Suomen Ufotutkijat ry - F U F O R A

ETUSIVULLE
Kirjasivu

Spencer, John:

Gifts of the Gods?: Are UFOs Alien Visitors or Psychic Phenomena?

Virgin Books, London 1994. 349 sivua

 
 
John Spencer ( = John Wallace Spencer ) kuuluu kyllä ufologian raskaan sarjan kirjailijoihin. Paitsi että hän on toiminut useita vuosia englantilaisen BUFORA- järjestön puheenjohtajana niin hän on kirjoittanut noin 50 kirjaa joista suurin osa liittyy paranormaaleihin ilmiöihin.
 
Yhdessä Hilary Evansin kanssa John Spencer on julkaissut seuraavat kirjat:
Evans,Hilary-John Spencer:UFOs 1947-1987.The 40-Years Search for an Explanation.Fortean
     Tomes,Lontoo1987.
Spencer,John & Hilary Evans:Phenomenon. From Flying Saucers to UFOs- Forty Years of Facts
      and Research. Futura Publications/ MacDonald & Co (Publishers ) Ltd , London 1988.
 
Yksin tai yhdessä vaimonsa Annen kanssa John Spencer on julkaissut mm. seuraavat
kirjat:
 
Spencer,John Wallace:No Earthly Explanation.Phillips,New York 1974.
Spencer,John Wallace:The UFO Yearbook.Phillips Publishing Company,Springfield,MA 1976.
Spencer,John W.:Bermuda Triangle-Ufo Connection.Phillips P 1999.
Spencer,John:Perspectives:A Radical Examination of the Alien Abduction Phenomenon.
       MacDonald & Co.,London 1989.
Spencer,John:The UFO Encyclopedia.Headline/Avon Books,New York 1991.(=The New UFO
    Encyclopedia?).
Spencer:UFOs-The Definitive Casebook.Hamlyn,Lontoo 1991.
Spencer, John: The World Atlas of UFOs: Sightings, Abductions, and Close Encounters.
         Smithmark 1992.
Spencer,John:Gifts of the Gods?:UFOs,Alien Visitors or Psychic Phenomena.Virgin
       Books,London 1994.
Spencer, John & Anne : The Encyclopedia of the World' s Greatest Unsolved Mysteries.
       Headline Book Publishing, London 1995.
Spencer,John & Anne:Fifty Years of UFOs:From Distant Sightings to Close Encounters.
          Boxtree,Lontoo 1997.
Spencer,John & Anne: True Life Encounters. Alien Contact. Orion Media, Orion Books, London
          1997.
 
 
Edellämainituista kirjoista olen aikaisemmin jo 3.10.2006 kirjoittanut kirjaesittelyn Spencerien kirjasta¬† ' The Encyclopedia of the World' s Greatest Unsolved Mysteries ' ja
aikaisemmin vuonna 2008 kirjasta ' True Life Encounters. Alien Contact ' .
 
Omien kirjojeni yhteisestä lähdeluettelosta löydän yhteensä viisi Spencerin kirjaa.
Lisäksi huomaan että olen lukenut yhden Spencerin kirjan jota en ole ottanut mukaan lähdeluettelooni koska se ei ole ufokirja ( ' Limbo of the Lost ' ).
 
 
Spencer kertoo kirjansa alussa ' Kiitokset ' - osassa että hänen on aivan pakkko kiittää erityisesti ruotsalaista ufotutkijaa Bertil Kuhlemania joka on ollut erittäin mainio tietolähde vuosien varrella ja Spencer toteaa että jos joku osa tästä kirjasta olisi kirjoitettu vähän perusteellisemmin niin Kuhleman olisi pitänyt ilmoittaa myös tämän kirjan kirjoituskumppaniksi.
 
Vaikka allekirjoittanella on hyvät suhteet ruotsalaiseen UFO- Sverigeen niin päätin katsoa hiukan Internetistä mitä Ruotsissa kerrotaan¬† Kuhlemanista ja hämmästyksekseni huomaan että UFO- Sverigen oma hakuteos ei mainitse vuonna 2001 kuollutta Kuhlemania sanallakaan.
 
Kun tutkin asiaa hiukan lisää niin saan sitten sen kuvan että UFO- Sverigen nykyinen johto¬† on pitänyt Kuhlemania liian ufouskovaisena ja ' New Age ' - liittyvänä ja näyttää todellakin siltä että UFO- Sverige yksinkertaisesti on ottanut etäisyyttä Kuhlemaniin.
 
Mutta Spencerhän kehuu Kuhlemania ja koska tämä esittely koskee Spencerin kirjaa niin pysyn jatkossa Spencerin kirjassa.
 
Spencer toteaa että silloin kuin hän ei ole Ruotsissa niin Bertil on se syypää siihen miksi paperi Spencerin faksikoneesta aina pääsee loppumaan.
 
Varsinaisessa esipuheessaan Spencer tuo jo pariinkin otteeseen esille käsityksensä siitä että kahdenkymmenen ufotutkimuksen jälkeen hän on vakuuttunut siitä että avaruushypoteesi selityksenä ufoilmiölle on väärä.
 
Spencerin mielestä ufoille on olemassa toinen selitys ja tätä selitystä hän aikoo tuoda esille tässä kirjassa vaikka hän myös tuo esille esimerkkejä henkilöistä jotka uskovat että ufot ovat avaruudesta.
 
Toisessa luvussa Spencer toteaa että periaatteessa meillä on kaksi eri ilmiötä. Meillä on ufohavaintoja ja toisaalta meillä on kokemuksia ja kokemuksilla Spencer tarkoittaa tässä nyt sieppauksia ja Spencer huomauttaa erityisesti että ei ole olemassa hänen mielestään mitään mikä yhdistäisi näitä kahta eri asiaa keskenään vaikka ihmiset yleensä näin tekevät.
 
Spencerin mielestä nämä kaksi eri asiaa eivät kuulu yhteen ollenkaan vaan on olemassa kaksi kokonaan eri ilmiötä .
 
Sieppauksesta Spencer toteaa ettei ole olemassa ainoatakaan luotettavaa havaintoa jossa joku ulkopuolinen olisi nähnyt ufon joka laskeutuu tien varteen ja pysäyttää auton ja autosta ohjataan ihmisiä ufoon.
Tällaista havaintoa yksinkertaisesti ei ole.
 
Kolmannessa luvussa Spencer syyttää lehdistöä siitä että se on lehdistö joka ylläpitää tätä avaruushypoteesia, että lehdistö harvoin tutkii asioita sen kummemmin vaan keksii omia otsikoita lukijoitten mielenkiinnon herättämiseksi.
 
