Johnstone, A. K.:

Hancock House, Surrey, B. C. , Canada 2002. 151 sivua

 
Fil. tri, mikrobiologi, A. K. Johnstone: ' Olen itse nähnyt ufon. Ne ovat muuttuneet valtaviksi ja aggressiivisemmiksi. Hallitus yrittää torjua niitä mm. HAARP- ohjelman avulla ' . 
'  NORAD on rekisteröinyt 7 000 tunnistamatonta kohdetta vuoden 1971 jälkeen. '
 
 
 
Fil. tri Annamarie  K. Johnstone on eläkkeellä oleva mikrobiologi joka kiinnostui ufoista nähtyään itse sellaisen Bangorin ydinsukellusveneiden tukikohdan yllä lokakuussa 1996. Ufo jonka Johnstone havaitsi oli vain 360 m: n etäisyydellä hänestä.
 
Ensimmäinen asia jonka Johnstone teki, oli tutustua alan kirjallisuuteen. Eräs kirja jonka hän löysi oli Paul R. Hillin kirja ' Unconventional Flying Objects '
jota Johnstone pitää varsin merkittävänä teoksena ufoalalla. Johnstone on mm. kerännyt tilastotietoja ufohavainnoista ja näiden tilastotietojen perusteella hän on löytänyt 10 ufohavaintoa Washingtonin osavaltiossa  vuonna 1996, 57 ufohavaintoa vuonna 1997 ja 122 ufohavaintoa vuonna 1998. Lisäksi Johnstone on kiinnittänyt huomiota siihen että ufoilmiö hänen mukaansa näyttää olevan tyypillinen syysilmiö, eli eniten havaintoja on tehty syyskuussa ja marraskuussa. Lisäksi Johnstone on saanut julkisuuslain avulla tietoja amerikkalaiselta puolustusorganisaatiolta NORADilta. Näiden tietojen mukaan vuoden 1971 jälkeen NORAD on rekisteröinyt 7 000 tunnistamatonta kohdetta.
Johnstone havaitsi myöskin lehtikirjoituksista että samanaikaisesti kuin hän itse havaitsi ufon Bangorin sukellusvenetukikohdan yllä niin samanaikaisesti hänen kotikaupungissaan, 19 km: n päässä, oli sattunut sähkökatkos.  
 
Kirjan neljännessä luvussa Johnstone pohtii sitä seikkaa että useat havaitsijat ovat kertoneet että ufot ovat äkillisesti kadonneet, eli kadonneet näkyvistä, eli tulleet näkymättömiksi. Tätä seikkaa on moni kirjailija pohtinut ja on pohdittu sitä että poistuuko ufo niin suurella nopeudella että se vaikuttaa katoavan, tai voisiko kyseessä olla dematerialisoituminen. Johnstone mainitsee useita esimerkkejä tällaisesta äkillisestä katoamisesta ja myös ilmestymisestä ja olettaa että kyseessä on yksinkertaisesti sellainen asia että ufo voidaan tehdä näkymättömäksi. Tällainen mahdollisuus on tuotu esille Richard W. Siegelin toimesta. Siegel puhuu nanoaineista. Tällaiset manipuloidut nanoaineet ovat aivan erilaiset luonteeltaan kuin tavalliset aineet fyysisiltä ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan. Alus joka on rakennettu tällaisesta materiaalista voi olla läpinäkyvä tai näkymätön.
 
Toisena esimerkkinä Johnstone viittaa Richard Hullin julkaisuun ' Fusors ' . Tässä julkaisussaan Hull selostaa miten metalli joskus muuttuu näkymättömäksi laboratoriossa.
Toisin sanoen, Johnstonen mukaan, ufo voi piiloutua tai tehdä itsensä näkymättömäksi tahtonsa mukaisesti ja täysin tiedettä noudattaen.
Johnstone puhuu neljännessä luvussa myös   niistä säteistä joita lähetetään ufoista ja toteaa että näitä säteitä voi käyttää moneen tarkoitukseen ja myös aseina. Johnstonen mielestä ufot ovat viime aikoina yhä enemmin käyttäneet näitä säteitä nimenomaan aseina.
 
