Vallee, Jacques:

Ballantine Books, New York 1990, 240 sivua

Jacques Vallee on ranskalais-amerikkalainen tietokonealan filosofian tohtori ja tähtitieteilijä, joka on kirjoittanut yhteensä 12 laadukasta ufokirjaa. Hänen kiinnostuksensa ufoihin heräsi hänen työskennellessään nuorena tähtitieteilijänä Pariisin observatoriossa, jossa havaittiin ufoja. Kun niitä ei pystytty selittämään, niin niistä kertova todistusaineisto hävitettiin. Vallee ei ole ikinä ymmärtänyt tällaista suhtautumista. Vallee on jo pitkään ollut sitä mieltä ufoista että;
 
a) ne ovat olemassa ja todellisia, ja
b) että ufojen selittäminen avaruushypoteesilla olisi liian helppo ratkaisu, ja siksi,
c) kyseessä on jokin paljon monimutkaisempi selitys kuin avaruushypoteesi.

Valleen mielestä kyseessä on jokin ihmiselle tuntematon äly, joka on manifestoinut itsensä kautta historian, ja joka ohjaa ihmiskuntaa. Tämän älyn ohjaamat ufot saattavat tulla mistä vain; avaruudesta, tulevaisuudesta, rinnakkaistodellisuudesta tai vaikkapa omalta maapalloltamme. Vuosina 1980-87 Vallee katosi täysin ufonäyttämöltä eikä kukaan tiennyt miksi tai minne.

Yllämanitussa kirjassa Vallee kertoo nyt minne oli kadonnut ja miksi. Tyytymättömänä viranomaisten tapaan hoitaa ufotutkimuksia, Vallee päätti kerätä itse ensikäden tietoja ufohavainnoista, ja nimenomaan tietoja sellaisista tapauksista, joita ei oltu raportoitu minnekään. Hän matkusti Etelä-Amerikkaan ja nimenomaan Brasiliaan ja löysi runsaasti silminnäkijöitä, jotka aikaisemmin eivät ole raportoineet havaintojaan minnekään. Vallee löysi esimerkiksi Mosqueiro-nimisen brasilialaisen saaren, jossa ufot ovat näyttäytyneet säännöllisesti lähietäisyydellä kesäkuusta lokakuuhun asti vuonna 1977. Ufoista otettiin runsaasti valokuvia, paikkakunnan sheriffi karkasi ja Brasilian armeija lähetti paikalle yksikön, joka seurasi ilmiötä kuukausien ajan ja kirjoitti niistä paksun raportin.

Matkallaan Vallee keräsi tietoja nimenomaan sellaisista tapauksista, joissa ufosta tullut valosäde on haavoittanut tai jopa tappanut havaitsijoita. Hän löysi jopa 11 tapausta, joissa havaitsija on kuollut valosäteen takia. (Yleensä on länsimaisessa kirjallisuudessa todettu, että tällaiset tapaukset ovat erittäin harvinaisia, ainakin kehittyneessä maailmassa.

Valleen toteaa kirjan lopussa, että nämä säteet ovat todellisia ja että ne muistuttavat niitä mikroaaltoaseita, jotka ihmisetkin nykyisin yrittävät kehittää. Tämä kirja (kuten kaikki muutkin Valleen kirjat) on lukemisen arvoinen kirja.

Björn Borg, 16.06.2003