Collins, Andrew:

Eagle Wing Books, Inc. , Memphis, Tennessee 2003. 248 sivua

 
 
Allekirjoittanut on juuri lopettanut Sherry Shrinerin ' Bible Codes Revealed. The Coming UFO Invasion '- kirjaesittelyn kirjoittamisen tai oikeammin niin keskeytin sen kirjoittamisen, mutta sen verran ehdin lukea Shrinerin kirjaa että hämmästyin kun huomasin että hän kirjoitti siinä amerikkalaisesta tiedemiehestä Wilhelm Reichista ja hänen orgoniteoriastaan.
Mielestäni kertomus Reichista ja hänen orgoniteoriastaan ei sopinut Shrinerin kirjaan ollenkaan.
 
Sen jälkeen kuin laitoin pois tuon kirjan keskeytettyäni sen esittelyn kirjoittamisen niin otin umpimähkään seuraavan kirjan luettavakseni, ja se oli Andrew Collinsin kirja ' Alien Energy ' .
Hämmästyin taas uudelleen kun havaitsin että tämä kirja liittyy nimenomaan Wilhelm Reichiin ja hänen orgoniteoriaansa. Lisäksi tässä kirjassa on kasvatustieteiden tri.: n Gregory L. Littlen esipuhe jossa myös Little kertoo olevansa kiinnostunut tästä orgoniasiasta.
Ja sen lisäksi, Little esipuheessaan mainitse varsin tunnetun englantilaisen kirjailijan Graham Hancockin ja kertoo että myös Hancock on kiinnostunut Wilhelm Reichista ja hänen orgoniteoriastaan. Little kertoo että Hancock on henkilökohtaisesti osallistunut erääseen kokeeseen joka liittyi siihen.
 
Hämmästykseni johtuu siitä että mielestäni on varsin merkillepantavaa että kirjassa kuin kirjassa Wilhelm Reich nykyisin pulpahtaa esille ikäänkuin hänet olisi uudelleen keksitty viime vuosien aikana.
 
Little kertoo esipuheessaan että hän on 1990- luvulla kirjoittanut joukon artikkeleita ufoista ja niihin liittyvästä energiasta ja tuonut esille teoriansa
jonka nimi on ' Geomagnetic Energy Theory of UFO Phenomena ' ( ' Ufoilmiön geomagneettinen energiateoria ' ).
 
Little kertoo että hänen teoriaansa kuuluu kymmenen kohtaa joista suurin osa löytyy myös jossain muodossa tästä Collinsin kirjasta. Little luettelee esipuheessaan kuusi näistä kohdista jotka hänen mielestään ovat oleellisia:
 
1) Että ufoilmiöt ovat näkymättömän elektromagneettisen ( EM ) energiaspektrin
    näkymättömästä osasta kotoisin olevan älyllisen energiamuodon tunkeutuminen.
2) Että nämä energiamuodot ovat aina olleet olemassa.
3) Että havaitsija voi olla vuorovaikutuksessa niiden kanssa.
4) Että tietyt rituaalit voivat ottaa energiaa näistä energiamuodoista ( = Specific
    rituals can tap the energy of these forms ' . )
5) Että tietyn henkilön aivoissa olevan magnetiittimineraalin määrä määrää missä
    määrin henkilö voi olla vuorovaikutuksessa näiden energiamuotojen kanssa.
6) Että luonnon omat maaenergiat jotka keskittyvät tiettyihin paikkoihin on suurin
    syy sieppauksiin ja muihin bisarreihin kokemuksiin.
 
Tämä kirja kertoo nimenomaan näistä kuudesta kohdista Collinsin sanoin.
 
Omassa esipuheessaan Collins kertoo kuinka hän jo 1970- luvulla kiinnitti huomiota siihen että varsin monella ufohavaitsijalla oli aikaisempia psyykkisiä kokemuksia kuten että hän oli nähnyt kummituksia, kokenut ruumiistairtaantumista, kokenut poltergeistilmiöitä, nähnyt enneunia tai tunne että jokin oli läsnä tietyissä paikoissa.
 
Collins kirjoitti tästä psyykkisestä tekijästä aikaisemminkin mutta omien sanojensa mukaan kukaan ei 1970- luvulla ollut kiinnostunut siitä. Collins kertoo sitten että vuonna 1978 lontoolainen ylioppilas Graham Phillips tutki väitettyä poltergeistaktiviteettia Essexissa yliopiston tutkintoa varten ja kiinnitti huomiota siihen että paikkakunnalla oli myös havaittu ilmassa olevia valoilmiöitä juuri ennen poltergeistaktiviteettia ja myös sen aikana. Phillips tuli siihen tulokseen että poltergeistaktiviteetti oli vain yksi tekijä paljon suuremmasta ilmiöstä.
Collins taas tuli toista kautta samaan tulokseen. Yhdessä he julkaisivat sitten vuonna 1979 kirjan ' Psygenics ' . Lisäksi Collins tuo esille sen että tällaiset merkilliset ilmiöt usein ovat sidotut tiettyihin paikkoihin ja Collins ja Phillips ovat tutkineet mm. Loch Nessin aluetta ja todenneet että siellä tapahtuu paljon muutakin kuin mitä liittyy Loch Nessin merihirviöön.
 
Collins ajaa takaa sitä että tällaiset paranormaalit kokemukset ovat usein sidottuja tiettyihin paikkoihin joita ufologit kutsuvat nimellä ' ikkunoita ' ja toiset taas kutsuvat paikkoja toisilla nimillä.  
Collins viittaa tässä Reichiin ja sanoo että Reich ehkä kompastui tähän selitykseen johon liittyvät viljakuviot ja tietyt vanhat muinaispaikat joissa on merkillisiä voimia ja ufoilmiöitä ja että Reich ehkä löysi ratkaisun tähän nimenomaan orgoniteoriallaan.
Collins sitten suoritti kokeita heinäkuussa 1993 ja näitä kokeita jatkettiin sitten 1994 ja hän kutsui näitä projekteja nimellä ' Orgon 93 ' ja ' Orgon 94 '.
Tulokset näistä kokeista julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa tässä kirjassa.
 
Kirjan ensimmäisessä luvussa Collins kertoo Reichista ja hänen työstään ja tämä selostus Reichin elämäntyöstä on sen verran pitkä ja monimutkainen ja vaikeasti ymmärrettävä että tässä esittelyssäni en pysty antamaan sille ollenkaan oikeutta vaan kehoitan lukijaa itse tutustumaan kyseiseen kirjaan.
Yritän kuitenkin antaa muutamalla  n. s. ranskalaisella viivalla esimerkkejä jotta lukija saisi edes pienen käsityksen siitä mistä on kysymys:
 
