Suomen Ufotutkijat ry - F U F O R A

ETUSIVULLE
Kirjasivu

Bates, Gary:

Alien Intrusion. UFOs and the Evolution Connection

Master Books Inc. , Green Forest, AR 2004. 382 sivua

 
Bates: " Tosi kristittyjä ei siepata. Jeesuksen Kristuksen nimen lausuminen pysäyttää sieppaukset " .
 
Ainakin allekirjoittaneelle Bates on aivan uusi ja tuntematon nimi ja täysin ennakkoluulottomasti ryhdyn tutkimaan Batesin paksua, jopa 380- sivuista kirjaa. Panen nopeasti merkille että ainakin sivujen numerointi on tehty sillä tavalla että sivujen numerot on¬† kyllä painettu kirjan¬† vasemmalle sivulle, mutta puuttuvat oikealla puolella. Lukijan on tyydyttävä vasemman sivun tasanumeroihin.
 
Kun allekirjoittanut on päässyt sivulle 32 niin olen jo huomannut että tämä kirjan tekijä ei ole mikään varsinainen ufoasiantuntija vaikka onkin näköjään viime aikoina hankkinut tietoja ufoista. Tämä ilmenee sillä tavalla että Bates tarttuu niihin varsin tunnettuihin vakiotapauksiin joita on selostettu jo sadoissa muissa kirjoissa, eli Arnold ja Carter ja Roswell ja Washington jne, jne.
Allekirjoittaneen uteliaisuus herää tässä vaiheessa ja ryhdyn tutkimaan jokaisen luvun lopussa olevaa lähdeluetteloa ja huomaan että suureksi osaksi Bates on käyttänyt Ronald Storyn kirjaa ' The Mammoth Encyclopedia of Extraterrestrial Encounters '¬† jota Bates lainaa toistuvasti.
Lisäksi näyttää siltä että Bates käyttää Internetiä valtavasti ja lainaa Internetista tekstiä ja lähdeluettelossa panen merkille senkin että usein hän viittaa samaan Internetsivuun lähdeluetteloissaan, eli viittaa ainakin muutamassa tapauksessa ainakin kaksi kertaa samaan lähteeseen eri yhteyksissä.¬†
 
Lukija panee myös varsin nopeasti merkille että Bates näyttää olevan erittäin kiinnostunut avaruus-, ufo- ja tieteisfilmeistä koska hän viittaa niihin toistuvasti ja lisäksi hän selostaa, joskus sivukaupalla, jonkun tietyn filmin juonta, eli esim. ' Independence Day ', ' Close Encounters of the Third Kind ' jne ja Bates näyttää kyll䬆 olevan ' filmihullu ' .
Hyvin nopeasti lukija panee myös merkille että Bates selostaa myös toistuvasti, ja varsin pitkään, asioita jotka eivät suoranaisesti liity ufoihin, eli NASAn toimintaa, avaruuskokeiluja, Antarktiksesta löydettyä meteoriittia, astrobiologiaa jne. , eli ainakin allekirjoittaneen mielestä Bates eksyy varsinaisesta aiheesta, eli ufoista, aika usein, vaikka toisaalta hän pohtii avaruudessa olevaa mahdollista elämää pitkään, mutta se edustaa taas yleistä keskustelua.
 
Sivulla 33 Bates puhuu astrobiologiasta, joka hänen mukaansa aikaisemmin sanottiin ' planetary Sciences ' ksi, eli ' planeettatieteeksi' ja toisaalta sivulla 40 Bates puhuu ' astrobiologiasta ' JA ' eksobiologiasta ' .
Allekirjottanut, joka ei ole tämän alan asiantuntija, pohtii kuitenkin itsekseen etteikö se mitä nykyisin sanotaan astrobiologiaksi ole se joka ennen sanottiin eksobiologiaksi, eli yksi ja sama asia?
Eli jos näin on, niin silloin Bates erehtyy eikä oikein tiedä itsekään mistä puhuu.
 
