Suomen Ufotutkijat ry - F U F O R A

ETUSIVULLE
Kirjasivu

Redfern, Nick:

On the Trail of the Saucer Spies. UFOs and Government Surveillance

Anomalist Books, San Antonio, TX 2006. 298 sivua

 
 
Nick Redfern on erittäin tunnettu englantilainen ufotutkija - kirjailija joka¬† nykyisin asuu Yhdysvalloissa. Redfern on julkaissut myös seuraavat kirjat:
 
-A Covert Agenda:The British Government's UFO Top Secrets
     Exposed 1997.
-The FBI Files.The FBI¬īs UFO Top Secrets Exposed 1998.
-Cosmic Crashes: The Incredible Story of the UFOs that Fell to Earth 1999.
-Redfern,Nicholas & Andy Roberts:Strange Secrets:Real Government Files on the
         Unknown.    
-Body Snatchers in the Desert. The Horrible Thruth at the Heart of the Roswell
         Story 2005.
 
 
Tämä Redfernin kirja kertoo siitä kuinka etenkin USA: n FBI on pitänyt silmällä ufoharrastajia ja ufoyhdistyksiä. Tämä on tapahtunut varsinkin
n. s. kontaktihenkilöiden kohdalla. Tämä oli ymmärrettävää esim. Adamskin kohdalla joka julkisesti kertoi että avaruusolennot olivat kommunisteja. Adamskin aikaan USA: ssa elettiin sitä aikaa kun McCarthy ajoi takaa USA: n kaikkia kommunisteja, oikeita tai kuviteltuja.
Muiden ufoharrastajien kohdalla FBI on ollut kiinnostunut heidän tekemisistään sen johdosta että kuviteltiin että puheet ufoista, lentävistä lautasista ja avaruusolennoista voisi aiheuttaa häiriöitä yhteiskunnassa
(  eli paniikkia).  
 
Redfernin kirjan alku on itse asiassa aika tylsä lukijan kannalta siinä mielessä että kun lukija kerran on ymmärtänyt että FBI piti ufoharrastajia ja ufoyhdistyksiä silmällä niin on sitten jatkossa aika pitkästyttävää lukea että ' siitä ja siitä henkilöstä ' oli FBI: ssa mappi, ja FBI valvoi ' sitä ja tätä '
henkilöä.

Kirja muuttuu kuitenkin¬† varsin mielenkiintoiseksi kun Redfern ryhtyy kertomaan Englannin n. s. APEN - järjestöstä joka oli aktiivinen 1970- luvulla.
Kukaan ei ollut kuullutkaan aikaisemmin APEN- järjestöstä ennenkuin englantilaisten ufologien postiluukuista rupesi tippumaan 1970- luvulla kirjeitä APEN- järjestöltä. APEN antoi itsestään sellaisen kuvan että kyseessä oli suuri ja vaikutusvaltainen järjestö joka harrasti ufotutkimusta ja jolla oli sellaista tietoa jollaista muilla ei ollut.
Kukaan ei kuitenkaan voinut ottaa yhteyttä APENiin koska mitään tietoja lähettäjästä ei ollut saatavilla.
Ongelmana tässä oli vaan se että APEN harrasti nimenomaan häirintää. APEN syytti ufologeja eri asioista ja yllytti ufologeja toisiaan vastaan eikä sen toiminnassa näyttänyt olevan mitään järkeä.
APENiin oli kuitenkin suhtauduttava vakavasti sen johdosta että se ei tyytynyt vain kirjeiden lähettämiseen vaan murtautui myös esim. ihmisten koteihin. Mm. tunnettu ufokirjailija Jenny Randles kertoo siitä kuinka hän kerran muutti uuteen osoitteeseen. Randlesin mukaan kukaan ulkopuolinen ei tiennyt uutta osoitetta mutta silti hän löysi uudesta kodistaan viestin APENilta.
Toisessa tapauksessa APEN oli ottanut yhteyttä paikalliseen poliisiin paikallisen ufojärjestön nimissä ja juoksuttanut poliisia eri paikkoihin. Oikea paikallinen ufojärjestö oli kuitenkin täysin syytön asiassa.
Sattui myös sellainen tapaus että APENin käyttämässä kirjepaperissa oli sen kirjapainon nimi joka oli painattanut kirjepaperin. Kun asiaa tutkittiin ilmeni että kirjepaperi oli tilattu tunnetun Flying Saucer Review- julkaisun nimissä ja lasku meni myös Flying Saucer Review- lehdelle. Tässä tapauksessa valmiiksi painetut kirjepaperit ei kuitenkaan¬† toimitettu ¬†¬†Flying Saucer Review- lehdelle kuten tavallisesti, vaan joku oli noutanut¬† paperit kirjapainosta.
Redfernin mukaan Flying Saucer Review- lehti siis maksoi APENin kirjepaperista ilmeisesti tiettämättään.
 
