Baldin, Lou:

Leathers Co. Productions, Leawood, KS 1997. 124 sivua

 
Useasti englanninkielisten kirjojen kannessa ja/tai sisäsivuilla sanotaan että onko kyseessä ' fiction ' - kirja ( eli keksitty tarina, romaani ) tai
' non- fiction ' ( eli tosikertomus).
 
Tässä kirjassa puuttuu tuo maininta ja asia selviää vain lukemalla kirjaa.
 
Kirjailija kertoo että hänen kiinnostuksensa ufoihin lähti liikkeelle siitä että hänen isänsä oli kertonut nähneensä yhdessä veljensä kanssa Italiassa ennen toista maailmansotaa taivaalla kolme teräsrengasta jotka lopuksi lensivät eri suuntiin. Tuohon aikaan italialaisessa pikkukylässä ei oltu kuultukaan ufoista tai lentävistä lautasista ja asia kuitattiinkin sillä että kyseessä oli jonkunlainen harvinainen sääilmiö.
 
Itse kirjan tarina alkaa sillä että salanimi  Jeff Matisse kertoo Roswellin maahansyöksystä.
Matissen versio Roswellin tapauksesta on kuitenkin hyvin erilainen siitä mihin on ylensä totuttu. Matissen  mukaan Roswelliin syöksyi maahan kokonainen ufo joka otettiin talteen ja vietiin Area 51: een testattavaksi. Tässä Matisse tekee kuitenkin n. s. suuremman luokan virheen kun väittää että Area 51 sijaitsee Arizonassa vaikka se sijaitseekin Nevadassa. Lisäksi Area 51- nimistä paikkaa muistaakseni ei ollut olemassakaan vielä vuonna 1947.
Matissen mukaan ufo oli lähinnä elävä olento joka korjasi itse itsensä ja oli täynnä erilaisia työkaluja jotka suorittivat työnsä oma- aloitteisesti ilman kenenkään puuttumista asiaan. Jos tällaista työkalua vietiin pois ufosta niin se palasi itsestään jollakin merkilisellä tavalla ufoon kolmen päivän sisällä.
Ufo oli myös sisätiloiltaan valtava verrattuna siihen miltä se vaikutti ulkoapäin katsottuna. Ufon sisällä myös aika pysähtyi eikä mikään kello eikä kamera toiminut sen sisällä. Jopa ihmisen aistit lakkasivat suuremmaksi osaksi toimimasta ufon sisällä.
Ufon miehistöstä osa oli jäänyt henkiin maahansyöksyn yhteydessä.
Matissen mukaan tarvittiin kuitenkin koekaniineja, eli koehenkilöitä, joiden avulla testattaisiin ufon ominaisuuksia ja tähän tarjosi hyvän tilaisuuden puhjennut Korean sota. Ufo vietiin siis Japaniin ja siellä käytettiin pohjoiskorealaisia sotavankeja koekaniineina sen selvittämiseksi miten ufo toimi.
 
Matissen mukaan perustettiin salainen komitea tutkimaan ufoa ja sen miehistöä. Tämä komitea piti mainittua ' ei vielä olemassa olevaa ' Area 51 tukikohtanaan Arizonassa ( pitää olla Nevada). Komitean nimi on tietenkin salaisuus ja jäsenten nimet ovat myös salaisia, mutta on ilmeistä että kirjan tekijällä, eli Baldinilla, on ollut MJ- 12 ryhmä mielessään.
 
Baldin, eli Matisse (?), kertoo sitten komitean työskentelystä pitkään, mutta tämän tapaisissa kirjoissa on aina se yksi ja sama heikkous, josta olen maininnut aikaisemminkin, eli niistä puuttuu kaikki yksityiskohdat siitä yksinkertaisesta syystä että kun ihminen kirjoittaa tekaistun tarinan niin tavallisen ihmisen aivot yksinkertaisesti eivät jaksa keksiä kaikkia tarvittavia yksityiskohtia.
 
Tämän tyyppisessä kirjassa piilee aina tietty vaara, ja se on se että tottumaton lukija, vaikkapa joku nuori, ei osaa arvioida kirjan tekstin todenmukaisuutta.
Kokeneempi lukija, joka ehkä useinkin on lukenut Roswellin tapauksesta, huomaa nopeasti että Baldinin ( Matissen?) versio Roswellin tapauksesta ei ole lainkaan yhdenmukainen sen kummemmin ufotutkijoiden kuin Yhdysvaltojen ilmavoimien version kanssa. 
Baldinilla ( Matissella?) kun on ihan oma versio Roswellin tapauksesta ja se ei sovi yhteen kenenkään muun version kanssa.
Ja siitä päästäänkin sitten siihen että juuri nuo puuttuvat yksityiskohdat paljastavat sen että tämän kirjan tarina on täysin keksitty vaikka tekijä ei sitä kerro.
Lukija kyllästyy kyllä aika nopeasti lukemaan ' eräästä komiteasta, eräästä komitean jäsenestä, eräästä kenraalista, eräästä kaupungista ' jne. , jne.
 
Baldinin ( Matissen?) mainitsema komitea luovutti sitten 30.7.1976 raportin ' eräälle vast' ikään perustetulle virastolle '. Raportissa kerrottiin että  komitea oli rekisteröinyt kahdeksan kuukauden aikana 271 ufohavaintoa.
Tässä sitä nyt taas ollaan. Allekirjoittanut joka omissa kirjoissani olen pikkutarkasti kertonut kaikista tiedossa olevista ufokomiteoista en tunnista lainkaan tällaista raporttia jota olisi ' luovutettu eräälle vast' ikään perustetulle virastolle... ' .
 
Baldin ( Matisse?)  kertoo myös omituisia asioita tuosta salaperäisestä komiteasta: Komitea joka ensin raportoi itse presidentille ja sen jälkeen
tuolle salaperäiselle  ' virastolle ', estettiinkin yllättäen työssään sillä tavalla ettei se päässyt yhteyteen maahansyöksyneen ufon henkiinjääneeseen miehistöön. Tämä vaikuttaa aika merkilliseltä. Jos kyseessä oli niin korkeatasoinen komitea että se ensin raportoi suoraan presidentille, niin kuka olisi sitten jossain vaiheessa estänyt sen työskentelyä?
Kun Baldin ( Matisse?) myöhemmin  toteaa että ' armeija vaati muukalaisten ruumiit itselleen ' niin se ei paranna asiaa.
Kirjan eräs huippukohdista tulee vastaan sivulla 105 jossa kerrotaan että komitean jäsen Bill pääsi kahden kuukauden matkalle ' toiselle planeetalle '
mutta että komitean muut jäsenet suhtautuivat välinpitämättömästi hänen poissaoloonsa. Tämä vaikuttaa uskomattomalta, vaikka eivät tienneetkään Billin matkasta ?
 
Loppulausuntona tästä kirjasta totean että kyseessä on täysin keksitty tarina, vaikka tekijä ei sitä kerro, vaan yrittää antaa vaikutelman että se perustuisi tosiasioihin.
En suosittele tätä kirjaa. Itse asiassa mietin että miksi tätä kirjaa on ylipäänsä kirjoitettu ja julkaistu?
 
 

Björn Borg, 11.12.2006