Kun Bates nyt kirjassaan puhuu niin monesta muusta asiasta, joka ei liity ufologiaan tai ufoihin, ja toisaalta sivukaupalla selostaa filmejä ja myös välillä televisiosarjoja, niin allekirjoittaneen tekee kyllä mieli kysyä saman asian minkä Bates itse kysyy kirjan esipuheessa, että onko nyt tarpeellista kirjoittaa taas uusi ufokirja jossa mm. toistetaan¬† kaikki vanhat tiedot jotka on julkaistu aikaisemmin jo sadoissa kirjoissa?
Mitä uutta Bates voi tuoda ufologiaan?
Kyllä Bates näyttää tässä olevan popularistinen harrastelija joka nyt vaan on keksinyt kirjoittaa kirjan juuri ufoista, vaikka ilmeisesti ei ole harrastanut ufologiaa kovin kauan.
 
Päästyäni tämän kirjan toisen luvun alkuun olen jo miltei valmis lausumaan käsitykseni tästä kirjasta. Eli, tämän kirjan tekijällä, Batesilla, on ilmiselviä vaikeuksia pysyä itse aiheessa tai määritellä mikä kirjan aihe pitää olla.
Toisen luvun alussa hän puhuu Raamatusta aika pitkään ja sitten hän palaa taas tieteiskirjallisuuteen ja selostaa aika seikkaperäisesti tunnetuimmat tieteiskirjalijat joita on ollut olemassa kautta aikojen. Näistä voidaan mainita Edgar Allan Poe, H. G. Wells jonka romaanista ' The Time Machine ' Bates kirjoittaa sivun verran, ja sitten Bates pääseekin nykyaikaan, eli tunnettuun tieteiskirjailijaan Isaac Asimoviin ja kirjoittaa hänestä pitkään. Sen jälkeen Bates hyppää taas filmeihin, eli filmiin ' The Day Earth Stood Still ' .
Kirjan kannesta ja sen¬† otsikosta saa kyllä sen käsityksen että tämä kirja liittyisi nimenomaan muukalaisiin ja ufoihin, eikä filmeihin ja tieteiskirjallisuuteen jne. , mutta kyllä Bates seikkailee miltei asiassa kuin asiassa vaikka se ei liittyisikään kovin läheisesti ufoihin.
 
Kun jatkaa kirjan toisen luvun lukemista niin lukija voi vain todeta että Isaac Asimoville on uhrattu jopa 6 sivua (!) ja sivulla 61 Bates pääsee sitten tunnettuun tieteiskirjailijaan Arthur C. Clarkiin.
Kun lukee tästä eteenpäin niin on kyllä todettava että lukijalla on tässä vaiheessa täysi oikeus suuttua, siis todellakin suuttua, tämän kirjan tekijälle, Batesille, sen johdosta että hän ei pysy aiheessa ja kun Bates eksyy aiheesta niin hän ei edes pysy siinä aiheessa jonne hän eksyi, vaan eksyy vielä siitäkin aiheesta johonkin toiseen aiheeseen.
Tämän luvun otsikko on ' The Science of Fiction ' , eli suunnilleen
' Tieteiskirjallisuustiede ' , ja tässä hän puhuu tieteiskirjallisuudesta ja tieteiskirjailijoista, mutta kun hän päsee Clarkiin niin hän ryhtyykin puhumaan Einsteinista ja avaruusmatkailusta ja valonnopeudesta ja ajokoneistoista ja on eksynyt pois Clarkista.
 
Kyllä tämän kirjan kohdalla on todettava että kyllä sen alku on hyvin sekava enkä tällä tarkoita sitä että kirjassa olisi vääriä tietoja, vaan tarkoitan sitä että se on lukijan kannalta nimenomaan sekava kun siitä puuttuu se kuuluisa n. s. punainen lanka.
Ufoista ei nyt tietenkään puhuta ollenkaan kirjan tässä vaiheessa.
Bates hyppää aiheesta toiseen¬† ja edestakaisin asiasta toiseen täysin välittämättä otsikoista tai¬† kirjan nimestä. Bates kirjoittaa nyt mitä mieleen sattuu tulemaan. Tähän liittyy nyt vielä se että kirjasta puuttuu kokonaan hakemisto.
 
Kirjan kolmas luku liittyy kysymykseen onko muilla planeetoilla elämää.
Kirjan neljännessä luvussa Bates pohtii sitä onko elämä Maan päällä todella läpikäynyt evoluution Darwingin esittämällä tavalla vain onko mahdollista että muukalaiset ovat olleet asialla?
Bates lainaa alan asiantuntijoita jotka kiinnittävät huomiota siihen tosiasiaan että evoluutio näyttää ottaneen välillä pitkiä harppauksia joiden välimuodoista ei milloinkaan ole löydetty ainoatakaan fossiilia.
Lisäksi eräät asiantuntijat huomauttavat että ' DNA- molekyylit eivät tuota uutta geneettistä informaatiota, vaan ainoastaan toistavat sitä. Näyttää siltä
että DNA on luotu ' .
 
