Greenewald, John Jr.:

The Black Vault, Northridge, CA 2002. 252 sivua

 
 
" Onpa merkillinen nuori mies. On kiistämätön tosiasia että Greenewaldin merkitys kansainvälisessä ufologiassa on varsin merkittävä! "
 
" Greenewald kertoo kahdesta suomalaisesta tapauksesta jotka ovat sattuneet 16.2.1982 sekä 19.2.1982 jolloin Suomesta itään havaittiin valaisevia kohteita. "
 
 
 
Harva nuori mies on saanut yhtä paljon aikaiseksi ufologiassa kuin kalifornialainen John Greenewald, Jr. joka 15- vuotiaana rupesi tilaamaan eri viranomaisilta julkisuuslain perusteella asiakirjoja jotka liittyivät ufoihin. Kun tämä kirja on julkaistu vuonna 2002 niin Greenewald oli 21- vuotias ja kirjan ilmestymisaikoihin Greenewald oli saanut eri viranomaisilta jo yli 100 000 sivua asiakirjoja  jotka tavalla tai toisella liittyivät ufoihin.
 
Greenewald on perustanut myös kotisivun joka on varsin suosittu ufologiassa ja jossa ufologit varsin usein käyvät katsomassa eri asiakirjoja.
Tämän kotisivun osoite on:
www.theblackvault.com
 
Black Vault tarkoittaa suomeksi ' Musta Holvi ' .
 
Greenewaldiin saa yhteyttä myös sähköpostitse osoitteella
john@greenewald.com
 
Harva nuori mies on saanut näin paljon aikaiseksi näin lyhyessä ajassa aivan yksin ja aluksi pelkästään taskurahojensa turvin.
 
On kiistämätön tosiasia että Greenewaldin merkitys kansainvälisessä ufologiassa on varsin merkittävä.
Nuoresta iästään huolimatta Greenewald oli jo kirjan ilmestysaikoihin vuonna 2002 ollut mukana varsin monessa televisio- ohjelmassa ja dokumentissa ja muissa yhteyksissä.
 
Kun ufologiassa usein peräänkuulutetaan asiatietoa niin tässä sitä nyt on, kokonaisen kirjan verran ja tässä kirjassa Greenewald kertoo itse miten asiat lähtivät liikkeelle ja miten hän aloitti toimintansa.
 
Greenewald kertoo kuinka hän oli kiinnostunut ufoista ja kun hän etsi Googlella sanalla ' UFO '  niin hän sai 1,6 miljoonan verran vastauksia mutta kuitenkaann hän ei löytänyt asiallista tietoa.
Eli hän löysi kotisivuja, tietoa ja dokumentteja mutta hän ei pystynyt määrittelemään mikä niistä oli totta ja mikä oli keksittyä jne.
 
Tämä oli vuonna 1996. Näin ollen Greenewald päätti itse perustaa oma kotisivu jonne siirtäisi virallisia asiakirjoja joita hän on saanut julkisuuslain perusteella.
Ensimmäiset asiakirjat jotka hän sai hän kirjoitti itse uusiksi koneella. Hän ei pystynyt kopioimaan niitä koska hän ei omistanut skanneria.
Skanneri taas olisi maksanut 400 dollaria eikä hänellä ollut varaa siihen.
Näin ollen hän kirjoitti käsin ja kopioi kaiken niin tarkkaan kuin pystyi ja hän yllättyi valtavasti kun eräs tuntematon mies Indonesiasta otti yhteyttä häneen tutustuttuaan hänen kotisivuunsa ja tarjoutui sponsoroimaan Greenewaldin työtä vähän aikaa. Tämä indonesialainen mies sitten lähetti juuri 400 dollaria joka oli juuri se summa joka vaadittiin skanneriin.
 
Vuonna 1997 amerikkalainen julkaisu ' UFO- Magazine ' teki pienen jutun Greenewaldista ja tämä johti taas siihen että yhä useammat ottivat yhteyttä häneen, esim. tunnettu radiojuontaja Art Bell.
 
Tämän jälkeen televisioyhtiö NBC otti yhteyttä Greenewaldiin koska he olivat yhdessä Whitley Strieberin kanssa tekemässä dokumenttiohjelmaa jonka nimi oli ' Confirmation: The Hard Evidence of Aliens Among Us ' Roswell- tapauksen 50- vuotisjuhlaksi. Kun tämä dokumentti lähetettiin
televisiossa niin Greenewald kirjasi 6, 7 miljoonaa ' osumaa ' kotisivulleen
eli liikenne oli niin valtava että kaikki serverit ja tietokonesysteemit tukkeutuivat ja kaatuivat .
 
