Suomen Ufotutkijat ry - F U F O R A

ETUSIVULLE
Kirjasivu

Clancy, Susan::

Abducted: How People Come to Believe They Were Kidnapped by Aliens

Harvard University Press, Cambridge, Massachusetts  2005. 179 sivua

 
 
Harvardin yliopiston psykiatri John Mack herätti suurta huomiota kun hän julkaisi kirjan ' Abduction ' jonka mukaan sieppaukset olivat totta.
Tämä johti yliopistossa suuriin vaikeuksiin Mackille ja yliopistossa käynnistettiin tutkimus jonka tarkoitus oli tutkia että täyttikö Mackin tutkimukset tieteen kriteerit vai ei.
 
Tämä 15 kuukautta pitkä tutkimus päättyi siihen että Mack sai jatkaa tutkimuksiaan yliopistossa.
 
Ikään kuin vastaukseksi Mackin työlle Susan Clancy samasta yliopistosta julkaisee nyt kirjan ' Abducted ' jossa hän tuo esille käsityksensä jotka ovat täysin päinvastaiset kuin Mackin, eli Clancy EI usko että sieppaukset olisivat lainkaan todellisia, vaan johtuvat muista syistä.
 
Clancy kertoo esipuheessaan että hän tapasi Mackin yhden ainoan kerran vuonna 1999 jolloin he sopivat siitä että he menisivät lounaalle yhdessä mutta tämä ei kuitenkaan milloinkaan toteutunut koska syyskuussa vuonna 2004 Mack jäi auton alle Lontoossa ja kuoli.
 
Jo kirjan päällyksessä tuodaan esille asioita jotka allekirjoittaneen mielestä eivät ole täysin oikeita, eli siinä sanotaan että sieppaukset alkoivat vasta sen jälkeen kuin televisiossa ryhdyttiin näyttämään filmejä ja sarjoja sieppauksista mutta tämähän ei pidä paikkansa ollenkaan sillä ensimmäinen tunnettu sieppaus oli brasilialaisen Villas Boaksen sieppaus jo vuonna 1957, jolloin luultavasti ei brasialaisessa televisiossa näytetty paljonkaan sieppausfilmejä.
 
Toinen asia johon kiinnitän huomiota on se että Clancy jo kirjan päällyksessä aika ylimielisesti moittii amerikkalaista MUFON- järjestöä siitä että se ei toimi ' tieteellisellä tavalla ' ja tähän tahtoisin esittää vastalauseen sikäli että MUFONhan on tunnettu siitä että sillä on runsaasti eri alojen tiedemiehiä neuvonantajina.
Lisäksi voidaan kysyä että mitä voidaan vaatia yksityiseltä yhdistykseltä joka ei saa valtion apua?
 
Clancy erehtyy myös sikäli että Mackhan ei joutunut bussin alle Lontoossa kuten Clancy ilmoittaa, vaan tavallisen auton alle.
 
Tämän kirjan kohdalla kiinnitän huomiota myös siihen että kun John Mack julkaisi kirjansa yksityisen kustantajan kustantamana niin Clancyn kirja on Harvardin yliopiston kustantama.
 
Clancy sanoo että sieppaukset alkoivat Hillin pariskunnan sieppauksella vuonna 1961 mutta niinkuin kaikki ufologit tietävät niin tämähän ei pidä paikkansa.
 
Kirjansa alussa Clancy kertoo 42- vuotiaasta Will Andrewsista joka on naimisissa ja kahden 8- vuotiaan kaksoispojan isä.
Ongelmana tässä avioliitossa on vain se että nämä kaksoset eivät asu pariskunnan kotona vaan he ovat jossain avaruudessa ja avaruusnaisen synnyttämiä, vaikka Will Andrews on isä.
Will Andrewsin vaimo taas ei tiedä näistä kaksosista yhtään mitään, vaan hän itse on lapseton.
 
Clancy toteaa heti alussa että Will Andrews on täysin normaali ihminen kaikin tavoin vaikka Andrews on sitä mieltä että hänet on usein siepattu ja että hän on näiden kaksosten isä.
Clancy lähtee tässä kirjassa liikkeelle kysymällä että mikä se on joka saa ihmisiä uskomaan tällaisia asioita ja nimenomaan että mistä syystä niin monet¬† ihmiset nykyisin uskovat näihin sieppauksiin ja avaruusolentoihin?
 
Clancy kertoo kuinka hän joutui mukaan sieppaustutkimuksiin sillä tavalla että hän oli Harvardin yliopistossa tutkimassa muistia ja nimenoimaan regressiota. Eräänä päivänä hänelle tarjottiin tilaisuus osallistua sieppaustutkimuksiin jotka olivat lähteneet liikkeelle siitä että John Mack oli keväällä 1999 kutsunut joukon asiantuntijoita astrofyysikoista antropologeihin yliopistoon jossa he tapasivat muita asiantuntijoita ja sieppausuhreja. Clancyn esimies Richard McNally palasi tästä kokouksesta ja oli hyvin vaikuttunut siitä vakuuttavasta tavasta jolla siepatut kertoivat kokemuksestaan ja tahtoi tutkia näitä henkilöitä laboratoriossaan.
 
