Suomen Ufotutkijat ry - F U F O R A

ETUSIVULLE
Kirjasivu

Barclay, David & Therese Marie Barclay:

UFOs- The Final Answer?

Blandford Press 1993.  192 sivua

 
 
Tämä kirja on allekirjoittaneelle vanha tuttu. Olen lukenut sen joskus vuonna 1993 silloin kuin se ilmestyi ja se on kirjojeni yhteisessä lähdeluettelossa listattu jo numerolla 9.
 
Kun kirjojeni yhteisessä lähdeluettelossa on tätä kirjoittaessa¬† yhteensä 1351 eri lähdettä niin tuo numero 9 kertoo sen että siitä on todella pitkä aika siitä kuin edellisen kerran luin tämän kirjan.¬†
 
Syy siihen miksi taas luen tätä kirjaa on se että edellisellä kerralla en kirjoittanut vielä kirjaesittelyitä.
 
Tämä kirja liittyy Suomeen kahdellakin eri tavalla. Ensinnäkin tämä kirja on painettu ja sidottu Suomessa vaikka ei kerrota kenen toimesta.
 
Toinen syy on se että samana vuonna niin Suomessa ilmestyi Kari K. Kuuren, Juhani Kyröläisen, Göte Nymanin ja Jukka Piiroisen kirja " Katoavatko
¬†UFOT? "¬†¬† ja muistan että jo tuolloin hyvin kauan sitten kiinnitin huomiota siihen että
¬†" Katoavatko Ufot ? " - kirja sisällöltään oli hyvin samanlainen kuin tämä Barclayn kirja.
 
Mielessäni kävi tuolloin että ovatko " Katoavatko UFOT ? "- kirjan tekijät tutustuneet Barclayn kirjaan?
 
Nyt sattuu niin hassusti että sekä 1993 että nyt niin olin lainannut näitä molempia kirjoja eikä ole käynyt niin hyvä tuuri että minulla olisi ollut molemmat kirjat kädessäni samanaikaisesti mutta minulla on sellainen vanha muisto että olisin kiinnittänyt huomiota siihen että nämä kirjat hyvin pitkälle muistuttavat toisiaan.
 
Saattaa tietysti olla että olen väärässä ja asia olisi helppo katsoa jos molemmat kirjat olisivat samanaikaisesti¬† kädessäni.
 
Kun nyt luen uudelleen tätä Barclayn kirjaa ja tutustun siihen niin ensimmäinen asia johon kiinnitän huomiota on se että tämä kirja joka on Barclayn toimittama niin sen varsinaiset kirjoittavat ovat ainakin minulle täysin tuntemattomia.
 
He eivät ole ainakaan kansainvälisesti tunnettuja ufoasiantuntijoita ja kun katsoo heistä annettuja tietoja joita on julkaistu sivulla 7 niin huomaa että monet näistä kirjoittajista ovat sidoksissa " The UFO Debate " - nimiseen julkaisuun joka on minulle tuntematon julkaisu sekin.
 
Ensimmäisen artikkelin tässä kirjassa on kirjoittanut fil. tri R W. Shillitoe joka on kliininen psykologi ja hän pohtii sitä että " jos katsotaan niitä vähäisiä todisteita mitä ufoista on olemassa ". kuten hän asian ilmaisee niin hän ihmettelee sitä että jotkut tekevät näiden todisteiden perusteella sellaiset johtopäätökset että ufot ovat todellisia ja toiset taas sen johtopäätöksen ettei ufoissa ole mitään perää.
 
Tätä hän ihmettelee kovasti. Shillitoe huomauttaa kuitenkin että ihmisen luonteessa on sellainen piirre että hän etsii selityksiä jotka tukee hänen omia käsityksiään asioista huolimatta siitä että onko kyseessä joku talon investointi tai joku muu asia.
 
Ne jotka tuntevat¬† mielihyvää siitä että ufot on olemassa niin he uskovat ufoihin ja päinvastoin.
 
Shillitoe suhtautuu negatiivisesti ufojen olemassaoloon ja perustelee käsitystään sillä että ne eivät noudata tieteen lakeja joka on kyllä käsitys jota toiset asiantuntijat ovat kumonneet muissa kirjoissa .
Lisäksi Shillitoe huomauttaa että ufot ovat muuttaneet muotoaan teknisen kehityksen myötä.
Eli ennen nähtiin ilmapalloja ja ilmalaivoja ja nyt nähdään avaruusaluksia ja tällä tavalla ufojen tekninen kehitys on noudattanut ihmisen teknistä kehitystä.
 
Shillitoe huomauttaa myös että tätä kirja kirjoittaessa niin ei uskottu että elämää olisi muualla avaruudessa tai että muualla olisi planeettoja jotka olivat tämän kirjan julkaisemisaikaan vielä löytämättä.
 
Tai että niissä voisi olla elämää siinä muodossa kuin me sen¬† tunnemme.
 
Lisäksi että tällainen elämä voisi matkustaa valtavia etäisyyksiä avaruudessa.
 
Tässä on kyllä Shillitoen käsitys nyt vanhentunut siitä syystä että nykyisin tiedämme että avaruudessa on paljonkin planeettoja.
 
Varsin usea tiedemies, esim. tähtitieteilijä on nykyisin sitä mieltä että elämää on olemassa muualla avaruudessa, päinvastoin kuin Shillitoe tässä tuo esille.
 
Ja mitä tuohon matkustamiseen taas tulee niin senkin asian ovat jotkut nykyajan tiedemiehet kumonneet¬† kun ovat puhuneet esim. kvanttiteoriasta.
 
Lisäksi kiinnitän tässä huomiota siihen että paljon Shillitoe puhuu avaruudesta ja luonnontieteistä vaikka hän itse on psykologi joten luulisi että hän on hiukan oman erikoisalansa ulkopuolella.
 
Esipuheessaan Barclayt lainaavat J. Allen Hynekia joka totesi että ufoilmiö kokonaisuudessaan on yllättävän monimutkainen¬†¬† ja ymmärrettävästi suuri yleisö ei tiedä tästä mitään..
 
Kirjan nimestä päätellen sain sen käsityksen että kyseessä on skeptinen kirja joka suhtautuu
skeptisesti ufoilmiöön ja siksi yllätyn aika paljon kun luen ensimmäisen jutun tässä kirjassa.
 
Kyseessä on Arthur Tomlinsonin kirjoittama luku " Look Back in Astonishment " . Tomlinson¬† on " tiedemaisteri " ( Bachelor of Science ). Tässä luvussa hän tekee katsauksen taaksepäin ajassa faarao Tutankhamon III: n saakka joka näki tulisen ja äänettömän ympyrän taivaalla.
 
Sen jälkeen hän lainaa Aleksanteri Suurta joka kun hän oli menossa Intiaan näki ja oli ylittämässä Jaxartes- jokea näki vuonna 329 e. Kr. kaksi valaisevaa hopeista kilpeä jotka syöksyivät toistuvasti hänen armeijaa kohti. Seitsemän vuotta myöhemmin , vuonna 322 e. Kr.¬† Aleksanteri Suuri näki iso lentävän kilven Tyren luona ja tällä tavalla Tomlinson tuo esille näitä vanhoja tapauksia ja kirjoittaa esim. että vuonna 1108 j. Kr kirjoitettiin että nähtiin kaksi kuuta, toinen lännessä ja toinen idässä.
 
Tomlinson kertoo myös Kolumbuksesta joka matkalla Amerikkaan näki toistuvasti kaukana olevan valon. Lisäksi tässä hiukan yllättäen kylläkin viitataan ns. Dropa- kiviin jotka löydettiin Bayan- Kara- Ulasta lähellä Kiinan ja Tiibetin rajaa.
Todettakoon tässä reunahuomautuksena että asiantuntijat ovat todenneet että tämä juttu on varmaan keksitty mutta kyllä se silti on mukana tässä kirjassa.
 
