut tätä kirjaa kerran  tai KAKSI ja sen jälkeen SYVÄLLISESTI POHTINUT  kirjan sanomaa, niin SAATTAA olla että rupeaa kokemaan eriskummallisia asioita.
Jos suhtautuu kirjan sisältöön AVOIMESTI ja SULATTAA kaikki nämä 11 kohtaa jotka on lueteltu tässä kirjassa niin ihmisessä tapahtuu muutos.
 
Larkins ei ole millään tavalla vaatimaton kun hän kehuu omaa kirjaansa sen alkusivuilla. Sivulla 6 hän kertoo että tämä on mystinen ja ihmeellinen kirja.
Larkins rinnastaa kirjaansa jopa Einsteinin suhteellisuusteoriaan joka julkaistiin vuonna 1905 mutta ryhdyttiin ymmärtämään vasta 1920- luvulla. Samalla sivulla Larkins kertoo että hänen kirjansa on kuin
' lampun maaginen henki ' .
 
' Kun tutustuu kirjaan ja pohtii sen 11 kohtaa niin lukijan toiveet kokea merkillisiä asioita muista maailmoista  voidan toteuttaa silmänräpäyksessä, koska muukalaisten energia ja läsnäolo täyttävät tämän kirjan sivuja ' .
 
Edelleen sivulla 7 Larkins huomauttaa että lukija joka noudattaa tämän kirjan ohjeita voidaan verrata tiennäyttäjään, harvinaiseen pioneeriin joka johtaa kokonaista kulttuuria omalla esimerkillään ottamaan suunnatonta harppausta kehityksessämme universaaliseksi ihmiseksi.
 
Nämä universaaliset ihmiset pystyvät kommunikoimaan muiden fyysisten olentojen kanssa jotka asuvat muualla maailmankaikkeudessa ja heitä voi käyttää oppainaan henkisessä kehityksessämme.
Toisaalta Larkins turvaa sivulla 24 selustaansa ja kertoo että kirjassaan hän ei erityisemmin pohdi skeptikkoja, vähättelyä tai todisteita siitä että on elämää maailmankaikkeudessa. Larkins tietää mitä tietää ja mitä hän on kokenut, eikä kirja ole kirjoitettu vähättelijöille.
 
Kirjassa Larkins kertoo useista kirjeistä joita hän on saanut ensimmäisen kirjan julkaisemisen jälkeen ja joissa kerrotaan kohtaamisista muukalaisten kanssa, sieppauksista jne. Näiden esimerkkien joukosta allekirjoittanut löytää erään kirjeen joka on varsin tyypillinen ufohavainnoille vaikka kukaan ei ole vielä keksinyt selitystä sille, ja se on se että kun toinen näkee ufon, niin toiset lähellä olevat ehkä eivät näe sitä ollenkaan. Kirjeen tapauksessa kyseessä oli 53- vuotias nainen joka kertoo tapauksesta joka sattui vuonna 1975 tai 1976 kun hänen kolme lastaan olivat pieniä. He olivat juuri syöneet päivällistä kun naisen äiti, joka asui toisella puolella kaupunkia, soitti hänelle ja kiihtyneenä kertoi että hän oli nähnyt kummallisen lentävän laitteen joka lensi erään lammen yli matkalla kirjeenkirjoittajan suuntaan. Nainen ja hänen lapsensa juoksivat olohuoneen ikkunan luo ja asettuivat ikkkunan ääreen katsomaan siihen suuntaan mistä lentävän laitteen pitäisi ilmestyä. Jonkun minuutin kuluttua he näkivätkin ison lentävän lautasen joka tuli heidän suuntaansa, pysähtyi ja jäi leijumaan heidän takapihallaan olevan puun yläpuolelle aiheuttaen sen että puun oksat rupesivat heilumaan.
Lentävässä lautasessa oli pyörivät, salamaa muistuttavat punaiset, keltaiset ja valkoiset valot. Nainen ja lapset tuijottivat sitä ihmeissään ja saivat myös sen tunteen että joku tuijotti heitä takaisin.
Nainen ja lapset panivat kuitenkin merkille että vaikka he asuivat kaupungin valtakadulla lähellä vilkasta huoltoasemaa niin näytti siltä ettei kukaan muu nähnyt lautasta, eikä kiinnittänyt siihen minkäänlaista huomiota.
Nainen ja lapset eivät tajunneet miksi ei kukaan muu reagoinut valtavankokoiseen lautaseen.
Kun naisen mies tuli kotiin niin nainen ei kertonut hänelle havainnostaan yhtään mitään ja vaikutti siltä että naisen muisto kokemuksesta palasi vasta pieninä palasina monen vuoden kuluttua havainnosta.   
Vasta myöhemmin kun nainen oli mennyt uusiin naimisiin hänen uusi aviomiehensä rupesi kyselemäään asioista jolloin nainen rupesi selvittämään asioita itselleen. Vasta tällöin, 25 vuotta tapauksen jälkeen, hän huomasi soittaa äidilleen joka oli alunperin hälyttänyt lentävästä kohteesta. Kun hän soitti äidilleen kävi ilmi että koska äiti ei ollut saanut mitään palautetta tyttäreltään niin hän oli olettanut ettei tytär ollut nähnytkään mitään, eikä kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota.
 