Luvussa viisi Johnstone keskustelee siitä että ufot liikkuvat periaatteessa äänettömästi vaikka niistä lähietäisyydellä kuuluu huminaa tai vinkunaa tai muuta hiljaista ääntä. Lisäksi Johnstone pohtii sitä että ufot ei näy tutkassa ja tässä vaiheessa lukija havaitsee sellaisen asian että Johnstone käyttää johdonmukaisesti Paul R. Hillin  kirjaa pohjanaan kun hän tarkastelee ufojen ominaisuuksia, mutta sillä tavalla että Johnstone käyttää esimerkkitapauksina uusia, nykyaikaisia,  havaintoja joita on raportoitu amerikkalaiselle National UFO Reporting Centerille ( = NUFORC, Peter Davenport)  (UFOcenter.com ). Näissä esimerkeissä on runsaasti ufohavaintoja - ja raportteja joista lukija yleensä ei ole aikaisemmin kuullut sanaakaan, tai lukenut niistä muista kirjoista.
Tällainen ' temppu ', että Johnstone, Hillin kirja pohjanaan, tarkastelee Hillin ajatuksia mutta nykyaikaisten havaintojen valossa, on varsin valaiseva.
 
Krittiikkiä on suunnattava Johnstoneen kuitenkin sen takia että Johnstone varsin usein kirjassaan lainaa englantilasta kirjailijaa Jenny Randles' ia, ja Randles kirjoittaa sukunimensä tunnetusti ' S ' : llä lopussa, eli Randles.
Kuitenkin Johnstone, omassa kirjassaan, lainaessaan Randles' ia, poikkeuksetta, jopa lähdeluettelossa, jättää S- kirjaimen pois, ja puhuu
 ' Randle ' sta, ilman S- kirjainta.
Tällä ei olisi ehkä niin suuri merkitys muuten, mutta tässä tapauksessa sillä on merkitys, koska on olemassa amerikkalainen ufokirjailija, joka on varsin tunnettu, ja jonka nimi on juuri ' Randle ', ilman S- kirjainta. On olemassa varsin suuri mahdollisuus että lukijat erehtyvät ja luulevat englantilaista Randles' ia amerikkalaiseksi Randle' ksi.
Itse asiassa allekirjoittanut putoaa itse juuri tähän kuoppaan: Olen lukenut Johnstonen kirjan kesällä kesäpaikassani ja sanellut tämän esittelyn nauhalle ja kirjoitan sen  puhtaaksi kotona lokakuussa. Olin välillä unohtanut  tämän seikan ja tutustuessani uudestaan Johnstonen kirjaan kotona pidän ilman muuta nimeä Randle' a nimenomaan amerikkalaisena Randlena, ennenkuin huomaan taas mistä on kysymys. 
 
Paul R. Hillin kirjaa noudattaen Johnstone jatkaa edelleenkin tutkimuksiaan ufojen ominaisuuksista ja mainitsee sen että ufo näyttää pystyvän nostavan esim. kokonaisen hirven säteellä ufoon, ja kertoo esimerkin tästä joka sattui vuonna 1999 Washingtonin osavaltiossa jolloin 14 metsuria näki ufon joka nosti hirven ufoon.
 
Johnstone pohtii myös pitkään ufojen ajokoneistoja ja lainaa mm. saksalaisen Hermann Oberthin ajatuksia siitä että ufo synnyttää oman gravitaatiokentän.
Tämä Johnstonen teksti joka liittyy juuri tähän ajokoneistokysymykseen on kuitenkin sen verran pitkä ja monimutkainen ettei sitä tässä pysty yksityiskohtaisesti esittelemään. Eräs havainto jonka Johnstone kuitenkin on tehnyt on se että kun ufon ympärillä oleva reuna näyttää kiertävän välillä myötäpäivään ja välillä vastapäivään niin Johnstone tulee siihen tulokseen että kun sitä reunaa pyöritetään vastapäivään, niin se tavallaan lataa ufon, ja sitten kun ufo lähtee liikkeelle, niin se pyöriikin myötäpäivään.
 
