Suomen Ufotutkijat ry - F U F O R A

ETUSIVULLE
Kirjasivu

Wilson, Colin:

Alien Dawn. An Investigation into the Contact Experience

Virgin Publishing Ltd, London 1999. 384 sivua

 
 
" Wilson huomauttaa kuitenkin että Craig on kertonut omassa kirjassaan että häntä raivostutti se seikka että Condon-¬† raportin toimittaja Dan Gillmore oli muuttanut sanamuotoa Craigin esipuheessa Condon- raportin luvussa jossa puhuttiin fyysisistä todisteista ufojen olemassaolosta. Gillmore oli muuttanut Craigin sanoja sillä tavalla kyynisemmiksi¬† että lause ei vastannut Craigin omaa käsitystä. "
 
 
 
Englantilainen kirjailija Colin Wilson on aikaisemmin julkaissut mm. nämä kaksi kirja:
 
Wilson,Colin:The Quest for Wilhelm Reich.Granada Publishing Ltd,Herts,England 1982.
Wilson,Colin:UFOs and Aliens.Dorling Kinderley Publishers 1997.(Suomeksi:Ufojen
       arvoitukset.Helsinki Media,Helsinki 1999.)
 
Ensimmäinen asia johon kiinnitän huomiota tässä kirjassa on se että se on omistettu
' Jacquesille ja Janinelle ' .
 
Sukunimeä ei kerrota mutta veikkaan etten ole pahasti väärässä jos oletan että tuo omistuskirjoitus on tarkoitettu Jacques Valleelle ja hänen vaimolleen Janinelle jotka yhdessä julkaisivat kirjan ' Challenge To Science ' vuonna 1966.
Tuon Valleen kirjan ansiota on se että allekirjoittanutkin kiinnostui ufoista toden teolla.
 
Nykyisin allekirjoittanut on ylpeä siitä että kuulun samaan ufojärjestöön kuin Jacques Vallee ja voin olla suorassa yhteydessä häneen jos tahdon.
 
Allekirjottanut on juuri aikaisemmin kirjoittanut esittelyn John Keelin kirjasta ' The Cosmic Question ' jossa Keel tuo selvästi esille että Piru itse, tai Saatana tai demonit osittain ovat ufoilmiön ja myös muiden mystisten ilmiöiden takana.
 
Seuraava kirja jonka saan käsiini on tämä Wilsonin kirja ' Alien Dawn ' ja hämmästyn suuresti kun heti kirjan alussa Wilson kertoo kuinka eräs psykiatri kokeissa oli kokeillut LSD: n käyttöä erääseen potilaaseen.
 
Psykiatri oli antanut pienen annoksen LSD: tä naiselle jolla oli erilaisia ongelmia ja kesken istunnon naisen ääni muuttui matalaksi miehen ääneksi. Hänen kasvonsa vääristyivät ja hän ilmoitti olevansa Piru itse joka on ottanut naisen haltuunsa.
 
Wilson toteaa että se joka hämmästytti psykiatria¬† oli tämän naisen, eli Pirun yksityiskohtaiset tiedot psykiatrin ja hänen apulaistensa yksityiselämästä.
Nainen ei mitenkään voinut tietää näitä asioita etukäteen koska hän ei tuntenut psykiatria eikä hänen apulaisiaan ennestään¬† eikä ollut edes potilaana tuon psykiatrin sairaalassa.
 
Hämmästelen sitä että taas toisessa ufokirjassa törmään tähän Pahuuden näkökohtaan.
 
Wilson kertoo kuinka hän Amerikassa on tavannut ohimennen John Mackin aikaisemmin mutta silloin ei edes tiennyt että Mack tutki sieppauksia ja kerran paluumatkalla Englantiin hän ostaa Bostonissa Mackin ' Abduction ' - kirjan ja lukee sen matkalla kotiin ja kirja tekee häneen syvän vaikutuksen ja hän ymmärtää että sieppauksissa on ' joku ' todellinen tekijä, joku todellisuustekijä.
 
Todettakoon tässä että Wilson ei ole mikään ufologi joka olisi pitkään harrastanut ufologiaa vaan hän on kirjailija joka on kirjoittanut aikaisemmin kirjoja esim. okkultismista ja sai kustantajaltaan tehtäväkseen kirjoittaa kirjan sieppauksista eli hän joutui syventymään aiheeseen kylmiltään.
 
Wilson toteaa kirjan alussa ettei hänellä ollut aavistustakaan miten laaja alue tämä sieppausala on.
 
Wilsonin¬† tieto hämmentää allekirjoittanutta jossain määrin sen johdosta että onhan Wilson julkaissut yhden kuvitetun ufokirjan jo vuonna 1997 eli vuosi ennen tämän kirjan julkaisemista.
Olisiko ehkä tilanne se että Wilsonin tutkimus johti kahden¬† kirjan syntymiseen ja että Wilson tarkoittaa sitä että ennen tätä tutkimusta hän ei tiennyt ufoista tai sieppauksista paljon mitään?
 
Wilson toteaa että sen jälkeen kuin hän oli lukenut Budd Hopkinsin ' Missing Time '
ja ' Intruders ' , David Jacobsin ' Secret Life ' ja John Mackin ' Abduction ' niin hän huomasi että ilmiö oli huomattavasti paljon bisarrimpi ja monimutkaisempi kuin oli ensin olettanut.
 
Kirjan ensimmäisessä luvussa Wilson kertoo enimmäkseen Uri Gellerista ja tri Andrija Puharichista ja Wilson on kirjoittanut jopa kirjan Gellerista ja tutustunut häneen ja kertoo että kolme henkilöä eli Puharich, Sir John Whitmore ja Phyllis Schlemmer tapasivat ja meditoivat yhdessä ja tällä tavalla he pystyivät estämään eri katastrofeja¬† jotka olivat tulossa sellaisen olennon kuin Tomin ilmoituksen mukaan.
 
Nyt sattuu sillä tavalla että olen aikaisemmin kirjoittanut Phyllis Schlemmerista ja tästä ' Tom ' - nimisestä olennosta.
 
Tuosta Schlemmerin kirjasta¬† ' The Only Planet of Choice ' muistan että siinä annettiin suurta arvoa tälle olennolle, eli Tomille.
 
Tässä kirjassa eli Wilsonin kirjassa ollaan nyt kuitenkin hiukan eri mieltä koska Tom oli näille kolmelle viestittänyt että ' The Nine ' - ryhmä oli ilmoittanut että Maassa tapahtuu ufojen massalaskeutuminen tulevaisuudessa ja Wilson toteaa hiukan kuivasti että ilmeisesti Tom sitten jossain vaiheessa unohti ennustuksensa koska tällaista massalaskeutumista ei olekaan tapahtunut.
 
Sen sijaan Wilson kertoo perusteellisestikin siitä että nämä kolme ovat todellakin kokeneet erilaisia outoja ilmiöitä, poltergeistilmiöitä, materialisoitumisia ja dematerialisoitumisia. Wilson kertoo useita esimerkkejä tästä.
 