-Vuonna 1936 Reich huomasi erittäin voimakkaan suurennuksen alla sykkiviä
  vesikkeleitä jotka erkaantuivat kasvisoluista jotka oli upotettu steriiliin veteen.
-Reich piti näitä pieniä vesikkeleitä eräänlaisena ' biologisena eetterinä ' .
 -Ranskalainen kemisti Bastian oli  1800- luvulla julkaissut  kirjan ' The Beginnings
  of Life ' ja siinä hän kertoi samantapaisesta ilmiöstä ihmiskudoksessa ja Bastian
  kutsui tätä ilmiötä nimellä ' bioni '.
-Vietyttyään paljon aikaa laboratoriossa Reich tuli siihen tulokseen että nämä
  ' bionit ' itse asiassa ovat itsessään pieniä elämänmuotoja jotka ovat läsnä paitsi
   mätänevässä aineessa myös kaikessa ruoassa ja muussa aineessa kuten hiekassa
   ja hiilessä. Reich, samoin kuin Bastian, tuli siihen tulokseen että näillä on suuri 
   merkitys sairauksien vastustamisessa ja ihmiskudoksen uusimisessa.
-Reich huomasi myöskin että se puoli kasvoistaan joka oli ollut mikroskooppiin
  päin ,tummui kuin auringonpaisteesta ja lisäksi hän näki pimeässä
  valonvälähdyksiä ja sini/violettimaista valoa joka liikkui laboratoriossa seiniä
  pitkin.
-Reich yritti eristää näitä bioneja ja rakensi metallisen laatikon johon hän laittoi
  nämä bioniviljelmät.
-Reich oli rakentanut laatikkonsa metallista ja siinä oli eristeenä vuorotellen
  metallia ja vuorotellen jotakin orgaanista ainetta kuten lasivillaa tai kivivillaa ja
  Reich huomasi että vaikka hän ei laittanut näitä bioniviljelmiä sinne sisään
  niin kuitenkin hän huomasi että lämpötila nousi tässä laatikossa, ilmeisesti sen
  johdosta että nämä vuorottelevat seinät aiheuttivat jonkunnäköisen energian.
-Reich tuli myös siihen tulokseen että tämä ' orgonienergia ' on auringon
  synnyttämä ja että se imeytyy joko ihon läpi tai hengittäessä.
-Reich uskoi että avaruus ja meidän ilmakehämme on täynnä tätä orgonienergiaa.
-Varsin mielenkiintoista on että Reich omasta mielestään keksi yhteyden tämän
  orgonienergian ja ydinenergian välillä.
-Reich rakensi sitten orgonienergia-akun jossa oli 20 kerrosta ja hän teki sitten
  kokeita joita hän on selostanut kirjassan ' The Oranur Experiment: First Report
  1947- 1951 ' .
-Reich otti pienen määrän radioktiivista isotooppia joka oli täysin lyijyvaipan
  sisällä ja näin ollen sen ei olisi pitänyt vaikuttaa ympäristöön ollenkaan. Mutta
  heti kun tämä aine laitettiin orgonienergia- akkuun niin säteilymittari rupesi
  näyttämään lisääntyvää säteilytasoa kunnes mittari jumiutui täysin.  
-Kun Reich käytti tätä orgoniakkuaan niin hän havaitsi että hänen tilallaan Mainen
  osavaltiossa syntyi uhkaavilta vaikuttavia mustia pilviä jotka eivät kadonneet 
  minnekään ja lisäksi hän ja hänen laboratoriohenkilökuntansa huomasi ohutta
  jauhemaista mustaa ainetta joka levisi ympäristöön laboratorion ympärille.
-Vähitellen Reich  tajusi myöskin että hän oli löytänyt jonkunlaisen antiaineen
  orgonille ja tätä ainetta hän kutsui nimellä ' Deadly Orgon ' , eli DORiksi.
-Reichin mielestä tämä DOR aiheutti kuivuutta ja erämaita koska se ehkäisi sateet.
-Vähitellen Reich ja muu laboratoriohenkilökunta rupesi havaitsemaan merkillisiä
  valoilmiöitä laboratorion yläpuolella ja vähitellen Reich ymmärsi että hänen
  laitteensa ilmeisesti houkutteli ufoja paikalle.
-Reich rupesi tämän jälkeen lukemaan kaikki ufokirjat mitä hän sai käsiinsä, mm.
  Keyhoen ' Flying Saucers From Outer Space ' .
-Reich julkaisi sitten oman kirjansa ' Contact With Space; Oranur Second Report,
 1951- 1956 ' jossa hän kutsuu ufoja ' Ea ' : ksi jossa ' E ' tarkoittaa ' Energiaa '
  ja ' a ' tarkoittaa ' alphaa ' tai ' alkua ' .
-Reichin mielestä ufot olivat muukalaisten valmistamia mekaanisia avaruusaluksia
  kun taas nämä mystiset valot joita he näkivät laboratorionsa yläpuolella, olivat
  Reich mielestä jonkunlaisia elämänmuotoja.
-Usein Reich huomasi valaisevia kohteita jotka olivat muodostumassa tai
  haihtumassa ja Reichin mielestä oli olemassa jokin yhteinen tekijä näitten
  mekaanisten avaruusalusten ja näiden elävien olentojen välillä vaikka hän ei
  keksinyt mikä se on.
-Reich rakensi sitten n. s. ' cloudbusterin ' ( ' pilvisärkijän ' ), eli ilmatorjuntatykkiä
  muistuttavan laitteen jota hän suuntasi näihin valoilmiöihin ja hänen suureksi
  hämmästyksekseen nämä valoilmiöt haihtuivat pois aina kun hän suuntasi tämän
  cloudbusterin niihin. Muutama kerta Reich näki kuinka he suorittivat
  väistöliikkeitä.
-Reich huomasi myöskin että pystyi hajoittamaan nämä mustat pilvet jotka olivat
  hänen laboratorionsa yläpuolella.
-Reich kokeili cloudbusteriaan Tucsonissa, Arizonassa 1955 ja hänen omasta
  mielestään tämä johti siihen että Tucson sain enemmän sateita kuin mitä se oli
  saanut 20 vuoteen. Reichin mielestä se oli hänen cloudbusterinsa ansiota.
-Reichin mielestä tämä DOR- energia aiheutti kuivuuden ja hänen cloudbusterinsa
  taas vähensi tätä DORia ja synnytti  tilalle ' hyvää ' orgonia ' ja se joka Reichin
  mielestä oli merkillepantavaa oli se että tämä DOR liittyy veteen sillä tavalla että
  vesi muuttuu DORiksi ja DOR muuttuu vedeksi.
 
Yhdysvaltojen elintarvikevirasto FDA kävi kuitenkin omaa sotaansa Reichia
vastaan syistä joista kukaan ei ole perillä tänä päivänäkään ja yritti kaikin tavoin estää Reichia ja hänen kokeitaan ja vaati että Reichin kaikki laitteet tuhotaan, kirjat poltetaan ja kielletään, mikä tapahtuikin.
Reich itse tuomittiin vankilaan jossa hän kuoli 3.11.1957 vaikka häntä ei oltu näytetty syylliseksi mihinkään.
 
Kirjan toisessa luvussa Collins kertoo Trevor James Constable- nimisestä kirjailijasta josta allekirjoittanutkin on kertonut omissa kirjoissani sekä jossain kirjaesittelyssä.
 
