Good, Timothy:

Sidgwick & Jackson Ltd. , London 1991. 163 sivua

 
 
" Neuvostoliiton apulaispuolustusministeriltä, ilmavoimien kenraalilta  Tretjakilta kysytään:
' Miksi hävittäjät eivät ampuneet ufoa '
Tretjak vastaa: ' Saattaa olla kohtalokasta ampua laitetta joka ehkä pystyy puolustautumaan moninkertaisella tulivoimalla ' " .
 
 
 
Timothy Good on maailman tunnetuimpia ja arvostetuimpia ufotutkijoita ja - kirjailijoita.
Good on itse julkaissut allamainitut kirjat:
 
 
Good,Timothy:Above Top Secret.Sidgwick & Jackson Ltd.,Lontoo 1987.
Good, Timothy: The UFO Report 1990. Sidgwick & Jackson Ltd. , London 1989.
Good,Timothy:The UFO Report 1991.Sidgwick & Jackson Ltd.,Lontoo 1990.
Good, Timothy: The UFO Report 1992. Sidgwick & Jackson Ltd. , Lontoo 1991.
Good,Timothy:Alien Liaison.Arrow Books,Lontoo 1991.
    (Julkaistu 1993  William Morrow,New York,toimesta nimellä  Alien Contact).
Good,Timothy:Alien Update.Arrow Random House 1993.
Good,Timothy:Beyond Top Secret.Sidgwick & Jackson Ltd.,Lontoo 1996.
Good,Timothy:Alien Base.Century,Lontoo 1998.
Good,Timothy:Unearthly Disclosure.Century,The Random House Group,Ltd,Lontoo
   2000.
Good, Timothy: Need to Know: UFOs, the Military and Intelligence. Sidgwick & Jackson
         Ltd. , London 2006.
 
Ja yhdessä Lou Zinsstagin kanssa Good on julkaissut allalolevan kirjan:
 
Zinsstag, Lou & Timothy Good: Georg Adamski: The Untold Story. Ceti Publications,
  Beckenham, Kent, England 1983.
 
Kun tarkastan asiaa niin huomaan että Goodin kaikki kirjat ovat mukana omien kirjojeni yhteisessä lähdeluettelossa, eli olen lukenut ne kaikki
 
Lisäksi olen kirjoittanut Goodin kirjoista kolme kirjaesittelyä jotka on julkaistu CD- ROM: lla
ja lisäksi kaksi näistä kirjaesittelyistä on julkaistu SUT Ry: n ' Uforaportti 14 ' - kirjassa.
Samassa ' Uforaportti 14 ' - kirjassa on julkaistu Tapani Koivulan kirjaesittely Goodin kirjasta
' Need  To Know ' sekä ' Alien Base ' .
 
Joulukuussa 2007 Good oli Helsingissä pitämässä esitelmää ja allekirjoittanutkin pääsi tutustumaan häneen ja tämä johti siihen että sen jälkeen olin itse myöhemmin yhteydessä Goodiin sähköpostitse ja selvitimme muutamia asioita.
 
Goodin matkan Helsinkiin olivat sponsoreineet musiikkiprofessorit ja kapellimestarit Ralf
Gothoni ja Leif Segerstam.
 
Keväällä 2008 sattui sitten sellainen asia että eräs Helsingin ufopiirin jäsen huomasi että Goodin viimeisin kirja ' Need To Know ' oli kopiotu miltei kokonaisuudessaan Internetiin ja kertoi asiasta allekirjoittaneelle.
 
Allekirjoittanut taas otti yhtettä Goodiin ja kysyin että oliko Good tietoinen tästä ja ilmeni että Good ei ollutkaan tietoinen siitä ja se oli tapahtunut luvatta ja Good käynnisti sitten  operaation asian selvittämiseksi ja tässä operaatiossa oli mukana joukko kustannusagentteja ja lakimiehiä sekä Englannista että USA: sta.
 
Good kertoi allekirjoittaneelle useissa sähköpostissa sitten miten asiat edistyivät.
 
Joten, kuten sanottua, niin Good on varsin tunnettu ufologiassa.
 
Noin 16 vuotta sen jälkeen kuin tämä nyt puheena oleva kirja  ilmestyi saan sen käsiini luettavaksi ja on hauskaa verrata sen ajan ufotietoja nykypäivän ufotietoihin.
 
Tämän kirjan on siis Timothy Good toimittanut  ja kirjoittajia on useita.
 
