Armstrong, Virgil:

Entheos Publishing, Oak Creek, AZ 1988? 147 sivua

 
 
Allekirjoittanut on tätä esittelyä kirjoittaessa kirjoittanut aikaisemmin 366 kirjaesittelyä englanninkielisistä ufokirjoista ja tässä työssä olen tietysti oppinut vuosien varrella arvioimaan jo etukäteen niitä kirjoja joita saan käsiini ja myönnän että suhtaudun ennakkoluuloisesti tähän Armstrongin kirjaan monestakin syystä ja yksi syy on tietysti se että vaikka olen kuullut Armstrongin nimen aikaisemmin niin häntä ei ole pidetty minään vakavasti otettavana ufotutkijana tai kirjailijana ilmeisesti missään vaikka välillä näkee että joku viittaa häneen jossain yhteydessä.
 
Lisäksi kiinnitän huomiota joihinkin  teknisiin asioihin jo kirjan päällyksessä.
Ensimmäinen on että kirjan nimi on takakannen mukaan " The Armstrong Report- ETs and UFOs - They Need Us, We don't Need Them. "
Kuitenkin etukannessa puuttuvat sanat " ETs and UFOs " kokonaan.
Asia ei ole niinkään tärkeä mutta se on nyt sellainen pieni yksityiskohta johon kiinnitän huomiota.
 
Myös kustantaja on ainakin allekirjoittaneelle täysin tuntematon ja taitaa olla joku pieni kustantamo.
 
Kirjan takakannessa puhutaan " Sands Proving Grounds " vaikka yleensä puhutaan
" White Sands "-ista.
Edelleen kiinnitän huomiota siihen että takakannen tekstin mukaan USA sai haltuunsa ensimmäisen ufonsa täällä vuonna 1948 ja väitetään että tapauksesta olisi käytetty nimeä Project Grudge.
Mutta Project Grudgehan oli USA: n ilmavoimien  Wright- Pattersonin tukikohdassa olevan ufotutkimuksen projektinimi eikä liittynyt suinkaan mihinkään ufon talteenottamiseen " Sands " in tukikohdassa.
 
Näin paljon kommentoitavaa löytyy jo ennenkuin edes avaan  kirjaa.
 
Todettakoon tässä yhteydessä että kirjojeni lähdeluettelosta näen että olen lukenut tämän kirjan jo kauan sitten koska se esiintyy tuossa lähdeluettelossani numerolla 248 kun viimeisin lähdenumero jonka lisäsin lähdeluettelooni eilen oli 1353.
Tuo numero 248 osoittaa että siitä on pitkä aikaa siitä kun olen lukenut tämän kirjan ensimmäisen kerran.
 
Kun edelleen tarkistan tilannetta niin huomaan että tuolloin kun olen lukenut tätä kirjaa ensimmäisen kerran niin olen kelpuuttanut sen sisällöstä vain yhden tiedon omiin kirjoihini ja vain tämän yhden tiedon takia kirja onkin mukana lähdeluettelossani.
 
Ennakkoluuloni ovat siis vahvat.
 
Kirjan alussa törmään sitten otsikkoon " Forward " ( = Eteenpäin ) joka kiinnittää huomioni. Yleensä kirjojen alussa lukee " Foreword " (= Alkusana ) mutta tässä kirjassa lukeekin sitten tuo " Forward " joka ei kylläkään lisää luottamustani tähän kirjaan.
Onko tämä nyt sitten puhdas virhe tai voidaanko tosiaan näin kirjoittaa enlanniksi?
En ole ihan varma asiasta mutta harvinaista se kyllä taitaa olla että kirjan alussa sanotaan " Eteenpäin " .
 
Lisäksi kiinnitän taas huomiota siihen että heti ensimmäisessä luvussa niin tekijä viittaa vasta  ( 1948 ) perustettuihin ilmavoimiin ja sanoo että ennen sitä niin ilmavoimista käytettiin lyhennettä " Army Air Corps " ja sehän ei pidä paikkansa sillä jokainen joka on nähnyt esim. lehtileikkeitä Roswellin tapauksesta niin näkee että siinä sanotaan  USAAF joka on lyhenne sanoista United States Army Air Force, eli USAAF.
 