Kun Greenewald aloitti asiakirjojen keräämisen niin hän sai monelta viranomaiselta n. s. ' faktayhteenvedon ' jossa viitattiin Project Blue Bookiin ja että se oli lopettanut toimintansa vuonna 1969 ja että mitään uhkaa Yhdysvalloille ei oltu havaittu.
Greenewald kritisoi kovasti tätä ' faktayhteenvetoa ' ja sanoo että jo aikaisessa vaiheessa hän vakuuttui siitä että USA: n viranomaiset salailevat jotakin  vaikka hän ei pystynyt sanomaan että mitä  he salailevat ja että suureksi osaksi tilanne on se että USA: ssa on niin monta viranomaista että toinen ei tiedä mitä toinen tekee eikä kerrokaan, ja ne jotka taas tietävät mitä tekevät ovat hiljaa eikä anna vapaaehtoisesti ulos mitään tietoja.
 
Greenewald viittaa tässä esim. DIA: han, eli Defence Intelligence Agencyyn
( ' Puolustusvoimien tiedusteluvirasto ) joka oli virallisesti kertonut  esim. vuoden 1976 n. s. Teheranin tapauksesta, ja Greenewaldin mukaan DIA jatkaa vielä tänä päivänäkin ufohavaintojen keräämistä ja analysoimista, vaikka Project Blue Book lopetti toimintansa vuonna 1969.
Greenewald toteaa että DIA ei ole lopettanut ufohavaintojen keräämistä vielä tänä päivänäkään, kirjan ilmestysmisaikaan.
 
Greenewald kopioi tämän Teheranin tapauksen DIA: n raportin kokonaisuudessaan kirjassaan ja kertoo itse että tapaus on tehnyt häneen valtavan vaikutuksen silloin kuin hän löysi nämä asiakirjat, eli Greenewaldin mukaan kyseessä oli selvä ufo josta DIA on arkistoinut tiedot.
 
Greenewald huomauttaa myöskin että virallisesti USA: n ilmavoimat lopettivat ufotutkimukset vuonna 1969 ja silti tämä Teheranin tapaus on vuodelta 1976, eli 7 vuotta myöhemmin, ja silti siitä raportoitiin ja annettiin tieto siitä kaikille viranomaisille USA: ssa ja tutkittiin asiaa.
 
Greenewald kiinnitti jo tässä vaiheessa huomiota tämän Teheranin asiakirjan jakelulistaan, joka osoitti minne kaikki paikkoihin annettiin tieto tapauksesta ja jakelulista luettelee esim. presidenttiä, CIA: ta, NSA: ta, ulkoministeriötä, ja monta muuta viranomaista, eli tieto tästä tapauksesta levitettiin varsin laajasti eri viranomaisille Yhdysvalloissa.
 
DIA: n asiakirjoista Greenewald on löytänyt muitakin ufohavaintoja mm. Ghanasta vuonna 1987 ja ainakin allekirjoittaneen suureksi yllätykseksi Greenewald kertoo kahdesta suomalaisesta tapauksesta jotka ovat sattuneet 16.2.1982 sekä 19.2.1982 jolloin Suomesta itään havaittiin valaisevia kohteita.
 
Ensimmäisessä tapauksessa kohde oli näkyvissä kokonaista 5 minuuttia ja teki kaksi isoa ympyrää vastapäivään samalla kuin se eteni pääsuuntaisesti koilliseen alkuperäisestä lähtökohdastaan joka oli itä-koillinen. Samanaikaisesti havaittiin kirkas tähdeltä näyttävä kohde josta näytti tulevan kaasua ja joka liikkui pohjoiseen.
Toinen tapaus sattui 19.2.1982 ja myös tässä kyseessä oli kaksi tapahtumaa....kirkas valopallo näkyi...se liikkui hitaasti suoralla kurssilla koilliseen ja katosi...toisessa tapahtumassa kaksi valoa seurasi toisiaan...
 
Suomalaisille merkillepantavaa tässä asiassa on se tosiasia että Greenewald on saanut tämän asiakirjan  USA: n Joint Chief of Staffilta, eli USA: n keskuskommenolta.
Greenewald kertoo myös että tässä asiakirjassa on yli 8+ 2+ 2+ 1+ 17 riviä mustattu niin ettei niitä pysty lukemaan. 
 
Greenewald julkaisee sitten kopioita niistä asiakirjoista joita hän on saanut DIA: lta näyttääkseen miten ne on mustattu, joskus suuri osa tekstistä ja joskus puoli sivua on mustattu jne.
Niistä esimerkeistä DIA: n asiakirjoista joita Greenewald julkaisee voidaan mainita että DIA: n asiakirjojen joukossa oli kertomus tieteellisestä ufokokouksesta Beijingissa vuonna 1992  ( miltei kokonan mustattu ) ja lisäksi selostus ufosta jota havaittiin Etelämantereella vuonna 1965.
 
