Suomen Ufotutkijat ry - F U F O R A

ETUSIVULLE
Kirjasivu

Bishop, Greg:

Project Beta. The Story of Paul Bennewitz, National Security, and the Creation of a Modern UFO Myth

Paraview, New York, NY 2005. 278 sivua

 
 
' Paul Bennewitzin surullinen tapaus ' .
 
 


Kirjassani ' Ufot ja tiedemiehet ' olen kirjoittanut lyhyesti
' tri '¬† Paul Bennewitzista ja siinä kirjoituksessani luettelen kymmeniä lähteitä jotka niinikään ovat puhuneet ' tri ' Paul Bennewitzista.
 
Bishop on kuitenkin tutkinut asiaa tarkemmin kuin muut ja ilmoittaa että fyysikko Bennewitz kyllä oli ' melkein '¬† fil. tri mutta ei ikinä väitellyt tohtoriksi, ja näin ollen tuo ' tri ' on hiukan harhaanjohtava.
Ja näin ollen myös allekirjoittanut joutuu poistamaan Bennewitzin ' Ufot ja tiedemiehet ' - kirjastani koska siinä kirjassa pyrin luettelemaan vain oikeita tohtoreita.
 
Bennewitziin törmää aina silloin tällöin ufologiassa ja lukija kysyy tietysti että mistä on kysymys? Miksi puhutaan usein Bennewitzista ufologiassa?
 
Bennewitzilla oli maisterin tutkinto fysiikassa ja yritti lukea fil. tri: ksi mutta, kuten jo kerrottiin, niin hän ei milloinkaan päässyt niin pitkälle. Sen sijaan hän perusti menestyvän elektroniikkayrityksen jonka nimi oli Thunder Scientific.
Bennewitzin huonoksi onneksi hän asui New Mexicossa, talossa joka oli aivan ilmavoimien jättimäisen Kirtlandin tukikohdan naapurissa. Itse asiassa Bennewitz asui ihan tukikohdan pääportin vieress䬆 ja Bennewitzin kodista oli esteetön näköala Kirtlandin tukikohtaan.
 
Bennewitz oli harvinaisen kiinnostunut elektroniikasta ja asiantuntijat kutsuivatkin¬† häntä elektroniikkaneroksi joka keksi ja/tai rakensi millaisen elektroniikkalaitteen tahansa lyhyessä ajassa ja halvalla, sellaistakin jonka kehittämiseen ilmavoimat olivat käyttäneet miljoonia dollareita.
 
Jossain vaiheessa Bennewitz rupesi havaitsemaan merkillisiä valoja jotka lensivät Kirtlandin tukikohdan yllä, jonka lisäksi hän laitteillaan rupesi vastaanottamaan merkillisiä signaaleja. Kun näitä signaaleja tutkittiin tietokoneen avulla niin saatiin selville että ne olivat viestejä ' jostain ' .
Bennewitz tuli, syystä tai toisesta, siihen tulokseen että kyseessä oli avaruusmuukalaisten alukset ja että signaalit olivat peräisin heiltä.
 
Bennewitz oli kuitenkin isänmaallinen luonteeltaan ja hän ottikin heti yhteyttä Kirtlandin tukikohtaan kertoakseen heille havainnoistaan ja varoittaakseen heitä muukalaisista.
Bennewitz oli tullut siihen tulokseen että muukalaiset olivat valmistautumassa suoraan hyökkäykseen USA: han.
Bennewitz oli niin varma asiastaan että hän lähetti varoituksia sekä osavaltion senaattorille että presidentille.
 
Kirtlandin tukikohdassa ei aluksi suhtauduttu kovin vakavasti Bennewitziin, mutta määrättiin kuitenkin tukikohdassa palvelevaa tiedusteluagenttia Richard Dotya ottamaan selvää mistä oli kysymys.
Sen jälkeen kun Doty oli käynyt Bennewitzin kodissa ja laboratoriossa suhtautuminen kuitenkin muuttui kun Doty oli nähnyt Bennewitzin kaikkia elektronisia laitteita.
Dotyn tehtävä oli nyt selvittää mikä mies tuo Bennewitz oikeastaan oli ja miksi hän seurasi tukikohdan tapahtumia laitteillaan.
 