Kirjan toisessa luvussa Wilson käsittelee viljakuvioita ja mainitsee tietysti pakolliset viljakuviotekijät Doug ja Daven mutta toteaa samaan hengenvetoon että Doug ja Daven väitteet siitä että he olisivat kaikkien viljakuvioiden takana ei voi millään pitää paikkansa koska viljakuvioita on tehty niin paljon, niin monimutkaisia ja ympäri maailmaa että Doug ja Dave eivät yksinkertaisesti olisi edes ehtineet joka paikkaan.
 
Wilson kumoaa tässä myös Terence Meadenin pyörreteorian jonka mukaan ilmapyörteet olisivat synnyttäneet viljakuviot ja toteaa että viljakuviot ovat liian monimutkaisia jotta ilmapyörteet olisivat voineet synnyttää niitä.
 
Sivulla 38 Wiilson kertoo että New York Review- lehdessä oli 21.11.1991 kolmen viljakuviokirjan kirjaesittely.
Se joka oli erikoista tässä esittelyssä oli se että esittelyn oli kirjoittanut paroni Zuckerman joka oli aikaisemmin ollut Englannin hallituksen johtava tieteellinen neuvonantaja.
Vuonna 1991 hän oli 87- vuotias.
Viljakuvioita oli ilmestynyt kuningattaren maille Sandringhamiin ja prinssi Philip lähetti kutsun vanhalle ystävälleen paroni Zuckermanille tulla tutkimaan asiaa.
 
Wilson kertoo että näissä kirjaesittelyissä Zuckerman ei lainkaan ole ylimielinen tai vähättelevä niin kuin moni tiedemies on ollut kun ollaan puhuttu viljakuvioista vaan että hän suhtautuu hyvin positiivisesti asiaan.
 
Zuckermanin esittelystä käy selvästi ilmi että hän ei hyväksy pyörreselitystä viljakuvioille eikä että ne kaikki olisi ihmisten tekemiä.
 
Toinen tiedemies jolle Wilson antaa hyvin paljon tilaa tässä luvussa on tähtitieteilijä Gerald Hawkins joka löysi viljakuvioista viisi uutta matemaattista teoreemaa jotka eivät olleet mukana Eukleideen geometriassa.
 
Wilson selittää hyvin pitkälle kuinka Hawkins keksi viidennen teoreeman sen jälkeen kuin hän oli ensin keksinyt neljä muuta ja että matemaattisissa lehdissä , esim. Mathematics Teacher - lehdessä pyydettiin lehden 70.000 lukijalta että he yrittäisivät neljän aikaisemman Hawkinsin keksimän teoreeman pohjalta löytää tuon viidennen teoreeman.
Kukaan ei pystynyt tähän.
 
Sen sijaan ilmestyi viljakuvio jossa oli tämä viides teoreema.
 
Muutenkin tuodaan tässä luvussa esille kuinka usein viljakuvioita on ilmestynyt ikäänkuin vastauksena ihmisten pyynnöille tai jopa ajatuksille ikäänkuin se joka tekee näitä viljakuvioita osaisi kuunnella tai jopa lukea ihmisten ajatuksia.
 
Hawkins oli lähettänyt Dougille ja Davelle kirjeen jossa kysyi heiltä miten he olivat keksineet nämä teoreemakuviot mutta Hawkins ei milloinkaan saanut vastausta.
 
Wilson kertoo kuinka hän käydessään Los Angelesissa kävi kahdessa kirjakaupassa ja osti 1.000 dollarin edestä ufokirjoja ja matkalla takaisin Englantiin ryhtyi syventymään niihin.
Asia joka häntä hämmästyttää on että kun puhutaan sieppauksista niin hän hämmästelee sitä että muukalaiset eivät ole keksineet keinoa jolla pyyhitään kokonaan sieppauskokemus uhrin muistista.
 
Usein uhri muistaa tapauksen pätkittäin ja usein uhri myös myöhemmmin rupeaa vähitellen¬† muistamaan tapausta ainakin hypnoosissa.
 
Wilson ihmettelee että eivätkö muukalaiset ole niin pitkälle kehittyneitä että he pystisivät pyyhkimään tapauksen lopullisesti uhrin muistista?
 
Vastauksen kysymykseensä Wilson löytää Michael Talbotin kirjasta ' The Holographic Universe ' .
 
Talbot on tehnyt rottakokeita ja yrittänyt leikata osia rottien aivoista löytääkseen missä aivojen osassa muisti sijaitsee ja huolimatta siitä miten paljon ja minkä osan hän leikkasi pois niin aina rottien muisti säilyi silti.
 
Talbot tuli siihen tulokseen oppilaansa Karl Pribamin avulla että muisti on varastoitu aivoihin ikäänkuin hologrammi, että huolimatta siitä miten pieni pala aivoista meillä on tallella niin muisti on tallella siinäkin.
 
Wilson oli hankkinut Hynekin, Linda Howen, Charles Bowenin, Jacques Valleen, Hans Holzerin, Michael Craftin, Timothy Goodin, Arthur Shuttlewoodin , Whitley Strieberin, Kevin Randlen ja Ralph Noyesin kirjoja sekä tusinan verran muita.
 
Kotona Wilson ryhtyy tutkimaan niitä.
Tutkittuaan niitä jonkun aikaa hän huomaa että se ennakkoluulo mikä hänellä on ollut ufologiaa kohtaan ja joka on perustunut esim. Adamskin kirjoihin niin on väärä ja Wilson huomaa että täsmälleen samalla tavalla kuin hän aikaisemmin on tutkinut paranormaaleja ilmiöitä niin hän toteaa ufohavaitsijoista että huolimatta siitä mitä he ovat niin he eivät ole ainakaan valehtelijoita.
 
Wilsoniin tekee vaikutus havaitsijoiden täydellinen rehellisyys ja normaalisuus johon hän törmää uudelleen ja uudelleen ja hän saa näistä kirjoista sen käsityksen että kaikki sopii yhteen, että ihmiset puhuvat totta.
 
Ufohavaintoja ei voida selittää pois hysteriana tai väärinkäsityksinä.
Wilson toteaa että palapelistä näyttää puuttuvan iso osa mutta ne palat jotka on olemassa niin niissä on järkeä.
 
Wilson kertoo sitten niistä tapauksista joita hän on löytänyt kirjallisuudesta ja kertoo mm. Ubatuban magneesiumikappaleesta jota APROn edustajat Lorenzenit tutkivat aikoinaan.
 
Wilson suhtautuu hiukan kriittisesti Lorenzeneihin koska Wilsonin mukaan Condon- komitean tutkija Craig antoi analysoida palan kappaleesta laboratoriosta ja tämän analyysin mukaan kyseinen magnesiumi ei ollut yhtä puhdas kuin se jota Dow Chemical Company valmisti.
 
Tässä Wilson nyt vähättelee vähän Lorenzenien merkitystä ufologiassa ja allekirjoittanen itse on tässä nyt hiukan protestoitava sen johdosta että omassa kirjassani ' Tiedemiehet ja ufot ' niin on kerrottu aika paljon tästä Ubatuban kappaleesta ja kuinka monta testiä se läpikävi ja testitulokset usein poikkesivat toisistaan.
Asia ei ole ollenkaan niin yksinkertainen että sitä voidaan ohittaa tai vähätellä parilla lauseella.
 
