Suomen Ufotutkijat ry - F U F O R A

ETUSIVULLE
Kirjasivu

Matthews, Tim:

UFO Revelation. The Secret Technology Exposed?

Blandford Press, London 1999, 256 sivua

Tim Matthews on lentokoneasiantuntija, joka on erikoistunut lentokoneiden prototyyppeihin ja erikoislentokoneisiin. Matthewsin mielestä voidaan selittää kaikki ufohavainnot sillä, että ihmiset ovat nähneet tällaisia erikoiskoneita, eivätkä niiden erikoisuuden takia ole pystyneet tunnistamaan niitä.

Kirjan esipuheessa Jenny Randles kertoo hauskan tapauksen "ufosta", joka havaittiin Englannissa säännöllisesti. Se muistutti lentokonetta, se tuli aina yöllä samaan aikaan ja lensi aina samaa reittiä matalalla, mutta oli ilman valoja, eikä siitä kuulunut mitään moottoriääntä. Koska tämä ufo kulki säännöllisesti samaa reittiä, niin oli helppo järjestää tilaisuus, jossa etukäteen miehitettiin paikallinen lennonjohtotorni ja maastoon sijoitettiin tarkkailijoita seuraamaan kummallista lentävää kohdetta. Kävi ilmi, että kyseessä oli eräs säännöllisellä reitillä kulkeva rahtikone, jonka miehistöllä oli tapana vähän ennen laskeutumista sammuttaa koneen moottorit ja valot ja liitää loppumatkan kaikessa hiljaisuudessa, nauttien yöllisten maisemien katselemisesta.

Matthews aloittaa tarkastelemalla Natsi-Saksan erikois- ja kiekonmuotoisia lentokoneita, joita kuulemma suunniteltiin ja jopa rakennettiin Saksassa sodan aikana. Näiden koneiden suunnittelijoihin kuuluivat esim. Lippisch, Hortenin veljekset, Focke, Schriever ja Miethe. Miethe on edelleen niin tuntematon, ettei vieläkään tiedetä, oliko hänen etunimensä Walter tai Richard. Hän oli Wernher von Braunin hyvä tuttava, hänestä on valokuva kirjassa, ja myöhemmin hän siirtyi USA:han. Yllämainitut lentokonesuunnittelijat suunnittelivat ja/tai rakensivatkin prototyyppejä, joihin kuului sellaisia koneita kuin Delta VI (P.11), DM-1, Lippisch Supersonic Flying Wing, HV, HVII Horten, HoIX (T-2-490), Gotha Go-229, HoX (HoXIII/b), Gotha P.60A, Focken FW-6, Fa-223, Fa-226, Fa-283, Fa-284, Focken kiekko, AS6 (V-1), Miethen Heinkel/BMW-kiekko ja Schrieverin kiekko, joka väitettiin testilennoissa saavuttaneen 9150 metrin korkeuden kolmessa minuutissa.

Sodan jälkeen Yhdysvallat käynnisti "Operaatio Paperclip'in", jonka tuloksena yli tuhat Natsi-Saksan tiedemiestä, sen sijaan että niitä olisi esim. syytetty rikoksista ihmiskuntaa vastaan, siirrettiin Yhdysvaltoihin ja palkattiin erilaisiin töihin joko valtion tai eri yhtiöiden toimesta. Tunnetuin näistä tiedemiehistä oli Wernher von Braun, joka oli kehittämässä V-2 ohjusta, joka pommitti mm. Lontoota ja Antwerpenia. Yhdysvalloissa yllämainittujen lentokoneiden suunnittelua ja kehittelyä jatkettiin ja rakennettiin erilaisia prototyyppejä.

Matthews luettelee myös erilaisia oudon näköisiä lentokoneita, joita myöhemmin on (alunperin) salaa suunniteltu/rakennettu USA:ssa, kuten "Flying Pancake", Aereon 26, U-2, SR-71 "Blackbird", F-117, ilmaa kevyempi Dynairship, Tier 3 minus "DarkStar", miehittämätön Predator, X-24B jne. Matthews kiinnittää huomioita myös UAV-koneisiin, (ja niiden muunnelmiin URAV, UCAV), eli miehittämättömiin lentokoneisiin.

