Good, Timothy:

Pan Books, Pan MacMillan Ltd, London 2007. 452 sivua

 
Psykiatri: " Kyllä se oli lentävä lautanen. En katsonut sitä koska en usko niihin " .
 
 
Timothy Good on varsin tunnettu englantilainen maltillinen ja asiallinen ufokirjailija joka aikaisemmin on kirjoittanut seuraavat kirjat:
 
- Above Top Secret 1987.
- The UFO Report 1990.
- The UFO Report 1991.
- The UFO Report 1992.
- Alien Liaison.Arrow Books,Lontoo 1991. (Julkaistu 1993  William Morrow, New
             York, toimesta nimellä  Alien Contact).
- Alien Update 1993.
- Beyond Top Secret 1996.
- Alien Base 1998.
- Unearthly Disclosure 2000.
 
Yllämainituista kirjoista varsinkin kirja ' Beyond Top Secret ' on tunnettu ufopiireissä ympäri maailmaa ja usein muissa kirjoissa näkee viitteitä siihen.
 
Tämä kirjaesittely on poikkeuksellinen sen johdosta että olen ryhtynyt kirjoittamaan sitä noin viikko ennenkuin Timothy Good itse saapuu Helsinkiin 1.12.2007 esitelmöimään ja allekirjoittanuttakin on kutsuttu tilaisuuteen.
 
Maailmassa on nykyisin varmasti  satoja ufokirjoja joissa on n. s. ' yleistietoa ' ufologiasta. Miltei poikkeuksetta ne alkavat Arnoldin havainnolla ja jatkavat sitten Roswellin tapauksella, Mantellin tapauksella ja Chiles- Whitted- tapauksella.
Nämä tapaukset muodostavatkin ufologian alkuvuosien ' ikoneita '  ja ne mainitaan jokaikisessä ufologian yleisteoksessa kyllästymiseen saakka.
 
Olin odottanut jotakin jännittävämpää tästä Goodin uusimmasta kirjasta, mutta jo selailessani sitä Helsingin ufopiirin kokouksessa ravintola Arthurissa 14.11.2007 havaitsen kauhukseni että myös tässä Goodin kirjassa kerrotaan juuri näistä ikonitapauksista.
Tämä oli minulle yllätys, en ollut odottanut tällaista Goodilta.
 
Poimin kuitenkin Goodin selotuksista erään ' aarteen ' joka ainakin minulle oli uusi
tai sitten olin unohtanut sen.
Ajan tässä takaa sitä että kun ollaan tutkittu Roswellin tapausta niin kuvioissa on hyvin aktiivisesti ollut mukana hautausrakoitsija Glenn Dennis joka useassa kirjassa ja haastattelussa on kertonut tutkijoille kuinka hänelle soitettiin Roswellin tukikohdasta ja kysyttiin kuinka monta pientä, lastenkokoista ruumisarkkua hänellä oli.
Dennis on myös kertonut kuinka hän siihen aikaan tunsi hyvin Roswellin tukikohdan sairaanhoitajaa ja kuinka hän käydessään tukikohdassa oli törmännyt tähän sairaanhoitajattareen joka oli näyttänyt pahoinvoivalta ja kehoittanut Dennistä heti poistumaan tukikohdasta.
Sairaanhoitajatar oli myöhemmin kertonut Dennisille pienistä olennoista joita oli tuotu tukikohtaan ja siellä tutkittu ja sairaanhoitajatar oli myös piirtänyt kuvan Dennisille siitä minkänäköisiä he olivat.
 
Myöhemmissä tutkimuksissa skeptikot ovat yrittäneet jäljittää tätä sairaanhoitajatarta onnistumatta siinä ja tästä syystä skeptikot ovat olleet sitä mieltä että Dennis valehtelee.
 
Tässä Goodin kirjassa kerrotaan nyt kuitenkin että ilmavoimien tutkijat olivat löytäneet sairaanhoitajattaren jonka nimi oli Eileen M. Fantom ja joka oli palvellut Roswellin tukikohdassa ajalla 26.12.1946- 4.9.1947.
Kuvaus tästä  sairaanhoitajattaresta vastaa täysin Dennisin kuvausta yksityiskohtia myöten ja tämä taas antaa uutta tukea Dennisin kertomukselle.
 