Sen ajan ilmavoimista ei käytetty nimeä Army Air Corps kuten Armstrong väittää tässä kirjassa.
Tämä on taas sellainen pieni yksityiskohta .
( Nykyisinhän tuo lyhenne on USAF ) .
 
Lisäksi Armstrong käyttää lyhennettä UFO jo vuonna 1948 ja tietääkseni se oli kapteeni Ruppelt joka vasta 1950- luvulla ryhtyi käyttämään tätä lyhennettä. Ennen sitä niin puhuttiin yksinkertaisesti " lentävistä lautasista " .
 
Armstrong kertoo kuinka White Sandsin koeasemalla havaittiin ufo joka oli laskeutunut sinne ja sisällä oli kuolleita humanoideja ja tässä allekirjoittanut kiinnittää taas huomiota siihen että Armstrong tässä kertoo että hänen tehtävänsä tällä koeasemalla oli olla mukana kun testattiin uusia suihkuhävittäjiä.
 
Mutta jokainen joka hiukankin on tutustunut USA:n armeijan kirjallisuuteen tai edes ufologiaan tietää että White Sands oli nimenomaan ohjusten koeasema eikä lentokoneiden testiasema.
 
Armstrong viittaa myös ohimennen Roswellin tapaukseen ja rinnastaa näitä kahta tapausta ja sanoo että se ufo joka saatiin talteen Roswellissa muistuttaa hyvin paljon White Sandsin ufoa miehistöineen ja tämähän on täyttä puppua se koska eihän Roswellissa saatu talteen mitään ufoa ja vielä vähemmän mitään humanoideja.    
 
Sivulla 9 sitten niin Amstrong viittaa Thornton Page' in ja  Carl Saganin kirjaan
" UFOs- A Scientific Debate " ja tässäkin on kirjoitusvirhe eli Thornton on kirjoitettu muodossa " Thorton "  eikä kuten pitää " Thornton " joka on hänen oikea nimensä.
Tässä on taas tällainen pieni yksityiskohta joka osoittaa ettei Armstrong ole perillä asioista.
 
Armstrong tekee sen johtopäätöksen että kun Roswellin ufo syöksyi alas mutta tämä White Sandsin ufo laskeutui näköjään hallitusti alas niin tämä oli muukalaisten tahallinen osoitus jossa he tahtoivat osoittaa että he voivat laskeutua nätistikin.
 
Allekirjoittanut pohtii kuitenkin että mitä järkeä tässä oli jos miehistö kerran oli kuollut White Sandsissa 
 
Armstrong kertoo sitten itsestään että hänet on pyydetty asiantuntijaksi erään suositun ja arvostetun uforyhmän toimesta mutta ei taas kerro mistä ryhmästä on kysymys.
 
Arnstrong toteaa sitten että hänen tiedossaan on kaksi muukalaisryhmää jotka vierailevat Maassa ja yrittävät vaikuttaa meihin ja toisesta hän käyttää nimeä
Ahriman- ryhmä. Se suhtautuu meihin negatiivisesti ja ajaa vain omia intressejään.
Toinen ryhmä koostuu sitten avaruusolennoista jotka ovat kotoisin Pleijadeista, Andromedasta, Arcturukselta jne.
 
Armstrong puhuu sitten vielä kolmannesta ryhmästä ja tässä törmään taas sellaiseen merkillisyyteen että kun Armstrong sanoo että kyseessä on orgaaninen ja elävä elomuoto niin hän  viittaa Trevor Constableen ja hänen ajatuksiin ilmakehässämme elävistä näkymättömistä elomuodoista.
 
Armstrong käyttää sellaista ilmaisua kuin " plasminen aura " ja suluissa sitten
( " elektromagneettinen kenttä "  )  ja tietääkseni nämä ovat kaksi aivan eri asiaa koska plasmahan on ilmamolekyyli joka on ionisoitu ja se taas on aivan eri asia kuin elektromagneettinen kenttä.
 
Armstrongin mukaan ne ovat samoja asioita.
 
