Suomen Ufotutkijat ry - F U F O R A

ETUSIVULLE
Kirjasivu

Haines, Richard F. (toim.):

UFO Phenomena and the Behavioral Scientist

The Scarecrow Press Inc., Metuchen, NJ 1979. 450 sivua

Fil. tri Richard F. Haines on toimittanut kirjan "UFO and the Behavioral Scientist", joka julkaistaan vuonna 1979. Kirjassa Northwestern Universitysta valmistunut sosiologian fil. tri Phyllis Fox julkaisee artikkelin "Social and Cultural Factors Influencing Beliefs About UFOs". University of Southern Mississippistä valmistunut fil. tri, psykologi Armando SimĀ¯n julkaisee artikkelin "The Zeitgeist of the UFO Phenomenon", Oklahoma State Universitysta valmistunut fil. tri Frederick V. Malmstrom (="human engineer") yhdessä University of Coloradosta valmistuneen fil. tri Richard M. Coffmanin kanssa julkaisevat artikkelin "Humanoids Reported in UFOs, Religion, and Folktales: Human Bias Towards Human Life Forms?". Sekä Malmstrom että Coffman ovat toimineet opettajina Yhdysvaltojen ilmavoimien akatemiassa, jossa Malmstrom toimi psykologian apulaisprofessorina ja Coffman antropologian apulaisprofessorina. Kirjan ilmestymisen aikoihin Coffman toimi Rutgers Universityssa ilmailun apulaisprofessorina.

Fil. tri Ronald M. Westrum on valmistunut Chicagon yliopistosta ja on toiminut opettajana Purduen yliopistossa ja sosiologian apulaisprofessorina Eastern Michigan yliopistossa. Hänen kahden artikkelinsa otsikot ovat "Witnesses of UFOs and Other Anomalies" ja "UFO Reporting Dynamics".

New Yorkin yliopistosta valmistuneen psykiatrin, lääket. tohtorin Berthold E. Schwarzin artikkelin nimi on "Psychiatric and Parapsychiatric Dimensions of UFOs".

Iowan yliopistosta valmistuneen fil. tohtorin Harold A. Cahnin erikoisala on lääketieteellinen fysiologia ja hänen artikkelinsa otsikko on "Speculations on the UFO Experience".

Manitoban yliopistosta valmistuneen professorin, fil. tri Michael A. Persingerin erikoisala on kokeellinen psykologia ja hänen kahden artikkelinsa otsikot ovat "Limitations of Human Verbal Behavior in the Context of UFO-Related Stimuli" ja "Possible Infrequent Geophysical Sources of Close UFO Encounters: Expected Physical and Behavioral-Biological Effects".

Yalen yliopistosta valmistuneen fil. tohtorin, psykologian professori Roger N. Shepardin, artikkelin otsikko on "Reconstruction of Witnesses' Experiences of Anomalous Phenomena".

Missourin yliopistosta valmistuneen fil. tri ("counseling and guidance") R. Leo Sprinklen artikkelin otsikko on "Investigation of the Alleged UFO Experience of Carl Higdon".

Michigan State -yliopistosta valmistuneen kokeellisen psykologian ja fysiologian fil. tri Richard F. Hainesin oman artikkelin otsikko on "What Do UFO Drawings by Alleged Eyewitnesses and Non-Eyewitnesses Have in Common?".

Allekirjoittanut on näissä kirjaesittelyissä lähinnä keskittynyt kirjoihin, jotka ovat julkaistu 1990-2000 -luvulla, koska en millään pysty kirjoittamaan esittelyjä maailman kaikista ufokirjoista. Tämä Hainesin kirja jää näin ollen ikänsä puolesta tavallisen esittelyraamin ulkopuolelle, mutta päätin silti kirjoittaa siitä lyhyen esittelyn, tai oikeammin eräästä kirjassa olevasta kuuluisasta tapauksesta. Jos ollaan oikein tarkkoja, niin tähän tapaukseen törmää ufokirjallisuudessa aina silloin tällöin, mutta sillä tavalla, että siihen viitataan vain lyhyesti muutamalla lauseella. Allekirjoittanut löytää nyt ensimmäisen kerran täydellisen selostuksen tapauksesta tässä Hainesin kirjassa. Kysymyksessä on Carl Higdonin sieppaus, josta Sprinkle kertoo jopa 124 sivulla:

25.10.1974 öljykenttätyöntekijä Carl Higdon lähti autollaan hirvimetsään Medicine Bowin kansallispuistoon noin 60 km etelään Rawlingista. Jätettyään autonsa, Higdon käveli metsään ja käveltyään erään kukkulan yli hän tuli laaksoon, jossa oli ihmeellisen hiljaista. Higdon näki viisi hirveä ja tähtäsi kiväärillään uroshirveä ja laukaisi. Suureksi ihmeekseen hän pystyi näkemään luodin tulevan ulos kiväärin piipusta ja pystyi seuraamaan sen lentoa kunnes se osui näkymättömään esteeseen, johon se törmäsi ja putosi maahan. Higdon poimi ylös litistyneen luodin ja pani sen taskuunsa. Samalla hän kuuli, että hänen takanaan oli joku.

Kun Higdon kääntyi ympäri, hän näki miehen, joka oli yhtä pitkä kuin hän itse ja joka oli pukeutunut jonkunlaiseen haalariin, jossa oli leveä vyö, jonka soljessa oli tähden kuva. Miehen rinnan yli kulki ristikkäin olevat vyöt. Miehellä ei ollut leukaa miltei ollenkaan ja hänen hiuksensa muistutti kapeita papiljotteja, joiden seassa oli kaksi pitempää "papiljottia", jotka muistuttivat antenneja. Miehen käsiä ei näkynyt ollenkaan, ja oikean käden paikalla näkyi jokin laite, joka muistutti lähinnä tötteröä.

Mies kysyi Higdonilta, jos tällä oli nälkä ja Higdonin vastattua myönteisesti, mies heitti Higdonille pillerin ja kertoi, että se pitäisi nälän poissa neljä päivää. Higdon näki myös laatikkomaisen ufon, jonka ulkomitat olivat vain 2,1x1,5 metriä. Tämän jälkeen mies kysyi Higdonilta, jos tämä tahtoisi tulla hänen mukaansa ja Higdonin vastattua myönteisesti hän havaitsikin, että sekä hän itse että vieras mies oli sisällä ufossa, jossa oli myös toinen mies, joka näytti samanlaiselta kuin ensimmäinen mies. Toinen miehistä nosti kätensä ja suuntasi siinä olevan tötterön Higdonin autoon, joka samassa katosi näkymättömiin. Higdon huomasi myös, että ufon sisällä, lasilaatikossa, oli ne hirvet, jotka hän oli nähnyt aikaisemmin. Higdon ei millään tajunnut, miten he kaikki mahtuivat pieneen ufoon.

Sen jälkeen kun Higdon oli kiinnitetty valjailla tuoliin ja miehet samoten olivat kiinnittäneet itsensä tuoleihin, he käyttivät edessään olevassa kojelaudassa olevia vipuja ja ufo lähti lentoon toiselle planeetalle. Matkan aikana Higdon keskusteli miesten kanssa ja kysyi, jos he usein tulevat Maahan. Miehet kertoivat, että he tulevat lähinnä hakemaan ruokaa. Miehet kertoivat myös, että meidän aurinko polttaa heitä, josta syystä ensimmäinen mies oli metsässä seissyt puun varjossa.

Hetken kuluttua ufo saapui paikkaan, joka muistutti Seattlessa olevaa Space Needle -tornia, mutta siitä tuleva valo oli niin kirkas, kuin hitsausliekki, ettei Higdon voinut katsoa sitä. Ufo laskeutui ja he menivät sisälle rakennukseen, jossa Higdon näki myös muita ihmisiä, aikuisia ja lapsia. Eräs mies näytti Higdonin mielestä tutulta, hän oli nähnyt hänet televisiossa. (Myöhemmin tämä mies tunnistettiin ja todettiin, että kyseessä oli Lawrence W. Foreman -niminen mies, joka oli julkaissut kirjan "Passport to Eternity". Foreman oli kertonut usein nähneensä ufoja ja humanoideja aavikolla). Higdon vietiin jonkunlaiseen laboratorioon, jossa hänet tutkittiin ja hetken kuluttua hänelle ilmoitettiin, että tutkimuksen mukaan hän ei sopinut ajateltuun tarkoitukseen ja että hänet tullaan viemään takaisin Maahan. (Higdon kertoo myöhemmin, että hänet oli steriloitu jo vuosia aikaisemmin).