Allekirjoittanut on itse useiden vuosien ajan kerännyt tietoja tiedemiehistä omaan kirjaani ' Ufot ja Tiedemiehet ' ( myynnissä SUT: lla CD - ROMina ) . Olen tuohon kirjaan kerännyt tietoja tohtoreista ja professoreista jotka ovat tavalla tai toisella olleet tekemisissä ufojen kanssa. Kirjan loppuun olen myös kerännyt tiedot muutamasta ' valetohtorista ' jotka ovat olleet aktiivisia ufoalalla.
Näiden valetohtorien joukkoon kuuluu kirjani mukaan myös ' tri ' Rolf Alexander joka itse asiassa oli uusiseelantilainen merimies joka oli luvattomasti jäänyt USA: han.
Kauhukseni huomaan että Good on ottanut mukaan ' tohtori ' Alexanderin ja viittaa häneen jopa kahdessa paikassa ( sivuilla 80 ja 162 ).
Eikä asia parane ollenkaan siitä että ennen Alexanderia niin Good kertoo pitkään
' eräästä puolalaisesta biofyysikosta ' josta Good käyttää valenimeä ' tri Cris '  ja joka on NASAN JPL- laboratoriossa tavannut ' erään NASA- fyysikon ' .
 
Allekirjoittaneen on kyllä todettava että mielestäni tämä ei kylläkään ole lainkaan Goodin tapaista että hän viittaa tällaisiin epämääräisiin ja nimettömiin 
' tiedemiehiin ' .
 
Vuonna 1950 Frank Scully julkaisi kirjansa ' Behind the Flying Saucers ' jossa hän kertoi ufon maahansyöksystä Azteciin, New Mexicoon vuonna 1948 ( siis vuosi Roswellin jälkkeen ).
Kirja herätti aikoinaan varsin suurta huomiota ja myöhemmin siitä on keskusteltu kiivaasti. Useiden asiantuntijoiden mukaan kirjan tarina on täysin keksitty.
Moni Goodin kirjan lukija saa nyt kuitenkin harmaita hiuksia kun huomaa että Good selostaa tätä tapausta kirjassaan ja kaiken lisäksi siihen äänensävyyn että Scullyn tarina on tosi.
 
[ Ufologiassa tottuu aika nopeasti siihen että aina silloin tällöin sukeltaa esille henkilöitä joita englanniksi kutsutaan nimellä ' whistleblower ' ( suomeksi vaikkapa ' paljastaja' tai ' ilmiantaja ' tai sitten sananmukaisesti ' pilliinviheltäjä ' ).
Nämä henkilöt paljastavat ufosalaisuuksia. Usein on osoittautunut että he ovat täysiä huijareita jotka ovat valehdelleet taustastaan ja/tai roolistaan ufologian historiassa.
Sitten on sellaisia pilliinviheltäjiä jotka puhuvat totta kun kertovat taustastaan.
 
Tällainen oli esim. Philip Corso joka oli juuri se mikä hän sanoikin olevansa.
Viime vuosien aikana on sukeltanut esille uusi tällainen  pilliinviheltäjä, eli Clark C. McClelland, joka kertoo olleensa töissä NASAlla ja jo aikaisessa vaiheessa ryhtyneensä keräämään talteen NASAan liittyviä ufotapauksia. Kun on tarkistettu McClellandin taustaa niin on ilmennyt että hän on juuri se joka hän sanookin olevansa, eli hän on todellakin ollut sellaisessa työssä että hän on tehnyt työtä NASAlle rakettien ja avaruussukkulan parissa.
Internetistä löytyy tieto että McClelland joku vuosi sitten joutui jättämään työnsä NASAn parissa koska hänen turvallisuusluokituksensa peruutettiin. Sitä ei kerrota mistä syystä se peruutettiin mutta on ilmeistä että asia on katkeroittanut McClellandia joka sen jälkeen ryhtyi paljastamaan NASAn salassa pidettyjä ufotapauksia. ]
 
Kirjansa ensimmäisessä osassa myös Good kertoo McClellandista ja McClellandin väitteestä siitä että hän oli keskustellut Roswellin tapauksesta Wernher von Braunin kanssa ja McClellandin mukaan von Braun oli kertonut McClellandille siitä kuinka hänet oli viety Roswellin maahansyöksypaikalle jossa hän oli nähnyt maahansyöksyneen lentävän lautasen ja sen kuolleen miehistön.
 