Harvardin yliopistolla raivosi tällöin keskustelu siitä että voiko ihminen läpikäydä sellaista traumaa että hänelle jää muistoja joita hän tietoisesti ei muista vaan tulevat esille ainoastaan terapeutin toimesta eli esim. hypnoosiregressiossa.
Tai onko tilanne se että n. s. piilotetut muistot tulevat esille vain terapeutin yllytyksestä, eli toisin sanoen että ne ovat keksittyjä muistoja.
 
Clancy joutui tällöin tutkimaan useita tapauksia joissa kyseessä oli mahdollinen seksuaalinen hyväksikäyttö¬† lapsuudessa mutta Clancy kertoo itse että hän turhautui hyvin nopeasti tähän tutkimukseen koska ei milloinkaan pystynyt päättämään oliko tapaukset totta vai ei.
 
Kun Clancylle tarjoutui tilaisuus ryhtyä tutkimaan sieppauksia hän tartttui siihen heti koska hänen mielestään sieppaukset eivät voineet olla totta.
 
Clancy laittoi lehteen ilmoitus jossa hän tahtoi että sieppausuhrit ottaisivat yhteyttä häneen ja tätä kautta hän pääsi yhteyteen mm. erääseen ryhmään joka kokoontui erääseen majataloon ja tässä ryhmässä oli mukana mm. Budd Hopkins.
 
Lukijan täytyy tässä kyllä sanoa että on yllättävää nähdä miten tiedemies julkisesti tuo esille jo kirjansa alussa omia ennakkoluulojaan alkaen yllämainitusta ' että sieppauksethan eivät voi olla totta '. Lisäksi Clancy, joka on mukana tämän ryhmän kokouksessa kolmen päivän ajan, moittii näitä läsnäolevia sieppausuhreja siitä että he eivät ajattele, eivätkä pysty
ajattelemaan tieteellisesti, vaan Clancy viittaa Occamin partaveitseen että on olemassa paljon muita vaihtoehtoja heidän kokemuksilleen kuin sieppaus.
 
Clancy kehuu pitkään omaa koulutustaan ja nimenomaan kallista koulutustaan ja kuinka hänet on koulutettu ajattelemaan tieteellisesti ja loogisesti ja Clancy huomauttaa useaan kertaan että nämä seippausuhrit jotka ovat läsnä tässä kokouksessa, niin he eivät pysty samaan.
 
Useissa tapauksissa Clancy jo tässä vaiheessa tuo esille unihalvauksen selityksenä sieppauskokemuksille ja ihmettelee mistä syystä nämä sieppausuhrit eivät itse keksi tätä unihalvausvaihtoehtoa, vaan epätoivoisesti tarrautuvat kiinni nimenomaan tuohon sieppausvaihtoehtoon.
 
Lukijan on todettava tässä vaiheessa että harvoin lukee kirjaa joka on tiedemiehen kirjoittama ja joka paljastaa tällaisia ennakkoasenteita jo ennen kuin tiedemies on edes ryhtynyt tutkimukseensa.
 
Allekirjoittanut ihmettelee myös kovasti sitä että Clancy kertoo kahdesta veljestä jotka 1970- luvulla olivat kanoottiretkellä Mainen osavaltiossa ja näkivät valoja ja kokivat sieppauksen omien sanojensa mukaan. Clancy huomauttaa että toinen veljeksistä oli pudonnut hissikuiluun ja loukannut itsensä ja saanut aivovamman ja Clancy tuo aika selvästi esille että hänen mielestään tämä aivovamma on se joka on aiheuttanut sieppauskokemuksen tämän veljen kohdalla.
 
Moni ufologi tunnistaa kuitenkin tämän tapauksen n. s. Allagashin sieppaukseksi josta Raymond Fowler on kirjoittanut jopa kokonaisen kirjan ja mm. tästä kirjastahan käy aivan selvästi ilmi että tapauksessa oli mukana nelj䬆 henkilöä eikä vain nämä kaksi veljestä.
 
Eli nelj䬆 henkilöä ovat kertoneet tästä sieppauskokemuksesta.
Näyttää siltä että Clancy on täysin tietämätön tästä varsin tunnetusta tapauksesta eikä Fowlerin kirjaa löydy myöskään hänen lähdeluettelostaan.
Lisäksi ei ainakaan allekirjoittanut muista Fowlerin kirjasta että kumpikaan Weinerin veljeksistä olisi pudonnut hissikuiluun ja loukannut¬† itsensä ja saanut aivovamman.
 
Eli Clancyn versio tästä Allagashin sieppaustapauksesta on hyvin puutteellinen ja erilainen kuin se versio joka on julkaistu esim. Fowlerin kirjassa.
Kaikkia neljää Allagashissa mukana ollutta henkilöä on lisäksi haastateltu monessakin dokumenttiohjelmassa.
 
