Suomen Ufotutkijat ry - F U F O R A

ETUSIVULLE
Kirjasivu

Randles, Jenny:

Mind Monsters. Invaders from Inner Space?

The Aquarian Press, Wellingborough, Northamptonshire, 1990. 224 sivua

 
 
Randlesin ' Mind Monster' - kirja ei ole mikään tieteellinen kirja vaan aika leppoisaan sävyyn kirjoitettu teos jossa Randles pohtii maailmassa havaittuja hirviöitä ja sitä mistä ne saattaisivat olla peräisin. Ovatko ne olemassa ihan oikeassa maailmassa vai ovatko ne vaan havaitsijan omia mielikuvituksia?
 
Kirjassaan Randles kertoo merihirviöistä, ilmassa havaituista hirviöstä, ja tietysti kuivalla maalla havaituista hirviöistä.
Randles ottaa tietysti esille tapauksia jotka on täysin keksittyjä mutta toisaalta hän kritisoi myös skeptikkoja ja heidän joskus typeriäkin selityksiä. Kunniansa saa kuulla mm.¬† myös ufologiasta tunnettu skeptikko Steuart Campbell josta Randles kertoo että Campbell, itse skotlantilaisena,¬† on niin skotlantilaishenkinen että Randles epäilee jopa Campbellin mielenterveyttä. Randles kertoo esimerkkinä että kun Campbell puhuu Loch Nessin hirviöstä niin Campbell ei pysty edes kirjoittamaan sanaa
' Loch ' koska se ei ole skotlantilainen sana, vaan kirjoittaa nimen yksinkertaisesti muodossa ' L. Ness ' .
 
Randles kertoo välillä petoksista ja välillä mysteerioista jotka ovat saaneet selityksensä, kuten erään¬† järven ' hirviöstä '¬† joka sai selityksensä kun järvi kerran jouduttiin kuivattamaan ja pohjalta löytyi harvinaisen iso kala.
Toisaalta on olemassa tapauksia jotka eivät ole niin yksinkertaisia, kuten Kongossa havaittu ' mokele- mbembe ' , joka hyvinkin saattaa olla vielä elossa oleva dinosaurus.
 
Randles kertoo myös siitä kuinka ihmisten ennakko- odotukset vaikuttavat heidän havaintokykyynsä. Randles julkaisee Loch Ness- jutun yhteydessä erään valokuvan¬† jossa näkyy aika selvästi järvellä uiva tyypillinen hirviö pitkine kauloineen.
Vasta sitten kun Randles kehottaa lukijaa katsomaan kuvaa uudelleen, mutta sillä silmällä että siinä onkin uimassa oleva koira jolla on keppi suussaan, niin vasta silloin lukija havaitsee että kyseessä todellakin taitaa olla se uimassa oleva koira. Mutta lukija, lukiessaan Loch Nessin hirviöstä, on niin kiinni siinä hirviöasiassa että hän tulkitsee valokuvaa vaan hirviönä eikä tule edes ajatelleeksi koiraversiota ennenkuin Randles huomauttaa siitä.
Samoin Randles julkaisee valokuvan ufosta, ja vasta kun Randles kehottaa lukijaa katsomaan kuvaa sillä silmällä että siinä näkyykin ilmaan heitetty englantilainen poliisikypärä, niin vasta silloin lukija taas huomaa että
' jaaha, sehän se voisi ollakin. Ja yllätys, yllätys kuvan onkin ottanut poliisimies, joka kylläkin väittää kuvaa aidoksi ufokuvaksi.
 
Mutta Randles ei tyydy suinkaan siihen että ihmisten ennakko- odotukset vaikuttavat havaitsijoihin ja selittäisivät kaikki havainnot, vaan Randles menee tässä asiassa paljon syvemmälle. Hän kiinnittää huomiota niihen kummallisiin yhteensattumiin jotka ovat tuttuja myös ufologiasta.
Randles ottaa esimerkkinä tieteiskirjailijaa Ian WATSONIN joka kirjoitti Emglannissa havaituista pterodactyl- nimisestä muinaisesta linnusta. Kumma kyllä niin Englannissa havaittiin oikea pterodactyl- lintu ( niin väitettiin!) ja tapausta tutki tutkija nimeltä Nigel WATSON. Ja siihen liittyen, tiedemies nimeltään tri Lyall WATSON kehitti ajatuksen siitä että planeetallamme on jonkinlainen¬† yhteinen tietoisuus jossa kaikki sielut ovat mukana. Eli WATSON, WATSON ja taas WATSON.
 