Lukija joutuu tätä lukiessaan koville: Tarkistuksissahan on ilmennyt että McClelland puhuu totta kertoessaan taustastaan ja toisaalta jos hänen väitteensä on tosi niin se on sensaatiomainen...
 
 
Ufologian historiankirjoituksesta tiedetään varsin hyvin että vuonna 1950  Project Sign luovutti raportin kenraali Vandenbergille ja tässä raportissa todettiin että Sign oli tullut siihen tulokseen että ufot olivat ulkoavaruudesta. Kenraali Vandenberg ei kuitenkaan uskonut tuohon vaan antoi käskyn polttaa tuo raportti.
Goodin kirjassa on sivulla 114 kopio kenraali Vandenbergin käskystä ja kirjan mukaan kopio on saatu Kansallisarkistosta.
 
Ufologiassa ei pidä hämmästyä mistään mutta silti hämmästyn kun näen kopion tuosta käskystä. Hämmästykseni johtuu siitä että omassa kirjassani ' Tosiasioita ufoilmiöstä ' on jopa 113 viitettä tuohon Vandenbergin käskyyn enkä ole milloinkaan nähnyt siitä kopiota aikaisemmin. En edes tiennyt että tällainen kopio edelleen oli olemassa USA:n Kansallisarkistossa.
Maailma on täynnä yllätyksiä.
 
Goodin kirjassa on mukana myös tunnettu tapaus jolloin lentokoneesta havaittiin valtava ufo lähellä Islantia vuonna 1951.
Koneen kapteenina toimi tuolloin Graham Bethune joka nykyisin on avoimesti kertonut tapauksesta mm. Disclosure- ohjelman puitteissa.
Minä ( B.B.) en ota esille tätä tapausta sen takia että Bethune nykyisin kertoo tuosta asiasta, vaan sen takia että Bethune on kertonut havainnon aikana käydystä keskustelusta joka psykologiselta kannalta on harvinaisen mielenkiintoinen:
 
Bethune: " Koneen matkustajien joukossa oli myös laivaston komentaja M. joka oli psykiatrina toimiva lääkintäupseeri. Kun toiset matkustajat tarkkailivat vieressä lentävää ufoa, niin komentaja M. oli siirtynyt koneen perässä sijatsevaan pikkukeittiöön. Bethune oli tällöin kysynyt M.: ltä jos hän näki mitä kaikki muut näkivät?
Komentaja M. oli tällöin vastannut että
' Kyllä se oli lentävä lautanen. En katsonut sitä koska en usko niihin '  " .
 
Merkillepantavaa tässä kirjassa on se että se itse asiassa alkaa jo vuodesta 1930 jolloin Australiassa havaittiin Bass Straitin pohjoisrannalta käsin tunnistamattomia
' lentokoneita ' ja Australian ilmavoimat lähetti lentäjän  tunnistamaan niitä.
Ja vuonna 1935 nelimoottorinen lentokone katosi Bass Straitissa samalla kuin nähtiin outoja valoja taivaalla.
Ja 17.8.1936 nähtiin Italiassa lähellä Venetsiaa metallinen kiekko jonka läpimitta oli 10- 12 metriä. Italia lähetti hävittäjiä tutkimaan kiekkoa mutta ne eivät pystyneet saavuttamaan sitä.
Ja 1933 havaittiin Skandinavian yllä kummituslentokoneita joiden alkuperää ei milloinkaan pystytty selvittämään.
Ja toisen maailmansodan jälkeen nähtiin Pohjoismaiden yli lentäviä kummitusraketteja joiden korkein lentokorkeus sanottiin olevan jopa  48 km.
( Tavallisen lentokoneen lentokorkeushan on usein 10 km. - B.B.: n huomautus ) .
Merkillistä kylläkin niin näiden tunnistamattomien rakettien suurin lentokorkeus sanottiin olevan Suomen yllä, Goodin mukaan.
 
