Suomen Ufotutkijat ry - F U F O R A

ETUSIVULLE
Kirjasivu

Stone, Clifford E.:

U.F.O.s are Real

SPI Books, New York, N. Y. 1997. 410 sivua (A 4)

 
 
Stone kertoo esipuheessaan että hänen kiinnostus ufoihin heräsi, niin kuin niin monen muun kirjailijan, kun hän itse lapsena näki ufon.
 
Kirjansa alussa Clifford Stone kertoo kuinka hän USA: n armeijan aktiivipalveluksessa olevana kersanttina joutui vaikeuksiin esimiestensä kanssa ufokiinnostuksensa johdosta.
Stonen esimiehet yrittivät painostaa Stonea eroamaan armeijasta vapaaehtoisesti, mutta kun Stone kieltäytyi eroamasta esimiehet järjestivät Stonen psykiatriseen tutkimukseen.
Psykiatrinen tutkimus osoitti kuitenkin ettei Stonessa ollut mitään psykiatrisia kummallisuuksia vann että hän oli täysin normaali.
 
Sen jälkeen kelkka kääntyi päinvastaiseen suuntaan. Armeija käynnisti sisäisen tutkimuksen jossa tutkittiin nimenoman Stonen esimiehiä ja millä tavalla he olivat painostaneet Stonea.
Lopputuloksena Stonea painostaneet esimiehet joutuivat itse eroamaan armeijasta tai siirrettiin muihin tehtäviin.
 
Stone kiinnittää kirjan esipuheessa lukijan huomiota siihen miten suuria henkilökohtaisia uhrauksia hän on joutunut tekemään jotta saisi haltuunsa kirjassa julkaistun aineiston ja pyytää lukijaa suhtautumaan asiaan sen mukaisesti.
Allekirjoittanut kuulee Stonen vetoomuksen ja valitsenkin tässä kirjaesittelyssä sanani sen mukaisesti.
 
Tämä kirja on Stonen mukaan kirja joka ei pitäisi olla olemassakaan.
Stone tarkoittaa tällä sitä että kun USA: n puolustusvoimien mukaan ufoja ei ole olemassa, niin niistä ei pitäisi myöskään olla olemassa mitään asiakirjoja.
Kuitenkin Stone on kerännyt tähän paksuun kirjaan nimenomaan eri viranomaisilta tiedonvapauslain nojalla julkisuuteen saatuja satoja asiakirjoja jotka puhuvat nimenomaan ufoista.
 
Kirjan asiakirjojen joukosta löytää varsin mielenkiintoisia asiakirjoja. Tunnetusti USA: n ilmavoimat lopettivat ufotutkimukset vuonna 1969. Silti kirjasta löytyy mm. seuraavat asiakirjat:
 
1) New Mexicossa sijaitsevan ilmavoimien Cannon- tukikohdan yllä havaittiin 21.1.1976 kaksi ufoa ja kontra- amiraali J. B. Morin kirjoitti asiasta muistion jossa hän totesi että ' Turvallisuuspoliisi joka havaitsi ne, raportoi että ufot olivat läpimitaltaan noin 25 metriä, hopean- tai kullanväriset ja huipulla oli sininen valo. Keskellä oli reikä ja pohjassa oli punainen valo' .
Morin oli sillä hetkellä The National Military Command Centerin operaatiokeskuksen varapäällikkö.
2) Kirjassa julkaistaan myös saman operaatiokeskuksen toisen varapäällikön, ilmavoimien prikaatikenraalin A. Treyzin, 31.1.1976 päivätty kirje jossa kerrotaan ufohavainnosta joka oli sattunut kello 0430- 0600 EST- välisenä aikana ilmavoimien Floridassa sijaitsevan Eglinin tukikohdan tutka- aseman lähellä. Kirjeessä huomautetaan erikseen että havaintohetkellä ei ollut olemassa mitään lämpötilainverssiota.
3) Edelleen kirjassa julkaistaan saman operaatiokeskuksen kolmannen varapäällikön, prikaatikenraali L. J. Leblanc, Jr.:n 30.7.1976 päivätty kirje jossa kerrotaan ufohavainnosta lähellä Fort Ritchietä. Kirjeen mukaan useat siviili-ja sotilashavaitsijat olivat nähneet kolme punaista ufoa. Eräs havaitsija oli nähnyt ufoa joka kooltaan oli yhtä iso kuin 2, 5 tonnin kuorma- auto. Ufo oli leijunut 100- 200 m korkeudessa tukikohdan ammusvaraston yllä. Havaintohetkellä vallitsi paikalla lämpötilainverssio.
Toisin sanoen, vuonna 1976, eli seitsemän vuotta sen jälkeen kuin ufotutkimukset lopetettiin, niin kaksi kenraalia ja yksi amiraali kirjoittavat ufohavainnoista.
 
