Suomen Ufotutkijat ry - F U F O R A

ETUSIVULLE
Kirjasivu

Berliner, Don & Marie Galbraith & Antonio Huneeus:

UFO Briefing Document

Dell Publishing, New York 2000. 245 sivua

 
 
Don Berliner on varsin tunnettu ja arvostettu ufotutkija ja ammatiltaan hän on¬† ilmailuhistorioitsija.
Toisin sanoen niin Berliner on harvinaisen sopiva tutkimaan ilmassa havaittuja merkillisiä laitteita ja koneita.
Berliner ei ole julkaissut omia¬† kirjoja aikaisemmin mutta yhdessä Stanton Friedmanin kanssa hän on julkaissut alla mainitun kirjan:
 
Friedman,Stanton & Don Berliner: Crash at Corona. Paragon House, N. Y.1992.
 
Tämä Berlinerin ufodokumentti on ufologiassa varsin tunnettu ja varsin tärkeä asiakirja.
 
Sen rahoitti miljonääri Laurance Rockefeller ja sen kokosi Don Berliner yhdessä Marie Galbraithin ja Antonio Huneeuksen kanssa ja sen kustansi ja julkaisi ja levitti BSW Foundation. Teoksen alkusivuilla on heti sekä CUFOSin, MUFONin että FUFORin johtajien suosittelukirjoitukset jossa he suosittelevat tätä kirjaa.
 
Tähän kirjaan on kerätty tekijöiden mielestä ne tärkeimmät ja todistusvoimaisimmat ufohavainnot mitä on tehty maailmassa.
 
Tätä projektia varten perustettiin " The UFO Coalition " jossa oli mukana¬† mainitut
CUFOS, MUFON että FUFOR.
 
Teoksessa on jopa 12- sivuiset Whitley Strieberin alkusanat ja Strieber kirjoittaa että tämä asiakirja johon oli kerätty nämä todistusvoimaisimmat ufohavainnot lähetettiin maailman johtaville poliitikoille, johtajille ja tiedemiehille vuonna 1996 .
 
Strieber kertoo¬† että Rockefeller ja hänen ryhmänsä odottivat palautetta näiltä mutta merkillistä kylläkin niin se enemmän tai vähemmän jätettiin ilman huomiota niiden taholta jotka olivat saaneet tämän teoksen.
 
Strieber huomauttaa että vaikka meillä on tekniset mahdollisuudet toteuttaa asia, niin tästä huolimatta esim. USA: n ilmavoimat eivät ole milloinkaan suorittaneet mitään systemaattista teknistä valvontaa jonka avulla voitaisiin havaita ufoja ja Strieber huomauttaa että satelliitteja voitaisiin helposti ohjelmoida sillä tavalla että ne valokuvaisivat ilmakehän alimpia kerroksia systemaattisesti.
 
Lisäksi tunnetusti ilmavalvontakeskus NORAD on ohjelmoinut tietokoneensa sillä tavalla että kaikki kohteet jotka eivät muistuta ohjusta tai lentokonetta niin seulotaan pois automaattisesti raporteista.
 
Lisäksi on olemassa kameroita joita voitaisiin pystyttää ja jotka ottaisivat nopeassa tahdissa kuvia suurilta alueilta USA: ssa.
 
Mitään tällaista ei ole ikinä tehty vaikka se Strieberin laskujen mukaan ei maksaisi enempää kuin 2 miljoonaa dollaria.
 
Tätä ei ole tehty koska siihen ei ole ollut kiinnostusta ja tämä taas johtuu siitä että suuri osa tiedemiehistä ovat sitä mieltä ettei ufoilmiössä ole mitään perää johtuen siitä että USA: n ilmavoimatkin ovat todenneet etteivät tutki ufoilmiötä ainakaan virallisesti vuoden 1969 jälkeen.
Tämä riittää monelle tiedemiehelle.
 