Vaikka kirjan alussa hämmästelin  sitä että Good luettelee noita ufologian
' ikoneita ' niin havaitsen vähitellen että kirjan nimi on mielestäni hiukan harhaanjohtava koska punaisena lankana kirjassa kulkee nimenomaan se että Good selostaa suurimmaksi osaksi lentokoneista tehtyjä havaintoja ja tällöin tuo Arnoldin, Chiles- Whittedin ja Mantellin tapaus puolustaa hyvin paikkansa tässä kirjassa.
 
Jos minä olisin saanut päättää tämän kirjan nimestä niin olisin antanut sille nimen
' Dangerous UFOs and aircraft '  ( ' Vaaralliset ufot ja lentokoneet ' ) tai joku muu vastaava.
 
Ja kirjan punaisen langan kirkkaanpunaisena ydinosana kulkee tässä kirjassa se että Goodin käsityksen mukaan ufot eivät lainkaan ole aina olleet ystävällismielisiä vaan ovat aiheuttaneet paljonkin vahinkoa tavallisille lentokoneille.
Ja tämä on tapahtunut joskus  tahattomasti (?) ja usein ( ! )  tahallisesti.
 
Sivulla 178 Good julkaisee tilaston jonka mukaan ajalla 1952- lokakuu 1956
sattui yhteensä USA: ssa 18 662 tapausta joissa sotilaskoneille sattui vahinko tai onnettomuus. Näistä yhteensä 1 773 eli 9,5 % johtui tuntemattomasta syystä.
 
Good kertoo kuinka vuonna 1956 amerikkalaisia hävittäjiä oli lähetetty ufon perään jolloin ainakin yksi hävittäjä oli syöksynyt maahan Bloomingtonin ja Bedfordin välillä.
 
Good kertoo myös Wallace Fowlerista joka palveli ilmavoimien Ellsworthin tukikohdassa vuonna 1957 kun tukikohdan yllä havaittiin ufoja ja niiden perään lähetettiin hävittäjiä. Kuitenkin yksi hävittäjä syöksyi maahan takaa- ajon aikana.
Toinen hävittäjä vain katosi eikä sitä eikä lentäjää löydetty milloinkaan.
 
Vuonna 1959 neljä F- 106 hävittäjää lähetettiin ufon perään Japanin Okinawasta ja Misawasta jolloin yksi hävittäjä katosi eikä sitä milloinkaan löydetty. Tutkassa oli nähty kuinka ufon ja hävittäjän tutkakaiut yhtyivät yhdeksi ainoaksi kaiuksi joka sekin sitten katosi tutkalta.
 
Ufot ovat näyttäneet voimiaan myös toisella tavalla. Sivuilla 254- 255 Good kertoo vuoden 1965 valtavasta sähkökatkoksesta joka pimensi koko itäisen USA: n . Hollywoodilainen näyttelijä Stuart Whitman on kertonut kuinka hän näki ikkunansa ulkopuolella kaksi ufoa ja kuuli äänen joka kertoi hänelle että sähkökatkos oli ufojen aikaansaama ja oli tarkoitettu pieneksi voimannäytteeksi.
( Tapauksesta on kerrottu myös allekirjoittaneen kirjassa ' Onko ufoilmiössä logiikkaa ? ' .)
 
Kirjan 18. luvussa Good kertoo useista tapauksista jolloin ufot ovat leijuneet amerikkalaisten ydinasetukikohtien yllä ja jopa saattaneet ohjukset epäkuntoon.
Robert Salas kertoo kuinka  17.3.1967 ufot saattoivat Montanassa sijaitsevan Malmstromin tukikohdan kaikki ydinohjukset epäkuntoon. ( Salas on muuten kertonut tapauksesta myös Disclosure- projektin yhteydessä ).
 
Chileläinen eläkkeellä oleva ilmavoimien kenraali Hernan Gabrielli Rojas kertoo vuonna  2002 antamassaan haastattelussa kuinka hän itse ohjasi hävittäjää vuonna 1978 ja tuolloin kohtasi giganttisen banaaninmuotoisen ufon. Rojaksen mukaan ufo oli yhtä iso kuin tusina lentotukialuksia.
 