Tässä tapauksessa kyseessä on kaksi eri asiaa jotka ovat aivan tyypillisiä ufohavainnoille, eli ensimmäinen on se että havaitsijaa lähellä olevat ihmiset, eli tässä tapauksessa ihmiset vilkkaalla pääkadulla, eivät näyttäneet huomaavan ufoa ollenkaan, ja toinen se että nainen muisti tapausta vasta vuosia myöhemmin ja pieninä palasina. Nykyisin hän olettaa että ehkä hän ja hänen lapsensa joutuivat sieppauksen kohteeksi vaikka he eivät ole tajunneet sitä.
 
[ Allekirjoittaneen tahtomatta tässä syntyy nyt historiallinen ongelma;
Larkins kertoo  että kun Magellan saapui Etelä- Amerikkaan vuonna 1520 niin alkuasukkaat eivät NÄHNEET redillä makaavaa laivaa vaikka se oli täysin näkyvissä. Larkinsin  mukaan tämä johtui siitä että heidän aivonsa eivät olleet tottuneet tällaiseen näkyyn. Sen sijaan he kyllä näkivät pienemmät veneet jotka tulivat suuremmasta laivasta.
Sattumalta allekirjoittanut on juuri äskettäin lukenut myös Alice Bryantin ja  Linda Seebachin kirjan ' Healing Shattered Reality: Understanding Contactee Trauma ' jossa kerrotaan samasta aiheesta mutta että se oli Darwing ja hänen Beaglelaivansa joka ilmoitti siitä etteivät alkuasukkaat nähneet isoa Beaglelaivaa.
Historialliseksi ongelmaksi nousee tässä nyt se tosiasia että vaikka paikkakunta maantieteelisesti on suunnilleen sama, eli Etelä- Amerikan eteläkärki, niin Magellan tuli paikalle vuonna 1520 ja Darwin tuli perässä vasta 312 vuotta myöhemmin, eli vuonna 1832.
Kokivatko molemmat saman ilmiön? Mutta silloinhan tuo logiikka ei päde sillä kun
Darwing saapui niin silloinhan alkuasukkaat olivat jo nähneet Magellanin laivan!
( Toki 312 vuotta aikaisemmin).
Tai erehtyykö joku kirjailijoista? Allekirjoittanut jättää tuon asian selvittämisen historiantutkijoille ].
Ajatuksena tässä on tietysti se että kyseessä saattaa olla sama ilmiö, eli että jotkut eivät näe ufoa yksinkertaisesti siitä syystä että heidän aivonsa eivät ole ' tottuneet ' tällaiseen kokemukseen.
 
Suuri osa kirjasta on Larkinsin ensimmäisen kirjan toisintoa mutta muuten ainakin sivulle 170 saakka Larkins kertoo kirjeistä joita hän on saanut eri henkilöiltä sen jälkeen kuin hän on esim. esiintynyt televisiossa kertomassa ajatuksistaan.
 
