Dodd, Tony:

Headline Book Publishing, London 1999. 246 sivua

 
 
Ensimmäinen asia johon kiinnitän huomiota on kirjan alussa olevaan luetteloon jossa Dodd kiittää avustajiaan ja huomaan heti alussa että saksalaisen Michael Hesemannin, brasilialaisen A. J. Gevaerdin ja venäläisen Marina Popovitchin  nimet on kaikki kirjoitettu väärin.
 
Tony Dodd on englantilainen poliisimies joka on aika tunnettu ufoalalla nykyisin.
Tässä kirjassaan hän kertoo ensimmäisessä luvussa lähinnä itsestään, lapsuudestaan, nuoruudestaan ja miten hänestä tuli poliisi ja millaista työtä hän teki poliisina sekä että hän palveli 30 vuotta Englannin ilmavoimissa.
 
Dodd on tunnettu myös siitä että hän on ottanut paljon valokuvia ja on lähettänyt valokuvia esim. amerikkalaiselle Ground Saucer Watch- järjestölle joka aikaisemmin oli tunnettu siitä että se analysoi tietokoneella ufokuvia. Siinä vaiheessa kun Dodd lähetti valokuvansa niin Ground Saucer Watch oli tietokoneellaan analysoinut noin 1100 ufokuvaa, ja näistä 45 jäi tunnistamatta ja samalla GSW ilmoitti Doddille ne valokuvat joita hän oli lähettänyt GSW: lle edustavat niitä harvoja tapauksia Englannissa jotka ovat jääneet tunnistamatta.
 
Dodd kertoo että hän poliisiuransa aikana on useinkin nähnyt ufoja, joko yksin tai muiden poliisien seurassa.
 
Sivulla 24 Dodd kertoo olevansa ' Englannin johtava auktoriteetti ufoalalla, varsinkin kun puhutaan sieppauksista, hallitusten salailusta ja
karjansilpomisista ' . Dodd kertoo että hänellä on ollut käytössä puhelimen
' kuumalinja ' jonne ihmiset ovat soittaneet ufohavainnoistaan ja Doddin mukaan hänelle on joskus tullut jopa yli 1 000 puhelua vuodessa.
 
Dodd kertoo 7.11.1983 yhdessä vaimonsa kanssa ottamistaan valokuvista. Juuri nämä kuvat lähetettiin GSW: lle joka tutki niitä ja GSW: n mukaan nimenomaan nämä kuvat ovat harvoja tapauksia Englannissa jotka jäivät tunnistamatta.
Dodd lainaa GSW: n lausuntoa jossa todettiin että kohde oli ' miltei ympyränmuotoinen, noin 9 metriä läpimitaltaan ja ilmassa noin 1, 1 km siitä paikasta missä Dodd oli ja siitä tuli jättövana ' .
Doddin mukaan GSW: n raportissa todetaan kuten sanottua että kyseessä on
' Englannin ensimmäinen vahvistettu ufovalokuva ' .
 
Nyt sattuu niin hassusti että ennen tätä Doddin kirjaa niin olen juuri kirjoittanut esittelyn Clarken & Robertsin kirjasta ' Phantoms in the Sky ' jossa kerrotaan samoista Doddin valokuvista ja GSW: n tutkimuksesta.
Clarken & Robertsin kirjassa sanotaan kuitenkin että ' siitä huolimatta että tämä lentävä kohde havaitsijan mielestä näytti valtavalta lasten hyrrältä jossa oli sykkiviä punaisia valoja, niin tietokoneanalyysi osoitti että ei ole olemassa mitään todisteita hyrrämuotoisesta kohteesta, vaan parhaimmillaan ainoastaan pyöreästä kohteesta, ja suurin osa kuvasta näyttää ohutta pilvimäistä kohdetta ' .
 
Näin ollen allekirjoittaneella oli nyt hyvä tilaisuus verrata kahden eri kirjan selostus samoista kuvista ja tällä tavalla nähdä miten eri kirjailijat suhtautuvat olemassaolevaan ufoaineistoon.    
 
Kirjassa julkaistaan nämä valokuvat jotka Dodd otti 1983 ja joita GSW on tutkinut ja lukija voi itse katsoa näitä kuvia ja miettiä mitä niissä näkyy.
 
Kirjan toisessa luvussa Dodd selostaa n. s. Kalaharin ufon maahansyöksyä  josta olen kirjoittanut aikaisemminkin aika kriittisesti Randlen Case MJ- 12 - kirjan esittelyn yhteydessä.
Ensimmäinen asia johon minä kiinnitän huomiota on se että Doddin version mukaan niin eteläafrikkalainen fregatti Tafalberg otti radioitse yhteyttä merivoimien esikuntaan ja raportoi ufosta joka oli havaittu laivan tutkissa ja oli matkalla Afrikan mantereelle luoteisella kurssilla ja sen nopeus oli 5 746 meripeninkulmaa/h ( = 10 641 km/h ) .
Entisenä laivastoasiantuntijana minulla on käytettävissäni Jane' s Fighting Ships - nimisiä hakuteoksia joissa on lueteltu maailman kaikki sotalaivat. Hallussani olevat kirjat ovat toki jo vanhoja ( viimeisin vuodelta 1975 ) mutta niistä ilmenee kuitenkin selvästi ettei Tafelberg ollut mikään fregatti vaan huoltoalus, eli entinen tankkilaiva, jossa oli pelkkä tavallinen merenkulkututka.
 