Tässä vaiheessa allekirjoittanut huomaa muuttavansa käsitystään Bates' ista ja hänen kirjastaan ja vähitellen rupean ymmärtämään että Bates ei olekaan se sekava kirjailija joksi hänet luonnehdin luettuani vain kaksi lukua hänen kirjastaan.
Vähitellen rupean sen sijaan ymmärtämään että Bates tutkii tätä
' muukalais- ja ufo' - kysymystä niin laajalla rintamalla että on ilmeisesti ollut vaikeata keksiä kirjalle sopiva nimi.
 
Ja kun Bates usein viittaa Raamattuun ja sen totuuksiin niin lukija vähitellen ymmärtää mitä Bates ajaa takaa kun hänen kirjansa nimessä on mukana tuo sana ' Evolution Connection ' ( = Yhteys evoluutioon ) .
 
Luvussa 5 Bates palaa kirjan varsinaiseen aiheeseen, eli ufoihin. Hän turvautuu edelleen pitkälti Storyn edellämainittuun kirjaan ja selostaa ufoilmiötä lyheysti ja yleisesti¬† alkaen USA: n n. s. ilmalaivahavainnoista vuosina 1896- 1897 ( mutta erehtyy tässä kymmenellä vuodella ja puhuu vuosien 1886- 1887 havainnoista ) mutta tarttuu sitten Hynekin ajatuksiin rinnakkaisesta maailmasta ja Valleen näkemykseen että ufot liittyvät paranormaaleihin ilmiöihin.
Bates tuo tässä esille myös sen että hänen mielestään on ikävää että n. s. suuri yleisö edelleen liittää ufot automaattisesti avaruuteen.
Todettakoon tässä yhteydessä että Bates luonnehtii CE- 5- tapahtumaa sanoilla ' että saadaan yhteyttä ihmisen aloitteesta esim. telepatian kautta ' .
Tätä CE- 5- luokkaahan on määritelty kovin monella eri tavalla eri kirjoissa.
 
Bates kertoo myös astronautti Cooperin ufokiinnostuksesta ja siitä että Cooper itse toistuvasti on kertonut ( ja myös¬† kirjoittanut asiasta omaelämäkerrassaan- allekirj. huom. ) siitä että hän näki ufon laskeutuvan Edwardsin lentotukikohtaan vuonna 1957. Ufoa myös filmattiin. Bates nojautuu tässä skeptikko James Obergiin joka on todennut ett䬆 Cooper erehtyi ja näki vain kaukana olevan säähavaintopallon.
( Allekirjottaneen tiedossa ei ole tapasivatko Cooper ja Oberg ikinä).
 
Kerrottuaan Lubbock- valoista, Meksikon ufoaallosta ja Condon- komitean työstä, johon Bates suhtautuu erittäin kriittisesti, Bates lopettaa luvun 5 seuraaviin sanoihin:
" Mutta ufoilmiö kieltäytyy menemästä pois: Skeptikkojen kaikista vähättely- yrityksistä huolimatta ja huolimatta ' kovan '- luokan tieteellisen todisteen puuttumisesta niin ufohavaintojen määrä sen kun lisääntyy koko maailmassa. Tämän alan tutkijana uskon että kyseessä on paljon isompi ja syvempi ongelma kuin tavalliset ihmiset uskovat " .
 
Luvussa 6 Bates kertoo Roswellista, MJ- 12: sta ja Dänikenista ja siirtyy sitten kertomaan Neuvostoliiton ufotutkimuksista ja tuo tällöin esille asian joka saa allekirjoittaneen nostamaan kulmakarvojaan:
 