Armstrong kertoo sitten kuinka hän itse joutuu mukaan ufoalalle.
Hän kertoo henkilökohtaisista avaruuskontakteista luvussa 3 ja kertoo ensimmäiseksi  harvinaisen lapsellisen kertomuksen Renegade Billistä joka on erakkomainen kullanetsijä ja hän kertoo kuinka hän törmäsi kerran Billiin ja Bill kertoi merkillisestä tapauksesta kun hän oli nähnyt valon jota hän lähti ajamaan takaa ja valo lähti karkuun jolloin hän näki että se oli avaruusalus.
Sen jälkeen tuli auto joka ajoi ylös siihen missä Bill oli vuoristossa ja kaksi naista tuli ulos autosta.
Vanhempi naisista sanoi heti Billille kättelyssä että " pidä suusi kiinni " ja sen jälkeen nainen sanoi Billille että hän ei saa sekaantua ufon tekemisiin .
 
Kaksi päivää myöhemmin  ufo leijui Billin leirin yläpuolella taas ja hänen vaimonsa joka katosi 35 vuotta aikaisemmin puhui Billille ufosta.
 
Tämä on harvinaisen lapsellinen kertomus ja sen jälkeen Armstrong kertoo yhtä lapsellisen kertomuksen lehmästä jonka hän löysi ja Armstrongilla on nähtävästi ollut mielessään karjansilpomiset kun hän kertoo tästä tapauksesta mutta tällä kertaa hän ei tyydy silpomiseen vaan hän löytää kokonaisen lehmän luurangon ja hassua kylläkin  niin Armstrong kertoo kuinka hän otti tämän lehmän rintakehän asuntoonsa ja piti sitä siellä näytteillä ystävilleen.
 
Allekirjoittaneen mieleen tulee tässä että lehmän rintakehä sehän on aika iso ja se on kyllä vienyt paljon tilaa hänen asunnostaan.
 
Armstrong kertoo sitten kuinka hän sai telepaattisesti yhteyttä tähän ufoon ja kysyi että miksi he olivat silponeet tätä lehmää ja muukalaiset kertoivat sitten Armstrongille että he ovat ottaneet ihmisiä alukseensa ja lehmä otettiin heille ruoaksi.
 
Armstrong kertoo parissa kohdassakin kuinka hän kuuli kuinka muukalaiset nauroivat hänelle ääneen.
Tällainen väitehän on ufologiassa varsin outo.
 
Lisäksi  Armstrong kertoo sitten Kuusta ja että se kuulemma on mekaaninen ja ontto ja siellä elää kolme eri sivilisaatiota ja että sitä voidaan käynnistää koska tahansa ja ajaa pois taas.
Eli tällaisella tasolla on tämä kirja.
 
Seuraavassa jutussa jonka otsikko on " The Jane Story "  Armstrong kertoo tapauksesta jolloin hän oli autossa Jane- nimisen naisen kanssa ja auto lähti kiihdyttämään yli 112 km/ h ja kiihdytti edelleen vaikka he eivät paina kaasupoljinta.
Tässä törmään samaa asiaan johon kiinnitin huomiota eräässä toisessa esittelyssä eli jos auto leijuu niin millä tavalla tuo nopeusmittari sitten toimii koska nopeusmittarihan on kytketty pyöriin ja toimii pyörien nopeuden mukaan.
 
Nämä on näitä yksityiskohtia joihin voi niin halutessaan kiinnittää huomiota.
 
Seuraavaksi Armstrong kertoo Roger- nimisen henkilön tarinan.
 
Roger ottaa Armstrongiin yhteyttä ja tahtoo nimenomaan että Armstrong tulee mukaan ja katsoo koska hän on löytänyt ufojen tukikohdan ja Rogerin puheet ufoista ja muukalaisista on aiheuttanut sen että hänen vaimonsa on ottamassa hänestä eron ja sukulaiset ovat hylkääämässä hänet.
Roger tahtoo varmistautua siitä että hän todellakin näkee mitä näkee ja jonkun ajan kuluttua Armstrong lähteekin sitten mukaan.
He pääsevät siihen paikkaan minkä Roger osoittaa ja näyttää ja siellä tosiaan Armstrongkin saa nähdä giganttisen ufon.
 