Goodin kirjasta löydän sivulta 399 tapauksen joka mielestäni on varsin mielenkiintoinen. Englantilainen lentäjä David J. Hastings oli 10.9.1985 yhdessä opettajansa David Pattersonin kanssa matkalla San Franciscosta New Yorkiin ja takaisin kuusipaikkaisella Cessnalla kun he havaitsivat suoraan edessä kohteen joka lähestyi heitä suurella nopeudella. Lentäjät kyyristyivät ja odottivat että he törmäisivät yhteen vieraan kohteen kanssa. Jokin epäselvä ohitti heitä erittäin läheltä mutta mitään törmäystä ei tullut.
Molemmalla lentäjällä oli erittäin vahva tunne siitä että koneen vasemmalla puolella oli ' jokin ' vaikka he eivät nähneet mitään.
Hastings tarttui kuitenkin kameraan ja tähtäsi umpimähkään vasemmalle ja otti kaksi kuvaa.
Laskeuduttuaan he veivät filmin kehitettäväksi ja filmissä näkyikin
' tuubimainen ' iso kohde. Merkillistä asiassa on myös se että ensimmäisessä kuvassa ei näkynyt mitään, mutta toisessa kuvassa ufo näkyi.
Lentäjät julkaisivat kertomuksensa Pilot- nimisessä lehdessä. Varsin mielenkiintoista tässä asiassa on se että tuo kuva julkaistaan Goodin kirjassa.
Tärkeätä tässä tapauksessa on se että molemmat lentäjät ' tunsivat ' jonkin näkymättömän läsnäolon ja tästä ' näkymättömästä ' kohteesta saatiin myös valokuva, mutta vain toisella yrityksellä.
 
Good julkaisee myös Englannin puolustusministeriön ohjeen siitä miten lennonjohtajien  pitää tehdä ilmoitus havaitsemistaan ufoista.
Ohje on vuodelta 1991 ja sisältyy n. s.  MATS- ohjeisiin ja se liittyy nimenomaan ufoihin. ( MATS=  Manual of Air Traffic Services ).
 
Rohkeuden puutteesta Goodia ei ainakaan voida syyttää:
Vuonna 2004 Good lähetti kirjeen presidentti Bushille ja pyysi tapaamista keskustellakseen ufoista.
Bushin sihteeri vastasi kohteliaasti mutta totesi että presidentti ei millään ehdi tavata kaikkia jotka niin tahtovat.
 
Niin kuin monessa muussakin kirjassa nykyään on todettu niin myös Good tuo esille sen tosiasian että CIA oli syvästi sekaantunut aikanaan tunnetuimman ja suurimman ufojärjestön NICAPin toimintaan.
Kontra-amiraali Roscoe H. Hillenkoetter oli NICAPin hallituksessa mutta myös CIA: n entinen johtaja. CIA: n eversti Joseph J. Bryan III oli luonut Psykologisen Strategian Neuvoston ja oli sen ensimmäinen johtaja mutta myös mukana NICAPissa. Kreivi Nicolas de Rochefort oli NICAPin varapuheenjohtaja mutta myös CIA: n jäsen. Ja Karl Pflock ( joka on myös tunnettu kahdesta Roswell- kirjastaan ) oli CIA: n jäsen.
Goodin mukaan CIA ajoi tahallaan NICAPin konkurssiin sisältäpäin.
 
Lauantaina 1.12.2007 minulla on kunnia tavata henkilökohtaisesti Timothy Goodin kun hän esitelmöi ufoista SYK- koululla Helsingissä.
Tämän kirjaesittelyn tarkoituksena ei tietenkään ole kertoa tuosta esitelmästä, vaan yllämainitusta kirjasta, mutta parissa kohdassa voin  kuitenkin kommentoida kirjaa/esitelmää koska Good on tuonut ne esille sekä kirjassa että esitelmässään:
-Sekä kirjassa että esitelmässään Good kertoo Apollo 11 - lennosta ja siitä että astronautit, eli lähinnä Buzz Aldrin, näkivät tunnistamattoman kohteen lennon aikana.
Good tuo kirjassaan ja esitelmässään esille että kohde on ja pysyy ufona.
Tästä on reunahuomautuksena kyllä todettava että Aldrin itse on ollut hyvin epämääräinen tässä asiassa ja eri haastatteluissa antanut lausuntoja jotka ovat olleet aika epätarkkoja.
Mutta summasummarum niin Buzz Aldrin on itse mukana kahdessakin CNN: n Larry Kingin ohjelmassa kesällä/syksyllä 2007 ja varsinkin viimemainitussa hän tuo varsin selvästi esille että se kohde jonka astronautit näkivät melkoisella varmuudella oli raketista irronnut paneli.
Tässä ohjelmassa Aldrin on hyvin varma asiasta.
 