Omassa esipuheessaan Timothy Good valittaa sitä että englantilainen Sunday Telegraph- lehti on suhtautunut ivallisesti Goodin silloin viimeisimpään kirjaan ' Alien Liaison. The Ultimate Secret '  ja tämä lehden ivallinen esittely aiheutti sen että englantilainen British Airwaysin lentokapteeni Graham Sheppard kirjoitti lehteen ja kertoi omasta ufohavainnostaan ja moitti lehteä siitä että se oli kirjoittanut ivallisen kirjaesittelyn.
 
Timothy Good kehoittaa lukijoita aina tarvittaessa kirjoittamaan lehtien päätoimittajille jotta päästäisiin eroon näistä ivallisista kirjoituksista.
 
Samalla Good valittaa sitä että eräs valokuva joka julkaistiin edellisessä ' The UFO Report 1991 ' - kirjassa nyt on paljastunut väärennökseksi.
Kyseessä on Peter Woolawayn valokuva jonka hän oli ottanut ufosta 27.2.1990 Bartley Green- altaalla Birminhamissa.
Good on yrittänyt selvittää valokuvan syntyä mutta valokuvaaja on välttänyt Goodia.
 
George Wingfield kirjoittaa kirjan alussa viljakuvioista ja kirjoittaa mm. siitä kuinka viljakuvioharrastajat yhdessä armeijan kanssa pystyttivät valvonta- aseman joka oli pystyssä kolme viikkoa alkaen  23.7. ja tarkoitus oli infrapuna- ja muilla välineillä katsoa jos he pystyisivät tallentamaan viljakuvioita niiden syntyessä.
Operaatiota kutsuttiin nimellä ' Operation Blackbird '  ja kuten sanottua niin siinä oli sotilashenkilöitä mukana.
Viljakuvioita ilmestyi sitten mutta myöhemmin kävi ilmi että ne olivat väärennöksiä mutta
Wingfield ihmettelee sitä että esim. kaksi korpraalia jotka olivat jokaisena yönä paikalla niin juuri sinä yönä kuin nämä väärennökset tehtiin, niin juuri sinä yönä nämä kaksi korpraalia eivät olleet paikalla.
Wingfield ihmettelee kovasti  että oliko armeija mukana tässä väärennösasiassa. 
 
Sen sijaan Wingfield kirjoittaa tyytyväisenä  viljakuviosta joka saatiin filmattua kun pieni ufo teki sen 26.7. ja kyseessä on n. s. Milk Hillin ufo. Ufo tekee viljakuvion ja sen jälkeen näkee kuinka ufo lentää erään traktorin yli.
Colin Andrews etsi myöhemmin käsiinsä tämän traktorinkuljettajan ja tämä oli kertonut kotona ja muille tästä ufosta joka lensi hänen ylitseen.
Traktorinkuljettaja sen sijaan ei ollut perillä siitä viljakuviosta jonka ufo oli tehnyt ja tätä Wingfield pitää erittäin vakuuttavana tapauksena ja videona.
 
Traktorikuljettajaa oli pilkattu mutta sen jälkeen kuin ihmiset olivat nähneet tämän videon niin pilkkaaminen loppui.
 
Kirjan toisessa luvussa kanadalainen Chris Rutkowski kertoo kanadalaisista viljakuvioista
ja lähinnä niiden muodoista ja ulkonäöstä.
Rutkowski on tässä tehnyt varsin tarkkoja tilastoja näistä kuvioista; missä kuviot ovat ilmestyneet, päivämäärät, läpimitta, ulkomuoto ja kaikkea muuta ja Rutkowskin osuus tässä kirjassa on sen verran tarkka ja yksityiskohtainen että se muistuttaa lähinnä tilastotieteen oppikirjaa.
 
Tutkiessaan näitä tilastoja lukijan täytyy olla tarkkana koska siinä mainitaan esim. Varsova, Belgradi, Milano, Odessa jne.
Mutta nämä eivät ole eurooppalaisia kaupunkeja vaan nämä ovat kanadalaisia paikannimiä.
 
Ilmeisesti nämä ovat saaneet nimensä maahanmuuttajilta aikoinaan.
 
Reunahuomautuksena todettakoon että Rutkowski tässä viittaa Ted Phillipsin tilastoon fyysisistä jäljistä mitä ufot ovat jättäneet ja tässä Rutkowski toteaa että Ted Phillipsin tilaston mukaan siihen aikaan niin siinä oli 4.000 eri tapausta.
 
Kirjan kolmannessa luvussa Nick Redfern kertoo englantilaisista tapauksista mitä hän on löytänyt virallisista asiakirjoista.
Tähän aikaan Redfern asui vielä Englannissa, nykyisinhän hän asuu USA: ssa.
 
