Kannenberg, Ida M.:

Wild Flower Press, Newberg, OR 1995. 212 sivua

 
 
Ida Kannenberg oli töissä konttoristina eräässä yrityksessä kun hänen työtoversinsa tulee raskaaksi ja keksii katsoa heilurin avulla onko tulossa poika vai tyttö.
 
Sen tiedon mukaan mikä naisilla on niin jos heiluri tekee ympyröitä niin kyseessä on tyttö ja jos se heiluu voimakkaasti edestakaisin niin se on poika.
Harjoiteltuaan vähän aikaa niin heiluri heiluukin voimakkaasti edestakaisin ja näyttää että tulossa on poika joka pitikin paikkansa.
 
Tästä innostuneena Kannenberg ryhtyy kokeilemaan heiluria kotonaan ja muistaa myös miten Kannenbergin ollessa lapsi, hänen isänsä oli innokas Quija- laudan käyttäjä.
Kannenberg ryhtyy kotonaan kokeilemaan heiluria ja hämmästyy valtavasti kun hän kerran saa yhteyden kuolleeseen isäänsä joka kertoo asioita joita Kannenbergin mukaan kukaan muu ei voi tietää kuin hänen isänsä.
 
Tämän jälkeen Kannenberg jatkaa näitä kokeitaan mutta hän ei milloinkaan jostain syystä saa uudelleen yhteyttä isäänsä, mutta saa kyllä vastauksia jotka ovat olevinaan hänen isältään.
Kannenberg tajuaa kuitenkin että nämä viestit eivät ole aitoja.
 
Kannenberg kopioi Quija- lautaa ja kirjoittaa paperille toiselle puolelle ' No '
 ja toiselle puolelle  ' Yes ' ja samalle paperille sitten kirjaimia ja etsii sitten vastauksia heilurin avulla ja kertomansa mukaan hän saakin näitä vastauksia mutta hän epäröi ja miettii että keneltä  hän saa näitä vastauksia.
Hän pohtii että voisiko asialla olla  Jumala tai Piru tai enkelit tai joku muu mutta ei pääse varmuuteen siitä että kuka se on joka vastaa hänelle.
 
Vähitellen hän saa yhteyden Hweig- nimiseen olentoon joka aloittaa keskustelut hyvin intiimillä tavalla ja julistaa itsensä Kannenbergin rakastajaksi ja kun Kannenberg protestoi niin Hweig toteaa että Kannenberg ei mahda asialle yhtään mitään.
 
Hweig antaa usein merkillisiä käskyjä ja vastauksia ja väittää kerran että jopa 40 arkkienkeliä ' tulee läpi ' tapaamaan Kannenbergia. Kannenberg itse taas ei usko olenkaan tähän.
 
Välillä se joka vastaa väittää että he ovat helvetissä olevia menetettyjä sieluja ja toisaalta Kannenbergille kerrotaan kerran että ' meitä on joukko miehiä tässä kaupungissasi ja olemme oppineet tekemäään tämän ' .
 
Erilaisia kehoituksia ja käskyjä ja pyyntöjä seuraa toisiaan ja toinen on toista kummempi.
Kerran kiinnitettiin Kannenbergin huomiota erääseen työkaluun ja kehoitettiin Kannenbergia työntämään se omaan rintaansa josta Kannenberg kuitenkin kieltäytyi.
Usein se on Hweig joka keskustelee Kannenbergin kanssa, mutta myös muita ja kerran he ihmettelivät sitä että eikö Kannenberg todellakaan tiedä kuka se on joka keskustelee hänen kanssaan johon Kannenberg vastasi että mistä hän sen tietäisi?
Kannenberghan näkee vain heilurin.
 
Kannenberg on sitten lopettanut työnsä konttorissa ja hankkinut itselleen antiikkipuodin jossa jatkaa keskusteluja näiden olentojen kanssa heilurin avulla ja vähitellen hän havaitsee että pystyy olemaan telepaattisessa yhteydessä näihin olentoihin.
He kertovat olevansa rinnakkaisesta maailmasta ja kun Kannenberg kysyy lisää tästä he kertovat ettei hän kuitenkaan ymmärtäisi vaikka he yrittäisivätkin selittää hänelle.
 