Johnstone pohtii myöskin ufosta tulevia elektromagneettisia pulsseja ja miten ne vaikuttavat ympäristöön ja viittaa tässä selvästi tri James McDonaldiin joka jo kauan sitten toi esille että ufot aiheuttavat sähkökatkoksia. 
  
Ufoista tulevat säteet tai säteily vaikuttaa myös muutenkin esim. videoihin, televisioihin ja muihin elektronisiin laitteisiin, turvallisuusjärjestelmiin ja tutkiin. Elektromagneettisia pulsseja joita tulee ufosta voidaan Johnstonen mukaan varmasti käyttää puolustukseen tai hyökkäykseen.
 
Kun kirjassa päästään kirjan toiseen osaan niin lukija kohtaakin aikamoisia yllätyksiä Johnstonen tekstissä. Johnstone on vakaasti sitä mieltä että ufot ovat olemassa, että USA: n hallitus ja puolustusvoimat tietävät niistä, ja että myös monen muun maan viranomaiset tietävät niistä sekä että nämä viranomaiset pitävät ufoja yhä aggressiivisempina ja ovat ryhtyneet pohtimaan puolustuskeinoja ufoja vastaan.
Kun pohditaan puolustuskeinoja ufoja vastaan niin lukija kohtaa hämmästyttävää tekstiä, eli Johnstonen mukaan on havaittu että sääolosuhteet, esim. ilmapyörteet vaikuttavat ufojen tasapainoon ja näin ollen Johnstone on sitä mieltä että esim. USA: n viranomaiset ovat ryhtyneet puolustautumaan ufoja vastaan kehittämällä sääaseita joitten avulla muutetaan esim. maapallon jonosfääriä ja tässä Johnstone ottaa esille n. s. HAARP- projektia jossa HAARP- laitteiden avulla aikaansaadaan muutoksia jonosfäärissä.
 
 
Johnstone tiivistää havaintonsa seuraaviin yksityiskohtiin:
a) ilmavoimat ovat rahoittaneet ' Own the Weather ' - nimisen tutkimuksen.
b) sään muuttaminen on mahdollista säteilyttämällä jonosfääriä
    elektromagneettisesti.
c)  jonosfääri- ' kuumentajia ' on toiminnassa ympäri maailman.
d) poikkeukselliset sääilmiöt, samoin kuin kaoottiset onnettomuudet, ovat
    lisääntyneet vuosina 1998 ja 1999.
e) monet näistä säämuutoksista ovat tuoneet mukaansa kaatosateita,
    valtavia lumisateita, voimakkaita ukkosmyrskyjä, rakeita ja tornadoja, ja
    näitä kaikkia voidaan aikaansaada elektromagneettisesti.
f) NORADin asiakirjat vahvistavat että ufoja on havaittu ilmakehässämme.
g) Raporttikeskukset jotka vastaanottavat uforaportteja ilmoittavat että
    ufohavaintojen määrä on lisääntynyt.
h) ufot ovat osoittaneet vihamielisempää käyttäytymistä 1998 ja 1999.
i) voimakkaat ilmapyörteet saattavat aiheuttaa ongelmia ufoille. 
 
Johnstonen mukaan on tehty selviä havaintoja siitä että sen jälkeen kuin on havaittu valtavan suuria ufoja niin on myös havaittu vaikeita sääolosuhteita, kuten tornadoja, havainnon jälkeen.
 
Johnstone mainitsee jopa Suomen tässä mielessä ja kertoo että talvella 98/99 mitattiin Suomessa ennätyksellinen - 33 astetta Fahrenheit pakkasta Pohjois-Suomessa. (= - 36 astetta C- allekirj. huom.).
 