Constable harrasti valokuvausta ja nimenomaan infrapunakuvausta ja hänellä oli sellainen käsitys että kun ihminen keskittyy niin hän pystyy kutsumaan esille ilmakehässä eläviä ameebanmuotoisia eliöitä joilla on alhainen älykkyys ja jotka elävät ilmakehässä samalla tavalla kuin ameebat meressä.
Constable sitten valokuvasi näitä eliöitä tai olentoja, joita hän kutsui nimellä
' critter ' ja joista hän on kertonut perusteellisesti kirjassaan ' The Cosmic Pulse of Life ' joka julkaistiin vuonna 1976.
Constable oli sitä mieltä että ilmakehä on täynnä näitä ' bioformeja ' tai ' eteerisiä energiamuotoja ' ja Constable oli myös tutustunut Reichin työhön ja oli sitä mieltä että se mitä Reich synnytti cloudbusterillaan, niin hän itse pystyi mietiskelyllään tuomaan esille, eli näitä ilmakehässä olevia olentoja.
Toisin sanoen he pystyivät kutsumaan esille näitä ilmakehässä olevia olentoja, Reich cloudbusterillaan ja Constable mietiskelyllään.
 
Tästä sitten Collins siirtyy eteenpäin ja kertoo englantilaisesta Devereux' sta ja hänen kirjastaan ' Earthlights ' ja kanadalaisesta Persingeristä ja hänen teoriastaan
jonka mukaan maanjäristykset liittyvät ufohavaintoihin.
Niinikään Collins viittaa vanhoihin kertomuksiin ja kansantaruihin joissa kerrotaan erilaisista valoilmiöistä. Collins viittaa myös tri Meadenin teorioihin pyörteestä joka synnyttää viljakuvioita, ja japanilaiseen professoriin Ohtsukiin kokeisiin joissa hän pystyi synnyttämään pyöriviä valopalloja laboratoriossaan.
 
Collins ajaa tällä takaa sitä että maailmassa on olemassa erilaisia energiamuotoja joita tiede ei vielä tunne.
 
Huomautan taas uudelleen siitä että Collins on selostanut Reichin kokeita ja Constablen valokuvia yhteensä 13 sivulla eikä allekirjoittanut pysty mitenkään tyhjentävästi selostamaan kaikkea tätä Collinsin tekstiä, vaan pystyn vain antamaan muutama vinkki siitä mistä on kysymys.
Ehdotan että lukija itse hankii tämän kirjan ja lukee sen itse.
 
Collins oli lokakuussa 1979 tutkimassa tapausta Pohjois- Walesissa jossa 8- vuotias tyttö oli kertonut havainneensa ufon talojen yllä ja kun Collins kumppaneineen saapui paikalle he siirtyivät paikalle jossa tyttö oli seissyt silloin kuin hän näki ufon ja Collins otti useita valokuvia taivaasta ja näistä katoista. Kun Collins pari päivää myöhemmin kehitti filmin hän hämmästyi kun hän näki valokuvissa että juuri siinä paikassa missä ufo oli ollut tytön mukaan, juuri siinä kohdassa oli filmillä tummia kohteita. Toinen oli pitkulainen ja toinen oli pyöreä ja Collins soitti tämän jälkeen taas kyseiselle tytölle ja kysyi että oliko tyttö tuntenut jotain erikoista silloin kun hän näytti Collinsille ja muille missä hän oli aikaisemmin nähnyt ufon.
Collins ei kertonut mitä hän oli löytänyt valokuvista mutta tyttö ilmoitti että hän oli tuntenut että jokin tarkkaili heitä sieltä samasta suunnasta.
 
Collins viittaa tämän jälkeen viljakuvioihin ja huomauttaa että monessa valokuvassa jossa on kuvattu viljakuvioita niin on filmillä näkynyt myös tummia kohteita taivaalla tai muuten valokuvissa, vaikka kuvan ottamishetkellä ei ole näkynyt mitään.
 
Englantilaiset herrasmiehet Doug ja Dave ovat tunnetusti väittäneet että he aloittivat viljakuvioiden tekemisen 1980 ja että he ovat valmistaneet satoja viljakuvioita. Doug ja Dave ottivat kunnian itselleen tästä keksinnöstä ja he sanovat että he saivat idean sen jälkeen kun Australian Tullyssa oli löydetty viljaympyröitä.
Collins huomauttaa kuitenkin että viljakuvioita on löydetty Englannista jo satoja vuosia ennen Dougia ja Davea ja Collins on mm. haastatellut kaksi naista jotka asuivat tyttöinä Lontoossa ja evakuoitiin maaseudulle Lontoosta pommitusten takia
1940- luvulla. Molemmat tytöt kertovat kuinka eri puolilla Englantia olivat löytäneet viljakuvioita jo 1940- luvulla. Collins huomauttaa myös että on olemassa puutaulu 1700- luvulta jossa näytetään viljakuvio.
 
Collins toteaa että Doug ja Dave näin ollen eivät suinkaan keksineet viljakuviot.
 
Viljakuvioista Collins kertoo että vuonna 1991 Lucy Pringle ja Diana Clift aloittivat tutkimuksen Centre for Crop Circle Studies - järjestön puolesta ja haastattelivat 187 ihmistä jotka olivat käyneet viljakuvioissa ja näiden mukaan 71% :llä oli ollut
epämiellyttäviä kokemuksia viljakuvion sisällä.
Näistä 21% koki pahoinvointia, 18% päänsärkyä, 15% väsymystä, ja toinen 21% oli kokenut fyysistä kipua.
 
Collins kertoo myös kuinka hänen tyttöystävänsä tuli sairaaksi käytyään ensimmäistä kertaa viljakuviossa. Collins palaa tässä Reichiin ja Reichin orgonikammioon jossa ihmiset jotka menivät orgonikammioon myös sairastuivat.
Collins huomauttaa että ihmiset sairastuvat myöskin sellaisissa viljakuvioissa jotka ovat ihmisen tekemiä ja Collins pohtii tässä että onko tilanne se että kun viljakuvio tehdään, tavalla tai toisella, niin se on kuin otettaisiin tulppa pois jostain energiavirtauksesta ja siitä virtaa sitten jonkunnäköistä energiaa joka tekee ihmiset sairaiksi. Collins kertoo mm. eräästä henkilöstä joka oli psyykkisesti herkkä ja joka kerran havaitsi valopyörteen ja meni siihen valopyörteeseen ja sairastui heti. Hänen toverinsa vetivät hänet pois pyörteestä.
Hän meni taas uudestaan valopyörteeseen ja sairastui uudestaan kunnes hänen toverinsa taas vetivät hänet pois siitä.
Merkillepantavaa tässä kertomuksessa on se että hänen toverinsa eivät nähneet tätä valopyörrettä vaan ainoastaan tämä psyykkisesti herkkä ihminen.
 
Collins pohtii sitä että voiko Reichin orgonikammio, joka on rakennettu aineista jotka ovat kerroksittain orgaanisia ja ei- orgaanisia, niin voio tällaisia orgonikammioita n. s. esiintyä myös luonnossa ja hän viittaa Englannin Silbury Hilliin Wiltshiressa joka  on suurin ihmisen rakentama kukkula ja joka on rakennettu vuorettelevista kerroksista ja Collins pohtii sitä että voisiko tämä olla itse asiassa jättimäinen orgonikammio. Tästä tulee myös kirjan nimessä oleva
 ' Ritual Landscapes ' ( = ' Rituaaliset maisemat ' ).
Collins ajaa tässä takaa sitä että muinaiset imiset tiesivät ja tunsivat tämän orgonitekijän ja että se vaikuttaa edelleen vanhoissa kivipaasirakennelmissa ja muinaisissa paikoissa ympäri maailmaa.
 