Higdon viedään takaisin ufoon, jossa nyt on vain yksi humanoidi ja hänet viedään takaisin Maahan. Higdon lasketaan maahan eri paikkaan kuin mistä hänet vietiin ja hän harhailee kauan ympäriinsä, ennen kuin löytää oman autonsa, jota ei edes tunnista omaksi autoksi. Higdon löytää kuitenkin autossa olevan LA-puhelimen ja saa yhteyden työnantajaansa, joka järjestää pelastusmiehistön hakemaan Higdonin.

Kun pelastusmiehistö löytää Higdonin 2,5 tuntia hänen katoamisensa jälkeen, käy ilmi, että hänen autonsa on miltei kulkukelvottomassa laaksossa useita kilometrejä siitä paikasta, minne Higdon oli jättänyt sen. Tarvitaan useita nelivetoisia autoja vetämään pois Higdonin auto. Maasto on sen verran vaikeakulkuinen, että avustavat autot saavat pahoja kolhuja pelastustyössä. Kaikki ovat yksimielisiä siitä, että oli mahdoton ajatus, että Higdon olisi itse saanut kaksivetoisen autonsa sellaiseen paikkaan.

Higdon itse on sekavassa tilassa. Hän ei tiedä missä hän on tai mitä on tapahtunut. Hänen silmänsä vuotavat rajusti ja hän on miltei sokea. Higdon toistaa jatkuvasti sanat "valot, valot" ja pelastusmiehistön on sammutettava jopa autojen valot, koska Higdon ei kestä edes niitä.

Higdon viedään Carbon County Memorial -sairaalaan, jossa todetaan, että hänellä on vakavia ongelmia silmiensä kanssa, jotka kyynelehtivät voimakkaasti ja lisäksi Higdon on erittäin valoarka. Lääket. tri R. C. Tongco, joka tutkii Higdonin toteaa alustavassa diagnoosissaan, että Higdon kärsii "muistinmenetyksestä, joka on todennäköisesti huumeiden aiheuttama". Lopullisesssa diagnoosissaan Tongco kuitenkin muuttaa diagnoosiaan "muistinmenetykseksi, jonka syy on tuntematon".

Lääket. tri Angela I. Howdeshell tutkii myös Higdonin ja suorittaa hänelle psykiatrisen tutkimuksen ja toteaa lausunnossaan, ettei Higdon kärsi mistään psykiatrisesta sairaudesta.

Fil. tri R. Leo Sprinkle selostaa tätä tapausta jopa 124 sivulla ja selostus sisältää myös fil. tri Robert J. Hudekin kommentteja. Hudek toimii opettajana Seneca College of Applied Arts and Technologyssa Willowdalessa, Ontariossa, Kanadassa.

APRON:n neuvonantaja, tri Walker, tutki sitä litistynyttä luotia, jonka Higdon oli ottanut talteen ja ihmettelee, ettei siinä näy naarmuja ollenkaan, vaikka se on litistynyt ja lisäksi siitä puuttuu kuparikuoren sisällä ollut lyijy, joka olisi pitänyt olla tallella, vaikka luoti on litistynyt. Walker ei keksi, miten joku voisi saada pois lyijyn jättämättä jälkiä kuparikuoreen.

Sprinkle kiinnittää myös huomiota siihen, että kun Higdon ihmettelee miten kolme miestä ja viisi hirveä mahtuvat 2,1x1,5 metrin kokoiseen ufoon, niin tämä on selvä esimerkki ns. tiladilaatiosta, johon törmätään silloin tällöin ufologiassa (eli ufo on sisäpuolelta paljon suurempi kuin ulkoapäin katsottuna). On epäuskottavaa, että Higdon itse olisi keksinyt tällaisen yksityiskohdan.

Kirjoittaessani tämän esittelyn etsin Higdonin tapauksesta tietoa Internetistä. Löydän lukuisia viitteitä siihen, mutta en ainoatakaan, joka kertoisi että Higdon olisi ollut mukana petoksessa, eikä tapaus ole ilmeisesti vieläkään saanut mitään luonnollista selitystä.

Björn Borg, 17.9.2005


© Suomen Ufotutkijat
Suomen Ufotutkijat ry  - Arkkitehdinkatu 14 B  - 33720 TAMPERE  |  Tel. +358405170553  |  Webmaster  |