Spencer ottaa esimerkiksi pari tapausta joita Englannin BUFORA on tutkinut ja vertailee niitä lehtitietoihin ja toteaa että lehtitiedoista puuttuu kaikki teknilliset yksityiskohdat joita BUFORA on ottanut huomioon.
 
Kun Spencer etsii näitä myytintekijöitä niin lehdistön jälkeen hän ottaa esille television ja huomauttaa että televisio- ohjelmat ovat enimmäkseen viihdettä ja jos ne eivät tarjoa viihdettä niin niitä ei kiinnosta ufologia ollenkaan ja hän kertoo itse eräästä tapauksesta jossa hänet oli pyydetty mukaan erääseen televisio- ohjelmaan ja ennen ohjelman alkua niin juontaja kysyi että onko Spencer sitä mieltä että avaruudesta tulee säännöllisesti ufoja Maahan ?
Kun Spencer totesi että ' ei, hän ei usko sitä ' niin juontaja meni täysin tolaltaan eikä osannut edes käyttää Spencerin läsnäoloa hyväkseen ohjelmassa.
 
Juontaja meni täysin tolaltaan koska hän oli olettanut että Spencer vastaisi myönteisesti.
 
Asia loppuikin sitten siihen että juontaja siirsi Spencerin syrjään eikä kysynyt häneltä yhtään mitään koko ohjelman aikana.
 
Neljännessä luvussa Spencer ottaa esille toisen asian joka on synnyttänyt tämän avaruushypoteesin, eli SCI- FI ja filmit ja hiukan yllättäen niin Spencer selostaa näitä filmejä yli 12 sivua joka asia yllättää allekirjoittanutta hiukan.
 
Viidennessä luvussa Spencer ottaa esille toisen asian joka on synnyttänyt tämän avaruusmyytin eli ufotutkijat ja ufojärjestöt jotka usein ovat vakuuttuneita siitä että ufot ovat avaruudesta ja markkinoivat aktiivisesti näitä ajatuksia yleisölle.
 
Spencer kertoo tohtori Ivan Grattan- Guinessista joka pitkään oli ollut mukana paranormaalitutkimuksessa ja hän totesi kerran että ' jos jokin aihe on joskus pitänyt pelastaa omilta puolestapuhujilta niin se on ufologia ' .
 
Kuudennessa luvussa Spencer ottaa esille konspiraatioteoreetikot joiden mielestä viranomaiset salailevat totuuden ja Spencer vertailee tässä monella sivulla ufologiaa Watergate - skandaaliin joka kyllä selvisi suhteellisen nopeasti siitä huolimatta että sitä yritettiin kaikin tavoin salata ja Spencerin mielestä jos vertailee Watergate- skandaalia ufologiaan niin ufologiassa ei ole tullut esille mitään tällaista.
 
Spencerin mukaan ei ole näin ollen olemassa mitään konspiraatiota.
 
Luvussa seitsemän Spencer ottaa esille ihmisten havaintoja ja havaintotekniikkaa ja miten epämääräiset ihmisten havainnot saattavat olla.
Spencer ottaa esille tyypillisen tapauksen jolloin joku on ilmoittanut nähneensä taivaalla kirkkaan valon ja uskoo että se on ufo ja kun Spencer on osoittanut että taivaalla siihen aikaan oli Venus joka loisti kirkkaana niin sattuu usein että havaitsija muokkaa omaa havaintoa sen jälkeen ja kertoo että ' kyllä minä näin Venuksen myös ' joka ehkä ei sittenkään ole totta koska hän ei maininnut Venusta aikaisemmin.
 
Havaitsija saattaa sitten todella uskoakin että hän näki kaksi kohdetta eli Venuksen ja sen ufon vaikka hän näkikin alunperin vain yhden kohteen.
 
Spencer kertoo myös kokeesta jonka he ovat tehneet BUFORAssa eli 50: lle ihmiselle on yleisötilaisuudessa näytetty¬† 15 sekunnin ajan yllättäen ufokuva ja myöhemmin on pyydetty ihmisiä piirtämään mitä he näkivät ja Spencer toteaa että he saivat takaisin 50 erilaista kuvaa joista eräskin oli harvinaisen pitkälle viimeistelty.
 
Spencer ajaa tässä takaa sitä että havaitsijat eivät ole luotettavia.
Spencer on jo ennen 9. lukua puhunut paljon ihmisen havaintopsykologiasta ja luvussa 9 hän sitten julkaisee sitten kokonaisen luvun jonka otsikko on ' Perceptions through Communication '¬† eli havaintoja kommunikaation kautta ja julkaisee sivulla 100 kaavan siitä miten ihminen havaitsee joitakin asioita ja tällöin allekirjoittaneelle välähtää eräs asia ja palaan kirjan sivulle 26 jossa Spencer kertoo että hän kirjoittaa myös liikkeenjohdon kirjoja ja tunnistan tässä omasta opiskelustani että Spencer on nyt kirjoittanut liikkeenjohdon kirjan mm. havaintopsykologiasta¬† vaikka hän soveltaa sitä tässä kirjassa ufologiaan.
 
Eli kyseessä on eräänlainen opettaja Spencerin ufologian oppikirja.
 
Spencer puhuu 3. asteen lähikontakteista ja siitä että ihmiset ovat usein menettäneet muistinsa siitä mitä on tapahtunut ja toteaa että se voi liittyä traumaan ja kertoo tapauksesta jossa hän itse oli nuorena polkupyörällä kovalla vauhdilla ajanut päin pysäköityä autoa.
 
Spencer joutui sairaalaan kolmeksi päiväksi ja hän oli kokonaan menettänyt muistinsa siitä mitä oli tapahtunut eikä muista sitä tänä päivänäkään.
 
Spencer puhuu myös n. s. ' puuttuva aika ' -ilmiöstä joka on yleinen sieppaustapauksissa ja toteaa että ihminen on ilmeisesti muuttuneessa tajunnantilassa silloin ja Spencer ottaa esille hypnopomppiset ja hypnagogiset unet ja¬† maantiehypnoosin ja toteaa että sieppauskertomukset usein liittyvät näihin ja viittaa Lucien Morgan- nimiseen psykologiin joka huomauttaa että usein uppudumme omiin ajatuksiimme ajaessamme tuttua reittiä tai vaikkapa ollessamme¬† hississä tai katsellessamme televisiota jolloin ajatuksemme saattavat harhailla ja voi kulua joku aika ilman että edes huomaamme sitä.
 
