Ashpole, Edward:

Sigma Press, Cheshire, England 1997. 216 sivua

 
 
" Niin kummalliselta kuin se kuulostaa, niin muutamat vaikuttavimmista ideoista siitä miten avaruudessa voisi matkustaa, eivät ole peräisin avaruusteknikoilta, vaan muutamilta tiedemiehiltä jotka ovat yrittäneet selittää sitä fysiikkaa joka on eräiden hyvien mutteri ja ruuvi-ufohavaintojen takana. "
 
 
Englantilaiseen tiedetomittajaan Edward Ashpoleen törmää aina silloin tällöin ufokirjallisuudessa, jolloin usein  sanotaan että Ashpole on tähtitieteilijä, koska hän on usein kirjoittanut tähtitieteestä.
Tämän kirjan takakannessa ilmoitetaan kuitenkin että Ashpole on tiedetoimittaja joka kuuluu Association of British Science Writers- nimiseen yhdistykseen.
 
Tämä kirja on alunperin julkaistu jo vuonna 1989 ( Ilman kirjan nimessä nyt olevaa kysymystä ' Where is Everybody? ' ??).
Vuonna 1995 Ashpole on myös julkaissut kirjan  ' The UFO Phenomena-A Scientific Look at the Evidence for ET contacts' .
 
Kirja liittyy nimensä mukaisesti kysymykseen ' Missä ovat kaikki ? .
Kysymyksellä tarkoitetaan luonnollisesti sitä että jos avaruudessa on muita älykkäitä olentoja, niin missä ne kaikki ovat?
Tässä olisi nyt mainio tilaisuus keskustella tästä ikuisesta (?) kysymyksestä, mutta välillä on muistettava että ne kirjaesittelyt joita allekirjoittanut kirjoittaa liittyvät nimenomaan ufoihin eikä kysymykseen siitä onko avaruudessa älyllistä elämää vai ei.
Monen mielestä kysymyksessä on yksi ja sama asia, mutta monen ufologin mielestä tämä ei ole lainkaan niin varma asia.
Jätän nyt kuitenkin tällä kertaa nämä filosofiset kysymykset syrjään ja tutkin mitä Ashpole sanoo ufoista.
 
Ashpole lähestyy ufoja ensimmäiseksi kirjan luvussa 7 jonka otsikko on ' Ancient Astronauts...and all that '. (= Muinaiset astronautit... ja kaikki siihen liittyvä).
Lukija kohtaa tässä luvussa kaksi yllätystä, eli
yllätys nro 1: Ettei Ashpole tässä luvussa puhukaan muinaisista astronauteista niin kuin lukija saattaisi odottaa, eli ottamalla esimerkkejä historiastamme, vaan teoretisoi vaan millaisia mahdollisuuksia mahdollisilla avaruusolennoilla olisi matkustaa avaruudessa.
yllätys nro 2: Luvun viimeisessä kappaleessa Ashpole tuo sitten esille käsityksen joka varmasti saa monen lukijan hämmästymään: " Niin kummalliselta kuin se kuulostaa, niin muutamat vaikuttavimmista ideoista siitä miten avaruudessa voisi matkustaa eivät ole peräisin avaruusteknikoilta, vaan muutamilta tiedemiehiltä jotka ovat yrittäneet selittää sitä fysiikkaa joka on eräiden hyvien mutteri ja ruuvi-ufohavaintojen takana. "
 
Ashpole pohtii sitten erilaisia vaihtoehtoja jotka saattaisivat toimia ufojen ja avaruusalusten käyttövoimana ja tällä Ashpole tarkoittaa nimenomaan sellaisia vaihtoehtoja joita on tuotu esille ufotutkimusten yhteydessä.
Erityisesti Ashpole tuo esille ' negatiivista materiaa ' - vaihtoehtoa. Ashpole huomauttaa erityisesti että tällä hän ei tarkoita antimateriaa jossa materia ja antimateria tuhoutuvat kohdatessaan, vaan hän tarkoittaa nimenomaan
' negatiivista materiaa ' jolla hän tarkoittaa että kun ' negatiivinen materia ' kohtaa tavallista materiaa niin se työntää itsensä  pois tavallisesta materiasta.
Ashpole huomauttaa että ' negatiivinen materia ' hyvin voisi selittää lukuisia ufohavaintoja jolloin on nähty ufoja ' putoavan ylöspäin ' ilmakehässä ja jopa ulos avaruuteen.
Ashpole julkaisee kirjassaan kaavakuvan ajatellusta avaruusaluksesta joka toimisi
' negativisen materian ' periaatteella. Ashpole huomauttaa samalla että teoreettinen fysiikka joka liittyy tähän saattaa vaikuttaa hiukan oudolta: Kun ' negatiivinen materia ' työntää luotaan ' positiivista ( tavallista ) materiaa, niin positiivinen
 ( tavallinen ) materia sen sijaan vetää ' negatiivista materiaa '  luokseen. Eli kun tavallisesta materiasta tehdyn avaruusaluksen taakse sijoitetaan kappale joka on tehty ' negatiivisesta materiasta ' niin avaruusalus kulkisi eteenpäin.   
 