Tämän jälkeen mainitaan Roerichin- havainto Tiibetissä josta on kerrottu jopa allekirjoittaneen kirjoissakin.
 
Sitten Tomlingson kertoo vanhan Atlantisen Vimanoista ja intialaisista Vimanoista ja kertoo että edelleenkin Intiassa lentokonetta kutsutaan nimellä Vimana.
 
Sen jälkeen Tomlinson kertoo ufoista Raamatussa ja mainitsee Blumrichin joka tutki Hesekielin havaintoa.
Tomlinson kirjoittaa sitten erikseen ufoista joita nähdään vanhoissa uskonnollisisssa maalauksissa ja luettelee näitä.
 
Kirjan kolmannessa luvussa Ken Phillips kertoo tri Alex Keulin n. s. Anamnesis- Protocol- tutkimuksesta¬† joka tehtiin sekä Itävallassa että Englannissa jossa tutkittiin nimenomaan itse ufohavaitsijoita eikä uforaportteja.
 
Tämä tutkimus on varsin tunnettu ufologiassa ja todettakoon tässä vaan sellaisen tosiasian että ESP-kokemukset olivat huomattavasti yleisempiä sellaisten ufohavaitsijoiden keskuudessa jotka olivat havainneet ufoa läheltä.
 
Ja mitä lähemmältä havainto oli tehty niin sitä enemmän ESP- kokemuksia havaitsijalla oli.
 
Tämä on tosiasia jota olen toistanut omassa kirjassani jo 15 vuotta sitten.
 
Sen sijaan lukija kohtaa ongelman sivulla 50 jossa tuodaan esille kaksi hypoteesia.
Nro 1 kertoo juuri sen jonka juuri äsken sanoin että mitä lähempänä havaitsija on ollut ufoa niin sitä suurempi mahdollisuuss on että henkilöllä on ollut myös ESP- kokemuksia.
 
Mutta ainakin allekirjoittanut kohtaa tässä ongelman siitä syystä että tässä todetaan että
huomattavan suuri osa ufohavaitsijoista kärsii statusristiriidasta ja kirjassa julkaistaan sitten luku kuten 3/22 ja itse ymmärrän asian sillä tavalla että 25: stä havaitsijasta niin ilmeisesti¬† 22, eli suurin osa kärsii statusongelmista.
 
Mutta kun katsoo sitä taulukkoa joka on julkaistu edellisillä sivuilla niin huomaa että tutkimusryhmässä on ollut vain 15 henkilöä ja kontrolliryhmä on ollut 10 henkilöä.
En tiedä mistä tämä 25 henkilöä nyt sitten yllättäen tulee.¬† ¬†¬†
Onko tässä nyt laskettu yhteen testattavien lukumäärä 15 ja kontrolliryhmän lukumäärä 10? Mutta eihän niin saa tehdä testissä. Ei se ole tilastotiedettä se sellainen tapa.
 
Saattaa tietysti olla että kyseessä on painovirhe. Taulukosta en kuitenkaan löydä vastaavaa lukua vaikka se tuodaan esille itse tekstissä.
 
Kirjassa tuodaan sitten esille myös hypoteesi nro 2 jonka mukaan¬† statusristiriita vaihtelee käänteisesti sen mukaan miten lähellä havaitsija on ollut ufoa.
 
Aika yllättävällä tavalla kirjassa kerrotaan kuitenkin sitten samaan hengenvetoon että tekijät eivät syvenny tähän hypoteesiin sen kummemmin
 
Kirjassa todetaan kuitenkin että ufohavaitsijat ovat ihan oma ryhmänsä yhteiskunnassa nimenomaan noiden ESP- ansioiden takia. Toisin sanoen ESP- havainnot ja -kokemukset kulkevat käsi kädessä ufohavaintojen kanssa tämän tutkimuksen kanssa
 
Phillips kertoo sitten " Johnin " tarinan ja kertoo että John elämänsä eri vaiheissa on nähnyt pallosalamoita ja kummituksia ja kokenut OOBE- ilmiöitä.
 
Tämän jälkeen seuraa otsikko " The Human witness " .
 
En ole tässä vaiheessa aivan varma siitä kuka tämän jutun on kirjoittanut onko se edelleen Phillips vai joku muu?
Oletan kuitenkin että se on Phillips ja hän kysyy että " Onko havaitsija itse se puuttuva tekijä muissa toisenlaisissa ilmiöissä " ?
 
Tässä kirjoittaja sitten kritisoi ufotutkijoita siitä että he ovat lakaisseet maton alle nämä lähituntumatapaukset aikaisempina vuosina syystä tai toisesta.
 
Phillips sitten puhuu maavaloista ja tässä löydän varsinaisen virheen kirjasta eli Phillipsin jutusta.
Eli Phillips viittaa Devereuxin ja Persingerin tektoniseen stressiteoriaan jonka mukaan syntyy maavaloja ja sen jälkeen hän kertoo Norjan Hessdalenista ja kertoo että siellä on nähty näitä valoja vuodesta 1981 alkaen .
 
Mutta nythän tilanne on se että eihän Hessdalenin ilmiöt ole kytketty millään tavalla tektoniseen stressiin.
Päinvastoin niin norjalaiset tutkijat ovat kertoneet että mitään maanjäristyksiä tai vastaavaa ei ole havaittu Hessdalenissa milloinkaan.¬†
 
Norjalaiset asiantuntijat ovat sulkeneet pois tämän tektonisen stressiteorian jo aikoja sitten.
Tässä kirjassa sitten peräänkuulutetaan tieteellistä tutkimusta Hessdalenissa joka kirjan tekemisen aikoihin ei ollut vielä vireillä.
 
Mutta nykyisinhän me tiedämme että tieteellisiä tutkimuksia on tehty Hessdalenissa paljonkin.
 
Seikka johon kiinnitän huomiota tässä tekstissä on kuitenkin se että tekijät viittaavat nimenomaan havaitsijoiden ilmoituksiin joiden mukaan he ovat nähneet ufoja ja sikareita ja muita mekaanisia laitteita.
 
Kirjoittaja kysyy että mistä syystä mikään muinainen sivilisaatio ei ole jatkanut ponnistuksiaan ja kehittynyt teknisesksi sivilisaatioksi ainakaan meidän tietojen mukaan ja aika yllättäen tässä niin kirjoittaja toteaa että meidät kontrolloidaan ja manipuloidaan ja se joka sen tekee on tunnistamaton äly joka provosoi ihmiskuntaa hyväksymään irrationaaliset ja ankarat uskomussysteemit.
 
Tässä kirjoittajalla on ilmeisesti ollut samanlaisia ajatuksia kuin Valleella ja¬† Phillips tuo siten esille asioita jotka herättävät allekirjoittaneen erityistä huomiota monestakin syystä.
 
Hän kertoo kahdesta tapauksesta joissa näyttää siltä että ufo on reagoinut havaitsijaan.
 
Ensimmäiinen tapaus on Lontoosta jossa nainen näki toistuvasti ufon joka lähestyi ja loittoni hänestä sen mukaan mitä nainen ajatuksissaan pyysi sitä tekemään.
 
Toinen tapaus on fysiikan professori Harry Rutledgen tutkimukset Piedmontissa joissa Rutledge totesi että oli ikäänkuin ufo olisi pannut merkille tutkijoiden aikomukset,¬† äänet ja jopa ajatukset.
 
