Klass, Philip J.:

Prometheus Books, Amherst, New  York 1997. 236 sivua

 
 
Tunnettu skeptikko, ilmailutoimittaja Philip Klass, teki itsensä tunnetuksi julkaisemalla vuonna 1968 kirjan ' UFOs- Identified '  jossa hän toi esille teoriansa siitä että ufot  itse asiassa ovat  plasmoja jotka syntyvät esim. korkeajännitejohdoista.
Plasma- asiantuntijat vastustivat heti Klassin teoriaa mm. sen johdosta että asiantuntijoiden mukaan plasmat ovat hyvin lyhytikäisiä, kun taas ufoja on joskus havaittu jopa tuntikaupalla.
Myöhemmin Klass itsekin luopui teoriastaan, mutta sitkeästi sitä vieläkin lainaillaan eri yhteyksissä, vaikka sen pitäisi olla kuollut ja kuopattu.
 
Tässä yhteydessä on merkillepantavaa että nyt puheena olevan kirjan päällyksessä skeptikkojen vakiokustantaja Prometheus  luettelee Klassin kirjoja, mutta ei mainitse lainkaan juuri tuota Klassin ensimmäistä kirjaa.
 
Muut Klassin kirjat ovat seuraavat:
 
Klass,Philip:Secret Sentries in Space.Random House,New York 1971.
Klass,Philip:UFOs-Explained.Random House,New York 1974.
Klass, Philip J. : UFOs. The Public Deceived. Prometheus Books, Buffalo, New York 
           1983.
Klass,Philip J.:UFO Abductions:A Dangerous Game.Prometheus Books ,N.Y.1988.
Klass,Philip:Bringing UFOs Down to Earth.Prometheus Books UK 1997.
           ( Nuorisokirja).
 
Nyt esiteltävänä olevassa kirjassa Klass vähättelee kaikkia Roswelliin liittyviä  ufohavaintoja ja kyseenalaistaa havaitsijoiden tulkintoja. Klass kritisoi etenkin majuri Jesse Marcelia, mm. siitä että Marcel ei ollut saanut meteorologikoulutusta lainkaan ja näin ollen Marcel, Klassin mukaan, ei pystynyt tunnistamaan sitä alassyöksynyttä säähavaintopalloa joka löytyi Fosterin karjatilalta. Tavallinen lukija kuitenkin ihmettelee tätä sen johdosta että näitä säähavaintopalloja ja säähavaintopallonippuja lähetettiin säännöllisesti ilmavoimien jokaikisestä tukikohdasta, ja lähetetään ilmeisesti vieläkin, tänä päivänäkin, eikä tarvita mitään erityistä koulutusta siihen että joka päivä näkee näitä säähavaintopalloja huolimatta siitä tahtooko vai eikö nähdä niitä.
 
Klass toteaa myös että jos Marcel ei tunnistanut löydettyä materiaalia niin hänen olisi pitänyt automaattisesti ottaa huomioon että kyseessä olisi saattanut olla salainen venäläinen laite tai osa saksalaisesta V2- raketista jollaista testattiin silloin läheisessä White Sandsin testialueella, ja näin ollen Marcelin olisi pitänyt selvittää tätä ennenkuin tiedotti asiasta eteenpäin.
Tässä Klass kuitenkin erehtyy sillä sehän ei ollut Marcel joka julkaisi lehdistötiedotteen asiasta vaan päätöksen lehdistötiedotteesta teki tukikohdan päällikkö ja sen kirjoitti sitten upseeri nimeltään Haut.
 
Klass kritisoi Hautin lehdistötiedotetta myös tässä ja väittää, tai antaa ymmärtää, että se oli Haut itse joka keksi kirjoittaa tämän lehdistötiedotteen ja näin ollen tukikohdan päällikkö Blanchard ei olisi sekaantunut siihen ollenkaan. Kuitenkin on Haut monessa, lukemattomissa ,
televisiohastatteluissa tuonut esille nimenomaan sen että se oli tukikohdan päällikkö Blanchard joka KÄSKI Hautin kirjoittaa tiedote.
 
( Armeijan käyneenä niin ainakin allekirjoittaneen on hyvin vaikeata kuvitella että tukikohdan lehdistöupseeri omin päin lähettäisi sensaatiomaisen tiedotteen lehdistölle kertomatta asiasta tukikohdan päällikölle.)
 