Poimin Redfernin kirjoituksesta tapauksen joka kulkee nimellä ' Topcliffe - incident '  ja joka sattui 19.9.1952.
Selostan tapauksen tässä lyhyesti vaikka se kirjassa on pitempi:
 
Kyseessä on ilmavoimien luutnantti Dolphin joka palveli RAF: n Topcliffen tukikohdassa.
Yhdessä viiden muun lentäjän kanssa hän tarkkaili kun Meteor-hävittäjä laskeutui mutta samalla he havaitsivat hopeisen pyöreän kohteen joka kulki paljon hitaammin kuin tuo Meteor- hävittäjä mutta samalla kurssilla.
Äkkiä tuo tuntematon hopeinen kohde rupesi laskeutumaan ja leijui kuin heiluri edestakaisin putoavan lehden -liikkeen tavoin. Meteor- hävittäjä kääntyi Dishfortin suuntaan ja tuo hopeinen kohde näytti seuraavan sitä samalla kuin se edelleen laskeutui.
Muutaman sekunnin kuluttua kohde lopetti heiluriliikkeensä ja laskeutumisensa ja rupesi pyörimään oman akselinsa ympärillä.
Äkkiä hopeinen kohde kiihdytti ja lensi länteen päin uskomattomalla nopeudella kääntyen kaakkoon ennen kuin se katosi näkyvistä.
 
Kaikki tämä tapahtui 15 - 20 sekunnin sisällä ja kohteen kiihdytys oli suurempi kuin tähdenlennon nopeus.
Mukana ollut luutnantti Kilburn toteaa ettei hän ole ikinä aikaisemmin nähnyt mitään vastaavaa ja että se kiihdytys oli uskomaton.
 
Tällaisia tapauksia on löytynyt Englannin arkistoista.
 
Kiinasta saadaan hyvin harvoin tietää ufotapauksia ja henkilö joka usein on välittänyt meille tietoja nimenomaan Kiinasta on kiinalais- amerikkalainen Paul Dong joka on syntynyt 1928 Kantonissa mutta kirjan ilmestymisen aikaan asui Oaklandissa Kaliforniassa.
 
Dong on valinnut muutaman kiinalaisen tapauksen ja kertoo mm. lentokoneesta joka 18.3.1991 lähti Shanghaista määränpäänään Shandongin maakunnan pääkaupunki Jinan noin 800 km pohjoiseen.
 
Lennonjohtaja havaitsi 3.000 metrin korkeudessa lähellä lentokonetta ufon ja otti radioteitse yhteyttä lentäjään joka rupesi englantilaisrakenteisella kaksimoottorisella Shorts 360- 300 turbopropkoneella ajamaan takaa tätä ufoa vaikka hänellä oli 36 matkustajaa mukanaan.
 
Kapteeni havaitsi että rengasmaisesta ufosta erkani kaksi pienempää kohdetta joista toinen oli pyöreä ja toinen neliskulmainen ja nämä kohteet lensivät sinnetänne mutta säilyttivät noin 300 metrin välimatkan keskenään ja 40 kilometrin takaa- ajon jälkeen nämä kaksi pienempää kohdetta kääntyivät yllättäen lentokonetta kohti suurella nopeudella jolloin kapteeni Chu välitti radiolla hätäsanoman ja pyysi apua jolloin nämä kaksi pienempää kohdetta yhdistyivät ja lensivät ylöspäin suurella nopeudella.
 
Lentokone seurasi ufoa yhteensä noin 9 minuutin ajan .
 
Erikoista tässä tapauksessa on se että se joka Paul Dongin pyynnöstä on lähettänyt Timothy Goodille tiedon tästä  tapauksesta on kiinalainen professori Xie Chu joka on Aerospace Knowledge- lehden päätoimittaja ja tämän lehden julkaisee Chinese Society of Aeronautics & Astronautics Pekingissä.
 
Dongin esimerkkien joukossa on myös havainto joka tapahtui 9.7.1990 Kiinan Sichuanin maakunnan yllä jolloin muutama kiinalainen kodistaan näki pienen ufon jonka läpimitta oli 12 cm ja vähitellen se kasvoi suuremmaksi niin että se oli lopuksi 30 cm ja tämä ufo teki erilaisia liikkeitä ja havaitsijat tarkkailivat sitä jolloin eräässä vaiheessa ufo jakautui kahtia ja molemmat näyttivät olevan alkuperäisen kopioita.
Hetken kuluttua ne yhdistyivät taas yhdeksi ainoaksi ufoksi jolloin ufon läpimitta oli 75 cm.
 
Vähän myöhemmin he näkivät taas saman ufon joka oli palannut.
 
Tässä kuitenkin allekirjoittanut joutuu toteamaan että suhtaudun hiukan epäilevästi näihin mittoihin koska sanotaan että toisen havainnon yhteydessä sen läpimitta oli 28 cm ja kuitenkin siitä ammuttiin valosäde jonka läpimitta oli 60 cm.
Eli valosäteen läpimitta oli huomattavsti suurempi kuin itse ufo.
 