Kolmannessa luvussa Clancy kysyy että ' miten on mahdollista että minulla on tällaisia muistoja jos ei mitään ole tapahtunut? '
 
Clancy toteaa että kaikista niistä jotka vastasivat hänen lehti- ilmoitukseensa jossa etsittiin sieppausuhreja niin ainoastaan 10% oli sellaisia että heillä oli selviä muistikuvia sieppauksesta, kun taas 90% olivat sellaisia että he miettivät¬† että ' onko mahdollista että minut on siepattu' ja perustelivat tätä kysymyst䬆 eri asioilla.
 
Clancy tarttuu tähän 10%: iin, että ainoastaan 10% oli sellaisia että heillä oli selvä muistikuva ja Clancy toteaa myöskin että juuri nämä 10% ovat käyneet terapeuteilla ja läpikäyneet regressiohypnoosia tai muita¬† erinimisiä terapiamuotoja ( hypnosis, guided imagery, regression therapy, relaxation therapy, energy work tai vastaavaa ).
Tästä Clancy pääsee eteenpäin ja siihen että ihmisen muisti ja varsinkin se muisti joka tulee esille hypnoosissa on hyvin epämääräinen.
Clancy kertoo esimerkin Kanadan Waterloo- yliopistosta jossa hypnotisoitiin 27 henkilöä ja heille annettiin suggestio että he olivat heränneet keskellä yötä edellisellä viikolla kovaan meluun.
Näistä henkilöistä 13 väittivät että näin oli todella tapahtunut ja näistä oli sitten 6 sitä mieltä että he ovat täysin varmoja siitä että he olivat kuulleet tällaista melua vaikka tällaista ei ollut tapahtunut, vaan se oli hypnoosissa annettu ehdotus.
 
( Tarkkaavainen lukija havaitsee tässä että Clancyn esimerkki kertoo tapauksesta jossa hypnoosissa on annettu suggestio jonka henkilö on muistanut hypnoosin¬† J√ĄLKEEN . Sieppaustapauksissa henkilö taas kerto itse HYPNOOSISSA¬† asioista.- Allekirj. huom. )
 
Clancy kertoo itse miten hänet itseään on yhden kerran hypnotisoitu ja hän oli sitä mieltä että hänellä oli sen verran vahva personallisuus ettei häntä voida hypnotisoida mutta kun hypnotisoija siirsi hänet 8 vuoden ikään niin Clancy yllättyi siitä että hän yllättäen koki hyvin elävästi miten hän oli 8- vuotias tyttönen ja juoksi karkuun toisia lapsia jotka ajoivat häntä takaa Page- nimisessä koulussaan päällään Bubble Yum T-paita.
Toiset lapset yrittivät saada häneltä lippua joka hänellä oli ja vasta myöhemmin Clancyn sisar¬† kertoi että tätä leikkiä he ryhtyivät leikkimään paljon myöhemmin eikä ollenkaan siellä Page- koulussa ja että hänellä ei ikinä ole ollut¬† tuollaista T- paitaa.
 
Clancy oli sisaren tiedoista hyvin yllättynyt koska hänen muistikuvansa oli ollut niin elävä.
Vastaavasti Clancylta kysyttiin kerran että mitkä olivat olleet hänen onnellisimmat muistonsa jolloin hän kertoi lomastaan¬† Aspenin hiihtokeskuksessa 1992 ja siellä tapaamastaan hiihto- opettajasta. Clancy kertoi kuinka onnellinen hän oli ollut ja kuinka oli satanut lunta jne.
Tässä tapauksessa taas Clancyn ystävätär huomautti että suurin osa Clancyn mielikuvista olivat vääriä.
Clancyn kanta tässä asiassa¬† on yksinkertianen: Ihmisen muisti on hyvin huono, heikko ja heiveröinen ja hypnoosissa sitten muisti sekoittuu kaiken maailman muihin asioihin ja filmeihin ja kirjoihin ja lehdistössä olleisiin juttuihin, eli syntyy yksinkertaisesti sillisalaatti jossa on mukana kaikki mitä henkilö on nähnyt ja kuullut.
 
Clancy miettii tässä miten muisti, varsinkin regressiohypnoosissa, on hyvin, hyvin epäluotettava.
 
Clancy kysyy sitten¬† että miksi sieppauskertomukset ovat niin yhdenmukaisia?
Clancy vastaa itse kysymykseen että näin ei suinkaan ole. Clancy toteaa että sieppauskertomukset eroavat valtavasti toisistaan esim. joitakin henkilöitä siepataan seinien läpi, toisia imetään valosäteellä ylös, toisia sysätään ufoihin. Toisten mukaan muukalaiset ovat pitkiä, toisten mukaan lyhyitä, toisten mukaan heillä on imukupit sormissaan ja toisilla on räpylänmuotoiset kädet, toisilla taas ei ole räpylänmuotoisia käsiä jne.
 