Toisaalta Wilson kertoo Craigin tutkimuksesta Condon- komiteassa ja lainaa Craigin kirjaa josta allekirjoittanutkin on kirjoittanut kirjaesittelyn aikaisemmin.
Tästä kirjastani Wilson ottaa esille kanadalaisien Michalak- tapauksen joka hiukan hämmästyttää minua koska Craighan ei käytä nimeä Michalak- kirjassaan vaan käyttä䬆 valenimeä Zellinsky.
 
Tämän lisäksi Wilson lainaa pitkälti Craigin tutkimusta poliisimies¬† Schirmerin tapauksesta ja tässä Wilson kyllä kritisoi Craigia sen takia että näyttää siltä että Craig on tutustunut huonosti Schirmerin hypnoositilaisuuden asiakirjoihin.
 
Enimmäkseen Craig lausuu omia käsityksiään sen sijaan että pysyisi asiakirjoissa.
Wilsonin mukaan Craig oli sitä mieltä että kaksi tapausta joita hän oli tutkinut Condon- komitean puitteissa olivat aitoja:
 
-Toinen oli Wilsonin  mukaan tapaus vuodelta 1957 jolloin B- 57 lentokone kohtasi
¬† ufoja Meksikon lahden yllä.¬†
Tässä kohtaa hätkähdän ja kysyn itseltäni ett䬆 B- 57?
Muistini mukaan kyseinen kone oli RB- 57 ja tarkastettuani asian niin saan vahvistusta käsitykselleni että tapauksen kone todella oli RB- 57.
Samassa huomaan että Wilsonilla on tuon tapauksen päivämäärä väärin. Wilson kertoo että tapaus sattui 18.9.1957 kun muut lähteet puhuvat päivämäärästä 17.7.1957.
 
-Toinen Craigin aito¬† ufotapaus oli havainto Massachusettsissa jossa kolme naista näkivät kummallisen kohteen joka laskeutui heidän yläpuolelleen. Kyseessä oli tasapohjainen metallinen kiekko joka oli suunnilleen auton kokoinen jossa oli hehkuvat valot . Myös kaksi poliisia näkivät tämän kohteen ja todisti tästä Condon-komitealle ja sen edustajalle Norman Levinelle.
 
Wilson huomauttaa¬† että Craig on kertonut omassa kirjassaan että häntä raivostutti se seikka että Condon-¬† raportin toimittaja Dan Gillmore oli muuttanut sanamuotoa Craigin esipuheessa Condon- raportin luvussa jossa puhuttiin fyysistä todisteista ufojen olemassaolosta. Gillmore oli muuttanut Craigin sanoja kyynisemmiksi sillä tavalla että lause ei vastannut Craigin omaa käsitystä.
 
Kirjan neljännessä luvussa Wilson kertoo J. Allen Hynekin muutoksesta ilmiskeptikosta ufouskovaiseksi joka oli vakuuttunut siitä että osa ufoista olivat olemassa ja todellisia.
Suuri osa tästä luvusta on omistettu Jacques Valleelle kuten luvun otsikkokin
' The Labyrinthine Pilgrimage of Jacques Vallee '¬† kertoo ja Wilson kertoo tässä taas tunnetun tapauksen jolloin vuonna 1961 Vallee oli töissä Pariisin observatoriossa ja siellä seurattiin satelliitteja.
Kerran he havaitsivat satelliitin joka lensi väärään suuntaan ja tämä olisi vaatinut sellaista rakettia jollaista ei vielä ollut olemassa koska idästä länteen lentävän satelliittin laukaisemiseen tarvittaisiin voimakkaampaa rakettia kuin toiseen suuntaan tarvittiin.
 
Vallee kertoi kuinka observatorion johtaja Paul Muller oli tuhonnut ne nauhat jossa tiedot tästä tuntemattomasta satelliitista oli ja kun Vallee oli kysynyt mistä syystä nauhat oli tuhottu niin Muller oli vastannut että ' jos olisimme lähettäneet nauhat Harvardin observatorioon Amerikkaan Geofyysisen Vuoden sopimuksen mukaisesti niin amerikkalaiset olisivat nauraneet meille ' .
 
Tästä syystä hän tuhosi nauhan.
 
Wilson jatkaa kertomalla kuinka Vallee sitten muutti Yhdysvaltoihin jossa hän tapasi Hynekin ja sai Hynekin avulla työpaikan Northwestern- yliopistosta jossa Hynek oli Dearborn- observatorion johtaja.
 
Tämän jälkeen Wilson kertoo tunnetuista amerikkalaisista ufohavainnoista joita Hynek ja Vallee tutkivat, esim. Socorron tapaus joka erityisesti vakuutti Hynekia siitä että ufoilmiö on todellinen.
Tässä kerrotaan myös miten Hynek ja Vallee suhtautuivat silloisen Blue Bookin johtajaan Hector Quintanillaan ja kersantti Moodyyn joka oli myös töissä Blue Bookissa ja Wilson toistaa Hynekin lausuntoa jonka mukaan kersantti Moodyn olisi pitänyt saada Nobelin palkinnon typeryydestä koska hän oli mm. keksinyt uuden lintulajin jossa oli neljä vilkkuvaa valoa.¬†¬†¬†¬†
 
Kun Quintanillalle taas oli huomautettu että ufohavaintoja tehdään ympäri maailmaa niin Quintanilla oli todennut että ' se asia ei kiinnosta häntä tippaakaan ' .
 
Wilson toteaa tässä Hynekia lainaten että Quintanillan ja Moodyn suhtautuminen
ufoilmiöön ' oli tuskin tieteellinen ' .
 
Tässä luvussa Wilson luonnollisesti keskittyy Valleehen ja käy läpi hänen kirjojaan ja mitä hän on kirjoittanut niissä. Itse asiassa tässä luvussa on Wilsonin kirjoittamia kirjaesittelyitä Valleen kirjoista.
Asia jonka Wilson erityisesti ottaa esille Valleen kirjoista on Valleen kirja ' Invisible College ' jossa hän tuo esille että Valleen mukaan paranormaalit ilmiöt ja ufoilmiöt liittyvät tiiviisti yhteen, myös esim. ilmestykset. Ne noudattavat samaa kaavaa ja Vallee olettaa että kyseessä on yksi ja sama ilmiö, yhden ja saman ilmiön eri ilmenemismuotoja.
 
Fatimalle annetaan paljon tilaa tässä Wilsonin kirjassa.
 
Tässä taas tuodaan esille Valleen käsitys siitä että kyseessä on kontrolli- ilmiö eli joku yrittää kontrolloida ihmisen kehitystä ja Wilson tuo tässä esille että nykyisin ilmestyy enemmän ja enemmän kirjoja jotka liittyvät avaruuteen ja ufoihin ja myös paranormaaleihin ilmiöihin.
Saattaa olla että olemme seuraavan kehitysaskeleen edessä joka laajentaa ihmisen käsitystä maailmasta.¬†
 
Wilson toteaa kuitenkin että Vallee jättää vastaamatta kahteen kysymykseen eli kuka tai mikä tämä kontrolloija on ja mistä lentävät lautaset tulevat.
Vallee ei yritäkään vastata näihin kysymyksiin.
Eikä Wilson myöskään.
 
