Brown, Allan & John Michell:

Roundhill Press, Brighton, England 2005. 79 sivua

 
 
Elokuun 27 pnä vuonna 2002 eräs lentäjä havaitsi uuden suuren viljakuvion lähellä Winchesteria Englannissa. Hän näki samalla myös että puimuri oli lähestymässä kuviota tasaisella nopeudella. Lentäjä soitti tunnetulle kuviokuvaajalle, Steve Alexanderille, joka salamannopeasti lähti liikkeelle, hyppäsi lentokoneeseen ja ehti ottaa useita valokuvia viljakuviosta ennenkuin puimuri ehti sen kohdalle. Kaikissa Alexanderin kuvissa näkyy puimuri joka on lähestymässä kuviota.
Oli siis sattumasta kiinni että tästä kuviosta saatiin minkäänlaista valokuvaa.
 
Tämän viljakuvion pyöreä keskiosa muodostuu koskemattomasta viljasta joka tekee mahdottomaksi sen että joku olisi seissyt ympyrän keskellä pitämässä esim. narua kädessään .
Keskiosan ympärillä on monimutkainen kuvio joka ensiksi ei kerro satunnaiselle ohikulkijalle mitään. Ne jotka ovat tutkineet kuviota ovat kuitenkin havainneet että kuvio esittää DNA- ketjua, joka paitsi että se itsessään on monimutkainen, niin tässä kuviossa se on edelleen ympyrämäinen, eli kiertää kuvion keskiosaa.
 
Kirjan tekijöiden mielestä kyseessä on niin monimutkainen kuvio ettei voida edes ajatella että se olisi kepponen. Kirjan tekijät ovat yrittäneet kopioida kuviota paperille onnistumatta siinä kovinkaan hyvin. Vain tietokoneella he ovat onnistuneet toistamaan kuviota virheettömästi.
Kirjan tekijät eivät ymmärrä miten joku voisi tehdä tällaista virheetöntä kuviota yöllä pimeässä muutaman tunnin aikana.
 
Kirjan tekijät ovat löytäneet piilotettuna kuvioon numerosarjat 5040 ja 7920 ja kirjan tekijöiden mukaan näillä numeroilla on suuri merkitys n.s.  numerologiassa.
 
Suurin osa tästä kirjasta kertoo siitä miten on tulkittava tätä kuviota matemaattisesti, ja etenkin numerologian kannalta.
 
Tämä kirja sopii taas matemaatikolle itse ympyrän takia. Mitä tulee n. s. numerologiaan jota tässä kirjassa on varsin paljon, niin allekirjoittanut ei pysty ottamaan siihen kantaa koska en ole syventynyt siihen asiaan.
 

Björn Borg, 16.3.2006