APEN olisi jäänyt täydeksi mysteeriksi jos ei Redfern olisi eräässä vaiheessa saanut yhteyttä erääseen Englannin tiedustelupalvelun edustajaan jota Redfern kutsuu nimellä ' Sandman ' .
Sandman kertoi kuinka tiedustelupalvelu oli 1970 - luvulla pitänyt silmällä eräitä äärioikeistolaisia henkilöitä jotka suunnittelivat terroritekoja. Salatakseen tapaamisiaan ja uusien jäsenten värväystään nämä henkilöt olivat keksineet ryhtyä ' ufoharrastajiksi ' ja he osallistuivat säännöllisesti ufokokouksiin eri puolilla Englantia. Näissä ' ufomerkeissä ' nämä terroristit pystyivät tapaamaan toisiaan ja pitämään yhteyttä toisiinsa herättämättä epäilyjä. Ufokokouksissa nämä terroristit järjestivät sitten omia
' ufotapaamisia ' ilman että kukaan olisi epäillyt jotakin.
Sandmanin mukaan tässä toiminnassa oli mukana usea henkilö joka siihen aikaan oli varsin tunnettu Englannin ufopiireissä.
Nämä terroristit olivat myös APENin takana ja pyrkimyksenä oli hajoittaa Englannin koko järjestäytynyt ufoyhteisö jonka jälkeen APEN olisi ryhtynyt
Englannin ufoharrastajien keulajärjestöksi ja sitä kautta ajamaan omia asioitaan.
APENin toiminta sortui kuitenkin siihen että Englannin tiedustelupalvelu oli päässyt näiden terroristien jäljille ja miettiessään vastatoimia joku oli keksinyt sellaisen ratkaisun että tiedustelupalvelu itse ryhtyi levittämään sanomia APENin nimissä ja tällä tavalla tiedustelupalvelu sotki ' oikean ' APENin toimintaa.
Näin ollen, Redfernin mukaan, oikeistolaiset terroristit olivat käyttäneet ufologiaa ja ufoharrastajia peitetarkoituksessa.
 
Redfern siirtyy nyt Greg Bishopin kirjaan ' Project Beta ' joka kertoo amerikkalaisesta fyysikosta Paul Bennewitzista ja siitä kuinka amerikkalaiset tiedustelupalvelut levittivät Bennewitzille disinformaatiota sillä tarkoituksella että Bennewitz olisi ohjattu pois huippusalaisista projekteista.
Niin merkillinen on tämä maailma että täysin sattumalta allekirjoittanut on kirjoittanut kirjaesittelyn juuri tuosta Bishopin kirjasta juuri ennen kuin ryhdyin lukemaan tätä Redfernin kirjaa. Joten neuvon tietysti lukijaa tutustumaan tuohon Bishopin kirjan kirjaesittelyyn tai kirjaan.
 
Redfern siirtyy sitten Bennewitzista kuuluisiin MJ- 12 papereihin ja miettii että onko kyseessä nyt samanlainen disinformaatiotapaus kuin APENin ja Bennewitzin tapauksissa? Ohjaako amerikkalainen tiedustelupalvelu määrätietoisesti ufologeja pois jostakin huippusalaisesta asiasta levittämällä näitä MJ- 12 asiakirjoja?
 
Esimerkkinä voidaan tuoda esille ' Alisonin ' tapaus. Alison oli 36- vuotias nainen joka asui Arizonassa. Alison oli kertomansa mukaan siepattu ainakin viisi kertaa. Kerran sattui kuitenkin niin että sieppaus alkoi, kuten tavallisesti,¬† sillä tavalla että kaikki valot sammuivat Alisonin kodissa samalla kuin kuului matala humina ikkunoiden ulkopuolelta. Tämän jälkeen syttyi erittäin kirkas valo joka valaisi koko taloa jonka jälkeen Alison näki epämääräisiä pieniä hahmoja olohuoneessaan.
Aikaisemmin olennot olivat kantaneet Alisonin ulkopuolella sijaitsevaan alukseen.
Tällä kertaa kuitenkin humina lakkasi yllättäen ja Alison ' heräsi ' sieppauksen alussa ja näki että huoneessa ei ollutkaan pieniä muukalaisia vaan isoja mustapukuisia miehiä. Yksi miehistä huusi mikrofoniin ' mitä tapahtui ? ' samalla kuin miehet rupesivat perääntymään. Toinen miehistä nosti kätensä pystyyn näyttääkseen Alisonille että hän pysyisi paikallaan ja sanoi samalla¬† ' anteeksi ' . Miehet perääntyivät ulkopuolella olevaan mustaan helikopteriin ja lensivät pois.
Alisonin mielestä hänen sieppauksensa liittyivät USA: n armeijan mielenhallintakokeisiin ja tällä kertaa koe epäonnistui jostakin syystä.
 
