Suomen Ufotutkijat ry - F U F O R A

ETUSIVULLE
Kirjasivu

Bondarchuk, Yurko:

UFO Sightings, Landings and Abductions. The Documented Evidence

Methuen Publications, Toronto 1979. 208 sivua

On myönnettävä, että kanadalaiset ufokirjailijat yleensä ovat olleet positiivinen asia. Kanadalaiset ufokirjailijat ovat asiallisia ja kirjoittavat paikkansapitävää ja korkeatasoista tekstiä. Kun saa kanadalaisen ufokirjan käteensä niin tietää jo etukäteen, että odotettavissa on yleensä mielenkiintoista luettavaa. Näistä kanadalaisista kirjailijoista voidaan mainita vaikkapa Bondarchuk, Rutkowski, Ledger, Colombo jne. Bondarchuk itse on ukrainalais-ranskalais-kanadalainen, joka on opiskellut McGill-yliopistossa "kaupunkioppia" (Urban Studies).

Olen yleensä kirjoittanut näitä kirjaesittelyjä kirjoista, jotka on julkaistu 1990- ja 2000-luvuilla, mutta aina joskus löytyy syitä kirjoittaa esittelyjä myös vanhemmista kirjoista. Esimerkkinä tästä on nyt tämä Bondarchukin kirja vuodelta 1979. Erityisen mielenkiintoista Bondarchukin kirjassa on, että siinä kerrotaan ufohavainnoista, jotka ovat jollakin tavalla erikoisia ja poikkeavat tavanmukaisista ufokertomuksista. Kerron pari esimerkkiä:

Rva Florida Malbouef yritti 6.1.1977 yöllä kodissaan Casgrainkadulla Montrealissa saada unesta kiinni, mutta ei onnistunut. Kello yksi yöllä hän nousi ylös, jolloin hän näki ikkunastaan merkillisen esineen, joka leijui kadun vastakkaisella puolella olevan tyhjän talon katon yllä. Hänen hämmästyksekseen se näytti tulevan häntä kohti. Hän näki aivan selvästi, että se oli litistyneen osterin muotoinen ja siinä oli kupu. Sen reunoilla oli rivi kirkkaita valoja, jotka melkein sokaisivat hänet. Hän arvioi esineen läpimitaksi 12 metriä ja se leijui vastakkaisen kolmikerroksisen talon katon yllä. Kun esine laskeutui alemmaksi, rva Malbouef ei enää nähnyt sitä, mutta sen sijaan hän näki muutama sekunti myöhemmin kaksi olentoa, jotka tulivat katon reunalle. Rva Malbouef tiesi heti, etteivät olennot olleet ihmisiä, koska ne kävelivät merkillisellä tavalla. Olennot näyttivät olevan erittäin pitkiä ja hoikkia, miltei kaksimetrisiä, ja niillä oli erittäin pitkät kädet ja jalat. Rva Malbouef ei nähnyt niiden kasvoja, mutta näki että niillä oli päässään jonkunlaiset uimalakit kuin sukeltajilla. Niillä näytti olevan päällään jonkunlainen ihoa myötäilevä valkoinen paita. Olennot ilmeisesti eivät olleet tietoisia rva Malbouefista. Olennot tarkkailivat alapuolella olevaa katua, jonka jälkeen ne osoittivat sormellaan taivasta, kuin etsien jotakin. Muutaman minuutin kuluttua olennot katosivat näkyvistä, jonka jälkeen ufo jälleen nousi ja tuli rva Malbouefin näkyviin. Se leijui etelään päin Bellechassekadulle päin.

Seuraavana päivänä rva Malbouef kertoi asiasta Andr¬Ě-pojalleen, joka ryhtyi haastattelemaan naapureita, joista kukaan ei ollut nähnyt mitään. Andr¬Ě päätti mennä talon katolle tutkimaan asiaa, mutta ei päässyt katolle sisäkautta, vaan kiipesi sähköpylvästä pitkin ja käyttäen tikkaita siltana katolle. Katolle päästyään hän näki 12 metriä läpimitaltaan olevan jäisen ympyrän, jota peitti ohut lumikerros. Oli aivan selvää, että jokin oli sulattanut lumen ja muodostanut jään. Ympyrän molemmin puolin oli myös kaksi pitkulaista jälkeä. Itse ympyrä oli syvempi keskeltä, kun taas sen sivuilla olevien pitkulaisten jälkien pinta oli tasainen.

Andr¬Ě otti nyt yhteyttä Le Journal de Montreal -lehteen ja mm. Dorvalin lentokentän lennonjohtoon, josta kerrottiin, että kolme henkilöä oli soittanut lennonjohtoon ja kertonut ilmeisesti samasta ufosta, joka oli leijunut lähistöllä olevan Rosemontin metroaseman yllä. Paikalle saapui nyt Le Journal de Montreal -lehden toimittajat Gilles Lafrance ja Normand Pichette, jotka ottivat useita värikuvia katolla olevista jäljistä. Sen jälkeen kun The Sunday Express -lehti myös oli julkaissut uutisen asiasta, paikalle saapui useita ufotutkijoita, jolloin myös löydettiin neljä merkillistä jalanjälkeä. Vaikka jalanjäljet muistuttivat tavallista ihmisen jalanjälkeä, niin ne olivat vain 15x4,2 cm mittaiset. Vaikka jäljet näyttivät olevan peräisin kengästä, niin jäljet olivat merkillisellä tavalla sisäänpäin kaartuneita. Lumipeite oli aikaisemmin peittänyt nämä jalanjäljet, mutta kova tuuli oli nyt paljastunut ne.

Toisena esimerkkinä voidaan kertoa rva Esther Clappisonista, joka 9.6.1971 havaitsi laatikkomaisen läpikuultavan ufon, joka laskeutui lähelle hänen maataloaan Rosedalissa, Albertassa. Kun rva Clappison meni tutkimaan asiaa, hän näki laskeutuneen ufon, jonka toinen pää oli avattu oveksi. Ufon sisällä liikkui kaksi olentoa, kun ulkopuolella taas oli kolmas olento keräämässä kivinäytteitä. Olennoilla näytti olevan ihoa myötäilevät vihreät haalarit. Rva Clappison ei nähnyt heidän kasvojaan, mutta näki, että heidän kätensä muistutti lähinnä nyrkkeilyhanskoja. Ufon sisällä rva Clappison näki kojelaudan ja kun toinen sisällä olevista olennoista havaitsi rva Clappisonin, niin hän ojensi toisen kätensä sivulle ja asettui niin, että hänen ruumiinsa ja kätensä peitti kojelaudan. Rva Clappison olisi tahtonut mennä vielä lähemmäs, mutta hänen mukanaan oleva peloissaan oleva koira veti hänet väkisin takaisin taloon. Seuraavana päivänä Clappisonin perhe tutki laskeutumispaikkaa ja löysi jälkiä laskeutuneesta ufosta.

Bondarchukin kirja on täynnä mielenkiintoisia havaintoja ja sitä voi mielellään suositella kaikille ufoista kiinnostuneille.

Björn Borg, 24.9.2005


© Suomen Ufotutkijat
Suomen Ufotutkijat ry  - Arkkitehdinkatu 14 B  - 33720 TAMPERE  |  Tel. +358405170553  |  Webmaster  |