Klass suhatutuu kuitenkin epäillen Marceliin ja Hautiin ja toteaa että Haut erosi USA: n ilmavoimista henkilökohtaisista syistä muutama kuukausi myöhemmin ja Marcel taas siirrettiin Washingtoniin kirjoituspöytätehtäviin ja myös hän erosi ilmavoimista noin kaksi vuotta myöhemmin.
Eversti Blanchard sen sijaan nousi neljän tähden kenraaliksi ja toimi ilmavoimien varapäällikkönä kun hän kuoli äkilliseen sydänkohtaukseen.
 
Klass kritisoi Marcelia usein ja monella tavalla ja yhtenä esimerkkinä voidaan tuoda esille että Berlitzin ja Mooren kirjassa ' The Roswell Incident '
Marcel sanoo että kun neuvostoliittolaiset räjäyttivät atomipommin niin presidentti Truman radiopuheessaan, ilmoittaessaan venäläisten pommista, itse asiassa luki Marcelin raportin. Klass toteaa kuitenkin että Valkoisen Talon arkistojen mukaan Truman ei lainkaan pitänyt mitään radiopuhetta vaan kommentoi asiaa lehdistötiedottteen avulla. 


Klass osoittaa tällä tavalla että Marcel, Klassin mielestä, on erittäin epäluotettava tietolähde. Kritisoidessaan Marcelia Klass viittaa mm. Marcelin lausuntoihin vuodelta 1979 jolloin Marcel toi esille tapahtuman päivämääriä ja Klass toteaa että myöhemmin Marcel muistaa väärin päivämääriä ja on epäjohdonmukainen, eli että kuulikohan hän esim. tapauksesta maanantaina heinäkuun 7 pnä vai sunnuntaina heinäkuun 6 pnä, tai menikö hän, vai eikö mennyt, iltapäivällä heinäkuun 7 pnä takaisin Roswelliin. Tässä lukija törmää asiaan joka on erittäin merkittävä kun puhutaan vanhoista ufohavainnoista ja tietenkin myös muista havainnoista ja ylipäänsä  ihmisen muistista, eli jos henkilöä pyydetään muistamaan tapahtumia jotka ovat 20 vuotta tai 30 vuotta vanhoja tai jopa 40 vuotta vanhoja niin miten tarkka ihmisen muisti on? Pystyykö ihminen ylipäänsä muistamaan asioita jotka ovat tapahtuneet 30 vuotta aikaisemmin että tapahtuiko ne maanantaina vai tiistaina vai keskiviikkona? Sattuiko ne kello 18 tai kello 19 tai kello 20?  Tai 15.45 tai 16.15? Jokainen voi itse testata itsensä tässä miten hyvin hän muistaa tapahtumia vuosikymmenien takaa.
Kuitenkin voidaan kysyä että tällainen kritiikki, että muistaako henkilö yksityiskohtia tarkkaan, niin tuoko se myös mukaansa sen että koko muistikuva jostakin tietystä merkittävästä tapahtumasta olisi väärä eli ettei mitään olisi tapahtunutkaan ?
Allekirjoittanut luulee että vaikka yksityiskohtien muistaminen saattaa hyvinkin olla epäluotettavaa vuosikymmeniä perästäpäin niin joku tietty tärkeä tapahtuma saattaa kuitenkin oli tosi koska se on jättänyt jälkensä ihmisen muistiin.
 
Se että skeptikot taas, kuten Klass, tarttuvat nimenomaan näihin yksityiskohtiin ja kritisoivat havaitsijoita siitä etteivät he muista tarkkaan tapahtuiko joku asia kello 15.45 tai 16.15, tai oliko kyseessä maanantai tai tiistai, on asia johon mielestäni pitää suhtautua  kriittisesti.
Kun Klass vähättelee tri Marcelin ( eli majuri Marcel seniorin pojan) muistikuvia ja hänen isänsä majuri Marcelin lausuntoja niin lukija joutuu sellaiseen tilanteeseen että kun tri Marcel useissa televisiohaastatteluissa on kertonut kuinka hänen isänsä, majuri Marcel, herätti hänet keskellä yötä hänen ollessaan 11- vuotias, ja näytti osia siitä mitä hän oli löytänyt, niin Klass tässä kirjassaan nyt omien laskelmiensa perusteella tulee siihen tulokseen että majuri Marcel ei ole voinut palata kotiinsa keskellä yötä kyseisenä tiistaina vaan että hänen on ollut pakko palata kotiinsa ennen puoltapäivää tiistaina. Tässä joudutaan nyt sellaiseen tilanteeseen että kumpaako tässä nyt pitää uskoa? Klassin arveluksia tai tri Marcelin usein toistettuja muistikuvia siitä että hänet herätettiin?
 