Spencerin mielestä näin ollen ei ole mitenkään harvinaista että koemme puuttuvaa aikaa sillä tavalla ettemme edes huomaa sitä.
 
Kirjan luvussa 11. Spencer ottaa esille kulttuurin, yhteiskunnan ja uskonnon vaikutus ufohavaintoihin ja huomauttaa että kun Neuvostoliitto romahti niin sieltä tuli ufohavaintoja joista ei aikaisemmin oltu kuultukaan.
Spencer tarkoittaa tässä tietysti että Lännessä näistä ei oltu kuultu, olivathan ne tunnettuja Neuvostoliitossa.
 
Sitten Spencer hyppää Afrikkaan ja viittaa Cynthia Hindin kertomukseen jossa Clifford Muchena- niminen henkilö näki punaisen valopallon ja olentoja joilla oli hopeiset vaatteet.
 
Muchena oli sitä mieltä että hän oli nähnyt esivanhempien henkiolentoja.
Clifford Muchena ei yhdistänyt ollenkaan havaintoaan avaruuteen.
 
Lisäksi Spencer kertoo Maureen Cresswell- nimisestä henkilöstä joka on kotoisin Grenadasta Länsi- Intiasta ja pienenä näki kerran merkillisen näköisiä olentoja jotka keskustelivat kiivaasti keskenään ja silloin lapsena hän oletti vaan että ne olivat toiselta paikkakunnalta koska hän ei vielä silloin ollut käynyt missään eikä osannut yhdistää niitä ufoihin tai avaruuteen eikä osaa tehdä sitä vieläkään.
 
Ne olivat vain olentoja ja hän ymmärsi vasta myöhemmin että näissä olennoissa oli jotain merkillistä.
 
Spencer kommentoi aika lyhyesti sitten uskonnon vaikutusta havantoihin ja toteaa vain että monelle avaruusolennot ja ufot ovat lähinnä uskonto.
 
Luvussa 12 Spencer kommentoi seksuaalisuutta ja lähikontakteja ja kertoo että hän on tutkimuksissaan tullut siihen tulokseen että ilmeisesti on olemassa joku korrelaatio toisaalta havaintojen, ja nimenomaan lähikontaktien¬† ja toisaalta havaitsijassa tapahtuvan seksuaalisen heräämisen välillä.
 
Spencer luettelee että syynä tähän voi olla :
- tunne että on erityisen tärkeä
- kundalini
- että henkilö yleensä saa yhteyden energioihin joita me Länsimaissa naiivisti
       kutsumme seksuaalisiksi
- tahallinen jekku muukalaisten taholta joka on suunniteltu tuottamaan
¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† siemennestettä geneettisiä tutkimuksia varten ( Spencerin mielestä ei kovin
¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† todennäköinen vaihtoehto ).
 
Spencer olettaa että tämä seksuaalinen herääminen liittyy siihen että ufohavaitsija kokee itsensä jotenkin erikoiseksi ja hänen itsetuntonsa voimistuu.
 
Spencer huomauttaa myös että moni ihminen joka on nähnyt ufon läheltä eli siis kokenut lähihavainnon on eronnut tai on muuten yksin.
Hänestä tulee tavallaan¬† erikoinen tai merkkihenkilö ja parisuhteessä sitten tämä toinen osapuoli joka ei ole kokenut mitään jää syrjään.
 
Tämän luvun lopussa Spencer toteaa että amerikkalainen näkemys että sieppaukset ovat muukalaisten suorittamia niin ei ole oikea hänen¬† mielestään vaan Spencerin mielestä sen on synnyttänyt hypnoosin väärinkäyttö.
 
Tämä on ohjannut havaitsijoita eräänlaiseen sieppauksen stereotyyppiin joka on sitten olemassa kaikkien ufotutkijoiden mielessä.
 
Kirjan alussa kerroin kuinka Spencer oli läheisessä suhteessä ruotsalaiseen Bertil
Kuhlemaniin mutta hänen kontaktinsa pohjoismaihin ei rajoitu tähän vaan luvussa 13 Spencer on uhrannut jopa 5 sivua suomalaiselle Rauni- Leena Luukanen- Kildelle ja hänen kertomuksilleen ja kokemuksilleen.
 
Spencer huomauttaa nimenomaan siitä että Rauni- Leena on ollut sitä mieltä että kyseessä on paranormaaleihin ilmiöihin liittyvä asia tämä ufologia.
 
Spencer kommentoi tässä sitä kun Luukanen on kertonut että hänen astraalikehonsa on siepattu mutta kuitenkin hänen fyysisessä ruumiissa on sitten jälkiä tästä sieppauksesta niin Spencerin mukaan Luukanen on selittänyt asian sillä tavalla että kyseessä ovat psykosomaattiset arvet, eli eräänlaiset stigmatat.
 
Spencer muistaa tässä australialaisen Maureen Puddyn joka istui autossa ja kertoi että hänet siepataan vaikka samassa autossa hänen vieressään istui kaksi ufotutkijaa jotka eivät nähneet yhtään mitään.
 
Spencer kysyy tässä että onko kyseessä ehkä astraalinen sieppaus.
 
Spencer kertoo että Luukanen¬† oli kerran todennut että yhteys paranormmaaleihin ilmiöihin on suora: Uskollaparannus, selvänäkö, ruumiistairtaantumiset ja muut paranormaalit kokemukset ovat jokapäiväisiä asioita muukalaisille.
" Jos suhtaudumme avoimesti avaruudesta tuleviin signaaleihin niin myös me voimme oppia, ainakin osittain, käyttämään näitä tekniikoita. Kokemuksesta tiedän että he jotka ovat olleet yhteydessä muukalaisiin saavat lahjaksi harvinaiset psyykkiset voimat , " Luukanen sanoo Spencerin mukaan.
 
Luvussa 14 Spencer kysyy että mitä ihmettä ovat ufotutkijat etsimässä ja filosofoi tässä edestakaisin siitä miten ufotutkimusta pitäisi hoitaa ja mitä ufotutkijat etsivät ja mitä heidän pitäisi etsiä mutta toteaa luvun lopussa ettei hänellä itsellään ole vastauksia koska ilmiötä ei tunneta tarkkaan ja vasta sitten kun ilmiötä tunnetaan tarkkaan voidaan kehittää oikeita tutkimusmenetelmiä.
 
Spencer toteaa myös että tällaiset tieteen tutkimusmenetelmät eivät sovellu ufologiaan koska ufohavaintoa ei voida toistaa kun tahdotaan.
 
