Clarke, David & Andy Roberts:

Robert  Hale, London 1990. 204 sivua

 
Englannin puolustusministeriön entinen virkailija Ralph Noyes:
" Puolustusministeriö on tällä hetkellä yhtä ymmällään ufohavainnoista kuin se oli 1950- luvulla. "
 
 
Ensimmäinen asia joka tämän kirjan kohdalla kiinnittää lukijan huomiota on kannessa olevien kolmen kirjailijan varsin tunnetut nimet.
Parivaljakko Clarke ja Roberts ovat viime vuosien varrella tehneet uraauurtavaa työtä Englannin ufoalalla ja ovat ottaneet selvää varsin monesta englantilaisesta ufomysteeristä.
 
David Clarke on nykyisin  Sheffield Hallam- yliopiston tohtori ja on tämän kirjan jälkeen tehnyt varsin merkittävää työtä Englannin ufoalalla.
Jenny Randles on kirjoittanut esipuheen eikä kaipaa sen kummempaa esittelyä. Kaikki ufoharrastajat tuntevat Randlesin ja hänen laajaa kirjatuotantonsa.
 
Kirjan nimi ’ Phantoms of the Sky. UFOs- A Modern Myth? '  antaa lukijalla aiheen olettaa että kirjailijat tässä kirjassa suhtautuvat skeptisesti ufoilmiöön.
 
Jenny Randlesin kuusisivuinen esipuhe on kirjoitettu jo heinäkuussa 1989 ja on tätä esittelyä kirjoitettaessa näin ollen jo 17 vuotta vanha.
 
Lukija joka aikaisemmin on lukenut lukemattomia Randlesin myöhempiä  kirjoja jää kyllä suu auki lukiessaan tätä Randlesin esipuhetta.
 
Tässä esipuheessaan Randles suhtautuu nimittäin ERITTÄIN kriittisesti koko ufoilmiöön. Randles kritisoi tunnettua englantilaista julkaisua Flying Saucer Review’ ta, ufoharrastajia  ja koko ufoalaa yleisestikin ja huomauttaa että periaatteessa ei ole edes olemassa tiettyä ufoilmiötä, vaan joukko erilaisia ilmiöitä joita hiukan harhaanjohtavasti  kutsutaan yleisnimellä UFO- ilmiö.
Suurin osa ufohavainnoista voidaan Randlesin mukaan selittää erilaisilla luonnonilmiöillä ja sillä että havaitsija tulkitsee väärin näkemäänsä.
Toisaalta Randles huomauttaa kuitenkin että esim. useat tiedemiehet eivät tunne ufoalaa lainkaan ja usein perustavat käsityksensä alasta ala- arvoisiin lehtijuttuihin.
                                                                                                                         
Ufoilijan ei kuitenkaan tarvitse lopullisesti jättää hyvästit koko ufoalalle luettuaan Randlesin esipuheen.
Randles huomauttaa nimittäin lopuksi että mysteereitä kyllä riittää maailmassa vaikka suuri osa ufohavainnnoista voidaan selittää.
 
 
Kun päästään kirjan varsinaiseen sisältöön niin lukija joutuu ymmälleen välillä.
Kirjassa sanotaan nimittäin suoraan sivulla 25 että tämän kirjan tarkoitus on nimenomaan tuoda esille että ufoilmiössä on kysymys mm. kansantaruista eikä muusta. Tästä annetaan muutama esimerkki heti kirjan alussa. Esimerkiksi 2. elokuuta 1987 englantilainen ilmalaiva Skyship 600 aiheutti lukuisia uforaportteja. Ja 9. joulukuuta 1987 kaksi amerikkalaista tankkauskonetta aiheutti lukuisia uforaportteja tankatessaan kukin 7 kpl  F -117 hävittäjää Englannin yllä.
 
Toisaalta kirjailijat toteavat sivulla 16 että ’ saattaa olla ettemme ikinä pysty selvittämään mistä on kysymys ufoilmiön kohdalla ’ . Edelleen kirjailijat toteavat samalla sivulla  ’ että meidän on kohdattava se tosiasia että ihmiset kokevat merkillisiä asioita ’ .
Lisäksi kirjoittajat toteavat edelleen sivulla 16 että ’ emme ole vieläkään edes lähellä sen selvittämistä onko kyseessä fyysinen ilmiö, vai ei ’ .
 