Internetistä selviää että Tafelberg vuonna 1988 törmäsi yhteen toisen laivan kanssa jonka jälkeen Tafelberg modernisoitiin ja siihen lisättiin vahvat taavetit joista voitiin laskea vesille pieniä maihinnousualuksia.
Modernisoinnista huolimatta epäilen vahvasti että Tafelbergissa olisi ollut tutkaa/ tutkia joista voitaisiin seurata kohteita ilmassa. Olen yrittänyt löytää valokuvaa josta näkyisi Tafelbergin tutkaa/ tutkia modernisoinnin jälkeen mutta en ole onnistunut siinä. Alkuperäisellä Tafelbergilla oli ainakin vain tavallinen merenkulkututka.
Mutta kuten sanottua, niin mikään fregatti Tafelberg ei ollut, vaan huoltoalus.
 
Olen kirjoittanut aikaisemmin, ja nyt uudestaan, tästä Tafelbergista yksinkertaisesti sen takia että juuri tällaisista asiavirheistä yleensä tunnistaa keksityt tarinat.
 
Doddille postitettujen asiakirjojen mukaan ufo sitten ammuttiin alas ja putosi Kalaharin erämaahan Botswanassa.
 
Kiinnitän tässä huomiota samoihin asioihin joihin olen kiinnittänyt huomiota aikaisemmissa esittelyissä että ne asiakirjat jotka Dodd vastaanotti ja joissa kerrottiin n.s. Kalaharin maahansyöksystä ja jotka Van Greunen- niminen henkilö  oli lähettänyt Doddille  olivat täynnä kirjoitusvirheitä ja pahin asia niissä oli se että ne oli kirjoitettu englannin kielellä vaikka Etelä- Afrikan ilmavoimat käyttävät virkakielenään afrikaansia.
 
Kun lukee ufokirjoja ja varsinkin kun kirjoittaa esittelyitä ufokirjoista niin on hyvä ottaa huomioon n. s. tavallista talonpoikaisjärkeä ja tässäkin tapauksessa huomioni kiinnittyy siihen että eteläafrikkalaista ilmavoimien hävittäjää ' kehoitettiin kiertämään maahansyöksypaikkaa kunnes pelastusmiehistö saapui paikalle Etelä- Afrikasta ' .
Kaikki jotka tietävät jotakin hävittäjistä ovat hyvin perillä siitä ettei nykyaikainen hävittäjä pysty ' jäämään kiertämään ' pitkäksi aikaa koska sen polttoainehan loppuu hyvin nopeasti.
 
Kirjassa kerrotaan myös  miten tämä maahansyöksynyt ufo välittömästi siirrettiin amerikkalaiseen Wright- Patterson tukikohtaan ja lukija joutuu tässä taas ihmettelemään että mistä syystä Etelä- Afrikan ilmavoimat ' heti ' siirsivät ufoa Botswanasta Amerikkaan eikä esim. Englantiin. Lisäksi sanotaan että ufo välittömästi ' lennätettiin '  Amerikkaan ja koska kyseessä on ufo jonka läpimitta on 20 metriä ja paino ties mikä  niin talonpoikaisjärjellä joutuu taas miettimään että miten tuon kokoista ufoa ' välittömästi '  pystyttiin '  lennättämään ' ylipäänsä minnekään.
 
Kun Tony Dodd kommentoi Roswellia hän viittaa amerikkalaiseen koomikkoon Jackie Gleasoniin ja kertoo että Gleason on useasti kertonut kuinka hänen ystävänsä presidentti Eisenhower oli kertonut talteenotetuista ufoista ja humanoideista ja että myös Gleason itse oli saanut nähdä näitä.
Tässä asiassa Dodd kyllä nyt erehtyy raskaasti sillä sen kertomuksen mukaan joka on yleisesti kerrottu ufoalan kirjoissa ja lehdissä niin kyseinen presidentti oli Nixon eikä Eisenhower ja Gleasonin mukaan tapaus sattui vuonna 1971 jolloin Eisenhower oli ollut kuollut jo kaksi vuotta.
 
Yllätyksekseni törmään taas tähän Tafelberg- laivaan kirjan sivulla 151 jossa Dodd kertoo että eräs hänen tuttavansa oli tutkinut tätä laivaa, että mikä laiva se olisi, ja oikaisee nyt käyttämänsä nimen Tafalberg laivan oikeaksi nimeksi Tafelberg ja Doddin mukaan hänen ystävänsä ei löytänyt mitään sen nimistä sotalaivaa vaan kauppa- alusrekisterissä olevan ' huoltoaluksen ' kansainvälisestä laivaluettelosta ja lisäksi tässä sanotaan että laivalla on ' sofistikoitu teknologia ' ja tämän avulla on voitu jäljittää raportoitua ufoa.
 