Kun Greenewald kertoo NSA: n, eli National Security Agencyn ( Kansallisen Turvallisuusviraston ) asiakirjoista niin hän selostaa mm. CAUS- järjestön taistelua saadakseen kaikki NSA: n asiakirjat julkisuuteen, taistelu jonka CAUS tuolloin hävisi.
 
Asia johon ainakin allekirjoittanut kiinnittää huomiota on se että NSA: n omien asiakirjojen mukaan NSA: n agentti oli läsnä MUFONin ufosympoosiossa Ohion Daytonissa vuonna 1978 joten huhut siitä että hallituksen agentit ovat usein tai joskus läsnä näissä ufokokouksissa näyttävät pitävän paikkansa.  
 
NSA: n asiakirjojen joukosta Greenewald löytää myös ne asiakirjat jotka liittyvät Teheranin havaintoon vuonna 1976 ja jotka olivat lähtöisin DIA: sta. DIA: n jakelulistallahan oli ollut merkintä että nämä asiakirjat lähetettäisiin myös DIA: lle ja NSA:n asiakirjojen joukostahan ne löytyivätkin sitten.
 
NSA: n asiakirjojen joukossa, jotka liittyvät tähän Teheranin havintoon, löytyy kuitenkin erittäin yllättävä asiakirja, eli siinä on mukana Yhdysvaltojen ilmavoimien esikunnan kapteenin Henry S. Shieldsin muistio jossa Shields kommentoi tätä Teheranin havaintoa ja Shields toteaa tässä muistiossaan että ' joskus uransa aikana jokainen lentäjä voi odottaa kohtaavansa oudon epätavallisen tapauksen jota ei milloinkaan pystytä selittämään, ei logiikalla eikä tutkimusten avulla ' .
 
Tämän jälkeen Shields viittaa tähän Teheranin tapaukseen ja selostaa sen, ja asia joka on erittäin merkittävä tässä on se että Yhdysvaltojen ilmavoimathan lopetti kaikki ufotutkimuset virallisesti vuonna 1969, ja kuitenkin Shields kirjoittaa tällaista tekstiä kommentoidessaan Teheranin tapausta joka sattui 1976, eli 7 vuotta sen jälkeen kuin ilmavoimat virallisesti lopettivat kaikki ufotutkimuksensa. 
 
Tässä on harvinainen asiakirja josta ilmenee että suhtautuminen ufoihin Yhdysvalloissa, ilmavoimissakin, ei ole niin yksinkertainen asia kuin voisi luulla.
Greenewald ansaitsee kyllä pisteen tästä asiakirjasta koska ilman Greenewaldia niin tämä asiakirja tuskin ikinä olisi tullut julkisuuteen.
 
Kun Greenewald kertoo mitä asiakirjoja hän on saanut CIA: lta niin hän julkaisee Robertson- komitean raportin kokonaisuudessaan, eli 30 sivua tekstiä ja tämä on mielestäni pieni pettymys tässä Greenewaldin kirjassa sen johdosta että Robertsonin komitean raportti on ollut julisuudessa jo pitkään ja sitä on julkaistu monessakin kirjassa ennnen Greenewaldin kirjaa.
 
CIA: n asiakirjojen joukosta Greenewald löytää kertomuksen kosmonautti Musa Manarovin havainnosta joka sattui MIR- avaruusasemalla 21.5.1991
jolloin Manarov filmasi tunnistamattoman kohteen joka leijui avaruusaseman ulkopuolella. Tässä asiakirjassa kuitenkin sanotaan että Manarov itse epäili että se oli joku osa joka oli irronnut avaruusasemasta, koska hän näki kun se irtosi.
 
Lisäksi CIA: n asiakirjojen joukosta löytyy selostuksia kiinalaisista ufohavainnoista ja myöskin Neuvostoliiton ilmavoimien päällikön kenraali Maltsevin varsin tunnettu lausunto ufoista Neuvostoliiton yllä. Lausunto julkaistiin Rabotsnaja Tribuna- lehdessä 1990.
 
Greenewald kertoo kirjassaan monessa kohdassa kuinka kyseessä oli eräänlainen leikki tai peli jota pelattiin  hänen ja viranomaisten välillä ja tässä leikissä viranomaiset usein leikkivät tyhmiä tai olivat tyhmiä tai vastasivat hiukan väärällä tavalla tai antoivat välttäviä vastauksia tai viittasivat johonkin virastoon jota ei ollut olemassa ja Greenewald sanoo että tämä ei kylläkään tapahtunut sattumalta vaan että kyseessä oli usein tietoinen leikki jossa yritettiin pelata pois Greenewaldia.
 