Kun lukee kirjan esimerkkitapauksia niin on hyvä muistaa että kirja on julkaistu jo 17 vuotta sitten.
Allekirjoittanut suhtautuu aika kriittisesti siihen että kirjassa mm. selitetään erästä havaintoa joka sattui 22.9.1987 Englannissa, amerikkalaisella Stealth- koneella. Havaitsijat kertovat kolmiomuotoisesta kohteesta  joka liikkui hyvin hitaasti ja seisoi miltei paikallaan ja jossa oli merkillisiä valoja. Kohde liikkui metsän yllä ja PYSÄHTYI ilmassa. Havaitsijat, kuten usein ufotapauksissa, kertovat myös valoista jollaisia he eivät ikinä aikaisemmin olleet nähneet.
Kirjan tekijät ( = KT ) viittaavat tässä Stealthhävittäjään, mutta nykyisinhän tiedämme varsin hyvin ettei Stealthhävittäjä F-117 pysty liikkumaan hyvin hitaasti eikä varmastikaan leijumaan paikallaan metsän yllä.
 
Kirjassa kerrotaan useistakin tapauksista Englannissa ja USA: ssa joissa on havaittu tunnistamattomia helikoptereita mm. karjansilpomisten yhteydessä. Allekirjoittanut suhtautuu kuitenkin kriittisesti siihen että
vaikka luetellaan useita helikopteritapauksia ja kerrotaan kuinka niitä on ajettu takaa ja yritetty tunnistaa, niin kirjassa ei ole ainoatakaan esimerkkiä siitä että olisi todellakin tunnistettu tällaista helikopteria.
 
Kirjailijat vain toteavat että helikopterihavainnot ovat tyypillisiä esimerkkejä siitä kuinka kansantarut syntyvät mutta eivät anna itse mitään esimerkkejä näiden helikopteritapausten yhteydessä.
Myös amerikkalaisista karjansilpomisista kerrotaan mutta allekirjoittanut jää pohtimaan kuinka karjansilpomiset liittyvät kansantaruihin koska karjaahan on todistetusti löydetty silvottuna.
 
Varsin paljon tilaa annetaan kirjassa n. s. vanhoille tapauksille. Tässä luetellaan USA: n ilmalaivahavainnot 1800- luvun loppupuolelta, Englannin n.s. Zeppelin- havainnot vuosisadan alusta, Suomen, Ruotsin ja Norjan kummituslentäjätapaukset 1930- luvulta ja Englannin kummituslentäjätapaukset vuosisadan alusta.
Vaikka kirjan tekijöillä ei ole mitään sen kummempaa selitystä havainnoille ne selitetään silti kaikki olevan pelkkiä kansantaruja.
 
Tekijät viittaavat myös amerikkalaiseen ufotutkijaan Allan Hendryyn joka kirjoitti kirjan ' The UFO Handbook' . Hendry on tutkinut ufohavaintoja ja useimmiten löytänyt arkipäivisiä selityksiä havainnoille. Tekijät tässä kirjassaan viittaavat esim. Hendryn esimerkkeihin joissa havaitsijat väittävät että ufo seurasi heidän autoaan ja leijui heidän talonsa yläpuolella ja kuitenkin kyseessä oli Venus. Toinen havaitsija kertoo kuinka hän oli niin kauhistunut että tukka nousi pystyyn ja silloin hän oli kuitenkin katsonut kuuta. Ja lisäksi Hendryn esimerkkien joukossa on sellainen tapaus kun havaitsijat toteavat että he eivät ikinä eläessään ole nähnyt mitään vastaavaa ja kuitenkin he olivat katsoneet tähtiä.
 
Tekijät viittaavat myös Yhdysvaltojen entisen presidentin Carterin havaintoon joka KT: n mukaan oli vain Venus.
 