Larkins kertoo ensimmäisen kirjansa sisällöstä ja toistaa loputtomiin filosofisia keskusteluja joita hän on käynyt muukalaisten kanssa. On mielenkiintoista havaita että kun allekirjoittanut juuri ennen tätä kirjaa luki fil. tri Johnstonen kirjaa, jossa Johnstone toteaa että ufot ovat muuttuneet aggressiivisemmiksi, niin Larkins taas puolestaan esim. sivulla 170 kertoo käsityksestään että muukalaiset levittävät sanomaa rakkaudesta, anteeksiannosta ja ymmärtämyksestä.    
Jotkut kirjeitten lähettäjät suhtautuvat kuitenkin hienotunteisen kriittisesti tai jopa avoimen vihamielisesti Larkinsin ajatuksiin. Eräs kirjeen lähettäjä, joka suhtautuu varovaisen kriittisesti, kysyy että eikä ole selvää että kuka tahansa joka lukee tätä kirjaa tahtoisi fyysistä kontaktia muukalaisiin eikä vain nähdä painajaisia heistä.
 
Sivulla 70 Larkins kertoo kirjeestä jonka lähettäjä kertoo olleensa aikaisemmin ufojärjestö MUFONin osavaltiojohtaja ja tämä kirjeenlähettäjä, jonka nimeä ei kylläkään kerrota, on kuunnellut Larkinsia kun hän esiintyi Art Bellin radio- ohjelmassa ja ilmoittaa suoraan käsityksensä siitä että enemmän  roskaa hän ei oli ikinä kuullut kuin Larkinsin käsitykset. Kirjeen kirjoittaja kutsuu Larkinsia ' pseudointellektuelliksi ' joka käyttää sanoja joita hän ei itsekään ymmärrä ja aika ilkeällä tavalla tämä ent. MUFONin osavaltiojohtaja kehoittaa Larkinsia olla unohtamatta lääkkeensä seuraavan kerran kuin hänet siepataan.
Larkins ei kuitenkaan ole moksiskaan tällaisista kirjeistä tai niiden kirjoittajista vaan jatkaa kertomuksiaan keskusteluistaan muukalaisten kanssa, aivan kuin he olisivat hänen hyviä tuttaviaan joiden kanssa hän seurustelee päivittäin.
 
Allekirjoittanut tarttuu nyt asiaan joka ufologiassa on vaivanut minua pitkään. Jotta tämän tekstin lukija saisi käsityksen siitä mitä tarkoitan niin otan esimerkkinä oppikouluni entisen historianopettajan. Mm. allekirjoittaneelle sattui joskus kokeissa että jos ei tiennyt oikeata vastausta johonkin kysymykseen niin sen sijaan ' runoili ' erittäin paljon jostakin muusta aiheesta kuin siitä mistä oikeastaan oli kysymys.
Eli runsaalla sanahelinällä yritti peittää sitä ettei tiennyt vastausta varsinaiseen kysymykseen.
Allekirjoittanut muistaa hyvin miten historianopettajamme varsin hyvin näki näiden yritysten läpi ja huomautti niistä erikseen että pitää pysyä aiheessa ja vastata oikeaan kysymykseen lyhyesti ja ytimekkäästi, eikä kirjoittaa tuhat sanaa jostakin muusta asiasta.
 