Collins pohtii myöskin sitä  että onko tämä Reichin orgonienergia sellainen energia joka tunnetaan toisilla nimillä muissa kulttuureissa kuten ' ch' i', ' ki ' , ' qi ' Kiinassa tai ' Pranana ' Intiassa, tai ' eläinmagnetismina ' , ' bioenergiana ' , ' maaenergiana ',
' eetterinä ' , ' Odylena ' , ' plasmaenergiana ' ,   tai  ' leyenergiana ' .
Collins viittaa Devereuxin tutkimuksiin  nimeltään The Dragon Project jossa Devereux yritti löytää tällaista energiaa onnistumatta siinä ja Devereux huomauttaakin julkaisussaan että hän ei löytänyt tällaista tuntematonta energiaa.
 
Collins huomauttaa kuitenkin että jokainen kaivonkatsoja joka käyttää taikavarpua on kyllä eri mieltä.
 
Collins toteaa sivulla 52 että myös tiedemiehet tokiolaisessa
Showa- yliopistossa ovat mittailleet nimenomaan herkissä koehenkilöissä energioita joita he eivät pysty selittämään, ja nämä tiedemiehet pohtivat että onko tilanne se että tietyt herkät ihmiset pystyvät luomaan tai kanavoimaan tällaista energiaa, siis ainoastaan nämä henkilöt.
 
Vuonna 1992 Collins päätti kokeilla Constablen väitteitä ja meni seisomaan tiettyyn paikkaan ja kutsui ajatuksissaan näitä n. s. ' crittereitä ' ja samalla hänestä otettiin valokuvia. Collins hämmästyi erittäin paljon kun kuvat kehitettiin ja hän kuvissa näki yläpuolellaan jokin tumma kohde jota hän ei ollut nähnyt paljain silmin. Collins toteaa että nämä tummat kohteet joita hän sai omalle filmilleen ovat täysin samanlaisia kuin Chris Trubridge- niminen henkilön ottamat valokuvat jotka hän oli ottanut heinäkuussa 1991. Trubridgen kuvissa näkyy myös tällaisia tummia kohteita taivaalla.
 
Collins sitten tässä viittaa Norjan Hessdaleniin jossa on toistuvasti näkynyt merkillisiä valoilmiöitä ja muita kohteita. Asia johon Collins kiinnittää nimenomaista huomiota on se että välillä nämä Hessdalenin kohteet ovat näkyneet tutkassa mutta ei paljain silmin ja välillä päinvastoin, eli paljain silmin mutta ei tutkassa ja Collins sitten toistaa norjalaisen tutkijan Erling Strandin kertomusta siitä että välillä kun he näkivät jonkun kohteen paljain silmin keskeytyksettä  niin tutkassa se näkyi vain joka toinen kerta kun tutkan säde osui siihen.
 
Erling Strand hiukan heittää esille,  ja Collins jatkaa, ajatusta että onko asianlaita  sillä tavalla että nämä kohteet välillä tunkeutuvat eri spektrien läpi, eli joskus tunkeutuvat näkyvän spektrin läpi ja välillä ne ovat näkyvissä vain tutkassa, ja välillä molemmissa, ja sitten taas välillä se eivät ole näkyvissä kummassakaan.
 
Collins toistaa mysö Hessdalenin tutkijan Leif Havikin kertomus siitä että näyttää siltä että näillä Hessdalenin kohteilla olisi äly, eli kun niihin suunnattiin lasersäde niin niiden sykkimisnopeus muuttui, eli jos se aikaisemmin oli ollut ' leimahdus- leimahdus- leimahdus ' , ' leimahdus- leimahdus- leimahdus ' niin sen jälkeen kuin lasersäde oli osunut siihen niin sen sykkimisnopeus muuttui niin että se oli
' leimahdus- leimahdus ', ' leimahdus- leimahdus ' .
 
Tätä koetta toistettiin neljä kertaa ja joka kerta se toistui. Toisella kerralla niin tämä koe toistettiin viisi kertaa toisen kohteen kohdalla ja myös tämän toisen kohteen sykkimisnopeus muuttui kun lasersäde osui siihen.
 
Collins ajaa takaa tässä että onko tilanne se että näillä kohteilla on äly, että ne ovat älykkäitä.
 
Collins sitten kertoo vanhoista englantilaisista kansantaruista ja kertomuksista joiden mukaan valoilmiöitä on näkynyt kautta aikojen ja sitten Collins kytkee yhteen  nämä valoilmiöt viljakuvioihin ja kertoo mm. meeediosta jonka nimi oli Isabelle Kingston. Isabelle oli etukäteen kertonut että nämä valopallot ja valot tulevat tekemään viljakuvion lähiaikoina ja hän tiesi jopa paikan minne se tehdään
ja sinne järjestettiin vartiointi kahdeksi viikoksi jolloin ei mitään tapahtunut.
 
Heti kuin vartiointi lopetettiin niin heti paikalle ilmestyi Englannin siihen mennessä dramaattisin viljakuvio. Ja kaiken lisäksi miltei samanlainen viljakuvio ilmestyi samana yönä toiselle paikalle. Asiaan liittyi myös Mary Freeman joka oli tutustunut tähän Isabelle- meedioon ja Mary Freeman kertoi miten samana yönä kuin viljakuvio ilmestyi hän näki taivaalla valtavan keltaisen valon pilvien alla ja tästä valosta tuli tuubimainen säde alas ja merkillistä tässä asiassa on se että samassa kuin Mary Freeman näki tämän valon niin samalla hänen autossaan tapahtui merkillisiä poltergeistilmiöitä, eli hän kertoo kuinka savukepaketti ja muistivihko lensivät yllättäen hänen syliinsä autossa.
 
Erityisen mielenkiintoista on se seikka että viljakuvioiden tekijänä tunnettu Rod Dickinson on itse ottanut peräkkäin kolme valokuvaa viljakuviosta ja toisessa kuvassa näkyy ylimääräinen kohde taivaalla. Tämä kohde ei ole näkyvissä ensimmäisessä eikä kolmannessa kuvassa.
Kukaan ei ole pystynyt selittämään että mikä tämä ylimääräinen kohde on.
 
Amerikkalainen C-SETI- järjestö saapui johtajansa Steven Greer etunenässä Englantiin kymmenen päivän ajaksi heinäkuusssa 1992 ja käynnisti projektin jonka nimi oli Project Starlight. Tällöin he suuntasivat voimakkaita lasereita taivaalle ja hämmästyksekseen he havaitsivatkin että taivaalle ilmestyi merkillinen kohde jota he vertasivat joulukuuseen. He toistivat kokeen ja saivat useita tällaisia
havaintoja.
 
Collins kirjoittaa että oli ikäänkuin tämä olisi ollut lähtölaukaus tapahtumille
ja tämän jälkeen useat henkilöt havaitsivat erilaisia valoilmiöitä Englannin taivaalla tai maastossa. Useat henkilöt kertovat yöllisestä valosta joka tulee heitä kohti ja tämä valo muistuttaa usein moottoripyörän valonheitintä. Mm. kirjailija Paul Vigay kertoo tapauksesta jolloin tällainen valo tuli häntä vastaan ja kun se tuli hänen autonsa kohdalle se nousi ylös ilmaan ja lensi hänen autonsa ylitse ja jatkoi matkaansa.
 