Se seikka miten erittäin vaikeata on yli 40 vuotta myöhemmin muistaa tapahtumia tulee esille myöskin kun Klass kertoo siitä valokuvaajasta joka otti valokuvia kenraali Rameyn toimistossa. Tämä valokuvaaja, joka löydettiin myöhemmin, oli Fort Worth Star Telegram - nimisen lehden toimittaja J. Bond Johnson. Johnson muistaa ensin että hän olisi ottanut kaksi kuvaa kenraali Rameyn toimistossa ja myöhemmin hän muuttaakin lausuntoaan sillä tavalla että olisikin ottanut kuusi valokuvaa. Klassin mukaan Johnson ensin haastattelussa oli sitä mieltä että se mitä hän oli valokuvannut kenraali Rameyn toimistossa oli väärennettyä, eli osat oli vaihdettu ja hän valokuvasi vääriä esineitä. Klassin mukaan taas myöhemmin Johnson on muuttanut mieltään ja on taas sitä mieltä että kyseessä oli alkuperäiset esineet, eli niitä mitä oli otettu talteen Roswellissa.
 
Klassin mukaan Johnson muuttaa mieltään ja on muuttanut mieltään sen takia että hän on ensin kuunnellut kirjailija Randlen ja Schmittin mielipiteitä ja sen jälkeen hänet on haastatellut ufotutkijat ja kirjailijat William  Moore ja
Jaime Shandera ja näiden viimeksi mainittujen henkilöiden vaikutuksesta Johnsonin mielipiteitä on manipuloitu, välillä sinne ja välillä tänne. Tämä osoittaa, kuten aikaisemmin on todettu, miten vaikeata on muistaa yli 40 vuotta myöhemmin tarkkaan mitä tapahtui.   
Johnson itse sanoo että hän EI tavannut Marcelia kenraali Rameyn toimistossa, mutta sitten taas toisaalta hän taas lainaa mitä Marcel on sanonut hänelle kun hän kirjoitti vierailustaan Rameyn toimistoon. Eli muistot jotka ovat yli 40 vuotta vanhoja ovat aivan selvästi epätarkkoja ja epäselviä.
Mutta tarkoittaako tämä sitten ettei mitään olisi tapahtunut ollenkaan?
 
( Aivan sattumalta allekirjoittanut löysi muutama päivä sitten Google Videosta yllämainitun Johnsonin haastattelun. Johnsonia haastateltiin lontoolaisessa hotellissa ja allekirjoittanutta ärsyttää heti alusta alkaen haastattelijan käyttäytyminen. Hän keskeyttää jatkuvasti  Johnsonia, niin usein että näyttää välillä siltä että Johnson aikoo kävellä tiehensä koko hastattelusta, ja hän johdattelee toistuvasti Johnsonia. Itse asiassa haastattelija puhuu haastattelussa enemmän kuin Johnson. Johnson yrittää  aina välillä saada suunvuoroa, mutta ei aina onnistu siinä. Haastattelun löytää otsikon  ' UFO DATA MAGAZINE Report Nr. 3 DVD '  alta ) .
 
Klass kertoo myös Rameyn esikuntapäälliköstä Thomas J. DuBosesta jota haastateltiin kun DuBose oli lähes 90 vuotta vanha. DuBose hypnotisoitiin kodissaan Floridassa ja hypnoosin suoritti tri Martin T. Orne. Tässä selostuksessa törmätään mm. siihen että DuBose antaa ristiriitaisia lausuntoja siitä että onko itse nähnyt materiaalia joka tuotiin Roswellista, vai eikö ole nähnyt. DuBose sanoo välillä että hän EI ole nähnyt sitä kertaakaan, ja toisaalta hän kertoo että hän on laittanut sitä kuljetuskuntoon johonkin laukkuun ja tämä laukku on sitten sidottu laukkua kuljettavan henkilön ranteeseen ja lähetetty eteenpäin lentokoneella kenraali McMullenille Washingtoniin. Kenraali McMullen oli tähän aikaan Strategisten ilmavoimien varapäällikkö.
 