Tämän kirjan tarkoitus onkin osoittaa että kyllä ufoilmiössä on perää sittenkin ja siksi siihen on kerätty tekijöiden mielestä ne todistusvoimaisimmat tapaukset jotka on löytynyt maailmasta .
 
Tässä on otettava huomioon että tästä teoksesta on olemassa kaksi eri versiota eli ensinnäkin se virallinen joka lähetettiin maailman johtajille ja sitten tämä taskukirja joka on Dellin julkaisema.
 
Vaikka itse olen ollut tietoinen tästä teoksesta vuodesta 1996 saakka niin vasta vuonna 2009 saan sen käsiini.
 
Strieber kertoo esipuheessaan myös kuinka tämä asiakirja tai yhteenveto lähetettiin lehdistölle ja kuinka lehdistö suhtautui sen verran negatiivisesti siihen että jotkut jotka olivat mukana laatimassa tätä asiakirjaa eivät enää tahtoneet olla tekemisissä lehdistön kanssa.
Esimerkkinä kerrotaan kuinka New York Observer- lehti julkaisi raportin asiakirjasta ja otsikko oli " Rockefeller tervehtii muukalaisia : Rikkaan kaverin ufounet. "
 
Tässähän viitataan Laurance Rockefelleriin joka on monimiljonääri.
 
Toisaalta Strieber tuo esille positiivisia seurauksia ja ottaa esimerkkinä ranskalaisen COMETA- raportin joka Strieberin mukaan sai lähtölaukauksensa tästä " Briefing "- dokumentista.
Siihen en uskalla sanoa sitä tai tätä koska minulla ei ole siitä tarkkaa tietoa mutta minulla on kyllä COMETA- raportti jossa kerrotaan että sitä suunniteltiin jo maaliskuussa 1995 kun taas tämä Briefing- asiakirja julkaistiin joulukuussa 1995.
 
Lisäksi Strieber mainitsee Sturrockin " The UFO Enigma " - kirjaa joka Strieberin mukaan myös julkaistiin sen jälkeen kuin tämä " Briefing " - dokumentti julkaistiin.
 
Tästä Sturrockin kirjasta olen kirjoittanut erillisen kirjaesittelyn.
 
Varsinaisen kirjan alussa löytyy sitten luku jonka otsikko on " The Case for Reality " ja siinä tuodaan esille esimerkkejä siitä millaisia todisteita on olemassa ufojen olemassaolosta ja ensimmäiseksi mainitaan näköhavaintoja, sen jälkeen tutkahavaintoja, sen jälkeen fyysisiä todisteita ja lisäksi on tuotu esille vuodelta 1947 muutama lausunto jonka joku valtion virkamies on tehnyt ufojen puolesta.
 
Tämän jälkeen kerrotaan Condon- komiteasta ja sen tutkimuksista ja tuodaan esille nimenomaan että vaikka Condon itse oli sitä mieltä ettei ilmiössä ole mitään tutkittavaa niin itse raportti kertoo muuta ja tähänhän on moni tutkija kiinnittänyt huomiota.¬†
 
Sivulla 25- 26 tekijät tuovat esille seikkoja jotka puhhuvat sen puolesta että kyseessä on avaruudesta tulleita koneita eikä Maassa valmistettuja koneita ja kiinnitetään huomiota mm. ufojen muotoon ja todetaan esim. että kiekonmuotoisista¬† lentokoneista että niitä on kyllä testattu mutta yksikään niistä ei ole ylittänyt 240 km/h nopeutta ja pallomaiset¬† lentolaitteet taas rajoittuvat kaasutäytteisiin ilmapalloihin. Sylinterimuotoisia¬† lentokoneita tunnetaan mutta siipien puuttuminen aiheuttaa valtavia ongelmia lentokoneille ja tässä huomautetaan että raketit ja ohjukset ovat sylinterin muotoisia ja lentävät mutta se johtuu vaan siitä että niissä on erittäin suuri koneteho verrattuna niiden kokoon . Tällaiseen ei suurempi alus pysty.
 