Wilson viittaa siihen että Vallee tunnetusti on kehittynyt ja ollut itsekin eri mieltä asioista välillä.
Esimerkiksi kirjassa ' Dimensions ' Vallee ottaa taas esille sen ettei hän usko että ufot olisivat avaruusaluksia sanan tavanmukaisessa merkityksessä vaan että joudumme katsomaan todellisuutta uudella tavalla.
 
Kirjassaan ' Confrontations ' taas Vallee kertoo kuinka hän oli Etelä- Amerikassa vaimonsa Janinen kanssa ja löysi kertomuksia siitä että ufot ovat vaarallisia ihmisille ja jopa tappavat ihmisiä.
 
Wilson viittaa siihen että kirjassaan ' Messengers of Deception ' Vallee pohtii että onko ilmiössä mukana Maanpäällinen voima joka tahallaan johtaa ihmisiä harhaan ja viittaa tässä MJ- 12 - papereihin ja toteaa että joku on nähnyt valtavasti vaivaa jotta ihmiset uskoisivat että ufot ovat avaruudesta.
 
Wilson ottaa esimerkin Valleen kirjasta ' Messenger of Deception ' jossa kerrotaan että Vallee tutkii Melchizedek- ryhmää ja tahtoi tietää enemmän tästä Raamatun profeetasta Melchizedekistä mutta löysi vain viitteitä eri kirjoista.
 
21.2.1976 Vallee oli Los Angelesissa ja otti taxin radioasemalle jossa hänen piti olla mukana eräässä ohjelmassa ja hän pyysi kuljettajalta kuitin matkasta.
Kotona myöhemmin kun hän tutki tätä kuittia niin Vallee huomasi että kuljettajan nimi oli ollut Melchizedek.
Vallee tutki sitten Los Angelesin puhelinluetteloa ja löysi yhden ainoan Melchizedekin luettelosta, eli juuri tämän kuljettajan.
 
Valleen mielestä kyseessä on erittäin merkillinen yhteensattuma .
 
Tämä on tyypillinen esimerkki ufologiassa usein havaitusta synkroniteetista ja todettakoon tässä ohimennen että allekirjoittanutkin on ottanut juuri tämän Melchizedek- tapauksen mukaan kirjaani ' Ufot ja MIB ' jossa on mukana yksi luku jossa puhutaan tästä synkroniteetti- ilmiöstä.
 
Viittaan tässä tahallani nyt omaan kirjaani koska juuri tuossa luvussa jossa itse puhun synkroniteetista niin olen kertonut kahdestakin tapauksesta jossa olen itse törmännyt merkilliseen synkroniteettiin omassa työssäni ja tämä on mielestäni harvinaisen mielenkiintoista siitä syystä että ennen kuin Wilson kertoo tästä Melchizedek- tapauksesta niin Wilson kertoo että hän itse myös omassa kirjoitustyössään on törmännyt tällaiseen synkroniteetti- ilmiöön.
 
Wilson kertoo esimerkin siitä kuinka hän vuonna¬† 1971 kirjoitti kirjaa ' The Occult ' ja tarvitsi erään lähteen alkemiaan eikä tiennyt varmasti mistä etsiä sitä ja otti väärän kirjan kirjahyllystä jolloin seuraava eli vieressä oleva kirja putosi hyllystä lattialle ja aukesi juuri oikealla sivulla.
 
Wilson kertoo myös toisesta tapauksesta joka sattui 1986 jolloin hän kirjoitti nimenomaan synkroniteetista erääseen tietosanakirjaan ja kertoi tässä jutussa eri synkroniteettitapauksista jota oli sattunut hänelle itselleen ja hän kertoi tässä jutussa juuri tästä Jacques Valleen Melchizedek- tapauksesta ja sen jälkeen kuin hän lopetti työnsä hän vei koiransa ulos ja mennessään ulos hän huomasi sängyllään kirjan jota hän ei muistanut ja jonka nimi oli ' You Are Sentenced to Life ' ja jonka oli kirjoittanut W. D. Chesney- niminen kirjailija.
 
Kirjan sisältö liittyi elämään kuoleman jälkeen.
Wilson oli ostanut sen kauan sitten mutta ei ollut milloinkaan edes tutkinut kirjaa.
 
Palattuaan takaisin kotiin koiransa kanssa hän kuitenkin tarttui tähän kirjaan ja ensimmäinen asia jonka hän huomasi oli viimeisellä sivulla oleva otsikko ' Order of Melchizedek ' .
 
Näyttää siltä että ufokirjailijat joutuvat kokemaan näitä synkroniteetti- ilmiöitä aina välillä mukaanlukien allekirjoittanutkin.
 
Wilson miettii sitä että miten kirja oli joutunut hänen sängylleen?¬†
Hänen ymmärtääkseen sen olisi pitänyt olla kirjahyllyssä.
 
Wilson toteaa tästä synkroniteetti- ilmiöst䬆 että joko alitajunta pystyy muokkaamaan todellisuutta tai sitten joku tuntematon voima manipuloi todellisuutta.
 
Kirjan viidennessä luvussa Wilson jatkaa eri kirjalijoden ja heidän kirjojensa esittelyä ja kertoo englantilaisesta kirjailijasta F. W. Holidaysta joka on kirjoittanut kirjoja esim. Loch Nessin hirviöstä ja Wilson kertoo siitä kuinka Holiday välillä oli sitä mieltä että eri puolilla maailmaa havaitut hirviöt ja muukalaiset ja ufot olivat aineettomia ilmestyksiä ja kirjoitti kirjankin tästä aiheesta.
Holiday oli tunnettu Loch Nessin tutkija ja hän tuli siihen tulokseen että Loch Nesshirviö oli aineeton ilmestys.
 
Tätä ajatusta hän tuki sillä että Englannissa on usein havaittu merihirviöitä jotka nähtiin niin matalissa järvissä että ne eivät edes mahtuisi niihin ja toiseksi Holidayn mukaan järvissä oli usein niin paljon kalaa että jos järvessä olisi hirviö niin hirviö olisi syönyt nämä kalat ja tämän perusteella Holiday tuli siihen tulokseen että ne ovat aineettomia ilmestyksiä.
 
Sitten kun eräs tutkimusretkeilijä sai valokuvan jostain olennosta Loch Nessista Holiday muutti taas mieltään että Loch Nessin hirviö sittenkin saattaa olla aineellinen ja tämä mielenmuutos sitten koski myös tietysti myös muukalaisia ja ufoja.
 
Holiday tapasi kerran MIB: in eli mustapukuisen miehen joka odotti Holidayta erään aidan luona. Kun Holiday hetkeksi katsoi muualle niin tämä MIB katosi.
Myöhemmin Holiday sai sydänkohtauksen juuri samalla paikalla.
 
Holidayn jälkeen Wilson puhuu amerikkalaisesta kirjailijasta John Keelista ja selostaa hänen tutkimusmatkoja ympäri maailmaa, Aasiassa, Egyptissä ja Euroopassa ja kertoo että Keel kerran Assuanissa näki padon yllä aivan selvän ufon.
Wilson kertoo myös kuinka Keel Tiibetissä oli tavannut laamoja jotka pystivät leijumaan ilmassa ja lukemaan hänen ajatuksiaan.
 
