Suomen Ufotutkijat ry - F U F O R A

ETUSIVULLE
Kirjasivu

Williams, Fred:

UFOs Are Supernatural

Freedland Publisher, Cedaredge, Colorado 1991. 138 sivua

 
 
Fred Williamsin omaskustanteena painattama A5 - kokoa oleva, rengaskansiossa oleva kirja ' UFOs Are Supernatural ' sisältää aika paljon tavanmukaisia ufotapauksia, esim. Arnold ja Maury Island. Williamsin kunniaksi on todettava että esim. kertomus Arnoldista on erittäin seikkaperäinen ja pitkä.
Toisessa luvussa Williams kertoo¬† vuoden 1933 kummituspommikoneista jotka lensivät Skandinavian yli joka yö. Suomalaisen lukijan mielestä Williamsin selostus on aika värikäs sisältäen jättimäisiä koneita joissa näkyy jopa kuusi moottoria.
Kolmannessa luvussa Williams kertoo vuoden 1897¬† ilmalaivoista USA: ssa ja tulee siihen tulokseen että kyseessä on jättimäinen show jonka joku, esim. Kaitselmus on järjestänyt. Williams viittaa myös Hynekiin joka nykyisten ufojen kohdalla on tullut samanlaiseen tulokseen eli että kyseessä on iso show jonka yleisönä ovat tavalliset
ihmiset.
Williamsin mukaan jopa tunnettu afroamerikkalainen laulu ' Swing Low, Sweet Chariot ' itse asiassa kertoo myös ufoista ja Hesekielin ilmestyksestä. Williams epäilee että Amerikan orjat aikoinaan työskennellessään pelloilla usein saattoivat nähdä ufoja.
Viidennessä luvussa Williams pohtii sitä että onko ufoilmiö luonnollinen vai yliluonnollinen ilmiö, ja hän viittaa siihen että eläimissä on usein havaittu kauhua kun ufo on ollut lähellä, ja siihen että ufot näyttävät usein materialisoituvan ja dematerialisoituvan ja Williams tulee siihen tulokseen että kyseessä on ilmiö joka on yliluonnollinen, siis että ufot eivät ole peräisin avaruudesta suoraan, eivätkä rinnakkaismaailmasta, vaan että he ehkä ovat jonkinlaisia projektioita, joita on lähetetty kaukaa avaruudesta.
Williams pohtii myös sitä että mistä syystä hallitukset näyttävät vähättelevän ufoilmiötä ja hän tulee siihen tulokseen että kun hallituksia usein johtaa viisaat ihmiset niin saattaa olla sillä tavalla että kansalaisille yksinkertaisesti ei kerrota mistä on kysymys, vaan hallitus pitää viisaampana olla hiljaa ilmiöstä jota eivät pysty selittämään. Williamsin mukaan havaitut ufot ja ufonautit ovat siis projektioita, eli samanlaisia projektioita kuin Tiibetiläiset tulpat.
 
Kirjan kuudennessa luvussa Williams kertoo karjansilpomisista ja ihmettelee sitä että tekijöitä ei ole saatu kiinni vaikka niitä on jahdattu aktiivisesti sekä poliisien että siviilien toimesta, mm. vartioimalla laidunmaita öiseen aikaan jeeppien avulla¬† ja aseistettujen vartijoiden toimesta.
Williams väittää myös, aika outoa kylläkin, että ufokirjailijat ovat tehneet yhteisen sopimuksen siitä ettei karjansilpomisia kytketä yhteen ufoilmiöön. Väite on kyllä aika merkillinen koska allekirjoittanut ei ole kuullut tällaisesta väitteestä aikaisemmin.
Williams kertoo myös että hän on itse kirjottanut kirjan karjansilpomisista ja väittää tässä kirjassaan että tuo karjansilpomisista kertova kirja on AINOA joka käsittelee tätä aihetta.
( Tämä väite vaikuttaa aika merkilliseltä koska en löydä kirjallisuusluetteloistani mitään Fred Williamsin kirjoittamaa kirjaa karjansilpomisista vaikka Williams antaa kirjansa nimenkin: Cattle Mutilations: The Unthinkable Thruth. Täysin sattumalta löydän kuitenkin tuon nimisen kirjan, oikeammin 75- sivuisen vihkon, jonka on kirjoittanut¬† Frederick W. Smith. Näyttääkin siltä että Fred Williams ja Frederick W. Smith ovat yksi ja sama henkilö. -¬† Allekirj. huom.).
 