He eroavat myös siinä millaisia vaatteita heillä on päällään. Toisilla ei ole mitään vaatteita, toisilla on haalarit, tosilla on hopeanväriset vaatteet, toisilla on musta huivi ja päähinä jne.
 
Clancy sanoo siis että sieppauskertomukset eroavat hyvin paljon toisistaan.
Tässä allekirjoittanut huokaa hämmästyksestä ja mieleen tulee Eddie Bullard joka on tutkinut satoja sieppauskertomuksia ja Bullardin mukaan sieppauskertomukset noudattavat aina tiettyä kaavaa ja valtavaksi hämmästyksekseni huomaan että Clancy ei mainitse Bullardia lainkaan kirjassaan paitsi ohimennen yhdessä lauseessa tässä luvussa.
Ja kuitenkin Bullardia on pidetty juuri tämän asian parhaimpana asiantuntijana.
Mutta Clancy ei mainitse Bullardia edes hakemistossa.
( Lähdeluettelossa kylläkin ).
 
Clancy sitten taas toistaa että sieppaukset ennen Hillien tapausta olivat tuntemattomia ja näyttää siltä että Clancy todellakaan ei ole kuullutkaan brasilialaisesta Villas Boaksen kuuluisasta¬† tapauksesta vuodelta 1957.
 
Tämän jälkeen tulee esille useita kohtia joissa Clancyn ufologian asiantuntemus pettää pahasti.
Clancy mainitsee esim. Adamskista sitä seikkaa että Adamski käytti titteliä
' professori' . Clancyn mukaan Adamski väitti olevansa Mount Palomar- observatorion professori.
 
( On totta että Adamski käytti titteliä ' professori ' ja valokuvasi mielellään itseään Mount Palomar- observatorion juurella kaukoputken kanssa. Sen sijaan ei tietääkseni Adamski milloinkaan väittänyt käyneensä mitään korkeakoulua tai oikeasti olevansa mikään professori kun asiaa kysyttiin häneltä ).
 
Kun Clancy kertoo Arnoldin kuuluisasta havainnosta vuonna 1947 niin hän sanoo että Arnold lensi yksityisessä suihkukoneessaaan mutta tähän aikaanhan yksityiset koneet olivat pieniä potkurikoneita. ( Ovat edelleen suurimmaksi osaksi ).
 
Seikka joka myös hämmästyttää minua on että tässä mainitaan Oliver Pappy Hendersonia joka tunnesti oli lentäjä joka on kertonut että hän ohjasi sitä lentokonetta jolla vietiin pois Roswellista maahansyöksyneen ufon palasia.
Clancyn mukaan Henderson oli löytänyt muukalaisten ruumiit maahansyöksypaikalla, mutta tällaistahan Henderson, eikä hänen leskensä, ole milloinkaan kertonut, vaan pelkästään sen että Henderson toimi pilottina ko. lentokoneessa.
 
Clancy myös sanoo että se joka tuli alas Roswellissa oli lentävä lautanen jota Yhdysvaltojen armeija tunnisti heti ' tutkaa seuraavaksi ilmapalloksi '
 ( radar-tracking balloon ' ).
 
( Jos Clancy olisi kirjoittanut ' radar- tracked balloon ' niin tilanne olisi paljon parempi. Tällöin se olisi tarkoittanut että tutka seurasi ilmapalloa eikä päinvastoin että ilmapallo seurasi tutkaa .Clancyn tutkaa seuraava ilmapallo on siis teknistä hölynpölyä . Tunnetustihan on ensin puhuttu säähavaintopallosta ja sen jälkeen Project Mogulin pallojunasta ).
 
Clancy puhuu tämän jälkeen Roswellin havaitsijoista ja sanoo että ensikäden tiedot ovat peräisin ihmisiltä jotka tahtovat pysyä nimettöminä
mutta näinhän ei suinkaan ole, vaan päinvastoin kirjat ovat täynnä kertomuksia joissa nimenomaan omalla nimellään esiintyvät ensikäden havaitsijat kertovat tapauksesta.
 
Sivulla 94 Clancy taas sitten kolmannen kerran kertoo että sieppaukset alkoivat Barney ja Betty Hillin sieppauksella, ja unohtaa nyt taas kolmannen kerran Villas Boaksen sieppauksen.
Näyttä siltä että Clancy yksinkertaisesti ei tunne sitä.
Näyttää siltä että Clancy on tutustunut ufologiaan vain hyvin pintapuolisesti.
 
Viidennessä luvussa Clancy sitten kysyy että keitä sitten siepataan ja Clancy toteaa että jos sieppausuhreja verrataan " hyvinkoulutettuihin lukijoihin jotka lukevat yliopiston kirjapainon kirjoja kuten tämä niin silloin sieppausuhrit ovat 1.5 standardipoikkeamaa normaalista jatkumosta jota Clancy kutsuu 'outousasteikoksi ' .
 