KT toteavat tässä että ihmisten havaintokyky on kovin puutteellinen  ja sen lisäksi ihmiset tulkitsevat näkemäänsä omien ennakkoluulojensa perusteella ja sen perusteella mitä ovat nähneet televisiossa tai lukeneet lehdistä.
 
KT antavat vain vähän arvoa ufovalokuville. Heidän mielestään suurin osa valokuvista ovat joko väärennöksiä tai sitten niissä näkyy luonnollisia ilmiöitä joita ei vielä osata selittää. Esimerkkinä he kertovat Englannissa varsin tunnetusta ns. Cracoe Fell- tapauksesta jossa 16.3.1981 eräs poliisi omasta kodistaan näki vuorenrinteellä  kolme rivissä olevaa  valopalloa. Poliisi oli asunut samassa paikassa kaksi vuotta mutta ei milloinkaan ollut nähnyt mitään vastaavaa. Hän kutsui paikalle kaksi muuta poliisia ja he valokuvasivat näitä valoja ja tapaus herätti varsin suurta huomiota Englannissa ja sitä ryhtyi tutkimaan mm. eräs ufojärjestö joka tutki tapausta kaksi vuotta ennenkuin kertoi tuloksistaan julkisuuteen. Tämä tapaus selvisi sattumalta kun toisen ufojärjestön jäsen aivan sattumalta oli matkalla Cracoe- kylän kautta marraskuussa 1986 ja tällöin havaitsi kolme valopalloa vuoren rinteellä. Nyt kun asia tutkittiin lähemmin niin havaittiin että kyseessä oli harvinainen heijastus jonka erittäin matalalla olevan auringon säteet aiheuttivat ja tämä heijastus syntyi kosteudesta ja kivistä joissa oli kvartsikiteitä. Nämä kvartsikiteet heijastivat harvinaisissa tapauksissa matalalla olevan auringon säteitä. Tapaukseen liittyy myös se että paikallinen maanviljelijä oli jo vuonna 1983 huomauttanut ufotutkijoille että hän oli aikaisemmin useinkin nähnyt tämän valoilmiön. Kävi kuitenkin sillä tavalla että ufotutkijat eivät silloin välittäneet maanviljelijän havainnoista.
 
KT viittaavat myös muihin tunnettuihin valokuviin, esim. sveitsiläisen Billy Meierin valokuviin ja pitävät niitä pelkkinä petoksina.
 
Kirjan luvussa 5 kerrotaan sieppauksista ja viitataan siihen että vuosisatojen ajan on kerrottu samantapaisista kokemuksista, sillä erolla että ennen vanhaan puhuttiin demoneista ja keijukaisista ja KT viittaavat siihen että nykyisin n. s. regressiohypnoosi vastaa entisaikojen kidutusta sikäli että nykyisin kun henkilö läpikäy regressiohypnoosia niin hän kärsii usein samanlaisista traumaattisista kokemuksista kun ennen vanhaan kidutuksen yhteydessä.
 
KT viittaavat siihen että kautta aikojen on kerrottu että ihmisiä on siepattu muukalaisten toimesta vaikka ennen vanhaan puhuttiin esim. keijukaisista kun nykyisin puhutaan muukalaisista. KT viittaavat  tässä esimerkiksi walesilaiseen  kansantaruun vuodelta 1887 jolloin eräs palvelija nimeltään David Williams oli palaamassa kotiin eräänä pimeänä yönä. Hän käveli emäntänsä takana ja emäntä luuli että Williams seurasi hänen takanaan. Williams saapui kotiin kuitenkin vasta kolme tuntia emäntänsä jälkeen. Williams hämmästyi suuresti kun hänelle kerrottiin että hän oli kolme tuntia myöhässä koska hän itse oli sitä mieltä että hän oli vain kolme minuuttia myöhässä.
 