Toisaalta lukija havaitsee että kun Klass kritisoi DuBosea hänen huonosta muististaan ja ristiriitaisuuksistaan, niin toisaalta lukija havaitsee tässä että Klass itse myös syyllistyy  edelleenkin jonkinlaiseen jossitteluun siitä syystä että Klass arvelee että JOS McMullen olisi tahtonut tätä materiaalia nähtäväkseen niin se olisi voitu lennättää B- 29 koneella suoraan Washingtoniin sen sijaan että se käytännössä lennätettiin lyhyemmän matkan koneella, B- 25: llä,  ensin Fort Worthiin ja sieltä B- 25- koneella Washingtoniin.
Tällaiset väitteet Klassin toimesta ovat tietysti puhdasta jossittelua. Ei Klass tiedä, eikä voi tietää, mistä syystä vuonna 1947 käytettiin jotakin tiettyä konetta johonkin kuljetukseen. Vuonna 1947 on saattanut olla mikä selitys tahansa sille että materiaali lennätettiin ensin Fort Worthiin tietyllä koneella.
 
Sivukaupalla Klass myös pohtii sitä että mikä oli se päivämäärä jolloin karjapaimen Brazel meni Roswellin kaupunkiin kertomaan löydöstään. Kirjassa on ikuisia keskusteluja siitä että oliko se sunnuntaina 6 heinäkuuta tai maanantaina 7 heinäkuuta ja tämän pohtiminen, eli jossittelu, jatkuu sivukaupalla kirjassa.
 
Kirjan luvussa 9 Klass kertoo Gerald F. Anderson- nimisestä todistajasta johon Klass suhtautuu hyvin kriittisesti. Anderson, katsottuaan erästä televiso- ohjelmaa, otti yhteyttä televisioyhtiöön ja kertoi että hän ja hänen sukulaisensa olivat vuonna 1947 saapuneet ufon maahansyöksypaikalle jossa oli useita humanoidien ruumiita ja yksi joka vielä oli hengissä. Anderson on myös kertonut että paikalla oli tri Buskirk- niminen antropologi. Tutkimuksissa on kuitenkin ilmennyt että Anderson itse todennäköisesti oli antropologian kursssilla 1950- luvun loppupuolella Albuquerquen High Schoolissa ja että Buskirk tuolloin toimi opettajana siellä ja että tästä Anderson olisi saanut idean viitata Buskirkiin. Anderson sitten esittelee päiväkirjaa jota Andersonin väittämän mukaan on kirjoitettu vuonna 1947. Andersonin mukaan kyseessä on hänen sukulaisensa vuonna 1947 kirjoittama päiväkirja jossa kerrotaan siitä kuinka Anderson sukulaisineen löysivät maahansyöksyneen ufon. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu että päiväkirjaan on käytetty mustetta jota ryhdyttiin valmistamaan vasta 1970- luvulla. Kun tätä tosiasiaa on esitetty Andersonille niin hän on ilmoittanut että eräs hänen sukulaisensa on kopioinut alkuperäistä päiväkirjaa useampana kappaleena ja se selittää, Andersonin mukaan, tätä mustetta. Klassin mukaan niin Andersson on tässä asiassa erittäin heikolla jäällä sen takia että olisi ollut huomattavasti helpompaa ja nopeampaa kopioida alkuperäistä päiväkirjaa kopiokoneella kuin kirjoittaa sitä käsin useampana kappaleena. Tämän lisäksi se Andersonin sukulainen, jonka Anderson sanoo kopioineen päiväkirjaa, on kuollut jo vuonna 1965, eli viisi vuotta ennenkuin ko. mustetta ryhdyttiin käyttämään.   
Anderson on myös kieltänyt entistä kouluaan luovuttamasta tietoja hänen koulunkäynnistään joista olisi voitu tarkistaa oliko Anderson mahdollisesti Buskirkin antropologian kurssilla ja näin ollen tutustunut Buskirkiin koulussa.
 