Williams kertoo karjansilpomisista yli 25 sivulla ja toistaa karjanomistajien lausuntoja siitä että on merkillistä että silvottua karjaa löytyy mitä merkillisimmistä paikoista jonne ei mitenkään helpolla pääse, kuten lammikoista, vuoristosta, kiviröykkiöistä ja jopa puiden latvoista.
Seuraavassa luvussaWilliams kertoo Dane Edwards- nimisestä toimittajasta¬† ja hänen kriittisestä analyysistä Condon- komitean työskentelystä. Edwards suhtautuu hyvin kriittisesti Condon- komiteaan ja toteaa että n. s. tutkimuksia ei suinkaan suoritettu asianmukaisella tavalla. Edwards kertoo esimerkkinä Condon- komitean työskentelystä siitä kun ufo havaittiin ilmavoimien tukikohdasta ja sitä havaitsi mm. kaksi lennonjohtajaa lennonjohtotornista. Tämä kohde teki 180 asteen käännöksen ja poistui valtavalla nopeudella. Selityksenä Condon- komitea tarjosi että kyseessä oli yksityiskone joka oli eksynyt sotilastilaan ja poistui nopeasti.
Edwards kertoo että yksityisiä tutkimuksia suorittanut, tunnettu ufotutkija,¬† fil. tri James McDonald tapasi henkilökohtaisesti näitä lennonjohtajia jolloin ilmeni ettei kukaan ollut haastatellut heitä kertaakaan, ei¬† Blue Bookin toimesta eikä myöskään Condon- komitean toimesta. Kaiken lisäksi he eivät olleet kuulletkaan koko Condon- komiteasta.
Tässä luvussa Williams menee aika pitkälle kirjan varsinaisen aiheen ulkopuolelle kun hän selittää ja selostaa tämän toimittajan, Dane Edwardsin, toimintaa ja katoamista ja väitettä siitä että hän olisi ollut salainen CIA:n agentti. Mielestäni tämä selostus ei kuulu tähän kirjaan ollenkaan.
 
Seuraavassa luvussa taas Williams selostaa aika seikkaperäisesti Snippy- hevosen silpomista. Useisssa selostuksissa joissa kerrotaan Snippy- hevosesta on sekoitettu eri hevosia keskenään. Joidenkin kirjojen mukaan silvottu hevonen oli Snippy, kun taas toisten mielestä kyseessä oli Lady- niminen hevonen. Williamsin version¬† mukaan taas silvottu hevonen oli Snippy- nimisen tamman Lady- niminen varsa.
Williamsin mukaan sen jälkeen kuin Lady- oli silvottu, niin Snippy jatkoi elämistään
kaikessa rauhassa eläkeikään saakka.
 
Sivulla 103 Williams huomauttaa että samaan aikaan kun Snippyn silpominen tapahtui niin Condonin komitea työskenteli parast' aikaa ja Condon- komiteasta lähetettiin CSU- laboratoriosta Ft. Collinsista asiantuntija joka tutki tapausta ja tämä asiantuntija oli sitä mieltä että Snippy (!- tässä Williams itse puhuu taas Snippysta)
olisi ollut sairas ja joku ohikulkija oli säälinyt sitä ja leikannut sen kurkun auki.
Sen jälkeen erilaiset kojootit ja muut olivat syöneet lihat sen päästä ja niskasta.
Williams huomauttaa että varsin useat paikkakunnan naapureista huomauttivat että
on merkillistä että korkeasti arvostettu asiantuntija CSU- laboratoriosta saattaa olla niin huonosti perillä asioista että kaikki hänen väitteensä ovat vääriä.
Richmond- nimiset tutkijat jotka saapuivat ensimmäisinä tutkimaan Snippy- tapausta löysivät paljon jälkiä pyöreästä esineestä joka olisi laskeutunut paikalle,
ja jäljet kolmesta juoksevasta hevosesta joista yhden hevosen jäljet yllättäen loppuvat samalla kuin kaksi muuta hevosta juoksivat toiseen suuntaan. Hevosten jälkien lisäksi löytyy jälkiä jostakin kaksijalkaisesta joka on ottanut pitkiä askeleita ja joka on painanut¬† 363-¬† 408 kg. Tämä oli se joka oli ajanut hevosia takaa.
 
Tässä täytyy todeta myöskin se että vaikka lukija saattaa tuntea tiettyä ylimielisyyttä aluksi kun tarttuu tähän kirjaan, sen johdosta että se on omakustanne ja rengaskansiossa, niin allekirjoittaneen mielestä kirja on huomattavasti korkeammalla tasolla kun aluksi saattaisi uskoa. Tämä johtuu siitä että Williams itse on esim. Snippyn kohdalla itse käynyt paikan päällä tutkimassa asioita ja selostaa asioita perusteellisesti ja ainakin allekirjoittaneeseen tekee vaikutuksen Williamsin oma logiikka ja omat ajatukset tilanteessa jossa hän tutkii tapauksia käyttämällä omaa järkeään eikä vain lainaen muita kirjoja tai kirjailijoita.
 
Snippyn kohtalo ja kaikki se julkisuus minkä se toi mukaansa verotti raskaasti Snippyn omistajia hevosen omistajia, Lewisejä,¬† ja varsinkin Nellie Lewis kiinnostui yhä enemmän mystiikasta, okkultismista ja ufoista ja sekä Nellie että Berle Lewis kertovat nähneensä tähtimuotoisen ufon lähietäisyydeltä eräänä iltana.
Kun Nellie Lewisin äiti kuoli niin hautajaisista tulivat melkein kaaos. Hauta sortui,
ennenkuin arkkua ehdittiin laskea siihen, autot reistailivat,¬† ja kaiken kukkuraksi Snippyn omistaja Nellie Lewis teki itsemurhan hautausmaalla samana päivänä, eli äitinsä hautauspäivänä.
Williamsin kertomus tapaus Snippystä on jopa 12 sivua pitkä ja varsin seikkaperäinen ja mielenkiintoinen.
 