Williams kertoi nähneensä kirkkaan meteorin joka lensi ilmojen halki ja sen perässä oli jonkinlainen tulinen ympyrä ja tämän ympyrän sisällä seisoi pienikokoinen mies ja nainen. Kun ympyrä laskeutui maahan mies ja nainen hyppäsivät ulos siitä ja tekivät jonkinaisen ympyrän maahan jonka jälkeen välittömästi ilmestyi suuri joukko miehiä ja naisia jotka ryhtyivät tanssimaan ympyrän ympäri. Samalla kuului mitä kauneinta musiikkia.
Samalla koko ympäristö tuli valoisaksi.
Muutaman minuutin jälkeen, Williamsin mukaan, meteori ilmestyi jälleen ja kun se tuli tanssijoiden kohdalle mies ja nainen poistuivat samalla tavalla kuin olivat tulleetkin jonka jälkeen myös muut tanssivat miehet ja naiset katosivat näkyvistä.  
 
KT ottavat myös esille tapahtumat jotka saivat alkunsa jugoslavialaisessa Medjugorjen kylässä kesäkuussa vuonna 1981.
Kaksi tyttöä näkivät ' kirkkaan valaisevan hahmon ' taivaalla ja tunnistivat hahmon heti Madonnaksi. Kun tytöt ryhtyivät rukoilemaan hahmo muuttui epäselvästä hahmosta täysin selväksi Neitsyt Mariaksi. Seuraavana päivänä paikalla oli kuusi lasta jotka näkivät ilmestyksen ja ryhtyivät rukoilemaan.
Tarkkailjoiden mukaan lapset olivat jonkunlaisessa transsissa mutta outoa oli se että lapset tuijottivat samaan kohtaan ja siirsivät myös katseensa ' tahdissa ' ikään kuin he seuraisivat samaa kohdetta silmillään ja keskustelisivat jonkun näkymättömän kanssa.
 
KT ottavat tätä tapausta esimerkkinä siitä että kyseessä on muuttunut tajunnantila ja että tämä tilanne muistuttaa erittäin paljon ufohavaintoa.
Allekirjoittaneen on kuitenkin avoimesti myönnettävä että minun on erittäin vaikeata ymmärtää tällaista tajunnantilan muutostilaa jossa jopa kuusi henkilöä
kokevat täysin saman asian ja tuijottavat samaa kohdetta ja keskustelevat jonkun näkymättömän olennon kanssa. Minusta on erittäin vaikeata kuvitella että tällaista voisi tapahtua ilman että olisi olemassa joku todellinen kohde vaikkakaan ympärillä olevat muut ihmiset eivät näe sitä kohdetta johtuen ehkä etäisyydestä, eli toisin sanoen että lapset ovat lähellä jotakin mitä he näkevät ja sitten taas toisaalta ne henkilöt jotka ovat kauempana eivät näe mitään. En osaa sanoa, mutta kyllä minun on vaikeata hyväksyä tätä KT: n esilletuomaa teoriaa.
 
Kirjailijat ottavat esille amerikkalaisen tri Slaterin hyvin tunnetun testin jossa hän testasi 9 sieppausuhria tietämättä että ne olivat sieppausuhreja. Slater ei ollut laisinkaan kiinnostunut ufoista. Slaterin mukaan kaikki sieppausuhrit olivat täysin normaaleja eikä heitä myöskään yhdistänyt mikään tietty ominaisuus.
 
Myös Jugoslavian lapsia on testattu psykiatrien toimesta. Erään jugoslavialaisen psykiatrin mukaan kaikki lapset olivat täysin normaaleja ilman minkäänlaisia psykopatologisia ongelmia.
Toisessa tutkimuksessa joukko ranskalaisia tohtoreita suoritti joukon psykologisia ja fysiologisia testejä ja totesivat että lapsilla oli kollektiivinen kokemus jossa jopa silmänliikkeet olivat identtiset.
Eräässä kokeessa aiheutettiin 90 desibelin pamaus ja todetttiin että ääni eteni aivokuoreen mutta ei siitä eteenpäin. Lapset olivat siis sulkeneet pois ulkomaailman.
 
Tohtorit totesivat ettei tiede pystynyt selittämään asiaa.
Tohtoreiden lopullisessa raportissa todettiin että kokemukseen liittyi
' intensiivistä rukoilemista, lapset olivat osittain kytkeytyneet irti ympäröivästä maailmasta, mietiskelytilassa,  keskustellen terveellisellä tavalla tietyn  henkilön kanssa jota ainoastaan he voivat nähdä, kuulla ja koskettaa ' .
 