Tässä on kyllä taas huomautettava että Dodd ja muut tässä sekoilevat aika pahasti koska Tafelberg EI ollut kauppalaiva, vaan kuten yllä on todettu Etelä- Afrikan laivastoon kuuluva huoltoalus josta annettiin polttoaine- ja muuta täydennystä muille laivoille eikä siinä uskoakseni ollut mitään sen kummempaa
 ' sofistikoitua teknologiaa ' .   
Varsinkin englantilaisille tämän asian olisi pitänyt olla helppo tarkistaa koska sekä
sotalaivoista kertova Jane' s Fighting Ships että kauppalaivoista kertova Lloyd' s List julkaistaan Lontoossa.
 
Asia joka myös herättää huomioni on se että tässä mainitaan amerikkalaista tohtoria J. J. Hurtakia joka kiinnostui Kalaharin tapauksesta ja matkusti Yhdysvalloista paroni von Buttlarin kanssa Kalahariin tutkimaan asiaa ja Hurtak paluumatkallaan otti yhteyttä Doddiin ja ilmoitti että hänellä on ollut mahdollisuus
vahvistaa tämä ufon maahansyöksy sotilaslähteistä mutta Hurtak ei antanut mitään yksityiskohtaista tietoa koska hän tahtoi suojella tietolähteitään.
Tämä asia on mielenkiintoinen siitä syystä että juuri tätä kirjaa lukiessani niin Hurtak on Suomessa vieraana ULTRA- päivillä ( kesällä 2007 ).
 
Tätä kirjoittaessani en tiedä puhuiko Hurtak ollenkaan Kalahari- tapauksesta käyntinsä yhteydessä vai ei.
 
Doddin raskaan sarjan erehdykset jatkuvat kun hän kertoo tavanneensa Saksassa venäläisen naiskosmonautin Marina ' Popavitchin ' .
Marina Popovitchan oli tunnettu testilentäjä, mutta ei kosmonautti. Sen sijaan hänen miehensä Pavel Popovitch oli kosmonautti joka on käynyt Suomessakin.
 
Dodd kertoo myös miten hän matkalla USA: han vaimonsa kanssa vuonna 1991
istui hotelliaulassa kun kaksi tummapukuista nuorehkoa miestä liittyi hänen seuraansa ja hän on aika varma siitä että he olivat CIA: n agentteja. Nämä miehet useaan otteeseen ja toistuvasti kehoittivat Doddia olemaan hiljaa tiedoistaan ja varomaan puheitaan ja huomauttivat että he voisivat estää tai pysäyttää hänet milloin tahansa.
Kun amerikkalaiset ufotutkijat näkivät näitä miehiä he  poistuivat välittömästi koska he ilmeisesti tiesivät ketkä he olivat.
 
Dodd kuitenkin hyväksyi miesten tarjouksen viedä heitä autolla seuraavana päivänä kiertoajelulle mutta he ajavatkin erämaahan missä miehet taas uhkailevat Doddia ja kehottavat häntä olemaan hiljaa tiedoistaan ja Dodd ymmärtää että he tarkoittavat nimenomaan Kalaharin tapausta.
Allekirjoittaneen on hyvin vaikeata ymmärtää mistä syystä CIA tai joku muu jäjestö tahtoisi hiljentää ihmisiä jotka puhuvat ufoista koska amerikkalaisten viranomaisten mukaan ufojahan ei ole olemassa.
 
Mitä meidän pitää nyt uskoa tästä Kalaharin tapauksesta?
 
Se joka on alunperin levittänyt tiedot tästä tapauksesta, eli Van Greunen, on itse myöntänyt että asiakirjat ovat väärennöksiä ja hän selittää sen sillä tavalla että hän sai katsoa niitä ja kopioi niitä myöhemmin ulkomuististaan mutta se taas ei selitä mistä syystä ne on väärällä kielellä.
Kun ottaa huomioon että ainoa joka on tuonut esille tätä tapausta, eli Van Greunen, ja hänen tietojen perusteella Dodd, ja kun edelleen ottaa huomioon että kertomuksessa on paljon muita kummallisia asioita ja epätarkkuuksia niin olisin kyllä taipuvainen uskomaan että kyseessä on keksitty tarina.
 
Kirjan luvussa 3 Dodd siirtyy puhumaan sieppauksista ja ilmoittaa että hän on Englannin johtava asiantuntija tällä alalla.
Dodd kertoo tapauksesta joka on juuri sellainen tyypiltään joka on aina kiehtonut allekirjoittanutta. Tarkoitan sellaisia tapauksia joissa ihminen puhuu ufohavainnosta tai sieppauksesta tajuamatta itse että hänen kertomustaan voidaan tulkita ufohavainnoksi tai sieppaukseksi.
 
