Kanon, Gregory M.:

Galde Press, London 1997. 210 sivua

 
 
Tämän kirjan alussa törmään heti vanhaan tuttuun Robert Deaniin josta olen puhunut monen esittelyn yhteydessä.
Dean on se henkilö joka aina kertoo palvelleensa NATON päämajassa joskus kauan sitten ja siellä saanut nähdä salaisia dokumentteja ufoista ja muukalaisista.
Olen aina suhtautunut hyvin skeptisesti Deaniin monestakin syystä:
- yleensä kerrotaan että Dean on kersantti eikä kersantti yleensä armeijoissa saa luettavakseen huippusalaisia asiakirjoja.
-Deanin sotilasarvo vaihtelee aina lähteestä riippuen. Yleensä se on kersantti, mutta olen myös nähnyt että hänet sanotaan everstiksi. Odotan vaan sitä päivää jolloin hänet jossakin kirjassa sanotaan kenraaliksi.
-Kukaan muu ei ole ikinä puhunut NATOn salaisista ufoasiakirjoista, paitsi Dean.
 
Tässä kirjassa Deania kutsutaan ' command sergeant major' iksi, eli lähinnä vääpeliksi joka palveli ' sotahuoneessa' NATOn päämajassa SHOCissa
( yleensä puhuttu aikaisemmin SHAPEsta).
Kirjan ja Deanin mukaan mm. kerran vuonna 1961 ufo syöksyi maahan
' Saksan ja Venäjän rajalla  lähellä erästä pikkukylää....'
Jos Dean tai kirjan tekijä viitsisivät katsoa karttaa he huomaisivat aika nopeasti että Saksalla ja Venäjällä ei ole yhteistä rajaa ollenkaan koska siinä on Puola välissä.
Lisäksi vuonna 1961 ei ollut olemassa edes ' Saksaaa' tai ' Venäjää' , vaan Länsi- Saksa ja Itä- Saksa sekä Neuvostoliitto.
Joten aika heikoilla kirjan tekijä on tässä asiassa.
N. s. pahemman luokan töppäys sattuu sivulla 108 jossa Kanon lainaa kirjailijaa Martin Cannonia ja puhuu ' Apolloastronautista Virgil Armstrongista' .
Maailman tunnetuin astronauttihan lienee Neil Armstrong joka ensimmäisenä astui Kuun pinnalle. Virgil Armstrong taas on ufokirjailija.
 
Kanon luettelee kirjassaan useita tapauksia joissa ufosta tuleva SÄTEILY on aiheuttanut havaitsijalle vahinkoa. Näiden tapausten joukossa on esim. Cash - Landrum- tapaus. Todettakoon reunahuomautuksena että Betty Cash ei milloinkaan uskonut että se ufo jonka hän ja muut havaitsivat olisi ollut ulkoavaruudesta, vaan oletti aina että se oli USA: n puolustusvoimien jokin testilaite. Cash vei asiansa jopa oikeuteen mutta hävisi kanteensa oikeudessa.
 
Kanon luettelee tapauksia jolloin USA: n kansalaisia on jopa USA: n rajojen sisällä joutuneet tietämättään ja tahtomattaan erilaisten testien koekaniineiksi.
Kanon kertoo kuinka viranomaiset esim. 1950- altistivat eskimot säteilylle näiden tietämättä asiasta. Eskimoilla onkin paljon syöpäsairauksia.
Kanonin mukaan viranomaiset ovat altistaneet yleisöä vuosien 1950 ja 1969 välisenä aikana yli 300 bakteeritestille, yleisön tietämättä asiasta. USA: n laivasto on suorittanut testejä joissa esim. San Fransiscon yleisöä on tietämättään altistettu myrkylliselle serratiabakteerille.
 
Kanon ottaa nyt esille USA: n HAARP- testit ja laitteet. Sanaan HAARP törmää ufokirjallisuudessa aina silloin tällöin nykyisin ja Kanon yrittää selvittää mitä se tarkoittaa:
-Syksyllä 1994 julkaistussa ' Arctic Research ' - nimisessä julkaisussa selostetaan HAARP- projektia mutta sillä tavalla ettei tavalliset lukijat ymmärtäneet tästä selostuksesta yhtään mitään. Samasta syystä lehtien toimittajat ovat ohittaneet HAARPia mitä suuremmassa määrin, koska he eivät yksinkertaisesti ymmärrä mistä on kysymys.
-Kanon yrittää nyt itse selittää mistä on kysymys: Projekti HAARP tarkoittaa sitä että suunnataan korkeafrekvenssinen säde ionosfääriin  56- 800 km korkeuteen.
Tarkoituksena on kehittää sotilaskommunikaatioita näiden kokeiden avulla.
( Allekirjoittanut on lukenut että myös Norjaan on rakennettu HAARP- laitteita joiden tarkoitus on tutkia ' revontulia' ).
 