Kirjailijat rinnastavat Jugoslavian lapsia sieppausuhreihin ja ottavat myös esimerkiksi tunnetun australialaisen tapauksen jossa rva Puddy näki avaruusolennon ja koki sieppauksen vaikka istui samassa autossa ufotutkijoiden kanssa jotka puolestaan eivät nähneet yhtään mitään.
 
KT huomauttavat tässä yhteydessä myös siitä että sieppauksista kerrotaan harvemmin katolisissa maissa, kuten Ranskassa, Espanjassa ja esim. Italiassa. Kuitenkin siellä on runsaasti havaintoja Neitsyt Mariasta. KT viittaavat amerikkalaiseen Eddie Bullardin sieppausluetteloon jossa on mainittu vain 10 sieppaustapausta näistä maista. Vertailukohteena on 132 tapausta Pohjois- Amerikasta. KT ovat toisin sanoen sitä mieltä että se joka aiheuttaa näitä havaintoja on aikaisemmin mainittu  tajunnantilan muutos sillä erolla että katolisissa maissa nähdään Neitsyt Mariaa ja ei- katolisissa maissa nähdään sitten ufoja.
 
Tässä yhteydessä KT viittaavat kanadalaiseen Persingeriin ja hänen teoriaansa ja kokeisiinsa joiden mukaan magneettiset tekijät aiheuttavat havaitsijassa tajunnantilan muutoksia.
 
Erittäin harvinaista on tässä kirjassa se että tässä haastatellaan Englannin puolustusministeriön entistä virkamiestä Ralph Noyes' ta joka palveli puolustusministeriössä 28 vuotta ja oli DS 8- osaston entinen päällikkö, eli juuri sen osaston joka hoiti ufohavaintoja.
Noyes on nykyisin mukana ufoyhteisössä ja luennoi mm. ufoista. KT ovat luonnollisesti kysyneet Noyes' lta että mitä mieltä hän on ufoista ja Noyes' in mukaan vaikutti hänen aikanaan siltä että puolustusministeriö ei tiennyt mitä asialle pitää tehdä, eli he tiesivät ufoista yhtä paljon kuin tavalliset kansalaiset.
He olivat ymmällään.
 
Noyes kertoo havainnoista joita puolustusvoimat rekisteröivät ja miten he yrittivät keksiä mikä voisi olla näiden ilmatilaloukkausten takana ja arvelivat ja pohtivat että olisiko kyseessä venäläiset? He epäilivät myös että tutkissa olisi joku vika ja sitä että käyttikö ilmavoimien henkilökunta huumeita, mutta eivät löytäneet mitään todisteita tällaisesta. He eivät myöskään löytäneet mitään todisteita siitä että nämä tunkeilijat olisivat kotoisin ulkoavaruudesta ja koska he eivät keksineet mitään selityksiä he sitten lopuksi unohtivat koko asian.
 
Noyes' in mukaan Englannin puolustusministeriö tämän kirjan julkaisemisaikaan
on yhtä ymmällään ufohavainnoista kuin se oli 1950- luvulla. Kirjassa kerrotaan mm. tapauksesta vuodelta 1957 jolloin kaksi eri tutkaa Skotlannissa havaitsivat viisi kohdetta joita ei voitu tunnistaa. Ne olivat suurempia kun tavalliset lentokoneet ja ne liikkuivat vaihtelevalla nopeudella ja vaihtelevassa korkeudessa,
usein tuulta vasten. Tapausta ei milloinkaan pystytty selvittämän.
 
Noyes toistaa että hänen mielestään Englannin hallitus ei tiedä ufoista sen enempää kuin muutkaan ja Noyes kertoo että on olemassa hävittäjien maalikameroiden ottamia valokuvia ufoista ja että Noyes on itse nähnyt näitä kuvia.
 