En nyt tässä selosta Rutledgen ja Piedmontin tutkimuksia sen johdosta että olen jo aikaisemmin kirjoittanut kirjaesittelyn tuosta kirjasta ja se joka on kiinnostunut siitä voi lukea sen.
 
Asia joka Phillips kirjoituksen tässä vaiheessa on erikoisen merkittävää on se että Phillips tuo esille¬† että tämä tunnistamaton äly tai tunnistamaton tietoisuus keskittyy nimenomaan yhteiskuntamme henkilöihin jotka ovat alttiita ESP- ilmiölle.
Tämä on Phillipsin toteamus ja tässä täytyy allekirjoittaneen todeta että Phillips mainitsee myöskin Fatiman tapauksen Portugalissa vuodelta 1917 ja Fatimahan on esim. allekirjoittaneen kirjoituksissa viime vuosien aikana noussut esille aivan erikoisella tavalla josta olen kertonut enemmän muualla.
 
Kiinnitän tässä myös huomiota siihen että David Barclay on aikaisemmin vuonna 1987 julkaissut kirjan jonka nimi on " Fatima- Close Encounter of the Worts Kind ? ".
 
Joten näyttää siltä että Phillips on tuonut esille¬† jo vuonna 1987 ja 1993 ajatuksia joita esim. allekirjoittanut vasta nyt viime vuosien aikana on ryhtynyt omaksumaan ja joille olen löytänyt tukea Utahin karjatilan tapauksista ja uusista Fatiman tutkimuksista jotka professori Joaquim Fernandes on julkaissut.
 
Tästä olen puhunut aikaisemmin muualla enemmän. ¬†
 
Seuraavaksi kirjassa on kappale jonka on kirjoittanut Robert Moore ja jonka otsikko on
" Science v. Saucery " .
Kirjan esittelyssä kerrotaan että Robert Moore on ollut aktiivinen Englannin BUFORAssa vuodesta 1988 lähtien.
 
Kirjassa ei kuitenkaan ole mitään mainintaa siitä että Moorella olisi minkään alan koulutus.
 
Moore aloittaa kirjoituksensa jutulla jonka otsikko on " Illusion or Reality " ? ja tuo esille että itse termi " Lentävä lautanen " on väärä siitä syystä että kun Kenneth Arnold¬† teki havaintonsa vuonna 1947 niin hän ei tarkoittanut että kohteet joita hän näki olisivat olleet lauatasen muotoisia vaan että ne lensivät ilmassa samalla tavalla kuin jos " heitetään leipää " veden pintaa pitkin eli se hyppii ylös ja alas, ylös ja alas.
 
Tämän ympärille sitten Moore yrittää tuoda esille että kun ihmiset nykyisin näkevät kiekonmallisia, pyöreitä ufoja niin se perustuu väärinkäsitykseen. Mielestäni kyllä Moore osuu tässä harhaan koska se seikka että puhutaan " lentävistä lautasista " niin ei se minun mielestäni tarkoita sitä että ihmiset keksisivät ufojen muotoja sen perusteella.
 
Kyllä kaikki havaitsijat yksinkertiasesti kertovat mitä ovat nähneet.
 
Moore kertoo sitten että englantilaisen BUFORAN tutkimusten mukaan niin on arvioitu että on olemassa 150 eri syytä ja selitystä ihmisten ufohavaintoihin. Eli väärinkäsityksiä, väärintulkintoja ja tämä lukuhan on varsin suuri.
 
Moore ei kylläkään tuo esille kaikki 150 selitysmahdollisuutta tässä jutussaan mutta mainitsee ne tärkeimmät joihin olemme tietysti tutustuneet jo aikoja sitten.
 
Nämä ovat:
-lentokone 25%
-tähtitieteellinen 20%
-tulipallo, tms. 10%
-satelliitti 5%
-muu 25%
-huijaus 5%
-subjektiivinen 5%
Nämä tapaukset ovat sellaisia joissa on pieni omituisuusarvo.
 
Tämä tilasto jättää 5 % selittämättä.
 
Sivulla 70 Moore julkaisee kaavion jossa on esitetty tapauksia joissa on suuri omituisuusarvo
ja tässä ryhmässä jää 10% selittämättä, eli kaksi kertaa enemmän kuin edellisessä kaaviossa jossa oli tapauksia joissa oli pieni omituisuusarvo.
 
Moore tuo sitten tutkii vähän näitä selityksiä ja niitä tapauksia jotka ovat jääneet vaille selitystä ja toteaa ensinnäkin avaruushypoteesista että se on hyvin vaikea jos ottaa huomioon avaruuden etäisyyksiä.
 
Sen jälkeen hän sivulla 74 puhuu merkillisistä heijastuksista ( " mirages " ) ja huomauttaa että nämä saattavat usein aiheuttaa ufohavaintoja .
 
Tämän jälkeen Moore tuo esille ionisaatioefektin, että ionisaatio saattaisi aiheuttaa ufohavaintoja mutta hän ei mainitse tässä McCampbellin tutkimusta ollenkaan.
McCampbellhan julkaisi kirjan jossa nimenomaan tutki ufojen aiheuttamaa ilmakehän ionisaatiota mutta vaikka se julkaistiin jo 1973 eli 20 vuotta ennen Barclayn kirjaa niin Moore ei mainitse sitä lainkaan.
 
Seuraavaksi Moore ottaa esille Meadenin plasmapyörreteorian ja selittää yhden sivun verran kuinka se voi aiheuttaa ufohavaintoja mutta Moore ei tätä kirjoittaessa tietenkään voi tietää
että Meaden luopui itse tästä teoriastaan myöhemmin.
 
Tämän jälkeen Moore selostaa maavaloteoriaa ja viittaa taas Norjan Hessdaleniin ja tektonisiin jännitteisiin siitä huolimatta että kuten olen itsekin aikaisemmin todennut niin tutkijat Hessdalenissa ovat todenneet että siellä ei ole mitään maanjäristyksiä tai tektonisia jännitteitä havaittu.
 
Lisäksi Moore selostaa lyhyesti Klassin plasmateorian eikä taas tässä tiedä vielä että myös Klass itse luopui plasmateoriastaan myöhemmin.
 
Tämän jälkeen Moore tuo esille epätavalliset lentokoneet ja kauko- ohjatut koneet ja testikoneet .
 
Allekirjoittanutta häiritsee tässä jutussa se epätäsmällisyys jota tulee esille tässä jutussa ja mainittakoon esimerkkinä että Moore mainitsee tässä kanadalaisen AVRO- testikoneen josta hän sanoo että se olisi ollut suihkukäyttöinen jota se ei kylläkään ollenkaan ollut. .
 
Lisäksi asia joka pistää allekirjoittaneen silmään on se että Moore jatkuvasti kun hän puhuu USA: n ilmavoimista käyttää lyhennettä USAAF vaikka se itse asiassa nykyisin on USAF ja tuo vanha USAAF oli ajankohtainen Roswellin aikaan jolloin ilmavoimat olivat vielä osa armeijaa ja siitä syystä puhuttiin US Armyn Air Forcesta, eli USAAF, mutta siitähän on hyvin pitkä aika ja siitähän on luovuttu jo muistaakseni 1940- luvulla ja puhutaan vain USAF: sta eli United States Air Force' sta.
Se seikka että Moore käyttää tällaista ikivanhaa lyhennettä jatkuvasti on taas osoitus siitä ettei hän tiedä tarpeeksi asioista.¬†¬†
 
Toinen asia joka pistää silmään on se että Moore lainaa amerikkalaisen skeptikon James Obergin juttua Petrozavodskin tapauksesta ja selittää sen pois rakettilaukaisuna vaikka neuvostoliittolaiset tutkijat, ainakin osa niistä, olivat sitä mieltä että kyseessä oli kaksi eri tapausta ja se joka pistää silmään tässä on se että Moore kirjoittaa nimen Petrozavodsk väärin eli Petrozavodski, mistä hän nyt sen on saanut.
 