Kolmionmuotoisista¬† koneista todetaan että lento- ominaisuudet¬† eivät vastaa ollenkaan kolmiomaisia ufoja ja tämähän on tunnettu tosiasia.
Lisäksi ufojen suorituskyky¬† ylittää meidän koneiden.
Nopeus¬† on mitattu moneksi tuhanneksi mailiksi tunniksi ( tuhansia kilometrejä tunnissa ) maan ilmakehän sisällä ja tavallinen lentokone joka yrittäisi tätä niin aiheuttaisi valtavan äänipamauksen ennenkuin se sulaisi kitkasta.
 
Lisäksi kiinnitetään huomiota poikkeukselliseen kiihdytykseen¬† eli ufot kiihdyttävät sellaisella vauhdilla mihin yksikään lentokone ei pysty.
 
Poikkeukselliset ohjauskyvyt¬† : Ufot tekevät suoria käännöksiä suuressa nopeudessa ja lentävät siksakia johon tavalliset lentokoneet eivät pysty.
 
Lopuksi äänetön leijuminen. : Vaikka meillä on helikoptereita ja VTOL- lentokoneita niistä lähte mahtava ääni kun ne leijuu kun taas ufo on äänetön.
 
Seuraavan luvun otsikko on " The UFO Coverup " ja tässä puhutaan siitä että USA: n viranomaiset ovat salailleet ufotietoja ja mainitaan esimerkkinä Roswellin tapaus ja USA:n kongressin tarkastusviraston ( GAO: n )¬† tutkimus jossa todettiin että suuri määrä asiakirjoja jotka liittyivät Roswellin tapaukseen oli luvattomasti hävitetty.
 
GAO: n loppulausunnossa sanotaan että tutkimukset Roswellin tapauksesta jatkuvat .
 
Tämän jälkeen¬† on lainattu tunnettujen ihmisten lausuntoja ufojen puolesta ja tässä lainataan kenraali Twiningia, brasilialaista kenraali Oliveiraa, ranskalaista kenraalia Chassin, USA:n amiraalia Hillenkoetteria, saksalaista professoria Oberthia , japanilaista kenraalia Ishikawaa ja astronautti Gordon Cooperia ja venäläistä kenraalimajuria Pavel Popovitsia , senaattori Goldwateria, kreikkalaista tohtoria Santorinia ja sitten Venäjän Feliks Zigelia, astrofyysikkoa¬† Peter Sturrockia, Ranskan puolustusministeri Galleyta ja professori Salisburya.
 
En lähde tässä toistamaan mitä nämä ovat sanoneet tässä yhteydessä koska se veisi paljon tekstitilaa ja lisäksi nämä kaikki on mainittu jo aikaisemmin omassa kirjassani " Tosiasioita ufoilmiöstä " .
 
Tämän jälkeen tekijät kertovat foo- fightereista Euroopan ja Aasian yllä ja kummitusraketeista Skandinavian yllä 1946 ja mielenkiintoisena asiana totean että ensimmäisena esimerkkinä tässä kerrotaan kirkkaasta valosta joka kesäkuun 9. pnä 1946 lensi Helsingin yli. Siitä tuli savuvana ja kuului jyrinää ja sen jälki taivaalla oli näkyvissä 10 minuuttia.
Jos tämä olisi ollut yksittäinen tapaus niin sitä olisi pidetty isona meteorina mutta seuraavana yönä ilmiö toistui sillä erolla että tällä kerralla tuo kohde kääntyi ja meni takaisin tulosuuntaansa.
 
Tämän jälkeen puhutaan USA: n ensimmäisestä ufoaallosta 1947 ja todetaan että vaikka useat lähteet puhuvat vain Arnoldin tapauksesta niin vuodelta 1947 löytyy yli 1.000 havaintoa joista suuri osa joista suuri osa on peräisin ennen Arnoldin havaintoa.
 
