Berlitz, Charles:

Granada Publishing Ltd / Panther Books, Herts, Great Britain 1975. 206 sivua

 
 
Berlitzin kirja ' The Bermuda Triangle ' on sen verran tunnettu ettei se kaipaa sen kummempaa esittelyä.
Itse olen lukenut sen jo kymmeniä vuosia sitten mutta siihen aikaan en kirjoittanut vielä kirjoista kirjaesittelyitä  joten kun nyt saan sen taas käsiini englanninkielisenä niin sitä täytyy tutkia uudelleen ja katsoa mitä siinä puhutaan ufoista.
 
Täytyy muistaa nyt taas että allekirjoittanut kirjoittaa kirjaesittelyitä nimenomaan ufokirjoista ja näin ollen kirjan varsinainen pääaihe, eli Bermudan kolmio, putoaakin esittelyni aihepiirin ulkopuolelle
 
Mukana kuvioissa on toinen hiukan hassu asia ja se on se että juuri ennen tätä kirjaa niin olen kirjoittanut kirjaesittelyn eräästä Berlitzin toisesta kirjasta, eli ' Without A Trace ' - kirjasta joka on ilmestynyt ' The Bermuda Trianglen ' jälkeen   .
Mutta näin tässä vain sattumalta kävi että sain nämä kirjat käsiini ' väärässä ' järjestyksessä.
 
Bermudan kolmioon en sen kummemmin syvenny tässä esittelyssä koska kuten sanottua niin se jää aihepiirini ulkopuolelle.
 
Tässä kirjassa päästään ufoihin vasta sivulla 105 ja Berlitz toistaa tässä USA: n ilmavoimien ohjeen  AFR 80- 17 joka kertoo miten ilmavoimien henkilöstö tulee toimia jos havaitaan ufo.
Ohjeessa määritellään mitä saa kertoa julkisuuteen ja miten asiasta pitää raportoida eteenpäin.
 
Samalla tavalla kuin moni muu kirjailija niin Berlitz huomauttaa tässä kirjassa että tämän ohjeen mukaan jos tukikohdan komentaja pystyy tunnistamaan kohteen niin silloin siitä saa kertoa lehdistölle ja julkisuuteen.
 
Sen sijaan jos komentaja ei ole pystynyt tunnistamaan kohteen niin silloin tutkimukset siirretään SAFOI: lle ( USA: n ilmavoimien tiedusteluyksikölle ).
 
Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä että julkisuuteen ei milloikaan kerrota ufoista jotka ovat jääneet tunnistamatta.
 
Berlitz lainaa tässä Project Blue Bookin johtajan kapteeni Edward Ruppeltin kirjaa
' The Report on Unidentified Flying Objects ' jossa Ruppelt kysyy että " mikä on todiste?  ".
 
" Pitääkö ufon laskeutua Pentagonin eteen Asevoimien Komentajien Yhteisen Esikunnan eteen? Onko se todiste?
Tai onko se todiste kun maatutka havaitsee ufon ja lähettää hävittäjän tutkimaan asiaa, lentäjä näkee ufon ja lentokoneen tutka lukkiutuu ufoon, vain havaitakseen että ufo ampaisee matkaansa mahtavalla nopeudella. Onko se todiste kun lentäjä ampuu ufoa ja pysyy kertomuksessaan vaikka uhataan sotaoikeudella? "
 
Tämän jälkeen Berlitz siirtyy ajassa taaksepäin ja puhuu ufohavainnoista jotka ovat tapahtuneet muinaisiin aikoihin ja joista kerrotaan Gilgamesh- eepoksessa ja faaraoiden kohdalla ja tästä Berlitz pääsee Hesekieliin ja kertoo Blumrichin kirjasta
' The Spaceships of Hesekiel ' jossa Blumrich lähti liikkeelle todistaakseen ettei Hesekielin havainto ollut mikäään ufohavainto.
Tutkimuksensa aikana Blumrich joutui kuitenkin muuttamaan mielensä ja tulikin siihen tulokseen että Hesekiel todellakin oli nähnyt oikean avaruusaluksen.
Blumrich jopa laski aluksen mitat ja moottoritehon ja piirsi aluksesta kuvan.
 
Eli Blumrich joutui tekemään täyskäännöksen tässä asiassa.
 
Tämän jälkeen Berlitz taas kertoo niin kuin toisessa kirjassaan myöskin astronauttien havainnoista kuten McDivittin havainnosta, eli samoista asioista kuin kirjassa
' Without A Trace ' ja viittaa myös tri Manson Valentineen niin kuin ' Without A Trace ' - kirjassa.
 
Eli nämä kaksi kirjaa ovat aika samanlaisia vaikka eivät ole toistensa kopioita mutta hyvin samankaltaisia silti.
 