Kirjan luvussa 13 Collins selostaa englantilaisen Devereuxin tutkimuksia liittyen TST- teoriaan jonka mukaan valoilmiöitä syntyy nimenomaan kun mannerlaatat hankaavat toisiaan vastaan ja Collins tuo myös esille erään teorian jonka mukaan maan alla olevat vesivarastot olisivat sellainen tekijä joka erityisesti aiheuttaa valoilmiöitä.
Tästä Collins sitten siirtyy luvussa 14 kertomaan kuinka eräs henkilö oli saanut tiedon jonka mukaan tasan kello yksi tietyssä paikassa näkyisi valoilmiö.
Paikalle meni mm. mainittu Devereux monen muun seurassa ja suureksi hämmästyksekseen he tasan kello yksi näkivätkin 30 - 60 cm läpimitaltaan olevan valopallon joka lensi heidän ylitseen. Tässä on Collinsin mukaan selvä osoitus siitä että ainakin joillakin valoilla on jonkunnäköinen äly ja että mukana kuvioissa on joku psyykkinen tekijä.
 
Collins kertoo myös Mary Jones- nimisestä naisesta joka Englannissa vuosina 1904- 1905 piti uskonnollisia tilaisuuksia. Näissä tilaisuuksissa ilmestyi aina merkillisiä valoilmiöitä. Mary Jones oli varsin tunnettu aikanaan ja Collins pitää tätä yhtenä esimerkkinä siitä että tietyt herkät henkilöt meditaatiolla tai keskittymällä pystyvät kutsumaan paikalle näitä valoilmiöitä.
Collins päättää toistaa Steven Greerin ja C-SETIn kokeen ja toteuttaa sitten Orgon 93 kokeensa. Tässä kokeessa on päätetty että läsnäolijat yrittävät kutsua kolme eri arkkityyppiä, joista ensimmäinen arkkityyppi oli
1) muukalaiset, nimenomaan n. s.  ' harmaat ' jotka liittyvät ufoihin ja samalla
    myös metallisia ufoja.
2) Toinen arkkityyppi oli kuolleitten sukulaisten sielut joita yritettäisiin kutsua
     paikalle ja
3) kolmas arkkityyppi oli Gaia- teorian jumalatar.
 
Collinsilla oli myös tällöin mielessä tr John G Neihardtin kokeet jotka alkoivat Missourissa, USA: ssa vuonna 1961 n. s. SORRAT- ryhmässä jossa Collinsin mukaan todistetusti ryhmä pystyi kutsumaan paikalle erilaisia olentoja.
Orgon 93- projektissa päätettiin sitten käyttää Reichin orgonitykkiä, eli n. s. cloudbusteria. Päätettiin että paikalle kutsutaan Englannin tunnetuin cloudbustervalmistaja Tony Beddoe.
 
Kävi kuitenkin ilmi että paikalliset maanviljelijät olivat kuulleet niin paljon näistä cloudbustereista ja nimenomaan Collinsin omasta kirjasta ' The Circlemakers ' joten he vastustivat aktiivisesti ja ankarasti tämän cloudbusterin paikalletuomista koska he pelkäsivät satonsa puolesta, että cloudbuster vaikuttaisi heidän satoonsa.
 
Tällöin Collins kumppaneineen päätti Tony Beddoen kanssa että Beddoe rakentaa pienemmän cloudbusterin. Tässä kuitenkin varoitetaan myös siitä että todistetusti cloudbuster joskus myös kutsuu paikalle n. s. Deadly Oria, eli DORia,  ja Collins luettelee muutama esimerkki siitä miten jotkut henkilöt ovat loukkaantuneet vakavasti kun he ovat käyttäneet cloudbusteria väärin, tai väärään aikaan, tai väärässä paikassa.
 
Projektin tulosten mittamiseksi hankittiin erilaisia laitteita, m. m. puolustusministeriön entinen Radiak Mk II- säteilymittari. Lisäksi hankittiin ultraääniä rekisteröivä laite. Kolmanneksi hankittiin elektrostaattinen volttimittari.
Neljänneksi hankitttiin erittäin matalien frekvenssien radiovastaanotin ( VLF ) .
 
Kamerapuolella todettiin että ihmisen silmä näkee vain  osan spektristä eli n. s. visuaalisen valon jonka ulkopuolella silti saattaa olla kohteita. Näiden havaitsemiseksi hankittiin infrapunakamera. Lisäksi rakennettiin kamera jolla voi ottaa ultraviolettikuvia.
Tavallisia kuvia varten hankittiin sekä videoita että kameroita.
 
Paikkakunnat missä suoritettaisiin näitä kokeita valittiin myös huolella. Ensinnäkin valittiin yksi vesipaikka, toiseksi kukkulapaikka, kolmanneksi vanha muinaismerkkipaikka, neljänneksi viljakuviopaikka ja viidenneksi verrokkipaikka.
 
Jo ennen kuin varsinaiset kokeet aloitettiin niin Judy Smith otti koemielessä sarjan kuvia kerran kun kymmenen henkilöä,  jotka liittyivät projektiin, olivat kokoontuneet erääseen paikkaan. Yhdessä kuvassa löytyi tumma tunnistamaton kohde.
 
Collins ja muut ovat pohtineet että saattaisiko kyseessä olla iso hyönteinen joka juuri sillä hetkellä lensi kameran ohi mutta ottaen huomioon kaikki muut kuvat joita on otettu aikaisemmin ja myöhemmin niin he ovat sitä mieltä että se on epätodennäköistä.
 
Kun tehtiin yhteenveto kokeesta niin todettiin että infrapunafilmeissä oli yhteensä 26 epätavallisuutta ja näistä oli 25 tumma, pyöreä kohde.
Kokeen tekijät ja asiantuntijat tutkivat tarkkaan sitä että voisiko kyseessä olla filmissä oleva ilmakupla tai ilmakuplia mutta tulivat siihen tulokseen että näin ei ollut.
Ultraviolettikuvien ottaminen epäonnistui siitä syystä että laitteet olivat liian yksinkertaisia. He olivat käyttäneet tavallista laatikkokameraa jossa oli pieni aukko, mutta tuloksista ei saatu mitään selvää ja kokeen tekijät totesivat että tulevaisuudessa heidän pitäisi tehdä uusi koe ultraviolettivarustuksella mutta heillä pitäisi olla linssi joka on tehty nestemäisestä kristallista joka sallii ultraviolettivalon pääsyn kameraan päinvastoin kuin tavallinen lasilinssi.
 
Videoita saatiin yhteensä 16 tuntia mutta videoissa ei näkynyt mitään epätavallista, mutta videoilla oli todistusvoimaa sikäli että niistä näkyi että kokeet oli suoritettu ilmoitetulla tavalla. 
 
Kokeen suorittajat tulivat siihen tulokseen että tulevaisuudessa heidän pitäisi ottaa stereokuvia jotta he saisivat täyden varmuuden siitä että valokuvissa olevat tummat kohteet todella olivat taivaalla eikä  kyseessä ollut mikään filmivika.
 
