Holm, Matthew & Jonathan Follett:

Toadspittle Hill  Productions, LLC, New York, New York 1998. 239 sivua

 
 
Olen joskus aikaisemminkin törmännyt kirjoihin joiden kustantaja/ kirjailija tai kuka se nyt onkaan leikkii, kirjaimilla ja painaa ne sellaisessa muodossa ettei lukija saa niistä selvää.
Kun ottaa huomioon että maailmassa on tuhansia eri kieliä ja vielä enemmän murteita ja tästä syystä ihmisillä muutenkin on vaikeuksia toistensa ymmärtämisessä, niin en ole milloinkaan ymmärtänyt että pitää vielä sen lisäksi tahallisesti tehdä asiat vielä vaikeammaksi.
 
Tässä kirjassa törmään taas tähän asiaan. Kirjan otsikot on kirjoitettu sellaisella tavalla että joutuu miettimään kaksikin kertaa mitä siinä sanotaan.
Kaikkien lukujen alkukappaleen ensimmäisen sanan ensimmäinen kirjain  on tyylitelty sillä tavalla että se peittää kolme sanaa miltei kokonaan ja kestää aika kauan ennenkuin tajuaa mitä siinä sanotaan.
Myös lukujen numerojen kanssa on leikitty ja muutettu joitakin numeroita sellaiseen muotoon ettei niistä tahdo saada selvää.
Kaiken lisäksi  on sitten kirjan nimi painettu poikittain kirjan vasemmalla puolella ja jokaisen luvun otsikko sitten oikealla puolella poikittain, mutta eri suuntaan kuin vasemmalla puolella, joten lukijalta vaaditaan myös sitten tällaista ' poikittain- lukukykyä '  kaiken muun lisäksi.
Sivulla 182 kirjainten tyylittely menee jo väärinkäsitysten puolelle. Sivulla lukee isoin kirjaimin DOST ja sitten uudelleen pienemmillä kirjaimilla
' dost ' . Sen jälkeen kuin lukija on ihmetellyt asiaa tarpeeksi kauan, hän ymmärtää ( ehkä? ) että kyseessä onkin '  U ' - kirjain joka on saanut ylimääräisen yläpalkin niin että se näyttää ' O ' : lta. Eli siinä lukeekin DUST.
 
Itse kirja kertoo sitten kahdesta nuoresta opiskelijasta, Holmista ja Follettista,  jotka päättävät lähteä ajelulle ja kuukauden ajan käydä katsomassa paikkoja jotka ovat tunnettuja ufologiassa.
 
Ensimmäiseksi he lähtevät ajamaan reittiä jota Barney ja Betty Hill ajoivat kokiessaan kuuluisaa sieppaustaan vuonna 1961.
Eräällä tieosuudella jossa on kilometrikaupalla tien molemmilla puolilla katkeamaton suojakaide he kokevat yllätyksen. Pimeässä he havaitsevat peruutuspeilissä toisen auton valonheittimet jotka lähestyvät heitä. Tuo toinen auo näyttää lähestyvän heitä mutta yllättäen valot kaartavatkin sivulle ja katoavat. Holm ja kumppani ovat ymmällään koska mitään sivuteitähän tällä tieosuudella ei ole. Minne auto katosi?
Heti sen perään he joutuvat pysähtymään koska keskellä tietä seisoo iso hirvi. Valemuistoko?,  he miettivät.
Huomautettakoon tässä vaiheessa että itse asiassa Follet ei ollut mukana juuri tällä matkalla vaan hänen tilallaan oli Joe Koon-.niminen Holmin tuttava.
 