Tässä on nyt hyvä muistaa että Kiinassa on olemassa ihan omat mittayksiköt jonka lisäksi Paul Dong asui USA: ssa ( = omat mitat ) ja Timothy Good on englantilainen ( = omat mitat ) .
Epäilen tässä nyt vahvasti että noita alkuperäisiä kiinalaisia  mittoja ehkä on muutettu metrijärjestelmään hiukan väärin ?
 
Tässä on nyt saattanut tapahtua joku pieni virhe?
 
Samalla kuin olen kirjoittanut tämän käsityksen muistiin niin huomaan että tämä sanamuoto näyttää allekirjoittaneelle hyvin tutulta ikäänkuin olisin aikaisemmin käyttänyt samoja sanoja jonkun muun kiinalaisen havainnon yhteydessä.
 
Tässä on nyt ottava  huomioon se että Paul Dongin rooli kiinalaisessa ufologiassa on ollut kaksisuuntainen eli ensin hän on kerännyt kiinalaisia ufotapauksia joista olemme sitten saaneet lukea Lännessä, ja toisaalta Dong on esitelmöinyt useissa kiinalaisssa yliopistoissa ufoilmiöstä sellaisena kuin se tunnetaan Lännessä.
Paul Dongin merkitys kiinalaisessa ufologiassa on näin ollen ollut merkittävä.
 
Kirjan viidennen luvun on kirjoittanut amerikkalainen fil. tri Richard Haines joka kertoo matkastaan Neuvostoliittoon helmikuussa 1991.
Todettakoon reunahuomautuksena että allekirjoittanut itse oli yhteydessä Hainesiin aikaisemmin tänä vuonna ( 2008) eräässä asiassa.
 
Haines kertoo matkastaan että hän mm. tapasi useita ufologeja ja useita tohtorintason ihmisiä jotka harrastivat ufologiaa tai olivat kiinnostuneita ufoista.
 
Tällä matkalla hän sai myös tri Sergei Bozhichilta kopioita mm. edesmenneen tri Felix Zigelin koneella kirjoitetuista yhteenvedoista uforaporteista, yhteensä  1183 sivua.
 
Näistä huomaan että kuudes raportti liittyy n. s. Petrozavodskin tapaukseen ja se on jopa 212 sivuinen.
 
Asia johon kiinnitän erityistä huomiota on se että Haines kävi myös Novosibirskissa jossa hän tapasi useita tiedemiehiä ja nämä kertoivat että he olivat kehittäneet mielenkiintoisen tietokonealgoritmin jonka avulla selvitettiin jokaisen uforaportin yksityiskohdat.
 
Tämä on mielestäni varsin mielenkiintoinen asia. Lisäksi Novosibirskiin oli saapunut lentäjä nimeltään Kuzmin joka kertoi kohtaamistaan ufoista ja Kuzmin ei milloinkaan tehnyt mitään virallista ilmoitusta havainnoistaan mutta hän tuli kertomaan asiasta kuitenkin Hainesille.
 
Kirjan kuudennen luvun on kirjoittanut Nikolai Lebedev joka kertoo ufotapauksista jotka ovat sattuneet Neuvostoliitossa 1990 ja näiden joukossa niin huomaan että mukana on maahanlaskeutuminen joka on saattunut Eestissä 23.3.1990.
Ja 27.3.1990 sama ufo tuli takaisin.
Ensimmäisellä kerralla ufo oli lähtenyt pois kun joukko lapsia lähestyi sitä.
 
Tällä toisella kerralla silminnäkijä nimeltään Pavlov onnistui ottamaan valokuvan tästä ufosta ja tuo kuva julkaistaan tässä kirjassa.
 
Ufo palasi taas kolmannen kerran 28.3. jolloin sadat ihmiset näkivät sen ja havaitsijoiden joukossa oli Rabotsaja Tribuna- lehden kirjeenvaihtaja.
Tähän voi sanoa sen että kun Suomen Ufotutkijat ry: llä on varsin hyvät suhteet  Eestiin niin saattaa hyvin olla että joku Suomen Ufotutkijat ry: ssä tuntee tämän tapauksen paremmin kuin allekirjoittanut tai voi ainakin hankkia lisätietoja tästä.
Tapaushan vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta valokuvineen ja kaikkineen ja satoine silminnäkijöineen.
 