Kun Greenewald kertoo sivukaupalla siitä miten hän yritti saada asiakirjoja Pohjois- Amerikan ilmavalvonnasta NORADista niin tämä leikki tai peli tuli varsin selväksi.
Greenewald nimittäin löysi JANAP 146E nimisen ohjeen joka oli Yhdysvaltojen ja Kanadan yhteinen ohje siitä miten pitää ilmoittaa vieraista kohteista joita havaittiin Yhdysvaltojen tai Kanadan ilmatilassa.
Tämä ohje tunnettiin jo vuosikymmeniä mutta nimenomaan se versio johon Greenewald viittaa on vuodelta 1966, eli JANAP 146E. Tämä ohje tunnetaan myös nimellä CIRVIS koska se on lyhenne sanoista Communications Instructions for Reporting Vital Intelligence Sightings, ja kuten sanottua niin se on yhteinen Yhdysvalloille ja Kanadalle.
 
Tämä ohje listaa ensinnäkin
a) viholliset ja tunnistamattomat yksittäiset lentokoneet tai muodostelmat
     jotka näyttävät olevan tulossa Yhdysvaltojen  tai Kanadan suuntaan
b) ohjukset, ja
c)- kohdassa, eli kolmannessa kohdassa ovat ufot.
 
Vasta ufojen jälkeen listataan esim. vihamieliset tai tunnistamattomat sukellusveneet.
Tämän ohjeen mukaan ilmoitus tällaisista vieraista kohteista pitää antaa NORADille, eli Pohjois- Amerikan ilmapuolustuskomennolle.
 
Greenewald, valppaana nuorukaisena, on kuitenkin havainnut että tämä JANAP- ohje päivitettiin vuonna 1977 jolloin siinä muutettiin tiettyjä osoitteita, puhelinnumeroita ja muutettiin tiettyjä sanamuotoja hiukan, mutta Greenewald panee merkille sen yksityiskohdan että ufot jäävät paikalleen, eli kolmantena ryhmänä, myöskin tässä versiossa joka on vuodelta 1977, eli 8 vuotta sen jälkeen kuin Project Blue Book lopetettiin virallisesti 1969.
Kuitenkin, kuten Greenewald huomauttaa, niin ufoista pitää raportoida NORADiin ohjeen mukaan, joka on päivitetty 1977.
 
Greenewald nyt tietysti taas otti seuraavan askeleen ja lähetti julkisuuslain mukaan tiedustelun NORADiin ja pyysi kopioita ufohavainnosta jotka olivat NORADin hallussa. Kun Greenewald sai vastauksen NORADista niin NORAD viittasi siihen että se on kansainvälinen organisaatio, eli amerikkalais- kanadalainen organisaatio, ja näin ollen amerikkalainen julkisuuslaki ei koske tätä organisaatiota, eli NORADia.
Eli tämän vastauksen mukaan niin julkisuuslain perusteella ei voida ollenkaan pyytää mitään tietoja NORADilta.
 
Tämän jälkeen viranomaisten ja Greenewaldin peli jatkuu taas.
Greenewald lähettää taas uuden kirjeen NORADille ja viittaa nyt JANAPiin, mitä hän ei tehnyt ensimmäisellä kerralla.
Greenewaldin valtavaksi yllätykseksi niin NORAD lähettää nyt vastauksen jossa he sanovat että he eivät tunne tätä JANAPia ollenkaan ja pyytävät että Greenewald lähettää heille kopion tästä JANAP- ohjeesta määräyksineen!
 
Tälle asialle Greenewaldilla on kirjassaan hyvin hauskaa, eli sen sijaan että kansalainen pyytää viranomaisilta tietoja, niin tilanne kääntyykin päinvastaiseksi niin että viranomainen pyytää kansalaiselta tietoja.
 
Puoli vuotta sen jälkeen kuin Greenewald ensimmäisen kerran otti yhteyttä NORADiin hän havaitsee että hän ei ole kiinnittänyt huomiota aikaisemmin siihen että CIRVIS, eli JANAP, koskee myös toista valtiota, eli Kanadaa, ja hän saa ajatuksen kääntyä kanadalaisten viranomaisten puoleen ja pyytää JANAPin perusteella annettuja uforaportteja sitä kautta.
Greenewald soittaakin Kanadan puolustusministeriöön eräänä päivänä ja pyytää näitä tietoja ja hänen valtavaksi hämmästyksekseen se henkilö joka vastaa puhelimeen Kanadassa kertoo että hänellä on työpöydällään
parast' aikaa juuri näitä papereita mitä Greenewald pyytää.
 
Tämä tapahtui siis vuonna 2001 ja tällöin kävi ilmi että maksusta joka oli 2 dollaria ja 80 senttiä niin Kanadan puolustusministeriö lähetti hänelle nimenomaan CIRVIKSEN perusteella annettuja uforaportteja.
Nämä raportit kaiken lisäksi eivät olleet vanhoja vaan uusia eli koskee vuosia 1995- 2000, eli ne raportit jotka puhelimeen vastanneella henkilöllä oli pöydällään
 
Muutama viikko myöhemmin nämä kanadalaiset asiakirjat tulivat Greenewaldin postiluukusta ja niissä kerrotaan ufohavainnoista joissa on nähty esim. kirkas valo joka on liikkunut edestakaisin taivaalla.
Eräs raportti on joulukuulta 1998 jossa kerrotaan merkillisestä kohteesta taivaalla Trentonin lähellä.
Näitä raportteja oli runsaastikin.
 