Johnstone puhuu myös kasvihuoneilmiöstä ja El Ninosta ja La Ninasta ja on sitä mieltä että yleisöä johdetaan harhaan tässä kasvihuoneasiassa ja että kyseessä ei aina ole kasvihuoneilmiö joka aiheuttaa näitä valtavia säämuutoksia, vaan nimenomaan valtavat ufot.
 
Johnstone mainitsee myös muita ennätyspakkasia Alaskassa ja nämä pakkasluvut on annettu Celsiusasteikolla ja saattaa hyvin olla että tämä Pohjois- Suomen ennätys -33 astetta Fahrenheitia on yksinkertiasesti merkitty väärin Fahrenheitiksi vaikka sekin pitäisi olla Celsius.
 
Johnstone käyttää poikkeuksetta, Paul R. Hillin mukaisesti, sanontaa
' Unconventional Flying Object ' sen sijaan että käyttäisi sanontaa
' Unidentified Flying Object '.
 
Sivulta 105 alkaen Johnstone puhuu myös ilmiöstä johon silloin tällöin törmätään nykyisin ufologiassa, eli kemiallisista vanoista ja tällä tarkoitetaan että taivaalla on nähty tunnistamattomia lentokoneita jotka jättävät jälkeensä kemiallisia vanoja ilmakehään. Johnstone arvelee että näitä kemiallisia vanoja levitetään sen takia että joko ne kumoavat sellaisia kemiallisia vanoja joita on havaittu että ufot laskevat peräänsä, tai  sitten ne pitävät muuten ufot loitolla.   
Nämä kemialliset vanat kun ne laskeutuvat maahan niin ovat varmasti, Johnstonen mukaan, syy siihen että kansalaisten keskuudessa on lisääntynyt esim. astma ja eri allergiat.
 
Kirjansa lopussa Johnstone julkaisee myöskin valokuvia jotka on otettu avaruudessa avaruussukkulasta ja joissa näkyy ufoja.
Loppulausuntona tästä kirjasta on todettava että tätä kirjaa voi jakaa kahteen eri osaan ( itse asiassa kirja onkin jaettu kahteen eri osaan) . Ensimmäisessä osassa Johnstone käsittelee ufoja samalla tavalla kuin Paul R. Hill jota Johnstone käyttääkin esimerkkinä. Kuten jo aikaisemmin on todettu niin Johnston on tavallaan ' päivittänyt ' Hillin kirjan esimerkkejä sillä tavalla että Johnstonen esimerkit ovat 1990- luvulta. Hillin kirjahan julkaistiin vuonna 1995 Hillin kuoleman jälkeen, mutta Hill oli kirjoittanut sen valmiiksi jo vuonna 1975. Näin ollen ovat Hillin esimerkit ajalta ennen vuotta 1975.
Johnstonen esimerkit ovat näin ollen ainakin 20 vuotta nuorempia.
 
Kirjan toisessa osassa kerrotaan  nimenomaan siitä että USA: n viranomaiset ovat tietoisia ufoista ja yrittävät torjua niitä HAARP- ohjelman avulla ja mainittujen kemiallisten vanojen avulla. On todettava että tämä on näkökohta joka varmasti on hätkähdyttävä ja uusi monelle ufotutkijallekin.
Johnstone toteaa kuitenkin että ufohavainnot lisääntyvät ja ufot ovat muuttuneet valtaviksi. Nykyisin nähdään valtavia ufoja kun aikaisemmin usein nähtiin pieniä ufoja. Johnstonen mukaan toinen seikka on se että ufot ovat muuttuneet aggressiivisemmiksi eivätkä välitä enää niin paljon kuin aikaisemmin siitä että niitä havaitaan. Johnstonen mukaan vaikuttaa kyllä siltä että ufot ovat valmistautumassa johonkin josta meillä ei ole tietoa.
 
Se seikka että kirja on tiedemiehen, eli oikeammin, tiedenaisen, mikrobiologin ja fil. tri: n kirjoittama, on jälleen esimerkki siitä että taas uusi tiedemies on kiinnostunut ufoista ja on ryhtynyt pohtimaan niitä.
 

Björn Borg, 5.10.2006