Tästä tuleekin sitten mieleen että nykyisin ufologian nimissä on julkaistu useitakin kirjoja joissa on tyypillisenä piirteenä se että niiden konkreettinen sisältö, eli n. s. substanssiarvo, on lähinnä olematon tai mitätön, ja sen sijaan niissä on paljon sanahelinää jossa puhutaan paljon muukalaisista, ufoista ja avaruusolennoista ja siitä miten kirjan tekijä on kommunikoinut heidän kanssaan, mutta mitään konkreettista ei kuitenkaan ole tarjolla ollenkaan.
Eli kun ihmisellä on viisi aistia niin esim. kirjojen kirjoittajat eivät ole itsekään tavanneet tai kokeneet näitä muukalaisia edes omien sanojensa mukaan sillä tavalla että olisivat nähneet niitä konkreettisesti tai tunteneet heitä konkreettisesti fyysisessä maailmassa, vaan usein kyseessä on jonkinlainen telepaattinen yhteys, tai mielessä tapahtuva yhteys, tai unessa tapahtuva yhteys muukalaisiin josta kirjan tekijä sitten kirjoittaa valtavan pitkää tekstiä.
En tarkoita tässä edes kanavoimista, aina, ainakaan.
Olematta mikään sovinisti, niin varsin usein nämä kirjat ovat naiskirjoittajien tuotteita.
 
Minun mielestäni Larkins kuuluu nimenomaan tähän kirjailijaryhmään joka on hyvinkin kaukana ufologian n. s. ruuvi- ja mutterilinjasta ja allekirjoittanut ainakin kaipaa jonkunnäköistä substanssia, eli jotakin konkreettista, joka osoittaa että Larkins on yhteydessä muukalaisiin ja keskustelee heidän kanssaan, mutta lukija jää kyllä kaipaamaan tällaista substanssia, eli konkreettisia esimerkkejä. Kirjahan on täynnä nyt lähinnä Larkinsin sanoja.
Kun tämäntyyppiset kirjailijat usein rinnastavat kontaktejaan joko suoraan, tai melkein, uskonnollisiin kontakteihin niin voidaan kysyä että liittyykö tämäntyyppiset kirjat ollenkaan enää ufologiaan tai olisiko ne siirrettävä lähinnä uskonnolliseen kirjallisuuteen siitä huolimatta että kirjailijat puhuvat avaruusolennoista eikä enkeleistä?
 
Esim. Larkins tässä pohtii ja puhuu ja keskustelee paljon asioista jotka liittyvät filosofiaan, moraaliin, yleensä maailmanmenoon ja jopa seksiin ja psykiatriaan ja tällöin täytyy välillä pysähtyä ja miettiä että liittyvätkö nämä kirjat nyt sitten lainkaan ufologiaan.
On varmasti olemassa monta tunnettuakin ufotutkijaa jotka saattaisivat olla sitä mieltä että tämäntyyppiset kirjat eivät kuulu lainkaan ufologiaan,  koska niissä ei ole minkäännäköistä substanssia tai konkreettista ufohavaintoa, ainakaan sellaista mistä ulkopuoliset olisivat tehneet havaintoja. Ja kuitenkin kirjailija on JATKUVASSA yhteydessä avaruusolentoihin, omien sanojensa mukaan.
Mutteri- ja ruuvilinjan ufologit eivät varmastikaan sisällytä näitä kirjoja ufologiaan.
Olen varsin hyvin perillä siitä että on monta ufoharrastajaa jotka ovat toista mieltä.
 
Jos kuitenkin ajattelee esim. Larkinsin tekstiä, niin kuten aikaisemmin sanoin, niin hänen tekstistään saa sen käsityksen että hän on jokapäiväiseesä tekemisissä muukalaisten kanssa ja keskustelee heidän kanssaan päivittäin eri asioista ja saa ohjeita heiltä, jopa kauppareissua varten. Muukalaiset muistuttavat Larkinsia siitä mitä Larkins on unohtanut kauppalistastaan.
Kyllä tässä olisi hauskaa nähdä jotakin konkreettista, että nämä muukalaiset näyttäytyisivät myös muille ihmisille tai että ufot näyttäytyisivät yhdessä Larkinsin kanssa muille ihmisille.
 
Kun puhutaan konkreettisesta näytöstä niin kyllä konkreettiseen näyttöön voisi rinnastaa myöskin se että muukalaiset kertoisivat läkkeen johonkin maailmaa vaivaavaan sairauteen tai antaisivat vastauksen johonkin tiedeyhteisöä  askarruttavaan kysymykseen, kerran tai kaksi tai kolme jolloin varmasti tiedemaailmakin ja muut ihmiset ryhtyisivät miettimään mistä on kysymys.
 