Asia joka erityisesti kiinnittää allekirjoittaneen huomiota on se että kun Moore puhuu
" subjektiivisista " syistä ufohavainnoille niin hän tuo esille¬† FPP- teorian¬† ( Fantasiaan taipuvainen henkilö )¬† selityksenä ufohavainnoille ja se on ainakin allekirjoittaneelle uusi asia koska olen kyllä lukenut selityksiä joiden mukaan nimenomaan sieppauksia¬† selitetään tällä FPP- tekijällä mutta luulen että tämä on ensimmäinen kerta kun tämän FPP- tekijän avulla yritetään selittä䬆 varsinaisia ufohavaintoja.
 
Tämän FPP- tekijän avulla Moore yrittää selittää niitä havaintoja joita tietyt ihmiset tekevät toistuvasti ja on sitä mieltä että tämän saattaa selittää näitä havaintoja.
 
Sen sijaan Moore pohtii sitä että entäs kun ihmiset tekevät vain yhden havainnon elämänsä aikana niin sitäkin Moore sitten yrittää selittää otsikon " On- Off- Close Encounters " avulla eli monimutkaisella aivotoiminnalla.¬† Selitys on liian pitkä toistettavaksi tässä yhteydessä ja täytyy myöntää että allekirjoittaneen mielestä tämä Mooren selitys tässä kohdassa on aika omatekoinen eikä hän mainitse mitään tiedemiestä tai tieteellistä tutkimusta tässä kohdassa.
 
Ainoa lähde jonka hän mainitsee tässä yhteydessä on eräs Jenny Randlesin kirja.
 
Moore sitten sivuaa vaikka ei puhu siitä suoraan, sieppauksia. Luultavasti han ajattelee niitä kun hän puhuu puuttuvasta ajasta¬† ja Moore taas ei mainitse että tämä on tekijä joka on yhteydessä sieppauksiin¬† jossa se on ajankohtainen vaan yrittää selittää tätä otsikolla
" Anomalous amnesia "¬† eli epätavallinen muistinmenetys ja hän selittää sitä sillä että usein¬† kun ihmiset ajattelevat jotain epämukavia tai kyllästyttäviä asioita niin he samanaikaisesti saattavat tehdä jotain muuta aivan automaattisesti ajattelemattakaan sitä.
 
Heillä on eräänlainen autopilotti päällekytkettynä.
 
Tämä selittää Mooren mukaan kadonnutta aikaa- tapauksia.
Tässä yhteydessä Moore viittaa Lawsonin ja McCallin hypnoosikokeeseen jossa testattiin ihmisiä jotka omien sanojensa mukaan eivät olleet kokeneet sieppauksia.
 
Tässä allekirjoittanut täytyy kyllä tehdä kaksi terävää huomautusta ja ensimmäinen on se että Mooren mukaan niin Lawsonin koe osoitti että testihenkilöt kertoivat samanlaisista tapauksista¬† kuin n. s. aito ryhmä.
Tämähän ei pidä paikkansa ollenkaan ja sen tietävät ne henkilöt jotka ovat tutustuneet Lawsonin kokeeseen tarkemmin.
Lawson itse tuo esille että erikoisuuksia löytyy ja hän viittasi nimenomaan siihen että tästä testiryhmästä puuttui täysin se trauma joka oli olemassa aitoja tapauksia kokeneiden¬† henkilöiden kohdalla.
 
Tässä joudun myös taas toteamaan että Moore ei tuo millään tavalla esille että Lawsonin koe liittyi nimenomaan sieppauksiin vaan Moore käyttää sellaista ilmaisua että se olisi liittynyt
" ufokokemuksiin "¬† mutta sehän ei ole ollenkaan sama asia.
 
Moore tekee sitten yhteenvedon sivulla 90 hypoteesistaan jonka hän kutsuu nimellä " The Mundane- Synthesistic Hypothesis " ja tällä hypoteesilla hän ajaa takaa että kun tutkitaan tarkkaan näitä ufohavaintoja ja otetaan huomioon kaikkia selitysmahdollisuuksia niin kaikkia ufohavaintoja voidaan selittää, myös ne jotka jäävät¬† tunnistamatta eri tilastoissa kun otetaan huomioon kaikki ne selitysmahdollisuudet jotka on olemassa.
 
Moore julkaiseekin¬† sivulla 91¬† kaavion ja allekirjoittanut täytyy kyllä huomauttaa tässä että kun luen sitä tekstiä joka liitty tuohon kaaviooon niin panen kyllä merkille erikoisuuden eli kuten todettiin aikaisemmin niin kahdessa havaintoryhmässä joita Moore kutsuu nimellä
¬†" alhainen omituisuusarvo " ja " suuri omituisuusarvo " niin edellisessähän oli selittämättä 5 % ja jälkimmäisessä 10 % . Moore tekee tässä kaaviossaan yksinkertaisen tempun ja hän lyö yhteen nämä eri ryhmien prosenttiluvut 5 % ja 10 % ja toteaa yksinkertaisesti sitten että 15 % sitten on huijauksia joita ei ole havaittu aikaisemmin .
 
Lukija menee kyllä tässä Mooren " tilastotieteessä " lopullisesti sekaisin seuraavista syistä:
 
Sivulla 69 julkaistussa " alhaisen omituisuusarvon " kaaviossa tuodaan esille että tässä ryhmässä on 5 % huijauksia.
Seuraavalla sivulla 70 julkaistussa " korkean omituisuusarvon " kaaviossa tuodaan esille että tässä tyhmässä on jopa 30 % huijauksia.
 
Ja sitten sivulla 91 julkaistaan kaavio jossa julkaistaan tuo edellä oleva 5 % ja 10 % yhteenlaskettuna eli 15%.
 
Paitsi että kahden eri populaation prosenttilukuja ei saisi tilastotieteessä laske yhteen tuolla tavalla niin voidaan kysyä että minne joutui nyt tuo yllämainuttu 30 % ?
Ja mistä tuli tuo 10 % ?
Kun katsoo Mooren kaaviota sivulla 70 ( " korkea omituisuusarvo " ) niin näkee että siinä on juuri tuo mainittu 30 %¬† mutta myös 10 % " subjektiivisia " selityksiä.
 
Ettei vaan Moore ole yrittänyt harrastaa tilastotiedettä osaamatta sitä?
 
Moore ei myös millään tavalla perustele miksi nämä prosenttiluvut olisivat huijauksia vaan ne ovat ihan hänen oma keksintönsä.
 
Se että Mooren tapa laskea on väärä sen voi jokainen todeta jolla on taskulaskin käytössään.
 
Esim. allekirjoittanut teki tarkistuslaskelman jossa populaatio oli 567 ja totesin että Mooren tapa lyödä yhteen näitä prosenttilukuja johti vääristymään joka on kaksinkertainen verrattuna siihen lukuun jonka saa kun laskee näitä prosenttilukuja tilastollisesti oikealla tavalla.
 
Yhteenvetona Mooren kirjoituksesta sanoisin että se on aika heikko. Moore on epätoivoisesti yrittänyt keksiä selityksiä ufohavainnoille mutta viittaa teorioihin¬† joiden esittäjät ovat itse hylänneet niitä myöhemmin, eli Meaden ja Klass.
 
Moore syyllistyy myös pahaan laskuvirheeseen loppukaaviossaan plus muita epätäsmällisyyksiä.
 
Sanoisin kyllä että Mooren kirjoitus tässä kirjassa¬† on aika heikko.
 