Se johon lukija kiinnittää huomiota tässä kertomuksessa ja muissakin kertomuksissa on se että Armstrong juttelee telepaattisesti hyvin tuttavallisesti näiden muukalaisten kanssa ja esim. Janes-tapauksessa  niin Armstrong sanoi muukalaisille että " mitäs torveja te olette kun leikitte tällä tavalla " jolloin he päästivät irti autosta.  
 
Armstrong juttelee tällä tavalla hyvin tuttavallisesti näiden olentojen kanssa vaikka hän ei ole tavannut heitä ja ollessaan yhdessä Rogerin kanssa niin Armstrong lähettää kyselyn muukalaisille että saako tulla kylään avaruusalukseen ja siihen suostutaan mutta vaikka siihen suostutaan niin Roger eikä Armstrong lähdekään sitten kyläilemään sillä hetkellä eikä Roger ikinä suostu kyläilemään ufossa.
 
Armstrong kyllä suostuu siihen muttei juuri sillä hetkellä ja kuten sanottua niin nämä keskustelut muukalaisten  kanssa ovat hyvin, sanoisinko vulgäärejä ja katupoikatasolla.
 
Kyllä nämä kertomukset ovat mielestäni hyvin naiiveja ja lapsellisia ja keksittyjä.
 
Lukija joutuu hiukan hämilleen välillä koska sivulla 58 Armstrong kertoo avaruusufosta joka on 80 km pitkä ja ainakin 19 km korkea mutta samoiten sivulla 69 Armstrong sitten kertoo että on vaikeata kuvitella että näin valtavaa avaruusalusta voitaisiin rakentaa ja Armstrong kirjoittaa että hän myöhemmin tajusi että kaikki tämä oli " mind- stuffia " eli " ajatusleikki " ja kyseessä oli illuusio eikä sillä  ole mitään rajoituksia sillä se on kiinni vain meidän omasta mielestämme.
 
Sivulla 77 alkaa juttu jonka otsikko on " Government Conspiracy: ET´s & UFO´s "  jossa Armstrong puhuu Natsi- Saksasta ja Hitleristä ja foo-fightereista ja Armstrongin mukaan niin Hitlerillä oli avaruusalus valmiina jo 1943 mutta sivulla 80 taas niin törmätään taas tämän kirjan heikkouksiin eli Armstrong mainitsee saksalaisen ohjusinsinöörin Wernher von Braunin  mutta kutsuu häntä nimellä Willie von Braun ja tätä muunnelmaa von Braunin nimestä en ole milloinkaan nähnyt aikaisemmin .
Eli Armstrong erehtyy raskaasti nimestä.
 
Lisäksi Armstrong väitttää että foo- fighterit olisivat usein aiheuttaneet sen että kun ne tulivat lähelle liittoutuneiden lentokoneita niin liittoutuneiden lentokoneiden tekniikka ja sähkölaitteet menivät epäkuntoon ja moni liittoutuneiden lentäkone syöksyi alas tästä johtuen.
Eli että foo- fighterit aiheuttivat monta maahansyöksyä ja tämä on kyllä allekirjoittaneen mielestä täyttä puppua sillä olen lukenut varsin usein ja paljon näistä foo- fightereista ja lentäjät ovat nimenomaan päinvastoin kertoneet että ne eivät aiheuttaneet mitään häiriöitä koneille.
 
Armstrong julkaisee sitten nimettömän kirjeen jonka pituus on monta sivua ja kirjeessä kerrotaan kuinka joku oli jo vuonna 1961 tehnyt avaruusmatkan ja matkustanut nopeudella joka oli 480.000 km/ h ja tämä nimetön matkustaja kertoo kuinka avaruudessa ei ole olemassa mitään aikaa ja että se johtuu siitä että kun itse on planeettojen välillä et pysty määrittelemään  aikaa koska molemmilla planeetoilla on, kuten tässä sanotaan, oma " aktiivisuuskenttä " .
Mitä tämä nimetön kirjoittaja nyt sillä sitten tarkoittaa lienee kai hiukan epäselvää.
 