Tällaiset väitetyt kontaktit joissa vaan yleisesti pyöritään yleisissä asioissa, skeptikko voisi käyttää sanaa sanahelinä, niin kyllä on liikaa vaadittu että kaikki uskoisivat tähän tekstiin.
 
Larkinsin mukaan ihmisen sielu on avaruusolentojen luona avaruusolentona ennen syntymäänsä, ja ennen syntymää kysytään tältä sielulta että syntyessään Maan päälle, niin minne hän tahtoo syntyä ja millaiseen tehtävään, eli avaruudessa saa valita mihin maaosaan, maahan, kaupunkiin tai jopa perheeseen tahtoo syntyä. Tällöin monet sielut valitsevat tahallisesti rikollisen tai terroristin tai itsemurhapommittajan tai jopa dspoottisen yksinvaltiaan roolin. Ollessaan tässä roolissa Maan päällä he oppivat ymmärtämään tätä roolihahmoa ja tällä tavalla he ymmärtävät muita ihmisiä paremmin ja tämä taas johtaa maailmankaikkeudessa vallitsevaan rakkauteen olentojen välillä.
Tämä pätee nimenoman henkilöihin jotka ovat läpikäyneet jonkinlaista traumaa, esim. lapsuudessa, tai terroristi- iskun tuloksena, tai jonkun toisen rikollisen toiminnan  takia, ja tämä trauma taas nimenomaan syventää ihmisten ymmärtämystä sillä tavalla että he avaavat trauman kokijan sillä tavalla että hän tiedostaa paremmin avaruusolentoja.
 
Larkins kertoo itsestään sivukaupalla miten hän on itse läpikäynyt traumaa lapsuudessaan ja juuri tämä traumakokemus sai hänet avartumaan avaruusolennoille.
Kyseessä on siis eräänlainen koulu jossa ihmiset oppivat ymmärtämään toisiaan paremmin sen roolin perusteella missä he ovat Maan päällä. Kuten sanottua niin tämä rooli voi olla terroristi tai rikollinen tai sitten hän voi olla vammainen joka jo avarudessa ennen syntymäänsä valitsi tämän vammaisen roolin Maan päällä.
Kyseessä on siis koulu jossa ihmiset oppivat ymmärtämään toisiaan ja tämän johdosta pitää Larkinsin mukaan esim. ymmärtää Saddam Husseinia, Bin Ladenia ja itsemurhapommittajia.
Tässä vaiheessa lukijan on taas kysyttävä itseltään että liittyykö Larkinsin teksti ylipäänsä ufologiaan enää?
 
Kirjan viidennessä luvussa Larkins palaa taas tähän uskottavuuskysymykseen. Otsikkona tässä luvussa Larkins käyttää ' Be the Expert ' ( = ole asiantuntija) ja tällä hän tarkoittaa sitä että yksikään skeptikko tai akateemikko tai tiedemies ei ole asiantuntija kun puhutaan näistä kokemuksista joista Larkins kertoo, vaan nimenomaan kokija itse on se suurin asiantuntija.
 
Larkins viittaa tässä siihen että ei ole olemassa mitään hyväksyttäviä todisteita siitä että nämä kokemukset ovat aitoja.
Larkins sanookin itse tässä että hän ei odota ollenkaan että suurin osa tutkijoista tai tiedemiehistä tai akateemikoista suhtautuisi häneen vakavasti.
Tämän jälkeen Larkins puhuu taas noin 10 sivun verran asiasta joka allekirjoittaneen mukaan on taas tyypillistä sanahelinää, eli paljon tekstiä ja paljon sanoja, mutta ei lainkaan mitään konkreettista sisältöä.
Kirjan 7 luvussa Larkins tuo esille sitä seikkaa että henkilö joka kokee että hän on yhteydessä avaruusolentoihin pitää tarkkaan miettiä keneen hän luottaa ja kenelle hän kertoo asiasta. Larkins kertoo itsestään, että kun hän itse kertoi varovaisesti omista kokemuksistaan omalle miehelleen niin se johti siihen että hän joutui mielisairaalaan. Ja kun Larkins kertoi hiukan kokemuksistaan eräälle meediolle niin tämä meedio taas oli sitä mieltä että Larkins oli Pirun riivaama.
Toisaalta Larkins tuo myös esille että tavanmukaiset ufotutkijat ja tunnetuimmat ufotutkijat  eivät ole niitä jotka tukee Larkinsin ideoita ja hän tuo monella sivulla esille kuinka ufokokouksissa ja ufokirjallisuudessa ja ufofilmeissä jne. ei anneta tukea Larkinsin näkemyksille.
 