Seuraavaksi Holm ja Follett suunnistavat Gulf Brezeen jossa he kumma kyllä eivät ota yhteyttä Ed Waltersiin vaikka ajavat hänen kotinsa ohitse. Holm ja Follett kunnioittavat Waltersin perheen nykyistä ( vuonna 1996 ) tahtoa saada olla rauhassa.
Sen sijaan he suunnistavat puistoon jossa ufotarkkailijat tapaavat oleskella odottamassa että ufot näyttäytyisivät.
Illalla puistoon saapuu mm. Ann ja Bruce Morrison  jotka kuuluvat Skywatch- nimiseen ryhmään. Bruce kertoo nähneensä ufoja ' 285 kertaa ' .
Paikalla on jo ennestään Earl - niminen rantojen mies joka puuttuu ufokeskusteluun:
' Tiedättehän että he  elävät tuhansia vuosia ? '
- '  Ketkä? ' , häneltä kysytään.
- ' Muukalaiset ' , vastaa Earl.
- ' Mistä olet saanut sen tiedon ? '
- ' No se oli siinä kirjassa jossa kaikki ne jutut oli ' , vastaa Earl joka on ilmeisen tottumaton skeptisiin kysymyksiin.
 
Tämän jälkeen Holm ja Follett ajavat Pascagoulaan Mississippiin. Pascagoulassa me menevät katsomaan vanhaa telakkaa mutta ovat epävarmoja  siitä onko kyseessä sama paikka kuin missä Hickson ja Parker siepattiin kauan sitten.
 
Pascagoulassa ei tapahdu yhtään mitään josta syystä Holm ja Follett jatkavat matkaansa Murfreesboroon, Texasiin, ja tapaavat ravintolassa tunnetun sieppausuhrin Leah Haleyn. Holm ja Follett ovat tahtoneet tavata vain Haleyn mutta Haley on vaatimalla vaatinut että hänen miehensä Marc Davenport myös saa tulla mukaan.
Holm ja Follett eivät tässä vaiheessa tiedä kuka Marc Davenport on, eivätkä tahtoisi häntä mukaan, mutta antavat periksi asiassa.
Ravintolassa Haley ja Davenport " jäykistyvät kauhusta kun kuulevat että he joutuvat itse maksamaan ateriansa ja selailevat tarkkaan ruokalistaa uudestaan ja tilaavat lopuksi yhden ainoan, yhteisen annoksen. Davenport pitää luennon Holmilla ja Follettille siitä ' kuinka on ollut tapana että haastateltaville maksetaan korvaus heidän  ajastaan ja tarjotaan heille päivällinen ' " .
Haley ja Davenport pyörittävät yhdessä Greenleaf Publications- nimistä kustantamoa ja kirjakauppaa. Haley on tunnetusti kirjoittanut kirjan ' Lost was the Key ' ja erään lastenkirjan  ja Davenport puolestaan  on kirjoittanut
mm. ufokirjan ' Visitors from Time: The Secret of the UFOs ' .
 
Holm ja Follett ovat nauhoittaneet keskustelun ravintolassa ja Haley vaatii että nauhasta pyyhitään se kohta jossa keskustellaan siitä kuka maksaa  ateriat. Holm on pyyhkivinään nauhaa, mutta kelaakin itse asiassa nauhaa eteenpäin ja näin ollen ravintolassa käyty maksukeskustelu jääkin nauhalle. 
Ravintolassa Haleyn ja Davenportin köydenveto jatkuu siitä kumpi saa syödä
annoksen loppuun. Davenport, syötyään oman puoliskonsa, tarjoaa toisen puoliskon Haley' lle joka puolestaan kehoittaa Davenportia syömään molemmat puoliskot. Tilanne raukeaa vasta sitten kun Holm ja Follett, kaikesta huolimatta, tilaavat yhden lisäannoksen Haley' lle ja Davenportille.
 
Haley ( joka on valenimi) kertoo kuinka hän, sen jälkeen kuin hänen kirjansa ' Lost was the Key ' ilmestyi, sai potkut työpaikastaan ja hänen silloinen miehensä erosi hänestä. Haleyn mukaan hänet on seurattu, salaakuunneltu, huumattu, uhkailtu ja myrkytetty hallituksen toimesta.
 