Se tapaus jonka Dodd tuo esille ensimmäisenä kertoo nuoresta naisesta joka vuonna 1982 saapui poliisiasemalle jossa Dodd oli vartiovuorossa ja nainen valitti matalalla lentävästä helikopterista joka oli seurannut hänen autoaan eräänä iltana kun nainen oli ajamassa kotiin. Nainen kertoi myös että hän oli saapunut kotiin tuntia myöhemmin kuin yleensä. Hän oli lähtenyt äitinsä kotoa kello 21.30 ja vasta kun hän saapui kotiin ja hänen miehensä huomautti asiasta hän tajusi että hän oli tunnin myöhässä. Vaikka nainen ei itse sitä tajunnut niin Dodd kuunnellessaan hänen kertomustaan tajusi välittömästi että kyseessä oli tyypillinen sieppauskertomus jossa mukana oli n.s. puuttuva aika- ilmiö.
 
Mielestäni ufologiassa tällaiset kertomukset ovat erityisen mielenkiintoisia koska havaitsija tai kertoja, niin kuin tämä  nainen, ei itse edes ajattele ufoja tai muukalaisia tai sieppauksia vaan hän tuli poliisiasemalle valittamaan matalalla lentävästä helikopterista.
Kyseessä olevan naisen tapauksessa ilmeni myöhemmissä regressiohypnoositilaisuuksissa että nainen oli siepattu ' jonnekin ' , nainen itse ei osannut sanoa minne, jossa hänet oli pidetty kiinni ja hänelle oli tehty kokeita.
 
Koska Dodd kertomuksensa mukaan on ollut uranuurtaja Englannin sieppaustutkimuksissa niin hän on myös joutunut ottamaan kantaa hypnoosiin josta hänellä oli kokemusta aikaisemmin poliisityössä ja Dodd kertoo kuinka hän on käyttänyt hypnoosia, mutta kuitenkin varovaisesti, sillä tavalla että hän on käyttänyt hypnoosia harkitusti. Eli hän ei ole milloinkaan käyttänyt hypnoosia lasten kohdalla tai teini- ikäisten kohdalla eikä jos nainen on ollut pitkälle raskaana tai jos henkilöllä on ollut mielenterveysongelmia.
 
Dodd kritisoi myös sitä että joidenkin mielestä kertomukset sieppauksista ovat lähteneet liikkeelle siitä että ihmiset ovat nähneet televisiossa erilaisia ohjelmia ja saaneet ideoita niistä. Dodd huomauttaa että silloin kuin hän itse 1980- luvun alussa aloitti näitä sieppaustutkimuksia niin sieppaukset eivät olleet esillä millään tavalla televisiossa.
 
Dodd kertoo sitten useista sieppauksista ja kuinka ihmisiltä on otettu useita näytteitä, miehiltä siemennestettä ja naisilta on otettu navan kautta näytteitä. Dodd huomauttaa nimenomaan kuinka monet naiset ovat kertoneet tulleensa raskaiksi vaikka heillä ei ole ollut mitään seksuaalista kanssakäymistä, ja että kolmen kuukauden kuluttua raskaus päättyi mystisesti, useimmiten ilman mitään merkkejä keskenmenosta. Hypnoosissa nämä naiset usein ovat muistaneet kuinka muukalaiset ovat poistaneet sikiön heistä ja että he ovat usein nähneet huoneita jotka ovat täynnä ' tölkkejä ' joissa on ihmisen sikiön näköisiä olentoja.
 
Doddin kirjassa törmään asiaan jolla on periaatteellinen merkitys ufologiassa, eli kun useat tutkijat ovat puhuneet sieppauksista niin he ovat todenneet nimenomaan että Yhdysvalloissa muukalaiset ovat pieniä ja harmaita olentoja, kun taas Englannissa on puhuttu pitkästä, vaaleasta n. s. pohjoismaisesta muukalaistyypistä, ja jotkut ovat pohtineet pitkäänkin että mistä syystä Amerikassa nähdään pieniä harmaita muukalaisia ja Englannissa pitkiä vaaleita pohjoismaalaisia muukalaisia.
Dodd tässä kirjassaan kertoo nimenomaan että useimmissa tapauksissa sieppaajat ovat olleet juuri näitä harmaita pienikokoisia joiden seurassa  on ollut sitten näitä pitkiä pohjoismaisia muukalaisia. Eli tässä Dodd rakentaa siltaa, tai aasinsiltaa, nimenomaan näiden muukalaisrotujen välillä.
 
Doddin mukaan on tyypillistä että siepatut myöhemmin kokevat erilaisia paranormaaleja ilmiöitä, ja että monet siepatut tulevat sähköisesti herkiksi sillä tavalla että he laukaisevat autojen hälyttimiä, kotona valot menee päälle ja pois itsestään, erilaiset koneet menevät päälle tai pois itsestään jne.
 
Doddin mukaan siepatut usein kokevat paranormaaleja ilmiöitä myös ennen sieppausta. He ovat esim. nähneet merkillisiä olentoja makuuhuoneessaan.
Asia johon Dodd on kiinnittänyt huomiota on että perästäpäin löytyy Doddin mukaan todisteita siitä että sieppaus on todellakin tapahtunut, eli siepattuja ei esim. palauteta aivan samaan paikkaan mistä heidät on siepattu. He saattavat löytää itsensä toisesta huoneesta tai jopa kotinsa ulkopuolelta. Eräs nainen on parikin kertaa herännyt omasta puutarhastaan ilman vaatteita vaikka läheisellä kadulla on vilkasta aamuliikennettä. Eräs mies löysi itsensä yli puoli kilometriä kodistaan ja hänellä oli ainoastaan pyjama päällään.
 