Eräänä päivänä Kannenberg tutustuu mieheen joka on kiinnostunut tästä heilurista ja kun he saavat yhteyden näihin olentoihin niin eräs olennoista kertoo olevansa Betty Worth ja tämä  tieto järkyttää miestä. Kannenberg kysyy  että mistä kaupungista olento on kotoisin ja saa vastaukseksi
 ' Seattlesta ' .
Ilmenee että mies oli tuntenut Betty Worthin Seattlessa kouluaikoina mutta sitten menettänyt yhteyden häneen ja Betty oli kuollut ja mies on kovin järkyttynyt.
 
Kannenberg on aina ollut luonteeltaan n. s. yksinäinen susi mutta näihin aikoihin hän vetäytyy  miltei erakkoluonteiseen elämään ja istuu kotona usein leikkimässä heilurin kanssa aamuun saakka.
Hän ei ole myöskään yhteydessä sukulaisiinsa. Sen sijaan hänellä on uusi miesystävä nimeltään Bill joka ei usko vähääkään koko heiluriin.
Tämä taas synnyttää ristiriitoja heidän välillään.
Bill väittää toistuvasti että se on Kannenbergin alitajunta ja tahallinen tai tahaton  lihasten liikuttelu joka saa heilurin liikkumaan. Kannenberg taas väittää vastaan.
 
Kannenberg kuulee joka päivä näitä ääniä päässään jotka kehoittavat häntä eri asioihin ja eräänä päivänä hän saa sen käsityksen että demonit ovat näiden äänien takana ja Kannenberg yrittää rukoilemalla päästä eroon näistä demoneista.
Eräänä päivänä hän kuulee äänen joka sanoo että ' nyt olet minun, mitään pakotietä ei ole ' , jonka jälkeen hän kuulee erittäin voimakkaan äänen joka huutaa että ' antakaa tämän naisen olla rauhassa ' .
 
Tämän jälkeen hän kuulee taas hennon äänen joka miltei kuiskien sanoo että ' Ida, kuka se on joka puhuu otsasi keskeltä? '
 
Tämän jälkeen Idan tilanne pahenee ja hän kuulee vaan enemmän ääniä ja hänelle kerrotaan mm. että hänen tyttärensä kotona on seinissä, tapettien alla mikrofoneja joiden kautta heitä valvotaan. Idalle kerrottiin myös että televisiosta, mikrouunista ja lämmityslaitteesta tuli kuulemma vaarallista säteilyä.
 
Kannenbergin tytär huomasi että nyt joku asia ei ole kunnossa äitinsä kohdalla ja kun tilanne paheni niin Ida poistui tyttären kodista ja rupesi harhailemaan katuja pitkin ja nyt Ida taas sai päähänsä että hänen kehossaan on dynamiittia ja hän soitti poliisille ja pyysi että poliisi tuli auttamaan häntä.
 
Poliisi saapuikin sitten ja vei hänet mielisairaalaan.
Kannenberg on sitten viisi viikkoa mielisairaalassa ja kertoo reunahuomautuksena että koko tämän viiden viikon aikana hän näki lääkärin yhden ainoan kerran saapumistaan seuraavana päivänä ja sen jälkeen ei kertaakaan.
 
Hänelle annetaan kuitenkin diagnoosi ' Paranoidi skitsofrenia ' .
Päästyään mielisairaalasta Kannenberg meni naimisiin poikaystävänsä Billin kanssa ja jätti heilurit ja palaa heilureihin vasta 9 vuotta myöhemmin.
 
Yhdeksän vuotta myöhemmin Kannenberg tarttuu taas ajatuksissaan krusifiksiinsa ja käyttää sitä heilurina ja ryhtyy jälleen keskustelemaan olentojen kanssa ja tällä kertaa hän ryhtyy käyttämään n. s. telepaattista kirjoitusta ja Kannenberg on tarkka huomauttaessaan että telepaattinen kirjoitus ei ole sama kuin automaattikirjoitus.
Nämä eroavat toisistaan sillä tavalla että telepaattisessa kirjoituksessa viesti tulee telepaattisena henkilön mieleen ja hän kirjoittaa sen paperille.
Automaattisessa kirjoituksessa taas kirjoittaja ei saa mitään viestejä mieleensä vaan käsi liikkuu ja kirjoittaja itsekään ei tiedä mitä hän kirjoittaa kuin vasta jälkikäteen kun hän katsoo mitä hän on kirjoittanut.
 