Redfern miettii myös sitä että liittyvätkö n. s. karjansilpomiset siihen että on ollut olemassa joku vaarallinen tauti jota viranomaiset ovat salaa tutkineet, ettei se pääsisi leviämään ympäri USA: ta, ja josta viranomaiset ovat olleet hiljaa?
 
Myös Espanjan n. s. UMMO- tapaus nousee esille tässä kirjassa ohimennen. Tapaus UMMO oli harvinaisen laaja ja m. m.¬† levitettiin valokuvia ufosta Madridin yllä ja näiden ufojen pohjassa oli, harvinaista kylläkin, valtavan suuri merkki joka näytti venäläiseltä ' Sctsch' - kirjaimelta.
Kun ufokirjailija Jacques Vallee kävi Moskovassa tutkimassa n. s. Voroneshin tapausta Vallee hämmästyi kun löytyi silminnäkijöitä jotka kertoivat nähneensä saman UMMO- tunnuksen ufon pohjassa. Vallee mietti miten on mahdollista että siihen aikaan suljetussa neuvostoyhteiskunnassa joku olisi päässyt näkemään tuota espanjalaista tunnusta.
Redfernin mukaan Vallee myöhemmin pohti että KGB olisi ollut UMMO- jutun takana, syistä joista meillä ei ole aavistustakaan.
 
' Sandmanin ' kertomuksesta käy varsin selvästi ilmi miksi tiedustelupalvelut sekä Englannissa että USA: ssa ovat pitäneet ufoharrastajia silmällä. Vaikka ufoharrastajat olisivat miten isänmaallisia tahansa niin he ovat tarkkailleet puolustusvoimien tukikohtia, etsineet salaisia asiakirjoja, soitelleet eri virastoihin ja kysyneet asioista jotka ovat olleet salaisia.
Vaikka ufoharrastajat tässä toiminnassaan ovatkin jahdanneet ufoja ja muukalaisia niin he ovat kuitenkin käyttäytyneet enemmän tai vähemmän kuin paraskin vakoilija joka on etsimässä sotilassalaisuuksia.
 
Nykyisessä tietokoneyhteiskunnassa tähän on liittynyt myös n. s. hakkeritoiminta. Redfern kertoo englantilaisesta hakkerista Matthew Bevansista joka hakkeroi amerikkalaisen Wright- Pattersonin tietokoneita etsiessään salaista ufotietoja. Samoin englantilainen hakkeri Matthew Williams hakkeroi Englannin puolustusvoimien tietokoneita etsiessään ufotietoja puolustusvoimien Rudloe Manor- nimisestä laitoksesta.
Matthew¬† Williams ei tyytynyt pelkkään hakkeroimiseen vaan tunketui myös sananmukaisesti erään toisen ufotutkijan kanssa Rudloe Manorin alla olevaan tunneliverkostoon jota he tutkivat tuntikaupalla jäämättä kiinni.
 
Ufotutkijoiden ' saavutuksiin ' kuuluu myös se että harrastelijatähtieteilijä Chuck Clark ( joka on mainittu myös allekirjoittaneen kirjassa ' Ufot ja tähtitieteilijät ' ), ja joka on erikoistunut USA: n Area 51: een, Redfernin mukaan, jäi kiinni siitä että hän ' rikostoverinsa ' kanssa oli poistanut jopa 40 maahan kaivettua elektronista valvontalaitetta jotka oli kaivettu maahan Area 51- alueen ulkopuolella. Clark pääsi sitten jonkinlaiseen sopimukseen viranomaisten kanssa ja vapautettiin syytteistä.
 