Ultraäänilaitteilla saatiin välillä merkillisiä tuloksia joita ei pystytty selittämään. Niinikään säteilymittarit näyttivät kohonneita lukuja silloin kuin ryhmä harrasti meditaatiota.
Tässä yhteydessä Collins viittaa amerikkalaisen Stanford- yliopiston tutkijaan Wiliam Tilleriin joka  1977- 1979 teki kokeita joitten mukaan ihmisen läsnäolo tai käden läheisyys tuotti kaasutäytteisessä mittarissa tuloksia joita ei pystytty selittämään.
 
Collins ajaa tässä takaa sitä että on olemassa energiamuoto jota me todellakaan emme vielä tunne.
 
Kun käytettiin n. s. cloudbusteria niin sattui varsin usein että ihmiset lähellä cloudbusteria sairastuivat pahoinvointiin, päänsärkyyn ja muihin vaivoihin ja samalla todettiin että cloudbusterin yhteydessä olevassa orgonikammiossa tapahtui suuria lämpötilan muutoksia joita ei pystytty selittämään. Esim. kerran mitattiin lämpötila joka oli 3,3 astetta C korkeampi kammiossa kuin ulkolämpötila. Tämä muuttui sitten niin että kammiossa oli 7 astetta C kylmempää vaikka ulkolämpötila nousi 5 astetta C.  
Kokeitten tekijät epäilivät että paikalla oli kehittynyt n. s. DORia.
 
Collins viittaa myös niihin n. s 'sprites' iin ja ' blue jets' eihin mitä astronautit nykyisin ovat havainneet avaruudesta ja myöskin valokuvanneet ja kysyy että liittyvätkö nämä valoilmiöt myös  n. s. ' maavaloihin ' ja myös niihin energiavesikkeleihin joita Reich havaitsi ja Collins vastaa itse kysymykseen ja sanoo että hän uskoo että kaikki liittyy yhteen.
 
Kesällä 1994 Collins tovereineen käynnisti sitten projektin ' Orgon 94 '  ja mittailivat tuloksia eri laitteilla. He käyttävät mm. laitetta joka mittailee elektromagneettisia kenttiä ja huomaavat että meditaation aikana laite rekisteröi muuttuneita EM- kenttiä. Tutkijat kysyvät että miten on mahdollista että laite  rekisteröi muuttuneita EM- kenttiä, sekä  matalafrekventtisiä että korkeafrekventtisiä, meditaation aikana, mutta ei esim. lounasaikaan?
 
Orgon 94 tutkimuksessa havaittiin sama kuin aikaisemmin että ryhmän meditoidessa sillä tavalla että esim. 10 henkilöä muodostivat ympyrän niin sattui erilaisia paranormaaleja ilmiöitä, ja Collins kertoo että esim. 26.7. 1994 niin he havaitsivat jalkapallon kokoisen valopallon joka räjähti ääneti mutta kuitenkin sellaisella valovoimalla että se valaisi koko ympäristön ja merkillistä kylläkin saatiin tämä valopallo tai siihen liittyvä valo  valokuvatuksi. Tämä kuva julkaistaan tietysti Collinsin kirjassa.
 
Se johon Collins kiinnittää erityistä huomiota on se että molemmat säteilymittarit jotka heillä nyt oli mukana, aivan selvästi rekisteröivät kohonnutta säteilyä kun ryhmä meditoi ja tämä on Collinsin mielestä varsin merkillinen asia.
 
Orgon 94- projektin  aikana otettiin stereokameroilla kuvia kun ryhmä meditoi ja kun nämä filmit kehitettiin ne aiheuttivat hämmästystä siitä syystä että päinvastoin kuin oli odotettu, että molemmissa stereokuvissa näkyisi samat mustat kohteet, niin näin ei ollutkaan ollenkaan asian laita. Nyt saaduissa stereokuvissa nämä mustat kohteet näkyivät  joskus  toisessa, mutta  ei  ollenkaan toisessa kuvassa.
Kun oikeassa kuvassa oli kohde niin vasemmassa saattoi olla aivan toisenlaisia mustia kohteita eikä kukaan pystynyt selittämään tätä.
 
Henkilö joka kehitti näitä filmejä oli harrastanut mustavalkoista valokuvausta 25 vuoden aikana ja hän totesi ettei hän ollut milloinkaan nähnyt mitään vastaavaa.
Yhteensä 120 negatiivista löytyi 73 mustaa kohdetta.
 
Collins tekee tässä sen johtopäätöksen että näitä kohteita tulee valokuvaan silloin kuin ryhmä ryhtyy meditoimaan vaikka hän ei pysty selittämään mistä syystä ne ei näy molemmassa stereokuvassa.
Collins viittaa nyt amerikkalaiseen Ted Seriokseen joka 1960- 1970 luvuilla sai polaroidikuviin vääristyneitä kuvia oikeista kohteista, ja Collins pohtii että onko nyt taas tässä tilanne että ihmisen mieli aiheuttaa näitä mustia kohteita valokuviin, vaikka hän ei pysty selittämään mistä tämä johtuu.
Esimerkkinä on kirjan sivulla 199 stereokuva jossa näkyy näitä mustia kohteita
( pisteitä) mutta erilaisessa järjestyksessä vasemmanpuoleisessa kuvassa verrattuna oikeanpuoleiseen kuvaan. Kuvat on otettu 26.7.1994 viisi minuuttia sen jälkeen kuin meditaatiota aloitettiin.
 
Collins tuo tässä esille teorian että ihmisen mieli on kanava jota kautta paranormaalit ilmiöt saadaan näkyviin esim. valokuviin ja hän viittaa esim. 1900- luvun alussa oleviin n. s. spiritistisiin kuviin ja viittaa mm. yhteen kuvaan vuodelta 1905 jossa otettin kuva naisesta mutta kuvaan tuli myöskin kuva hänen kuolleesta sisarestaan. Ja kun tätä kuvaa on tutkittu niin on havaittu että tämä kuolleen sisaren kuva itse asiassa on kopio valokuvasta jossa tämä kuollut sisar on.
Eli valokuva kuolleesta sisaresta on toistunut tässä uudemmassa kuvassa ja Collins pohtii onko tilanne se että nämä parapsykologiset energiat pystyvät siirtämään tällä tavalla yhden kuvan toiseen kuvaan.
 
Collins on myös löytänyt stereokuvia vuodelta 1922 ja 1923 joissa eräästä miehestä on otettu stereokuva ja vasemmassa stereokuvassa näkyy ainaoastaan mies mutta oikeassa stereokuvassa näkyy n. s. ektoplasmaa miehen ympärillä ja Collins huomauttaa että tässä on aivan sama tilanne kuin heidän ottamien stereokuvien kohdalla että vasemmalla näkyy yhtä ja oikealla toista, eivätkä ne ole samanlaisia.
 
Collins on myös löytänyt kuvan jonka Jean Smith otti syyskuussa 1982  puiden rungoista ja kun kuva kehitettiin niin erään pusikon oikealla puolella näkyy aivan selvästi miehen siluetti ja tämä mies on pukeutunut vanhanmalliseen päällystakkiin ja silinterihattuun ja kuvaaja ja hänen toversinsa ovat täysin varmoja siitä että kuvan ottamishetkellä ei ollut näkyvissä mitään miestä.
 