Randles kertoo myös niistä kummallisista asioista joista John Keel kertoo Mothman- kirjassaan, joka on kaikille ufologeille tuttu. Olisiko ihmisen oma alitajunta itse loihtinut esille tämän Point Pleasantin lentävän hirviön?
 
Randles huomauttaa siitä kuinka hän itse on omissa tutkimuksissaan¬† havainnut kuinka ufot liittyvät usein hirviöhavaintoihin. Usein kun jollakin paikkakunnalla on nähty ufoja niin on myös havaittu kummallisia eläimiä tai hirviöitä. Tyypillistä näissä tapauksissa on myös se että näitä kummallisia eläimiä tai hirviöitä ei milloinkaan saada kiinni, vaan ne näyttävät aina katoavan samalla hetkellä kun ufot myös katoavat.
 
Randles kertoo tapauksesta joka sattui koillisessa Ohiossa, USA: ssa. ' Ben ' havaitsi yöll䬆 mustan olennon jolla oli kaksi hehkuvaa punaista silmää. Ben mittasi myöhemmin että olento oli ollut miltei 3 metriä pitkä. Samanaikaisesti havaittiin läheisen metsän yläpuolella tanssivia valoja
Useita paranormaaleja ilmiöitä havaittiin ja Benin teini- ikäinen poika Andy näytti toimivan jonkunlaisena katalysaattorina ilmiöissä.
Kerran Ben valokuvasi apinaa muistuttavan olennon mutta kun valokuva kehitettiin niin kuvassa näkyikin vain pesäpallon kokoinen valopallo, mutta ei apinaa.
Randles tarttuukin tähän: Onko niin että nuo valopallot vaan synnyttävät aivoissamme erilaisia hirviöitä, eli psyykkisiä hirviöitä? (= Mind Monsters)
 
Randles kertoo Benin pojasta, Andysta: Aina kun valopallot olivat kirkkaimmillaan poika " siirtyi unta muistuttavaan tilaan josta häntä ei voitu herättää. Kun poika vietiin sukulaisten luo, poika ' heräsi ' taas mutta ei muistanut ollenkaan mitä oli tapahtunut " .
Randles huomauttaa tässä siitä että ufokirjallisuudesta löytyy varsin paljon tapauksia¬† jossa kokijat ovat kokeneet tällaista ' puuttuvaa aikaa ' .
Andy kertoi myös että hänen makuuhuoneeseensa tuli yöllä ' opettajia ' .
 
Luvussa 4, jonka nimi on ' Sky Monsters '¬† (= ilmassa olevat hirviöt ), Randles sitten siirtyy tutkimaan itse ufoilmiötä tarkemmin. Randles palaa taas niihin valopalloihin joista hän on aikaisemminkin puhunut ja kertoo
amerikkalaisen ' Sammyn ' tapauksesta. Tapausta tutki ennen kuolemaansa varsin tunnettu parapsykologi D. Scott Rogo jota Randles kehuu erittäin paljon.
Sammy havaitsi makuuhuoneessaan sännöllisesti valopalloja, pieniä muukalaisia ja koki sieppauksia. Sammyn perheen muut jäsenet havaitsivat myös outoja asioita ja Sammy kertoi esim. äidilleen sieppauksistaan ja siitä kuinka hänet oli viety ufoon ja tutkittu siellä.
Outoa kylläkin, Sammy itse unohti samantien kokemuksensa ufossa, vaikka hänen äitinsä muistikin mitä Sammy oli kertonut. Sammy itse puhui sieppauskokemuksistaan vasta hypnoositilaisuudessa jolloin tutkijoilla oli mainio tilaisuus verrata sitä versiota jonka äiti kertoi siihen versioon joka tuli esille hypnoosissa.
D. Scott Rogo, samoin kuin Randles, ovat tulleet siihen lopputulokseen että sieppaustapauksissa kyseessä on paljon¬† monimutkaisempi ilmiö kuin osaamme kuvitellakaan.
Randles kiinnittä huomiota niihin valopalloihin joista Sammy oli kertonut ja joista monet, monet muut havaitsijat ja sieppausuhrit ovat kertoneet.
Randles on sitä mieltä että nämä valopallot ovat todellisia mutta ei osaa sanoa mitä ne ovat. Randles on kuitenkin sitä mieltä että nämä valopallot ohjaavat¬† ¬†sieppausuhreja ja havaitsijoita haluamallaan tavalla, eli että ne ovat älykkäitä. Randlesin mukaan nämä valopallot ottavat sieppausuhrin tai ufohavaitsijan mielen haltuunsa väliaikaisesti ja aiheuttavat mm. muistinmenetystä uhrille, niin kuin kävi Sammyn tapauksessa.
 