Tämän saman nimettömän kirjeen kirjoittajan tekstissä ilmenee että näitä avaruusaluksia kuljettaa aurinkoenergian ja ydinenergian yhdistelmä ja tämä taas antaa käyttövoiman antimagneettisille laitteille jotka antaa alukselle mahdollisuuden kulkea voimalinjoja pitkin .
 
Kuitenkin seuraavalla sivulla 83 sanotaan että koska planeetan magneettikenttää ei voida käyttää tämän aluksen ajovoimana niin aluksessa on ionireaktorit ja lukija joutuu tässä nyt taas ymmälleen koska nythän tämä kirjoittaja on jo ilmoittanut että alus käyttää aurinkoenergiaa, ydinenergiaa, antimagneettienergiaa ja lisäksi ionienergiaa.
Joten tämän kirjoittajan mukaan niin alus käyttää neljää eri energiamuotoa.  
 
Allekirjoittanut pohtii myös että mikä on antimagneettinen voima ylipäänsä koska en ole aikaisemmin milloinkaan kuullut mistään antimagneettisesta voimasta.
Olen kyllä kuullut magneettisesta voimasta ja antigravitaatiovoimasta mutta en ole aikaisemmin kuullut antiMAGNEETTISESTA voimasta joten pohtikoot tiedemiehet ja insinöörit mikä tämä antiMAGNEETTINEN voima voisi olla.
 
Tässä luvussa joka liittyy lähinnä siihen kuinka USA: hallitus salailee asioita niin sivulla 86 Armstrong kertoo myös aikaisemmasta Apolloastronautista jonka nimi on Bob  Grodin joka on kuulemma paljastanut että Kuun toisella puolella on salainen tukikohta ja että USA: n hallitus salailee sitä.
 
Mutta seis!
 
En muista kuulleeni milloinkaan mistään Apolloastronautista jonka nimi olisi Bob Grodin.
Ja kun tarkistan asioita myöhemmin Googlesta niin ankea ja kylmä  todellisuus  tulee vastaan:
 
Bob Grodin on keksitty nimi joka esiintyy kirjassa ja tieteisfilmissä " Alternative 3 ". Ja Armstrong todellakin mainitsee filmin Alternative 3 mutta ilmeisesti Armstrong pitää tuota filmiä dokumenttina ja Bob Grodinia aitona astronauttina.
 
Armstrongin virhe on täysin käsittämätön ja on selvä osoitus siitä millä tasolla koko kirja on.
Sellainenkin yksinkertainen asia että Armstrong olisi voinut kysyä itseltään että MILLÄ lennolla tuo Grodin muka olisi ollut mukana, mutta sitähän hän ei tee.
 
Kirjan sivulla 88 Armstrong kertoo että Kiina konsultoi vuonna 1982 eversti Wendell Stevensiä ja pyysi häntä auttamaan heitä arvioimaan  ja hyväksymään ET' tä ja ufoja ja tässä allekirjoitaneen täytyy taas todeta että tämä tieto ei ole oikein yhdenmukainen sen tiedon kanssa joka  minulla muuten on koska muitten lähteiden mukaan niin se joka on ollut yhteydessä kiinalasiiin ja kehittänyt ufotutkimusta Kiinassa on nimenomaan kiinalais- amerikkalainen Paul Dong joka on kirjoittanut asiasta jopa kirjan.
 
Stevensin roolista en ole tietoinen.
Seuraavassa luvussa Armstrong kertoo amiraali Birdista ja hänen matkastaan maapallon sisälle ja tämä kirjoitus on sen verran epämääräinen että Armstrong ei täsmennä edes että puhuuko hän Etelä- tai Pohjoisnavasta.
 
Kuten tiedämme niin suurin osa näistä Birdiin liittyvistä jutuista ovat täyttä puppua.
 