1953 kokoontui  n. k. Robertsonin- komitea johon skeptikot mielellään viittaavat. Robertsonin komitea kun suositteli että ufoilmiötä on
' debunkattava ' ( Sanakirjan mukaan sana ' debunk ' tarkoittaa 
' riistää sädekehä joltakin ' ).
Tähän sanaan skeptikot ovat mieltyneet ja toistavat sitä varsin usein ottamatta huomioon tai välittämättä siitä että Robertsonin komitea suositteli monta muuta asiaa tuon ' debunkkaamisen ' lisäksi.
Robertsonin komitean sihteerinä toimi CIA: n palveluksessa oleva Frederick C. Durant III joka sitten laati raportin komitean työstä ja tästä syystä taas Robertsonin komitean raporttia usein kutsutaan ' Durantin raportiksi ' .
 
Kirjassaan Good kertoo kuinka hän lokakuussa 2004 on tavannut nyt miltei 90- vuotiaan Durantin ja keskustellut hänen kanssaan ufoista.
Helsingin esitelmässään 1.12.2007 Good kertookin sitten varsin mielenkiintoisen asian: Hän oli saanut Durantilta sähköpostia jossa Durant kehoitti Goodia että ' älä ikinä, ikinä, ikinä, ikinä, ikinä anna periksi ' .
 
Minä en tiedä, eikä Goodkaan kertonut tietävänsä mitä Durant tarkkaan ottaen tarkoitti mutta kyllä tuo kehoitus kuulostaa harvinaisen mielenkiintoiselta juuri sen johdosta että sen lähetti Robertson- komitean sihteeri Durant kuuluisalle ufokirjailijalle.
Mitäköhän Durant tarkoitti?
En tiedä ja saattaa olla että en ikinä saa tietää.......
 
Virallisesti USA: n ilmavoimat lopettivat kaikki ufotutkimukset vuonna 1969.
Kirjailija Howard Blum on kuitenkin kertonut että joulukuussa 1987 perustettiin  salainen työryhmä pohtimaan ufoja. Työryhmään kuului seitsemäntoista jäsentä ja se kokoontui säännöllisesti Pentagoniin.
Good kertoo että itse asiassa tuo työryhmä oli olemassa jo vuonna 1985 ja että sen perustaminen oli tri John Alexanderin idea. Goodin mukaan mukana oli myös mm. tri Robert M. Wood joka on aktiivisesti mukana ufotutkimuksessa.
 
Allekirjoittanut hätkähtää kirjan tässä kohdassa sillä tri John Alexander on ollut aktiivisesti mukana NIDS- järjestössä ja osallistunut n. s. Utahin karjatilan tutkimuksiin joista allekirjoittanutkin on kirjoittanut eri yhteyksissä ( Katso allekirjoittaneen kirjaesittelyä Kelleher-Knappin kirjasta ' Hunt for the Skinwalker ja/tai SUT: n CD-ROMia ' Ufojen  varjossa ' ).
 
Se että ufot ovat osoittaneet agreessivista käyttäytymistä ei liity vain vanhoihin tapauksiin. Good tuo kirjansa lopussa esille useita tapauksia eri maista joissa ufot ovat aiheuttaneet vaaratilanteita tai onnettomuuksia.
Yksi tällainen tapaus sattui tammikuussa 2004 kun Aer Linguksen Boeing 737 oli lähestymässä Dublinin lentokenttää jolloin sen takana olevasta British Midlandsin Airbus 330- koneesta havaittiin ufo joka nousi suoraan ylös läheiseltä pellolta. Ufo rupesi kiertämään Boeingin ympäri ja asettui välillä sen eteen niin lähelle että Boeingin kapteeni pyysi lennonjohdolta uutta kurssia vältääkseen yhteentörmäystä.
Kun Boeing laskeutui niin sen ilmajarruja ei voitu käyttää ja myöhemmin havaittiin että koneen siivissä oli pahoja vaurioita ' kuin olisi lyöty vasaralla ' .
Samana iltana AtlasAirin Airbus A330, lähestyessään Dublinia,  kohtasi ufon joka käyttäytyi hyvin aggressiivisesti ja välillä asettui koneen eteen jolloin ufosta tuli kirkkaita ja häikäiseviä leimahduksia, kuin salamavalosta. Välttääkseen yhteentörmäystä kone joutui tekemään väistöliikkeitä.
 