Nuori poika taas löysi itsensä lukittuna vajaan ja oli täysin mahdotonta että hän olisi itse päässyt sisälle vajaan ja sitten lukinnut sen ulkopuolelta.
Aika yleistä on että siepatut huomaavat että heidän yöpukunsa on heidän päällään väärinpäin tai että heidän vaattensa makaavat jossain nurkassa makuuhuoneessa ja joskus harvoin sattuu sellaista että siepattu palautetaan väärissä vaatteissa.
 
Dodd jatkaa kertomalla tapauksista joissa samanaikaisesti on siepattu esim. kaksi
eri henkilöä. Hän kertoo äidistä ja tyttärestä jotka olivat kokeneet jotakin merkillistä  vuonna 1988 matkalla työpaikkaansa eräänä aamuna ja he ottivat yhteyttä Doddiin helmikuussa 1994 luettuaan eräästä sanomalehdestä hänen tutkimuksistaan. Kumpikin, äiti Carol Thomas ja hänen tyttärensä Helen Thomas, hypnotisoitiin erikseen, ja kertoivat täysin samalla tavalla tapauksesta ja siitä miten he matkalla työpaikalleen olivat havainneet yläpuolellaan merkillisiä valoja ja ufon josta tuli valosäteitä. Tämän jälkeen molemmat olivat ufossa jossa heille tehtiin kokeita. Tyypillistä tässä tapauksessa on että kun Carol ensimmäisen kerran hypnotisoitiin ja kertoi siitä miten hän oli ollut ufossa niin hän oli hyvin ymmällään siitä missä hän oli ja hypnoosissa hän kysyi itseltään ' että missä minä olen? '
 
Kumpikin muistaa nähneensä toisen makaavan alastomana pöydällä ufossa ja miten pienet harmaat muukalaiset tekivät kokeita heille samanaikaisesti kun pitempi pohjoismaalaiselta näyttävä muukalainen valvoi heitä.
 
Hypnoosissa ilmeni sitten tavallinen tarina siitä miten heidät oli siepattu jo lapsesta alkaen ja Helen muistaa miten hän 5- vuotiaana ensimmäisen kerran tapasi muukalaisia ja vietiin huoneeseen joka oli täynnä merkillisen näköisiä lapsia. Hänen tehtävänään tällöin oli piirtää kuvia eläimistä ja näiden lasten piti sitten kopioida näitä piirroksia. Tällöin hän sai myös merkillisen kiven jota hän säilytti sänkynsä alla.
Näillä kummallisilla lapsilla oli myös tällaisia kiviä ja Helen kertoo että hän kuuli ääniä tästä kivestä. Helenin äiti muistaa että Helenillä oli lapsena tällainen kivi vaikka hän ei tiennyt ollenkaan mistä se oli peräisin.
 
Doddin seuraava esimerkki on merkittävä sikäli että se on aika tuore, syyskuulta 1996, ja siinä on mukana useita henkilöitä, eli Mary ja hänen ystävänsä Jane, jotka molemmat ovat noin 30- vuotiaita äitejä, ja Maryn 10- vuotias poika Peter sekä Janen 14- vuotias tytär Susan.
 
He lähtivät autolla ostamaan kahvia kun kahvi pääsi loppumaan. Matkalla he näkivät ufon ja merkillistä tässä tapauksessa on se että he palasivat useita kertoja tapahtumapaikalle ja ufo oli vaan paikallaan edelleen.Lopuksi he soittivat ufojärjestöön joka pyysi heitä ottamaan kamera ja kiikari mukaansa ja taas palaamaan paikalle. Heillä ei kuitenkaan ollut kameraa eikä kiikaria. Yhteensä he palasivat paikalle neljä kertaa ja näkivät ufon ja pieniä olentoja jotka tulivat ja menivät metsään kantaen jotakin mukanaan.
Sen jälkeen kun he taas olivat ottaneet yhteyttä ufojärjestöön niin skottilainen ufotutkija Brian Rooney saapui paikalle ja valokuvasi palaneita jälkiä maassa ja puoliympyrän muotoisia painaumia. Läheiset puut ja pensaat olivat hämähäkkiseitin näköisen aineen peitossa, ikään kuin niitä olisi hiekkapuhallettu tällä aineella. Skottilainen tutkija oli varma siitä että paikalla oli ollut raskas kulkuneuvo.
Myöhemmin kun heidät  hypnotisoitiin he muistivat olleensa ufossa.
 