Tosiasia, josta Bennewitzilla ei kuitenkaan ollut mitään tietoa tuohon aikaan ( eikä kenellä muullakaan ennen Bishopin uutta kirjaa), oli että ne salaperäiset viestit joita Bennewitz sieppasi laitteillaan liittyivät kokeiluun jossa testattiin uutta tapaa lähettää ja purkaa koodattuja viestejä. Bennewitz sieppasi laitteillaan osan viesteistä, mutta sillä tavalla että niistä kuitenkin jäi pois suuria osia, josta syystä ne vaikuttivatkin niin kummallisilta.
 
Muitakin huippusalaisia kokeita suoritettiin tukikohdassa. Tri Fugaten johdolla oli keksitty uusi tapa valokuvata tähtiä sillä tavalla että ilmakerrosten värähtelyt eivät vääristäneet kuvaa ( Project Starfire). Bishop käyttää sellaista vertailua että jos katsoo omaa ( epäselvää) peilikuvaa uima- altaassa jossa on laineita, niin Fugaten menetelmällä saatiin kuitenkin kuva niin selväksi että oli kuin olisi katsonut itseään peilistä kotona.
Kun sitten Fugaten menetelmä julkaistiin niin esim. tunnettu tähtitieteellinen julkaisu Sky and Telescope oli haltioissaan uudesta menetelmästä joka yhdellä iskulla mullisti tähtitieteen työskentelytapoja.
 
Fugaten mielessä ei kuitenkaan ollut varsinaisesti tähtitiede vaan satelliittien valokuvaaminen. Bishopin kirjassa julkaistaan kolme valokuvaa samasta radallaan olevasta satelliitista:
1. Ensimmäinen valokuva näyttää tavallista valokuvaa satelliitista
¬†¬†¬† kuvattuna tavallisen kaukoputken kautta. Kuvassa näkyy vain jokin
¬†¬†¬† vaalea läiskä.
2. Toinen valokuva näyttää satelliittia valokuvattuna Fugaten
¬†¬†¬† menetelmällä. Kuvassa näkyy selvästi satelliitti.
3. Kolmas valokuva näyttää satelliittia valokuvattuna Fugaten
¬†¬†¬† menetelmällä sen jälkeen kuin kuvaa vielä on ' puhdistettu ' . Kuva on
¬†¬†¬† harvinaisen selvä valokuva satelliitista. Valokuvien 1- 3 välinen ero on
¬†¬†¬† päätähuimaava.¬†
 
Itse asiassa Fugate oli keksinyt menetelmänsä jo 20 vuotta aikaisemmin mutta sitä oli pidetty salassa ettei Neuvostoliitto saisi tietää asiasta.
 
Ja tähän soppaan Bennewitz nyt pisti nenänsä tietämättään. Ne valot joita Bennewitz oli nähnyt tukikohdan yllä olivat lasereita joita käytettiin Fugaten laitteiden kalibroimiseen.
 
Ilmavoimien turvallisuusagenttien oli nyt päätettävä mitä tehdä Bennewitzille, ettei hän vahingossa paljastaisi mistä oikein oli kysymys.
 