Mutta jos hän vertailee heitä muihin ryhmiin joihin Clancylla on kontaktia¬†
kuten vegetariaaneihn, jooganharrastajiin, taiteilijohin, Hollywoodnäyttelijöihin, psykologeihin,¬† internettyöntekijöihin tai¬† vaikkapa Clancyn omaan perheeseen, niin he eivät näytä poikkeavilta.
 
Clancy tässä nyt luettelee vain sellaisia ihmisiä ja ihmisryhmiä joiden kanssa hän on joutunut kosketuksiin,
 
Niistä noin 50 sieppausuhrista joita Clancy on haastatellut niin ainoastaan 3 olivat sellaisia että he Clancyn mielestä olivat todella omituisia.
Ne henkilöt joita Clancy haastatteli kertovat kokemuksistaan ja Clancy kertoo esim. Tom- nimisestä 22- vuotiaasta miehestä joka kerran suihkussa havaitsi selässsään olevia pyöreitä jälkiä kuin hän olisi nukkunut kolikoitten päällä. Tom on aivan varma siitä että muukalaiset ovat olleet asialla.
 
Clancy kertoo myös Mudar- nimisestä palestinalaisesta joka oli asunut Yhdyvalloissa kolme vuotta ja hän huomautti että koska hän on muslimi niinhän ei juo eikä polta eikä käytä huumeita. Eräänä aamuna hän heräsi ja oli alasti ja hänen käsityksensä mukaan selitys ei voi olla mikään muu kuin että hänet oli siepattu ja palautettu ilman vaatteita.
Mudar kehoittaakin Clancya lukemaan Koraania jossa Mudarin mukaan puhutaan paljon muukalaisista.
 
Sitten Clancy kertoo Debrahsta, 41- vuotiaasta ylipainoisesta naisesta joka kerran makasi sohvalla kun hän kuuli kauheata meteliä ja koko taivas tuli valoisaksi ja hänet nostettiin sohvalta ja leijutettiin toiseen huoneeseen jossa makasi ihmisiä pöydillä.
Siellä nainen sitten joutui läpikäymään erilaisia kokeita. Kun hän heräsi taas niin hänen poikansa makasi itkien lattialla hänen vieressään.
 
Bob taas kertoo että kun hän on huolestunut niin hänet siepataan. Hän kuulee ikäänkuin helikopterin äänen ja näkee valkoisen valon. Sen jälkeen hän ei voi liikkua. Vieraat kädet tarttuvat häneen ja koskettavat häntä ja sitten kun hän taas herää niin hän tietää että hänet oli siepattu koska hän herää toisessa asennossa kuin missä hän oli nukahtaessaan.
 
Sitten Clancy kertoo tri James Anderssonista, Harvardin yliopiston sairaalasta.
Andersson kertoo kuinka hän oli ajelemassa vuonna 1973 ja on varma että hänet ja hänen ystävänsä siepattiin sinä yönä.
Clancyn mukaan nämä tapaukset ovat esimerkkejä siitä että aivan tavalliset ihmiset kertovat sieppauskokemuksista hänelle.
Clancyn mukaan hänen haastattelemat sieppausuhrit kuuluvat yleensä valkoiseen keskiluokkaan ja Clancy ei ole milloinkaan tavannut mustaa sieppausuhria. Yleensä he ovat käyneet koulua 15 vuotta, eli saman verran kuin kontrolliryhmä. Ryhmästä oli 85% katolilaisia tai protestantteja, 10% oli juutalaisia, yksi oli muslimi ja yksi oli buddisti.
Muut ilmoittivat että he eivät kuuluneet mihinkään uskontoryhmään.
 
Clancyn mukaan tämä ryhmä ei ollut mikään erityisen psykopatologinen ryhmä, mutta, Clancy sanoo, se oli epätavallinen parilla muulla tavalla.
Esimerkiksi ryhmänä se sijoittui korkealle personallisuustestissä jossa mitattiin skitsotyyppiä.
Skitsotyyppi ei ole mikään epänormaali asia vaan se on tunnusomaista tilanteelle jossa skitsofrenia on olemassa latenttina mahdollisuutena.
 
Ihmiset jotka ovat skitsotyyppejä eivät ole missään nimessä skitsofreeneja mutta ovat yleensä hiukan omituisia jollain tavalla. He näyttävät hiukan erikoisilta ja ajattelevat hiukan erikoisella tavalla ja heillä on taipumus maagiseen ajatteluun, eli kummallisiin käsityksiin esim. että jollakin numerolla on tietty magia tai että voi vaikuttaa tulevaisuuteen ajattelemalla sitä ja Clancy sanoo myöskin että he tyypillisesti uskovat paranormaaleihin ilmiöihin kuten telepatiaan ja selvännäköisyyteen
 ( clairvoyanciin ) .
Clancy sanoo että toinen tunnusmerkki tälle ryhmälle olisi mikä ennen
vuotta 1980 olisi sanottu ' hysteriaksi ' mutta vuonna 1980 taudinmääritys ' hysteria ' poistettiin USA: ssa ja ruvettiin käyttämään toisia nimikkeitä.
 