Lisäksi kerrotaan vuoden 1952 ufoaallosta ja tämän jälkeen sitten kirjaan on laitettu suuri joukko varsin tunnettuja tapauksia jotka on varsin tunnettuja ufologiassa.
En lähde niitä nyt taas toistamaan tässä koska niistä on kirjoitettu niin monessa paikassa ja niitä on selostettu niin monessa¬†¬† paikassa että on turhaa tässä toistaa niiden yksityiskohtia.
 
Totean vaan että tässä kerrotaan vuoden 1956 Englannin Lakenheath- tapauksesta, sen jälkeen USA: n vuoden 1957 kolmanneesta ufoaallosta, sen jälkeen brasilialaisesta vuoden 1958 Trindade - tapauksesta ja sen jälkeen Socorrosta 1964 ja sitten kanadalaisesta Falcon Lake- tapauksesta 1967.
Sitten kerrotaan vuodelta 1975 tapauksista jolloin ufoja havaittiin ohjustukikohtien yllä .
Tällaisia tapauksia oli useita vuonna 1975. Sitten kerrotaan Kanariasaarten havainnoista joista itsekin olen kirjoittanut lyhyesti kirjassani " Tiedemiehet ja ufot " .
Tässä Berlinerin kirjassa tapaus jätetään auki ettei tiedetä mikä se oli mutta reunahuomautuksena niin minun on todettava että tästä on keskusteltu Eurouforyhmässä paljonkin vuoden 2009 alussa ja tuotu esille sitä että kyseessä olisi ollut amerikkalaisen sukellusveneen ampuma Poseidon- ohjus.
 
Tämä jälkeen kerrotaan Teheranin havainnosta vuonna 1972 jollon lähetettiin hävittäjiä tutkimaan Teheranin yllä olevaa ufoa ja silloin kin tätä asiakirjaa koottiin niin ei tietenkään tiedetty vielä että toisesta hävittäjälentäjästä tuli myöhemmin kenraali,¬† eli kenraali Jafari¬†¬†
ja Jafari on ollut viime vuosinakin¬†¬† mukana esimerkikiksi Disclosure- projektissa Washingtonissa ja toistaa edelleen kuinka hän kohtasi ufon ja kaikki hänen laitteensa sammuivat. Isosta ufosta tuli ulos pienempi ufo¬† joka ajoi Jafaria takaa ja vasta kun hän taas loittoni tuosta isosta ufosta niin hänen laitteensa rupesivat taas toimimaan.
 
Kenraali Jafaria on toistuvasti tuonut esille että kyseessä oli ufo eikä mikään muu, mutta sitähän Berlinerin kirja tekijät eivät voineet tietää vielä silloin kuin Berlinerin yhteenveto julkaistiin vuonna 1995.
 
Seuraava tapaus on vuodelta 1980 eli Englannin Rendlesham Forest- tapaus josta on kerrottu varsin monessa lähteessä.
 
Sen jälkeen kerrotaan vuoden 1981 ranskalaisesta Trans- en- Provence - tapauksesta ja brasilialaisesta tapauksesta vuodelta 1986 jolloin jopa Brasilian ilmailuministeri prikatikenraali Otavio Moreira Lima piti aiheesta lehdistötilaisuuden.
 
Seuraava tapaus on myös vuodelta 1986 , eli n. s. Alaskan JAL- tapaus ja tässä on nyt taas asia josta kirjan tekijät eivät ole tienneet kirjaa kirjoittaessa ja se on se että myöhemmin viime vuosien aikana n. s. Disclosure- projektissa aikaisemmin USA: n ilmailuhallituksessa työskennellyt henkilö nimeltään Callahan on astunut esille ja vahvistanut JAL- lentäjien kertomukset ja kertonut että tapaus nähtiin tutkassa ja että myös ufot nähtiin tutkassa ja että asiasta keskusteltiin viranomaisten keskuudessa myöhemmin.
 
