Evans, Hilary:

The Aquarian Press, Wellingborough, Northamptonshire 1986. 320 sivua

 
 
Hilary Evans on varsin tunnettu englantilainen ufotutkija ja- kirjailija joka on julkaissut useita kirjoja:
 
Evans, Hilary: UFOs: The Greatest Mystery. Albany Books/ Chartwell Books, Inc. , London
      1979.
Evans,Hilary:Alien World.Orbish Publishing 1983.
Evans,Hilary:The Evidence for UFOs.The Aquarian Press,Wellingborough,North-
 amptonshire 1983.
Evans,Hilary:The Unexplained.Orbis,1983.
Evans, Hilary: Visions, Apparations, Alien Visitors. The Aquarian Press,Wellingborough,
    Northamptonshire 1984.
Evans,Hilary:Dyfed Enigma.Orbis 1984.
Evans, Hilary: Ufography: A Descriptive Catalogue. Tekijä , London 1985.
Evans,Hilary:Gods,Spirits,Cosmic Guardians.The Aquarian Press,Wellingborough,
 Northamptonshire 1987.
Evans,Hilary(Toim.):Frontiers of Reality.Guild Publishing 1989.
Evans,Hilary-John Spencer:UFOs 1947-1987.The 40-Years Search for an Explanation.Fortean
     Tomes,Lontoo1987.
Evans,Hilary:Alternate States of Consiousness:Unself,Otherself,and Superself.The Aquarian
    Press,Wellingborough 1989.
Evans,Hilary:Mysteries of Mind,Space & Time.Orbis Publishing,Westport,Connecticut 1992.
Evans, Hilary & Dennis Stacy: Fortean Times Presents: UFO 1947-1997: From Arnold to the
          Abductees: Fifty Years of Flying Saucers. John Brown Publishing Ltd, London  1997.
Evans,Hilary & Dennis Stacy:The UFO Mystery.John Brown Publishing(UK) 1998.
Evans,Hilary:From Other Worlds.The Truth Behind Aliens,Abductions,UFOs and the Para-
   normal.Carlton Books,London 1998.
 
Näistä kirjoista olen itse aikaisemmin lukenut viisi ja kirjaesittelyitä olen kirjoittanut aikaisemmin kirjoista ' From Other Worlds ' ja ' Fortean Times Presents : UFO 1947- 1997 '.
 
Tähän on heti alkuun todettava että tämä Evansin kirja ei kerro pelkästään ufoista tai ufomuukalaisista vaan myös muista ilmiöistä kuten kummituksista, poltergeisteista, haamuista, ilmestyksistä jne.
 
Vaikka kirjan teksti on varsin mielenkiintoinen ja Evans tuo esille monta eri varsin mielenkiintoista tapausta selitysmalleineen niin allekirjoittanut tapani mukaan kirjoitan  esittelyt kirjoista vain siltä osin kuin kirjan teksti liittyy ufoihin.
 
Tähän on tietysti ihan omat syynsä, eli vanha sanaparsi ' suutari pysyköön lestissään ' pätee tässäkin.
En ole kummitusten, haamujen, ilmestysten jne. asiantuntija enkä siksi pidä itseäni pätevänä kirjoittaa asioista joita en tunne tarpeeksi hyvin.
 
Olen juuri ehtinyt kirjoittaa nuo edellämainitut sanat tähän kirjaesittelyyn ja jatkan lukemista ilmestyksistä kun suureksi yllätyksekseni törmäänkin ufoilmiöön luvussa jossa kerrotaan ilmestyksistä kirjan sivulla 120.
 
Evans viittaa ranskalaisen ufotutkijan Gilbert Cornun tutkimukseen jonka mukaan ufohavaintojen ja Neitsyeen ilmestysten välillä on vahva korrelaatio.
 