Seuraavassa luvussa Armstrong tuo esille Uudessa Meksikossa sijaitseva Dulce ja sen väitetty maanalainen tukikohta ja Armstrong viittaa tässä lehteen joka on julkaistu syyskuussa 1988 ja jossa on ollut otsikko " Space Aliens Have Secret Base In New Mexico "  mutta niin kuin tässä kirjassa muutenkin niin tämä on niin epämääräinen väite ja tieto ettei tässä ollenkaan kerrotta mistä lehdestä tuo uutinen on tai tarkka päivämäärä.
Eli tämä tieto on taas arvoitus.
 
Seuraavaksi Armstrong kertoo John Learista joka tunnetusti on ollut hyvin pakjon esillä Area 51: n yhteydessä ja merkillistä kylläkin niin Armstrong ei mainitse Area 51: tä tässä ollenkaan vaikka puhuukin John Learista.
 
Vaikka Armstrong mainitsee MJ- 12: n niin hän ei puhu saaakaan Area 51: stä mistä Lear on nimenomaan tunnettu.
Ei sanaakaan.
Erittäin merkillistä.
 
Luvussa " The Guardians " eli " Vartijat " Armstrong tuo esille että on olemassa hyväntahtoisia avaruusolentoja jotka ovat täällä auttamassa meitä ja sivulla 107 Armstrong tuo taas esille että todellakin suurin osa avaruusaluksista ovat
" spirituaaleja " eli henkisiä kulkuneuvoja joita on lähetetty tänne auttamaan meitä.
Eli tässä Armstrong nyt sanoo että avaruusalukset eivät ole mekaanisia vaan henkisiä.
Lukijahan voisi tässä nyt kysyä että minne joutuivat nyt ne ajokoneistot joista aikaisemmin kerrottiin?
 
Kirjan loppupuolella on sitten useita väliotsikoita joiden yhteydessä Armstrong on lyhyesti kommentoinut jonkun asian, eli esim. " Afterthoughts, Dulce and Zeti Reticuli, Humanoids, Divine Light, Unstable Society, No Leadership, Their Desperate Need  " jne.
 
Kirjan lopussa on sitten yhteenveto  jossa Armstrong luettelee jopa 15 eri kohtaa jotka liittyvät tähän yhteenvetooon ja ensimmäinen on että kaikki avaruusolennot eivät ole hyvätahtoisia ja erottaakseen ketkä ovat hyvätahtoisia ja ketkä ovat pahoja niin Armstrong antaa neuvon että kun heitä kohtaa niin pitää miettiä miltä tuntuu solar plexusissa eli sisuspunoksessa .
Jos siellä tuntuu huonolta niin avaruusolento on myös huono .
 
Tätä neuvoa voi kai sitten jokainen halukas noudattaa tarvittaessa.
 
Toisena kohtana Armstrong tuo sitten esille että on olemassa myös hyvätahtoisia avaruusolentoja ja nämä muut kohdat tässä yhteenvedossa ovat sitten liian umpimähkäisiä jotta niitä olisi syytä luetella tässä.
 
Todettakoon vaan vaikka että kohta 13 kertoo avaruusolennoista jotka ovat keskuudessamme  mutta näyttävät aivan meiltä.
 
Yhteenvetona tästä kirjasta sanoisin että tässä kirjassa tulee esille nimemomaan se joka yleensä tulee esille tämän tyyppisissä kirjoissa eli puhtaasti keksityissä teksteissä ja se on yksityiskohtien puute ja väärät yksityiskohdat jotka ovat tyypillisiä sellaiselle kirjailijalle joka kirjoittaa asiasta joka ei ole totta.
 
Olen joskus tehnyt rinnastuksen että jos kaksi eri henkilöä saa tehtäväksi kirjoittaa jutun vaikkapa Melbournesta ja toinen näistä on käynyt siellä mutta toinen ei niin se joka on käynyt siellä niin hänen kirjoituksensa on täynnä yksityiskohtia jotka puuttuvat sen henkilön kirjoituksesta joka vaan yrittää keksiä jutun.
 
Tämä on ihan hyvä neuvo kun lukee näitä ufokirjoja.
En suosittele Armstrongin kirjaa kenellekään.
 

Björn Borg, 29.1.2010