Ilmavoimien turvallisuuselin, AFOSI, päätti käyttää juuri sitä taktiikkaa mistä ufologit ovat puhuneet jo vuosikymmenia, eli Disiformaatiota.
AFOSI päätti lähteä Bennewitzin kelkkaan, mutta sillä tavalla että Bennewitzistä tehtäisiiin naurunalainen.
Bennewitzille ryhdyttiin ' paljastamaan ' asiakirjoja jotka olivat joko täysin tai osittain väärennettyjä ja tällä tavalla vahvistettiin Bennewitzin uskoa muukalaisiin ja ufoihin.
Lähelle Kirtlandin tukikohtaa rakennettiin jopa ' salainen ' tukikohta jonne raahattiin kaikenlaista ylijäämäroinaa, kuten vanhoja jeeppejä ilman moottoria ja maahan kaivettiin ' ilmastointiaukkoja' joista tuli ulos
' ilmastointiputkia ' . Maahan kaivettiin maanalainen tila jonne laitettiin voimakas generaattori . Paikkakuntalaiset jotka osuivat sattumalta paikalle rupesivat nopeasti puhumaan salaisista maanalaisista tukikohdista ja Bennewitzille tarjottiin jopa kolme kertaa helikopterilento jolloin lennettiin tuon ' muukalaisten salaisen maanalaisen tukikohdan ' yli ja Bennewitz sai valokuvata ' tukikohtaa ' helikopterista.
Tämä ' show ' vietiin usein niin pitkälle että kerran oli järjestetty paikalle jopa kolme isoa armeijan helikopteria jotka ' ajoivat takaa ' Bennewitzin helikopteria jopa lentokentälle asti. Laskeuduttuaan armeijan helikoptereista tuli ulos maastopukuisia aseistettuja sotilaita jotka käskivät Bennewitzi䬆 ynnä muita ' poistumaan heti ' .
 
On sanomattakin selvää että Bennewitz oli varma siitä että hän oli jonkun
' valtavan ison jutun ' jäljillä.
Bennewitzin mielessä oli kuitenkin vain ufot ja muukalaiset ja tämä olikin AFOSIn tarkoitus.
 
Leikkiin tuli nyt mukaan tunnettu ufotutkija William Moore joka on tunnettu mm. kirjasta ' The Philadelphia Experiment ' jonka hän kirjoitti yhdessä Charles Berlitzin kanssa.
 
Seurasi lukusia tapaamisia joissa Bennewitz ja Moore tapasivat Dotya ja muita Kirtlandin tukikohdan upseereita ja tiedusteluagentteja useita kertoja.
Ilmavoimat lupasivat toimitta Moorelle salaisia asiakirjoja ja filmejä ufoista.
Vastapalveluksena Mooren oli ' avustettava ' ilmavoimia levittämällä disinformaatiota Bennewitzille ja muille ufologeille.
Moore suostui tähän lehmänkauppaan.
 
Moore kertoo yhden esimerkin siitä Disinformaatiosta joka kohdistettiin Bennewitziin. Käydessään kerran Kirtlandin tukikohdassa vuonna 1980 Moorelle näytettiin ' salaista ' dokumenttia jossa kerrottiin eräistä ufohavainnoista.
Moore teki tarkat muistiinpanot kyseisestä dokumentista. Myöhemmin tukikohta otti yhteyttä Mooreen ja pyysi häntä toimittamaan tuota dokumenttia Bennewitzille taka- ajatuksella että Bennewitz kyllä levittäisi dokumenttia eteenpäin ufopiireihin.
Moore oli kuitenkin tehnyt tarkat muistiinpanot tuosta dokumentista silloin kun hän näki sen ensimmäisen kerran tukikohdassa ja huomasi heti että alkuperäiseen dokumenttiin oli tehty lukuisia muutoksia. Mm. lyhenne NSA oli muutettu lyhenteeksi NASA. Moore toimitti kyllä eteenpäin dokumentin Bennewitzille tiedustelupalvelun painostuksesta, mutta kuiskasi samalla Bennewitzin korvaan ettei hän levittäisi sitä eteenpäin.
 
Tämä on vain yksi esimerkki siitä disinformaatiosta jota systemaattisesti levitettiin ufopiireihin. Doty kertoi myös että AFOSI oli ollut mukana lukemattomissa ufokokouksissa.
 