Haleyn ja Davenportin perustama Greenleaf Publications pysyy juuri ja juuri hengissä eikä tuota edes niin paljon että saisivat vuokran maksettua . Haley ja Davenport joutuivat luopumaan Haleyn autosta koska heillä ei ollut varaa kahteen autoon.
Davenport toteaa että nykyisin ne jotka surffailevat Internetissa eivät enää lue kirjoja. Kirjat eivät kiinnosta heitä.
 
Holmin ja Follettin kirjassa on useita varsin lyhyitä lukuja jotka eivät liity ufoihin lainkaan tai minimaalisesti.
Niinpä luvussa 5 käydään Elviksen Gracelandissa ja myös luku 6 on lähinnä matkakertomus. Luvussa 7 piipahdetaan Roswellissa ja käydään Roswellin kahdessa ufomuseossa, eli Enigma Museum' issa ja The International UFO Museum and Research Center' ssa . Luvussa 8 Holm ja Follett käyvät jostain syystä Bottomless Lakes' in luonnonpuistossa ja luvussa 9 he käyvät lähellä White Sandsin ohjuskokeilualuetta. Luvussa 10 he käyvät lähellä Arizonan Snowflakia missä Travis Walton siepattiin kauan sitten. Holm ja Follett yrittävät tavoittaa Waltonia mutta hän onkin Brasiliassa.
Luvussa 11 matkailijat käyvät Sedonan ' pyörrealueella'  ( josta allekirjoittanut joku aika sitten kirjoitti kirjaesittelyn) mutta ovat pettyneitä kun eivät löydä mitään ' pyörteitä  toiseen ulottuvuuteen '  vaikka kuinka etsivät. Holm ja Follett  ostavat paikallisen kirjailijan Tom Dongon kirjoja ( eli juuri se kirjailija josta allekirjoittanutkin on kirjoittanut jo kaksi
kirjaesittelyä ) .
Holm ja Follett toteavat että he eivät oikein käsitä mikä se on siellä  Sedonassa  joka vetäisi ihmisiä puoleensa ( saman allekirjoittanut on todennut jo kahdessa kirjaesittelyssä) .
 
Kaksi viikkoa myöhemmin Holm ja Follett ovat Kaliforniassa, mutta kuitenkin maantieteellisesti lähellä Oregonin  McMinnvilleä joten he päättävät soittaa Paul Trentille joka vuonna 1950 otti kuuluisat ufovalokuvansa.
 
Puhelimeen vastaa rva Trent joka kertoo että herra Trent on aika huonossa kunnossa eikä pidä haastatteluista. Rva Trent kertoo kuitenkin että jos Holm ja Follett kuitenkin tahtovat haastatella herra Trentiä, niin heidän on maksettava sata dollaria herra Trentille ja lisäksi sata dollaria rva Trentille.
Koska Holm ja Follett molemmat ovat köyhiä opiskelijoita jotka nukkuvat matkansa aikana teltassa tai autossa, heillä ei ole varaa maksaa 200 dollaria ja joutuvat jättämään Trentin haastattelun väliin.
 
Luvussa 12 Holm ja Follett tutustuvat van Tasselin hylättyyn Integratron- rakennukseen joka piti tehdä siinä käyneen ihmisen kuolemattomaksi. Ikävä kyllä van Tassel siitä huolimatta kuoli itse.
Luvussa 13 matkailijat käyvät Mount Palomarilla muistelemassa Adamskia ja luvussa 14 he käyvät Kalifornian El Cajonissa tutustumassa ' Unarius ' - liikkeeseen.
 
Unarius- liikkeen vuonna 1954 perustaneet Ernest ja Ruth Norman eivät olleet vatimattomia:
Ernest kertoi olevansa uudelleen syntynyt Jeesus ja Ruth puolestaan ilmoitti eläneensä aikaisemmin kolmantenatoista  apostolina, Betanian Mariana, eli Jeesuksen vaimona. Ruth oli myös kirjoittanut Raamatussa olevan Ilmestyskirjan. Lisäksi hän oli aikaisemmin ollut Sokrates, Pietari Suuri, Kaarle Suuri, Elisabeth I, Maria Teresa, Hatshepsut, Intian Akbar, Quetzalcoatl ja Atahualpa.
Ja viimeksi siis Ruth Norman.
 