Tavanmukainen tiede ei tunnista että maailmassa on monta asiaa joita emme vielä ymmärrä hyväksyttyjen raamien puitteissa. Tiede on käyttänyt vääriä testimenetelmiä kun puhutaan ufoista.
 
Spencer sanoo tämän luvun viimeisellä rivillä ett䬆 " vastaukset postikortilla kiitos jos jollakulla on vastauksia näihin kysymyksiin. "
 
Kirjan luvussa 15 Spencer kertoo millaista on työskennellä havaitsijoiden parissa ja kertoo ensimmäiseksi n. s. Anamnesis- projektista jonka itävaltalainen psykologi Alexander Keul oli aloittanut ja jota hän sitten jatkoi englantilaisen BUFORA- järjestön Ken Phillipsin kanssa Englannissa.
 
Tämän projektin puitteissa haastateltiin yli sata ufohavaitsijaa joista suurin osa oli nähnyt ufon läheltä ja johtopäätöksiä tästä tehtiin sillä tavalla että ufohavaitsijat jotka ovat nähneet ufon läheltä niin
- heillä on suuri määrä ESP- kokemuksia joista he kertovat itse
- ja toiseksi niin havaitsijat jotka ovat nähneet ufon läheltä niin heillä on paljon
¬† ufohavaintoja ja näkevät paljon unia lentämisest䬆
- lähituntumahavaitsijat näyttävät olevan ' status- ristiriitaisia '¬†¬†
 
Tästä ' status- ristiriidasta ' on tri Warren tehnyt tutkimuksia vuonna 1970.
 
Spencer huomauttaa kuitenkin että kritiikkia voidaan suunnata Anamnesis- tutkimukseen sillä tavalla että siinähän haastateltiin nimenomaan henkilöitä jotka ovat nähneet ufoa läheltä ja paitsi kymmenen henkilön vertailuryhmää niin ei haastateltu ollenkaan tavallisia ihmisiä.
 
Spencer kertoo kahdesta tukiryhmästä joita BUFORA oli perustanut sieppausuhreille.
Toinen oli The Witness Support Group joka oli epävirallinen ryhmä joka kokoontui silloin tällöin ja joka oli perustettu lokakuussa 1991.
Tässä ryhmässä ihmiset saivat keskustella keskenään kokemuksistaan.
 
Spencer panee merkille sen että eräs yksityiskohta näissä keskusteluissa oli että toisilla sieppausuhreilla oli usein vaikeuksia hyväksyä muiden sieppausuhrien kertomuksia vaikka heillä oli oma kokemus.
Heillä oli suuria vaikeuksia sulattaa toisten tapauksia.
 
Toinen tukimuoto joka heillä oli oli The Witness Support Network joka toimi sillä tavalla että ihmiset olivat vain puhelinyhteydessä toisiinsa eivätkä tavanneet kasvosta kasvoon.
 
Tämä ryhmä kuitenkin hajosi ristiriitoihin joissa eri jäsenet syyttivät toisensa ties mistä ja päätettiin lopettaa se.
Se oli epäonnistunut tukimuoto, tämä että pidettiin yhteyttä vain puhelimitse.
 
Luvussa 16 Spencer puhuu regressiohypnoosista ja kysyy että onko kyseessä tutkimus, terapia vai molemmat ja Spencer kertoo kuinka hän on tavannut Budd Hopkinsin ja yhdessä ovat tyhjentäneet viskipullon ja vaihtaneet ajatuksia mutta silti, tämän jälkeenkin he olivat eri mieltä asioista.
Kumpikin piti kiinni omasta käsityksestään ja Spencerin mukaan Hopkins on hiukan hyväuskoinen.
 
Spencer tähdentää että hänen mielestään hypnoosi terapiamielessä on varsin hyvä väline mutta sen sijaan hän ei luota siihen mitä sieppausuhrit kertovat että avaruusolennot olisivat siepanneet heitä ja tähänhän Hopkins uskoo vahvasti.
 
Spencer kertoo nyt monella sivulla Debbie Tomeysta jonka hän sai tavata ollessaan USA: ssa.
 
Lukijalla saattaa tässä nyt olla hiukan vaikeuksia sen kanssa että Tomey on tunnettu ufologiassa jopa kolmella eri nimellä.
Debbie Tomey on se henkilö joka esiintyy nimellä Kathie Davis Hopkinsin kirjassa
' Intruders ' .
 
Myöhemmin Kathie Davis rupesi esiintymään oikella nimellään Debbie Jordan mutta on esiintynyt myös nimellä Debbie Tomey.
( Tähän voi tietysti olla olemassa useitakin selityksiä )
 
Joka tapauksessa Spencer tapaa nyt USA: ssa Davisin, eli Jordanin eli Tomeyn ja kertoo kuinka Debbie on tuonut esille että sieppauksen jälkeen hänelle on sattunut paljon parapsykologisia tapauksia kuten poltergeistilmiöitä ja tyhjestä tulevia¬† ääniä ja muita asioita.
 
Spencer muistuttaa tässä siitä että amerikkalainen tri David Gotlib on laatinut eräänlaisen eettisen koodin jonka mukaan pitää kohdella sieppausuhreja.
 
Spencer haastattelee taas Lucien Morgania ja kysyy että onko Morgan sitä mieltä että ne kokemukset joista hän kuulee että ovatko ne objektiivisesti todellisia ?
 
Morgan vastaa siihen että :
 
" En usko että ne ovat todellisia sen johdosta että ne vastaukset mitä ihmiset antavat hypnoosissa eivät ole oikeita sitä vaihtoehtoa varten.
Tämä kauhu on erilainen kauhu.
Henkilön personaallisuus reagoi täysin toisella tavalla kun olen tekemisissä sieppaustapausten kanssa.
Tämä ' jokin ' joka ei ole todellinen on se että henkilö ei tunne että se olisi yhtä eläväinen kuin todellisuus " .
 
Luvussa 17 Spencer kertoo sieppausuhrista jonka nimi on Mark joka kertoo ufohavainnosta jonka hän teki kun hän oli 11- 12- vuotias.
 
Toverinsa kanssa Mark näki ufon joka leijui heidän koulunsa yllä ja asia johon allekirjoittanut kinnittää huomiota on se että kun Mark näki ufon jossa oli ikkunoita ja näki jopa kolme muukalaista ikkunoissa niin tämä toveri ei nähnyt mitään muukalaisia eikä ufoa vaan pelkän valopallon.
 