Kun katsoo kirjan nimeä " UFOs- The Final Answer ? " niin sanoisin että Mooren juttu ei ainakaan anna tätä lopullista vastausta ufoilmiölle.
 
Roger Ford niminen kirjoittaja on kirjoittanut jutun jonka nimi on " A Secret Never To Be Told? "¬†¬† ja vaikka otsikko sitä ei kerro niin kyseessä on ufojen maahansyöksyt joista hän puhuu ja hän puhuu ensimmäiseksi Tunguskan tapauksesta joka esim. professori Zigelin mukaan oli avaruusalus ja Tunguskan tapaukselle omistetaan monta, monta sivua tässä kirjassa.
 
Sen jälkeen kerrotaan englantilaisesta huijauksesta jossa löydettiin ufon pienoismalli.
Tämä on yleisesti tunnettu huijaustapaus.
Tämän jälkeen kerrotaan Maury Islandin tapauksesta vuodelta 1947 joka on sekin hyvin tunnettu.
 
Lisäksi Ford ottaa mukaan n. s. Huippuvuorten tapauksen vuodelta 1955.
Reunahuomautuksena todettakoon että tämä Huippuvuorten tapaus kummittelee yhä siellä sun täällä mutta norjalaiset ufotutkijat, eli UFO- Norgen tutkijat ovat tutkineet tapausta perusteellisesti jo kauan sitten ja julkaisseet raporttinsakin kotisivullaan jossa se on ollut jo monta vuotta.
Raportissaan norjalaiset toteavat että kyseessä on täysi huijaus sekin.¬†
 
Kirjan toinen toimittaja eli Therese Barclay on sitten kirjoittanut kuudennen luvun otsikolla
¬†" Spaceships That Pass in the Night "¬† ja yllätyksekseni taas kyseinen kirjoitus kallistuu hyvin pitkälle sille puolelle että ufoja on olemassa ja Therese tuo esille useita tapauksia omista tutkimuksistaan joissa tavalliset englantilaiset ovat nähneet jotakin outoa ,esim. eräs nainen joka näki kohteen joka seurasi häntä kotiin saakka ja vaikka perillä oli kolme samanlaista taloa niin se asettui juuri hänen kotinsa yläpuolelle.
 
Eli se osasi valikoida mihin taloon nainen oli menossa ja tämä on seikka joka aina silloin tällöin on huomattu ufologiassa eikä kenellekään ole siihen mitään selitystä.
 
Therese tuo esille useita englantilaisia tapauksia joille ei ole löydetty mitään selityksiä.
Hän tuo tässä esille nimenomaan sellaisia tapauksia joissa havaitsija ei ole tahtonut minkäännäköistä julkisuutta.
He eivät ole ottaneet yhteyttä mihinkään lehteen tai radioon tai televisioon vaan Therese on saanut kuulla tapauksista mutkien kautta jonka jälken hän on itse ottanut yhteyttä havaitsijoihin ja nämä ovat kertoneet tapauksista ja havannoista vasta sen jälkeen kuin ovat nimenomaan vaatineet ettei heidän nimiään julkaista missään.
 
Juuri tämä suhtautuminen on sellainen joka Theresen mielestä antaa painoa havaitsijoille että he kertovat vasta luottamuksellisesti havannoistaan.
 
Eräs Theresen tapauksista liittyy hänen omaan naapuriinsa joka oli töisssä tehtaalla ja kerran tämä naapuri kahden työtoverin kanssa oli lähdössä tehtaalta työvuoronsa jälkeen kun he yllättäen havaitsivat yläpuolellaan kolme ufoa.
 
He siirtyivät ulos autosta katsomaan niitä jolloin ufot asettuivat jokaisen yläpuolelle ikään kuin tarkoituksellisesti.
 
Ufoista ammuttiin valosäteitä havaitsijoihin.
Havaitsijat ryntäsivät takaisin tehtaalle ja syöksyivät portinvartijan luokse hänen koppiinsa ja pyysivät häntä ulos katsomaan.
 
Portinvartija tulikin ulos katsomaan¬† ja katsoi niitä valoja jotka vieläkin olivat näkyviss䬆¬†
ja totesi " ettei minulle tästä makseta "¬† ja katsoi hetken valoja jonka jälkeen hän palasi koppiinsa jolloin myös nämä kolme naista lähtivät suojaan.
 
Myöhemmin havaitsijat huomasivat että heiltä oli kadonnut varsin pitkä aika josta he eivät voineet tehdä tiliä joten Therese tuo esille sen että tapaukseen saattaa hyvinkin liittyä sieppaus vaikka havaitsijat itse eivät ole tuoneet sitä edes esille vielä.
 
Kirjoituksensa lopussa Therese tuo esille että esim. viittaen juuri niihin tapauksiin joita hän on tuonut esille juuri tässä kirjassa niin hän on vakuuttunut siitä että ilmakehässämme liikkuu tuntemattomia kohteita jotka edustavat vierasta älyä .
Theresen mielestä todistukset puhuvat ihan tarpeeksi sen puolesta.
 
Todettakoon tässä taas että eräässä havainnossa josta Therese kertoo jossa oli mukana 7- ja 10- vuotiaat pojat niin toinen pojista sanoi että ne valot jotka hän näki ufossa olivat sellaisia ettei hän pystynyt määrittelemään niitä ja tämä on taas uudelleen seikka jota olen tuonut aikaisemmin esille tässä esittelyssä.
Tämä on toistuva ilmiö ufohavainnoissa että ne valot jotka ihmiset näkevät ufoissa ovat sellaisia etteivät havaitsijat ole milloinkaan aikaisemmin nähneet sellaisia.
 
 
Therese kertoo myös omasta havainnostaan josta pulpahtaa esille seikka joka usein havaitaan ufohavaintojen yhteydessä. Therese ja hänen ystävänsä havaitsivat nummella kolme valoa jotka leijuivat paikalla kauan ja ne eivät voineet olla tähtiä koska ei vielä ollut pimeätä eikä kyseessä myöskään voinut olla lentokone.
 
He olettivat ensin että kyseessä oli helikopteri mutta mitään ääntä ei kuulunut joten Therese otti siitä valokuvan .
Therese häämmästyi sitten kun kuva kehitettiin koska kuvassa ei ollut ollenkaan samanlainen kohde kuin hän oli nähnyt eli kolme valoa vaan kehitetyssä kuvasa näkyi ufo jossa oli runsaasti eri valoja.
 
Tämä on myös ilmiö joka toistuu ufohavainnoissa eli kamera näkee eri asioita kuin mitä havaitsija näkee omin silmin.
 
Joseph Dormer joka on " tieteen maisteri " on kirjoittanut luvun 7 otsikolla " All In the Eye of the Beholder " eli suomeksi onko kaikki kiinni ihmisen silmistä.
 
Hän aloittaa juttunsa kertomalla että eräs opettaja Rochdalesta Englannista on kertonut.:
Kun hän tuli kotiin koulusta niin oli hämärää ja hänen äitinsä piti vetää verhot ikkunoiden eteen jolloin äiti jähmettyi ja pyysi lastaan eli opettajaa tulemaan katsomaan ja he molemmat näkivät sikarinmuotoisen suuren kohteen taivaalla.
 
Sikarissa oli viisi suurta ikkunaa ja se oli pyöristetty molemmista päistään ja ikkunoiden läpi he näkivät sikarin olentoja joilla oli harmaa/hopeinen avaruuspuku päällään ja jotka liikkuivat sinne ja tänne.
 
Molemmat havaitsijat sekä äiti että lapsi kiinnittivät huomiota vallitsevaan täydelliseen hiljaisuuteen ja siihen että sikari yllättäen katosi sekä siihen että he molemmat olivat ikäänkuin lamaantuneita.
 