Bates kertoo Neuvostoliiton Tiedeakatemian ufotutkimuksesta jonka
L. M. Gindilis, D. A. Menkov sekä I. G. Petrovskaja olivat tehneet ja jonka Tiedeakatemia julkaisi vuonna 1980.
Bates lainaa tässä yllämainittua James Obergia joka on lausunut:
" Kuten niin moni muu Neuvostoliiton hallituksen raportti niin Gindilisin raportti osoittautui väärennetyksi tieteeksi. Todellisuudessa, ja ilmeisesti tarkoituksellisesti, se palveli sitä tarkoitusta että se naamioi erästä Neuvostoliiton suurinta sotilassalaisuutta, laitonta avaruudesta- maahan ydinasetta. Se mitä havaitsijat itse asiassa näkivät tuolloin vuonna 1967 oli kyllä avaruusaluksia mutta ei kaukaisesta maailmasta avaruudessa. Ne olivat venäläisiä ohjusten taistelukärkiä jotka olivat olleet matalalla kiertoradalla, väärien tunnusten alla, jonka jälkeen ne ohjattiin takaisin Maahan kierrettyään maapallon yhden kerran. Kun ne palasivat ilmakehään tulipalloina matkalla kohdealuetta¬† Volgan alajuoksussa ne kiehtoivat havaitsijoiden mielikuvitusta satojen kilometrien säteellä " .
 
Tähän on kyllä sanottava että Obergin selitys on lähinnä satumainen. Allekirjoittaneella on nimittäin ollut tilaisuus lukea tuo kyseinen Gindilis
y. m. : n raporttia ja olen selostanut sitä lyhyesti kirjassani " Ufot ja tähtitieteilijät " .
Kyseinen raportti ei muistuta vähääkään Obergin versiota, kaukana siitä.
Lisäksi voidaan aiheellisesti kysyä että mistä Oberg on saanut niin hyviä tietoja ettei kenelläkään toisella ole tällaisia tietoja?
( CUFOS on painattanut englanninkielisen käännöksen tuosta raportista ja kuka tahansa voi tilata sen CUFOSista ja lukea sen itse. )
 
Allekirjoittanut ei tässä yhteydessä voi olla huomauttamatta että Oberg muutenkin mielellään esiintyy Neuvostoliiton ufologian ' asiantuntijana ' .
Oberg on esim. selvittänyt myös tunnetun Petrozavodskin havainnon
' yhdellä puhelinsoitolla NASAan ' ( selostettu myös tässä kirjassa) .
Allekirjoittanut on usein ihmetellyt miten Oberg voi uskoa tietävänsä asiat paremmin kuin venäläiset itse?
 
Se että Bates myös mainitsee täysin ala- arvoisen filmin ' The Secret KGB UFO - Files ' on allekirjoittaneen mielestä lähinnä miinus hänen kirjalleen. Esim. allekirjoittanut on kertonut mitä mieltä olen ko. filmistä kirjassani
' Tosiasioita ufoilmiöstä ' .
 
Myös Zecharia Sitchin saa kyytiä tässä luvussa. Allekirjoittanut on kauan miettinyt erästä asiaa Sitchinin teoriassa planeetasta joka tulee lähelle Maapalloa joka 3 600: s vuosi ja olen eri kirjoista etsinyt kannanottoja tähän asiaan löytämättä niitä. Bates onkin ensimmäinen kirjailija joka ottaa kantaa mieltäni askarruttavaan kysymykseen; eli planeetta joka on niin soikealla radalla että se tulee Maapallon lähellä vasta joka 3 600 vuosi, niin tuon radan toisen kääntöpisteen täytyy olla kaukana, kaukana avaruudessa. Ja siellä on kylmää ja pimeää. Miten tuon planeetan asukkaat ovat ylipäänsä pysyneet hengissä tuossa kylmyydessa ja pimeydessä?
 
Seitsemännessä luvussa Bates siirtyy sieppauksiin ja selostaa tunnetuimmat sieppaustapaukset kuten Boas, Hill, Walton ja¬† Strieber. Samassa luvussa Bates kertoo tunnetuimmista sieppaustutkijoista, eli Hopkinsista, Jacobsista, Bullardista ja Mackista.
Bates suhtautuu hyvin kriittisesti näihin tunnettuihin sieppaustapauksiin, esim. Waltoniin ja lainaa Waltonin tapauksessa johdonmukaisesti skeptikko Philip Klassin kritiikkiä totuutena. Juuri tässä tapauksessa näyttää siltä että Bates ei ole tietonen siitä että Walton on julkaissut oman kirjan jossa hän yksityiskohtaisesti kumoaa Klassin kaikki kritiikki ja myö samalla huomauttaa että Klass ei ole kertaakaan vaivatunut edes tapaamaan Waltonia.
 