Roswellisa, tai Roswellin lähettyvillä, on, riippuen siitä mitä kirjaa lukee tai ketä kirjailijaa kuuntelee, useita ufojen maahansyöksypaikkoja.:
1. Ensinnäkin meillä on Roswellista lounaaseen sijaitseva Brazelin, eli
    tunnetuin, eli Fosterin paikka,
2. sen jälkeen meillä on Roswellista koilliseen sijaitseva Kaufmann- Randle- 
    Schmittin maahansyöksypaikka.
3. Sitten meillä on Roswellista länteen sijaitseva Arabela, eli Ragsdalen
    maahansyöksypaikka ja siitä vielä pidämmellä länteen sijaitseva
4. Barnettin maahansyöksypaikka, eli Plains of San Agustin, jota Friedman on
    aktiivisesti markkinoinut, eli tässä kirjassa mainitaan jo neljä eri ufojen
    maahansyöksypaikkaa.
 
Vuonna 1991 Kevin Randle ja Donald R. Schmitt julkaisivat kirjan ' UFO Crash at Roswell ' ja Don Schmitt kertoi itsestään että hän oli opiskellut Wisconsin- Milwaukeen sekä Marquetten yliopistoissa ja opiskellut kriminologiaa, teologiaa ja sosiologiaa. Eräässä haastattelussa jossa olivat läsnä hänen vanhempansa ja tyttöystävänsä hän ilmoitti että hän oli parast' aikaa valmistelemassa kriminologian tohtorin väitöskirjaansa Concordia Collegessa. Schmitt kertoi myös että hänellä oli maisterin tutkinto Wisconsin- Milwaukeen yliopistosta ja BA- tutkinto Concordia Collegesta.
Tutkimuksissa ilmeni kuitenkin että Schmitt ei puhunut totta koska Concordia Collegessa ei voinut opiskella tohtoriksi ollenkaan. Lisäksi ilmeni että Schmitt oli kyllä opiskellut Concordiassa 2, 5 vuotta ja viimeksi osallistunut luentoihin vuonna 1993 mutta että hänellä oli vielä edessään BA- arvon ansaitseminen. Myöhemmin ilmestyi erääseen lehteen nimetön kirjoitus jossa kerrottiin että Schmitt itse asiassa
työskenteli postinjakajana Hartfordin postitoimistossa ja että hän oli ollut tässä työssä vuodesta 1974 saakka. Myöhemmissä tutkimuksissa ilmeni että Schmitt oli valehdellut kaikista tutkinnoistaan ja arvonimistään.
Klass uhraa koko luvun 20 tälle Schmittin tapaukselle ja hänen valheilleen ja jopa Schmittin yhteistyökumppani Randle ilmoittaa myöhemmin että Schmitt on valehdellut myös hänelle, tämä taas tarkoittaa sitä että Schmittin ura ufotutkijana
saa aikamoisen kolauksen.
 
Luvussa 21 Klass ottaa esille  myös kongressiedustaja Schiffin toimia vanhojen asiakirjojen julkistamiseksi ja Klass ottaa esille varsinkin sen asian että Schiff lehdistötiedotteissa on ilmoittanut ja todennut että asiakirjoja, jotka liittyvät vuoden 1947 Roswellin tukikohdan tapahtumiin, on tuhottu vastoin määräyksiä. Klass tarttuu tähän ja keskustelee pitkään siitä että tuhottiinko näitä papereita luvalla vai ilman lupaa, ja Klass tuo tässä esille että n.s. ' pysyviä asiakirjoja ' ei olisi saanut tuhota vaan ne olisi pitänyt säilyttää ikuisesti. Mutta toisaalta Klass tuo esille että nämä asiakirjat, jotka tuhottiin, hänen mielestään eivät kuuluneet siihen kategoriaan että ne olisivat olleet ' pysyviä ', eli että ne olisivat olleet ' tilapäisiä ' luonteeltaan ja näin ollen Schiffin käsitys olisi väärä.
 
Kaikissa kirjoissaan Klass tuo aina esille että ufohavaitsijat  olisivat rahastaneet havainnoillaan ja tämä suhtautuminen tulee esille myös tässä kirjassa kun Klass kertoo eräästä maatilasta jossa kuulemma ufo on syöksynyt, maahan ja maatilan omistaja veloittaa 15 dollaria per henkilö joka tahtoo nähdä maahansyöksypaikkaa. Toisaalla kirjassa Klass kirjoittaa että maksu olisi 10 dollaria per henkilö. Toisaalta Klass ottaa myös esille sen että Roswellin kaupunki on ansainnut turistirahoja kun on järjestetty ufotilaisuuksia joka vuosi. Tähän voi tavallinen lukija taas todeta että miksi Klass aina tuo esille tämän rahapuolen kun kaikki muutkin ihmiset saavat rahastaa ja pyytää maksua palveluksistaan? Miksi ufohavaitsijat ja ufoharrastajat eivät saisi sitä tehdä?
 