Varsin tunnettuja ufologiassa ovat vuoden 1976 n. s. Teheranin tapaus ja toisaalta vuoden 1980 Englannin n. s. Bentwaters- tapaus. Kirjassa julkaistujen asiakirjojen perusteella näyttää siltä että se on juuri Stone joka on kaivanut esille nämä tapaukset Tiedonvapauslain nojalla. Allekirjoittanut muistaa kyllä nähneensä Stonen ohimennen eri dokumenttiohjelmissa, mutta hänen roolinsa asiassa on mennyt allekirjoittaneen ohi.
Jos näin on että se todellakin on Stone joka on kaivanut esille sekä Bentwatersin että Teheranin tapaukset niin silloin on kyllä todettava että Stonen merkitys ufologiassa on ollut varsin merkittävä.
Bentwatersin tapaus tuli kyllä esille muutakin kautta, mutta kuuluisa n. s. Haltin muistio löytyi vasta USA: sta, ja näyttää siltä että se oli juuri Stone joka kaivoi sen esille.
 
Eräs asia joka tulee esille myös Stonen kirjassa on se tosiasia että kun Grenadan pääministeri Gairy yritti viedä ufoasiaa YK: hon vuonna 1978 niin USA: n onnistui estämään että YK olisi päättänyt organisaation perustamisesta ufotutkimusta varten, ja sai sen sijaan asian siirrettyä ' vain '¬† Outerspace Committee' hen.
Stone kysyy, samoin kuin allekirjoittanut, ja moni muukin, että mikä intressi ylipäänsä oli USA: lla estää Grenadan aikomuksia?¬† Miksi USA oli ollenkaan kiinnostunut koko asiasta?
 
Se tosiasia että ufologiassakin pitää mennä, mahdollisuuksien mukaan alkulähteelle, eikä tyyytyä toisen käden, kolmannen käden tai neljännen käden materiaaliin tulee esille korostetusti tässä Stonen kirjassa. Varsin monessa kirjassa on tuotu esille että meteoriittiasiantuntija Lincoln La Paz oli se henkilö joka johti¬† Project Twinkleä vuosina 1949- 1950 jolloin yritettiin selvittää n. s. vihreiden tulipallojen mysteeriä. Näin on sanottu kymmenissä kirjoissa.
Stonen kirjassa julkaistaan kuitenkin Project Twinklen lopullinen raportti kokonaisuudessaan ja siitä ilmenee että La Paz oli kyllä pyydetty mukaan, ja oli mukana Los Alamosin kokouksessakin, mutta kuitenkin kieltäytyi asiasta muiden kiireidensä takia.
La Paz oli sitten mukana epävirallisena neuvonantajana, mutta sehän ei ole aivan sama asia.
En usko että kukan olisi tahallaan välittänyt väärää tietoa, mutta se on osoitus siitä miten vaikeata on selvittää 50 vuotta vanhoja asioita vanhojen asiakirjojen perusteella siinä vaiheessa kun osa materiaalista edelleen on leimattu salaiseksi.
 
Kun tutkii vanhoja Project Twinklen asiakirjoja niin löytääkin yllättäen raportin joka herättää ufologin mielenkiinnon:
" Los Alamosilainen työntekijä näki 7.6.1951 vertikaaliasennossa olevan sylinterimäisen ' kangasmaisen ' esineen jossa oli terävä kärki ja joka näytti putoavan kanjoniin kello 11:10. Etsinnöissä ei kuitenkaan löytynyt mitään. "
Mikähän sekin olisi voinut olla?
 