Toinen merkittävä kertomus jonka Lebedev ottaa esille on myös vuodelta 1990 jolloin lähellä Frunzea Kirgiskajassa sijaitsevassa Kairma- nimisessä kylässä 10- vuotias poika meni ulos ja palasi sisään ja huusi että ' ulkona on avaruusolentoja ' ja kun äiti meni ulos niin myös hän näki niitä.
Niillä oli kypärät ja he olivat 110 cm : n pituisia ja heidän käsissään oli kolme sormea jotka olivat terävät kuin kynnet.
Heidän pukunsa olivat valaisevat.
Kun olennot näkivät äidin niin olennot ottivat esille laatikkomaisen laitteen jolloin heidän päihin ilmestyi kuin antennit.
Olennot kävelivät melkein liukuen ja tämän merkillisen kertomuksen mukaan kun auto lähestyi näitä olentoja niin kaikki  hyppäsivät ojaan joka oli veden täyttämä ja jäivät veden alle kunnes auto oli ohittanut paikan.
 
Paikkakunnalla oli paljon sähköhäiriöitä samana päivänä.
 
Varsin mielenkiintoinen on Lebedevin selostus ufosta joka 13.9.1990 nähtiin tutka- asemalla
Kuibyshevissa josta nykyisin taas käytetään nimeä Samara.
Tämä ufo havaittiin ja sanotaan että se jopa tuhosi tutka- aseman laitteita jotka sulivat osittain .
Tapaus on merkittävä sen takia että siitä on kirjoitettu monessa neuvostoliittolaisessa lehdessä ja jopa ilmavoimien kenraali Tretjak joka oli Neuvostoliiton apulaispuolustusministeri on kommentoinut asiaa.
 
Lisäväriä tälle tapaukselle antaa se seikka että Helsingin ufopiirin kokouksissa  on käynyt
eräs henkilö jonka eräs sukulainen on kotoisin Samarasta ja tiedän että SUT ry: n puheenjohtaja Tapani Koivula on pyytänyt tätä sukulaista tutkimaan asiaa ja antamaan lisätietoja tapauksesta joita hän on saanutkin.
 
Näin ollen Koivula tietää ja tuntee tästä Samaran tapauksesta enemmän kuin allekirjoittanut.
Muistaakseni tämä sukulainen toimii lennonjohtajana alueella.
 
Kenraali Tretjak kommentoi myös ufohavaintoa joka tehtiin maaliskuussa 1990 ja Tretjak kertoo että ufo valokuvattiin ja hävittäjät tekivät optisia havaintoja ja saivat lämpösignaaleja
siitä.
Tapaus nähtiin Moskovan koillispuolella ja kesti kello 20: sta kello 23: 30 saakka  jolloin hävittäjät näkivät kaksi sykkivää valoa jotka liikkuivat ikäänkuin ne olisivat kiinni toisissaan.
Mutta se ei ollut lentokone.
Tretjak kertoo että vaikka kohde näkyi maassa olevassa tutkassa ja sitä valokuvattiin niin hävittäjät eivät tallentaneet sitä omaan tutkaansa ja Tretjak selittää että kaikki kolme signaalia jotka tulivat kohteesta eli tutkasignaali, optinen signaali ja terminen signaali niin kaikki näkyvät näyttöruudulla mutta tallentava laite rekisteröi pelkästään tutkasignaalin ja tässä tapauksessa tällaista ei tapahtunut  ja hän selittää sen sillä tavalla että tutkasignaali on erittäin kapealla alueella puolustusvoimien tutkissa ja että laitteet eivät tallenna signaaleja  tämän alueen ulkopuolelta.
 
Jos ymmärrän asian oikein niin maassa oleva tutka näki kohteet mutta ei hävittäjien tutkat.
 
Kun kysytään Tretjakilta että mistä syystä ufoa ei ammuttu niin hän vastaa ja sanoo että saattaa olla kohtalokasta ampua laitetta joka ehkä pystyy puolustautumaan moninkertaisella tulivoimalla.
 
( Tretjakin kertomus on varsin merkittävä koko ufologian historiassa koska tässähän Neuvostoliiton ilmavoimien komentaja joka samalla on apulaispuolustusministeri myöntää että ufo on havaittu ja valokuvattu ja siitä on rekisteröity signaaleja ja nimenomaan pitkän ajan eli 2, 5 tuntia ja vaikka länsimaissa Tretjakin lausunto ei ole niin tunnettu niin se on varsin merkittävä.
Todettakoon kuitenkin että Tretjakin kausunto on ollut mukana allekirjoittaneen omassa kirjassa  ' Tosiasioita ufoilmiöstä ' jo vuodesta 2001 alkaen ja oli mukana käsikirjoituksessa jo paljon ennen sitä . Asia johon allekirjoittanut on myös usein kiinnittänyt huomita on se että tämä Moskovan havainto tapahtui vain 9 päivää ennen sitä kuuluisaa tapausta jolloin belgialaiset hävittäjät ajoivat takaa tunnistamatonta kohdetta Belgian yllä. - Allekirj. huom. ).
 
