Dibitonto, Giorgio & William T. Sherwood:

UFO Photo  Archives, Tucson, Arizona 1990. 143 siua

 
 
Tämän kirjan kannessa ja sisäsivuilla on niin monta nimeä että lukija ensin joutuu miettimään että kuka on oikeastaan tämän kirjan tekijä. Kirjan copyright on Wendelle C. Stevensillä ja julkaisija on Stevensin UFO Photo Archive Tucsonissa, Arizonassa. Kirjoittajina on Giorgio Dibitonto ja William T. Sherwood ja lisäksi kirjan esipuheen on kirjoittanut Eufemio del Buono.  Kun kirjan ensimmäisessä luvussa teksti alkaa ja puhutaan ' minä ' stä, niin lukija joutuu väkisinkin miettimään että kuka tuo ' minä ' nyt sitten onkaan.
Vähitellen selviää sitten että tuo ' minä ' on italialainen Giorgio Dibitonto ja esipuheen kirjoittaja, Eufemio del Buono, on italialainen kontaktihenkilö ja William
( Bill) ja Rhoda Sherwood ovat New Yorkilaisen ' Rochester UFO Study Group ' in vetäjiä jotka ovat alunperin julkaisseet tämän kirjan englanniksi.
 
Kirjan tarina on siis seuraava:
-Giorgio Dibitonto julkaisee kirjan ensin italiaksi.
-Dibitonton kirja käännetään saksaksi.
-Rochester UFO Study Groupin vetäjät William ( Bill) ja Rhoda Sherwood julkaisevat
  kirjan englanniksi.
-Wendelle C. Stevensin omistama UFO Photo Archive julkaisee kirjan uudelleen
  englanniksi.
 
Kirjan alussa selviää aika nopeasti että tämä italialainen Giorgio Dibitonto on omien sanojensa mukaan amerikkalaisen Adamskin italialainen versio tai klooni.
Samalla tavalla kuin Adamski aikoinaan tapasi avaruusolennon erämaassa niin Dibitonto tapaa Rafael- nimisen avaruusolennon jota Dibitonto sanoo enkeliksi ja samalla tavalla kuin Adamskikin on omissa kirjoissaan ihmetellyt tapaamansa miehen kauneutta, niin myöskin Dibitonto ihmettelee, tai panee merkille, tämän tapaamansa avaruusihmisen, eli enkelin, kauneutta.
 
Rafael kertoo Dibitontolle että sekä hän että Adamski olivat kotoisin Venus- planeetalta ja kun Dibitonto ihmettelee tätä asiaa, niin hänelle kerrotaan että enkeli on kyllä kotoisin Venus- planeetalta mutta että he elävät toisella värähtelytasolla kuin ihmiset Maapallolla ja että heidän maailmassaan on kaikki samanlaista kuin meidän maailmassamme paitsi että me emme omilla silmillämme pysty näkemään tätä toista värähtelytasoa.
 
Kirjan ensimmäisissä luvuissa tekijä kertoo miltei kyllästymiseen saakka siitä kuinka hän ja hänen seuralaisensa toistuvasti menevät vuoristoon ja tapaavat tätä Rafael- nimistä avaruusolentoa joka opettaa heille erilaisia viisauksia jonka jälkeen he jättävät hyvästit toisilleen. Jonkun ajan kuluttua he lähtevät taas vuoristoon, tapaavat taas Rafaelin joka taas opettaa heitä ja tällaisia tapaamisia selostetaan kirjassa melkein kyllästymiseen saakka.
 
Luvuissa 12 ja 13 heidät viedäänkin avaruudessa olevaan emäalukseen ja ensimmäisellä kerralla heidät viedään huoneeseen jossa jonkunnäköinen sumu muuttuu hologrammiksi jossa nähdään heidän lapsensa ja miten ilo ja suru vaikuttaa heidän sisäiseen minäänsä. Seuraavalla matkalla emäalukseen Rafael ja muut pitävät pitkiä luentoja  ja oppitunteja jossa he toistavat Raamatun sanomia
ja opetuksia kirjan tekijöille.
 
Skeptikko joka lukee tätä kirjaa tarttuu luonnollisesti siihen taas jälleen että siitä huolimatta että Dibitonto on toistuvasti tavannut Rafaelia ja ainakin pari kertaa ollut mukana avaruudessa emäaluksessa niin kertaakaan hänellä ei ole kameraa mukanaan eikä edes mainitse kameraa, ja kuten tavallisesti, hän ei tuo mukaansa mitään esinettä avaruusaluksesta. Nämä ovat näitä vakioasioita joihin skeptikot aina tarttuvat kun lukevat tällaisia kirjoja.
 
Vilpitön lukija joka lukee tätä kirjaa toteaa että kyllä tässä taas tulee esille kysymys siitä että mistä syystä heillä ei ole kameraa mukanaan.
Luvussa 15 Dibitonto viedään planeetalle jossa on vain terveitä ja iloisia ihmisiä jotka tanssivat ja laulavat ja kuuluu kaunista musiikkia ja lukijan yllätykseksi Dibitonto tapaa tällä planeetalla Hänet kuten Dibitonto asian ilmaisee, eli Hänet isolla H: lla ja tekstistä käy ilmi että Dibitonto tarkoittaa tässä Jeesusta koska Hän kertoo että hän antoi henkensä Maapallon asukkaiden puolesta aikoinaan.
Tämä Hän puhuu myös Taivaan Isästä mutta toisaalta pari lausetta myöhemmin Hän kertoo että aika on täyttymässä ja kohta Hän luo kaiken uudelleen kuten on kerrottu vanhoissa teksteissä. Tässä lukija menee hiukan sekaisin koska Dibitonto ilmeisesti ensin puhuu Jeesuksesta ja sen jälkeen Jumalasta, joka luo kaiken uudestaan. Sehän oli Jumala joka loi Maailman, eikä Jeesus, joten Dibitonto näyttää olevan hiukan epävarma tässä että kumpaa hän nyt sitten tapasi planeetalla, Jeesusta vai Jumalaa vai molempia?
 
