Andrus, Walter H. , Jr.:

MUFON Inc, Seguin, Texas. 231 sivua (A4)

 
 
 
Amerikkalainen ufoyhdistys MUFON on todennäköisesti nykyisin maailman johtava ufojärjestö, tai ainakin johtavia ufojärjestöjä.
MUFONista sanotaan myös että se on maailman suurin ufojärjestö 5 000 jäsenellään, mutta silloinhan tietysti unohdetaan Kiinan ja Venäjän ufojärjestöt. MUFONista on hyvä muistaa ettei se ole avoin kenelle tahansa, vaan jäseneksi pääsee vain suosituksesta tai kutsusta. Tämä johtuu siitä ettei MUFON tahdo ' ketä tahansa' jäseneksi.
MUFON on toiminut kauan sen puheenjohtajan Walter Andrusin kotikaupungista, Texasin Seguinista, käsin. Andrus itse kiinnostui ufoilmiöstä kun hän vuonna 1948 perheensä ja monen muun kanssa havaitsi taivaalla
' viisi hopeista palloa' jotka lensivät muodostelmassa ja tekivät ohjausliikkeitä ja olivat näkyvissä kymmenen minuutin ajan.
MUFON on myös kansainvälinen järjestö jolla on edustajia monessa maassa
( Suomessa vuonna 1992 Ilkka Serra).
Vuonna 1992 MUFONin neuvonantajiin kuului 128 tohtorintason henkilöä.
 
Joka vuosi MUFON järjestää kongressin jonka esitelmistä sitten julkaistaan yhteenveto kirjamuodossa ja nyt esittelyssä oleva kirja on siis yhteenveto vuoden 1992 esitelmistä.
Tässä kongressissa seuraavat henkilöt pitivät esitelmiä:
-Linda Moulton Howe: The UFO Jigsaw.
-Montague Keen: Doubt and Deviousness in the UK Crop Circle Scene.
-Jacques Vallee: Forbidden Science: The UFO Phenomenon and the Research
           Community.
-Stanton T. Friedman: Crashed Saucers, Majestic- 12 and the Debunkers.
-Walter H. Andrus: The Role of the Mutual UFO Network in UFO Research.
-Richard F. Haines: Fifty-Six Aircraft Pilot Sightings Involving
            Electromagnetic Effects.
-Jeffrey W. Sainio: Photo Analysis: A Pictoral Primer.
-Pavel Popovitch: Ufology in the Commonwealth of Independent States:
             Organization Problems.
-J. Antonio Huneuus: Global Ufology- Worldwide Cases, Official Policies and
              Ufological Attitudes.
-Vladimir G. Ajaja: Ufology: New Approaches.
-Clifford E. Stone: Operation Blue Fly.
-Budd Hopkins: Abduction Observed by Independent Witnesses.
-Richard M. Neal: The Missing Embryo/ Fetus Syndrome.
-Philippe Piet van Putten: UFOs and Ufology in Brazil.
 
On sanottava suoraan että kun lukee kirjaa joka on julkaistu miltei 15 vuotta sitten niin osa kirjan sisällöstä saattaa maistua puulle ainakin sellaiselle joka lukee paljon ufokirjoja.
Niinpä voidaan todeta että Linda Moulton Howen kirjoitus joka liittyy lähinnä häneen omiin kirjoihin ja televisiodokumentteihin ja karjansilpomisiin vaikuttaa nykyisin hieman ' vanhalta' sen johdosta että ainakaan allekirjoittanut ei ole kuullut mitään uutta siltä rintamalta moneen vuoteen.
Ydinfyysikko Stanton Friedman taas on juuttunut Roswelliin ja MJ- 12 papereihin ja on esitelmöinyt niistä jo vuosikausia tätä kirjoittaessa.
 
Sen sijaan allekirjoittaneen mielestä Jacques Valleen kirjoitus on edelleenkin yhtä mielenkiintoinen kuin vuonna 1992. Valleehan tuo tässä kirjoituksessaan esille sen käsityksen ( johon olivat yhtyneet jo vuonna 1992 Hynek ja ranskalainen Claude Poher) että avaruusalusteoria on liian yksinkertainen. Se ei selitä sitä valtavaa määrää ufohavaintoja jota teoreettisesti laskettuna  tapahtuu vuosittain ( esim.  9 miljoonaa sieppausta USA: ssa Valleen mukaan, Roper- tutkimukseen viitaten).
Vallee kuitenkin on sitä mieltä että ufoilmiö on todellinen ja fyysinen ja että kyseessä on ihmiskunnalle vieras äly, mutta mistä se on kotoisin siihen Vallee jättää vastaamatta.
Vallee toistaa Hynekin toteamuksen: ' Meidän on etsittävä lähemmältä täällä kotona!'
Vaikka Vallee ei sano sitä kovin jyrkästi niin hän kallistuu multiversumin suuntaan ja puhuu muista ulottuvuuksista ja muista universumeista.
 