Tässä kirjassa samoin kuten ' Without A Trace ' - kirjassa kerrotaan Don Delmonico- nimisen henkilön vedenalaisista ufoista.
Koska olen juuri aikaisemmin lukenut tuon ' Without A Trace ' - kirjan niin se on vielä tuoreessa muistissa ja tahtomattani vertailen näiden kirjojen tekstejä keskenään.
 
Ikävä kyllä  huomaan että vaikka kirjailija on sama, eli Berlitz, niin kertomukset eroavat toisistaan.
' Without A Trace ' - kirjassa Delmonicon etunimi on ' Don ' , mutta The Bermuda Triangle ' -kirjassa se on ' Dan ' .
 
' Without A Trace ' - kirjassa Delmonico havaitsi vedenalaisen ufon kaksi kertaa, eli elokuussa 1969 ja lokakuussa 1969, mutta ' The Bermuda Triangle ' - kirjan mukaan Delmonico havaitsi ufon huhtikuussa vuonna  1973.
 
' Without A Trace ' - kirjassa Delmonico oli kalastamassa Bahaman Great Isaac- saaren lähellä kun taas ' The Bermuda Triangle ' - kirjan mukaan Delmonico oli matkalla Great Isaac saarelta Miamiin ja oli kulkenut kolmasosa matkasta kun hän teki havaintonsa.
 
Itse asiassa tässä tapahtuu nyt juuri se mikä on monen kirjailijan painajainen. Berlitz antaa kaksi aivan eri versiota samasta tapauksesta. Itse kertomuksissa on myös muita eroja.
 
Tällaistahan ei saisi tapahtua, eikä lukija kai huomaisi asiaa lainkaan jos kuluisi vuosia kirjojen lukemisen välillä.
Mutta kun sattuu lukemaan molemmat kirjat peräkkäin niin asia tulee esille....
 
On itsestään selvää ettei tällainen herätä mitään luottamusta Berlitziä kohtaan.
Näin ikävästi asia on.
 
Ja kuitenkin näiden kahden kirjan julkaisemisen välillä on vain kaksi vuotta joten luulisi että tuo Delmonicon juttu olisi säilynyt samanlaisena kirjasta kirjaan.
Mutta näin ei vain nyt ole.
 
Myöhemmin kirjassa kerrotaan tri Valentinen omista havainnoista. Kuulemma Valentine on itse nähnyt 14 ufoa vuonna 1963 Floridassa ja yksi ufoista oli ilmeisesti imemässä vettä järvestä.
 
Itse asiassa kirjassa on tri Valentinen varsin pitkä haastattelu sivuilla 117- 125 ja tässä Valentine kertoo myös muista havainnoista eli esim. vuonna 1952 hän näki ufon Georgiassa ja kirjassa on myös piirrustus hänen näkemästään ufosta.
 
Valentine viittaa piirrustukseensa  ja huomauttaa että hänen käsityksensä mukaan ufon perässä saattaa olla neutronipurkauksen vana joka osoittaa että ufossa olisi pikemmin ydinfuusiokoneisto kuin ydinfissio.
 
Muuten tässä haastattelussa Valentine kertoo tähtitieteilijä Jessupista samoin kuin
 ' Without A Trace ' - kirjassa '.
 
Berlitz viittaa myös kirjailija Ivan T. Sandersoniin joka omassa kirjassaan on tuonut esille että suurin osa planeetastamme on merten peitossa ja ettei ole mahdotonta ajatella että merten syvyyksissä olisi olemassa sivilisaatio jota emme tunne.
 
Kirjan luvussa 8 Berlitz ottaa esille todisteita siitä että muinoin maapallolla on ollut olemassa yksi tai useampi korkeateknologinen sivilisaatio.
Hän mainitsee mm. ne kullasta tehdyt pienoismallit joita on löydetty Kolumbiasta ja jotka ovat 1800 vuotta vanhoja ja jotka nykyihmisen silmin ehdottomasti muistuttavat nykyaikaisia suihkuhävittäjiä ja tässä on haastateltu aerodynamiikan professoria J. A. Ullrichia joka on tutkinut näitä pienoismalleja ja todennut että malli soveltuu vain tiettyihin lentoihin, eli korkealla 15.000- 18.000 metrin korkeudessa  tapahtuviin lentoihin........siipien muoto  soveltuu äänivallin murtamiseen ja yliäänilentoihin.
 
Lisäksi viitataan venäläiseen kirjailijaan Kazantseviin ja hänen tulkintaansa siitä sarkofaagista joka löydettiin Meksikon Palenquesta jossa Kazantsevin käsityksen mukaan näkyy ehdottomasti astronautti joka kuljettaa rakettia.
 