Clancyn mukaan esim. Nicaraguassa käytetään edelleen¬† termiä ' hysteria ' ja Clancyn mukaan oireet ovat esim. että henkilöt eivät pysty nukkumaan yöllä, ovat kauhun vallassa, eivät voi keskittyä.
Jotkut psykologit hoitavat sieppausuhreja posttraumaattisen stressisyndrooman kokeneina ja heillä on tyypillisiä oireita kuten että he elävät uudelleen tapahtumia ( reliving experiences ) , jatkuva emotiaalinen turtumus ( persistent emotional numbness ) ja hypervalppaus
( hyperarousal ).
Clancy sanoo että jos sana ' sieppaus ' vaihdetaan sanaan ' auto- onnettomuus ' niin meillä on täsmälleen sama tilanne.
 
Clancy toteaa että tämä ryhmä on erityisen altis fantasioille, eli he ovat
' Phantasyproneja ' , eli taipuvaisia mielikuvituksille ja Clancyn mukaan noin 4%¬† väestöstä kuuluu tähän ryhmään.
Heillä on vilkas mielikuvitus ja he näkevät päiväunia ja jotkut pystyvät jopa saavuttamaan orgasmin ilman mitään fyysistä stimulaatiota. He ovat myöskin erittäin helppoja hypnotisoida.
Clancyn mukaan tämä fantasiaan taipumisominaisuus ja helppohypnoottisuus on erittäin hyvin dokumentoitu.
 
Tässä vaiheessa allekirjoittanut havaitsee että Clancy nojautuu erityisesti
Roobert E. Bartholomewin ja George S. Howardin tutkimuksiin ja kirjaan
 ' UFOs and Alien Contact ' josta allekirjoittanut on joskus kauan sitten kirjoittanut kirjaesittelyn.
Muistaakseni kritisoin tuossa esittelyssä mainittua kirjaa voimakkaasti sen johdosta että:
- puolet kirjasta kertoo USA: n ilmalaivahavainnoista 1800-
           luvulla
-tekijät olivat hankkineet kaiken materiaalinsa muista kirjoista, ja
-tekijät pitivät sieppausuhrit ja kontakti- ihmiset yhteen ja samaan ryhmään
¬† kuuluvina, mitä tavalliset ufologit eivät ollenkaan tee.
 
Kun Clancy nyt toteaa että tämä ' FPP ' - asia , eli Fantasiaan taipuva
henkilö- asia on ' hyvin dokumentoitu ' ( ufologiassa ) niin allekirjoittanut voi vain huokaista pettymyksestä.
 
Clancy teki laboratoriossaan helpon testin. Hän testasi kolme ryhmää joista
-ensimmäisellä ryhmällä oli muistoja sieppauksesta,
-toinen ryhmä uskoi että se oli siepattu vaikka sillä ei ollut muistoja
  sieppauksesta,
-ja sitten kolmanneksi oli kontrolliryhmä jolla ei ollut mitään muistoja tai
  uskomuksia sieppausasioissa
 
Ryhmille luettiin joukko sanoja jotka saattoivat viedä koehenkilön ajatukset sanaan ' makea ' (¬† kuten esim.¬† ' hapan, karamelli , sokeri, katkera ' ).
Sen jälkeen nämä ihmiset saivat luetella mitä sanoja oli luettu heille. Jos henkilö väitti että listalla oli ollut esim. sana ' makea ' ( joka ei ollut listalla), niin tätä pidettiin osoituksena siitä että henkilöllä oli taipumus vääriin muistoihin.
Clancyn mukaan tässä kokeessa ilmeni täysin selvästi että sieppausuhrit olivat henkilöitä joilla oli suurempi taipumus vääriin muistoihin kuin toisilla ryhmillä.
 
Clancyn mukaan tämä tarkoittaa sitä että jos he synnyttävät vääriä muistoja jo laboratoriossa niin oikeassa elämässä he myöskin sekoittavat asioita joita he ovat miettineet tai kuvitelleet asioihin joita he ovat nähneet televisiossa, tai lukeneet niistä, tai kuulleet niistä muuta kautta.
 
Kun Clancy sitten julkaisi tuloksensa niin monet sieppausuhrit suuttuivat ja kysyivät ' että mitä pirua tällaisella sanaluettelolla on tekemistä sieppausten kanssa ' .
 
Clancyn mukaan tutkimus näytti myös positiivista korrelaatiota näissä henkilöissä kun verrattiin taipumusta skitsotyyppiin ja samojen henkilöiden tuloksiin Fantasiaan Taipuvat Henkilöt- testissä.¬†¬†
 
Clancyn mukaan mitä enemmän oireita henkilö osoitti skitsotypialle ja FPP- typialle niin sitä suurempi oli todennäköisyys että he synnyttivät vääriä muistoja myös laboratoriossa.
Clancyn mukaan nimenomaan ne joilla oli suurin taipumus FPP: hen ja skitsotypiaan niin juuri tämä ryhmä oli se ryhmä joka uskoi tulleensa siepatuksi.
 