Cornu tuo esille 230 ilmestystapausta jotka ovat sattuneet vuosien 1928- 1975 välillä ja merkitsee ne diagrammiin saman ajanjakson ufohavaintojen viereen.
Kirjassa kerrotaan että samanlainen koe on tehty italialaisen lehden toimesta mutta hiukan erilaisen aineiston perusteella. 
 
Kirjan mukaan havaittiin diagrammissa selvä ilmestysten havaintomäärän nousu vuonna 1947 jolloin myös ufoja havaittiin runsaasti .
 
Kirjan mukaan samanlainen tilanne havaittiin Ranskan vuoden 1954 ufoaallon aikaan.
 
Evansin mukaan on olemassa kolme mahdollisuutta:
-Kohteet jotka näemme ufoina ovatkin jokin joka liittyy Neitsyt Maariaan, tai
-Ilmestys jonka näemme Neitsyt Maariana liitty jotenkin ufoihin, tai
-On olemassa jokin yhteinen tekijä joka aiheuttaa sen että jotkut näkevät tai luulevat
  näkevänsä Neitsyt Maarian kun taas toiset näkevät ufoja.
 
Seuraavan kerran törmään ufoaiheeseen taas sivulla 125 jossa kerrotaan englantilaisesta ufologista Randall Jones Pughista joka vuonna 1979 ilmoitti että hän luopuu ufotutkimuksistaan koska on tullut siihen tulokseen että ufotutkijana hän altistui mahdollisuudelle että kohtaisi ihan oikeita pahoja henkiä.
 
Kirjan luvussa 1.10 kerrotaan MIBeistä ja toistetaan seuraava kertomus:
 
" Kaksi teini- ikäistä poikaa New Jerseyn Elizabethista kertoivat nähneensä läheisessä metsässä vihreäpäisen olennon. Ufotutkija George Smyth liittyi ryhmään joka oli kuulustelemassa poikia. Tällöin hän havaitsi ison mustan auton jota oli pysäköity aika kauas ryhmästä.
Autosta nousi kaksi tummaihoista tukevaa miestä kun kolmas mies jäi istumaan autoon.
Miehet liittyivät ryhmään ja Smyth kuuli kuinka he kerran tai pari kuulustelivat poikia.
Miehillä oli vinot silmät ja puhuivat murretta jota Smyth ei tunnistanut.
Kaksi viikkoa tapauksen jälkeen Smyth sai merkillisen puhelun. Tuntematon ääni kehoitti Smythia lopettamaan ufotutkimuksensa jonka jälkeen soittaja katkaisi puhelun. "
 
Luettuani tämän kertomuksen allekirjoittaneelle tulee ongelma ja ongelma liittyy siihen että olen koonnut teokseeni ' Ufot ja MIB ' kaikki MIB- kertomukset jotka olen löytänyt tätä kirjoittaessa yhteensä 1286 eri lähteestä.
 
Ja mikä on sitten se ongelma?
Ongelma piilee siinä että tuosta omasta kirjastani löydän myös tiedon Smythistä jonka olen aikaisemmin lisännyt tuohon kirjaani.
 Ja ongelma piilee siinä että aikaisempien tietojen mukaan Smyth ei ollut ufotutkija vaan havaitsija jonka kotiin tuli kolme MIB: iä vuonna 1968.
 
Tämä on ongelma johon usein törmätään ufologiassa kun lukee useita kirjoja ja niistä löytää tapauksista eri versioita jolloin lukija joutuu kysymään itseltään miten luotettavat nuo tiedot ovat ?
 
 
Kun Evans tässä kirjassaan tutkii nimenomaan erilaisia olentomuotoja kuten ilmestyksiä, kummituksia, haamuja, jne. niin on varsin merkillepantavaa että Evans ottaa MIB- ilmiön erilleen tästä kokonaisuudesta.
Evansin mukaan MIB- ilmiö ei sovi samaan ryhmään muiden olentojen kanssa.
 