Yhdeksännessä luvussa Larkins puhuu Shapeshiftingasta, eli muodonmuuttamisesta, ja kertoo siitä että hän kerran näki villin haukan joka istui rekka- auton katolla metsässä ja kun Larkins lähestyi tätä haukkaa niin se ei lentänytkään pois vaan jäi paikalleen ja kun Larkins katsoi tätä haukkaa silmiin niin hän sai telepaattisen viestin avaruusolennoilta. Lisäksi Larkins sanoi että avaruusolennot ilmoittavat läsnäolostaan ottamalla pois tiettyjä tavaroita ja taas palauttamalla niitä, tai siirtämällä niitä ja hän mainitsee esimerkkinä perunalastupussin joka liikkui itsestään ja vähän myöhemmin, Larkinsin mukaan, kiviä, simpukoita  ja jalokiviä joita he pitävät kotona, näyttävät katoavan juuri ennen avaruusolentojen kontakteja ja Larkins ilmoittaa että ne itse asiassa muuttuvat avaruusolennoiksi, eli tapahtuu muodonmuutos!
Muuten tässä yhdeksännessä luvussa Larkins jatkaa taas ikuista vuoropuheluaan avaruusolentojen kanssa maailman menosta.
 
Kirjan yhdennessätoista luvussa jonka otsikko on ' Metamorfoosi ' niin Larkins ottaa esille sen miten ihminen voi muuttua maanpäällisestä olennosta sellaiseksi olennoksi joka pystyy kommunikoimaan muiden maailmojen olentojen kanssa ja tässä Larkinsilla ilmeisesti ei ole mielessä pelkästään avaruusolennot koska esim. kirjan sivulla 147 hän puhuu
' henkiolennoista ' joita hän näkee unissaan.
 
Kun on lukenut kirjaa loppuun ja tutkii esim. kirjan liiteluetteloa, eli lähdeluetteloa, niin huomaa että Larkins on käyttänyt yhteensä kuusi eri kirjaa lähdeluettelonaan, ja näistä yksi on hänen oma ensimmäinen kirja.
Viidestä muusta kirjasta, joihin hän viittaa, yksikään ei liity ufologiaan ja tällöin päästään taas siihen loppulausuntoon että voidaan aiheellisesti kysyä onko kyseessä ylipäänsä ufologiaan liittyvä kirja vai ei.
 
Ainakin tähän kirjaan, niin kuin muihin vastaaviin kirjoihin, allekirjoittanut kyllä suhtautuu aika kriittisesti  sen johdosta  että mielestäni niissä ei ole mitään substanssia ollenkaan, eli mitään konkreettista, jota muut ihmiset voisivat katsoa tai tutkia, eli tässä on vaan Larkinsin jatkuva yksinpuhelu väitettyjen avaruusolentojen kanssa. Ulkopuolisen on hyvin vaikeata nähdä tai todeta onko tällaista vuoropuhelua ylipäänsä meneillään vai ei.
 
Saattaa hyvin olla että telepaattiset viestit haukan silmien kautta, itsestään liikkuvat perunalastupaketit sekä kivet ja simpukat jotka muuttuvat muukalaisiksi on vähän liikaa monelle lukijalle.
 
Jos joku tahtoo yhteyttä Larkinsiin, se onnistuu osoitteessa www.talkingtoETs.com
 

Björn Borg, 6.10.2006