Kirjan 7. luvussa KT jättävät kansantarut ja ryhtyvät sen sijaan puhumaan erilaisista huonosti tunnetuista valoilmiöstä joista mm. englantilainen Devereux on käyttänyt nimeä Earthlights ( = Maavalot ). KT tarjoavat suuren määrän esimerkkejä siitä että erilaisia valoilmiöitä on havaittu kautta aikojen ympäri maailmaa ja usein näitä valoja nähdään vuosikausia samoissa paikoissa. Yhtenä esimerkkinä tekijät tuovat esille Norjan Hessdalenin joka Suomessakin on hyvin tunnettu ja KT kertovat Project Hessdalenista ja siitä että projekti sai apua Norjan puolustusvoimilta ja Oslon ja Bergenin yliopistoilta jotka lainasivat kalliita laitteita projektille. KT kertovat Hessdalenin valoista että niitä on nähty tusinoittain ja kaikenkokoisia ja kaikenvärisinä. Joskus ne ovat liikkuneet nopeasti ja joskus leijuneet paikallaan vuorenrinteillä. Joskus ne ovat näyttäneet ylösalaisin olevilta joulukuusilta jotka hitaasti nousivat ja laskeutuivat ja joiden kirkkaus vaihteli ja joskus ne muuttuivat miltei läpinäkymättömiksi. Usein näitä valoja havaittiin tutkassa, mutta ei paljain silmin. Spektrianalyysien mukaan kohteet olivat kiinteitä ja kuitenkin tutka näytti että ne liikkuivat 8500 m/ sek ilman että syntyi äänipamausta.
Kerran 0,5 milliWattin laseri kohdistettiin yhteen ufoon joka silloin muutti sykkimisnopeuttaan.
 
Vaikka allekirjoittaneen tietojen mukaan jotkut ovat väittäneet että Hessdalenin valot osoittavat älykästä käyttäytymistä niin tämän kirjan tekijät eivät mainitse siitä. Sen sijaan lukija havaitsee hauskan asian tässä kirjassa kun sivulla 151 kerrotaan englantilaisista valoilmiöstä ja todetaan että ne usein osoittavat älykkyyttä joka ilmenee sillä tavalla että ne perääntyvät kun niitä ajetaan takaa ja toisaalta seuraavat havaitsijaa kun havaitsija liikkuu poispäin ja tämä taas sotii sitä vastaan että nämä valot olisivat esim. suokaasua tai metaania.
Tarkkaavainen lukija havaitsee tässä kohtaa että tämä maininta älykkyydestä onkin lainattu TÄMÄN kirjan TOISEN tekijän eli David Clarken  kirjasta
' Spooklights: A British Survey ' jonka hän on julkaissut yksityisesti yhdessä G. Oldroydin kanssa vuonna 1985.
 
Kirjan 8. luvussa KT yrittävät, mielestäni miltei epätoivoisesti, löytää selitystä ihmisten havainnoille. He viittaavat amerikkalaiseen Trevor Constableen joka 1950- luvulla väitti valokuvanneensa eläviä olentoja ilmakehässä infrapunakameralla. He viittaavat myös Kenneth Arnoldiin joka on todennut 1967 että ' käsitykseni mukaan nämä kohteet olivat jonkinlaisia eläviä kohteita joilla on kyky muuttaa ulkomuotoaan ja kiinteyttään samalla tavalla kuin kala valtameressä ' .
He viittaavat myös John Keeliin joka on todennut että ' nämä kohteet ovat aineen ja energian tilapäisen manipulaation tulosta ' .
 
KT toteavat myöskin että paranormaalit ilmiöt usein edeltävät monta ufohavaintoa, sieppausta ja kontaktia ja että paranormaalit ilmiöt myöskin ovat yleisiä myös tällaisten havaintojen jälkeen, kuten ruumiistairtautumistapaukset, ennustukset ja poltergeistilmiöt.
KT: n mukaan näyttää siltä että varsinkin herkät ihmiset vetävät tätä ilmiötä puoleensa ja herkillä ihmisillä tekijät tarkoittavat  esim. sellaisia ihmisiä joilla on
n. s. ' toinen silmä ' tai ovat transsimeedioita. Tässä KT viittaavat kontaktihenkilöihin, sieppausuhreihin ja kanavoitsijoihin jotka ovat koko ikänsä tekemisissä jonkun kanssa jota he kutsuvat ' ufoälyksi ' tai ' henkiolennoiksi ' .
 