Matthewsin kirjan sanoma on yksinkertainen ja selvä; ihmiset ovat nähneet tällaisia kummallisen näköisiä lentokoneita, jotka ovat aiheuttaneet ja aiheuttavat edelleen uforaportteja. Näinkö asia nyt sitten (taas) on? Kun tarkastelee Matthewsin käsityksiä hiukan tarkemmin, niin huomaa nopeasti, että Matthews tekee saman virheen kuin moni muu, joka on aikaisemmin selittänyt ufohavaintoja uusilla salaisilla lentokonetyypeillä; Matthews on nimittäin kiinnittänyt huomiota vain siihen, että erilaisia kummallisen näköisiä lentokoneita on suunniteltu. Matthews ohittaa täysin sen tosiasian, että kun puhutaan ufoista, niin kysymys ei ole vain havaitun laitteen ulkonäöstä, vaan myös sen havaituista lento-ominaisuuksista. Jopa Neuvostoliiton kenraali Maltsev lausui eräässä yhteydessä (katso kirjaa "Tosiasioita ufoilmiöstä"): "Emme uskoneet ikinä, että kyseessä olisi amerikkalainen STEALTH-kone. Ominaisuudet eivät ole samat; STEALTH-koneet käyttäytyvät kuin lentokoneet, mitä tulee nopeuteen ja toimintakykyyn. Ufot käyttäytyvät hyvin eri tavalla".

Eversti Boris Sokolov, joka toimi aikaisemmin Neuvostoliiton armeijan ufotutkimuksen koordinaattorina, toteaa samasta asiasta:"Kaksi asiaa kiinnitti erityisesti armeijan asiantuntijoiden huomion. Kun tarkkailtiin ufojen käyttäytymistä, niin niiden poikkeuksellinen ohjauskyky nousi aina esille huolimatta siitä, missä havainto tapahtui. Ja ajatelkaa lentoratoja, kuin hyönteinen lennossa! Tämä kaikki oli erittäin merkityksellistä. Jos koneemme pystyisivät sellaiseen, niin yksikään amerikkalainen hävittäjä ei saisi niitä kiinni." Niinikään on mielenkiintoista havaita, miten psykoanalyytikko C. G. Jung kirjassaan useassa kohdassa vertaa ufojen lentoratoja hyönteisten tapaan lentää.

Matthews ei ota huomioon sitä, missä määrin harvinaiset lentävät kokeilukoneet tai prototyypit aiheuttavat uforaportteja. Kysymys ei ole vain siitä, että joku harvinainen prototyyppi näyttää kummalliselta, vaan siitä, että lentokoneiden ja ufojen käyttäytyminen ja lentoradat ovat täysin erilaiset. Kaikki tiedämme miten tavallinen lentokone käyttäytyy; se kiitää kiitoradalla, nousee, lentää suoraan, tekee käännöksiä, voi nousta korkeammalle tai laskeutua matalammalle ja laskeutuu kiitoradalle. STOL-koneet voivat nousta ja laskeutua erittäin lyhyellä kiitoradalla. VTOL-koneet, kuten englantilainen Harrier, voi nousta pystysuoraan ja laskeutua suoraan alas. Ja sitten taas on olemassa helikopterit. Kaikki tiedämme millä tavalla helikopteri käyttäytyy.

Ufot käyttäytyvät aivan eri tavalla; ne voivat kadota yhdessä paikassa ja ilmestyä toisessa paikassa, ne laskeutuvat joskus putoavan lehden tavoin, ne ovat (miltei) äänettömiä. Niiden keskiosa usein pyörii. Joskus ne käyttäytyvät hyönteisen tavoin. Ne ampaisevat usein suoraan ylös hirvittävällä nopeudella ja lentävät myös vaakasuorassa nopeudella, johon yksikään lentokone ei pysty. Ne voivat muuttaa lentorataa vaikkapa 90 astetta tai 180 astetta vähentämättä nopeutta lainkaan (tämä on filmilläkin). Ne saattavat pysyä paikallaan ilmassa tuntikausia. Ja näin ne tekivät jo 50 vuotta sitten. Lentokoneet eivät käyttäydy tällä tavalla, eivät edes kummallisen näköiset kokeilukoneet, ei edes vaikka rakennettaisiin neliskanttista lentokonetta.

