Suomen Ufotutkijat ry - F U F O R A

ETUSIVULLE
Kirjasivu

Korff, Kal K:

The Roswell UFO Crash: What They Don¬Ět Want You to Know

Dell Publishing, New York 2000. 318 sivua

Kal K. Korff on aikaisemmin tehnyt itsensä tunnetuksi kontaktihenkilö Billy Meierin paljastajana. Parhaimpaan agenttityyliin Korff aikanaan ujutti itsensä naamioituneena, väärän henkilöllisyyden turvin ja varustettuna piilokameralla Meierin päämajaan ja julkaisi myöhemmin tutkimustuloksensa kirjamuodossa.

Tällä kertaa Korff tutkii Roswell- "myyttiä" ja lupaa kertoa lopullisen totuuden ja toteaa, että maailmalla on oikeus saada tietää totuudenmukaisen, rehellisen, suorasukaisen ja välillä suorasanaisen selityksen sille mitä todella tapahtui Roswellissa.

Korff aloittaa kritisoimalla eräiden kirjailijoiden ns. numeropeliä ja toteaa että esim. Randle & Schmitt aikoinaan puhuivat enemmän kuin 70 haastatellusta silminnäkijästä ja Friedman & Moore puhuivat enemmän kuin 90 haastatellusta silminnäkijästä. Korffin mukaan kun analysoidaan näitä lukuja kriittisesti, niin päädytään vain seitsemään alkuperäiseen silminnäkijään, joista vain viisi väittää käsitelleensä talteen otettua materiaalia. Näistä taas yksi on varma siitä, ettei se ollut peräisin ulkoavaruudesta. Muut silminnäkijät ovat toisen käden todistajia tai sellaisia, jotka eivät lainkaan olleet maahansyöksypaikalla. Korff toteaakin, että paljon tärkeämpi kun silminnäkijöiden määrä, on kysymys heidän luotettavuudesta. Hän aloittaakin systemaattisen silminnäkijöiden kritisoimisen:

  • Bill Brazel: Oli maahansyöksypaikan löytäjän, Mac Brazelin poika ja keräsi sanojensa mukaan talteen materiaalia paikalta. Bill kertoo, ettei hän tiennyt koko asiasta ennen kuin havaitsi isänsä kuvan paikallislehden etusivulla. Korff toteaa, ettei hänen isänsä valokuva ole ikinä ollut ko. lehden etusivulla.
  • Majuri Jesse Marcel, sr: Haastateltiin vasta vuonna 1978, eli 31 vuotta tapauksen jälkeen. Korff toteaa, että näin pitkän ajan jälkeen muisti ei enää ole luotettava. Lisäksi Korff väittää (jopa 14 sivulla), että Marcel oli tunnettu satujen sepittäjä, joka mm. todistettavasti usein oli liioitellut omia sotilassaavutuksiaan.
  • Lydia Sleppy: Telexoperaattori, joka on kertonut että kun hän oli lähettämässä tietoa Roswellin maahansyöksystä, niin hänen lähetyksensä keskeytettiin jonkun toimesta ja kiellettiin häntä lähettämästä uutista. Korff on tiedustellut asiaa FBI:lta ja toteaa ettei sillä siihen aikaan ollut mitään mahdollisuuksia valvoa lähteviä telexsanomia. Samalla todetaan, ettei kerrotulla tavalla voi keskeyttää lähtevää telexsanomaa.
  • Walt Whitmore jr on väittänyt nähneensä materiaalia maahansyöksypaikasta. Korff toteaa, että Whitmore on muuttanut kertomustaan useita kertoja.
  • Floyd ja Loretta Proctor: Varsinkin Loretta Proctor on usein antanut ristiriitaisia tietoja. Välillä hän on kertonut käsitelleensä materiaalia maahansyöksypaikalta ja välillä hän on taas kieltänyt käsitelleensä sitä.
  • Jesse Marcel, jr: Oli tapahtuma-aikaan niin nuori, ettei voi muistaa yksityiskohtia.
  • Walter Haut: Vaikka kirjoitti kuuluisan lehdistötiedotteen, niin hän ei itse nähnyt mitään materiaalia.
  • Ruben Anaya: Toimi autonkuljettajana, kun kuvernööri Montoya kävi tukikohdassa. Korffin mukaan päiväkirjat ja vieraskirjat todistavat, ettei Montoya käynyt tukikohdassa heinäkuussa.
  • Gerald Andersson: Väitti olleensa maahansyöksypaikalla viisivuotiaana ja nähneensä paikalla erään professorin. Korffin mukaan professori itse on kieltänyt olleensa paikalla, jonka lisäksi Andersson on muuttanut kertomustaan useita kertoja. Anderssonin esittämä "vanha" päiväkirja on osoittautunut kirjoitetuksi vuoden1970 jälkeen.
  • Melvin Brown: Joka erään kirjan mukaan oli lausunut olleensa maahansyöksypaikalla, olikin Korffin mukaan kuollut kirjaa kirjoittaessa ja osoittautui, että kyseessä oli Brownin tytär tämän väitteen takana. Lisäksi käy ilmi, että Brown oli kokki eikä kokkia luultavasti komennettaisi maahansyöksypaikalle.
  • Glenn Dennis oli Roswellin hautausurakoitsija, jolta tilattiin pieniä arkkuja. Lisäksi hän kävi tukikohdassa ja näki tuttavan sairaanhoitajan, joka käski hänet heti häipymään. Korffin mukaan kyseistä sairaanhoitajaa ei ole milloinkaan onnistuttu jäljittämään.