Greenewaldin mukaan tilanne on täysin selvä, eli JANAP 146E, jota myös tunnetaan nimellä CIRVIS on olemassa ja voimassa ja siinä kehoitetaan havaitsijoita ilmoittamaan mm. ufoista NORADiin.
NORAD ottaa vastaan näitä ilmoituksia ja kirjaa ne.
Sen sijaan NORAD ei myönnä sitä suoraan amerikkalaisille kansalaisille kun sitä kysytään. Mutta keittiön kautta, eli Kanadan kautta, saatiin nämä paperit julkisuuteen.
 
Greenewald toteaa siis että ufoilmiö on olemassa ja sitä seurataan edelleenkin viranomaisten taholta vaikka he väittävät muuta.
 
Kanadalaisten asiakirjojen joukosta Greenewald löytää myös asiakirjan jossa sanotaan että liikennelentäjien, siis kanadalaisten liikennelentäjien, on myös tehtävä tällainen CIRVIS- raportti ja lähettää se kanadalaisille viranomaisille jos ja kun he havaitsevat ufoja.
 
Tämän kanadalaisen ohjeen mukaan niin kanadalaiset liikennelentäjät lähettävät CIRVIS- raporttinsa Kanadan ilmaliikenneministeriöön.
Greenewald huomaa myös sen että kun JANAPissa ufot on listattu kolmannella  sijalla, niin tässä kanadalaisessa ohjeessa, joka koska liikennelentäjiä, niin siinä ufot on listattu ensimmäisenä  kohteena.
 
Sen jälkeen kuin Greenewald oli havainnut että kanadalaiset liikennelentäjät ovat velvoitettuja ilmoittamaan ufohavainnoista niin Greenewald sai tästä idean ottaa yhteyttä USA: n ilmailuministeriöön, FAA: han, ja löytääkin sieltä sitten viittaus JANAP 146E: hen jonka mukaan myös amerikkalaisten liikennelentäjien pitää tehdä ilmoitus ufoista ja lisäksi FAA: n ohjeessa sanotaan että kopio tästä JANAP- 146E: stä pitää olla jokaisessa toimipaikassa ja että raportit pitää toimittaa eteenpäin nopeimmalla mahdollisella tavalla.
 
Greenewald huomaa myöskin että tämä FAA: n ohje jonka hän löysi oli päivätty 21.2.2002, eli se oli varsin tuore.
 
Ne asiakirjat jotka Greenewald oli löytänyt ja jotka liittyivät liikennelentäjien ufohavaintoihin ja niistä raportoimiseen liittyivät tietysti siviili- ilmailuun.
Sen jälkeen kuin hän oli huomannut että sekä Kanadan liikenneministeriö että USA: n FAA tiesivät määräyksistä joiden mukaan lentäjien piti ilmoittaa havainnositaan CIRVIS- ohjeen perusteella, niin Greenewald lähti liikkeelle Internetiin etsimään asiakirjoja jotka vahvistaisivat sen että USA: n puolustusvoimat puolestaan oli antanut voimassa olevia määräyksiä samasta asiasta. 
 
Pitkän etsimisen jälkeen Alta- Vistan avulla niin monen vaiheen kautta ja pitkän etsimisen jälkeen niin Greenewald löysi Internetistä ohjeen jonka nimi oli Air Force Manual 10-206, eli AFR 10-206 ja sen hän tilasi ilmavoimilta ja saikin sen.
Greenewaldin hämmästykseksi niin tämän ohjeen koko viides luku liittyi CIRVIS- ohjeeseen ja siihen miten pitää raportoida havainnoista ja minne.
 
Ensimmäinen paikka jonne piti raportoida oli NORADin päällikölle.
Kaiken lisäksi tämä ohje oli päivätty 8.6.2001 joten Greenewaldilla oli nyt kädessään asiakirja joka kiistatta todisti että USA: n viranomaiset olivat jatkaneet ufohavaintojen vastaanottamista senkin jälkeen kuin Project Blue Book lopetti toimintansa 1969.
 
Toinen asia jonka tämä asaikirja todisti oli se että NORAD oli valehdellut kun he yhdessä vaiheessa ilmoittivat Greenewaldille että he eivät vastaanota uforaportteja ja että viranomaiset eivät tutki niitä vuoden 1969 jälkeen. 
Tämän jälkeen Greenewald meni taas Internetiin ja rupesi Internetistä etsimään ilmavoimien lentokoneiden lokikirjoja ja etsi nimenomaan sitä että löytyisikö näistä lokikirjoista maininta siitä että lentokoneesta käsin oli tehty CIRVIS- raportteja, eli havaittu ufoja ja tehty CIRVIS- raportteja ohjeiden mukaisesti.
 
