KirjasivuBaldin, Lou:In League With a UFOLeathers Co. Productions, Leawood, KS 1997. 124 sivua
Useasti englanninkielisten kirjojen kannessa ja/tai
sisäsivuilla sanotaan että onko kyseessä ' fiction ' - kirja ( eli keksitty
tarina, romaani ) tai
' non- fiction ' ( eli tosikertomus).
Tässä kirjassa puuttuu tuo maininta ja asia selviää vain
lukemalla kirjaa.
Kirjailija kertoo että hänen kiinnostuksensa ufoihin lähti
liikkeelle siitä että hänen isänsä oli kertonut nähneensä yhdessä veljensä
kanssa Italiassa ennen toista maailmansotaa taivaalla kolme teräsrengasta jotka
lopuksi lensivät eri suuntiin. Tuohon aikaan italialaisessa pikkukylässä ei
oltu kuultukaan ufoista tai lentävistä lautasista ja asia kuitattiinkin sillä
että kyseessä oli jonkunlainen harvinainen sääilmiö.
Itse kirjan tarina alkaa sillä että salanimi Jeff Matisse
kertoo Roswellin maahansyöksystä.
Matissen versio Roswellin tapauksesta on kuitenkin hyvin
erilainen siitä mihin on ylensä totuttu. Matissen mukaan Roswelliin syöksyi
maahan kokonainen ufo joka otettiin talteen ja vietiin Area 51: een
testattavaksi. Tässä Matisse tekee kuitenkin n. s. suuremman luokan virheen kun
väittää että Area 51 sijaitsee Arizonassa vaikka se sijaitseekin Nevadassa.
Lisäksi Area 51- nimistä paikkaa muistaakseni ei ollut olemassakaan vielä
vuonna 1947.
Matissen mukaan ufo oli lähinnä elävä olento joka korjasi
itse itsensä ja oli täynnä erilaisia työkaluja jotka suorittivat työnsä oma-
aloitteisesti ilman kenenkään puuttumista asiaan. Jos tällaista työkalua
vietiin pois ufosta niin se palasi itsestään jollakin merkilisellä tavalla
ufoon kolmen päivän sisällä.
Ufo oli myös sisätiloiltaan valtava verrattuna siihen miltä
se vaikutti ulkoapäin katsottuna. Ufon sisällä myös aika pysähtyi eikä mikään
kello eikä kamera toiminut sen sisällä. Jopa ihmisen aistit lakkasivat
suuremmaksi osaksi toimimasta ufon sisällä.
Ufon miehistöstä osa oli jäänyt henkiin maahansyöksyn
yhteydessä.
Matissen mukaan tarvittiin kuitenkin koekaniineja, eli
koehenkilöitä, joiden avulla testattaisiin ufon ominaisuuksia ja tähän tarjosi
hyvän tilaisuuden puhjennut Korean sota. Ufo vietiin siis Japaniin ja siellä
käytettiin pohjoiskorealaisia sotavankeja koekaniineina sen selvittämiseksi
miten ufo toimi.
Matissen mukaan perustettiin salainen komitea tutkimaan ufoa
ja sen miehistöä. Tämä komitea piti mainittua ' ei vielä olemassa olevaa ' Area
51 tukikohtanaan Arizonassa ( pitää olla Nevada). Komitean nimi on tietenkin
salaisuus ja jäsenten nimet ovat myös salaisia, mutta on ilmeistä että kirjan
tekijällä, eli Baldinilla, on ollut MJ- 12 ryhmä mielessään.
Baldin, eli Matisse (?), kertoo sitten komitean
työskentelystä pitkään, mutta tämän tapaisissa kirjoissa on aina se yksi ja
sama heikkous, josta olen maininnut aikaisemminkin, eli niistä puuttuu kaikki
yksityiskohdat siitä yksinkertaisesta syystä että kun ihminen kirjoittaa
tekaistun tarinan niin tavallisen ihmisen aivot yksinkertaisesti eivät jaksa
keksiä kaikkia tarvittavia yksityiskohtia.
Tämän tyyppisessä kirjassa piilee aina tietty vaara, ja se
on se että tottumaton lukija, vaikkapa joku nuori, ei osaa arvioida kirjan
tekstin todenmukaisuutta.
Kokeneempi lukija, joka ehkä useinkin on lukenut Roswellin
tapauksesta, huomaa nopeasti että Baldinin ( Matissen?) versio Roswellin
tapauksesta ei ole lainkaan yhdenmukainen sen kummemmin ufotutkijoiden kuin
Yhdysvaltojen ilmavoimien version kanssa.Â
Baldinilla ( Matissella?) kun on ihan oma versio Roswellin
tapauksesta ja se ei sovi yhteen kenenkään muun version kanssa.
Ja siitä päästäänkin sitten siihen että juuri nuo puuttuvat
yksityiskohdat paljastavat sen että tämän kirjan tarina on täysin keksitty
vaikka tekijä ei sitä kerro.
Lukija kyllästyy kyllä aika nopeasti lukemaan ' eräästä
komiteasta, eräästä komitean jäsenestä, eräästä kenraalista, eräästä
kaupungista ' jne. , jne.
Baldinin ( Matissen?) mainitsema komitea luovutti sitten
30.7.1976 raportin ' eräälle vast' ikään perustetulle virastolle '. Raportissa
kerrottiin että komitea oli rekisteröinyt kahdeksan kuukauden aikana 271
ufohavaintoa.
Tässä sitä nyt taas ollaan. Allekirjoittanut joka omissa
kirjoissani olen pikkutarkasti kertonut kaikista tiedossa olevista
ufokomiteoista en tunnista lainkaan tällaista raporttia jota olisi ' luovutettu
eräälle vast' ikään perustetulle virastolle... ' .
Baldin ( Matisse?)Â kertoo myös
omituisia asioita tuosta salaperäisestä komiteasta: Komitea joka ensin raportoi
itse presidentille ja sen jälkeen
tuolle salaperäiselle ' virastolle ', estettiinkin
yllättäen työssään sillä tavalla ettei se päässyt yhteyteen maahansyöksyneen
ufon henkiinjääneeseen miehistöön. Tämä vaikuttaa aika merkilliseltä. Jos
kyseessä oli niin korkeatasoinen komitea että se ensin raportoi suoraan
presidentille, niin kuka olisi sitten jossain vaiheessa estänyt sen
työskentelyä?
Kun Baldin ( Matisse?) myöhemmin toteaa että ' armeija
vaati muukalaisten ruumiit itselleen ' niin se ei paranna asiaa.
Kirjan eräs huippukohdista tulee vastaan sivulla 105 jossa
kerrotaan että komitean jäsen Bill pääsi kahden kuukauden matkalle ' toiselle
planeetalle '
mutta että komitean muut jäsenet suhtautuivat
välinpitämättömästi hänen poissaoloonsa. Tämä vaikuttaa uskomattomalta, vaikka
eivät tienneetkään Billin matkasta ?
Loppulausuntona tästä kirjasta totean että kyseessä on
täysin keksitty tarina, vaikka tekijä ei sitä kerro, vaan yrittää antaa
vaikutelman että se perustuisi tosiasioihin.
En suosittele tätä kirjaa. Itse asiassa mietin että miksi
tätä kirjaa on ylipäänsä kirjoitettu ja julkaistu?
Björn Borg, 11.12.2006 |