Telepaattisella kirjoituksella ja yhteydellä Kannenberg ryhtyy nyt puhumaan myös ufoista ja olennot kertovat että ufot ovat olemassa, että ne ovat muualta avaruudesta ja että niillä on tukikohtia valtamerien pohjassa.
 
Kannenberg on nyt toistuvasti yhteydessä olentoihin joiden nimet ovat Amorto ja Roger ja tässä vaiheessa Kannenbergin kirja muuttuu tyypilliseksi kanavakirjaksi, eli kontaktikirjaksi, jossa julkaistaan olentojen pitkiä monologeja tai olentojen ja Kannenbergin dialogeja.
 
Kovasti avaruusolennot tässä Kannenbergin kirjassa mainostavat kirjaa jonka nimi on The Betty Book ja jonka Stewart Edward White on kirjoittanut ja E. P. Dutton on julkaissut jo vuonna 1937.
 
Avaruusolentojen mukaan tuossa Whiten  kirjassa kerrotaan tarkasti mistä on kysymys tässä kommunikaatiossa.
 
Tässä on nyt muistettava että vaikka tämä kirja on julkaistu 1990- luvulla niin se kertoo asioista jotka ovat sattuneet 1970- luvulla ja Kannenberg kertoo kuinka hän miehensä kanssa matkusti Hawaijille 1970 - luvulla ja muukalaiset olivat kertoneet hänelle että he pystyvät näkemään Kannenbergin silmien kautta saman kuin Kannenberg näkee.
Joten kun Kannenberg ja hänen miehensä Bill liikkuivat Hawaijilla turisteina niin muukalaiset näkivät samat asiat kuin Ida ja Bill Kannenberg ja kommentoivat myös näkemäänsä.
 
Myöhemmin muukalaiset kertovat että alunperin he asuivat Maan päällä mutta aiheuttivat sellaista tuhoa atomi- ja muiden aseiden avulla että joutuivat muuttamaan toiselle planeetalle jossa he nykyisin asuvat.
 
Muukalaiset kertovat että ufot ovat heidän avaruusaluksiaan jotka välillä ovat energianmuotosia ja välillä ne ovat aineellisia.
Sen sijaan muukalaiset huomauttavat että n. s. MIBit eivät ole heiltä kotoisin sekä että he eivät ole syyllistyneet karjansilpomisiin vaan että he yrittävät selvittää mistä on kysymys MIBien kohdalla ja karjansilpomisissa.
 
Kannenberg ottaa nyt yhteyttä fil. tri Leo Sprinkleen joka on erikoistunut tämän tyyppisiin tapauksiin ja alustavan kirjeenvaihdon jälkeen Sprinkle kertoo erttä hän on 10 vuoden ajan Wyomingin yliopistossa Laramiessa testannut henkilöitä jotka ovat ilmoittaneet olevansa yhteydessä avaruusolentoihin.
 
Sprinkle lähettää kyselykaavakkeita myös Kannenbergille ja Kannenbergin vastattua niihin ja lähetettyään näytteitä kommunikaatiostaan Sprinkle lähettää takaisin arvion jonka mukaan Kannenberg kuuluu tyypillisesti siihen naisryhmään jolla on vastaavanlaisia kokemuksia ja Sprinkle luettelee eri ammatteja joissa yleensä tavataan juuri tämän tyyppisiä naisia ja yksi asia joka myös on tyypillinen Kannenbergille on tämä ' yksinäisen suden ' piirre, että hän työskentelee mielummin yksin kuin muiden kanssa.
 
Asia johon Kannenberg puolestaan kiinnittää huomiota Sprinklen lähettämässä materiaalissa on se että muut naiset joita Sprinkle aikaisemmin on tutkinut käyttävät usein samanlaisia sanoja tai sanontoja kuin muukalaiset ovat käyttäneet Kannenbergin tapauksessa ja yhtenä esimerkkinä Kannenberg tuo esille sanan ' silta ' .
    
Eli hänen tapauksessaan muukalaiset ovat ilmoittaneet että Kannenberg toimii siltana heidän ja Maapallon välillä ja myös muiden kontaktihenkilöiden kommunikaatiossa esiintyy tämä sama sana ' silta ' .
 