Tästä Keel on itse todistanut omissa kirjoissaankin.
 
Wilson kertoo Keelista että samaan aikaan kun USA: silloinen puolustusministeri McNamara ilmoitti maaliskuussa 1966 että ufot olivat vain illuusioita niin samanaikaisesti lehdet kirjoittivat tuhansista havainnoista ympäri USA: ta ja Keel matkusti itse ympäri USA: ta ja tutki asioita ja vakuuttui siitä että havaitsijat olivat rehellisiä ja vilpittömiä.
 
Nähtyään itse kerran ufon Egyptissä niin Keel ymmärsi että ilmiö on todellinen huolimatta siitä mitä McNamara sanoi.
 
Keel oli tilannut lehtileiketoimistosta ufohavaintoihin liittyvät lehtileikkeet eri lehdistä ja maaliskuussa 1967 hänellä oli jo 12.000 lehtileikettä havainnoista.
 
Tällöin Keel oppi myös sen että lehdet usein vähättelivät ja aliarvioivat tapauksia.
 
Tutkimalla näitä havaintoja ja niiden maantieteellisiä sijainteja niin Keel tuli myös siihen tulokseen että näytti siltä että ufot olivat perillä ihmisen kalenterista ja maantiedosta koska hän havaitsi että yksi viidesosa havainnoista tapahtui keskiviikkoisin kello 20 ja 23 välillä illalla.
Lisäksi Keel huomasi että satoja havaintoja tuli Arkansista 16.8.1966 kahdelta vyöhykkeeltä jotka menivät pohjoisesta etelään mutta näiden vyöhykkeiden ulkopuolelta ei tullut ainoatakaan havaintoa.¬†
 
Keel tulee samaan tulokseen kuin Jacques Vallee eli tämä ilmiö vaikuttaa tahallaan ihmiseen ja välillä se tahtoo tulla havaituksi eli se valikoi kenelle se näyttäytyy ja koska se näyttäytyy.
 
Sen jälkeen kuin ufot olivat ryhtyneet seuraamaan Keelia Long Islandin moottoritiellä hän tajusi että ne osasivat myös lukea hänen ajatuksiaan.
 
Keel totesi myös että esim. 1995 mutta jo aikaisemmin 1964- 1968 oli ympäri maailmaa nähty vihreitä ja purppuranvärisiä valopalloja ja nämä valopallot laskeutuivat usein Ohiojoella liikkuvien laivojen ylle yöllä.
 
Laivojen miehistöt olivat huomanneet että nämä valopallot eivät pitäneet heidän valonheittimistään. Heti kun valopallot joutuivat valonheittimien valokiilaan ne siirtyivät sivuun.
 
Tämän havainnon on myös mm. allekirjoittanut tehnyt kirjassani ' Onko ufoilmiössä logiikkaa ? '
 
Keel istui itse kerran vuorenhuipulla Länsi- Virginiassa aikaisin vuonna 1967 ja tarkkaili valopalloja joita oli näkyvissä nin 20 kpl ja kun hän suuntasi voimakkaan taskulamppunsa niihin niin ne siirtyivät heti pois valokiilasta.
 
Sen jälkeen Keel yritti viestittää morseaakkosten avulla ja ohjata noita valopalloja menemään vasemmalle tai oikealle, ylös tai alas, ja valopallot noudattivat hänen ohjeitaan.
 
Tämän jälkeen Keel päätti kokeilla omaa koodia, ympyrä tarkoitti vasemmalle, kolme tarkoitti oikealle jne. ja jälleen nämä valopallot noudattivat hänen ohjeitaan ja tämä tarkoitti vain sitä että nämä valopallot pystyivät lukemaan hänen ajatuksiaan.
 
Wilson toteaa ett䬆 Keel samalla tavalla kuin Jacques Vallee vähitellen tuli siihen tulokseen että ufot eivät ole ulkoavaruudesta vaan hän rupesi kutsumaan niitä parapsyykkisiksi ilmiöiksi.
 
Valleehan rupesi puhumaan multiversumeista eli siitä että ufot saattavat tulla mistä tahansa jopa omalta planeetaltamme tai eri ajasta ja tässä mielessä saattavat olla avaruusaluksia mutta eivät tavallisia mekaanisia niinkuin me yleensä käsitämme asian.
 
Allekirjoittanut joutuu Wilsonin kirjan tässä kohdassa merkilliseen tilanteeseen sen johdosta että Wilson tässä nyt esittelee myös¬† Keelin kirjaa ' The Eighth Tower ' eli
' The Cosmic Question ' kuten sen myöhempi nimi kuuluu, eli juuri sitä kirjaa josta itse kirjoitin kirjaesittelyn pari päivää sitten.
 
Näin ollen saan lukea saman tekstin uudelleen mutta toisesta kirjasta.
Wilson huomauttaa tässä että Keel tuli siihen tulokseen ( kuten olen jo kertonut omassa kirjaesittelyssäni Keelin kirjasta ) että ufot saattavat tulla n. s. superspektrista meidän spektriin.
Ja superspektrilla Keel tarkoittaa taajuusaluetta jota emme pysty havaitsemaan tavallisesti omilla aisteillamme.
 
Seuraavaksi Wilson kertoo Jungista ja huomauttaa että Jung puhui kuten tiedämme kollektiivisesta alitajunnasta ja pohti sitä että voiko tämä kollektiivinen alitajunta synnyttää ufoja.
Samalla Jung huomauttaa kuitenkin että välillä ufot nähdään tutkassa ja välillä ei.
Joten Wilsonin mukaan Jungkaan ei oikein tiennyt miten pitää suhtautua ilmiöön.
 
Asia joka ehkä hämmästyttää lukijaa on se että Jung luki ja tutustui kahden kontaktihenkilön kirjaan ja vaikuttaa siltä että Jung uskoi heihin.
Ensimmäinen¬† kontaktihenkilö oli Orfeo Angelucci ja kirja ' The Secret of the Saucers ' ja toinen oli Dino Kraspedon.
Wilson kertoo että hän sai tietää Keelin kirjasta ' Operation Trojan Horse ' että Dino Kraspedonin oikea nimi oli Aladino Felix ja että hän, Felix eli Kraspedon 1960- luvulla teki useita ennustuksia jotka pitivät paikkansa.
Vuonna 1967 Kraspedon oli kuulemma ennustanut sekä Martin Luther Kingin että Kennedyn murhat.
 
Kraspedon kuitenkin pidätettiin 22.8. 1968 jolloin oli ilmennyt että hän oli 18 -henkisen ryhmän johtaja joka oli suunnitellut hallituksen jäsenten muurhaamista ja vallankaappausta.
 
Kraspedonin tarinahan on hyvin merkillinen. 
 
Ja tässä vaiheessa mieleeni hiipii eräs ajatus:
Olen aikaisemmin vuonna 2006 kirjoittanut kirjaesittelyn Artur Berletin kirjasta
' Contact From Planet Acart. From Utopia to Reality. '
Tuossa kirjaesittelyssä toin esille kuinka epäilin että tuo Berletin kirja itse asiassa ei ollutkaan mikään avaruuskirja vaan että siinä peitellysti kritisoitiin Brasilian sen ajan olosuhteita.
 