KT viittaavat esim. Jenny Randlesiin joka on kertonut havainnosta vuodelta 1972
jolloin eräs vartija havaitsi yläpuolellaan kohteen joka oli noin 30 m läpimitaltaan ja näytti täyttävän koko taivaan. Se oli kirkkaasti valaistu vaikka valot eivät heittäneet mitään varjoja. Siitä huolimatta että kohde oli valtava ja kuului kovaa huminaa niin ainoastaan tämä vartija näki kohteen. Hänen työtoverinsa joka oli vain muutaman metrin päässä ei nähnyt eikä kuullut mitään.
 
KT viittaavat tässä myös kummituksiin ja ilmestyksiin ja toteavat että kyseessä on
ilmeisesti aivan sama ilmiö. Kaikissa tapauksissa havaitaan plasmamuotoinen energia, möykynmuotoinen, jota tietyntyyppinen maaperä vetää puoleensa tiettyinä vuodenaikoina ja jota havaitsija tulkitsee omien kuvitelmiensa perusteella.
 
KT viittaavat myös tapaukseen Englannissa vuonna 1968 jolloin kaksi havaitsijaa näkivät kiinteän valkoisen massan joka jakaantui kolmeen osaan jotka näyttivät hahmoilta vaikka mitään kasvoja ei näkynyt. Hahmot olivat noin 190 cm pitkiä ja kun havaitsijat lähestyivät näitä kolmea kohdetta ne liittyivät taas yhteen yhdeksi hahmoksi joka katosi polkua pitkin. Samana yönä toinen havaitsija oli liikkeellä samalla alueella ja hän näki valtavan kiinteän valkoisen hohtavan  kohteen joka jakaantui moneen kummalliseen pitkulaiseen hahmoon jotka vaan katosivat.
KT: n mukaan nämä havainnot voidaan tulkita sekä kummituksiksi että ufoiksi.
 
KT viittaavat myös belgialaiseen tapaukseen vuodelta 1933 jolloin jotkut lapset näkivät Neitsyt Maarian mutta alunperin he olivat puhuneet vain valaisevasta valosta joka sen jälkeen muuttui ihmisen muotoiseksi. KT kysyvätkin tässä, viitaten moneen muuhun havaintoon, että ovatko intensiiviset  uskonnolliset mielenliikkeet sellainen asia joka houkuttelee näitä valoja ja vetää niitä puoleensa?
 
Tässä KT myös viittaavat Tibetiin jossa shamaanit väitteen mukaan pystyvät luomaan n. s. tulpa- hahmoja, eli aidonnäköisiä munkkeja jotka eivät kuitenkaan ole eläviä.
KT kertovat myös kalifornialaisesta Chumash- intiaaniheimosta jossa shamaani sairastuttuaan käveli erämaahan ja näki merkillisen valon joka lensi ympäriinsä, katosi ja ilmestyi uudelleen. Valo johdatti shamaanin tunnelin jonka päässä oli talo jossa oli erilaisia eläimiä.
Kun shamaani palasi kotiin hän itse uskoi olleensa poissa kolme vuotta ja hän hämmästyi kun hänelle kerrottiin että hän olikin ollut poissa vain kolme päivää.
KT: n mukaan tässä on tyypillinen esimerkki n. s. puuttuvasta ajasta.
KT viittaavat myös Whitley Strieberiin, Betty Andreassoniin ja muihin sieppausuhreihin ja toteavat että he ovat myöskin kohdanneet erilaisia eläimiä.
 
Allekirjoittanut kiinnittää tässä huomiota erääseen merkilliseen asiaan ja se on se että kun KT rinnastavat tämän shamaanin mainitseman tunnelin ufon sisäänkäyntiin niin tunnettu amerikkalainen tri Eddie Bullard on nimenomaan todennut että miltei aina tämä oviaukko ufoon puuttuu sieppausuhrien kertomuksista ja tämä on ollut niin tärkeä havainto että Bullard on ryhtynyt käyttämään termiä ' oviaukkoamneesia ' , eli ' oviaukkomuistinmenetys ' . Tästä syystä onkin aika merkillistä että tämän kirjan tekijät rinnastavat esim. tuon shamaanin  tunnelin siepattujen ufo- oviaukkoon josta he yleensä nimenomaan eivät mainitse mitään.
 