( Reunahuomautuksena on tässä todettava että USA: n¬†¬† ilmavoimathan lopettivat virallisesti kaikki ufotutkimukset vuonna 1969. Se alkuperäinen dokumentti jonka Moore sai nähdä oli kuitenkin päivätty vuonna 1980 ja kaiken lisäksi se oli lähetetty Virginiasta, yksikkö 7602 : sta, joka tunnetusti on hoitanut ufotutkimuksia Project Blue Bookin rinnalla) .
 
Allekirjoittanut on usein suhtautunut epäluuloisesti niihin salaperäisiin naamioituihin henkilöihin joita usein on näytetty televisiossa ja joille on annettu lintujen peitenimiä, kuten ' Falcon ' . Allekirjoittaneella on ollut suuria vaikeuksia suhtautua heihin vakavasti.
 
Tässä Bishopin kirjassa kerrotaan kuitenkin että juuri tuo ' Falcon ' itse asiassa oli olemassa ihan oikeasti ja että Moore ja Bennewitz tapasivat häntä useita kertoja.
 
Bishop kertoo myös kuinka Doty ja useat muut AFOSI: n agentit usein murtautuivat Bennewitzin kotiin kun Bennewitz perheineen¬† oli poissa. Agentit valokuvasivat Bennewitzin laitteita ja tutkivat niitä ja eräs kerta oli itse tri Fugate mukana tutkimassa erästä Bennewitzin laitetta. Fugate oli ollut innoissaan kuin pikkupoika tästä seikkailusta ja totesi myöhemmin että ko. Bennewitzin laite oli ' nerokas ' . Fugate rakensi sitten parannetun mallin tuosta laitteesta. Yhteistyö Bennewitzin ja viranomaisten kanssa johti jopa siihen että turvallisuusvirasto NSA ryhtyi rahoittamaan Bennewitzia¬† 75 000 dollarin budjetilla.
 
Vähitellen tilanne johti kuitenkin siihen että Bennewitz, joka oli vakuuttunut siitä että muukalaisten hyökkäys Maahan oli lähellä, aseistautui ja linnottautui kotiinsa jonne hän oli laittanut hiekkasäkkejä ikkunoiden eteen.
Tässä vaiheessa Bennewitzin perhe, eli vaimo ja kaksi poikaa, puuttuivat lopuksi asioihin ja toimittivat Bennewitzin mielisairaalaan. Bennewitz oli mielisairaalassa vähän yli kuukauden ja kun hän palasi takaisin kotiinsa hän lopetti, perheensä avustuksella, kaikki ufotutkimuksensa. Bennewitz piti kyllä jossain määrin yhteyttä ufotuttaviinsa edelleen mutta oli lopettanut kaikki aktiiviset ufotutkimuksensa.
Vaikka Bennewitzin perhe yritti vakuutella hänelle että tiedustelu- upseeri Doty ei ollut hänen ystävänsä, vaan oli juuri se joka oli syöttänyt hänelle kaikenlaisia valheita, niin Bennewitz ei pystynyt tajuamaan tätä vaan piti edelleen Dotya ystävänään.
Moore puolestaan paljasti eräässä ufokongressissa kuinka hän oli toiminut ilmavoimien agenttina levittäessään disinformaatiota. Paljastus johti siihen että hänestä tuli ufoyhteisön hylkäämä hylkiö.
Bennewitz kuoli vuonna 2003 juuri kun Bishop oli kirjoittamassa tätä kirjaa.
 
Bishopin kirja on mainio selostus siitä kuinka USA:n ilmavoimat systemaattisesti levitti disinformaatiota ufoyhteisölle ja tietylle henkilölle pyrkiessään salailemaan tärkeitä huippusalaisia tutkimuksia.
 