Ja nyt mieleeni hiipiikin eräs ajatus:
Oliko Berletilla ja Kraspedonilla mahdollisesti jotakin tekemistä toistensa
kanssa ?
Berletin kirjahan ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1967 ja Kraspedon taas pidätettiin vuonna 1968.
 
 
Jungista Wilson palaa sitten taas Keeliin ja näyttää siltä ettei Wilson pääse irti Keelista millään vaan suuri osa Wilsonin kirjasta liittyy Keeliin ja hänen kirjoihinsa.
 
Wilson kertoo kuinka Keel joutuu kokemaan kummallisia asioita.
Kun Keel esim. umpimähkään valitsee jonkun motellin jossa yöpyä niin motellissa olikin jo valmiiksi varaus hänen nimissään ja hänelle oli jopa jo jätetty sekavia sanomia.
 
Keel koki myös poltergeistilmiöitä ja on sanojensa mukaan usein herännyt keskellä yötä siihen että hän makaa sängyssään lamaantuneena ja tumma hahmo on kumartuneena hänen ylleen.
 
Wilson kertoo myös että Keel matkoillaan tapasi useita hiljaisia kontaktihenkilöitä jotka eivät olleet kertoneet monellekaan kontakteistaan.
Usein nämä kontaktihenkilöt saivat yhteyden avaruusolentoihin tai olentoon joka pyysi että kontaktihenkilö soittaa Keelille jonka kontaktihenkilö tekikin.
 
Keel saattoi joskus kontaktihenkilön välityksellä keskustella tämän olennon kanssa joskus tuntikausia.
Keel toteaa että hän koki asian sillä tavalla että tämä ilmiö ohjasi häntä oikealle tielle ufologiassa.
 
Keel koki myös sellaista että kun hän lähetti jutun kustantajalleen niin kustantaja valitti ja ilmoitti että Keelin juttu oli täyttä roskaa ja palautti sen.
Kun Keel sitten tutustui palautettuun juttuun niin hän huomasi että kyseessä oli aivan eri juttu kuin se jonka hän oli itse kirjoittanut.
Kuitenkin tuo juttu oli lähetetty hänen kustantajalleen Keelin omassa kirjekuoressa.
 
Erikoista on myös se että Keel havaitsi että hänellä oli valtava puhelinlasku ja kun hän tarkasti asian niin kävi ilmi että hänellä olikin kaksi eri puhelinnumeroa jotka erosivat toisistaan vain viimeisen numeron kohdalla. Keel oli kuitenkin ollut siinä uskossa että hänellä oli vain yksi puhelinnumero.
 
Joskus Keelin tuttava soitti tuohon toiseen, väärään numeroon vahingossa jolloin vastaaja kertoi että he ottavat viestin Keelille.
Ja kun Keel itse soitti tuohon väärään numeroon ja kysyi että onko hänelle viestejä niin joku löi luurin korvaan.
Keelillä ei ole mitään selityksiä näille asioille.
 
Wilson on antanut tälle kuudennelle luvulle nimen ' Neljäs ulottuvuus ' ja hän kertoo kummituksista, poltergeisteista ja siitä kuinka on olemassa useita kertomuksia siitä että ihmiset ovat kokeneet menneitä aikoja.
Esimerkkinä hän ottaa kahden englantilaisen rouvan havainnon Ranskan Versailles' ssa jossa he siirtyivät taaksepäin ajassa.
Lisäksi Wilson kertoo pari esimerkkiä siitä että joku on siirtymässä eteenpäin¬† ajassa.
 
Tästä Wilson pääsee siihen että ne olennot jotka ihminen välillä havaitsee niin ehkä heidän on vaikeata määritellä missä ajassa he ovat.
 
Wilson pohtii sitä että ehkä tästä syystä heidän ennustuksensa eivät pidä paikkansa koska he eivät osaa määritellä koska joku tapahtuma tulee tapahtumaan meidän ajassamme.
 
Punaisena lankana tässä luvussa kulkee Wilsonin, ja Wilsonin kautta Keelin, ajatus siitä että ufot eivät ole avaruudesta vaan ovat kotoisin tästä neljännestä ulottuvuudesta ja Keel pohtii Jungin sanoja siitä että onko mahdollista että ihmisen omat aivot välillä vaikuttavat näkemäänsä tai joskus ehkä jopa synnyttävät niitä.
 
Wilson kysyy tässä että ehkä tuntemamme todellisuus ehkä ei olekaan niin todellinen kuin itse luulemme.
 
Wilson nojaa tässä hyvin vahvasti Keeliin ja Keelin ajatuksiin.
 
 
Kirjan luvussa seitsemän Wilson kertoo sieppauksista ja nojautuu aika paljon kirjailija
C. D. B. Bryanin kirjaan ' Close Encounters of the Fourth Kind: Alien Abduction, UFOs and
 the Conference at M.I.T  ' .
 
( Todettakoon reunahuomautuksena että allekirjoittanut on sanellut nauhalle tämän Bryanin kirjan kirjaesittelyn, mutta sitä ei ole vielä kirjoitettu puhtaaksi tätä kirjoittaessa ) .
 
Wilson kertoo jopa viidellä sivulla Annasta ja Bethista jotka tapaavat toisensa hevosfarmilla ja myöhemmin he ovat mukana siinä sieppauskokouksessa joka pidetään M. I. T. : llä 1992.
 
Hypnoosissa nämä naiset muistavat sitten että heidät on siepattu yhdessä lapsuudesta asti ja että molemmat olivat lapsena Englannissa.
 
Tästä syystä Wilson onkin antanut tälle luvulle nimen ' Oh No, Not Again ! ' ( Ei, ei, ei taas! ).
Tällä Wilson viittaa Bettyn¬† huudahdukseen kun hän kerran näki outoja valoja taivaalla ja tiesi että hänet taas siepataan.
 
Wilson siirtyy tässä sieppausten yhteydessä puhumaan hypnoosista ja toteaa että on vanha väite että henkilöä jota vastustaa hypnoosia ei voida hypnotisoida.
Wilson toteaa että tämä väite on väärä ja tuo esille useita esimerkkejä tästä.
 
Esim. eräs rikollinen Heidelbergissa 1930- luvulla hypnotisoi naisen ja teki hänestä hypnoosin avulla jopa prostitoidun ja onnistui saamaan naista jopa yrittämään miehensä murhaamista mentyään naimisiin.
Nainen yritti myös itsemurhaa kolme kertaa.
 
Kun poliisin hypnositoija sitten paljasti mistä oli kysymys tämä rikollinen tuomittiin 10 vuodeksi vankilaan.
Sivulla 229 Wilson viittaa Robert Templen klassiseen teokseen ' Open to Suggestion ' ja viittaa tapaukseen vuodelta 1985 jolloin portugalilainen mies Englannissa kysyi englantilaiselta naiselta tietä ja kun hän ei pystynyt auttamaan niin mies kysyi toiselta, myös portugalilaiselta mieheltä, ja tämä ¬†mies tarttui englantilaisnaista kädestä.
 