Toinen asia, jota hyvällä syyllä voidaan pohtia on se, että jos saksalaiset jo toisen maailmansodan aikana, tai myöhemmin amerikkalaiset, onnistuivat rakentamaan lentäviä kiekkoja jo aikoja sitten, niin missä ne nyt ovat? Amerikkalaiset eivät ole (tiettävästi) käyttäneet niitä sen kummemmin Korean, Vietnamin, Afganistanin, Kuwaitin, Kosovon kuin Irakin sodan aikana. Missä ne ovat?

Matthews kiinnittää kirjassaan myös huomiota viime vuosien aikana ufoalalla paljon esille tuotuihin havaintoihin jättimäisistä mustista ja hiljaisista kolmioista, joita on havaittu kautta maailman. Matthewsin mielestä nämä kolmiot ovat puolustusvoimien salaisia LTA-koneita (LTA = Lighter-Than-Air = ilmaa kevyempi).Tällaisia todella jättimäisiä ilmalaivan ja lentokoneen ns. hybridiyhdistelmiä olisi esim. Aereon-yhtiö saattanut rakentaa kaikessa hiljaisuudessa.

On todettava, että tässä asiassa Matthews ei ole yksin. Esim. NIDS-järjestö Yhdysvalloissa on pitkään kartoittanut näiden todella valtavien mustien kolmioiden havaittuja lentoratoja ja pohtii, olisiko ne sittenkin hallituksen koneita? Tässä voidaan myös tuoda esille se tosiasia, että yhä useammat tiedemiehet ja eri alojen ammatti-ihmiset ovat viime vuosien aikana kiinnostuneet ufoilmiöstä ja ryhtyneet pohtimaan mistä oikeastaan on kysymys. Näihin ihmisiin kuuluu myös esim. kuuluisan englantilaisen Jane?s kustantamon ilmailutoimittaja Nick Cook, joka 1999 lähti Yhdysvaltoihin ottamaan selvää siitä, voivatko salaiset lentokoneiden prototyypit selittää ufohavaintoja. Hän kiersi Yhdysvaltoja kuukauden verran ja kävi mm. Pentagonissa ja eri lentokonetehtaissa, sekä haastatteli lentokonesuunnittelijoita ja silminnäkijöitä. Cookin matkasta tehtiin kolmen tunnin dokumentti, jonka nimi on "Billion Dollar Secret", joka usein on esitetty Discovery-kanavalla. Dokumentin lopussa Cook toteaa, ettei ole pystynyt selvittämään ufo-ongelmaa, eikä myöskään pysty sanomaan ovatko mustat kolmiot USA:n hallituksen tai kenen? Mutta hän toteaa, että "jotakin hyvin outoa on tekeillä".

Luettuani Matthewsin kirjan, allekirjoittanut on sitä mieltä, etteivät nämä kokeilukoneet selitä kaikkia ufohavaintoja. Ehkä ne selittävät vain jonkun murto-osan. Mustista kolmioista en sano yhtään mitään. Lukiessaan tätä kirjaa joutuu aina välillä pohtimaan, onko tämä ollenkaan ufokirja vai onko se kirja erilaisista kokeilukoneista? Varsinkin kirjan loppuosassa allekirjoittanut kallistuu yhä enemmän viimeksi mainittuun vaihtoehtoon. Tämä kirja kertoo nimenomaan erilaisista lentokoneiden prototyypeistä ja vaikka sen tekijä aina välillä muistaa viitata ufoihin, niin kirja eksyy usein hyvinkin pitkälle kirjan pääaiheesta eli ufoista.

Björn Borg, 29.08.2003


© Suomen Ufotutkijat
Suomen Ufotutkijat ry  - Arkkitehdinkatu 14 B  - 33720 TAMPERE  |  Tel. +358405170553  |  Webmaster  |