Randles, niin kuin moni muukin, puhuu UAP: sta ( Unidentified Atmospheric Phenomenon ) (= Tunnistamaton ilmakehäilmiö ). Randles ei kuitenkaan tällä tarkoita mitään varsinaista sääilmiötä, vaan kuten aikaisemmin todettiin, jonkunlaista tuntematonta älyllist䬆 ilmiötä joka aiheuttaa ihmisille kummallisia kokemuksia (= esim. sieppauksia, merkillisten eläinten havaintoja jne. , jne.
 
Randles lainaa seitsemännen luvun alussa atomipommin isää, fyysikko J. R. Oppenheimeria, joka on lausunut että ' jos kysytään onko elektroni pysynyt paikallaan, meidän on vastattava ' ei '. Jos kysymme onko elektronin paikka muuttunut ajan myötä, meidän on vastattava ' ei ' . Jos kysymme onko elektroni lepotilassa, meidän on vastattava ' ei ' . Jos kysymme jos se liikkuu, meidän on vastattava ' ei ' .
 
Randles ajaa tässä luvussa takaa sitä että vanha¬† käsityksemme fyysisestä maailmasta saattaa olla vanhentunut. Missä kulkee raja fyysisen maailman ja ei- fyysisen maailman välillä tai onko sellaista rajaa edes olemassa?
 
Missä määrin ihminen pystyy omilla aivoillaan luomaan hirviöitä jotka usein ovat henkilökohtaisia, eli tietyn ihmisen aikaansaamia mutta kuitenkin osittain fyysisiä niin että toisetkin voivat nähdä niitä? Nämä hirviöt ovat juuri sellaisia kuin niiden luoja kuvittelee niiden olevan, toisin sanoen jos henkilön mielessä on lumimies niin hän myös pystyy luomaan lumimiehen ja jos henkilön mielessä on kummitus niin hän pystyy luomaan kummituksen. Ja jos henkilön mielessä on avaruusolento niin hän pystyy myös luomaan avaruusolennon ja/tai ufon.
Mutta, kuten Randles huomauttaa, nämä ufot ja avaruusolennot eivät ole saapuneet ulkoavaruudesta vaan ihmisen omasta sisäisestä avaruudesta.
 
Randles ottaa myös esille englantilaisen professorin Sheldraken mullistava teoria siitä että kaikella elollisella olisi olemassa ennestään tuntemattomia
' rakennuspiirrustuksia '¬† joita Sheldrake kutsuu nimellä ' morphogenetic fields ' , eli M- field, eli ' M- kenttä ' .
Sheldraken mukaan nämä tuntemattomat kentät määrävät esim. eläimessä tai ihmisessä mihin kohtaan kehoa ' rakennetaan ' käsi tai hammas tai nenä.
Randles otta esille tavallaan hauskan esimerkin: Jos ajattelemme tarkemmin asiaa niin tämän päivän kehomme ei ole sama kuin se joka meillä oli esim. kymmenen vuotta sitten. Kehomme on uusiutunut. Olemme saaneet uuden ihon, uudet hiukset, uudet kynnet jne, jne. Ja jokin on olemassa, Sheldraken mukaan, joka kertoo keholle minkä näköinen uusi
¬†' osa ' pitää olla ja minne se tulee. Täytyy olla olemassa
' rakennuspiirrustuksia ' .
Ja Sheldraken mukaan nämä M- kentät resonoivat ja kommunikoivat jopa keskenään etäisyyksistä piittaamatta. Esimerkkinä mainittakoon lampaat jotka oppivat ylittämään aitaa tietyllä tavalla, pyörimällä sen yli ' pallona ' . Jonkun ajan kuluttua lampaat muualla maassa olivat oppineet saman tavan vaikka lampaiden välillä ei ollut minkäänlaista kanssakäymistä ja etäisyys oli suuri.
 
Randles ottaa nyt esille PPP- ihmiset ( = Phantasy Prone Persons )
¬†(= Mielikuvitukseen taipuvat henkilöt ) jotka kertovat näkevänsä keijukaisia, kummituksia, hirviöitä jne. , jne. Päinvastoin kuin monet tutkijat jotka puhuvat nimenomaan¬† mielikuvituksesta ¬†¬†niin Randles heittääkin esille ajatuksen että ehkä tilanne onkin sellainen että nämä henkilöt todellakin näkevät¬†¬† ¬†tällaisia olentoja joita muut ihmiset eivät pysty näkemään. Ehkä nämä PPP- ihmiset pystyvät näkemään¬† sen M- kentän josta Sheldrake puhuu, eli sen rakennuspiirrustuksen, jonka mukaan elollinen olento rakennetaan. Ehkä PPP- henkilöt pystyvät näkemään rakennuspiirrustuksia olennoista joita on ollut joskus olemassa
( lumimies, dinosaurus, merihirviö ) tai olennoista jotka ovat olemassa vain tuossa rakennuspiirrustusolomuodossa, mutta ei fyysisesti maailmassamme
( keijukaiset ) ?
 