Greenewaldin hämmästykseksi hän löysi varsin usein että miltei jokaisen ilmavoimien lentokoneen lokikirjassa, jota hän tutki, oli maininta ufohavainnoista ja CIRVIS- raportista.
Greenewald luettelee niitä ilmavoimien lentokoneita joiden lokikirjoja hän tutki ja näistä mainittakoon vaikkapa F-  117 ( Stealth ), B- 52, B- 2 ( uusi häivepommittaja ), U-2, HC- 130, KC- 10 y.m., y.m.
 
Tämä Greenewaldin löytö on varsin merkittävä asia ufologiassa ja Greenewald itse sanoo että se osoittaa että ufot ovat olemassa, että niitä nähdään lentokoneista toistuvasti, että niistä tehdään ilmoituksia viranomaisille, ja että viranomaiset tutkivat niitä edelleenkin siitä huolimatta että virallisesti esim. USA: n ilmavoimat lopettivat ufotutkimukset vuonna 1969.
 
Greenewald on siis todistanut että viranomaiset eivät lopettaneet ufotutkimuksia vuonna 1969.
 
Greenewald sanoo itse suoraan sivulla 165 että tämä osoittaa että on olemassa ilmiö jota ei edes USA: n hallitus pysty tunnistamaan ja että tämä ilmiö on olemassa vielä tänä päivänäkin.
Siviililentäjät yhtä hyvin kuin sotilaslentäjät näkevät ufoja.
 
Greenewaldille pitää antaa 100 pistettä tästä tutkimuksestaan ja löydöstään. Hän on näyttänyt että asiat ovat edelleenkin ajankohtaisia USA: n viranomaisten kohdalla siitä huolimatta että he ovat kiistäneet tätä jo vuosikymmeniä.
Tässä on nyt hyvä taas muistaa se tosiasia että ne asiakirjat mitä Greenewald on onkinut esille että nehän ovat virallisia asiakirjoja.
 
Greenewald huomauttaa erityisesti että ne lokikirjat joita hän on tarkastanut ovat peräisin sellaisista sotilaskoneista kuin U- 2, F- 117 Stealth ja jopa pommikone B- 52 ja jopa Stealthpommittaja B- 2.
 
Vuosina 2006- 2007 näytettiin myös Suomessa Reality- TV: n kanavalla varsin mainio paranormaalisarja jonka nimi oli ' Jane Goldman tutkii ' .
Goldman on englantilainen naistoimittaja joka tutkii eri paranormaaleja ilmiöitä allekirjoittaneen mielestä erittäin hyvällä tavalla menemällä paikan päälle ja katsomalla ja kokemalla itse asioita ja tapaamalla ihmisiä jotka olivat kokeneet paranormaaleja ilmiöitä.
 
Eräs Goldmanin jaksoista liittyi ufoihin ja siinä Jane Goldman haastatteli amerikkalaista jonka nimi oli Bob White.
En ollut aikaisemmin kiinnittänyt huomiota nimenomaan Bob Whiten tapaukseen mutta Goldmanin jakso jossa kerrottiin Bob Whitesta oli varsin mielenkiintoinen.
 
Kyseessä oli tapaus jossa White tyttöystävänsä kanssa vuonna 1988 ajelivat yöllä ja näkivät ufon josta putosi jotakin. White pysäytti autonsa ja Bob meni katsomaan mikä se oli joka oli pudonnut ufosta ja löysi ison metallikappaleen jota myöhemmin on tutkittu laboratoriossa ja juuri tässä Goldmanin filmissä on mukana useita tiedemiehiä jotka kertovat varsin merkillisiä asioita tästä metallikappaleesta.
( Katso esim. allekirjoittaneen kirjasta ' Ufot ja tiedemiehet ' mitä näissä tutkimuksissa on tullut esille ).
 
Tuossa filmissä näytettiin myös vanhaa valokuvaa metallikappaleesta joka oli suunnilleen saman näköinen kuin Whiten metallikappale, ja filmissä väitettiin että se oli peräisin saksalaisesta hävittäjästä joka oli ammuttu alas Tanskassa toisen maailmansodan aikana.
Kun näin tämän asian niin lähetin sähköpostia asiasta hyvälle ystävälleni Tanskan SUFOIn Ole Henningsenille ja kerroin tästä filmistä.
 
Henningsen taas vastasi takaisin että hän ei ole ikinä kuullut tuosta tapauksesta, että tällaista olisi sattunut Tanskassa.
 