Kirjassa julkaistaan satoja alkuperäisiä asiakirjoja ja raportteja. Näiden joukossa on mm. edellämainittu Twinklen loppuraportti, kanadalaisen Smithin Project Magnetiin liittyviä asiakirjoja ja raportteja, JANAP 146 syyskuulta 1959 kokonaisuudessaan, kenraali Samfordin vuoden 1952 lehdistötilaisuuden puhe ( ikävä kyllä loppuosa puuttuu), y. m. , y. m.
Kirjassa julkaistaan myös kuuluisat MJ- 12 paperit mutta niistä on puhuttu niin monessa muussa yhteydessä että en puutu niihin tässä yhteydessä.
 
 
Kirja päättyy varsin ikävällä tavalla. Stone on erottuaan armeijasta saanut työtä erään ostoskeskuksen vartiopäällikkönä. Perjantai-illalla 18.8.1995 Stone saa kuulla että on tapahtunut moottoripyöräonnettomuus ostoskeskuksen pääsisäänkäynnin kohdalla. Kun Stone kiiruhtaa paikalle hän löytää oman poikansa kuolleena.
Stonen mielestä seuranneessa poliisitutkinnassa on merkillisiä puutteita.
Stonen mielestä onnettomuus oli järjestetty hänen hiljentämiseksi.
Tämä saa taas Stonen omistamaan tämän kirjan kuolleelle pojalleen sekä lisäämään siihen kahdeksannen luvun jota hän alunperin ei aikonut ottaa mukaan kirjaan.
 
Erikseen lisätyssä kahdeksannessa luvussa Stone tuo esille käsityksensä siitä ettei USA: n ilmavoimat suinkaan ole lopettaneet ufojen tutkimista vaikka väittävätkin niin. Todisteena tästä Stone viittaa esim. edellämainittujen kenraalien ja amiraalin kirjeisiin.
Stone ottaa myös esille, niin kuin moni muu ufokirjailija, salaiset projektit joiden nimet ovat Project Moon Dust ja Project Blue Fly. Esim. Moon Dustin tehtävä on ottaa talteen avaruudesta alasputoavia satelliitteja mutta Stonen mukaan sen tehtävänä on myös tutkia maahansyöksyneitä ufoja samoin kuin Blue Fly.


Samalla tavalla kuin Kevin Randle kirjassaan ' Conspiracy of Silence' niin myös Stone tuo nyt esille millä tavalla USA: n senaattori Jeff Bingamannille oli valehdeltu kun hän kysyi Project Moon Dustin perään.
( Tällöin hän sai vastauksen luutnantti John E. Madisonilta joka kirjoitti ettei
' Project Moon Dust' - nimistä organisaatiota ikinä ole ollut olemassakaan. Julkisuuslain nojalla myöhemmin julkisuuteen saatujen asiakirjojen joukosta on kuitenkin löytynyt yli 6 000 asiakirjaa joissa mainitaan Project Moon Dust. Senaattorille siis valehdeltiin. ) ( Tämä kohta on lainattu allekirjoittaneen ko. Randlen kirjan esittelystä).
 
Stone viittaa myös, niinkin myöhään kuin¬† 4.4.1997 päivättyyn ilmavoimien kirjeeseen jossa myös vahvistetaan että Moon Dust ja Blue Fly ovat olleet olemassa. Kirjeen mukaan Moon Dust ja Blue Fly oli alunperin perustettu Korean sodan aikana alasammuttujen viholliskoneiden- ja lentäjien siirtämiseksi USA: han.
Myöhemmin tehtäväkenttä oli laajennettu avaruusromun ja ufojen talteenottamiseksi,¬† mutta ne oli nyt lakkautettu tehtävien puutteessa¬† ja kaikki arkistot oli tuhottu.
Stonen mukaan tilanne on se että kun viranomaisia on USA: ssa niin paljon, niin totuus ufoista tulee tällä tavalla esille vahingossa, pala palalta, sillä tavalla että yksi viranomainen vahingossa julkistaa jonkun asiakirjan ja toinen taas toisen, ja tällä tavalla kokonaiskuva vähitellen tulee esille.
 

Björn Borg, 9.5.2006


© Suomen Ufotutkijat
Suomen Ufotutkijat ry  - Arkkitehdinkatu 14 B  - 33720 TAMPERE  |  Tel. +358405170553  |  Webmaster  |