Harrison, Albert A:

Plenum Press, New York, N. Y. 1997. 363 sivua

 
 
Kalifornian yliopiston psykologian professorin Albert A. Harrisonin kirjassa
' After Contact: The Human Response to Extraterrestrial Life ' Harrison pohtii
sitä onko älyllistä elämää olemassa avaruudessa, tällaisen elämän etsimistä SETI- ohjelman avulla, ja mitä saattaisi tapahtua jos tällaista älyllistä elämää löytyisikin.
Kyseessä ei siis ole mikään ufokirja mutta Harrison on silti uhrannut 30 sivua ufoilmiölle otsikon ' False Alarms ' alla.
 
Kuten niin usein tämän tapaisissa kirjoissa niin Harrison ei ole mikään ufologian asiantuntija tai ufoilmiön tutkija vaan on hankkinut tietonsa muutamasta kirjasta ja suurin osa näistä kirjoista ovat skeptikkojen kirjoittamia, kuten esim. Curtis Peeblesin kirja ' Watch the Sky ' .
Harrison kertoo vain kahdesta ufohavainnosta, eli Arnoldin ja Barney ja Betty Hillin havainnosta/ kokemuksesta.
 
Allekirjoittanut on kuullut varmasti kymmeniä eri selityksiä Arnoldin havainnolle. Usein niissä on selityksenä lintuparvi kuten hanhenia, vaikkakin pari päivää sitten eräässä kirjassa puhuttiinkin vaihteeksi joutsenista.
Harrison tuo nyt esille erään selityksen joka on niin hauska että se on pakko toistaa;
Terästehtaan sulattamon työntekijä Ray Taro on kiinnittänyt huomiota siihen että pullojen alumiiniset korkit eivät aina, keveytensä takia, sulaa sulatusuunissa, vaan että ilmapyörteet joskus vievät niitä ylös savupiipusta ja ulkoilmaan. Taro on  pohtinut sitä että näkikö Arnold tällaisia ilmassa leijuvia pullokorkkeja?
Harrison ei toki suhtaudu vakavasti tähän selitykseen, vaan toistaa sen hiukan huumorimielessä, samoin kuin  allekirjoittanut .
 
Harrison, niin kuin niin moni muukin, kaipaa todellisia todisteita ufojen olemassaolosta ja käy systemaattisesti läpi tätä ongelmaa:
 
Ensinnäkin Harrison valittaa sitä ( täysin epäoikeudemukaisella tavalla allekirjoittaneen mielestä ) että havaitsija yleensä on maallikko jolla ei ole tieteellistä koulutusta josta syystä havaintoraportit eivät ole niin tarkkoja kuin niiden pitäisi olla.
Toiseksi, Harrisonin mielestä, havaintoraportit 'eivät ole asiantuntijoiden tarkastamia ' .
' Tästä syystä niin paljon tiedoista perustuu kouluttamattomien havaitsijoiden epätäydellisiin raportteihin, ja tästä syystä niiden laatu on pahimmassa tapauksessa epämääräinen ja parhaimmassa tapauksessa vaikea omaksua ' .
 
Tähän Harrisonin käsitykseen moni ufologi voisi kyllä sanoa että ' Jaha, mitä se mies nyt vaatiikaan ?'
Sille että n. s. ' tavalliset ihmiset ' muodostavat suurimman osan havaitsijoista, niin sille tuskin kukaan pysty tekemään yhtään mitään.
Ja sille taas että suuri osa ufotutkijoista ovat  harrastelijoita, niin sillekään tuskin kukaan voi mitään.
 