Myöhemmin ilmeneekin että kyseessä oli Jeesus koska hän mainitsee Taivaallisen Isänsä ja kirjassa on Jeesuksen hyvin pitkä oppitunti jossa hän kertoo Dibitontolle siitä kuinka Maapallo tullaan luomaan uudelleen.
Aikasemmin mainitsin siitä että Dibotontolla ei ollut kameraa mukanaan ja kuin vastauksena tähän kysymykseen niin Dibitonto luvussa 18 kertoo fyysisistä todisteista tapaamisistaan ja tämän luvun otsikko onkin ' Fyysiset todisteet' .
 
Tässä Dibitonto kertoo että hänen autonsa hajosi eräässä vaiheessa ja moottorista tuli ulos valtava savupilvi. Dibitonton mielestä tämä auton hajoaminen  oli avaruusolentojen tekoja ja he myöntävätkin että he sabotoivat auton jotta Dibitontolla olisi olemassa jonkunlainen fyysinen todiste tapaamisistaan. Automekaanikko joka tutki autoa totesi että näytti siltä että Dibitonto olisi ajanut pienellä vaihteella pitkän ajan joka aiheuitt sen että moottori ylikuumeni.
Allekirjoittanut muistaa tällöin sen että kirjan alussa Dibitonto itse kertoikin kuinka hän ajoi Fiat 500- autollaan vuoristoon ylös vuoristotietä pitkin joka oli niin jyrkkä että hänen autonsa tuskin jaksoi eteenpäin.
Skeptinen lukija tässä tietysti hyvin nopeasti olettaa että tämä vuoristotie oli se joka aiheutti auton hajoamisen eikä avaruusolennot.
 
Itse asiassa on kyllä miltei  uskomatonta että Dibitonto kirjassaan syyttää avaruusolentoja autonsa hajoamisesta ja moni lukija kyllä varmasti kysyy itseltään että onko Dibitonto todellakin vakavissaan esittäessään tällaista väitettä?  
 
Dibitonto kertoo myös siitä kuinka hän oli piilottanut vaatteisiinsa pienen nauhurin tarkoituksenaan nauhoittaa näitä kskusteluja Rafaelin kanssa ja nauhoitus onnistuikin mutta seuraavana päivänä kun Dibitonton piti antaa tuttavansa kuunnella nauhoja niin ne olivatkin pilalla.
Mitä tulee kameraan taas, niin Rafael oli kieltänyt Dibitontoa kuvaamasta tapaamisia.
Lukija voi tietysti olla mitä mieltä tahansa näistä asioista.
Rafael antaa lopuksi Dibitontolle tehtäväksi julkaista juuri tämä kirja, ja sen Dibitonto on nyt sitten tehnytkin.
 
Dibitonton tapaamiset muistuttavat, kuten alussa sanoin, hyvin paljon Adamskin tapaamisia ja kokemuksia ja kirjan julkaisija, eli Wendelle C. Stevens, tuokin esille kirjan lopussa erikseen Adamskin ja sanoo aivan samalla tavalla että nämä tarinat muistuttavat toisiaan aika paljon. Tässä Stevensin liitteessä sivulla 126 Stevens mainitsee presidentti Eisenhowerin kaksi kertaa, mutta kirjoittaa nimen muodossa
 ' Eisenhour ' joka kyllä on täysin uskomaton asia kun ottaa huomioon että Stevens on amerikkalainen.
 
Juuri tämän yhteläisyyden takia  Adamskin kanssa Dibitonto on lainanut englantilaisen Eileen Bucklen kirjasta ' The Scoriton Mystery ' jopa 17 sivua jossa kerrotaan Adamskista muistuttaakseen lukijoita siitä kuka Adamski oli. Niinikään on tähän kirjaan liitetty mukaan 17 sivua kirjasesta jonka nimi on ' We Met the Space People ' ja jonka on kirjoittanut Helen ja Betty Mittchell. Kirjasen on julkaissut Saucerian Books Clarksburgissa, West Virginiassa vuonna 1967.
Allekirjoittaneen mielestä on vähän epäselvää mistä syystä tämä kertomus on liitetty mukaan Dibitonton kirjaan.
 
Kirjan esipuheessa Eufenio del Buono kertoo luolista jotka sijaitsevat
' Budhistanissa ' Himalajan juurella ja koska tuo nimi Budhistan kuulostaa allekirjoittaneen korvissa oudolta tarkastan tuon sanan Internetistä. Internetin mukaan sana Budhistan mainitaan vain muutamassa esperantokielisessä jutussa, mutta koska allekirjoittanut ei osaa esperantoa, niin jää epäselväksi mistä on kysymys ja missä tuo Budhistan tarkkaan sijaitsee.
 

Björn Borg, 1.10.2006