Sanomattakin on selvää että olisi varsin mielenkiintoista nähdä niitä valokuvia joista Tretjak puhuu. En ole kuitenkaan milloinkaan nähnyt niitä muistaakseni ainakaan.
 
Kirjan luvussa 7 ufotutkija Bob Oechsler kertoo Gulf Breezen tutkimuksistaan. Hän oli saanut apurahan Fund For Uforesearchilta suorittaakseen tutkimuksen  ja matkusti Gulf Breezeen myöhään joulukuussa 1988 ja tammikuussa 1989. Oechsler kertoo perusteellisesti suorittamistaan tutkimuksistaan joissa hän on tavannut tunnetun Ed Waltersin ja tutustunut häneen.
Oechsler kertoo että hän luottaa täysin Ed Waltersiin ja tutkimuksissaan joissa hän on tutkinut Waltersin ottamia valokuvia ja videofilmejä niin Oechsler ei ole löytänyt mitään joka viittaisi petokseen vaan Oechsler pitää niitä aitoina.
Oechsler puhuu myös siitä ufon pienoismallista jota löydettiin Waltersin ullakolta sen jälkeen kuin Walters itse oli muuttanut uuteen taloon.
Tätä pienoismalliahan on usein tuotu esille skeptikoiden taholta.
Oechsler toteaa tässä että ensinnäkin tuota mallia ei löydetty Waltersin kodin ullakolta vaan autotallin ullakolta ja että silloin kuin se löydettiin niin Walters oli jo kuukausia aikaisemmin muuttanut uuteen taloonsa ja hänen entinen talonsa oli ollut kuukausia myynnissä ja siellä oli liikkunut paljon ihmisiä, kiinteistövälittäjiä ja muita kiinnostuneita.
 
Sitä paitsi niin tämä autotalli ei ollut milloinkaan lukittu edes silloin kun Walters asui entisessä kodissaan.
Lisäksi on otettava huomioon että tuo pienoismalli joka löydettiin niin ei ole samannäköinen kuin Waltersin ottamissa valokuvissa näkyvä ufo .
 
Tästä olen kyllä löytänyt huomautuksia aikaisemminkin muista kirjoista.
 
Päinvastoin niin tuo malli on yhdenmukainen erään piirrustuksen kanssa joka julkaistiin jossain vaiheessa.
 
Oechsler kiinnittää myös huomiota siihen että tämä malli löytyi sillä tavalla että talon uusi omistaja yritti selvittää erään kuparisen kuumavesiputken vuotoa ja ryömi siitä syystä autotallin ullakolle etsimään vuotoa ja tämä vuoto oli juuri sen mallin kohdalla.
 
Oechsler heittää esille että näyttää siltä että joku oli rikkonut tuon putken tuossa kohdassa nimenomaan sen takia että tuo malli sitten löytyisikin jossain vaiheessa tuolta.
 
Ainakin minulle henkilökohtaisesti on uusi asia Tommy Smith Jr: n tapaus josta Oechsler myös kertoo.
Tommy Smith Jr- niminen henkilö oli ottanut ennen Waltersia 12 valokuvaa ufosta joita Tommy sanoi että oli itse väärentänyt ja kuitenkin Oechsler tutkiessaan näitä kuvia vakuuttuu siitä että vaikka Tommy Smith sanoo että ne ovat väärennettyjä niin siitä huolimatta Oechsler  pitää näitä kuvia aitoina monestakin syystä.
 
Hän luettelee näitä syitä kymmenessä kohdassa ja toteaa että lienee ensimmäinen kerta kun ufotutkija törmää henkilöön joka väittää ottaneensa väärennettyjä kuvia ja ufotutkija pitää niitä kuitenkin aitoina.
 
Oechsler kertoo sitten  merkillisistä tapauksista mitä hän itse koki Gulf Breezessa.
Kun hän tutki Orionin tähtikuviota jossa on kolme rivissä olevaa tähteä niin hän yllättäen hän huomasi että niitä olikin viisi vaikka niitä pitikin olla vain kolme.
 
Ihmetellessään tätä niin hän havaitsi yllättäen että vaikka hänen mielestään oli kulunut vain kaksi tai kolme minuuttia siitä kun hän katseli tähtikuviota kunnes hän katsoi kelloaan, ja taas siirsi katsettaan tähtikuvioon niin hän huomasi muistiinpanoista ja kellosta että olikin kulunut yli tunti.
 
Lisäksi hän löysi itsensä istumassa autossaan toisesta paikasta kuin mihin hän oli pysäköynyt. 
 
