Suomen Ufotutkijat ry - F U F O R A

ETUSIVULLE
Kirjasivu

Price, Robert:

UFOs over Hampshire and the Isle of Wight

Halsgrove House, Tiverton, Devon 1996. 120 sivua

 
Kun katsoo Englannin karttaa ja nimenomaan Englannin eteläosaa niin siitä löytyy Hampshiren kreivikunta ja siitä vielä vähän eteläänpäin Wight- niminen suuri saari. Hampshiressa sijaitsee esim.¬† Southamptonin ja Portsmouthin kaupungit.
Robert Price on kerännyt ufohavaintoja nimenomaan tältä alueelta ja kertoo niistä tässä kirjassaan.
Havaintoja löytyy runsaasti ja niistä voidaan kertoa vaikkapa seuraava:
 
Harrastelijatähtitieteilijä, Southampton Astronomical Societyn jäsen,¬† rva A. Marley, oli 24.11.1954 kello 0015 tarkkailemassa Linnunrataa kaukoputkellaan Southamptonissa. Hän oli juuri lopettamassa tarkkailuaan ja siirtyi pois kaukoputken äärestä ja tarttui sen sijaan kiikariin. Kiikarissa hän havaitsi heti kohteen joka liikkui eteläänpäin. ' Ensin luulin että se oli meteoriitti eli tähdenlento' , sanoi rva Marley joka on luonteeltaan hyvin käytännöllinen, kuten suurin osa tähtitieteilijöistä muutenkin on. ' Se oli kirkas valkoinen kiekko, kuin pieni Kuu, eikä se muistuttanut mitään aikaisemmin näkemääni ' , hän selitti. Hän jatkoi kohteen tarkkailemista mutta ei ollut valmistautunut siihen mitä nyt tapahtui...
' Se pysähtyi! ' kertoi Tähtitieteilijä epäluuloisena. ' En voinut uskoa silmiäni. Yllättäen se muutti liikerataansa päinvastaiseksi ja lensi takaisin tulosuuntaansa '. Rva Marley tajusi ettei kyseessä ollut mikään meteoriitti ja tarkkaili sitä taukoamatta kiikarillaan. ' Se pysähtyi taas, leijui vähän aikaa, jonka jälkeen se jatkoi taas matkaansa etelään alkuperäisellä kurssillaan. Tällä kertaa se kiihdytti voimakkaasti ja katosi avaruuteen. ' Rva Marley jäi ulos kylmään useiksi tunneiksi odottamaan että kohde taas palaisi, mutta sitä se ei tehnyt.
 
Seuraavasta  havainnosta voi ufotutkijatkin oppia jotakin:


Teini- ikäiset Andrew Crouch ja Elaine Thomas olivat 1970- luvun puolessavälissä myöhään illalla hevoshaassa mukanaan ruokapaketti joka oli tarkoitettu heidän suosikkiponilleen. Heidän etsiessään ponia he havaitsivat kolme kirkasta valoa jotka näyttivät leijuvan juuri puiden yläpuolella.
Elaine otti taskulampun ja suuntasi sen valokiilan valoja kohti jolloin yksi valoista välittömästi rupesi lähestymään heitä suurella nopeudella.
Teinit kertoivat kuinka valo tuli heitä kohti valtavalla nopeudella ja kuinka he pelästyivät ja juoksivat karkuun. Teinit menivät suoraan poliisiasemalle kertomaan tapauksesta. Poliisi lähetti paikalle useita partioita mutta he eivät löytäneet mitään.
Seuraavana yönä poliisipartio oli jälleen saman hevoshaan kohdalla ja poliisit menivät ulos autostaan jaloittelemaan. Tällöin he havaitsivat kaksi kirkasta valoa jotka olivat noin 18 metrin etäisyydellä toisistaan. Valot lähtivät tulemaan poliiseja kohti kiihtyvällä nopeudella. Pelottavasta tilanteesta huolimatta poliisit pysyivät paikoillaan ja odottivat mitä tapahtuisi ja kun valot olivat lähellä poliisit valaisivat niitä voimakkaalla taskulampullaan.
Tällöin he näkivät että kyseessä olivat ponit joissa oli jokin kohta joka heijasti poliisien takana sijaitsevan Esson jalostamon valoja.
 