Asia joka lukijan mielestä on varsin outo tai yllättävä tai hauska on se että kun muukalaiset ovat ilmoittaneet että he pystyvät katsomaan Kannenbergin silmien läpi ja näkevät samat asiat kuin Kannenberg ja pystyvät myös kuuntelemaan hänen korviensa kautta, niin kun Kannenberg lukee Sprinklen vastauksia niin avaruusolennot lukevat samalla samaa tekstiä ja kommentoivatkin sitä. 
 
Kun Kannenberg jatkaa kirjeenvaihtoaan Sprinklen kanssa hän tuo esille tapauksen vuodelta 1940 jolloin hän oli autossa kahden muun henkilön kanssa, m.m. ex- miehensä kanssa ja näkivät samana iltana Kuun kahdessa eri paikassa. Toisella kerralla se oli täysikuu ja toisella kerralla se oli puolikuu ja Kannenberg epäilee vahvasti että he sinä iltana näkivät ufon ja että hänet tuolloin siepattiin ufoon vaikka hän ei ole ollut tietoinen siitä.
 
Kannenberg viittaa myös varsin usein Betty Andreassonin kirjaan ja lukee sitä ja tutkii sitä ja vertailee omia kokemuksiaan Betty Andreassonin kokemuksiin.
 
Professori Sprinkle ilmoitti jo ensimmäisessä kirjeessään Kannenbergille että hän uskoo täysin kokemuksen luotettavuuteen  koska monet muut ihmiset ovat kertoneet samantapaisia asioita, mutta sen sijaan hän ei tiedä miten pitää suhtautua kokemuksen paikkansapitävyyteen  eli siihen että onko saatu informaatio todellakin peräisin ufo-olennoilta.
 
Kannenberg jatkaakin keskustelujaan näiden olentojen kanssa ja kirjan lopussa Hweig astuu taas esille määräävänä henkilönä ja Hweig kertookin että hän on elänyt Maan päällä aikaisemminkin nimellä Victor Azimorov ja jopa opiskellut yliopistoissa mutta sanoo samalla ettei hänen nimeään löydy sieltä.
 
Eräässä 27.1.1980 päivätyssä kirjeesssään Sprinklelle Kannenberg ilmoittaa mikä on hänen käsityksensä näistä olennoista ja hänen mielipiteensä mukaan ufo- olennot ovat soluttautuneet ihmisiin sillä tavalla että he ovat tunkeutuneet jopa mieleemme ja myöskin sillä tavalla että he ovat fyysisesti olemassa tavallisina ihmisinä, toisin sanoen he eivät erotu tavallisista ihmisistä.
 
Nämä jotka ovat fyysisesti olemassa Maan päällä niin he ovat sellaisia joita on siepattu Maasta ja viety ufojen kotiplaneetalle jossa heidät on aivopesty ja sen jälkeen palautettu Maan päälle suorittaakseen tiettyjä tehtäviä.
 
Sivulla 183 Kannenberg kertoo omasta syntymästään että hän itse asiassa on kaksonen, että hän oli n. s. ' sininen vauva '  eli kuollut syntyessään ja että synnytyslääkäri oli kietonut tämän kuolleen vauvan huopaan ja käskenyt isän hävittää sitä ja vasta sen jälkeen kuin lääkäri oli poistunut niin Kannenbergin isoäiti oli antanut hänelle suusta suuhun tekohengitystä
jolloin vauva oli elpynyt.
 
Ainakin allekirjoittanut on kovin hämmästynyt tästä tiedosta sen johdosta että kun ajattelee että synnytyslääkärin poistumiseen varmasti on mennyt jonkin aikaa ( ilmeisesti kyseessä on ollut kotisynnytys ), niin tämän vauvan on pitänyt olla ilman happea ymmärtääkseni aika kauan ja se että tällainen vauva sitten herätetään henkiin, ilman aivovaurioita, on mielestäni hyvin merkillistä.
 
Huhtikuun 19. pnä 1980 Kannenberg sitten hypnotisoidaan Sprinklen toimesta Wyomingin yliopistolla Laramiessa ja Kannenberg kertoo tällöin  siitä kokemuksesta joka hänellä oli joulukuussa 1940 ja joka hänen mielestään saattaa olla sieppauskokemus.
Hypnoosissa Kannenberg kertookin että he olivat nähneet ufon ja hänet oli viety ufoon koska eräs ufonautti tarvitsi verenluovutusta ja Kannenbergilla oli juuri sopivaa verta!
 