Tämä on asia jota Mark, ja kaikki muutkin,¬† ovat¬† ihmetelleet että miten tämä on
mahdollista ?
 
Mark ihmettelee lisäksi sitä että hän näki muukalaisen kasvot ikäänkuin kahdella eri tavalla, että vaikka heidän välillään oli lähimmillään 200 metriä niin silti Mark koki että muukalaisen kasvot olivat välillä aivan lähellä häntä.
Mark ei pysty selittämään tätä.
 
Asia josta Mark on myös harvinaisen varma on se että hän ei pidä ufoja ja muukalaisia avaruusolentoina.
Hän ei sano minä hän pitää niitä mutta hän sanoo että hänellä on sellainen käsitys ettei avaruudella ole mitään tekemistä näiden kanssa.
 
Spencer antaa tilaa Markille jopa 20 sivua kirjastaan.
 
Seuraavaksi Spencer kertoo James- nimisestä henkilöstä joka vaimonsa kanssa oli telttailemassa ja keskellä yötä hän meni¬† ulos tarpeilleen ja näki oranssinvärisiä valoja ja hän havaitsi sitten että nämä valot liikkuivat ylös- alas erään pellon yllä ja kutsui vaimonsa kello
2: 55 aamuyöllä.
Vaimo sanoi että hän käy hakemassa kameran ja sen jälkeen hän keittäisi teetä ja sen jälkeen hän huomasi että Jamesin takana oli joku valopallo ja kun he katsoivat niin he havaitsivat että se oli aurinko joka nousi ja kello oli 5 aamulla.
Kaksi ja puoli tuntia oli kadonnut noin vain.
 
Erikoista tässä tapauksessa on se että hänen vaimonsa näki että hänen edessään oli kahdeksan tupakantumppia ja se on juuri se määrä jonka hän olisi polttanut kahdessa ja puolessa tunnissa.
 
Eli vaimo on ollut fyysisesti läsnä tämän kahden ja puolen tunnin aikana.
Silti heillä ei ole mitään tietoa minne tuo kaksi ja puoli tuntia katosi.
 
Tämän jälkeen Spencer kertoo Charles Hicksonista joka oli toinen niistä miehistä jotka siepattiin Pascagoulassa vuonna 1973.
 
Spencer itse haastattelee Hicksonia ja mielenkiintoista tässä on se että Hickson oli ennustanut Neuvostoliiton ja kommunismin romahduksen etukäteen ja muistuttaa ennustuksestaan haastattelutilaisuudessa.
 
Tämä haastattelu tehtiin vuosi ennenkuin Neuvostoliitto todella romahti.
 
Seuraavaksi Spencer kertoo Janice Georgiou- nimisestä naisesta jolla on ollut toistuvia yhteyksiä muukalaisiin ja asia johon allekirjoittanut kiinnittää ensimmäiseksi huomiota on se että erään kokemuksen aikana hän koki sellaisen asian että hänen sänkynsä pieneni tai huone suureni ja tämän viittaa n. s. tiladilaatioon josta allekirjoittanut on ollut kauan erityisen kiinnostunut.
 
Tämän kokemuksen yhteydessä Janicen huoneeseen ilmestyi mies joka oli noin 225 cm pitkä ja mies keskusteli Janicen kanssa.
 
Janice huomauttaa että hänen pikkusiskonsa oli tullut hänen huoneeseensa samalla kuin hän jutteli sen vieraan miehen kanssa ja seuraavana päivänä pikkusisko oli kysynyt että kenen kanssa Janice oli puhunut koska pikkusisko oli kuullut hänen puhuvan mutta hän oli kuullut myös miehen äänen ja tämä seikka että pikkusisko kuuli miehen äänen on vakuttanut hänet siitä että hänen luonaan oli todellakin joku mies jonka kanssa hän todellakin keskusteli yöllä.
 
Janice kertoo useista kokemuksistaan ja tapaamisistaan muukalaisten kanssa¬† ja siirtyy sitten popmaailmaan ja kertoo että hän on aina ollut erityisen kiinnostunut Elvis Presleysta ja on tehnyt jopa taideteoksia joissa on Presleyn kasvot.
 
Allekirjoittaneen mielestä Janicen kiinnostus Presleyhin vaikuttaa kyllä hyvin pitkälle tavanomaisen ihailijan kiinnostukselta ja samalla linjalla Spencerkin on vaikka ei sano sitä ihan suoraan.
 
Se joka kuitenkin tässä on mielenkiintoista on se että he ovat kerran läsnä tilaisuudessa jossa esiintyy Elvis Presleyn imitaattoreita ja yllättäen yleisö ja kaikki muut läsnäolevat huokaisevat koska Bill- niminen imitaattori¬† laulaa äänellä joka täsmälleen muistuttaa oikean Presleyn ääntä.
 
Janice ja tämä Bill tapaavat sitten ja ryhtyvät yhteistyöhön ja Bill sanoo että kyseessä ei ole hänen oma äänensä vaan että huolimatta siitä minkä laulun hän laulaa niin se tulee Presleyn äänellä ja hän on itse sitä mieltä että hän kanavoi Elvistä jollain tavalla.
 
Janice itse on sitä mieltä että se oli Elvis Presley joka saattoi Billin ja Janicen yhteen.
 
Janice kertoo myös siitä kuinka hän on ollut avaruudessa ja nähnyt emäaluksen joka on
480 km ( ! ) pitkä ja jonka alapuolelle oli kiinnitetty mm. lentokoneita mutta myös eräs taistelulaiva....
 
Spencer antaa tämän jälkeen tilaa 15 sivua toiselle sieppausuhrille jonka nimi on Rohan.
 
Rohan kertoo useista kokemuksistaan ja asia jonka hän tuo erityisesti esille on se että monet hänen sukulaisistaan ovat nähneet ufoja tai kokeneet sieppauksia ja Rohan luettelee mitä kukin sukulainen on nähnyt tai kokenut.
 
Tässä tuodaan myös esille se seikka että varsin moni sieppausuhri näyttää olevan sellainen että hän on kärsinyt sairauksista elämänsä aikana.
 
Spencer uhraa myös Bryan- nimiselle sieppausuhrille yli 20 sivua kirjastaan.
Bryan on henkilö joka on kokenut paljon merkillisiä asioita ja tavannut muukalaisia ja oppinut jopa kutsumaan ufoja luokseen onnistuneesti oman väitteensä mukaan.
 