Etsiessään todisteita ufojen olemassaolosta Harrison pohtii
-Valokuvia, kaitafilmejä ja videoita: Harrison valittaa sitä ettei ole olemassa
  kunnon valokuvia, kaitafilmejä tai videoita, mutta myöntää toki että esim.
  Kennedyn murhan yhteydessä otettua filmiä on tutkittu varmasti tuhansia
  kertoja mutta silti asiantuntijat kiistelevät edelleen siitä vuosikymmenien
  jälkeenkin. ( Esim. Trentin valokuvasta tai Kaikouran filmistä Harrison ei
  puhu mitään).
  Harrison peräänkuuluttaa myös jalustalla olevia rinnakkaiskameroita jotka
  ottaisivat kuvia samanaikaisesti. ( Harrison nähtävästi ei ole perillä siitä
  että juuri tällaisia kameroita käytettiin Gulf Breezessa tri Maccabeen
  ehdotuksesta).
-Esineitä tai jälkiä: Tällaisia ei ole olemassa Harrisonin mukaan.
-Uuutta tietoa: Harrisonin mielestä avaruusolennot  voisivat antaa
  jonkinlaista uutta tietoa ihmiskunnalle. Tällainen uusi tieto voisi
  kiistattomalla tavalla osoittaa että se on peräisin avaruusolennoilta.
  Tällaista tietoa ei ole kuitenkaan saatu.
-Havaitsijoiden kertomukset: Tässä Harrison viittaa filmeihin ja
  televisiosarjoihin joista havaitsijat ovat saaneet ideoita ja yllykkeitä.
 -Havaintopsykologiset tekijät: Harrison kertoo esimerkkien avulla miten
   helposti voimme tulkita väärin lentokonetta tai meteoria.
-Muistitekijät: Harrisonin mukaan on olemassa todisteita siitä että ihmiset
  ' yhä enemmän kulkevat ympäriinsä pää täynnä vääriä muistoja joiden
   mukaan heidät on siepattu, he ovat eläneet aikaisemmin, tai että he ovat
   kokeneet pahoinpitelyä satanististen rituaalien yhteydessä.
-Motivaatiotekijät: Harrison viittaa siihen että petoksia tehdään ja että
  motiivina voi olla melkein mikä tahansa.
-Personallisuustekijä: Harrison viittaa Gregory Littlen tutkimukseen jossa
  tutkittiin 102 ufologia. Tämän tutkimuksen mukaan näiden ufologien
  koulutus oli seuraava:
  1/3 : lla oli vähemmän kuin kandidaatin tutkinto
  1/3 oli kandidaatti- tai lehtorintasolla
  1/3 : lla oli tohtorintutkinto.
  Ufologit olivat siis paremmin koulutettuja kuin keskivertoihmiset.
  Harrison viittaa edelleen eri tutkijoiden tutkimuksiin mutta kun eri tutkijat
  ovat tulleet eri tuloksiin niin ei voida löytää ' tyypillistä
  ufohavaitsijaihmistä' .
-Kulttuuritekijät: Harrison viittaa tässä Valleen ajatuksiin siitä että
  aikaisemmin nähtiin peikkoja, hirviöitä, keijukaisia jne, ja nykyisin
  muukalaiset ovat astuneet niiden tilalle.
 
Lopuksi Harrison viittaa Sturrockin tutkimukseen vuodelta 1975 jossa hän haastatteli 2611 tähtitieteilijää sekä vertailee SETI- tutkimusta ufologiaan.
Loppulauseena Harrison sanoo että " sadat tai ehkä tuhannet tutkijat ovat käyttäneet ehkä miljooneja tunteja mutta silti eivät löytäneet mitään muuta tukea ' avaruushypoteesille ' kuin mitä oli olemassa vuonna 1947. Näin ollen meidän pitäisi keskittyä esim. mikroaaltotutkimuksiin löytääksemme maanulkoista älyä.
Jos päämäärämme on löytää maanulkoista älykästä elämää, niin silloin meidän täytyy pitää ufohavaintoja ja sieppauskertomuksia väärinä hälytyksinä " .
 
Yllä esitelty kirja on julkaistu vuonna 1997. Jollekin lukijalle saattaa tulla yllätyksenä kun allekirjoittanut, omista kirjoistaan havaitsee, että vuonna 2001 Harrison on liittynyt Bigelowin NIDS- järjestöön. 

Björn Borg, 15.10.2006