Keväällä 2007 olin Suomen Ufotutkijat ry: n Helsingin piirin kokouksessa ja pidin Goldmanin filmiä niin mielenkiintoisena että näytin sen siinä kokouksessa.
 
Suureksi yllätyksekseni havaitsen nyt että Greenewald kirjassaan puhuu samasta Bob Whiten metallikappaleesta ja kuinka hän oli kerran ufokokouksessa tavannut Bob Whiten ja saanut katsoa ja tunnustella tuota metallikappaletta joka suurimmaksi osaksi oli tehty alumiinista mutta jossa kuitenkin oli muita merkillisiä ominaisuuksia.
    
Greenewald julkaisee  kirjassaan valokopion Whiten valaehtoisesta lausunnosta jossa White kertoo että tri Reiswick Los Alamosin National- laboratoriosta oli tutkinut tätä kappaletta jo vuonna 1988  ja väittänyt että se oli avaruudesta.
Lisäksi julkaistaan valheenpaljastuskokeen tulos jossa todetaan että White puhuu totta kertoessaan kuinka hän oli löytänyt metallikappaleen.
 
Greenewaldilla on kuitenkin pieni yllätys takataskussaan. Hän kertoo hämmästyneenä että kun hän ensimmäisen kerran näki tuon Bob Whiten metallikappaleen niin hän tunnisti heti että hän oli nähnyt samanlaisen kappaleen jossain muualla aikaisemmin ja kun hän tutki asioita niin hän huomasi että niiden ensimmäisten asiakirjojen joukossa jotka hän sai armeijalta silloin kun hän aloitti toimintansa niin oli heikkolaatuisia valokopioita valokuvista joissa oli Whiten metallikappaleen näköinen metallikappale.
Nuo asiakirjat olivat  mappissa jonka otsikko oli ' Lentäviä lautasia Tanskasta ' .
 
Kun Bob White näki nämä armeijan vanhat valokuvat ensimmäisen kerran niin hän oletti automaattisesti että kyseessä oli valokuvia hänen   metallikappaleesta jota joku oli kuvannut ja sitten perästäpäin kopioinut.
Hän ei tiennyt että ne olivat vanhoja kuvia jotka oli saatu armeijalta.
 
Kirjan luvussa 12 Greenewald taas kertoo siitä pelistä jota viranomaiset usein  pelaavat hänen kanssaan.
Greenewald oli lähettänyt julkisuuslain mukaisen pyynnön ilmavoimien Wright- Pattersonin tukikohtaan Ohioon. Greenewald tilasi kaikkia asiakirjoja jotka liittyivät ufoihin ja hän sai vastauksen jonka mukaan Wright- Patterson tukikohdassa ei ollut enää mitään ufoasiakirjoja vaan kaikki oli lähetetty Kansallisarkistoon. Tämän vastauksen oli allekirjoittanut Paul Cassidy joka oli se henkilö joka vastasi näistä asioista tukikohdassa.
 
Täysin sattumalta Greenewald havaitsi UFO- Magazine- lehdessä puoli vuotta nyöhemmin pienen ilmoituksen jossa kerrottiin että sama tukikohta, eli juuri Wright- Patterson oli päästänyt julkisuuteen yli 900 sivua ufoaineistoa ja UFO- Magazine viittasi tietolähteeksi saman Paul Cassidyn.
 
Tämän jälkeen Greenewald lähetti uuden kirjeen Wright- Pattersonille ja kysyi että mistä syystä ei hänelle kerrottu näistä asiakirjoista tai lähetetty niitä hänelle kun hän oli tilannut niitä puoli vuotta aikaisemmin?
Kun Wright- Patterson tällä kertaa vastasi niin he eivät vastanneet Greenewaldin kysymykseen ollenkaan vaan ilmoittivat vain kylmästi että
maksamalla 121 dollaria 50 senttiä niin hän saisi kopiot näistä asiakirjoista kotiinsa.
 
Meidän on nyt muistettava tässä yhteydessä taas että kun tämä tapahtui niin Greenewald oli edelleenkin koululainen ilman tuloja, eli hän asui kotona ja kävi koulua ja vapaa- aikanaan hän kehitti tätä Black- Vaultia.
Ja kun Wright- Patterson pyysi häneltä 121 dollaria 50 senttiä niin se oli summa jota hänellä ei ollut.
 