Hänellä ei ole mitään selitystä asialle.
 
Hiukan myöhemmin Oechsler valokuvaa sitten itse harvinaisen tapauksen eli hän valokuvaa kaksi ufoa jotka yhdistyvät yhdeksi ufoksi ja hän oli ottanut useita kuvia tästä tapauksesta ja kuva kuvalta tämä yhtyminen voidaan seurata valokuvista.
 
Tämä on niin harvinainen asia että lukija olisi kyllä mielellään nähnyt nämä kuvat tässä kirjassa mutta ikävä kyllä ne eivät ole mukana tässä kirjassa.
 
Kirjoituksensa lopussa sivulla 97 Oechsler antaa hiukan tilastoja ja toteaa että ilmiö edelleen jatkuu ja että Ed Waltersin raporttien lisäksi on
- saatu yli 250 muiden henkilöiden havaintoraporttia ja
- näissä raporteissa on mainittu nimeltä yli 500 silminnäkijää,
- yli 100 valokuvaa on otettu eri valokuvaajien toimesta käyttäen erimerkkisiä filmejä ja
  kameroita
- ja jopa infrapunafilmiä.
- Yksi videoista oli filmattu toukokuussa 1988 ja tuli julkisuuteen vasta marraskuussa 1990
   ja siinä näkyy kymmenen kohdetta meren yllä. 
 
Ihan Oechslerin kirjoituksen lopussa sivulla 98 törmään lauseeseen jota en ymmärrä miksi se on mukana tässä kirjassa ja  kyseinen lause kuuluu näin:
"  Voidaan raportoida etten ole ikinä vielä ollut tässä viehättävässä kaupungissa eikä minulla
ole ollut onni itse havaita mitään merkillisitä " .
 
Ottaen huomioon että Oechsler juuri on kirjoittanut pitkän kirjoituksen tutkimuksistaan Gulf Breezessa ja omista kokemuksistaan ja havainnostaan niin minä en ymmärrä miksi tämä lause on mukana tässä kirjassa.
Kirjoituksensa alussa Oechslerhan on kertonut että hänen  matkansa Gulf Breezeen tapahtui joulukuun lopussa 1988 - tammikuun alussa 1989 .
 
Huolimatta siitä että allekirjoittanut on lukenut läpi Oechslerin kirjoitusta useita kertoja sekä kesällä 2008 että syksyllä 2008 niin en keksi mitään järkevää selitystä Oechslerin ristiriitaiselle lausunnolle.
Asia jää mysteeriksi allekirjoittaneelle.
 
Heti perään Oechsler sitten kertoo että tammikuussa 1991 hän toi ABC TV- yhtiön filmaajia Gulf Breezeen ja he onnistuivat filmaamaan  ufon.
Ja toukokuussa 1991 hän toi japanilaisen filmiryhmän Nippon Television Networkista Gulf Breezeen ja myös tämän filmiryhmän onnistui filmaamaan ufon.
 
Toisin sanoen niin Oechsler on ollut paljonkin Gulf Breezessa enkä minä ymmärrä mitä tuo edelläselostettu mystinen lause tarkoittaa ( " Voidaan raportoida.... " ) .
 
Saattaa olla että kysessä on joku kirjapainoteknillinen asia ?
En tiedä.
 
Kirjan luvussa 8 Jorge Martin kertoo ufohavainnoista Puerto Ricossa ja kertoo useita esimerkkejä siitä kuinka on havaittu että amerikkalaiset hävittäjät ajavat takaa ufoja.
 
Tässä väitetään myös että armeija on näyttänyt sotilailleen videoita ja filmejä joissa on kerrottu siitä että ufot ovat olemassa.
 
Erityistä huomiota kiinnitän siihen että kun kahvilanomistaja  nimeltän Miguel Figueroa oli lähestymässä kahvilaansa 31.8.1990 hän näki useita henkilöitä jotka tuijottivat jotakin ja huusivat jotain ' pikkumiehistä ' ja Figueroa ei uskonut heitä vaan lähti ajelemaan kunnes itse näki viisi pientä olentoa  jotka kävelivät tiellä jonka jälkeen he siirtyivät puroon joka johti erääseen järveen.
 
Kun Figueroa lähestyi heitä niin hän sai ikäänkuin viestin että ' älä tule lähemmäs ' ja asiaan kuuluu vielä se että seuraavana päivänä hän sai merkillisen puhelun jossa hänelle tuntematon mies soitti hänelle ja kehoitti olemaan hiljaa näkemästään.
 
Tässä kirjan tomittanut Timothy Good huomauttaa että sattumalta hän oli paikkakunnalla juuri tuolloin mutta vasta 12 tuntia sen jälkeen kuin tämä havainto oli tehty ja hän ja Jorge Martin eivät nähneet mitään .
 