Klassin mielestä ne jotka todistavat Roswellin maahansyöksystä ovat erehtyneet tai valehtelevat tai muistavat väärin tai sekoittavat asioita tahattomasti tai tahallaan. Ne ufotutkijat jotka ovat tutkineet Roswellia riitelevät keskenään ja tuovat esille keskenään ristiriidassa olevia  tietoja yleisölle kirjoissaan. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita Glenn Dennisin kertomus sairaanhoitajattaresta jota hän oli tavannut tukikohdan sairaalassa ja huolimatta laajoista etsinnöistä ja tutkimuksista niin tätä sairaanhoitajaa ei ole pystytty tunnistamaan tai löytämään.
 
Klassin mielestä siis se joka syöksyi maahan Roswellissa oli Project Mogulin ilmapallo tai oikeammin ' ilmapallojuna ', eli ketju joka koostui 23: sta ilmapallosta ja tutkaheijastimesta ja tämän ns. ' junan ' yhteinen pituus oli 180 metriä.
Kirjansa lopussa Klass kertoo että majuri Marcelin poika, eli tri Marcel, joka kertomuksensa mukaan herätettiin keskellä yötä kun hän oli 11- vuotias, tammikuun 10- 12 pnä vuonna 1997 hypnotisoitiin tri Neil Hiblerin toimesta ja hypnoosin avulla yritettiin saada tri Marcelia muistamaan lähempiä yksityiskohtia siitä materiaalista jota hän oli nähnyt. Tri Marcel ei kuitenkaan tuonut hypnoosissa esille mitään uutta. Mysteeriksi, myös hypnoosissa, sen sijaan jää se I- muotoinen palkki jossa Marcelin mukaan oli hieroglyfeja muistuttavia kuvioita.
 
Kirjassaan Klass kertoo myös että ufotutkija Kent Jeffrey osallistui syyskuussa 1996 Roswellin ilmavoimien tukikohdan entisen henkilöstön jälleentapaamiseen ja ennen tätä kokousta Jeffrey oli lähettänyt noin 700 tiedustelukirjettä ko. henkilöstölle ja pyytänyt tietoja Roswellin vuoden 1947 tapauksesta. Jeffrey sai vain yhden vastauksen henkilöltä joka kyseisenä ajankohtana oli nähnyt ' epätavallista toimintaa erään  lentokonehallin lähettyvillä ' .  Tämä viittaa Klassin mielestä siihen että mitään erikoista ei tapahtunut eikä mitään ufoa syöksynyt maahan Roswellissa 1947.
 
Klassin mielestä televisio on suuri tai suurin syntipukki kun puhutaan siitä että Roswellissa olisi mukamas syöksynyt maahan ufo vuonna 1947. Klass viittaa useisiin televisiodokumentteihin joissa on ollut mukana ufotutkijoita mutta ei yksikään skeptikko. Klass huomauttaa että nykyisin television tehtävä ei ole valistaa ihmisiä vaan viihdyttää ihmisiä ja tästä syystä televisiokanavat usein lähettävät ohjelmia jotka sisältävät tahallaan mysteereita tai katsojien mielenkiintoa herättäviä asioita .
Klassin mielestä tämä on yksi syy mistä syystä Roswellia on mainostettu niin paljon. Se on tapahtunut televisiotoimittajien toimesta.   
 
Kirjasta puuttuu kokonaan lähdeluettelo. Vaikka Klass itse tekstissä viittaa eri kirjoihin niin lähdeluettelo tällaisessa kirjassa olisi kyllä ollut paikallaan. Lisäksi on todettava että kirjan hakemisto päättyy yllättäen ensimmäiseen N: llä alkavaan sanaan jonka jälkeen mitään hakemistoa ei ole olemassakaan. Allekirjoittanut ei tiedä onko se sitten pudonnut pois teknisistä syistä tai onko se tahallaan katkaistu tällä tavalla.
 

Björn Borg, 30.9.2006