Kanon viittaa nyt useaan tiedemieheen jotka ovat varoittaneet näistä kokeista ja todennut että kyseessä itse asiassa on asejärjestelmä jolla voidaan tuhota avaruusaluksia, häiritä kommunikaatioita valtavilla alueilla maapallolla, ja vaikuttaa jopa säähän tahallaan tai  tahattomasti. Esim. fyysikko Richard Williams on todennut HAARPista että se edustaa
' vastuutonta maailmanlaajuista vandalisimia ' .
Toinen erittäin kriittinen fyysikko on Bernard Eastlund joka itse asiassa oli se joka alunperin keksi HAARPin mutta erosi projektista kun sitä ryhdyttiin viemään sotilaalliseen suuntaan.
 
HAARP- testit suoritetaan etupäässä Alaskassa ja Kanon luettelee useita selittämättömiä lentokoneonnettomuuksia joita on sattunut alueella ja jotka Kanonin mukaan saattavat johtua HAARPista.
( Todettakoon tässä yhteydessä että HAARPista on julkaistu myös tri Nick Begichin kirja ' Angels Don' t Play this HAARP 1995) .
 
Vasta jokin päivä sitten kirjoitin kirjaesittelyn Nick Redfernin kirjasta ' Body Snatchers in the Desert. The Horrible Thruth at the Heart of the Roswell  Story.'
Kerroin kuinka Redfernin mukaan japanilaiset olivat perustaneet yksikön jonka nimi oli ' Yksikkö 731 ' ja joka oli erikoistunut bakteriologiseen sotaan ja suoritti siihen liittyviä ihmiskokeita.
On merkillistä nyt törmätä samaan asiaan muutama päivä myöhemmin tässä Kanonin kirjassa. Myös Kanon kertoo tuosta yksiköstä ja että sen tiedemiehet siirrettiin USA: han jossa he ovat jatkaneet kokeitaan kaikessa hiljaisuudessa.
Kanon kertoo myös että tuosta yksiköstä on julkaistu kirjakin, eli Peter Williamsin ja
David Wallacen kirja ' Unit 731: The Japanese Army' s Secret of Secrets. '
 
Ja tästä päästään eteenpäin vanhaan tuttuun CIA: n MK-ULTRAn joka suoritti
mittavia mielenmuutosprojekteja ( myös Suomessa).
Kanonin mukaan lienee selvää että USA:n viranomaiset ovat suorittaneet ja suorittavat edelleen kokeita ' ihmisten hallitsemiseksi' . Ja miten on edellämainitun HAARPin kanssa? Voidaanko myös sitä käyttää ihmisten hallitsemiseksi tai ihmismielen hallitsemiseksi?
 
Kanon viittaa monen sieppausuhrin kertomukseen jonka mukaan uhri on kertonut kuinka hän sieppaustilaisuuden yhteydessä näki tavallisia ihmisiä tai amerikkalaisia sotilaita. Tunnetuin näistä lienee Leah Haley.
Kanon pohtii sitten että onko asia niin että amerikkalaiset viranomaiset ovat sieppausten takana tai ovatko he yhteistyössä avaruusolentojen kanssa näissä sieppauksissa?
Kanon kallistuu sille kannalle että kyseessä on kaksi eri asiaa. Ensin muukalaiset sieppaavat uhrin. Myöhemmin amerikkalaiset viranomaiset sieppaavat saman henkilön mutta antavat eri mielenhallintamenetelmien avulla siepatulle ' peitekuvan' että muukalaiset taas ovat tämän toisen sieppauksen takana.
Amerikkalaiset viranomaiset yrittävät tällä tavalla saada selville uhrin avulla mitä muukalaiset ajavat takaa sieppauksillaan, mistä he tulevat jne.
 
Kanon viittaa tässä yhteydessä monen muunkin kirjailijan esilletuomaan asiaan eli siihen kuinka CIA soluttautui NICAP- järjestöön 1950- ja 1960- luvulla ja olettaa että CIA tälläkin tavalla yritti saada selvää siitä mistä oikein oli kysymys ufoilmiössä.
 