Tämä johtuu Evansin mukaan siitä että MIB- havaitsijat kokevat näkevänsä MIBit niin elävinä  että se poikkeaa muista ilmiöistä.
Havaitsijat avaavat oven MIBeille, puhuvat heidän kanssaan, tarjoavat heille juotavaa ja usein tämä tapahtuu pitkähkön ajan kuluessa.
 
Evans on siksi sitä mieltä että meidän on kohdeltava MIBit omana ilmiöryhmänä joka eroaa muista ilmiöistä.
 
Evansin mukaan MIBeille on tunnusomaista seuraavat asiat:
-Heillä on tietoa joka ei ole yleisesti saatavilla ja pääsy tähän tietoon vaatii hyvin
  monimutkaisia selityksiä.
-He käyttäytyvät tavalla joka viittaa ei- inhimilliseen alkuperään.
-Heidän käyttäytymisensä liittyy usein teleportaatioon.
-Heidän käyttäytymisensä , vaikka se päältäpäin näyttää loogiselta, on lähemmin
   tarkasteltuna epälooginen.
 
MIBeistä Evans siirtyy sitten niihin olentoihin joita on nähty ufojen yhteydessä.
Evans huomauttaa erityisesti ettei hän tässä kirjassa puhu varsinaisesti ufoista  vaan kuten edellä on todettu niistä olennoista joita on havaittu ufojen lähettyvillä.
 
Mutta itse ufoista Evans sanoo näin:
 
" Yksi toisensa jälkeen on helpot selitykset ufoilmiölle osoitettu olevan riittämättömiä:
 
Meillä on edessämme ilmiö jonka selitys, huolimatta siitä mikä se on, täytyy  muuttaa käsitystämme universumista ja sen laeista. "
 
Evans toteaa että ufojen läheisyydessä havaitut olentohavainnot poikkeavat  muista havaituista olentoryhmistä sikäli että päinvastoin kuin muita ilmiöitä niin näitä havaintoja on usein tutkittu perusteellisestikin.
Tapauksia on usein tutkittu perusteellisesti ja havaitsijaa on haastateltu usein psykologin toimesta jopa hypnoosin avulla. Jopa valheenpaljastuskoneita on käytetty ja näin ei useinkaan ole tehty esim. ilmestyshavaintojen kohdalla.
 
Lisäksi Evansin mukaan ufomuukalaisten havainnot poikkeavat muista olentohavainnoista siinä mielessä että periaatteessa kyseessä saattaa todellakin olla fyysinen olento joka todellakin on saapunut maailmaamme ufolla.
 
Evans tuo esille muutama tapaus joka on hyvin tunnettu ufologiassa eli Ranskan n. s. Valensolen tapaus vuodelta 1965 ja Schirmerin tapaus vuodelta 1967.
Lisäksi hän tuo esille n. s. Peter ja Francesin tapaus vuodelta 1974 ( josta olen kertonut lyhyesti kahdessakin kirjassani ).
Tämä viimeksi mainittu tapaushan kertoo siitä kuinka Peter ja Frances lähtivät ajamaan silloisesta Rhodesiasta Etelä- Afrikkaan mutta kohtasivat ufon matkalla.
 
Evans suhtautuu kuitenkin aika skeptisesti tähän Peter ja Francesin tapaukseen ja toteaa että se oli vain Peter joka kertoi ufosta ja sieppauksestaan kun taas Frances ilmeisesti nukkui tapauksen aikaan.
Lisäksi Evans huomauttaa että Peter on kertonut kohtaamastaan ufosta ollessaan 13- vuotias ja että Peter omien sanojensa mukaan ' pystyi kommunikoimaan menneisyyden kanssa sekä antamaan itselleen posthypnoottisia tehtäviä ' .
 
Evans kysyy hiukan terävästi että kuinka monella autoilijalla matkalla Rhodesia- Etelä-Afrikka  on tällaiset kyvyt ?
 