KT ovat siis sitä mieltä että mitään avaruudesta saapuneita ufoja ei ole olemassa, vaan että kyseessä on kansantaru ja vielä huonosti tunnettuja valoilmiöitä kuten maavaloilmiö ja tässä he mainitsevat myös sellaisen käsitteen kuin
' vuorenhuippuvalot ' . KT ennustavat tässä kirjassa mitä  tulee tapahtumaan
ufoalalla lähimmän 25 vuoden aikana:
 
1. Ufohavaintoja tehdään jatkuvasti mutta ufot tulevat olemaan suurempia ja
    monimutkaisempia kuin aikaisemmin.
2. Mikään hallitus ei tule myöntämään että heillä on hallussaan
   maahansyöksynyttä ufoa tai elävää tai kuollutta muukalaista. Tästä syystä
   ufoilijat tulevat edelleenkin kehittämään ideaa siitä että kyseessä on salailu ja
   että muukalaiset itse asiassa johtavat USA: ta.
3. Lisää asiakirjoja, kuten MJ-12- asiakirjoja, tulee ilmestymään vaikka niitä ei
    pystytä todistamaan aidoiksi.
4. Nykyinen sieppaushulluus tulee jatkumaan ja muuttumaan joksikin vielä
    merkillisemmäksi kuten olemme jo nähneet Whitley Strieberin kirjoituksissa.
5. Eräänlainen ET: hen pohjautuva uskonto tulee kasvamaan esille jolla on omat
    avaruusajan kirkot joissa hoivataan ihmisiä joita on siepattu muukalaisten
    toimesta.
6. Ufologia tulee edelleen olemaan selvittämätön mysteeri 25 vuoden kuluttua.
   
 
Kun ottaa huomioon että tämä kirja on julkaistu vuonna 1990, niin jokainen voi itse miettiä ovatko nämä ennustukset toteutumassa nyt vuonna 2007, 17 vuotta ennustuksen jälkeen?
 
Loppulausuntona voidaan sanoa että tässä kirjassa tuodaan esille että muukalaisten avaruusaluksia, eli ufoja, ei ole olemassakaan, vaan että kaikki ufot ovat maavaloja tai muita vielä tuntemattomia luonnollisia valoilmiöitä, kansantarua ja että ihmisten ufohavainnot suureksi osaksi johtuvat muuttuneesta tajunnantilasta.
 
On mielenkiintoista nähdä että KT kuitenkin ovat ottaneet mukaan Noyes' in haastattelun vaikka Noyes' lla näyttää olevan aivan eri käsitys ufoista kuin KT: llä.
 
Todettakoon lopuksi että tri David Clarke on nykyisin varsin tunnettu englantilainen ufotutkija. Clarke on juuri se henkilö joka on saanut Englannin ilmavoimia julkaisemaan kaikki ufohavaintonsa Internetissä.
 
Edelleen voidaan lisätä että kirjan kuvaosastossa julkaistaan valokuva Ruotsin Taalainmaalla vuonna 1984 havaituista valoilmiöstä. KT viittaavaat aikaisemmin mainittuun Cracoe- tapaukseen ja kysyvät että jos Cracoe- tapausta ei olisi selitetty, niin mikä näennäinen selitys olisi sitten keksitty näille Taalainmaan valoilmiöille?
Allekirjoittaneella on sellainen  muistikuva näistä Taalainmaan valoista ettei niitä suinkaan nähty millään vuorenrinteellä vaan ilmassa.
Tiedossani on kuitenkin että SUT ry: n puheenjohtaja Tapani Koivula kävi henkilökohtaisesti Taalainmaalla tutkimassa juuri näitä valoja ja hän voi varmasti kommentoida asiaa perusteellisemmin.
 

Björn Borg, 18.9.2007