Julkisuuslaki taas takaa sen että jos asiakirjojen tilaaja voi näyttää että ne tiedot jotka hän saa viranomaisilta toimitetaan  eteenpäin toisten luettavaksi ja muiden käyttöön niin on olemassa mahdollisuus saada nämä asiakirjat ilmaiseksi maksamatta tätä vaadittua maksua.
Greenewald lähetti taas uuden kirjeen Wright- Pattersonille jossa hän kertoi Black- Vault- kotisivustaan ja huomautti miten se oli jo heti alussa suosittu ja että hän nimenomaan, siis nimenomaan, toimitti eteenpäin saamansa tiedot.
Tästä huolimatta Wright- Patterson taas vastasi että Greenewaldille ei voitu myöntää  vapautusta maksusta ja vaadittiin taas sama 121 dollaria 50 senttiä jonka kokoaminen kesti aikansa.
Vasta sen jälkeen kuin hän oli saanut kerättyä tämä rahasumma, niin vasta sen jälkeen hän sai nämä asiakirjat.
 
Tämä on selvä esimerkki siitä miten viranomaiset useinkin ovat harrastaneet jonkunlaista peliä Greenewaldin kanssa.
 
Kirjansa lopussa Greenewald kysyy että onko todellakin olemassa joku salaliitto ja hän vastaa myöntävästi siihen ja perustelee käsitystään sillä että hän on osoittanut tässä kirjassa että salaliitto on olemassa ja sitten Greenewald kysyy että mitä tässä sitten salataan?
 
Greenewald käy lyhyesti läpi tavanmukaiset selitykset ufohavainnoille ja torjuu ne kohta kohdalta ja toteea esim. että käsitys siitä että ufot ovat hallituksen salaisia koneita ei voi pitää paikkansa siitä syystä että eri viranomaiset edelleenkin itse luokittelevat näitä kohteita
' tunnistamattomiksi ' ja sitähän ne eivät tekisi jos ne tietäisivät mistä on kysymys.
Toinen vaihtoehto on vieraan vallan teknologia. Greenewald ei usko siihenkään sen johdosta että USA on ollut johtava ilmailualalla ja on epäuskottavaa että ufot olisivat jonkun vieraan vallan tuotteita.
 
Greenewald pohtii myös hallusinaatiovaihtoehtoa mutta ei usko tähän sen johdosta että nykyisin on olemassa niin paljon valokuvia ja videoita jotka tukevat havaitsijoiden kertomuksia.
 
Onko kyseessä sitten ylipäänsä maanpäällinen teknologia? Greenewald toteaa että se teknologia joka on havaittavissa ufojen kohdalla on sellainen jollaista meillä ei ole ja siksi hän sulkee pois sen vaihtoehdon.
 
Greenewald tulee lopuksi siihen tulokseen että muita vaihtoehtoja ei jää kuin toinen sivilisaatio.
Onko tämä sivilisaatio sitten kotoisin avaruudesta?, kysyy Greenewald.
Hän vastaa siihen itse että hänellä ei ole vastausta siihen. Jokainen täytyy itse pohtia asiaa ja jokainen tekee itse omat johtopäätökset, Greenewald ei voi vaikuttaa siihen.
 
Kirjan lopussa Greenewald julkaisee sitten Julkisuuslain kokonaisuudessaan ja antaa ohjeita ja hyviä neuvoja siitä miten se pitää tulkita ja miten sitä pitää käyttää ja aivan lopuksi hän julkaisee pitkän listan USA: n kaikista viranomaisista osoitteineen ja puhelinnumeroineen että minne voi kääntyä eri asioissa.
 
Suomalaiselle lukijalle voi tässä tietysti huomauttaa että tämä USA: n julkisuulaki ei koske ulkomaalaisia, eli suomalaiset eivät voi tietääkseni käyttää sitä.
 
Suosittelen ehdottomasti tätä kirjaa kaikille asiasta kiinnostuneille siitä syystä että ensinnäkin se kertoo virallisista asiakirjoista ja toiseksi näistä asiakirjoista käy ymmärtääkseni kiistatta selville että kyllä Yhdysvaltojen
viranomaiset edelleenkin ottavat mm. lentäjiltä vastaan uforaportteja ja tutkivat niitä, ja tämähän on täydellisessä ristiriidassa sen kanssa että viranomaiset usein väittävät että ufoja ei enää tutkita vuoden 1969 jälkeen.
 
Greenewald on näyttänyt että kyllä niitä tutkitaan edelleenkin.
On myös hyvä muistaa että kirja on julkaistu vuonna 2002, eli viisi vuotta sitten, ja sen jälkeen Greenewaldin kotisivu ' Black Vault ' on paisunut paljonkin.
 
Allekirjoittanut tarkisti tänään  Greenewaldin kotisivun ja siinä olevan ilmoituksen mukaan siellä on nyt yhteensä 446 025 dokumenttia sen tietokannassa!
Sen lisäksi siellä on yli 16 000 artikkelia, 32 000 rekisteröityä käyttäjää
ja yli 530 000 viestiä eri keskustelufoorumeilla.
 
Greenewaldin kotisivun osoite on www.theblackvault.com ja kuten sanottua niin Greenewaldiin saa yhteyden myös sähköpostitse osoitteella
john@greenewald.com
 

Björn Borg, 29.9.2007