( Allekirjoittaneen reunahuomautus: Nuoruudessani ajoin paljon moottoripyörää ympäri vuoden ja kuljin jopa kouluun moottoripyörällä, myös talvisin, vaikka asuin Helsingissä. Olen joskus tutkinut tuota Palenquen sarkofagin kuvaa ja mielestäni siinä olevalla hahmolla on täysin sama asento kuin moottoripyöräilijällä. )
 
 
Berlitz kertoo myös  puisesta mallista joka on löydetty Egyptistä. Se muistuttaa lintua mutta toisaalta lentokonetta ja Berlitz nimenomaan huomauttaa että tämän mallin pyrstö on pystysuorassa kuin lentokoneessa eikä vaakasuorassa kuin linnulla.
 
Todettakoon tässä myös että Berlitz kiinnittää huomiota siihen egyptiläiseen reliefiin, eli kohokuvaan jota mm. Däniken on näyttänyt kirjoissaan, ja jossa näkyy kaksi valtavankokoista lamppua ja joista Däniken on sanonut että ne ovat ikivanhoja, faaraoiden aikaisia  lamppuja. Toiset ovat vähätelleet tätä Dänikenin tulkintaa, mutta tässä kirjassa oxfordilainen tri John Harris kommentoi näitä lamppuja ja kiinnittää huomionsa niihin kaapeleihin jotka menevät lamppuihin ta toteaa että ne ovat täsmällisiä kopioita nykyaikaisista teknisistä piirrustuksista. Kaapeli, eli johto on hyvin vahva ja monisäikeinen.
 
Däniken saa tässä tukea tri Harrisilta.
 
Kirjan 9 luku pohtii sitten niin kuin monessa muussa kirjassa on pohdittu että mistä ufot tulevat ja tässä viitataan taas Ivan T. Sandersonin kirjaan jossa hän on tuonut esille että valtamerien pohjassa on havaittu vedenalaisia läpinäkyviä kupoleita joiden sisällä on vieras sivilisaatio.
Tässä täytyy sanoa että allekirjoittanut henkilökohtaisesti suhtautuuu hyvin epäluuloisesti tähän koska jos tällaisia kupoleita löydettäisiin valtamerien pohjasta niin tuskin se pysyisi salaisuutena kauan. Kyllä sinne lähtisi varmasti moni tutkija hyvinkin nopeasti katsomaan mistä on kysymys.
 
Tämän  jälkeen Berlitz viittaa  tri Harderiin joka on Berkeleyn yliopiston tekniikan professori ja ufotutkija ja joka vuonna 1973 on tuonut esille teoriansa siitä että maapallo on kosminen eläintarha joka on suljettu muulta universumilta ja välillä eläintarhan pitäjät suorittavat pistokokeita ja katsovat miten täällä menee.
 
Tässä menee nyt allekirjoittaneen ja Berlitzin käsitykset ristiin. Allekirjoittaneen omasta kirjasta ' Ufot ja tiedemiehet ' en nimittäin löydä sanaakaan siitä että Harder olisi lausunut tuollaista milloinkaan.
Mutta sen sijaan löydän omasta kirjastani ' Ufot ja tähtitieteilijät ' tiedon jonka mukaan Harvard-Smithsonian Center for Astrophysics’ in radiotähtitieteilijä John A. Ball ehdotti aivan tosissaan vuonna 1973 “ Icarus ”- julkaisussa että Maapallo oli eläintarha .....'
Tuossa omassa kirjassani on lisäksi viisi eri lähdeviitettä sille että se on ollut Ball joka on tuonut esille tällaisen käsityksen. 
 
Olisikohan Berlitz tässä erehtynyt henkilöstä?
 
Todettakoon lopuksi kuten jo alussa sanoin että tämä kirjahan kertoo enimmäkseen Bermudan kolmiosta josta syystä esittelyni jää aika lyhyeksi koska tehtäväkuvaani ei kuulu puhua näistä muista asioista, vaan nimenomaan ufoista.
 
Sen voin kuitenkin todeta että tämä alkuperäinen kirja niin kyllä se muistuttaa hyvin paljon myöhempää ' Without A Trace ' - kirjaa josta jo aikaisemmin pari päivää sitten kirjoitin esittelyn joten kyllä Berlitz on kopioinut aika paljon tästä ensimmäisestä kirjasta tuohon toiseen kirjaan.
Ainakin hän on toistanut hyvin paljon samoja asioita molemmissa kirjoissa.
 
Huomaan että Berlitz on julkaissut myös mm. kirjan jonka nimi on  ' The Philadelphia Experiment ' ja tätä tapausta käsitellään laajasti myös  näissä molemmissa aikaisemmin mainituissa  kirjoissa joten näyttää kyllä siltä että Berlitz on ottanut kaiken irti  myös tästä aiheesta.
 
Berlitz on nähtävästi onnistunut siinä että samasta aiheesta hän on onnistunut julkaisemaan 4- 5 kirjaa.
 

Björn Borg, 8.10.2008