Ovatko sitten muinaiset astronautit vierailleet luonamme kauan sitten? Ashpole pohtii tätä asiaa vasta myöhemmin kirjassaan ja toteaa että jos muinaiset astronautit olisivat tahtoneet jättää jonkun viestin ihmiskunnalle, niin viisain tapa olisi ehkä ollut jättää se Kuuhun jossa se olisi säilynyt koskemattomana miljoonia vuosia.
Ashpole tuo esille kaksi tapausta jotka hänen mielestään ovat vakuuttavia. Ensimmäinen on Hesekielin havainto jota NASAn insinööri Blumrich on tutkinut ja tullut siihen tulokseen että Hesekiel kuvailee oikeata avaruusalusta.
Toinen esimerkki jonka Ashpole tuo esille ovat Afrikan  dogonit ja heidän tietonsa Siriuksesta. Ashpolen mielestä on olemassa selviä viitteitä siitä että dogonit ovat saaneet tietoja Siriuksesta avaruusolennoilta kauan sitten.
 
Ashpole viittaa myös nykyajan ufohavaintoihin ja toteaa että jos täällä vierailee
muukalaisia tarkkailemassa meitä, niin he tuskin pyytäisivät havaitsijaa ' viemään heitä Johtajansa luokse' . Päinvastoin, koska he ovat paljon kehittyneempiä kuin ihminen, he tyytyisivät tarkkailemaan ihmistä matkan päästä, samalla tavalla kuin ihmiset tarkkailevat viidakossa vaikkapa simpansseja. Muukalaiset ottaisivat mukaansa myös joskus ' näytekappaleita ' , eli ihmisiä, joita he sitten tutkisivat aluksissaan.
Ashpolen mukaan näin juuri tapahtuukin nykyisin.
 
Ashpole siirtyykin sitten kirjassaan pohtimaan n. s. Kasvoja ja pyramiideja Marsissa. Ashpole kertoo Kasvokuvasta miten se alunperin havaittiin NASA: ssa mutta ei herättänyt suurempaa huomiota ja kuinka NASA: n arkistossa löydettiin myöhemmin myös toinen väärään paikkaan arkistoitu kuva Kasvoista. Ashpole kertoo sitten kuinka DiPietro, Molenaar, tri Carlotto ja Hoagland tutkivat Marskasvoja ja pyramiideja ja tulivat siihen tulokseen että ne olivat keinotekoisia.
 
Ashpole kritisoi kuitenkin Hoaglandin teoriaa siitä että Kasvot näyttäisivät ihmistä, Homo Sapiensia, ja että Marsin ilmasto on miljoonien vuosien aikana aiheuttanut eroosiota joka on turmeillut Kasvoja.
Ashpole huomauttaa että ihminen, eli Homo Sapiens, ei ollut olemassakaan vielä miljoonia vuosia sitten.
Ashpolen mukaan Kasvot saattaisivat olla vähän yli satatuhatta vuotta vanhat ja esittävät siinä tapauksessa esi- isäämme Homo erectus.
Ashpole ei tässä yhteydessä ota huomioon sitä että kasvot saattaisivat esittää muukalaisia itse.
 
Ashpole kertoo kirjansa lopussa uutisen jota hän itse pitää merkittävänä:
Hawaijin yliopiston antropologi, Ben Finney, kertoi SETI- konferenssissa Ranskan Val Cenisissa vuonna 1990 kuinka 1960- luvun puolessavälissä eräs professori Arizonan yliopistossa oli kehoittanut erästä henkilöä, joka oli valmistelemassa arkeologiaan liittyvää väitöskirjaansa, hakeutumaan NASA: n astronautiksi silloin suunnitteilla olevalle Mars- lennolle. Finneyn mukaan näytti siltä että NASA odotti löytävänsä Marsista jälkiä muinaisesta sivilisaatiosta ja tahtoi sen johdosta arkeologia mukaan lennolle.
 

Björn Borg, 24.3.2006