Englantilaisesta hakkerista Gary McKinnon tuli kuuluisa kun hän jäi kiinni vuonna 2005 siitä että myös hän oli tunkeutunut USA: n armeijan tietokoneisiin. Amerikkalaiset ovat vaatineet McKinnonin luovuttamista USA: han jossa häntä saattaa odottaa jopa 70 vuoden vankeusrangaistus ja miljoonien dollarien vahingonkorvaukset.
McKinnon hurjiin väitteisiin kuuluu että hän löysi asiakirjoja joissa lueteltiin ' Ei Maassa olevien ' upseerien nimiä sekä ' alusten ' nimiä, eli sellaisten alusten nimiä jotka eivät olleet USA: n laivaston aluksia. McKinnon väittää saaneensa sellaisen käsityksen noista luetteloista että USA: lla on salaisia avaruusaluksia avaruudessa jo nyt.
 
On siis selvää että ufoharrastajista ja - tutkijoista¬† on välillä suoranaista riesaa pulustusvoimille ja viranomaisille eikä viranomaisia aina lohduta se että nämä ufoharrastajat eivät ole etsimässä sotilassalaisuuksia vaan muukalaisia.
Tämä selittää myös omalta osaltaan sen mistä ufotutkijat ovat usein¬† valittaneet; tiedustelupalvelut ovat välillä aktiivisesti salakuunnelleet ufotutkijoiden puhelimia ja tämä taas¬† on johtanut erilaisiin häiriöhin.
Redfern toteaa kuitenkin ettei se seikka että tiedustelupalvelu valvoo ufotutkijoita selitä kaikkea. Redfern kertoo tapauksesta jossa eräs ufotutkija valitti siitä että toinen ufotutkija ' oli kiusannut häntä päivisin ja öisin loputtomilla puhelinsoitoilla ' vaikka ko. henkilö oli soittanut vain yhden puhelun. Redfern viittaa tässä siihen että tämä tilanne muistuttaa sitä josta amerikkalainen kirjailija John Keel on kertonut.
 
Redfern kertoo myös ufokirjailija Greg Bishopista ( jonka kirjasta allekirjoittanut kirjoitti esittelyn jokin aika sitten) ja hänen kokemuksestaan:
" Kytkin elokuun viimeisellä viikolla 1999 tietokoneeni päälle jolloin huomasin että kaikki juttuni ja työn alla olevat työt oli poistettu koneesta. Kaikeksi onneksi minulla oli varmuuskopiot niistä.
Se joka oli kammottavaa oli ettei näitä töitä oltu vain siirretty tietokoneen roskakoriin, vaan myös roskakori oli tyhjennetty ja lisäksi tiedot oli poistettu kovalevyn roskakorisektorista joka aiheutti sen ettei niitä voitu enää pelastaa. Tällainen menettely vaatii tiettyjä toimenpiteitä ja muistaisin varmasti asian jos minä itse olisin sen tehnyt. Enkä muista tehneeni mitään sellaista. Tähän on olemassa muutama selitysvaihtoehto: Joko koneeni hakkeroitiin tai¬† minun koneeseen laitettiin joku virus joka vaikutti pelkästään siihen mappiin jossa juttuni olivat mutta ei muihin Word- mappeihin, tai sitten joku murtautui talooni " .
Yllämainitusta tietokoneongelmasta Bishop kertoi sähköpostitse 3.9.1999 ufokirjailija Jim Keithille, joka yllättäen kuolikin neljä päivää sen jälkeen. Eräiden mielestä Keithin kuolema oli aika merkillinen.
Bishop kertoo että hänellä oli myös ollut ongelmia postinsa kanssa.
 
Asia joka kiinnostaa kaikkia ufoharrastajia on se että Nick Pope joka nykyisin on varsin tunnettu ufokirjailija, vuosina 1991- 1994 hoiti Englannin puolustusministeriön n. s. ' ufopöytää '.
Ufokirjailijan uransa alussa Pope oli varsin vankasti sitä mieltä että ufoja ei tutkittu muualla Englannin puolustusvoimissa kuin hänen toimestaan.
Kuitenkin Popen seuraaja, Kerry Philpott, myönsi eräässä kirjeessä vuonna 1995 että ufoja oli tutkittu vuoteen 1992 saakka myös Rudloe Manorissa, Popen tietämättä.
Rudloe Manorissa ufotutkimukset oli hoidettu Flying Complaints Flight- nimisen toimiston toimesta. 
 
 
Redfernin kirja on taas osoitus siitä että ufotutkimus saattaa olla varsin jännittävää ja että kyseessä on paljon moni mutkaisempi ilmiö kuin mitä joku voi luulla.
 

Björn Borg, 28.12.2006


© Suomen Ufotutkijat
Suomen Ufotutkijat ry  - Arkkitehdinkatu 14 B  - 33720 TAMPERE  |  Tel. +358405170553  |  Webmaster  |