Clancy toteaa että jos 4% USA: n väestöstä kuuluu siihen ryhmään jolla on tämä FPP- ominaisuus ja¬† jos se taas korreloi myös skitsotypian kanssa niin Clancyn mukaan todennäköisesti on olemassa¬†¬† noin 18 miljoonaa amerikkalaista jotka sopivat tähän profiiliin.¬†¬†
Harva näistä väittää tulleensa siepatuksi mutta on hyvin todennäköistä että he uskovat muihin outoihin asioihin kuten kummituksiin, reinkarnaatioon tai esim. monipersonaallisuuksiin ( multiple¬† personalities ).
 
Tällaisia ihmisiä voit löytää esim. hierontaterapiasta, joogatilaisuuksista, teatterista, kuvaamataiteesta, tai kirjakaupassa New Age- osastolta tai poesialuennolta tai terveyskaupasta.
Saattaa olla että he ovat pukeutuneita purppuravärisiin vaatteisiin tai ostamassa suitsukkeita.
 
Luvussa kuusi Clancy kysyy että ' jos se ei tapahtunut niin miksi tahdon uskoa että näin on tapahtunut ?'
 
Ja heti tämän luvun alussa Clancy väittää että vuonna 1969 National Academy¬† of Sciences ( = Kansallinen Tiedeakatemia ) sponsoroi tutkimuksen kaikista olemmassaolevista ufotodisteista ja lopputulos oli se että avaruusalukset eivät saavu Maahan.
 
Tässä kuitenkin Clancyn varsin pintapuolinen tietoisuus ufoista tulee¬† taas¬† esille. Se mitä Clancy tässä ilmeisesti ajaa takaa on Colorado- yliopiston n. s. Condon- tutkimus jonka oli tilannut USA:n ilmavoimat.
National Academy of Sciences ei kylläkään ' sponsoroinut ' mitään ufotukimusta, sen sijaan NAS, maan tavan mukaan, ' hyväksyi ' Condonin tutkimuksen ennen kuin se päästettiin julkisuuteen.
Clancy jättää myös mainitsematta että juuri tässä tutkimuksessa jäi 33% tutkituista havainnoista ilman selitystä.
Todennäköisesti Clancy jättä sen asian kertomatta koska ei tiedä siitä.
Eikä tässä tutkimuksessa edes ' kaikki olemassaoleva todistemateriaali ufoista ' tutkittu vaan ainoastaan tietty määrä tapauksia.
 
Clancy kuitenkin myöntää että myös tiedemiehillä on vaikeuksia määritellä mistä on kysymys sieppaustapauksissa.
 
Sivulla¬† 138 Clancy viittaa Richard McNallyyn joka totesi että
' sieppauskokemukset usein liittyvät unihalvaukseen ' ja toiseksi Elizabeth Loftus sanoo että kyseessä on ' väärä muisto ' ja sitten aikaisemmin mainitut¬† Barthelomew & Howard sanovat että kyseessä on FPP- personallisuus.
 
Clancy itse sanoo että ilmeisesti totuus on se että kyseessä on sekoitus näitä kaikkia selityksiä, eli FPP, väärät muistot, eri kulttureissa vallitsevat uskomukset, unihallusinaatiot, tieteellinen tietämättömyys ja hypnoterapian esillemarssi.
 
Mutta Clancy itse sanoo sitten vielä että tästä huolimatta niin nämä selitykset ovat riittämättömiä selittämään tätä asiaa sittenkin.
 
Clancy viittaa sitten viel䬆 psykologi Roy Baumeisteriin joka on julkaissut artikkelin Psychological Inquiry- lehdessä. Baumeisterin¬† mukaan sieppausuhrit ovat masokisteja. He tahtovat kokea tätä kärsimystä.
 
Lopuksi Clancy kertoo merkillisestä asiasta johon hän ei ikinä aikaisemmin ole törmännyt:
Sieppausuhrit saivat kertoa ja kirjoittaa kokemuksistaan ja tällöin heiltä kysyttiin myös että mikä oli järkyttävin asia mikä heille ikinä on tapahtunut ja mikä oli hauskin asia joka on tapahtunut ikinä heille?
 
Clancyn suureksi hämmästykseksi sattui usein että sieppausuhrit kirjoittivat että sieppaus oli samanaikaisesti ollut sekä järkyttävin että miellyttävin kokemus heidän elämässään.
Clancy toteaa että tämä on tilanne johon hän ei ole milloinkaan törmännyt aikaisemmin.
Esimerkiksi Vietnamin sodan uhri joka on menettänyt jalkansa ja kirjoittaa että se oli järkyttävintä niin hän ei milloinkaan kirjoittaisi että se samalla oli hauskinta mikä ikinä oli sattunut hänelle.
Sama koskee¬† henkilöä joka on ollut autokolarissa.
 