Eräs tapaus jonka Dodd tuo esille on merkittävä jopa kansainvälisestikin sen johdosta että se on tuore, heinäkuulta  1995, ja nimenomaan sen takia että kyseessä on neljä eri henkilöä jotka olivat grillaamassa puutarhassa kun he havaitsivat ufon. Kaikki kertoivat myöhemmin että he olivat joutuneet ufoon ja ihmettelivät sitä hiljaisuutta joka vallitsi, ikäänkuin he olisivat tulleet jonkinlaiseen tyhjiöön. Kaikki äänet lakkasivat ja näytti siltä että kaikki tapahtui hidastetusti ja he olivat ymmällään.
Myöhemmin kaikilla oli vatsavaivoja ja he kärsivät pahoinvoinnista ja heillä oli sellainen käsitys että he olivat katsoneet ufoa vain pari minuuttia ja hämmästyivät  kun eräs heistä katseli kelloa ja huomasi että kello oli miltei 23.30 vaikka he olivat aloittaneet grillauksen 22.15 ja havainto oli alkanut kello 22.40.
He soittivat poliisille joka suhtautui vakavasti asiaan ja otti kaikilta lausunnot.
Samalla kaksi siiderilasia katosi eikä niitä ikinä löydetty uudestaan.
Myöhemmin he kaikki kärsivät ripulista ja pahoinvoinnista. Heillä oli painajaisia, kärsivät unettomuudesta ja heillä oli keskittymisvaikeuksia.
 
Kaikki neljä hypnotisoitiin erikseen ja kertoivat joutuneensa ufoon jossa heille tehtiin kokeita ja tämä kokemus aiheutti sellaisen trauman heille että he näiden alustavien tutkimusten jälkeen katkaisivat suhteensa Doddiin eivätkä ole enää pitäneet yhteyttä häneen.   
 
Dodd palaa taas ufokokemusten paranormaaliin puoleen kun hän kertoo Tracey Jones- nimisestä henkilöstä ja hänen aviomiehestään Darrenista joilla oli neljä lasta ja jotka olivat asuneet Englannissa ja sitten Dubaissa vähän aikaa josta he sitten taas palasivat Englantiin. Tämä perhe koki kesällä 1997 miten ylhäältä taivaalta tuli valokiila joka ympäröi heidän maaseudulla olevaa taloaan. Tämän jälkeen he kokivat vuosikausia kaiken maailman paranormaaleja ilmiöitä. Tämä tapaus on merkillinen sikäli että Tracey oli ollut sairaalassa rintaleikkauksessa ja tämä leikkaushaava tulehtui niin että hän joutui useita kertoja menemään uudestaan sairaalaan, lisäksi hän sai kotihoitajan joka neljän viikon ajan tuli säännöllisesti hänen kotiinsa vaihtamaan siteet.
 
Eräänä aamuna Tracey havaitsi että side oli poissa eikä sitä löytynyt mistään ja haava oli miltei parantunut ja kaikki kipu oli poissa. Tämän lisäksi sattui kaiken maailman asioita, he näkivät mm. hahmoja makuuhuoneen ikkunoissa ja sisällä kotona. Ovi aukesi ja sulkeutui itsestään, esineitä siirreltiin, kuultiin ääniä tyhjistä huoneista, sähkölaitteet reistailivat, vessaa huuhdeltiin vaikkei siellä ollut ketään, kylpyamme täytettiin ja tyhjennettiin vaikka kukaan ei ollut paikalla, askeleita kuultiin jotka ohittivat heitä vaikka ketään ei näkynyt ja eräässä huoneessa he tunsivat jatkuvasti laventelin tuoksun vaikka huoneessa ei ollut mitään laventelia. Samassa huoneessa televisio meni päälle ja pois itsestään.
 
Perhe jopa filmasi videolla ufoa joka pysyi paikallaan 20 minuuttia. He soittivat tästä videosta ilmavoimien tukikohtaan ja tukikohdasta luvattiin hakea video mutta seuraavana yönä joku murtautui heidän taloonsa ja vei videon mennessään mutta ei mitään muuta. Se joka nimenomaan häiritsi tätä perhettä oli myös se että säännöllisesti sattui merkillisiä aikasiirtymiä, eli aikakatkoksia, kuten eräs kerta kun Darren meni suihkuun ja Tracey seurasi parin sekunnin kuluttua perässä koska hän tarvitsi  vettä kylpyhuoneesta. Tracey huomasi ettei Darren ollutkaan suihkussa vaikka hän oli juuri mennyt sinne.
Tracey etsi Darrenia joka paikasta ja löysi hänet hämmentyneenä talon ulkopuolelta auton ajoluiskalta.
Tämän jälkeen Darren rupesi useasti kadottamaan aikaa. Viiden minuutin matka autokorjaamolle saattoi kestää puoli tuntia eikä hänellä ollut mitään käsitystä siitä minne tämä puolituntinen oli mennyt.
 
Heidän poikansa Marcus rupesi kärsimään painajaisista ja kertomaan miehestä joka asui valossa ja joka kutsui Marcusta ja hänen sisartaan tähän valoon.
Muita vastaavanlaisia tapauksia sattui runsaasti. Perheen koira käyttäytyi kummallisesti. Marcus tiesi myös että talon katolla ( Dubaissa ) oli vesitankki ja pystyi kuvailemaan sitä vaikka ei ollut ikinä ollut katolla.
 
Dodd kertoo sivukaupalla tämän perheen paranormaaleista- ja ufokokemuksista.
 