Silti, sekä kuvaaja että hänen toverinsa olivat tunteneet jonkin läsnäolon kun he ottivat kuvaa ja Collins muistuttaa tässä taas kirjan alussa mainitusta tytöstä joka oli ottanut ufokuvan ja tyttöhän kertoi että hän oli tuntenut jonkin läsnäolon, jokin tarkkaili heitä vaikka he eivät nähneet mitään paljain silmin, vasta valokuvasta paljon myöhemmin.
 
Luvussa 34 Collins lainaa taas Constablen kirjaa jossa Constable kertoo että 14 vuoden tutkimusten jälkeen niin Constable on tullut siihen tulokseen että n. s. ufot joita havaitaan ilmakehässämme eivät ole toiselta planeetalta saapuneita avaruusaluksia ollenkaan, vaan ne ovat elävien organismien ryhmiä ja joukkoja jotka ovat samalla tavalla osaa meidän ilmakehäämme ja avaruuttamme kuin se elämä jota löydämme valtamerestä. 
Ainoa ero on että näillä avaruus- ja ilmakehäolennoilla on  luonnollinen kyky muuttaa tiheyttään kun ne tahtovat.
 
Kun tarkastan lähdeluetteloa tarkemmin niin huomaan ettei nämä olekaan Constablen sanoja vaan Kenneth Arnoldin sanoja joita Constable toistaa omassa kirjassaan.
Collinsin mielestä ihminen voi ajatuksen voimalla vaikuttaa tieteellisiin kojeisiin ja ympäristöön ja hän toteaa että tämä on ymmärretty jo aikoja sitten shamaanien, pappien ja mystikkojen taholta, ja hänen mielestään myös nykyaikana esim. sellaisilla henkilöillä kuten Steven Greer' lla, Mary Jones' lla, Graham Phillips' llä, Ed Sherwoodilla  jne on tämä kyky vaikuttaa ympäristöön.
 
Tällaisella psyykkisella kommunikaatiolla he saavat yhteyden näihin tuntemattomiin energioihin joita on olemassa ilmakehässämme ja joita kutsutaan bioformeiksi, crittereiksi, eetterilaivoiksi, plasmoiksi, paikanvartijoiksi, ajatusrakennelmiksi tai tulpiksi.
Collins viittaa taas Hessdaleniin jossa valopallo muutti sykkimisnopeuttaan kun siihen kohdistettiin lasersäde ja hän kertoo oman ryhmänsä kokemuksesta jolloin ryhmä oli ollut tarkkailemassa taivasta ja yksi ryhmän jäsenistä kiinnitti toisten huomiota siihen että taivaalla oli joku valopallo. Kun toiset tulivat katsomaan he totesivat että kyseessä on pelkkä satelliitti.
Joku sitten huvikseen piirsi voimakkaalla taskulampulla kolmion taivaalle ja kaikkien hämmästykseksi keskeltä kuviteltua kolmiota tuli useita kertoja valovälähdyksiä ja tämä koe toistettiin useita kertoja ja tuo kolmio oli aivan erillään tuosta satelliitista.
 
Läsnäolijat huomasivat myös että tämä kuviteltu kolmio josta nämä valovälähdykset tulivat, näytti siirtyvän poispäin heistä. Kerran se tuli takaisin, sitten se taas loittoni.
Collins toistaa taas käsitystään, joka on sama kuin Constablen ja Kenneth Arnoldin,  että valtaosa ufoista ovat eläviä olentoja jotka elävät ilmakehässämme ja Collinsin mielestä ne ovat synnynnäisiä elämänmuotoja jotka ovat olemassa energiamuodossa joka käsittää koko multidimensionaalisen energiajatkumon. 
 
Ne ilmestyvät meille taivaallisina valovälähdyksinä, valopalloina, päiväkiekkoina tai valoryppäinä vain silloin kun niiden sykkimisnopeus siirtää niitä näkyvään spektriin. Muulloin ne synnyttävät pelkkiä tutkakaikuja tai aiheuttavat elektromagneettisia häiriöitä tai ovat näkymättömiä paljaalle silmälle.
 
Collins siirtyy nyt pohtimaan sieppauksia ja mainitsee mm. Travis Waltonin tapauksen jossa Walton oli kadoksissa viisi päivää. Toinen tapaus jonka hän ottaa esille on englantilainen viisihenkinen Avisin perhe joka automatkalla kadotti kolme tunntia.
Collins viittaa tämän jälkeen Gerry Armstrongin sieppaustapaukseen.
 
( Armstrongista kerrotaan David Haisellin kirjassa ' The Missing Seven Hours ' josta allekirjoittanutkin on aikaisemmin kirjoittanut kirjaesittelyn. )
 
Toistettakoon tässä että 12 - vuotias poika oli retkellä 30- 40 muun lapsen ja opettajien kanssa ja vetäytyi salaa syrjäiseen paikkaan polttaakseen savukkeen.
Kun hän sytytti savukkeen niin sen jälkeen kaikki musteni hänen ympärillään. Seuraava asia jonka hän tajusi taas oli että joku huudahti ' että täällä hän on, olemme löytäneet hänet ' .
Kun hän heräsi tajuihinsa niin hän huomasi että hänellä oli edelleenkin sama palava savuke kädessään ja muut savukkeet olivat vielä paketissa. Kuitenkin toiset lapset ja opettajat kertoivat etsineensä häntä seitsemän   tunnin ajan ja aikaisemmin käyneensä juuri sillä paikalla mistä hänet löydettiin.
Collinsin mukaan selitys on aikahyppy.
 
 
Collinsin mukaan nämä valoilmiöt ovat matkineet ihmisiä, ihmisten ajatuksia ja pystyvät muuttamaan muotoaan ja Collins on myös sitä mieltä että nämä valoilmiöt liittyvät jotenkin ' paikattomaan kvanttiprosessiin ' ( = the quantum process of non- locality ) joka yhdistää mielemme siihen mitä nähdään.
Collins kysyy että onko mahdollista että nämä puhtaan energian olennot voivat heijastaa ihmismielen alitajuisia ajatuksia, sekä yksityisten ihmisten että kollektiivisen alitajunnan?
 
Collins kertoo tapauksesta joka hänen mielestään on varsin merkitttävä ufologiassa ja Collinsin mielestä se on oiva esimerkki edellämainitusta kvanttiteoria-ajatuksesta. Se sattui Englannissa 1971 jolloin rva Marilyn Preston ja hänen ystävänsä Michael Mansergh havaitsivat ison vaaleanpunaisen ja kultaisen valopallon joka leijui taivaalla. He ajoivat lähemmäksi katsomaan sitä jolloin se katosi mutta se palasikin mutta nyt se oli sikarinmuotoinen. Sillä aikaa kun nämä henkilöt tarkkailivat kohdetta niin se muutti muotoaan kuusi kertaa kolmessakymmenessä minuutissa ja nimenomaan sen mukaan kuin mistä havaitsijat keskustelivat.
Vähitellen havaitsijat tajusivat että tämä kohde muutti muotoaan heidän ajatustensa ja keskustelujensa perusteella.
Tämä havainto on merkittävä myös siitä syystä että yli kolmekymmentä ihmistä otti yhteyttä paikalliseen radio- ja televisioasemaan ja kertoi tästä ufohavainnosta.
Nämä kaksi alkuperäistä havaitsijaa eivät näin ollen olleet ainoat havaitsijat.
Tästä havainnosta on kirjoitettu Michael Williamsin kirjassa ' Supernatural in Cornwall ' .
 