Richard F. Haines kertoo esitelmässään 56 tapauksesta jolloin lentäjät ovat havainneet sähkömagneettisia häiriöitä koneessaan samalla kun ufo on ollut lähellä.
Eräänä esimerkkinä Haines ottaa esille  joulukuussa 1966 sattuneen suomalaisen tapauksen jolloin suomalaisen Caravellen molemmat lentäjät näkivät kun kolme sikarinmuotoista esinettä ohitti heidän koneensa kahdenkymmenen pienemmän ufon saattelemana. Kun ufot olivat lähellä suomalaista konetta niin Caravellen molemmat kompassit menivät epäkuntoon, mutta toimivat taas normaalisti kun ufot olivat ohittaneet heidät.
Hainesin esitelmä sinänsä on muuten sen verran tekninen ja yksityiskohtainen ettei sitä voi toistaa tässä yhteydessä sen tarkemmin koska se vaatisi liikaa tilaa.
 
Jeffrey Sainion ( suomalaiset juuret?) esitelmä ufokuvista ja niiden tulkitsemista on varsin ansiokas ja jokaisen ufotutkijan pitäisi saada lukea se. Sainio kertoo mihin kannattaa kiinnittää huomiota kun tutkitaan ufovalokuvaa ja että ensimmäinen asia on katsoa valokuvaa
heti alussa pitkään ja tarkkaan jotta ei ilmiselvät yksityiskohdat vahingossa jäisi huomaamatta. Sainion esitelmä on varsin mielenkiintoinen sen johdosta että Sainio jopa 24 sivulla analysoi Waltersin Gulf Breeze- valokuvia ja käy systemaattisesti läpi kaikki väitteet siitä että ne olisivat väärennettyjä, ja kumoaa nämä väitteet yksi toisensa jälkeen.
Samalla tavalla kuin Hainesin esitelmä niin myös Sainion esitelmä on varsin tekninen ja pitkä eikä sitä voi toistaa tässä.
 
Walter H. Andrus, Jr. kertoo yleisesti eri ufojärjestöistä kuten APROsta, NICAPista ja MUFONista, niiden syntyvaiheista ja APROn ja NICAPin lopusta.
Andrus kertoo, samoin kuin moni muukin kirjailija, CIA: n voimakkaasta läsnäolosta NICAPissa, ja olettaa että CIA: n läsnäolon tarkoitus oli hiljentää NICAPin pitkäaikaista puheenjohtajaa Keyhoeta joka voimakkaasti kritisoi USA: n ilmavoimia ja syytti ilmavoimia salailusta.
Andrusin mukaan tiedonvapauslaki on myöhemmin osoittanut että Keyhoe oli aivan oikeassa, eikä Keyhoe itse varmaankaan edes tajunnut että hän näki vain jäävuoren huipun.
 
Pavel Popovitjin esitelmä on lyhyt ja oikeastaan pettymys siitä syystä että Popovitj vain kertoo ufotutkimuksesta Neuvostoliitossa ja Neuvostoliiton jälkeisestä ajasta yleisesti ilman mitään konkreettisia esimerkkejä.
 
Lääket. tri Richard M. Neal toteaa esitelmässään että kun Bullard tutki sieppauksia vuonna 1987 niin hänen tutkimuksessaan ei tullut lainkaan esille "kadonnut sikiö"-tapauksia. Näyttää siltä että kyseessä on uusi ilmiö. Neal vittaa myös siihen että vaikka "kadonnut sikiö" - tapauksia on jatkuvasti tullut lisää tutkijoiden tietoon niin vaikuttaa kuitenkin siltä että vankkaa dokumentointia niistä puuttuu miltei kokonaan  ( esim. lääkärinlausuntoja ja laboratoriotuloksia vahvistetuista raskauksista ja keskenmenoista). Neal ihmettelee kovasti tätä seikkaa ja toteaa että tälle on olemassa kaksi eri selitysmallia:
a) On olemassa uusi psykologinen ilmiö jonka mukaan naiset kuvittelevat miltei identttisiä tapahtumia joissa esim. on mukana  puoli-inhimillisä vauvoja.
b) Naiset kertovat mitä muistavat ja heidän kokemuksensa ovat todellisia.
Molemmat vaihtoehdot ovat uusia perinteiselle lääketieteelle. Jotta tämän alan tutkimuksissa päästäisiin eteenpäin Neal peräänkuuluttaa " lääkärinlausuntoja,
lääkärinlausuntoja ja taas lääkärinlausuntoja ".
 

Björn Borg, 28.4.2006