Samalla tavalla Bates kritisoi sieppaustutkijoita kuten Mackia ja kertoo tapauksesta jolloin Donna Bassett- nimisen henkilön onnistui johtamaan Mackia harhaan tekaistulla sieppauskertomuksellaan.
 
Bates kuitenkin toistaa¬† Mackin käsitystä siitä että ' meidän on katsottava todellisuutta uudella tavalla '¬† ja Mackin käsitystä siitä että on olemassa toinen maailma jonka asukkaat voivat joskus tulla meidän maailmaamme.
Bates viittaa tässä myös Jeesukseen joka on sanonut että ' Olen ylhäältä. Te olette tästä maailmasta. Minä en ole tästä maailmasta ' .
Bates viittaa myös Jeesuksen kykyyn kävellä suljettujen ovien läpi ja toteaa että tämä on osoitus siitä että Jeesus oli kotoisin toisesta ulottuvuudesta.
 
Tämän jälkeen Bates kertoo eri selitysmalleista joiden avulla on yritetty selittää siepattujen kertomuksia. Hän mainitsee mm. unihalvauksen, FPP: n
( mielikuvitukseen taipuvat henkilöt ), syntymätraumahypoteesin ja
' magneettisten kenttien vaikutus ohimolohkoon ' jolla Bates aika selvästi tarkoittaa Persingerin teoriaa. Bates kysyy kuitenkin aika ivalliseen äänensävyyn että mistä ne magneettiset kentät yllättäen tulevat kun¬† sieppausuhri nukkuu kotona omassa sängyssään?
 
Siitä huolimatta että Bates on suhtautunut varsin krittisisesti eräisiin ilmiöihin ufologiassa niin hän ilmoittaa kahdeksannessa luvussa että hän uskoo että muukalaiset ja sieppaukset ovat tosiasia.
 
Bates ei kuitenkaan usko että muukalaiset tulevat avaruudesta, vaan Valleeta lainaten Bates uskoo että muukalaiset tahallisesti yrittävät johtaa ihmisiä harhaan kertomalla olevansa kotoisin avaruudesta.
Batesin mukan muukalaiset eivät ole avaruudesta vaan ovat interdimensionaaleja olentoja, kotoisin toisesta ulottuvuudesta.
 
Batesin mukaan on olemassa kaksi ufotutkijaa jotka ovat tajunneet mistä on kysymys ja he ovat ' Jordan ja Clark ' .
 
Jordan kertoo haastatelleensa kaikkia¬†¬† ¬†johtavia amerikkalaisia sieppausasiantuntijoita henkilökohtaisesti ja että kaikki¬†¬† ¬†sieppausasiantuntijat ovat kertoneet saman asian, eli että he ovat törmänneet tapauksiin joissa tosikristitty on välttynyt sieppaukselta ja sieppausuhrit on jätetty rauhaan kun he ovat lausuneet Jeesuksen Kristuksen nimen.
Sieppausasiantuntijat eivät kuitenkaan ole tienneet mitä tehdä tälle informaatiolle ja ovat siksi jättäneet asian sikseen.
 
Batesin mukaan syy on yksinkertainen: Muukalaiset yrittävät valoittaa Maapallon ja käyttäytyvät täysin samalla tavalla kuin ihminen psykologisessa sodankäynnissä, eli yrittää vakuuttaa ihmisille että he ovat rauhaa rakastavia avaruusolentoja ja että kun he saapuvat avoimesti Maapallolle niin Maapallolle tulee vihdoinkin yksi ja ainoa uskonto ja maailmanlaajuinen rauha.
Kristittyjä he kuitenkin jättävät rauhaan koska pelkäävät että kristityt näkevät tämän sumuverhon lävitse ja tajuavat mistä oikein on kysymys, ja myös siksi että muukalaiset pelkäävät Jeesusta Kristusta.
 
Ylläoleva tieto että ' Jordan ja Clark ' ovat tajunneet mistä on kysymys, tekee allekirjoittaneen uteliaaksi ja rupean miettimään että kenestä ' Jordan ja Clarkista ' nyt on kysymys. Kirjassa oleva viite antaa nettiosoitteen
www.alienresistance.org/ce4premise.htm ja sen perusteella selviää että kyseessä ovat Joe Jordan- ja Wesley M. Clark- nimiset henkilöt.
Samalla selviää että kyseessä on kristillinen lahko joka ajaa juuri tätä Batesin esilletuomaa linjaa, eli että sieppaukset ovat Luciferin aikaansaannoksia ja että niitä voi vastustaa turvautumalla Jeesukseen Kristukseen. Samalla selviää että mainittu lahko kritisoi juuri Dänikenia ja Sitchinia samalla tavalla kuin Bates on kritisoinut heitä kirjassaan.
 