Mielestäni tällä kirjalla on vähän huono nimi. Koska sen sisältö suurimmaksi osaksi liittyy nimenomaan lentokoneisiin ja lentokoneista tehtyihin havaintoihin niin mielestäni sen nimeksi olisi sopinut paremmin vaikkapa ' UFOs and aircraft ' tai joku muu vastaava.
 
Kirjan nimessä oleva sanamuoto ' Need To Know ' ( ' Tarve tietää ' ) kertoo kuitenkin ufologille mitä Good ajaa takaa tuolla sanamuodolla.
Saattaa kuitenkin olla ettei kaikki ole perillä sen merkityksestä joten selitän asian hyvin lyhyesti tässä:
USA: ssa käytetään, kuten varmaan kaikki tietävät, eritasoisia turvallisuusluokituksia kuten ' Secret ' ja ' Top Secret ' .
Mutta sen LISÄKSI turvallisuusasioissa käytetään ' Need To Know '
( ' Tarve tietää ') - määräyksiä. Näiden tarkoituksena on ' lokeroida ' salaiset asiat siten että vain se henkilökunta joka suoraan liittyy johonkin salaiseen asiaan saa tietää siitä.
Oletetaan että  esim. ilmavoimilla on vireillä kaksi eri salaista projektia, vaikkapa projekti A ja projekti B ja laivastolla on vireillä oma salainen projekti C.
Projekti A: sta on tietoinen kenraali A, projekti B: stä on tietoinen kenraali B ja projekti C: stä on tietoinen amiraali C.
Molemmalla kenraalilla ja amiraalilla on tietysti korkein tarvittava turvallisuusluokitus mutta tästä huolimatta esim. amiraali C: llä ei ole oikeutta saada tietoja esim. projekti A: sta. Hänellä ei nimittän ole ' tarvetta tietää ' ( ' Need To Know ' )  siitä.
Jokaisessa asiassa tämä ' tarve tietää ' punnitaan erikseen ja tämä on tietysti johtanut siihen että esim. ilmavoimissa on runsaastikin korkeita upseereita joilla ei ole minkäänlaista tietoa eri salaisista projekteista.
Ja tämähän onkin tuon käytännön tarkoitus.
Ja tähän seikkaan tuo ' Need To Know ' viittaa Goodin kirjan nimessä.
 
Kirjan alussa Good viittaa lyhyesti myös Englannin ilmavoimien Project Condign- raporttiin joka valmistui vuonna 2000 mutta saatiin julkisuuteen vuonna 2006.
Kirjansa sivulla 8 Good on kopioinut yhden sivun raportista jossa sanotaan että kun
( Englannin ) hävittäjät torjuvat ufoja ( UAP: tä ) niin ne eivät saa missään tapauksessa yrittää ylittää ufon ohjausliikkeitä ( " No attemp should be made to out-manoeuvre a UAP during interception " ).
Tuossa raportissa selitetään ufoja aikaisemmin tuntemattomalla plasmailmiöllä
joka voi kiihdyttää, leijua, laskeutua, äkkiä kadota jne.
Allekirjoittanut viittaa lauantain panelissa ohimennen tuohon raporttiin, mutta Good lausuu käsityksensä tuosta raportista lyhyesti ja ytimekkäästi:
" Bullshit " ( Hev...p...aa ). 
 
Olen pitänyt ja pidän edelleen Goodia maltillisena ja asiallisena kirjailijana eikä käsitykseni hänestä ole muuttunut sen jälkeen kuin olen itse tavannut hänet.
Ja tässä kirjassa Good tuo nimenomaan esille sen ettei ufojen kanssa leikitä.
Tässä kirjassa on varsin runsaasti tietoa mutta hiukan minua häiritsee se että Good tässä kirjassa käyttää myös lähteitä jotka ehkä eivät ole kovin luotettavia.
 

Björn Borg, 3.12.2007