Ja tästä Collins pääsee tietysti Jungiin ja hänen ajatuksiinsa kollektiivisesta alitajunnasta ja arkkityypeistä. Collinsin mukaan mitä lähemmäs ihminen tulee valoilmiötä, sitä tiiviimpi on vuorovaikutus sen kanssa ja valoilmiö heijastaa ja käyttää hyväkseen ihmisen syvimpiä ajatuksia, toiveita ja käsityksiä.
 
Collinsin mukaan tämä elävä energia voi muuttaa muotoaan ja ottaa minkä muodon tahansa joulukuusesta muukalaisen avaruusalukseen tai pieneen vihreään mieheen tai nättiin tyttöön tai Neitsyt Mariaan aivan sen mukaan mitä havaitsijan alitajunnassa piilee.
Ja nykymaailmassa nämä ajatukset usein liittyvät muukalaiseen ja avaruusaluksiin ja tästä syystä ihmiset näkevätkin ja kokevatkin nimenomaan näitä.
 
Collins sitten jatkaa tästä eteenpäin ja tuo esille ajatuksen että tilanne voi mennä niinkin pitkälle että havaitsija joutuu mukaan tämän energiailmiön todellisuuteen ja siirtyy toiseen todellisuuteen, pois meidän tavanmukaisesta avaruus- aikajatkumosta.
Collins myöntää auliisti että tämä on vaikea käsittää nykyisin jos ajattelemme meidän tavallista neliulotteista maailmaa, mutta hän tuo kuitenkin esille tämän ajatuksen.
Sen jälkeen Collins kertoo englantilaisesta poliisista Godfreysta ja hänen sieppauksestaan ja kadonneesta ajasta Todmordenissa, Englannissa vuonna 1980.
 
Tässä löydänkin puhtaan virheen tästä kirjasta koska Collins  ei puhu Godfreysta vaan käyttää nimeä Anthony Dodd joka myös on entinen poliisi mutta hän on ufotutkija ( jonka kirjasta allekirjoittanut muuten juuri on kirjoittanut kirjaesittelyn ). Toisin  sanoen Collins erehtyy tässä ja puhuu Doddista vaikka hänen pitäisi puhua Godfreysta.
 
Collinsin mukaan siepatut ovatkin todellisuudessa ' siepattuja ' toiseen ulottuvuuteen. Ehkä ei avaruusalukseen, mutta jonnekin muualla kuitenkin ja Collins perustelee tätä käsitystään nimenomaan tuon aikaisemmin mainitun pojan savukkeella joka edelleen paloi kun hänet löydettiin. Toiseksi, englantilainen Avis- perhe joka kadotti kolme tuntia, niin Collins huomauttaa että jos heidän autonsa olisi seissyt kolme tuntia yleisellä tiellä niin kyllä varmasti joku olisi kiinnittänyt huomiota siihen.
 
Eli Collins on sitä mieltä että sekä poika että Avisin perhe että Travis Walton, ja kaikki muut siepatut, he ovat tosiaan olleet kadoksissa jonkun aikaa.
 
Tässä kirjassa Collins siis tuo esille sen että sekä Reichin ja  Arnoldin että Constablen mukaan ilmakehässämme on älykkäitä energiamuotoja joita joskus näemme ja Collins viittaa nimenomaan vanhoihin kansantaruihin keijukaisista ja kertomuksiin jotka hyvin paljon muistuttavat nykyajan valoilmiöitä ja lisäksi Collins huomauttaa että eri puolilla maailmaa kerrotaan vastaavanlaisista valoilmiöistä vaikka eri puolilla maailmaa sitten kohdataan erilaisia olentoja kuin ehkä länsimaissa. Collinsin mukaan kyseessä on yksi ja sama ilmiö, eli ilmakehässä olevat älykkäät energiamuodot joita nähdään ympäri maailmaa, ja on nähty satoja vuosia.
 
Allekirjoittaneen mielestä tilanne on kuitenkin sellainen että monet näistä kerrotuista kokeista on helppo toistaa jos joku fyysikko olisi kiinnostunut näistä asioista, eli esim. tuo cloudbuster on hyvin helppo ja halpa rakentaa. Nämä mittalaitteet joista on kerrottu tässä kirjassa niin niitäkin löytyy varmasti jokaisesta yliopistosta, eli näiden kokeiden toistaminen vaikkapa Suomessa olisi käsitykseni mukaan aika helppoa.
 
Kyllä mielestäni tämä kirja on sellainen että moni fyysikko voisi sen  mielellään lukea.
 
Kirjassa on suuri määrä tilastoja ja tutkimustuloksia ja tietoja mittaustuloksista ja näitähän ei voida tällaisessa esittelyssä tuoda tarkemmin esille, niihin pitää itse tutustua.
 
Tässä olisi nyt helppo lopettaa tämän kirjan esittely tähän, mutta totuuden nimissä on kerrottava myöskin kirjan lopussa olevasta liitteestä numero 2 jossa on pohdittu sitä että voiko ne mustat kohteet jotka näkyvät valokuvissa olla ilmakuplia?
Eräät valokuva-asiantuntijat, kuten Roger Wilkins, teki testejä ja suureksi yllätyksekseen hän löysi todellakin filmeistä tällaisia ilmakuplia kun kehitti filmejä täysin samalla tavalla kuin oli tehty aikaisemmin. Rodney Hale joka oli mukana näissä tutkimuksissa oli epäluuloinen ja teki taas omia kokeitaan ja käytti nyt samanlaista infrapunafilmiä jota oli käytetty Orgone- projekteissa. Halen suureksi yllätykseksi hän ensimmäistä kertaa eläessään löysi filmistä kolme pientä nuppineulan kokoista ilmakuplaa. Tämän jälkeen taas Roger Wilkins teki taas uusia kokeita ja käytti nyt Ilfordin filmiä kun aikaisemmin oli käytetty Kodakin filmiä.
Ilfordin filmille ei tullut mitään ilmakuplia.
 
Näiden tutkimusten perusteella tultiin siihen tulokseen että syntipukki oli suureksi osaksi Kodakin HIE High Speed- filmi ja että juuri tähän filmiin tuli usein näitä ilmakuplia. Kokeiden tekijät yrittivät informoida Kodakia tästä mutta Kodak osoittautui täysin välinpitämättömäksi asiassa.
 
Kirjan lopussa sitten kerrotaan Terry Cox- nimisestä henkilöstä joka on vuosikausia valokuvannut infrapunafilmillä ja Cox taas toi esille että kun tehdään kopio infrapunafilmistä ns. 00- paperille niin ilmakupla haalistuu ja muuttuu harmaaksi ja näin kävikin kun suoritettiin testejä. Sen sijaan Orgone- 93 filmeillä ja Orgone- 94 filmeillä olevat suuremmat mustat kohteet eivät haalistuneet harmaiksi ja tämä todistaa Terry Coxin mukaan sitä että nämä suuremmat mustat kohteet eivät ole filmissä olevia ilmakuplia vaan jotakin muuta.
 
Todettakoon lopuksi että eräs asia joka häiritsee allekirjoittanutta tässä kirjassa on sen tekstin suhteellisen pieni koko joka vaatii lukijalta suhteellisen hyvää näköä.
 

Björn Borg, 25.9.2007