Kirjan 9 luvussa Williams kertoo tiibetiläisestä Bardo Thodal- nimisestä ikivanhasta kirjasta joka Williamsin mukaan¬† on yli tuhat vuotta vanha ja se on tarkoitettu sellaisten luettavaksi jotka ovat juuri kuolleet. (!). ¬†Tässä tiibetiläisessä kirjassa kerrotaan paljon erivärisistä valopalloista ja eri olennoista.
Nämä valopallot saattavat näyttää ylösalaisin olevilta kupeilta joista lähtee valosäteitä eri suuntiin. Näiden valopallojen tehtävä on viedä matkustajat korkeampiin olotiloihin.
Williamsin¬† mukaan tässä kirjassa kerrotaan monesta asiasta joka muistuttaa nykypäivän ufoilmiötä, mutta jota ihminen kohtaa vasta kuoltuaan. Williamsin mukaan näinollen ufot liittyvät kuolemaan ja ainoastaan tietyt ihmiset voivat nähdä niitä. Williamsin mukaan tässä tiibetiläisessä kirjassa kerrotaan myös erilaisista olennoista ja Williamsin mukaan esim. amerikkalainen Bigfoot¬† liittyy tähän olentojoukkoon. Williamsin mukaan nämä valopallot ja olennot ovat mm. meidän
suojelusenkeleitämme ja ne nousevat esille meidän omasta tietoisuudestamme, eivätkä he tule muualta. Williamsin mukaan ne ovat peräisin meidän omasta tietoisuudestamme ja tässä asiassa Williams, vaikka ei itse sitä sano, toistaa aika samoja käsityksiä kuin Jung tuo esille mandala- teoriassaan.
 
Luvussa 10 Williams kysyy millä tavalla ufot lentävät ja tässä luvussa tulee esille tilanne joka lukijan mielestä saattaa olla hiukan ristiriitainen sikäli että kun Williams edellisessä luvussa puhui siitä että ufot ovat Jungin tapaan lähinnä mandaloita, niin tässä luvussa, eli luvussa 10, puhutaan siitä että ufot ovat koneita jotka edustavat hyvin pitkälle vietyä ja korkeatasoista tekniikkaa. Williams kuitenkin pohtii sitä vaihtoehtoa myös että ufot ovat teknisiä laitteita, mahdollisesti materialisoituneita, mutta että lentäjät edustavat jonkunlaisia tiibetiläisiä tulpahahmoja ,eli projektioita, joita havaitsija itse on synnyttänyt ja tässä luvussa Williams pohtii jopa sitäkin että kuolleet ihmiset eivät ole kuolleita siinä mielessä
kun me tarkoitamme, vaan että he jatkavat elämistä taivaassa ja Williams miettii sitäkin että nämä tulpat, eli ufojen ohjaajat, voisivat olla jopa meidän omat kuolleet sukulaisemme.
 
Eräänä teknisenä ratkaisuna siihen miten ufot lentävät Williams ehdottaa sellaista vaihtoehtoa että ufojen käyttövoimana ovat pyörivät painot, jonit jotka kiertävät eli pyörivät melkein valon nopeudella ufossa yhteen suuntaan ja synnyttävät magneettisen kentän. Tämän pyörivän renkaan sisäpuolella, ja eristettynä siitä, olisi
valoelektroneista koostuva toinen rengas joka pyörii vastaavalla nopeudella päinvastaiseen suuntaan jotta tasapaino syntyy.
 
Yhteenvetona Williams toteaa että ufot ovat monimutkaisia, yliluonnollisia koneita joiden miehistönä toimivat yliluonnolliset olennot ,tai yliluonnollisia projektioita.
Williams toteaa että ne eivät suinkaan tule kaukaa vaan että ne tulevat meidän läheltämme ja ne itse asiassa voivat olla, tai edustaa isovanhempiamme tai vaikkapa naapurimme isovanhempia.
 
Williams toteaa myös lopuksi että hänen tekstinsä on sellainen ettei yksikään kustantaja olisi julkaissut tätä kirjaa josta syystä se on julkaistu omakustanteena.
Allekirjoittaneen mielestä kirja on kuitenkin sen verran mielenkiintoinen ja Williams on perehtynyt niin hyvin ufoaiheeseen että kaikesta huolimatta¬† suosittelen tätä kirjaa sen johdosta että jos ei muuta niin se on ajatuksia herättävä.
 

Björn Borg, 26.9.2006


© Suomen Ufotutkijat
Suomen Ufotutkijat ry  - Arkkitehdinkatu 14 B  - 33720 TAMPERE  |  Tel. +358405170553  |  Webmaster  |