Heidän mielestään he olivat katsoneet tätä kohdetta vain muutama minuutti mutta kun he katsoivat kelloa niin kokonainen tunti oli kulunut.
 
Kirjoittaja ryhtyy tässä vertailemaan ufohavaintoja kummituksiin että niissä on hyvin pitkälle samat tekijät toiminnassa eli sekä ufo että kummitus saattaa ilmestyä yllättäen, se häipyy yllättäen¬† ja molemmat ovat useimmiten täysin hiljaa ja havaitsija usein ikäänkuin lamaantuu.
 
Lisäksi Dormer kiinnittää huomiota siihen että sekä ufojen yhteydessä havaitut humanoidit että myös kummitukset usein kommunikoivat telepaattisesti eikä ääneen.
 
Dormer tuo tässä myös esille esimerkin josta olen lukenut myös aikaisemmin muista kirjoista eli vuonna 1972 niin kaksi lasta olivat leikkimässä rautatien penkereellä Englannissa kun he näkivät lähestyvän junan. Kyseessä oli vanha höyryveturi joka puski eteenpäin ja josta tuli valtavasti höyryä ja savua.
 
Lapset siirtyivät sivuun katsoakseen junaa ja katsoivat kun juna ensin lähestyi ja ohitti heidät ja sitten häipyi horisontissa.
 
Mutta kun lapset tulivat kotiin niin heidän vanhempansa olivat vihaisia koska lasten mielestä he olivat olleet ulkona vain 30 minuuttia mutta vanhemmat kertoivat että he olivat olleet poissa kaksi tuntia.
 
Ja kun lapset kertoivat missä olivat olleet niin toisen lapsen isä suuttui ja ranakaisi lastaan ja huomautti että lapsi valehtelee koska mitään junaliikennettä ei ollut olemassa enää vuosiin tuolla rataosuudella ja lisäksi kiskot oli poistettu.
 
Dormer huomauttaa tässä että vaikka kyseessä oli juna niin tämä tapaus muistuttaa hyvin paljon ufohavaintoa.¬†
Lisäksi hän heittää esille kysymyksen että mitäkähän tapahtui lapsille tuon puuttuvan ajan aikana? Dormerin mielestä olisi varsin mielenkiintoista hypnotisoida noita lapsia ja saada kuulla lisätietoja.
 
Dormer huomauttaa myös siitä että lasten kertomusten perusteella niin juna oli ollut täysin todellinen ja fyysinen. He olivat katsoneet sitä läheltä ja nähneet junan kaikki yksityiskohdat mutta siihen he olivat kuitenkin kiinnittäneet huomiota että se oli äänetön.
 
Dormer rinnastaa näiden lasten kokemusta ufohavaintoihin koska myös ufohavaitsijat väittävät usein kivenkovaa että ufo oli täysin todellinen, kiinteä ja fyysinen kohde.
 
Dormer tuo esille myös toisen esimerkin.
Eräs havaitsija oli vuonna 1989 nähnyt meren yllä Blackpoolissa ufon joka oli hehkuva, puna-oranssinen, pallomainen ja se joka oli erikoista tässä tapauksessa oli että ufon perään syksyi Englannin ilmavoimien Tornado- hävittäjä joka lensi erittäin matalalla, vain 150 metrin korkeudessa.
Tornado- hävittäjän edestä ja takaa havaitsija¬† näki savua ja teki sen johtopäätöksen että Tornado- hävittäjä oli lähettänyt ohjuksen ufon perään.
 
Havaitsija näki myös muita ihmisiä jotka osoittivat taivaalle..
Merkillistä tässä suhteellisen tuoreessa tapauksessa oli ett䬆¬† se että tästä huolimatta niin lehdistössä ei ollut ainuttakaan muuta havaintoa tästä tapauksesta. Ainoastaan tämä havaitsija yksin on kertonut tapauksesta.
 
Tämän jälkeen Dormer huomauttaa että myös tällaisissa havainnoissa joista hän sanoo että ne ovat hallusinaatioita niin ympäristö saattaa muuttua ja hän kertoo tunnetusta tapauksesta jolloin kaksi nuorukaista oli nähnyt merkillisiä asioita Mainessa, USA: ssa vuonna 1975, mm. lehmiä jotka pudistivat päitään.
 
Dormer muistuttaa myös kummitustapauksista joissa on nähty kummitus ja samassa huoneessa palava kynttilä tai avoin ikkuna. Myöhemmin kun on tutkittu asiaa niin on huomauttu ettei kynttilää ole milloinkaan sytytetty ensimmäistäkään kertaa ja että ikkuna saattaa olla sellainen ettei sitä ole ollenkaan avattu.
 
Eli myös ympäristö saattaa muuttua näiden hallusinaatioiden aikana.
 
Nimenomaan hallisunaatioista Dormer tässä puhuukin¬† ja hän käyttää ilmaisua
" metachoric hallucination " .
( Sanakirjan mukaan sana ' metachoric ' tarkoittaa tilannetta jossa koko ympäristö muuttuu ).
 
Dormer puhuu jopa " jaetusta metachoric hallusinaatiosta " jossa havaitsijoita voi olla useampia.
 
Dormer sitten viittaa¬† esim. neitsyt Mariaan ja Pyhään Paavaliin sekä enkeleihin, demoneihin, lohikäärmeisiin, mustiin koiriin ja Jumaliin ja Jumalattariin muinaiseen aikaan ja pohtii että onko kyseessä yksi ja sama ilmiö jota havaitsijat ovat käsittäneet eri aikoina ja eri paikoissa eri tavalla?
 
Dormer huomauttaa kuitenkin että usein nämä eri ilmiöt niveltyy toisiinsa ja mainitsee esimerkkinä poliisi Godfreyn tapauksen Englannissa jolloin Godfrey näki ufossa ison mustan koiran.
 
Näitä isoja mustia koiriahan on nähty eri yhteyksissä muulloinkin.
 
Tämän jälkeen Dormer tuo esille Persingerin ja hänen tektonisen stressiteoriansa ja transsienttinsa ja antaa Persingerille aika paljon tilaa ja pohtii että saattaako olla että Persinger on oikeilla jäljillä.
 
Tässä täytyy nyt allekirjoittanut reunahuomautuksena taas ties kuinka monennen kerran muistuttaa¬† kanadalaisesta ufotutkijasta Rutkowskista.
Kritisoidessaan Persingerin teoriaa Rutkowski huomautti nimittäin että kun Persinger oli löytänyt selvän korrelaation tektonisen stressin ja ufohavaintojen välillä ja tekee sen johtopäätöksen että se on tämä tektoninen stressi joka aiheuttaa näitä ufohavaintoja niin tämä johtaa hassuun tilanteeseen.
 
Rutkowski on nimittäin aika kylmästi todennut että kuten kaikki tiedämme niin 95 % kaikista ufohavainnoista voidaan selittää tunnetuilla ilmiöillä kuten luonnonilmiöllä tai lentokoneilla, helikoptereilla, satelliiteilta, tähdillä tai planeetoilla jne.
 
Rutkowski huomauttaa että Persinger on nyt tutkimuksestaan löytänyt korrelaation tektonisen stressin ja lentokoneiden, helikoptereiden, satelliittien jne. välillä.
 
Lisäksi allekirjottanen pitää huomauttaa että kun Persingerin mukaan syntyy pietsosähköinen ilmiö niin tietysti voi heittää esille sen että jos on olemassa oikeita ufoja niin ehkä niitäkin ympäröi jonkunnäköinen pietsosähköinen kenttä.
 