Holmin ja Follettin käydessä Unarius- liikkeen päämajassa, liikkeen edustaja arvioi että maailmassa olisi 500 000 Unarius- liikkeen kannattajaa. Holm ja Folleet löytävät Unarius- liikkeen päämajasta kuitenkin vain kaksi liikkeen edustajaa.
 
Luvussa 15 Holm Ja Follet kertovat vierailustaan Area 51: een ja kuinka he kiipeävät pimeässä, vastoin kaikkia varoituksia, Tikaboo- vuorelle josta näkee ilmavoimien tukikohtaan. He tapaavat Glenn Campbellin joka on tunnetuimpia alueen asiantuntijoita ja käyvät syömässä kuuluisassa Little A' Le' Inn- kahvilassa.
Luvussa 16 Holm ja Follett kertovat lyhyesti Arnoldin havainnosta ja luvussa 17 Minnesotan Sand Dunesista. Tässä luvussa Holm ja Follett ohimennen toistavat Hynekin havaintoluokituksen myöhempine lisineen ( CE-5: ihmisen aloitteesta saatu yhteys) . Luvussa 18 Holm ja Follett vierailevat ilmavoimien Wright - Pattersonin tukikohdassa näkemättä ainoatakaan ufoa.
 
Kirjan viimeisessä luvussa, eli 19 luvussa, Holm ja Follett kertovat kuinka he ovat mieltei vuoden ajan yrittäneet saada yhteyttä tri John Mackiin haastattelua varten, mutta aina epäonnistuneet.
Uusi tilaisuus tavata Mack ilmaantuu kun Mack luennoi sieppauksista  yhdessä Budd Hopkinsin kanssa  7.3.1997 Bostonissa.
Follett ottaa yhteyttä Mackin PEER- jäjestöön ostaaksen liput ko. tilaisuuteen, mutta käy ilmi että tämä on ylivoimainen tehtävä koska PEER ei lähetä lippuja eikä vastaa yhteydenottoihin. Vasta pari päivää ennen luentoa PEERin automaattinen puhelinvastaaja kertoo missä luennot pidetään ja että lippuja saa ostaa ovelta.
Sattumalta Follett törmää kahteen yliopistoprofessoriinsa jotka ovat menossa luennolle ja lupaavat järjestää Follettin sisään ilmaiseksi, joka onnistuukin.
Follettin haastattelusta tulee kuitenkin fiasko koska hän joutuu tyytymään siihen että Mack kerran sanoo ' Hello ' Folletille ennenkuin taas kiiruhtaa muualle.
 
Yhteenvetona tästä kirjasta allekirjoittanut toteaa että kirja on hauskasti kirjoitettu vaikka sen merkitys ufologialle taitaa olla mitätön. Eihän se auta ufologiaa tippaakaan että Holm ja Follett käyvät paikoilla joissa joskus on sattunut jotakin kymmeniä vuosia aikaisemmin.
 
Mutta näkeehän Follett Mackin lähietäisyydeltä, puhuu rva Trentin kanssa puhelimessa ja tapaa Glenn Campbellin, Leah Haleyn, Marc Davenportin jne.
 
Jos suhtautuu tähän kirjaan matkakertomuksena, mitä se itse asiassa onkin, niin kuten sanottua niin kirja on leppoisasti ja mukavasti kirjoitettu ja kyllä sitä voi lukea ihan mielellään.
Allekirjoittanut arvostaa tässä kirjassa sen tekijöiden ' maalaisjärkeä ' joka tulee esille aika usein kirjassa.
 

Björn Borg, 12.10.2006