Bates keskittyy kirjassaan nyt Raamattuun ja sen sanomaan ja tuo esille että Raamatussa onkin valmiiksi vastaukset sieppausongelmalle.
Jostain syystä Bates tuo sitten esille tunnetun ufokirjailijan Brad Steigerin ja hänen vaimonsa Sherry Steigerin ja heidän tuotantoaan. Bates kertoo nimenomaan Sherry Steigerista että hän on ymmärtänyt oikein asian siten että muukalaiset yrittävät valloittaa Maapallon, mutta väärin siten että kyseessä ei ole avaruusolennot Steigerien esittämään tapaan, vaan kuten Bates on aikaisemmin todennut, nimenomaan Lucifer, eli Saatana joukkoineen.¬†
 
Bates huomauttaa myös että sellainen nimi kuin Semjase on tullut esille eräässä Brad Steigerin kirjassa, mutta sukeltaa taas esille Billy Meierin kontakteissa ja että nimi Ashtar on tullut esille varsin usein eri kontaktitapauksissa. Batesin mukaan Semjase ja Ashtar eivät lainkaan ole avaruusolentoja, vaan kuten jo on todettu, he kuuluvat Luciferin joukkoon.
 
Bates ottaa myös esille sen tosiasian että useat sieppauskertomukset ovat vahvasti seksuaaliväritteisiä ,mutta huomauttaa samalla että niinhän asia oli jo siihen aikaan kun puhuttiin incubuksesta ja succubuksesta eikä avaruusolennoista.
Eli tässäkään ei ole mitään uutta.
Bates huomauttaa kuitenkin ettei hän usko että muukalaiset nauttivat tästä seksuaalisesta kanssakäymisestä, vaan että he käyttävät seksiä alistakseen uhrinsa valtaansa ja tahtoonsa.
 
Loppuosa Batesin kirjasta liittyy lähinnä Raamatun tulkintaan.
Liitteessä Bates ottaa kuitenkin esille muutaman asian josta usein on keskusteltu ufologiassa, eli missä määrin Raamattua voidaan tulkita nykyajan tekniikan silmin. Näkikö Hesekiel todella mekaanisen aluksen ja kävikä Heenok todellakin avaruudessa?
Bates vastaa kielteisesti näihin kysymyksiin ja kritisoi siinä sivussa tunnettua kirjailija Barry Dowdingia hänen Raamatuntulkinnastaan jonka mukaan Raamattu kertoo nimenomaan avaruusolennoista.
Batesin mukaan Hesekiel näki vain Jumalan näyttämän näyn niin kuin todetaankin 1 ja 28 jakeessa. Heenok ei käynyt avaruudessa eikä Raamatussa muutenkaan ole kohtia joita voidaan tulkita teknisesti meidän päivinämme.
 
Sen sijaan Bates ottaa esille, niin kuin moni muukin kirjailija, vanhan ja tutun kertomuksen Flatlandista, eli maailmasta jossa on vain kaksi ulottuvuutta, pituus ja leveys. Korkeutta ei ole olemassakaan Flatlandissa, eivätkä Flatlandin asukkaat edes tajuaisi tällaista käsitettä.
Eräänä päivänä Flatlandissa näkyy kuitenkin valtava jalanjälki eikä kukaan tajua mistä se on tullut koska Flatlandin asukkaiden mukaan kukaan muukalainen ei ole saapunut Flatlandiin.
 
Batesi palaa tässä taas Jeesukseen ja hänen kykyynsä ilmestyä ja kadota vaikka ovet huoneeseen on lukittu. Batesin mukaan asia saa selityksen siitä että Jeesus saapuu toisesta ulottuvuudesta samoin kuin muukalaisetkin.
 
Ja Batesin loppulause onkin se että avaruusolennot eivät ole vaikuttaneet ihmisen evoluutioon vaan sen takana on vain Jumala.
 

Björn Borg, 9.10.2006


© Suomen Ufotutkijat
Suomen Ufotutkijat ry  - Arkkitehdinkatu 14 B  - 33720 TAMPERE  |  Tel. +358405170553  |  Webmaster  |