Allekirjoittanut suhtautuu kuitenkin hiukan epäilevästi Bryaniin sen johdosta että kirjassa kerrotaan kuinka Bryanilla¬† ja hänen tuttavallansa oli ollut tapana olla¬† ulkona etsimässä ufoja ja varsin usein¬† he ovat pitäneet taivaalla nähtyjä valoja ufona vaikka he sitten ovat huomanneet että ne olivatkin lentokoneen valoja.
 
Tämä tapahtui kirjan mukaan useasti.
Lisäksi Bryanin lentokonetuntemus näyttää olevan edelleenkin vähän heikko kirjan kirjoittamisvaiheessakin koska hän sanoo että lentokoneessa on siipien kärjissä vilkkuvat
vihreät ja punaiset valot.
( Näinhän ei ole asian laita. Siipien kärjissä olevat punaiset ja vihret valot ovat kiinteitä ).
 
Näyttää siltä ettei Bryan vieläkään osaa tunnistaa lentokoneen valoja.
 
Kun on tutustunut Bryaniin yli 20 sivun verran niin mieleeni hiipii kyllä ajatus että tässä on yli- innostunut, hiukan hermostuneen tuntuinen henkilö joka ehkä subjektiivisesti kokee eri asioita joita muut eivät huomaa.
 
Seuraavaksi Spencer kertoo Lorraine ja James- nimisestä pariskunnasta ja tässä on mielenkiintoista se asia että Lorraine kertoo tyypillisestä MIB- tapauksesta.
Lorraine oli varsin usein nähnyt ufoja ja myös muukalaisia.
 
Kerran Lorraine¬† oli vihaspäissään juossut ulos ja meni istumaan bussipysäkille jolloin paikalle ilmestyi merkillinen valkoinen auto jota ajoi nuori¬† mies jolla oli¬† mustat aurinkolasit ja ruskettunut iho.
Auto oli kauttaaltaan valkoinen, myös sen sisustus rattia myöten. Auto näytti upouudelta.
 
Myös mies oli pukeutunut valkoisiin vaatteisiin¬† ja tapauksessa on tyypilliset MIB- piirteet paitsi että tässä oli nyt kyseessä valkopukuinen mies.
Ilmeisesti tässä ei pitäisi nyt puhua MIB: stä vaan MIW: stä.
 
Mies ei puhunut mitään Lorrainelle mutta silti Lorraine tunsi selvästi jonkunlaisen voimakkaan kutsun että hän voi astua autoon jos tahtoo.
Lorraine vastusti kuitenkin kiusausta jolloin auto lähti ääneti liikkeelle ja ajoi pois.
 
Kun Lorraine palasi kotiin niin musta helikopteri rupesi ajamaan häntä takaa ja lensi hänen yläpuolellaan ja vierellään ja kauhuissaan Lorraine ryntäsi takaisin kotiin.
 
Mutta kun Lorraine tuli kotiin ja muut kotona olevat menivät ulos katsomaan niin he eivät nähneet¬† mitään helikopteria.
Eivät naapurit myöskään olleet nähneet tai kuulleet mitään helikopteria.
Lorraine huomasi kuitenkin palatessaan kotiin että hän oli menettänyt aikaa yksi tunti jota hän itse ei voinut mitenkään uskoa todeksi.
 
Tämähän pistää lukijan miettimään että miten subjektiivinen oli tämä Lorrainen helikopterihavainto.
 
Itse Lorraine on vakuuttunut siitä että helikopteri lensi hänen perässään.
 
Tämän jälkeen Spencer kertoo jopa 25 sivulla ruotsalaisesta kontaktihenkilöstä Sten Lindgrenista joka usein on nähnyt ufoja ja ollut yhteydessä muukalaisiin jopa tukholmalaisessa raitiovaunussa.
Lindgren kertoo että hän kerran sai tiedon että 29.10.1965 tasan kello 19.00 illalla muukalaiset suorittaisivat testin ja tämän kirjan mukaan niin kello 19 sinä iltana noin 30 emäalusta ja noin 300 avaruusalusta lensivät Ruotsin yli etelästä pohjoiseen ja tämä ylilento aiheutti paljon uutisia lehdistössä ja Lindgrenin mukaan hänellä on useita lehtileikkeitä joita hän on näyttänyt Spencerille.
Tässä kerrotaan myös että sen aikainen Dagens Nyheterin päätoimittaja Olov Lagercrantz oli
Tukholmassa ja hän näki itse yhden tällaisen sikarimuotoisen aluksen joka laskeutui alas sillä paikalla missä hän oli.
 
Lagercrantz kirjoitti omaan lehteensä kiihtyneeseen sävyyn tästä fantastisesta sikarinmuotoisesta aluksesta.
 
Lagercrantz oli ensin uskonut että kyseessä oli lentokone, sen jälkeen zeppelinari kunnes hän tajusi että se oli valtavankokoinen kohde.
 
Edelläolevan tekstin sanelen nauhurille mökilläni kesällä 2008 eikä minulla ole mahdollisuuksia tarkistaa näitä väitteitä kesällä 2008.
 
Sen sijaan kun marraskuussa 2008 kirjoitan tuon sanelun puhtaaksi niin en tietenkään voi olla vastustamatta kiusausta tarkistaa asioita hieman.
 
Onhan kyseessä mahtava ufoparaati jonka on todistanut ruotsalaisen valtalehden päätoimittajakin !
Onhan tässä pakko hiukan tarkistaa näitä väitteitä muista lähteistä !
 
Ryhdyn etsimään Internetistä ja havaitsen nopeasti että vaikka Spencer on kirjoittanut etunimen väärin niin Olof Lagercrantz oli todellakin Ruotsin valtalehden Dagens Nyheterin päätoimittaja vuonna 1965.
Löydän myös lähteen jossa todellakin kerrotaan että Lagercrantz itse oli nähnyt taivaalla kohteen ' joka näytti sisältäpäin valaistulta junalta ' .
 
Lisäksi löydän useitakin lähteitä joissa kerrotaan että tuona päivänä todellakin nähtiin jotain taivaalla ja useat ruotsalaiset lehdet kirjoittivat asiasta.
 
En löydä kuitenkaan ( vielä tätä kirjoittaessa ) mitään täydellistä raporttia tuosta Ruotsin ylilennosta.
 
Tässä yhteydessä tulee kuitenkin esille asia joka saattaa kiinnostaa suomalaista lukija ja se on se seikka että suomalais- amerikkalainen majuri Wayne S. Aho oli saapunut esitelmämatkallaan Suomesta Ruotsiin¬† ja oli pitänyt ufoesitelmän Tukholmassa edellisenä päivänä ja Wayne oli todennut että ' ufot seuraavat minua ' .
 