Paitsi että tässä kirjassa on kerrottu monesta ufohavainnosta jota ei ole pystytty selittämään niin kirjassa on useita esimerkkejä siitä miten havaitsija voi tulkita väärin, tai ei tulkitsemaan lainkaan, jotakin havaintoa johon kuitenkin on olemassa yksinkertainen selitys, kunhan sen vaan keksii.
Edellä oleva esimerkki edustaa tällaista tilannetta mutta kirjasta löytyy muitakin esimerkkejä:
-Peter Steward oli kerran lähellä Eastleighin lentokenttää ja näki valtavan harmaan ufon joka laskeutui, mutta ei lentokentälle vaan sen ulkopuolelle. Kun laskeutumispaikkaa tutkittiin niin löytyi valtavan iso muovipussi joka oli ' laskeutunut luvattomasti' .
-Eräs Lymingtonista kotoisin oleva perhe havaitsi 4.8.1972¬† vähän ennen puoltayötä kiekkomaisen sykkivän valon taivaalla. Perhe tarkkaili valoa kiikarilla mutta ei keksinyt mikä se oli. Kiekko teki useita ohjausliikkeitä eri suuntiin. Perhe tarkkaili kohdetta viidentoista minuutin ajan ennenkuin kiekko lensi tiehensä.
Havaintoa pidettiin aitona ufohavaintona jonkin aikaa ennenkuin selvisi että paikalla oli ollut pelastushelikopteri joka harjoitteli yöllistä pelastustoimintaa. Helikopterista oli laskettu pitkän vaijerin varassa roikkuvaa valoa jonka tehtävä oli valaista alla olevaa maaperää. Vaijeri oli pitkä ja yläpuolella olevaa helikopteria perhe näköjään ei ollut havainnut lainkaan.
Ylläolevat esimerkit ovat esimerkkejä tapauksista jotka ovat niin harvinaisia ettei selitystä voi keksiä logiikan avulla, jos ei tiedä mistä on kysymys.
Kirjassa on myös esimerkkejä merkillisistä lentolaitteista jotka voivat taivaalla näyttää kummallisilta, kuten kääntyväsiipinen Rockwell B1B- kone ja Englannin poliisin käyttämä Optica Spotter- niminen pieni lentokone joka on niin kummallisen näköinen¬† ettei sitä voi oikein kuvaillakaan tällaisessa lyhyessä kirjaesittelyssä.
 
Kirjassa olevien ufohavaintojen joukosta voi poimia myös toisen tähtitieteilijöihin liittyvän tapauksen:
Harrastelijatähtitieteilijä Graham Boots havaitsi yöllä 3.7.1984 merkillisen tähden jota hän ensin luuli supernovaksi. Boots laski kuitenkin että kohde oli noin 40 km: n korkeudessa eikä hän millään pystynyt tunnistamaan sitä. Boots tarkkaili kohdetta kahdenkymmenen minuutin ajan jonka jälkeen se¬† yllättäen jakautui kahteen osaan¬† ja katosi näkyvistä.
Boots oli hälyttänyt muita tähtitieteilijöitä havainnon aikana ja kohdetta tarkkailtiin myös Greenwichin Kuninkaallisesta observatoriosta. Koska kukaan ei pystynyt tunnistamaan sitä, asiassa käännyttiin kuuluisan tähtitieteilijän, Patrick Mooren, puoleen.
Moore totesi että hän yleensä suhtautui hyvin skeptisesti ufohavantoihin, mutta että tässä tapauksessa ' monet erinomaiset harrastelijatähtitieteilijät näkivät sen ja nämä henkilöt tietävät mitä he tekevät' .
 