Tämän jälkeen Dormer ottaa esille Meadenin plasmapyörreteorian ja se kyllästyttää kyllä hiukan lukijaa koska jo aikaisemmi tässä kirjassa niin Robert Mooren kirjoituksessa¬† myös hän kävi läpi Persingerin ja Meadenin teorioita ja kuten jo aikaisemmin totesin tässä esittelyssä niin Meadenhan luopui omasta teoriastaan myöhemmin.
 
Dormer viittaa myös tähän englantilaiseen Godfreyn tapaukseen josta mainitsin aikaisemmin ja pohtii että voisiko Meadenin plasmapyörreteoria selittää Godfreyn havaintoa.
Reunahuomautuksena niin allekirjoittanut taas muistaa sen kuinka Godfrey on näyttänyt ja kertonut kuinka hänen saappaissaan oli aivan selvät raahausjäljet eli ikään kuin hänet olisi raahattu takaperin ja saappaat olisivat laahanneet maassa.
 
Ainakin allekirjoittaneen on vaikeata ymmärtää miten hallusinaatio voi aiheuttaa tällaiset raahausjäljet.
 
Dormer palaa siten taas Persingeriin ja sivulla 149 Dormer oikein paksummalla fontilla huomauttaa että Persinger on toistanut ufokokemukset laboratoriossaan.
Näin Dormer väittää kirjoituksessaan ja tässä on kyllä allekirjoittaneen protestoitava sillä olen nähnyt useitakin dokumenttifilmejä ja nauhoittanutkin niitä jotka on filmattu Persingerin laboratoriossa. Näissä filmeissä on nimenomaan yritetty toistaa näitä ufokokemuksia eivätkä ne ole olleet yhdenmukaisia ufokokemusten kanssa.
 
Mm. eräs sieppausuhri jota Persinger testasi niin hän totesi nimenomaan että laboratorio- olosuhteissa hänen kokemuksensa muistuttivat hiukan ¬†¬†¬†sieppauskokemuksia mutta eivät olleet läheskään samanlaisia.
 
Esim. englantilainen psykologi Susan Blackmore on myös ollut koekaniinina Persingerin laboratoriossa mutta ei hänkään kokenut mitään ufohavaintoa tai sieppausta laboratoriossa.
 
Dormerin väite tässä että Persinger on toistanut ufohavainnot laboratoriossaan on siis täysin väärä tai ainakin kyseenalainen.
 
Sivulla 150 Dormer tas palaa siihen että Kenneth Arnoldin havaitsemat kohteet eivät olleet lautasmaisia vaan puolikuun muotoisia ja että tämä ilmaisu " lentävä lautanen " on periaatteessa väärä ja Dormer pyörii tämän asian ympärill䬆 vähän aikaan uudestaan ja on sitä mieltä että tämä sana " lautanen " on syypää siihen että ihmiset ovat nähneet kiekkomaisia kohteita .
Tästähän voidaan keskustella pitkäänkin.
Samalla sivulla Dormer taas palaa Persingerin laboratoriossaan käyttämään kypärään ja on täysin haltioissaan Persingerin teoriosta ja on sitä mieltä että nämä Persingerin kokeet ilmeisesti selittävät kaikki ufohavainnot.
 
Dormer on tässä aivan ilmeisesti täysin haltioissaan Persingerin teorioista ja toteaa että ilmeisesti tämä on myös uskontojen synnyn takana, että tällä tavalla myös uskonnot ovat syntyneet., että tällä tavalla ihmiset ovat nähneet jumalia ja enkeleitä muinoin.
 
Tästä huolimatta Dormer pohtii sitä että miten on voitu nähdä samantapaisia kohteita ympäri maailmaa myöskin eristyksessä olevissa paikoissa jotka eivät ole olleet yhteydessä toisiinsa ollenkaan ja joissa ihmiset eivät¬† ole ikinä edes kuulleet Arnoldista ?
 
Dormer viittaa myös Villas Boaksen sieppaukseen joka tapahtui 1957 mutta julkaistiin vasta 1964. Ja ennen vuotta 1964¬† oli Barney ja Betty Hill siepattu vuonna 1961 eivätkä he olleet kuulleetkan Boaksen sieppauksesta siinä vaiheessa.
 
Miten tämä on mahdollista? Että samantapaisia kertomuksia tulee esille vaikka ihmiset eivät ole edes kuulleet toisista tapauksista ?
 
Dormer siirtyy tässä nyt Rupert Sheldraken¬† teorioihin ja Sheldrakehan on tuonut esille että eläimillä ja ehkä ihmisilläkin on olemassa morfogeeninen kenttä ja esimerkkin䬆 tästä voidaan ottaa suoritettuja rottakokeita.
Kun rotat esim. ovat keksineet miten selvittää tietyn ongelman niin ne pystyvät siirtämään tämän uuden tiedon toisille rotille jotka ovat toisella puolella Atlanttia.
 
Vaikka Sheldrakea on kritisoitu voimakkaasti niin silti Sheldraken teoria on synnyttänyt suurta mielenkiintoa ja Dormer tuo tässä esille että ehkä ihmisilläkin on tällainen morfogeeninen kenttä.
 
Se jota yksi ihminen kokee jossain niin toiset saavat siitä jollain tavalla tiedon .
Dormer viittaa tässä myös niihin merkillisiin synkronisiteetti- tapauksiin joihin usein törmätään¬† ufologiassa ja viittaa Adamskin kuolemaan eikä hän tässä tarkoita sitä tunnettua kontakti- Adamskia vaan englantilaista Adamski- nimistä henkilöä joka kuoli merkillisissä olosuhteissa Todmordenissa jossa taas poliisikonstaapeli Godfrey koki sieppauksensa.
 
Tai sitten joku on kohdannut muukalaisia Janukselta ja tämä taas sattui yhteen samaan aikaan kuin Arthur Koestlerin kirja " Janus "¬† julkaistiin.
 
Tai sitten " miniflappi " Bettyhillillä vuonna 1979 ja tässähän englantilainen paikkakunnan momi Bettyhill muistuttaa paljon Barney Hillin vaimon Betty Hillin nimeä, vaikkakin tämän englantilaisen paikkakunnan nimi on kirjoitettu yhdessä sanassa.
 
Nämähän ovat tyypillisiä synkronisiteettitapauksia ufologiassa ja Dormer pohtii sitä että onko tämä Sheldraken morfogeeninen kenttä selitys näihin synkronisiteettiilmiöihin ?
 
Kirjan 8. luvun on kirjoittanut kosmologi Charlotte A. O' Conner jonka jutun otsikko on
" Abduction: an Alien Experience " ?
 
Kirjoittaessani tämän esittelyn puhtaaksi niin etsin huvikseni Googlesta tietoja " kosmologi "
Charlotte A. O' Connerista mutta en löydä mitään sellaisia tietoja, vaan ainoastaan tietoja samannimisestä muusikosta.
 
O' Connerin jutun ydin on siinä että sieppaukset ovat hallusinaatioita ja perustellaakseen milllä tavalla hän on tullut tähän tulokseen niin hän selostaa tunnetun tapauksen jonka Englannin TV- yhtiö BBC on¬† lähettänyt ulos vuonna 1982. Kyseessä on " The Story of Ruth "¬† ja tämä Ruthin kertomus on varsin tunnettu parapsykologian kirjallisuudessa. Kyseinen Ruth näkee kotonaan toistuvasti oman isänsä joka on hyvin fyysinen olemukseltaan ja kun tämä isän hahmo mm. menee jonkun valon eteen niin valo kätkeytyy isän taakse. Eli isän hahmo peittää tämän valon.
Nyt tilanne on vaan sellainen että kyseessä ei ole mikään kummitus vaan Ruthin isän kaksoisolento, eli kuten saksalaiset sanovat " Doppelgänger " .
 