Täytyy sanoa että varmasti Goodia harmittaa kovastikin että hän myöhästyi 12 tuntia tällaisesta havainnosta.....
 
Seikka johon allekirjoittanut taas  kiinnittää huomiota on että nämä olennot joista on piirros kirjassa muistuttavat aivan selvästi n. s. Kelly- Hopkinsinvillen olentoja vuodelta 1955 ja pidän sitä aika merkillisenä ettei kukaan kirjoittajista ole kiinnittänyt huomiota tähän.
 
Kirjassa on myös pitkä selostus siitä kuinka 17.3.1991 puertoricolaisessa kaupungissa Trujillo Altossa useat henkilöt näkivät valtavankokoisen ufon joka oli pysähtynyt erään muuntajan yläpuolelle ja ikäänkuin imi sähköä tuosta muuntajasta aiheuttaen sen että koko alue pimeni.
 
Voimalaitoksen henkilökunta ei pystynyt selittämään jälkeenpäin mitä oli tapahtunut ja miksi varmuuslaitteet eivät olleet toimineet.
 
Tapaus aiheutti vahinkoja joiden korjaamiseen kului 355.000 dollaria.
Kirjassa julkaistaan valokuvia vahingoittuneesta muuntajasta.
 
Todettakoon että eräs voimalaitoksen työntekijä kertoi itse havainneensa kerran ufon joka imi vastaavalla tavalla sähköä eräästä toisesta muuntajasta toisella paikkakunnalla.
 
Kirjan viimeisessä luvussa toimittaja Timothy Good on itse koonnut useita kymmeniä ufohavaintoja ympäri maailmaa.
Good huomauttaa kuitenkin että nämä ovat sellaisia ettei Good itse ainakaan ole tutkinut niitä vaan ne on kerätty lehdistä ja eri järjestöiltä mistä niitä on kulloinkin löydetty.
 
Niissä on monta varsin mielenkiintoista tapausta.
 
Eräs asia joka on aina häirinnyt allekirjoittanutta on kustantajan tapa antaa vuosikirjoilleen joku vuosiluku hiukan miten sattuu.
 
Mielestäni olisi niin yksinkertaista että jos kertoo esim. ufohavainnoista vuodelta 1991 niin antaa sen kirjan nimeksi yksinkertaisesti ' Uforaportteja vuodelta 1991 ' .
Ja vastaavasti jos julkaisee kirjan jossa kerrotaan tapauksista vuodelta 1990 niin mielestäni olisi niin helppoa antaa kirjan nimeksi vastaavasti ' Uforaportteja vuodelta 1990 ' .
 
Näin ei ikävä kyllä useinkaan ole. Kustantajilla on merkillisiä tapoja antaa kirjoilleen vuosilukuja vähän miten sattuu ja näin esimerkiksi tässää kirjassa ' The UFO Report 1992 ' on uforaportteja vuosilta 1990 ja 1991.
En oikein ymmärrä miksi ei voi antaa yksinkertaiselle asialle myös yksinkertainen nimi.
 
Tietysti kuvioissa on mukana sekin että kirjan pitää näyttää niin tuoreelta kuin mahdollista mutta kyllä siinäkin tapauksessa voitaisiin antaa kirjalle nimen ' The UFO Report 1992 ' ja sitten vaikkapa suluissa että ' Uforaportteja vuosilta 1990 ja 1991 ' .
 
Mutta tässä tapauksessa mukana on nyt raportteja vuosilta 1990 ja 1991 mutta tällöin ei ole mukana edes vuoden 1990 kaikki tärkeimmät tapaukset.
Esim. Belgian kuuluisa lehdistökonferenssi joulukuussa 1990 , joka kuuluu kansainvälisen ufologian merkkitapauksiin, puuttuu kokonaan tästä kirjasta.
 
Mielestäni tämä vuosilukujen käyttö on välillä sekava kustantajien taholta.
 
Asiahan voisi olla hyvin helppo .
 
Eikä kyseessä ole turhasta valittamisesta vaan asialla on ihan käytännön merkityskin joka tulee esille mm. kirjoittaessani tätä kirjaesittelyä.
Kun kirjoitan tuosta ' Operation Blackbirdista ' niin kirjassa kerrotaan että tarkkailuasema pystytettiin  ' 23.7. ' .
 
Mutta mikä vuosi? 1990 vai 1991 ?
 
Etsin kauan tekstistä enkä löydä varmuutta asiaan ja lopuksi kyllästyn ja jätän tekstiin vain tuon 23.7.
Olkoon se sitten mikä vuosi tahansa.
 

Björn Borg, 11.11.2008