Joudun tätä kirjoittaessa jättämään tuon Ruotsin ylilennon tähän ja palaamaan siihen joskus toiste.
 
Spencerin kirjan mukaan niin Lindgren sai kolme viikkoa myöhemmin tiedon että ufo laskeutuisi ja hän ja usea muu henkilö lähtivät kahdella autolla Nävsjön- nimiselle järvelle.
 
Ufo laskeutui ja Sten ja muut löysivät sen .
Mukana olleella miehellä oli kirjekuori mukanaan ja hän meni sisälle ufoon ja palasi tyhjin käsin eikä kertonut mistä oli kysymys.
Tämä Sten Lindgrenin mukaan.
 
Lindgren kertoo sitten että hän yhdessä muiden kanssa Tukholmassa perusti pienen uforyhmän¬† jonka nimi¬† oli ' Intergalaktinen Federaatio ' ja heitä oli noin 20 henkilöä mukana, mm. tämä Bertil Kuhleman johon Spencer on viitannut kirjan alussa.
 
Lindgren kertoo kuinka hän kerran oli mukana televisio- ohjelmassa ja piti näyttää filmiä ufoista 17.8.1968¬† illalla mutta kun näitä filmejä leikattiin leikkaushuoneessa niin hehkulamput poksahtivat ja kun tilalle vaihdettiin uudet lamput niin nekin poksahtivat.
 
Samanaikaisesti sitten kun tätä ohjelmaan nauhoitettiin kello 16 ja lähetettiin ulos samana iltana kello 20 niin Lindgren ilmoitti että studion yläpuolella oli ufo johon hän oli telepaattisessa yhteydessä ja kuulemma iltalehdet kertoivat tästäkin asiasta.
 
Kerrotaan myös kuinka toisen suuren ruotsalaislehden Svenska Dagbladetin päätoimittajana oli keväällä 1969 Allan Hernelius ja hänen vaimonsa Jeanette von Heidenstam oli tunnettu ruotsalainen kuuluttaja.
 
Nämä olivat eräällä maatilalla 100 km etelään Tukholmasta Ulf ja Mona- nimisten henkilöiden seurassa ja nämä, eli Ulf ja Mona kuulivat ja näkivät ufon.
 
Missään ei kuitenkaan sanota että myös Hernelius ja hänen vaimonsa olisivat nähneet mitään.
 
Allekirjoittanut rupeaa nyt tässä vaiheessa miettimään miten tämä kirja loppuu sillä Spencerhan on sanonut jo useita kertoja että hän ei usko että ufot ovat avaruudesta ja toisaalta hän nyt antaa 25 sivua tilaa ruotsalaiselle kontaktihenkilölle Sten Lindgrenille
joka puolestaan kertoo olleensa useastikin yhteydessä ufoihin ja nähneensä niitä ja kommunikoineensa muukalaisten kanssa.
 
Allekirjoittanut miettii nyt miten tämä yhteistyö tulee loppumaan.
 
Sten Lindgren kertoo myös että kuinka aikaisin vuoden 1985 alussa Dalarnassa Ruotsissa oli kaikkien aikojen ufo- operaatio.
Noin 250 operaatiota nähtiin kahden viikon aikana Dalarnan yläpuolella ja isot emäalukset laskeutuivat ja se oli kaikkien aikojen suurin ufotapatuma Ruotsisssa ja kaikissa päivälehdissä kirjoitettiin tästä 14 päivän ajan.
 
Ehdin juuri kysyä itseltäni miten Sten Lindgren ja Spencer sopivat yhteen kun he suhtautuvat ufoihin täysin päinvastaisella tavalla ja sivulla 311 Spencerin vastaus tuleekin vastaan kuin kirje postissa.
 
Spencer viittaa näihin edellisiin ufotapahtumiin ja on mielummin kommentoimatta niitä.
Spencer jättää lukijalle itselleen¬† päätettäväksi mitä mieltä lukija on asiasta.
 
Luvussa 20 Spencer ottaa esille Gaia- hypoteesin ja pohtii että olisiko se ufoilmiön takana.
Spencer viittaa taas ruotsalaiseen Bertiliin joka kertoo että hän keskustelee esim. kasvien kanssa.
 
Luvussa 21¬† Spencer puhuu ihmisen roolista ja selostaa aika tunnetun englantilaisen Elsie Oakensenin¬†¬† tapausta monella sivulla ja tämän luvun lopussa Spencer toteaa että Elsie Oakensenin tarina vahvistaa Spencerin käsitystä siitä että ufot eivät ole vieraiden astronauttien kulkuvälineitä vaan että etsiessämme vastausta niin meidän täytyy etsiä joku toinen polku kuin mitä ufotutkimuksessa yleensä on seurattu eli tätä avaruuspolkua .
 
Spencer sanoo että hänen¬† mielestään paranormaaleissa kokemuksissa, huolimatta siitä millaiset kokemukset ovat,täytyy ottaa huomioon havaitsijan taustaa ja kulttuuritekijöitä.
 
Spencerin mukaan kokemukset ovat samanlaisia länsimaisen teknologian miehelle kuin afrikkalaiselle kylämiehelle ja Spencerin mukaan Elsien väitteet muistuttavat itse asiassa aboriginaalin shamaanin maailmaa kuin amerikkalaisten n. s. ' harmaiden ' maailmaa.
 
Spencer toteaa että itse ufo on osa paranormaalia spektraa.
 
Kirjan loppulauseessa Spencer tekee yhteenvedon siitä mitä hän uskoo ufoilmiöstä.
Hän toistaa sen jonka hän on jo aikaisemmin sanonut että hänen mielestään on olemassa kaksi erillistä ufoilmiötä jotka eivät kuulu yhteen ollenkaan.
 
Ensimmäinen on kaukaa tehdyt havainnot joille todennäköisesti löytyy arkiset selitykset.
Ne saattavat sisältää jonkun tuntemattoman luonnonilmiön kuten maaenergian tai ilmakehäilmiön.
Luultavasti tiede keksii aikanaan mistä on kysymys.
 