Berlinerin luetteloon on myös otettu mukaan vuoden 1989 neuvostoliittolaisen Kapustin Jar- tapaus josta on olemassa KGB: n virallisia asiakirjoja ja todettakoon tässä että harvinaisen mielenkiintoisella tavalla niin H: gin ufopiirin kokouksiin on ottanut osaa henkilö joka on naimisissa venäläisen kanssa jolla on sukulaisia jotka olivat lennonjohtotornissa töissä tapauksen aikana ja H: gin ufopiiri on pyytänyt että saisimme tietää heidän versionsa tapauksesta ja odotamme jännityksellä vastauksia.
 
Tämän jälkeen kirjassa otetaan esille n. s. Belgian aalto vuodelta 1989- 1990 ja lainataan mm. sen aikaista majuria DeBrouweria joka nykyisin on kenraali evp. ja lisäksi professori Meessenia ja tässä täytyy taas kertoa että Eurouforyhmän sähköpostilistalla niin on käyty kiivasta keskustelua Belgian tapauksesta jo parin vuoden ajan eikä ole niin pitkä aika siitä kuin julkaistiin tapauksesta yhteenveto jonka oli allekirjoittanut juuri professori Meessen ja DeBrouwer ja eräs kolmas henkilö. Tässä yhteenvedossa allekirjoittajat toteavat ettei missään tapauksessa helikopterit olivat selityksenä ja että kyseessä oli tunnistamattomat lentävät kohteet.
 
Tämä on tuorein käänne tässä tapauksessa.
 
Kirjassa todetaan että kirjaan on otettu mukaan tapauksia joista viimeisin on Belgian aalto vuodelta 1980- 1990 ja sen jälkeisiä tapauksia ei ole otettu mukaan varsinaiseen raporttiin.
 
Mutta tähän kirjaan on silti otettu mukaan muutama tuoreempi tapaus jotka mielestäni ovat aika tuntemattomia.
Kirjan kolmanteen osaan on sitten koottu tunnettujen henkilöiden lausuntoja ufoista ja tässä on niin monta henkilöä mainittu etten luettele heitä tässä. Nämä ovat siis henkilöitä jotka ovat puhuneet ufojen puolesta.
 
Vaikka en tilanpuutteen takia voi tässä luetella mitä he ovat sanoneet¬† niin kaikki nämä samat henkilöt lausuntoineen ovat mukana myös allekirjottaineen omissa kirjoissa, esim.
" Tosiasioita ufoilmiöstä " tai " Tiedemiehet ja ufot " tai " Tähtitieteilijät ja ufot " .
Sieltä löytyy kaikki nämä samat henkilöt lausuntoineen.
 
Tässä on vaan todettava että asia joka ihmetyttää allekirjoittanutta on se että monet¬†¬† näistä henkilöist䬆 ja heidän lausuntonsa on jo tuotu esille aikaisemmin tässä samassa kirjassa.
Tämä saman asian toistaminen ihmetyttää minua hiukan.
 
Aivan kirjan lopussa sitten luetellaan mitä on virallisesti tehty USA: ssa ufoasioitten eteen ja luetellaan ne projektit joita on ollut olemassa eli Sign, Grudge, Blue Book sekä Projekti Stork joka on vähemmän tunnettu nimi Battellen tutkimukselle ja tässä kyllä todetaan se mikä on todettu monessa muussakin paikassa että USA:n ilmavoimien lausunto tämän projektin tuloksista oli päinvastainen kuin Battellen oma lausunto.
 
Eli kun Battelle totesi että mitä parempia tietoja löytyi havainnoista niin sitä enemmän mystiseksi ne muuttuivat.
Ilmavoimat puolestaan antaa toisenlaisen kuvan että kaikki on selitetty.
 