Kanon luettelee muutama tunnettu tapaus ufologian historiasta jossa viranomaiset Kanon mielestä ovat käyttäytyneet kummallisesti:
- N. s. Los Angelesin ilmahyökkäys vuonna 1942. Vaikka tykistö ampui yli
  1400 laukausta Los Angelesin yllä oleviin kohteisiin niin yhtään ufoa tai
  viholliskonetta ei saatu ammuttua alas vaikka ne pysyivät miltei
  paikoillaan yli viiden tunnin ajan. Eikä ainoatakaan amerikkalaista
  hävittäjää lähetetty ilmaan tutkimaan mistä oli kysymys.
-N. s. Washingtonin karuselli vuonna 1952. Eräs tiedemies oli ilmoittanut
  etukäteen Project Blue Bookin johtajalle Ruppeltille että lähipäivinä tullaan
  havaitsemaan kaikkien aikojen ufoinvaasio New Yorkin tai Washingtonin
  yllä, todennäköisesti Washingtonin yllä. Kun invaasio sitten tapahtuikin,
  niin lähin sotilaskenttä oli suljettu korjausten takia ja kesti tuntikausia
  ennenkuin saatiin paikalle ensimmäistäkään hävittäjää. Ruppeltille itselle
  taas ei järjestynyt edes virka- autoa Washingtonissa, vaikka hän oli
  ilmavoimien ufotutkimuksen johtaja.
 
Kanon ajaa näiden esimerkkien avulla takaa sitä että sekä Los Angelesin hyökkäys ja Washingtonin karuselli olivatkin viranomaisten järjestämiä ja palvelivat psykologista sodankäyntiä. Los Angelesin tapauksessa toinen maailmansota oli meneillään ja Washingtonin karusellin aikaan oli kylmä sota  kylmimmillään Korean takia ja muutenkin USA: n kommunismipelon takia.
Kanonin mukaan myös Englannin Bentwatersin tapaus oli armeijan järjestämä psykologinen koe.
Kanon muistuttaa siitä että presidentti Eisenhower varoitti  ' sotamahdin ja sotateollisuuden kompleksista '. Kanon sanoo myös että presidentti Truman ryhtyi Koran sotaan ilman kongressin lupaa, että presidentti Kennedy murhattiin juuri kuin hän oli vetäytymässä Vietnamista ja että myös Vietnamin sotaa käytiin ilman kongressin lupaa.
Kanon muistuttaa myös siitä että kenraali MacArthur oli lausunut ' että seuraavaa sotaa käydään avaruuden muukalaisia vastaan ' sekä että presidentti Reagan useaan otteeseen puhui siitä että jos avaruudesta tulisi vihollinen niin sen uhan edessä maailman kansat yhtyisivät.
 
Kanon mukaan ufoja ja niiden mukana tuomaa epävarmuutta ja pelkoa käytetään häikäilemättömästi hyväksi USA: n ' sotamahdin ja sotateollisuuden kompleksin ' taholta. Ihmisiin lietsotaan pelkoa avaruudesta tulevaa hyökkäystä kohtaan jotta sotateollisuus saisi yhä enemmän varoja, ja/tai säilyttäisi jo saavuttamansa edut.
Tästä on kysymys ufojen kohdalla Kanonin mukaan, ja tästä syystä Kanon on antanut kirjalleen nimen ' Suuri ufobluffi. Ufomysteerin lopullinen ratkaisu'.
Eli USA: n sotamahti ja sotateollisuus on se joka on ufomysteerin  takana.
Ja ufojen ja muukalaisten varjolla viranomaiset yrittävät hallita ihmisiä ja ihmismieliä bakteerien, psykologian, mielenhallinnan  ja HAARPin avulla.
 
On kuitenkin todettava että lukijan, ainakin allekirjoittaneen mielestä, Kanon on kirjassaan epälooginen. Tällä tarkoitan sitä että jos kerran ' sotamahti ja sotateollisuus ' ovat ufomysteerin takana, niin se ei selitä sitä miksi USA: n ilmavoimat ovat vuosikausia ilmoittanut ettei ufoja ole olemassa?
Se on myös ristiriidassa sen kanssa mitä Kanon puhuu sieppausten yhteydessä, eli että ensin tapahtuu ' aito ' sieppaus, ja sen jälkeen armeija tekee oman sieppauksen.
Mutta toisaalta jos sanotaan että Kanon on osittain  oikeassa, niin tilanne on toinen.
 
Paitsi aikaisemmin mainitsemani virheet, kirjasta löytyy myös sellainen väittämä että ' Ruotsi oli ollut toisen maailmansodan aikana liittoutuneiden puolella' sekä että kirjan mukaan n. s. ' Teheranin tapaus sattui samaan aikaan kuin amerikkalaiset tekivät helikoptereilla epäonnistuneen pelastusyrityksen jossa yritettiin vapauttaa amerikkalaisia panttivankeja' .
N. s. Teheranin tapaushan saattui jo vuonna 1976 kun taas epäonnistunut pelastusyritys taas tapahtui vuonna 1980 shaahin kukistumisen jälkeen.
 
Kirjassa on varsin yksityiskohtainen lähdeluettelo ja löytämistäni pikkuvirheistä huolimatta kirja on lukemisen arvoinen koska se on loogisesti kirjoitettu ja kirjan n. s. punainen lanka on varsin selvä, huolimatta siitä mitä mieltä lukija on asiasta.
 
 

Björn Borg, 23.4.2006