Isä oli todistettavasti elossa ja voi hyvin muualla samalla kuin Ruth näki hänet kotonaan.
Kerran kun tämä englantilainen Ruth oli Amerikassa käymässä juuri isänsä luona niin hän synnytti kaksoisolennon omasta miehestään jonka myös isä näki.
Ruth myönsi myöhemmin että kotonaan kun hänen miehensä on ollut poissa niin hän on kaksi kertaa luonut miehestä kaksoisolennon jonka kanssa hän on jopa rakastellut ja Ruthin mukaan tämä rakastelu sujui oikein hyvin.
 
Tästä O' Conner hyppää sitten kuuluisaan Villas Boaksen sieppaukseen. Villas Boashan vietiin ufoon jossa hän rakasteli avaruusnaisen kanssa ja O' Conner tekee tässä sen johtopäätöksen ettei ole mitenkään mahdotonta että myös Boas on hallusinoinut tämän tapauksen¬† ja luonut olennon jonka kanssa hän on rakastellut.
Eli että koko tapaus on lähtöisin Boaksesta itsestään.
 
O' Connerin jutun alussa hän kertoo kalifornialaisesta¬† miehestä jonka nimi oli Cecil Michael joka vuonna 1952 näki lentävän lautasen ja siitä sitten seurasi sieppaustapaus ( tai ainakin he olivat matkalla avaruudessa ) .
 
O' Conner sitten myös ottaa huomioon nämä munkkien vanhat succubus ja incubus jotka vierailivat luostareissa ja pohti että oliko se niin että munkit itse loivat nämäkin.
 
Tämän jälkeen O'Conner siirtyy uskontoon ja Neitsyt Maarian ilmestyksiin ja mainitsee esimerkiksi Guadalupen Neitsyeen mutta tässä kohtaa allekirjoittanut miettii sitä että
tiedossahan on että se viitta johon Guadalupen Neitsyt ilmestyi niin se viitta on olemassa ja on näytteillä vielä tänä päivänäkin ja sitä on tutkittu ja todettu että siinä käytetyt väriaineet ovat selllaisia ettei niitä pystytä tunnistamaan vielä tänä päivänäkään.
 
Ja jos tässä nyt puhutaan hallusinaatiosta vaikka ovatkin itse aiheutettuja tai luotuja niin miten tällainen hallusinaatio voi synnyttää fyysisen kuvan viittaan ?
 
O' Connerin jutun ydin on siis tämä että nämä avaruusalukset ja ufohavainnot ja myös uskonnolliset ilmestykset ovat meidän itsemme luomia.
 
Kirjan viimeisimmän luvun, eli 9. luvun, on David Barclay taas kirjoittanut ja otsikko on
" Towards a Full Explanation "¬† eli kohti täydellistä selitystä ja tässä David kertoo että hän itse kerran koki sellaisen asian että hän oli ulkona seurassa toisten seurassa jolloin hän kuuli päässään äänen joka sanoi että " takanasi on ufo " . Hän ei uskonut tätä ääntä vaan pyysi toista paikallaolevaa kertomaan että onko hänen takanaan todella ufo tai ei .
David näki tämän toisen henkilön ilmeestä että hänen takanaan todellakin oli jotakin jolloin hän kääntyi ja näki suuren sikarinmuotoisen kohteen joka näytti siltä että se oli tehty alumiinista ja lensi hyvin matalalla eikä sillä ollut mikään suuri nopeus.
David on aina pohtinut että kuka se oli joka ilmoitti hänelle että hänen takanaan on tämä ufo.
 
Barclay kiinnittää huomiota siihen että usein kun tutkitaan ufohavaintoja niin mitä enemmän niitä tutkitaan niin sitä enemmän monimutkaisemmaksi ne tulee ja sitä enemmän yksityiskohtia tulee esille ja hän käyttää tässä jopa sanaa " okkultismi " että ufot liittyvät okkultismiin koska niissä on niin paljon merkillisiä asioita mukana kuvioissa.
 
Barclay kiinnittää myös huomiota siihen että on olemassa yksi punainen lanka näissä ufohavainnoissa tai lähinnä niissä tapauksissa jolloin havaitsija on ollut yhteydessä ufonauttiin tai humanoidiin.
 
Barclay huomauttaa että tämä punainen lanksa on se että nämä muukalaiset eli humanoidit aina puhuvat apokalypsista eli siitä että Maata kohtaa valtava katastrofi.
Tämä on tunnusomaista melkein kaikille kontakteille.
 
Barclay ottaa nyt esille tapauksen jossa oli mukana Cynthia Appleton josta kerrotaan Bowenin kirjassa " The Humanoids " .
 
Appleton on kertonut siitä että muukalaiset¬† materialisoituivat heidän omassa huoneessaan ja että ensin he ovat kuin TV- kuva. Ensin se oli epäselvä ja sitten vähitellen se kirkastui ja tuli selväksi.
 
Kontaktin aikana muukalaiset varoitti Cynthiaa koskettamasta heitä sillä hän katsoi vain projektiota.
Barclay kertoo myös kahdesta ufotutkijasta Warminsterissa jotka molemmat näkivät ufon mutta merkillistä kylläkin niin toisella oli kuva ja ääni mutta toinen vaan näki kohteen mutta ei kuullut mitään.
Eli ensimmäinen havaitsija näki ja kuuli kohteen mutta toinen vain näki sen.
Barclay huomauttaa tässä että tilanne on sama kuin hienoviritetään televisiota eli joskus nähdään kuva mutta ei ääntä ja joskus kuuluu ääntä mutta ei näy kuvaa.
 
Ja välillä taas saadaan sekä ääni että kuva.
 
Barclay viittaa myös Fatiman ilmestykseen ja toistaa erään tytön sanoja kun hän kuvailee mitä hän näkee ja Barclay toteaa että on ikäänkuin tyttö yrittäisi kuvailla televisiokuvaa.
 
Barclay pohtii sen jälkeen että kuka näitä kuvia eli projetioita¬† lähettää ja toteaa että hänen mielestään saattaa olla että joku pelaa jonkunlaista peliä kanssamme, että olemme mukana jonkunlaisessa pelissä ja Barclay tämän jälkeen rupeaa puhumaan virtuaalitodellisuudesta että onko olemassa mahdollisuus että koko maailma on pelkkä hologrammi, että kuvittelemme vaan kaikkea.
Barclay viittaa tässä sitten M. Talbotin kirjaan The Holographic Universe. jossa lainataan
David Bohm- nimistä henkilöä joka on ollut aikaisemmin Einsteinin suojatti.
 
Barclay kertoo sitten että jos katsotaan kuvaa jonka laajuus on 60 astetta niin koemme kuvan kuvana. Mutta jos kuvaa laajennetaan 80 asteeseen niin on ikäänkuin meidät vedetään sisään kuvaan ja olemme siinä mukana ja Barclay huomauttaa sitten että jo nyt on olemassa pelihalleja joissa pelaaja on ikäänkuin mukana pelin todellisuudessa eli virtuaalitodellisuudessa ja Barclay toteaa että jos kaikki ufohavainnot ja humanoidihavainnot ovat hologrammeja niin ei ole mikään ihme ettemme ikinä löydä maahansyöksyneitä ufoja tai saamme ikinä kiinni oikeita humanoideja.
 
Ne ovat hologrammeja.
 

Björn Borg, 7.1.2010


© Suomen Ufotutkijat
Suomen Ufotutkijat ry  - Arkkitehdinkatu 14 B  - 33720 TAMPERE  |  Tel. +358405170553  |  Webmaster  |