Hampshiren kreivikunta ei ole myöskäään säästynyt sieppauksilta. Kirjassa kerrotaan Karen Smithistä jota on siepattu useaan otteeseen. Ensimmäinen sieppaus tapahtui kun hän oli vain seitsemänvuotias. √Ąiti ei oikein uskonut että tyttäö ' oli nähnyt valoja ' mutta puutarhasta löytyi ufon laskeutumisjälki.
Kaksikymmenvuotiaana Karen näki sieppaajansa ensimmäisen kerran. Kaksikymmentäkahdeksanvuotiaana Karen siepattiin jälleen ja Karen näki kun sieppaajat tulivat makuuhuoneen seinän läpi kirkkaassa valossa. Sieppaajat laittoivat valaisevan putken Karenin alapäähän jolloin Karen tunsi polttavan tunteen munasarjojensa kohdalla. ' Luulen että ne ottivat minulta munasoluja',¬† sanoo Karen.
Karen toteaa että ' nuo pienet harmaat ovat röyhkeitä piruja. Luulen että heille on annettu tietty tehtävä ja ne suorittavat tehtävänsä kysymättä minulta yhtään mitään. '
Kysymykseen mistä Karen luulee että sieppaajat ovat kotoisin, Karen vastaa että
' luuleen niiden olevan kotoisin toiselta planeetalta, mutta niillä on varmasti tukikohta täällä jossakin ' .
Sieppausten lisäksi Karen on suuttunut siitä että ' yllättäen matalalla lentävät helikopterit ovat ryhtyneet vainoamaan meitä kaikkina vuorokauden aikoina. Olen nähnyt niiden filmaavan alueet jotka sijaitsevat aivan talomme ympärillä. Kyllästyin niin siihen että soitin Puolustusministeriöön ja valitin asiasta, mutta sieltä vastattiin vain että ylilennot kuuluivat tavallisiin harjoituksiin. Olen kuitenkin varma siitä että siihen liittyy paljon muuta. '
 
Sieppauksiin liittyvä seuraava tapaus on varsin tunnettu ufoilijoiden keskuudessa:
 
Alfred Burtoo oli 78- vuotias kun hän 12.8.1983 keskiyöll䬆 lähti koiransa kanssa kalastamaan Aldershotissa sijaitsevalle Basingstoken kanavalle.
Noin kello 1- maissa Alfred kaatoi itselleen kupin teetä jolloin hän näki etelässä kirkkaan valon joka oli lähestymässä Alfredia. ' Se lensi matalalla rautatien yli ja laskeutui puiden taakse. '
Alfred ei kuitenkaan pahemmin välittänyt asiasta vaan jatkoi kalastamistaan kunnes hänen koiransa ryhtyi haukkumaan villisti. Kun Alfred kääntyi ympäri hän näki kaksi olentoa joilla oli vihreät haalarit lähestyvän häntä. Olennot olivat noin 120 cm pituisia ja heillä oli kypärät joissa oli tummennettu lasi.
Olennot pysähtyivät lähelle Alfredia ja kului pitkä aika ennenkuin olennot näyttivät Alfredille että hän seuraisi heitä.
' Olin utelias' , kertoi Alfred, ' eivätkä he näyttäneet vaarallisilta, joten lähdin heidän mukaansa' .
Olennot veivät Alfredin paikkaan missä pitkulainen, noin 12- 15 m pitkä, esine oli odottamassa. Maasta johti portaat sisään laitteeseen. Kun Alfred tuli sisään koneeseen hän tuli huoneeseen joka oli kahdeksankulmainen ja jonka keskellä oli pylväs.
Alfred seisoi paikallaan noin kymmenen minuuttia ennenkuin ääni yllättäen käski hänet siirtymään seinässä olevan keltaisen valon alle. Alfred seisoi keltaisessa valossa pitkään ennenkuin hän taas kuuli äänen:
' Voit lähteä. Olet liian vanha ja raihnainen tarkoituksiimme .'
Alfred poistui aluksesta portaita pitkin ja kun hän tuli ulos hän näki kuinka alus nousi hitaasti ja lensi takaisin tulosuuntaansa.
Alfred kuoli 1986 eikä hän milloinkaan muuttanut kertomustaan.
 
Tässä kirjassa on runsaasti paikallisia kertomuksia ufohavainnoista joista osa on saanut selityksensä. Toiset taas ovat edelleen selittämättä.
Tällaiset asialliset paikallisista tapauksista kertovat kirjat ovat erittäin tervetulleita ja tätä kirjaa lukee suurella mielenkiinnolla.
 

Björn Borg, 25.4.2006


© Suomen Ufotutkijat
Suomen Ufotutkijat ry  - Arkkitehdinkatu 14 B  - 33720 TAMPERE  |  Tel. +358405170553  |  Webmaster  |