Lyhyesti sitten kerrotaan Robertssonin komiteasta, Condonin komiteasta, Roswellista¬†¬† jne¬† ja niistä kongressun kuulemisista joita on pidetty kaksi kertaa.
 
Loppulausuntona tästä kirjasta sanoisin että henkilö joka ei tunne ufoalaa ollenkaan aikaisemmin niin tämä kirja on mainio tietolähde sellaiselle henkilölle mutta toisaalta henkilö joka tuntee ufoalaa hiukan enemmänkin niin kaikki on tuttua tässä kirjassa eli kirjassa ei tuoda esille mitään uutta.
 
Eräs asia johon kuitenkin kiinnitän huomiota on tässä on seikka johon en ole törmännyt aikaisemmin muualla ja se on se että tämän kirjan mukaan niin USA: n ilmavoimat on vuonna 1969 julkaissut tutkimuksen lämpötilaiverssiosta ja tutkimuksen on laatinut F. V. Menkello ja sen nimi on " Quantitative Aspects of Mirages " ( USAF Environmental Technical¬† Applications Center, 1969 ) .Tähän tutkimukseen viitataan kirjassa sivuilla 20- 62.
Mutta kahdessa eri paikassa tuossa tutkimuksessa todetaan että mikään lämpötilainverssio ei ole voinut aiheuttaa niitä ufomaisia kohteita joihin viitattiin esim. n. s. Washingtonin karusellissa 1952.
 
Lisäksi sanotaan vielä tuossa tutkimuksessa ( Berlinerin kirjan sivulla 62 )¬† että lisäksi todennäköisesti yksikään uforaportti ei ole vieläkään aiheutunut lämpötilainverssion takia tai kangastuksen takia.¬†
Ja tämähän on valtavan tärkeä toteamus USA: n ilmavoimilta itseltään kun ottaa huomioon että juuri tätä lämpötilainverssioteoriaa toi aikaisemmin esille tri ja tähtitieteilijä Menzel ja hän yritti sillä selittää havaintoa kuin havaintoa.
Ja lämpötilöainverssioon on viitannut vaikkapa oma äskettäin tohtoriksi väitellyt Jaakko Närvä omassa väitöskirjassaan.
Kuitenkin nyt tässä USA: n ilmavoimien omassa tutkimuksessa sanotaan että lämpötilainverssiot eivät voi aiheuttaa ufohavaintoja ja tämä on kyllä varmasti kova pala skeptikoille.
 
Aivan lopussa sitten viitataan tri Hainesin luetteloon tapauksista joista lentäjät¬†
ovat kertoneet ja tässä kirjassa mainitaan että hänellä om 3600 tapausta luettelossaan.
Lisäksi kerrotaan että CUFOSin Mark Rodeghier on laatinut luettelon jossa on 441 tapausta joissa auton moottori on sammunut tai akut tyhjentyneet tai radio reistaillut lähellä ufoa.
 
Lisäksi kerrotaan että John Schuessler MUFONista on laatinut luettelon lähihavainnoista joissa havaitsija on kärsinyt havainnostaan eli saanut jonkinlaisia vammoja ufosta ja 1995 olevan luettelon version mukaan niin siinä on 400 tapausta mukana.
 
Loppulausuntona kuten sanottua niin suosittelen kyllä mielelläni tätä kirjaa kaikille ottaen kuitenkin huomioon että henkilö joka on tutustunut ufologiaan aikaisemmin ei löydä siitä paljon uutta.
Mutta kuitenkin tämä kirja on hyvä tietolähde ufoharrastajille.
 

Björn Borg, 25.1.2010


© Suomen Ufotutkijat
Suomen Ufotutkijat ry  - Arkkitehdinkatu 14 B  - 33720 TAMPERE  |  Tel. +358405170553  |  Webmaster  |