Randlesin mukaan nämä PPP- henkilöt eivät vaan pysty näkemään näitä olentoja vaan myös luomaan ' pseudofyysisiä olentoja ' , eli olentoja jotka ovat puoleksi fyysisiä, eli olemassa fyysisesti ainakin osittain.
Esimerkkinä Randles viittaa tunnettuun tapaukseen jossa englantilainen
' Roy Smith ' lokakuussa 1984 heräsi kello 6 aamulla ja näki sänkynsä jalkapäädyssä seisovan mustan hahmon. Se¬† oli alle 150 cm pitkä ja olennolla oli musta univormu ja sillä oli merkilliset kasvot. Olennosta säteili suoraan ' Royn ' aivoihin rauhallisuutta ja uteliaisuutta ja kaksi viikkoa myöhemmin tapahtuneessa uudessa havainnossa olennosta säteili myös ajattomuutta. Olento katosi sitten äkkiä, mutta havaintojen jälkeen Royn kotona sattui lukuisia erilaisia parapsykologisia ilmiöitä.
Se seikka josta syystä juuri Royn tapauksesta on tullut varsin tunnettu on tosiasia että Roy oli likinäköinen ja hänen oli jatkuvasti ponnisteltava jotta näkisi olennon selvästi.
Jälkeenpäin on pohdittu että jos olento olisi ollut pelkkää mielikuvitusta niin Royn ei olisi tarvinnut ponnistella silmiensä kanssa. Se seikka että Royn oli nähtävä vaivaa jotta näkisi olennon selvästi on tutkijoiden mielestä osoitus siitä että olento oli fyysisesti olemassa.¬†¬†
 
( Allekirjoittanut on joku aika sitten kirjoittanut kirjaesittelyjä englantilaisen paranormaalitutkijan¬† Albert Buddenin kirjoista. Näissä kirjoissaan Budden tuo esille juuri saman asian kuin Randles, eli että havaitsijat itse luovat olentoja tai hirviöitä. Toinen asia joka tulee allekirjoittaneen mieleen ovat tiibetiläiset n. s. ' Tulpat ' joita tiibetiläiset munkit sanotaan joskus luovan) .
 
Kun Randles puhuu sieppauksista kirjassaan niin lukija joutuu kuitenkin tilanteeseen jossa ei tiedä mitä pitää uskoa Randlesista ja hänen mielipiteistään.
Randles torjuu jyrkästi australialaisen Bartholomewin ja amerikkalaisen Howardin mielipiteen siitä että FPP- henkilöt näkisivät vain mielikuvitusolentoja. Randles toteaa että kolmella sieppausasiantuntijalla on yhtä monta selitystä ilmiölle:
-Sieppaustutkija Budd Hopkins on sitä mieltä että kyseessä on todellinen
¬† ilmiö ja että ihmisiä todella siepataan fyysisesti.
-Sieppaustutkija D. Scott Rogo oli sitä mieltä että kysessä on sieppausuhrin
¬† lähettämä psyykkinen projektio.
-Ja Randles itse kertoo olevansa sitä mieltä että kysessä on vieras
¬† sivilisaatio jonka ainoa mahdollisuus saada yhteyttä meihin on luovien
¬† ihmisten kautta saatu yhteys jolloin tuo vieras sivilisaatio kerää tietoja
¬† näiden luovien ihmisten aivoista samalla aiheuttaen visuaalisia ilmiöitä
¬† lähinnä sivutuotteena.
 
Kun Randles lopettaa kirjansa sivulla 212 lauseeseen että ' hirviömme ovat mielemme hirviöitä ' ja vähän ennen tuota lausetta toteaa että ' mielemme luo pseudofyysisiä olentoja joista sieppaukset ovat viimeisin villitys ' niin sivulla 174 esilletuotu käsitys että kyseessä on ' vieras sivilisaatio ' on mielestäni osoitus siitä kuinka vaikean ilmiön kanssa olemme tekemisissä.
Ei edes alan huippukirjailija pysty päättämään millä jalalla pitäisi seisoa tässä asiassa.
 

Björn Borg, 19.1.2007


© Suomen Ufotutkijat
Suomen Ufotutkijat ry  - Arkkitehdinkatu 14 B  - 33720 TAMPERE  |  Tel. +358405170553  |  Webmaster  |