Tämä on ensimmäinen kerta kuin allekirjoittanut kuulee tällaisesta verenluovutuksesta. En ole milloinkaan aikaisemmin kuullut että siepatuilta annettaisiin verta ufonauteille.
 
Hypnoosissa Kannenberg kertoo myös tapauksesta jolloin hän oli 7- vuotias tyttö ja istui puun alla kotitilallaan kun kaksi vierasta miestä lähestyivät häntä ja kysyivät missä eräs naapuri asui ja Kannenberg oli osoittanut sitä taloa missä tämä henkilö asui mutta sen sijaan että miehet olisivat menneet siihen taloon he menivätkin toiseen suuntaan ja tämän tapauksen Kannenberg on muistanut koko ikänsä muutenkin mutta hypnoosissa käy sitten ilmi että näistä miehistä vanhempi oli puhunut Kannenbergille telepaattisesti samalla kun hän kysyi naapurista, ja tämä oli uusi tieto joka tuli esille vasta hypnoosissa.
 
Mies oli telepaattisesti kertonut Kannebergille että hän oli valittu tiettyä tehtävää varten ja että hänen piti ponnistella koulussa ja oppimaan lukemaan ja kirjoittamaan hyvin koska hän tulee tarvitsemaan nämä taidot myöhemmin.
 
23.9.1980 Kannenberg menee lääkärille joka ottaa röntgenkuvan Kannenbergin kallosta koska Kannenbergilla on se käsitys että hänessä on implantteja, istukkeita.
Lääkäri joka ottaa röntgenkuvan ei ole mitenkään hämmästynyt Kannenbergin pyynnöstä koska sattumalta hänellä on vaimo joka lukee kaiken ufoista minkä hän saa käsiinsä.
Lääkäri kertoo sitten että röntgenkuvissa ei näy mitään ylimääräistä mutta toisaalta jos mahdollinen implantti olisi tehty muovista tai lasista tai muusta läpikuultavasta aineesta niin se ei näkyisikään röntgenkuvissa.
 
Tässä vaiheessa Kannenberg muistaa että Hweig on kertonut että heidän aluksensa on tehty metallista jonka molekyyylirakennetta on muutettu sillä tavalla että se on näkymätön.
Hweig on erittäin tarkka tämän asian kanssa ja huomauttaa nimenomaan että kyseessä ei ole metallin laminoiminen van että metalli tosiaan muutetaan muoviksi ja Hweig käyttääkin sanaa ' muovittaminen '.
 
Kirjan lopussa Kannenberg kertoo kuinka hän miehensä kanssa on matkustanut Hawaijille ja siellä löytänyt kivikaiverruksia ( petroglyyfeja ) ja Kannenberg tulkitsee ne sillä tavalla että ne näyttävät Pleijadien tähtijärjestelmää ja kertovat ensimmäisestä ihmisestä joka tuli Maan päälle ja osoituksena tästä Kannenberg julkaisee kuvia näistä kaiverruksista sekä myös kuvan jalanjäljestä joka on jäänyt kiveen. Kannenberg pitää näitä todisteena siitä että tämä on se paikka jonne avaruudesta tulleet muukalaiset ensimmäisen kerran laskeutuivat.
 
Kannenberg viittaa tässä Raamattuun jossa kerrotaan enkeleistä jotka laskeutuivat Maan päälle ja ottivat Maan päällä naisia vaimoikseen.
Kannenberg uskoo että tämä tapahtui Hawaijilla.
 
Suurin osa kirjasta koostuu Hweigin monologista tai Hweigin ja Kannenbergin dialogista ja kun Kannenberg kirjoitta tämän kirjan 15 vuotta sen jälkeen kuin hän on käynyt näitä keskusteluja ja kuunnellut näitä Hweigin monologeja niin hän samaistuu sen verran Hweigiin että kirjan loppusanat jotka on kirjoitettu 31.1.1995 on kirjoitettu sekä Kannenbergin että Hweigin  nimissä.
 

Björn Borg, 2.10.2007