Toinen ilmiö on lähikontaktit josta tämä kirja on nimenomaan kertonut ja näiden kohdalla Spencer on sitä mieltä että on olemassa neljä eri vaihtoehtoa:
 
a) Muuukalaisten väliintulo
b) √Ąlyllinen mutta Maasta kotoisin oleva energia kuten Gaia
c) Ei- älyllinen mutta luonnollinen energia jota emme vielä ymmärrä
d) Inhimillinen tietoisuus  
 
Spencerillä ei ole paljon sanottavaa tuosta a) kohdasta vaan toteaa että se on varsin epätodellinen. Gaia- vaihtoehto b)¬† taas on yksi mahdollisuus hänen mielestään mutta todennäköisyys on Spencerin mukaan kuitenkin hyvin alhainen.
Spencer suosii c) ja d) yhdistelmää eli että kyseessä on luonnollinen Maaenergia josta emme vielä tiedä emmekä tunne ja että ihmiset kohtaavat näitä voimia ja ihmiset yrittävät ymmärtää niitä ennakkokäsitystensä ja ihmisen rajoitetun ajatteluprosessin puitteissa.
 
Näiden kohtaamisten sivutuotteena ihminen kehittyy.
 
Tämän kirjaesittelyn lopuksi allekirjoittanut ottaa esille asian joka ei ole Spencerin kirjassa mutta minulla on kuitenkin syytä tarttua siihen tässä yhteydessä.
 
Palaan kirjaesittelyyn jonka olen kirjoittanut aikaisemmin David Tansleyn kirjasta
' Omens of Awareness ' . Tuossa kirjaesittelyssä olen kirjoittanut näin :
-----------------
" Aivan lopuksi hyppään aivan toisen kirjan kirjaesittelyyn.
Syykin selviää ihan kohta.
 
Kyseessä on Alice Bryantin ja Linda Seebackin kirjan ' Healing Shattered Reality ' - kirjaesittely jonka olen kirjoittanut aikaisemmin.
Kyseessä on tapaus jossa kerrotaan että alkuasukkaat eivät pystyneet näkemään isoja purjelaivoja sen takia että he eivät milloinkaan aikaisemmin olleet nähneet tällaisia aluksia kun ensimmäiset länsimaiset tutkimusmatkailijat¬† saapuivat Amerikkaan.
 
Siinä Bryantin ja Seebachin kirjaesittelyssä olen kirjoittanut näin:
 
" [ Allekirjoittaneen tahtomatta tässä syntyy nyt historiallinen ongelma; Bryant & Seebach kertovat että se oli Darwing joka ilmoitti siitä etteivät alkuasukkaat nähneet ihänen isoa Beaglelaivaansa.
 
Sattumalta allekirjoittanut on viime aikoina lukenut myös Lisette Larkinsin kirjan
' Calling on Extraterrestrials ' jossa Larkins kertoo samasta ilmiöstä, eli etteivät alkuasukkaat nähneet saapunutta isoa laivaa. Larkinsin mukaan kyseessä oli kuitenkin löytöretkeilijä Magellan joka saapui Etelä- Amerikan Tulimaahan jolloin alkuasukkaat eivät nähneet Magellanin isoa purjelaivaa. Historialliseksi ongelmaksi nousee tässä nyt se tosiasia että vaikka paikkakunta maantieteellisesti on suunnilleen sama, eli Etelä- Amerikan eteläkärki, niin Magellan tuli paikalle vuonna 1520 ja Darwin tuli perässä vasta 312 vuotta myöhemmin, eli vuonna 1832.
Kokivatko molemmat saman ilmiön? Mutta silloinhan tuo logiikka ei päde sillä kun
Darwing saapui niin silloinhan alkuasukkaat olivat jo nähneet Magellanin laivan!
( Toki 312 vuotta aikaisemmin).
Tai erehtyykö joku kirjailijoista? Allekirjoittanut jättää tuon asian selvittämisen historiantutkijoille ]. "
 
Syy siihen miksi otan esille tuon Bryantin ja Seebachin kirjaesittelyn on se että myös David Tansley kertoo tästä tapauksesta mutta Tansley taas kertoo puolestaan että kyseessä oli Kolumbus joka saapui Tulimaahan.
 
Tässähän asiat menevät nyt pahasti ristiin sillä kaikkihan tiedämme että Kolumbus saapui Amerikkaan San Salvadoriin vuonna 1492 erittäin kaukana Etelä- Amerikan eteläkärjen Tulimaasta.
Todettakoon vielä reunahuomautuksena että Kolumbus kolmannella matkallaan astui maihin Etelä- Amerikan pohjoisosassa sijaitsevaan Venezuelaan mutta sekin on hyvin kaukana Etelä- Amerikan eteläkärjen Tulimaasta.
 
Toisin sanoen, kaikki yllämainitut kirjat sijoittavat tuon ' näkymättömän laivaepisodin ' eri paikkaan, eri aikakauteen ja eri henkilöiden yhteyteen.
Aikahaarukkakin tässä tapauksessa on 1832- 1492 = 340 vuotta.
 
Vaikka joku voisi niin uskoakin niin asia ei ole ilman merkitystä ufokirjoissa.
Se on osoitus siitä millä tasolla kirjailija ylipäänsä liikkuu ja miten tarkka hänen tekstinsä
on. "
------------------
 
Kuulostaa ehkä uskomattomalta mutta tässä Spencerin kirjassa törmään nyt neljännen kerran lyhyen ajan sisällä tuohon ' alkuasukkaat eivät näe isoja purjelaivoja ' - kertomukseen .
 
Mutta tällä kertaa kyseessä ei ole Darwing, Magellan eikä edes Kolumbus.
Ei, vaan Spencerin versiossa se on tällä kertaa Kapteeni Cook joka koki tuon asian.
 
Internetistä selviää nopeasti että Cook elämänsä ( 1728- 1779 ) aikana teki kolme eri tutkimusmatkaa ja todellakin ohitti Etelä- Amerikan Tulimaa- kärjen.
 
Mutta Cookin maininta tässä kirjassa on huolestuttava.
Se on huolestuttava sen johdosta että kun lukee vain yhtä kirjaa niin tällaista asiaa ei havaitse.
 
Vasta¬† kun lukee useita kirjoja peräkkäin ja törmää samaan asiaan monessa eri kirjassa ja huomaa nämä eri versiot niin se antaa aihetta kysyä millä tasolla informaatio¬† muista asioista on näissä kirjoissa ?
Vaihteleeko myös muut tiedot kirjasta kirjaan samalla tavalla ?
Darwing, Magellan, Kolumbus vai Cook?
 
Siinäpä on pohtimista lukijalle.
 

Björn Borg, 20.11.2008


© Suomen Ufotutkijat
Suomen Ufotutkijat ry  - Arkkitehdinkatu 14 B  - 33720 TAMPERE  |  Tel. +358405170553  |  Webmaster  |