Clancy toteaa että tämä on tyypillistä vain sieppausuhreille että he samanaikaisesti pitävät sieppausta järkyttävimpänä ja parhaimpana asiana mikä heille on ikinä sattunut.
Sieppausuhrit myös usein totesivat että he tahtovat kokea tätä sieppausta uudelleen koska heistä tuntuu että heidät on valittu jollain tavalla ja tämä taas antaa heille merkitystä elämässä.
 
Loppulausuntona tästä kirjasta toteaisin että ottaen huomioon että se on Harvardin yliopiston tutkimus niin kirja on varsin mielenkiintoinen.
Samalla kiinnitän huomiota siihen, kuten aikaisemmin olen huomauttanut,¬† että Clancyn ufologian tuntemus on hyvin pintapuolinen.
Tällähän ei tietysti ole mitään merkitystä kun ajatellaan Clancyyn omaa tutkimusta mutta ufologihan tietysti panee merkille nämä Clancyn epätäsmällisyydet ja suoranaiset virheet.
 
Kun ottaa huomioon kaikki nämä Clancyn ufologiset virheet, joista jotkut ovat jopa pahojakin, sekä sen että Clancylla on ennakkoluuloja joita hän tuo esille sekä kirjan alussa että lopussa ja siinä välissäkin niin voidaankin kysyä että onko Clancyn tutkimus ollut tieteen vaatimalla tasolla?
 
Kun näihin ennakkoluuloihin liittyy myös hänen ylimielisyytensä jonka hän myös tuo esille kirjan alussa ja lopussa, viittaamalla esim.¬† Harvardin yliopiston henkilöihin jotka eroavat Clancyn mielestä ajattelutavaltaan tavallisista ihmisistä, niin voidaan ehkä kysyä että edustaako tämä kirja nyt sitten tiedettä vai ei?
 
Eli missä määrin Clancyn ennakkoluulot ja ennakkokäsitykset heijastuvat¬† hänen tutkimuksestaan, tulkinnoistaan ja kirjastaan?
Clancyhan totesi jo kirjansa alussa ja jo ennen kuin hän oli suorittanut mitään tutkimuksia että sieppauskertomukset eivät voi olla totta.
Jos tämä kirja edustaa Harvardin huipputiedettä, niin silloin....
 
Tämän kirjaesittelyn puhtaaksikirjoitusvaiheessa havaitsen asian joka mielestäni on merkillinen. Omassa kirjassani ' Ufot ja tiedemiehet ' lukee että Chicagossa sijaitsevan Illinois' in yliopiston psykologian professori Leonard Newman on se joka on tuonut esille käsityksen siitä että sieppausuhrit olisivat masokisteja.
Clancy sen sijaan tekstissään kirjoittaa että se oli Florida State- yliopiston tri Roy Baumeister joka toi esille tämän käsityksen.
 
Kun allekirjoittanut yrittää selvittää tätä ristiriitaa niin ilmenee että Newman ja Baumeister julkaisivat yhdessä ¬†artikkelin tästä Psychological Inquiry - lehdesä vuonna 1996. Internetissä on kopio tuosta artikkelista ja siitä ilmenee että tuossa artikkelissa Newmanin nimi on ensimmäisenä. Myös Clancyn lähdeluettelossa tuo artikkeli on mainittu¬† ja että sen on kirjoittanut Newman ja Baumeister.
Miksi sitten Clancy itse tekstissä mainitsee vain Baumeisterin on allekirjoittaneelle epäselvää.
 
Allekirjoittanut jää miettimään että missä on Clancyn tilastot ja kaavat jotka liittyvät tähän tutkimukseen? Onko hän tullut siihen tulokseen että kaikki kertomukset ovat FPP- henkilöiden kertomia vain tuon aikaisemmin mainitun sanaleikin perusteella?
Jään kyllä kaipaamaan parempaa tieteellistä näyttöä ja tutkimustuloksia.
 
Jotenkin allekirjoittaneesta tuntuu siltä että Harvardin yliopisto on tahtonut vähätellä Mackin työtä ja Mackin saamaa julkisuutta julkaisemalla toisen tutkimuksen joka on vastapaino Mackin¬† tutkimukselle.
Mitä tulee noihin ufologisiin virheisiin niin ihmettelen myös sitä että tunnetun Harvardin yliopiston filosofian tohtori ei tarkista näitä perustietoja vain julkaisee tietoja jotka eivät pidä paikkansa.
 
Esim. Roswellin tapaus on kuuluisin ja tunnetuin ufotapaus josta on kirjoitettu lukemattomia lehtijuttuja ja kirjoja ja tehty filmejä. Kun silti väitetään että ensikäden havaitsijat ovat nimettömiä niin se on mielestäni erittäin paha virhe.
 
Näitä ensikäden havaitsijoita niin niitähän on haastateltu ties kuinka monta tuhatta kertaa eri julkaisuihin.
 
 

Björn Borg, 29.9.2007


© Suomen Ufotutkijat
Suomen Ufotutkijat ry  - Arkkitehdinkatu 14 B  - 33720 TAMPERE  |  Tel. +358405170553  |  Webmaster  |