Doddin kaikki naispuoliset sieppausuhrit kertovat saman asian: Muukalaiset ovat kiinnostuneita heidän vauvoistaan joko sillä tavalla että raskaana oleva nainen menettää sikiönsä kolmen kuukauden iässä tai sitten he jollain muulla tavalla ovat kiinnostuneita raskaana olevien naisten lapsista.
Toinen asia joka tulee esille sieppauskertomuksissa on se että muukalaiset opettavat tai yrittävät opettaa miten käyttäytyä Maan päällä ja nimenomaan saasteongelma on asia joka tulee usein esille.
 
Dodd huomauttaa erikseen että kaikki kertomukset tässä kirjassa on saatu hypnoosin avulla ja Doddin mielestä oikein käytetty hypnoosi on erinomainen työkalu tässä asiassa.
 
Dodd joka itse usein on sekä nähnyt että valokuvannut ufoja kertoo kirjassaan olevansa varma että hän on ollut vuosikausia telepaattisessa yhteydessä ufojen miehistöön. Dodd kertoo myös että hänen hämmästyksekseen on kolme kertaa sattunut että kun hän haastattelee hypnoosissa olevaa sieppausuhria niin uhri on ryhtynyt puhumaan jonkun toisella äänellä ja tämä toinen ääni on ilmoittanut olevansa muukalainen avaruusaluksesta.
 
Dodd kertoo myös englantilaisista karjansilpomistapauksista ja luettelee sivukaupalla tapauksia joissa on löydetty silvottuja eläimiä eikä vaan nautaeläimiä vaan myös villieläimiä, joskus suuriakin määriä jotka ovat kuolleet merkillisellä tavalla.
 
Dodd kertoo mm. hylkeistä joita löydettiin kuolleena suuri määrä tiettyyn aikaan ja kaikilta hylkeiltä oli pää poistettu.
 
Kirjan 7. luvussa Dodd otta esille asian josta useimmat ufokirjailijatkin vaikenevat.
Dodd huomauttaa että joka vuosi noin 250 000 ihmistä katoaa Englannissa. Suuri osa näistä löydetään myöhemmin mutta osa katoamisista ei milloinkaan selviä.
Dodd viittaa sieppauksiin ja siihen että sieppausuhrit, he jotka kertovat sieppauksista, ovat tietysti sellaisia jotka on palautettu. Dodd pohtii kuitenkin sitä että onko olemassa siepattuja joita ei milloinkaan palauteta.
Dodd uskoo että näin on.
 
Dodd uskoo että muukalaisia on erirotuisia, ja että toiset palauttavat siepattuja ja toiset taas eivät.
 
Amerikkalaisen lentäjän Thomas Mantellin tapaus vuodelta 1948 on varsin tunnettu ufologiassa ja siitä on kerrottu sadoissa kirjoissa ja varmasti tuhansissa lehtijutuissa. Myös Dodd kertoo Mantellista mutta tarjoa sensaatiomaista tietoa.
 
Dodd kertoo että eräänä iltana hänelle soitti mies jolla oli amerikkalainen korostus ja hän kertoi että hänen nimensä oli Jim Duesler, entinen Yhdysvaltojen ilmavoimien majuri, joka oli palvellut Godmanin lentotukikohdassa vuonna 1948 ja hän oli itse ollut lennonjohtotornissa katsomassa sitä kohdetta jota Mantell ajoi takaa. Duesler kertoi että he olivat seuranneet tornista tätä kohdetta yli neljän
tunnin ajan. Duesler kertoi olleensa itse tornissa kun Mantell lähti ajamaan kohdetta takaa.
Duesler oli myös mukana siinä pelastusryhmässä joka myöhemmin meni maahansyöksypaikalle ja hän kertoi että hän oli ollut erittäin hämmästynyt siitä että Mantellin kone näytti siltä että se oli pudonnut suoraan ylhäältä alas, siis kohtisuoraan alas, ja tämä oli hyvin epätavallista.
 
Duesler kertoi myös että mentyään kotiin hänet herätettiin myöhemmin yöllä ja kutsuttiin takaisin lennonjohtotorniin koska he näkivät uudelleen sikarimaisen ufon. Duesler sanoi että saattaa olla että se oli sama jonka Mantell oli nähnyt, tai sitten se ei ollut. Duesler ei osannut koska saattoi olla että se näytti vähän erilaiselta yöllä.
 
Duesler meni sitten naimisiin englantilaisen naisen kanssa ja muutti Englantiin josta syystä hän on ollut ufologian ulkopuolella tässä asiassa, eikä hän ollut edes kiinnostunut ufoista. Kun Dodd näytti Dueslerille että hänen nimensä on Project Blue Bookin virallisisssa asiakirjoissa, jossa hän todistaa erään asian oikeaksi, niin Duesler totesi myös että se on väärennös, ettei hän ikinä ole allekirjoittanut tuollaista paperia.
Jos tämä Dueslerin lausunto pitää paikkansa niin sehän on hyvin merkittävä tieto.
 