Allekirjoittanut ei kuitenkaan voi olla miettimättä erästä asiaa. Kun kerran, kaikkien tietojen mukaan,¬† Bennewitz oli erittäin isänmaallinen luonteeltaan niin eikö olisi ollut yksinkertaisinta että ilmavoimat olisivat pitäneet pienen puhuttelun Bennewitzille ja ilmoittaneet hänelle että ' tässä on meneillään salainen projekti, me tiedämme siitä ja pyydämme että olet hiljaa asiasta ' .?
Miksi piti ylipäänsä ryhtyä tällaiseen agenttisirkustoimintaan?
Sitä en ymmärrä.
 
Bishop ei kuitenkaan kuittaa ufoilmiötä sillä että sen takana olisi vain
USA: n ilmavoimat. Bishop lainaa ufokirjailija James Moseleyn vuonna 2001 julkaistua kirjaa ' Shockingly Close to the Thruth ' jossa Moseley kertoo kuinka sekä hän että toiset ufotutkijat välillä ovat olleet vimmastuneita ja turhautuneita kun vastauksia ufoilmiöön ei ole saatu. Moseleyn mukaan se joka on ufoilmiön takana selvästikin ei halua että ihmiskunta saisi selville mistä on kysymys ja saattaa olla ettemme ikinä saa tietää koko tarinaa. Lukemattomat ufotutkijat ovat jättäneet ufoilun, jatkaakseen taas muutaman kuukauden tai vuoden kuluttua¬† vastausten etsimistä.
 
Sekä Moore että Doty ovat kertoneet kuinka he käydessään Bennewitzin laboratoriossa olivat havainneet katonrajassa leijuvan keltaisen valaisevan pesäpallon kokoisen ' pallon ' jonka ympärillä oli sininen halo. Järkyttyneinä Moore ja Doty olivat kysyneet Bennewitzilta mikä ihmeessä se oli. Bennewitz oli kuitenkin tottunut näihin ' palloihin' ja totesi vain että
' niitä näkee aina silloin tällöin '.
 
( Tästä tulee allekirjoittaneen mieleen¬† n. s. Hutchison- efekti).


Bishop muistuttaa kirjassaan myös siitä kuinka Doty aikoinaan oli ottanut yhteyttä filmituottaja Emereggeriin ja pyytänyt että hän ryhtyisi yhteistyöhön ilmavoimien kanssa ja että yhdessä tehtäisiin filmi joka kertoisi totuuden ufoista. Hanke hylättiin sitten kuitenkin ilman selityksiä.
Samanlainen tilanne toistui kymmenen vuotta myöhemmin jolloin Doty teki täsmälleen samanlaisen tarjouksen¬† Linda Moulton Howelle. Sekä Emeneggerin että Howen tapauksessa ilmavoimat vetäytyi sittenkin hankkeesta ilman selityksia.
 
Kirjassa kerrotaan myös asiasta joka saa lukijan ymmälle: Richard Doty oli kerran Kirtlandin tukikohdassa Mooren kanssa jolloin Doty kehoitti Moorea ottamaan valokuvan tukikohdan alueella sijaitsevasta Sandian laboratorion useista rakennuksista. Moore otti kuvan mutta kun Moore kehitti filmin niin kuvassa ei näkynyt jälkeäkään rakennuksista. Doty ei paljastanut miten tämä tehtiin.


Bishop kertoo myös¬† siitä elektronisesta häirintäsignaalista joka kohdistettiin Kirtlandin tukikohtaan vuonna 1980 ja josta allekirjoittanut on kertonut aikaisemmin Bill Yennen kirjan ' UFO: Evaluating The Evidence ' esittelyn yhteydessä. Signaalin alkulähdettä ei milloinkaan pystytty selvittämään.


Suosittelen lämpimästi Bishopin kirjaa.
 

Björn Borg, 19.12.2006


© Suomen Ufotutkijat
Suomen Ufotutkijat ry  - Arkkitehdinkatu 14 B  - 33720 TAMPERE  |  Tel. +358405170553  |  Webmaster  |