Niitä olentoja joita on havaittu ufojen läheisyydessä voidaan Evansin mukaan jakaa neljään pääryhmään:
 
-Täsmälleen ihmisennäköiset olennot kuten tapauksessa Adamski.
-Enemmän tai vähemmän ihmisen näköiset vaikka heissä on pieniä eroja kuten
  edellämainitun Peterin tapauksessa. Muukalaisilta puuttui kuitenkin varpaat ja
  sukuelimet.
-Ihmistä muistuttavat mutta takuulla ei ihmisiä. Valensolen pienet muukalaiset ovat
  esimerkki tästä.
-Eläimiä muistuttavat olennot jotka kuitenkin ovat älykkäämpiä kuin eläimet.
 
Luvussa 1.12 Evans on jo siirtynyt folkloriikkaan ja kertoo olennoista joita on havaittu folkloriikan mukaan.
Evans ottaa kuitenkin tässä luvussa esille  kirjailija Maxwell Caden joka on kirjoittanut olennoista myös ufoyhteyksissä.
Cade onkin pohtinut sitä että olisiko niin että me kohtaamme juuri sellaisia olentoja joita pelkäämme eniten kohtaavamme?
 
Cade ajaa tässä takaa sitä että kohtaamamme olento saattaa  lukea ajatuksemme ja siitä saada selvillä mitä me pelkäämme ja sen perusteella antaa itsestään juuri sellaisen kuvan jota havaitsija pelkää eniten.
 
Evans viittaa tässä omaan kirjaansa ' The Evidence for the UFOs ' jossa hänen mukaansa on tuotu esille että ufomuukalaiset pystyvät rekisteröimään havaitsijan ajatuksia vaikkakin vain alkeellisella tasolla.
 
Tri Alwin Lawsonin kokeet vuonna 1977 ovat hyvin tunnettuja ufologien keskuudessa. Lawson yhdessä tri McCallin kanssa hypnotisoivat koehenkilöitä joilla tietojen mukaan EI ollut minkäänlaisia sieppauskokemuksia. Hypnoosissa he saivat kertoa keksitystä sieppauksesta ja tulokset hämmästyttivät Lawsonia ja McCallia.
 
Varsinkin skeptikot ovat usein viitanneet näihin Lawsonin kokeisiin ja niihin viitaten tuoneet esille että kaikki sieppauskertomukset ovat keksittyjä.
 
Skeptikot jättävät tällöin kuitenkin kertomatta että paitsi että Lawsonin kokeita on kritisoitu voimakkaasti niin Lawson itse myönsi että nämä ' keksityt ' sieppaukset erosivat sittenkin eräiltä osin ' todellisista ' sieppauksista.
 
Yksi ero oli se että näistä ' keksityistä ' sieppauksista puuttui kokonaan se valtava emotionaalinen tunnekuohu ja kauhu joka oli havaittavissa ' oikeiden ' sieppausuhrien kohdalla.
 
Evans onkin omistanut kirjan koko luvun 2.1 näille Lawsonin kokeille mutta ei kerro juuri tästä erosta.
 
Sen sijaan Evans kertoo perusteellisesti Brian Scott- nimisestä amerikkalaisesta jonka sieppaustapausta silloisen APROn tutkija John DeHerrera tutki perusteellisesti ja josta Lawson ja McCall saivat idean suorittaa edellämainitun kokeen.
 
Scott siepattiin ensimmäisden kerran vuonna 1971 mutta myös myöhemmin vuosina 1973 ja 1975.
 
Brian Scottin tapaus on hyvin monimutkainen ja Evans kertoo kuinka tutkija DeHerrera yhdessä muiden kanssa eri tavoin yrittivät selvittää oliko kyseessä todellinen fyysinen tapahtuma vaiko keksitty tarina.
 
Tässä Scottin tapauksessa Evans tuo kuitenkin esille asian joka kiinnittää erityisesti allekirjoittaneen huomiota.
Evans kertoo nimittäin kuinka sieppauksen jälkeen Scott koki erilaisia poltergeistilmiöitä ja havaitsi sekä puutarhassaan  että sisätiloissa valopalloja. Kuului merkillisiä ääniä ja havaittiin merkillisiä hajuja, sänkyvaatteet syttyivät itsestään tuleen ja havaittiin epämääräisiä ihmisten hahmoja .
 