Kirjan lopussa Dodd kertoo että hän uskoo että maailman hallituksilla, varsinkin
Yhdysvaltojen hallituksella, on yhteyksiä muukalaisiin ja että muukalaisilla on tukikohtia monessa paikassa maailmassa, varsinkin Pohjois- Atlantin merenpohjassa ja että nämä hallitukset suojaavat heitä ja että hallituksilla on sopimus muukalaisten kanssa että he saavat tulla ja mennä ja pitää näitä tukikohtiaan. Doddin mukaan tällaisia vedenalaisia tukikohtia on myös Puerto Ricossa, Brasiliassa ja Etelänavalla.
 
Dodd kertoo tämän jälkeen varsin pitkään kuinka hän on ollut yhteydessä Islantiin jossa on tehty valtavasti ufohavaintoja 1990- luvun alussa. Dodd kertoo kuinka hän jopa matkusti  Islantiin tutkimaan asiaa ja miten hän solmi yhteyksiä islantilaisiin kalastajiin ja antoi puhelinnumeronsa näille kalastajille jotka ovat säännöllisesti soittaneet hänelle ja kertoneet ufohavainnoistaan jopa kesken havaintoa. Doddin mukaan Islannissa on ollut erittäin paljon ufoaktiviteettia josta nämä kalastajat ovat kertoneet.
 
Kriittinen lukija huomaa tässä kuitenkin että  Dodd jättää sataprosenttisesti pois kaikki kalastajien ja kalastusalusten nimet ja puhuu jatkuvasti vaan ' eräästä kalastajasta '  ja ' eräästä laivasta ' jne.
 
Dodd kertoo lopuksi värikkäästi  tapauksista vuosina 1992 - 1993 kuinka Islannin merivoimat ajoivat  takaa ufoja yhdessä Yhdysvaltojen, Englannin  ja jopa Neuvostoliiton merivoimien kanssa. Tällöin allekirjoittaneelle tulee kuitenkin  n. s. teknisiä ja maantietellisiä ongelmia.
 
Dodd kertoo mm. :
-23 joulukuuta 1992 kaksi Islannin merivoimien tykkivenettä lähetettiin
       tarkkailemaan tilannetta Langenessiin....
-Dodd kertoo  myös sivulla 216 kuinka ' islantilainen merivoimien alus ja
       tykkiveneet joutuivat hakemaan suojaa säältä Langeness- vuonossa
       tammikuussa 1993...
-' 23 helmikuuta 1993 Pohjoisen napapiirin sisäpuolella oli kolme amerikkalaista
        hävittäjää...'
- ' harjoituksen piti tapahtua Siperiassa ja amerikkalaisa joukkoja laivattiin
    Tiksiin...'
-Sivulla 229 Dodd kertoo ' Jan Meyern- saaresta, kaukainen ja ankea saari
     Islannin ja Grönlannin välissä '...
 
Ja millaisia teknisiä ja maantieteellisia ongelmia allekirjoittaneelle nyt sitten tulee Doddin tekstistä?
 
-Ongelmat syntyvät sillä tavalla että Islannilla tunnetusti ei ole merivoimia
  ollenkaan, merivartiosto kylläkin. Mitään tykkiveneitä Islannilla ei ole.
-Vaikka Googlaan yli puoli tuntia niin en löydä Islannista mitään Langeness-
  nimistä paikkakuntaa enkä mitään Langeness- vuonoa. Ehkä etsin huonosti tai
  paikkakunta on niin pieni etten löydä sitä. Vuonon pitää silloin vastaavasti olla
  todella pieni. Google löytää kylläkin Langeness- nimisen paikan Islannissa
  ikivanhassa matkakertomuksessa vuosisadan alusta, mutta sekin asiakirja on
  ' katkaistu ' Googlessa siten että pitää rekisteröityä ennenkuin saa lukea juuri sitä
  Langeness- tekstiä.
- Pohjoisen napapiirin sisäpuolella, eli yläpuolella, on todella paljon merta. Ei ole
   mitenkään merkillistä vaikka sillä aluelle olisi vaikkapa 30 amerikkalaista
   sotalaivaa. Pohjoisen napapiirin pohjoispuolellehan jää suuri osa Norjaa,
   Grönlantia, Kanadaa ja Alaskaa.
-Miten niin laivattiin amerikkalaisia joukkoja Tiksiin, Siperiaan huhtikuussa 1993?
  Eikö Siperian meret ole jäässä siihen aikaan? Internetistä löydänkin etsimäni
  tieto: Laptevin meri jonka äärellä Tiksi sijaitsee on vapaa jäästä vain  elo-
  syyskuussa.
-Jan Meyern- saarella Dodd tarkoittaa kai Jan Mayen- saarta mutta ei se sijaitse
  Islannin ja Grönlannin välissä vaan Islannista koilliseen, eli lähinnä Islannin ja
  Norjan välissä.
 
Nyt ei pidä uskoa että allekirjoittanut on tarttunut näihin vääriin tietoihin vain huvin vuoksi.
Sen sijaan syy on se että juuri tällaiset pienet tekniset virheet yleensä paljastavat tietoja tai kertomuksia jotka ovat keksittyjä tai ylidramatisoituja tai väärinkäsityksiä tai muuten vaan pohjautuvat huonoihin tietoihin.
 

Björn Borg, 20.9.2007