Välittömästi nainen tunsi että hän oli ikäänkuin unitilassa ja sai käskyn mennä kotiin hakemaan pankkikirjansa ja nostamaan yli 1.000 puntaa jotka hän antoi näille kahdelle miehelle.
 
Vuonna 1991 Nelson Lintott- niminen hypnotisti käytti hyväkseen 113 tyttöä hypnoosissa ja videoi näitä tilaisuuksia.
Hän väitti että hän parantaa heitä kynsien puremisesta tai tupakoimisesta.
Kun tytöille myöhemmin näytettiin näitä videoita he olivat kauhuissaan.
Heillä ei ollut harmainta aavistustakaan tai muistia siitä että heidät olisi riisuttu ja raiskattu.
 
Wilson luettelee myös muita esimerkkejä ja toteaa että kyllä ihmisiä voidaan hypnotisoida vastoin heidän tahtoaan.
 
Wilson ajaa tässä takaa sitä että humanoideilla näyttää olevan varsin vahva kyky hypnotisoida sieppausuhreja ja saattaa olla että heidät on altistettu hypnoosille aikaisemminkin sillä tavalla että kun he näkevät ufon uudelleen niin he vaipuvat transsiin tai hypnoosiin.
 
He tekevät mitä käsketään tai ehkä on käsketty aikaisemminkin eli hyppäävät autoon keskellä yötä ja ajavat johonkin kummalliseen paikkaan.
 
Wilson ottaa myös esille sen että kontaktihenkilöt on ehkä valittu sillä tavalla että heidät on helppo hypnotisoida.
 
Wilson tuo myös esille sen mahdollsiuuden että hypnoosi saattaa tapahtua telepaattisesti.
 
Wilson uhraa aika paljon tilaa Budd Hopkinsin kirjalle ' Witnessed ' josta allekirjoittanutkin on kirjoittanut aikaisemmin kirjaesittelyn.
 
Vaikka monet ovat varsin, varsin kriittisiä Budd Hopkinsille ja ovat löytäneet tästä kirjasta paljon kritisoitavaa ( näin myös allekirjoittanut ) niin Wilson tässä kyllä puolustaa Hopkinsia ja toteaa että Hopkinsin aikaisempien kirjojen perusteella ( = ovat olleet perusteellisia ) niin ei ole syytä olettaa että Hopkins ' Witnessed ' - kirjan kohdalla olisi epäasiallinen.
 
Wilson viittaa lisäksi muihin sieppauksiin ufologiassa, esim. Barney ja Betty Hillin ja Antonio Villas Boas' en sieppauksiin ja toteaa että näihin viitaten niin ' Witnessed ' - kirjan päähenkilön Linda Cortilen tapaus ei vaikuta kovin merkilliseltä.
 
Kirjan luvussa 8 Wilson kertoo astronautti ja tähtitieteilijä Brian O' Learysta, miten hän omien kokemusten perusteella kiinnostui parapsykologiasta ja ufoista ja tässä kerrotaan asia joka muutenkin on tiedossa että tunnettu tähtitieteilijä Carl Sagan oli se joka oli pyytänyt O' Learya Cornell- yliopistoon siihen aikaan kuin he ielä olivat hyviä ystäviä.
 
Myöhemmin heidän tiensä erosivat koska O' Leary kiinnostui parapsykologiasta ja ufoista ja Sagan jatkoi skeptisellä linjalla.
 
Wilson kertoo Dick Cavett Show nimisest䬆 televisio- ohjelmasta jossa¬† oli mukana J. Allen Hynek, Carl Sagan ja helikopterilentäjä Larry Coyne sekä Pascagoulan tapauksesta tutut Hickson ja Parker.
 
Sagan suhtautui hyvin kriittisesti Hicksonin kertomukselle ja kikatti sille ja suhtautui hyvin epäluuloisesti Coynen tapaukseen ja totesi ettei ' hän tahdo hyökätä kapteeni Coynea vastaan mutta¬† tahton kommentoida Hynekin lausuntoa siitä ettei korkeusmittarit valehtele. Niin, ei korkeusmittarit valehtele, mutta ihmiset jotka katsovat niitä nin he hallusinoivat ' .
 
1970- luvulla¬† John ja Barbara- niminen pariskunta ostivat Coloradosta karjatilan jonne he muuttivat teini- ikäisten poikiensa kanssa.
Tällä karjatilalla tapahtui merkillisiä asioita kuten poltergeistilmiöitä ja karjansilpomisia.
Ufoja ja MIB: eja havaittiin ja jopa Bigfoot liittyi mukaan kuvaan.
 
( Tästä karjatilasta on selostus kirjassani ' Ufot ja MIB '¬† ja siihen voi tutusta mm. SUT ry: n CD- ROM: lla ' Ufojen varjossa ') .Tapausta tutki APRO: n edustajat tri Leo Sprinkle, tri John Derr ja tri Peter van Arsdale )
 
Wilson ei mainitse yllämainittujen tutkijoiden nimiä mutta kertoo kuitenkin aika perusteellisesti tapauksesta.
 
Tässä luvussa törmään nyt ufologiseen merkillisyyteen eli kun Wilson kertoo MJ- 12-dokumenteista ja presidentti Trumanin nimikirjoituksesta niin hän toteaa että
 
' asiakirja on ilmeisesti väärennös koska Trumanin nimikirjoitus on melkein, mutta ei ihan¬† samanlainen kuin eräässä toisessa asiakirjassa ' .
 
Nyt sattuu sillä tavalla että eräässä toisessa ufokirjassa jonka olen lukenut joku aika sitten niin siinä sanottiin että
 
' MJ- 12- asiakirjat ovat väärennöksia koska Trumanin nimikirjoitus on täsmälleen samanlainen kuin eräässä toisessa virallisessa asiakirjassa ' .
 
Lukija joka lukee useita ufokirjoja joutuu näin ollen pohtimaan että millaiselta nyt Trumanin nimikirjoitus pitäisi¬† näyttää?
 
Pitäisikö sen olla aivan samanlainen, tai miltei samanlainen¬† tai ei ollenkaan samanlainen¬† kuin hänen nimikirjoituksensa muissa asiakirjoissa jotta sitä voitaisiin pitää aitona?
 
Kirjan luvussa 9 Wilson keskustelee paljon parapsykologisista asioista kuten kaukokatsomisesta ja siitä että ihmisen aivot voidaan jakaa kahteen osaan, eli vasempaan ja oikeaan lohkoon ja että nämä ovat täysin erilaisia toisistaan.
 
Wilson antaa esimerkin siitä että kun lääkärit ovat katkaisseet yhteyden vasemman ja oikean lohkon välillä estääkseen epileptisiä kohtauksia niin ihminen on ikäänkuin jakaantunut kahtia eli vasen lohko kokee maailman eri tavalla kuin oikea.
 
Wilson viittaa tässä erääseen kirjailijaan joka on pohtinut sitä että voisiko olla niin että ihmiskunta on jakautunut joskus kahtia sillä tavalla että toinen on ryhtynyt käyttämään vasenta lohkoa enemmän ja toinen oikeata lohkoa enemmän?¬†
 
Wilson miettii että ovatko nämä ihmiset sitten kulkeneet kehityksessä eri tietä?
 