Tällä tavalla Korff käy läpi kaikki tunnetuimmat silminnäkijät ja kyseenalaistaa kaikkien lausuntoja. Korffin mukaan kaikki ovat epäluotettavia. Entäs mikä se sitten oli, joka syöksyi maahan Roswellissa? Korff tuo jälleen esille jo kaikkien tunteman säähavaintopalloselityksen, joka olikin huippusalaisen Project Mogulin havaintopallon peittely-yritys. (Huippusalaisessa Project Mogulissa käytettiin nippu säähavaintopalloja, joihin oli liitetty laitteita, joiden tarkoitus oli havaita mahdollisia Neuvostoliiton suorittamia ydinkokeita). Korff lainaa myös säähavaintoupseeria Irving Newtonia, joka kutsuttiin kenraali Rameyn toimistoon tunnistamaan siellä oleva materiaali, ja hän tunnistikin sen heti säähavaintopalloksi.

(Tässä törmätäänkin allekirjoittaneen mielestä erääseen Roswell-tapauksen kulmakiviin; Jos kyseessä oli tavallinen säähavaintopallo, niin luulisi että kaikki olisi tunnistanut sen heti. Jos taas materiaalia vaihdettiin kenraali Rameyn toimistossa huippusalaiseen Project Mogulin laitteisiin, kuten jotkut ovat väittäneet ,niin miten oli mahdollista, että kenraali Ramey järjesti toimittajille lehdistötilaisuuden, jossa toimittajat saivat nähdä ja valokuvata materiaalia? Sehän oli huippusalaista. Esim. Project Mogulin silloinen johtaja Charles B. Moore esiintyy eräässä filmissä ja tunnistaa kenraali Rameyn toimistossa olevan materiaalin Project Mogulin laitteiksi. Näyttää siltä, ettei tähän kysymykseen ikinä saa vastausta.)

Korff tarkastelee myös Santillin ns. humanoidin ruumiinavausfilmiä ja toteaa että se on väärennös ja kritisoi ydinfyysikko Stanton Friedmania, joka Korffin mielestä oli se joka ?päästi Roswellin irti", eikä vaivautunut tarkistamaan tietoja tarpeeksi huolellisesti.

Lopuksi Korff tarkastelee eversti Corson kirjaa "The Day after Roswell" ja toteaa, että Corso on keksinyt koko tarinan.

Tässä yhteydessä on paikallaan todeta, että tämä Korffin oma kirja on alunperin julkaistu Prometheus Books?in toimesta vuonna 1997. Kuten tiedämme, niin Prometheus Books julkaisee juuri skeptisiä kirjoja.

(Viimeistä sanaa ei ole vielä sanottu Roswellista. Kesällä 2002 aloitettiin Sci-Fi -kanavan rahoittamana väitetyn maahansyöksypaikan arkeologisia kaivauksia, joihin otti osaa New Mexicon yliopiston tohtoreita, tiedemiehiä ja arkeologeja. Kaivaukset filmataan ja niistä kertova filmi "The Roswell Crash: Startling New Evidence" sai ensi-iltansa marraskuun 1. pnä 2002. Allekirjoittanut ei ole kuitenkin vielä nähnyt filmiä, eikä tiedä sen sisällöstä vielä yhtään mitään.)

Björn Borg, 07.06.2003


© Suomen Ufotutkijat
Suomen Ufotutkijat ry  - Arkkitehdinkatu 14 B  - 33720 TAMPERE  |  Tel. +358405170553  |  Webmaster  |