Ottaen huomioon että tämä Evansin kirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1984, eli tätä kirjoittaessa 25 vuotta sitten niin tämä havainto on varsin mielenkiintoinen.
 
Allekirjoittaneen mielestä tämä on varsin mielenkiintoinen sen takia että varsinkin viime vuosien aikana allekirjoittanut monen muun ufotutkijan tapaan on vähitelleen ruvennut kallistumaan sille kannalle että ufoilmiö liittyy suurempaan kokonaisuuteen josta ufoilmiö on vain yksi osatekijä parapsykologiassa.
 
Ja sikäli Evans kirja onkin hyvä esimerkki siitä että Evanshan ei kirjassaan kerro vain ufoista ja niiden yhteydessä havaituista olennoista vaan merkillisistä olennoista yleensä.
 
Kirjan luvussa 3.1 Evans kertoo sitten Jungin ajatuksista kollektiivisesta alitajunnasta
ja pohtii että sopiiko se olentohavaintojen selitysmalliksi .
 
Vaikka Evans suhtautuukin hyväksyvästi Jungin teoriaan niin hän ei silti ole aivan tyytyväinen Jungin teoriaan vaan tuo esille luvussa 3.2  ' Kuvapankkihypoteesin ' jossa hän ajaa takaa sitä että ' jossain ' on olemassa tietopankki johon on kerätty maailman kaikki tieto.
Monessa kontaktikirjassahan tästä on puhuttu ja käytetty ilmaisuja kuten ' Akashi ' - arkisto.
Evansin mukaan tämä selittäisi hyvin erilaiset hahmot ja olennot.
Tällöin Evans tietysti olettaa että se on havaitsija itse joka  hakee esille tästä
' Akashi ' - keskusarkistosta juuri sen kuvan jota hän ' näkee ' olipa se sitten Marie Antoinette, Napoleon tai avaruusmuukalainen.
 
Allekirjoittanut rupeaa juuri miettimään miten Jungin arkketyypit ja kollektiivinen alitajunta sopii Evansin ' kuvapankkihypoteesiin ' mutta juuri sillä hetkellä Evans tuleekin apuuni ja totea sivulla 257 " ettei ole olemassa mitään syytä miksi ei Jungin arkkityypit voisivat sisältyä ' kuvapankkiin ' " .
 
Evans huomauttaa että tämä ' kuvapankki ' voisi myös selittää miksi Lawsonin kokeessa koehenkilöt pystyivät kertomaan ' sieppauksistaan '  jotka niin yksityiskohtaisesti sopivat yhteen ' oikeiden ' sieppausten kanssa.
He yksinkertaisesti ottivat mallinsa tuosta ' kuvapankista ' .
 
Evans ottaa myös esille Rupert Sheldraken ' morphic resonance ' - teorian jonka mukaan kasveilla ja eläimillä ( ja ihmisillä? ) on ' morfogeneettinen kenttä ' jonka kautta he kommunikoivat lajitoverinsa kanssa välimatkoista ja aikatekijästä välittämättä.
 
Kirjan luvussa 3.4  kerrotaan ranskalaisen tähtitieteilijän Pierre  Guerin ufoilmiöön liittyvistä ajatuksista ja tuodaan mm. esille Guerinin teoria siitä että ufon ajokoneistosta  tuleva ( tai tahallaan lähetetty ) mikroaaltosäteily vaikuttaisi lähellä olevaan havaitsijaan synnyttämällä hänen  alitajunnan avulla tilanteen joka muistuttaa hypnoosia. Guerin mielestä emme voi muulla tavoin selittää lukusia havaintoja jotka ovat yhdenmukaisia keskenään.
 