Me edustamme toista ryhmää ja humanoidit toista ryhmää.
 
Luvussa 10 Wilson keskustelee hyvin pitkään kvanttifysiikasta ja siitä että vanha fysiikka jota tunnettiin aikaisemmin ei kertonut koko totuutta maailmasta ja että kvanttifysiikka aiheutti sen että meidän oli pakko katsoa maailmaa uudella tavalla.
 
Wilson ajaa tässä takaa sitä että ehkä meidänkin on opittava vähitellen että se fysiikka joka on opetettu yliopistossa ei kerro koko totuutta maailmasta.
 
Wilson kertoo englantilasesta perheestä joka siepattiin ufoon vuonna 1974 eli paljon aikaisemmin ennenkuin¬† ruvettiin keskustelemaan sieppauksista enemmän julkisuudessa.
 
Kertomus on hyvin tuttu englantilaisessa ufokirjallisuudessa ja tapaus on merkillinen siitä syystä että päähenkilö ' John ' muistaa nähneensä ylhäältäpäin oman autonsa ja samalla hän näki sen myös ufon sisällä, eli se oli kahdessa paikassa samanaikaisesti.
 
Wilson pohtii että onko tämä esimerkki siitä että maailma on erilainen kuin osaamme arvata ja että meillä on vielä paljon opittavaa fysiikassa.
 
Perhe muuttui myös paljon tämän jälkeen. Perheenjäsenet ryhtivät vegetarianeiksi, 10- vuotias koululapsi joka oli ollut huono lukemaan paransi lukutaitoaan huomattavasti ja perhe kehittyi kaikin tavoin ja kiinnostui enemmän ympäristöstään.
 
Perhi koki tapauksen jälkeen myös erilaisia poltergeistilmiöitä ja Wilson pohtii että saattaa olla etteivät nämä poltergeistilmiöt liity ufoon vaan että perheen kokemus ja järkytys avasi tien poltergeistilmiölle.
 
Tästä luvusta allekirjoittaneen on kyllä todettava että se soveltuu kyllä lähinnä fyysikolle tai ydinfyysikolle tai henkilölle joka on kiinnostunut ydinfysiikasta tai fysiikasta koska suurin osa tästä luvusta liittyy kvanttifysiikkaan ja Einsteiniin ja Einsteinin suhteellisuusteoriaan ja sen tukemiseen tai kunoamiseen.
 
Teksti on tässä kyllä sillä tasolla että ei se sovi ihan kaikille lukijoille.
 
Törmään tässä kuitenkin hauskaan esimerkkiin joka liittyy avaruusmatkailuun koska ainahan on sanottu että mikään ei voi liikkua nopeammin kuin valo ja kirjassa tuodaan esille esimerkki jossa kysytään¬† että jos ajatellaan junaa joka kulkee nopeudella joka on puolet valonnopeudesta ja joku menee junan keulaan ja osoittaa taskulampulla eteenpäin niin eikö tuo taskulampun valo silloin liiku nopeudella joka ylittää valon tunnetun nopeuden?
 
( Ennen kuin annan vastauksen tähän kysymykseen niin annan lukijan pohtia itse vastausta itsekseen vähän aikaa. )
 
 
Kun Wilson yrittää löytää ratkaisua ufoilmiöön niin hän viittaa Englannin entiseen ilmailumarsalkkaan Dowdingiin joka oli sitä mieltä että ' ufot voivat olla näkymättömän maailman luomuksia joka jakaa meidän kanssamme meidän fyysisen maailmamme ' .
 
Tässä kohdassa on kuitenkin sanottava että Wilson tässä nyt hiukan erehtyy sillä se joka puhui näkymättömästä rinnakkaismaailmasta oli ilmamarsalkka Goddard vuonna 1969 eikä ilmamarsalkka Dowding.
Ilmamarsalkka Dowding oli kyllä myös puhunut ufoista jo vuonna 1954 mutta hän oli sitä mieltä että ne tulivat avaruudesta.
 
Toisaalta Wilson muistuttaa Valleen multiversumista ja viittaa taas John Keelin superspektri- ajatukseen että ufot tulevat rinnakkaistodellisuudesta joka on rinnakkainen meidän maailmamme kanssa mutta toisella värähtelytasolla.
 
Itse asiassa Wilson tämän kirjan lopussa tuo esille niin monen kirjailijan ajatuksia ufoista että on vaikeata kirjoittaa esittelyä Wilsonin kirjasta koska omasta esittelystäni tulisi helposti yhtä pitkä kuin Wilsonin omasta kirjasta.
 
Kirjan lopussa Wilson puhuu sieppauksista ja siitä että sieppauksia on usein tapahtunut saman suvun perheenjäsenille monien sukupolvien ajan ja Wilson kertoo että vähän ennen tri Andrija Puharichin kuolemaa hän soitti Puharichille hänen kotiinsa Amerikkaan ja kysyi että minkä asian parissa Puharich työskentelee nykyisin?
 
Puharich vastasi että hän tutkii supernormaaleja lapsia ja totesi että ' et uskoisikaan kuinka monta tällaista lasta nykyisin on olemassa. Näyttää siltä että he ovat neron tasolla. Minä tunnen tusinoittain heitä ja luultavasti heitä on tuhansia. '
 
Ja tähän Wilson lopettaa kirjansa sanomalla että
 
' Minä uskon että tämä on alkua muutokselle jota ufot yrittävät saada aikaiseksi ' .
 
Loppulausuntona tästä kirjasta sanoisin että sehän sisältää suureksi osaksi kirjaesittelyitä eri kirjailijoiden kirjoista mutta täytyy sanoa että Wilson on osannut valikoida parhaimpien kirjailijoiden parhaimmat kirjat ja nimenomaan parhaimmat ajatukset.
 
Wilson on tarttunut hyvin ufologian perusongelmiin ja tarjoaa omassa kirjassaan valtavan tietopaketin.
 
Tässä ei saa kuitenkaan vähätellä Wilsonin osuutta ollenkaan sillä Wilson tuo varsin usein esille myös omia ajatuksiaan ja omia johtopäätöksiään ja omia arvailujaan joten vaikka Wilsonin kirja sisältää paljon kirjaesittelyjä niin Wilsonin oma rooli on myös hyvin merkittävä.
 
Kirjansa lopussa Wilson kertoo että hän on lukenut noin 200 ufokirjaa ja ammentanut tietoa niistä mutta allekirjoittajan mielestä Wilson on osannut hyvin valikoida kirjansa ja välttää ala- arvoiset kirjat.
 
Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa.
 
( Einsteinin vastaus ylläolevan kysymykseen:
Einsteinin mukaan juna joka kulkee nopeudella joka on puolet valon nopeudesta vääristää aika/ avaruutta siinä määrin että taskulampusta tuleva valo kulkee normaalia nopeutta. )
 
 

Björn Borg, 1.11.2008


© Suomen Ufotutkijat
Suomen Ufotutkijat ry  - Arkkitehdinkatu 14 B  - 33720 TAMPERE  |  Tel. +358405170553  |  Webmaster  |