Evansin kirjan luku 3.7 on kertoo lähinnä ranskalaisen ufologin Bertrand Méheustin ajatuksista siitä että tieteiskertomukset ovat vaikuttaneet havaitsijoihin siten että he eivät itse edes tiedosta sitä.
Méheust kertoo tieteiskertomuksista jotka ovat vanhempia kuin vanhimmat tiedossa olevat nykyajan sieppauskertomukset mutta jotka silti sisältävät samankaltaisia yksityiskohtia.
 
Lukijan yllätykseksi Evans ja Méheust eivät kuitenkaan kuittaa asiaa tällä vaan Evans huomauttaa että Méheust on pohtinut sitä että tieteiskertomukset  pohjautuvat joskus tapahtuneisiin todellisiin  sieppauksiin joista tieto on säilynyt jollain tavalla ( = Evansin kuvapankki ) josta tieteiskirjailijat sitten ovat poimineet ideansa kertomuksiinsa.
 
Esimerkkinä Méheust ottaa tapauksen New Yorkin osavaltion New Berlinissä asuvan rouva Merryweatherin joka yhdessä anoppinsa kanssa katseli maahan laskeutunutta ufoa jota sen miehistö korjasi jopa neljän tunnin ajan.
Méheustin mukaan saattaa olla että rouva Merryweather onki tuon ufon Evansin mainitsemasta kuvapankista tai vastaavasta.
 
Tämä tulkinta aiheuttaa allekirjoittaneelle ongelman sikäli että juuri tästä tapauksesta on aika pitkä selostus  omassa kirjassani ' Onko ufoilmiössä logiikkaa ? '.
Ja ongelma piilee siinä että allekirjoittaneen versiossa rouva Merryweather kävi paikan päällä myöhemmin ja löysi maasta raskaan esineen aiheuttamia painaumia sekä jäljelle jääneitä kaapelinosia.
Merryweather siis löysi fyyisiä jälkiä tapauksesta ja tämä taas kumoaa Méheustin teorian.
 
Evansin kirjan luku 3.8 on saanut otsikokseen ' The Grafting Process ' eli lähinnä
' Ymppäysprosessi ' ja siinä Evans tuo esille lähinnä  tilannetta jossa havaitsija ymppää kuulemansa kertomuksia esim. ufoista johonkin mitä hän ei itse tunnista.
 
Evans toteaa että kaikissa olentohavainnoissa on olemassa kolme tekijää:
-Vastaanottaja joka näkee olennon
-Ilmestys jota nähdään
-Agentti joka saa aikaiseksi ilmestyksen/olennon
 
Evans huomauttaa että on olemassa yksi vaihtoehto joka selittäisi monet havainnoista ja se on hologrammi.
 
Evans tuo esille kaksi varsin mielenkiintoista tapausta joissa on havaittu hologrammeja syntyvän itsestään. Toinen tapahtui eräässä  laboratoriossa Lontoossa
jossa nähtiin pyörivän dynamon yläpuolella ihmisen käsi ja myöhemmin pää ilmassa.
Toinen tapaus sattui Wisconsinissa vuonna 1931 jolloin höyrykattilan yläpuolella syntyi höyrypilvi jonka sisällä nähtiin sohvalla makaava nainen.
 
Kirjan lopussa Evans tekee yhteenvedon siitä mihin lopputulokseen hän on tullut tässä olentotutkimuksessaan:
 
" Olentokokemus on  materiaalinen ja se  syntyy  fyysisen kommunikaation tuloksena ja sen on saanut aikaiseksi itsenäisesti toimiva osa vastaanottajan aivoissa joko itsestään tai yhdessä ulkopuolisen agentin kanssa.....ja se saa ulkoisen muotonsa käyttäen hyväkseen jonkinlaista kvasimateriaalistista psi- ainetta " .
 
On itsestään selvää että jos näin on niin kirjailijat ja tutkijat voivat vielä kirjoittaa tuhansia kirjoja yrittäessään selvittää mikä tuo Evansin mainitsema
' ulkoinen agentti ' mahtaa olla !
 

Björn Borg, 7.1.2009